Selvitys: kameran jalusta ei saa olla koskaan rauhassa. Ainoa tapa ottaa kuva itsestä on palasina.

Parvekeviljelykuulumisia on kyselty suunnalta jos toiseltakin, joten tässäpä niitä tulee! Parveke on tällä hetkellä varsinainen hävityksen kauhistus, joten kuvaa en viitsinyt alkaa ottamaan. Alkukevään narsissit on heitetty menemään ja parvekkeenreunaruukut ovat tyhjänä. Harkitsen nyt laitanko niihin mansikkaa vai jotain peruskukkaa, mutta uskoisin päätyväni mansikkaan.

H&M:ltä hankitut neljä n. 40 litran pyykkisäkkiä on täytetty mullalla, samoin muutamat samanlaatuiset mutta huomattavasti kalliimmat bacsacit. Jos vielä harkitsette istutuspussien hankkimista, suosittelen käyttämään h&m:ää, koska niillä löytyy polypropeiinipusseja lähes kaikissa sävyissä, meillä on kesäisen mustat. Pusseihin osaan on jo viljelty ruohosipulia, tomaattia, oreganoa, basilikaa, sitruunamelissaa  ja hajuhernettä, ruusupavut ovat vielä sisällä ikkunalla. Ei ole kiirettä kirkkoon ja nyt olen perehtynyt lähinnä puutarhakirjallisuuteen ja grilliruokaan...

Seuraavana olisi vuorossa puutarhamyymälässä käyminen ja jokusen taimen hankinta valmiina. Kaikkea en taida jaksaa siemenestä kasvattaa, esimerkiksi pinaattia.

Parisen viikkoa sitten kävin Luhta Homen syysmallistoon tutustumassa ja ihailin kuinka kauniilta ihan kaupan heviosastolta hankitut yrtit valkoisissa ruukuissa näyttivätkään. Meillä ei todellakaan viherrä alla olevan kuvan malliin. Mutta tuollaisia yrtti/kasvikylttejä tarvitsisin meidänkin mustaan multaan, etten vahingossa kylvä siementen päälle toisia siemeniä viljelyinnossani. Kummallista kyllä, en ole löytänyt kuin sellaisia valmiiksi printattuja kylttejä, eikä mikään maalaisromanttinen kiekurakyltti oikein iske. Onko joku nähnyt tuollaisia peruskylttejä jossain?

Nyt sitten odotellaan aurinkoa ja tomaattien kasvamista. Kuvia lupaan ensi kuussa!

Äitiblogeissa on nyt käynnissä eräänlainen salainen ystävä-juttu, mihin tietenkin osallistuin. Mistäpä me bloggarit muusta haaveilemmekaan kuin postiluukusta kolahtelevasta tavarasta... ;)  Tänään oli sitten minun ilonpäiväni, kun sain vastaanottaa ihanan paketin täynnä tärkeitä juttuja. Paketin sisältö meni niin nappiin, että aloin jo epäilemään että tunnen lähettäjän, mutta ilmeisesti en kuitenkaan.

Paketista paljastui huippuihanan keltainen kynsilakka, mikä oli ensimmäinen riemujuttu. Sitä laitoinkin heti kynsiin. Toinen supermahtijuttu oli vaaleille hiuksille tarkoitettu Vihreän kosmetiikan (nyk. Flow kosmetiikka) blondi shampoopala, mitä olisin halunnut testata jo kauan, mutta koska mulla on niin kamalassa kunnossa hiukset (kiitos imetys, raskaus ja muu hormonihässäkkä) en oikein uskaltanut luottaa sen silikonittomaan voimaan ja se on jäänyt kaupanhyllyyn. Nyt kun se mulla on, aion ehdottomasti vaihtaa siihen ja kirjoittaa sitten teillekin miten se toimii tässä reuhkassa. Mukana oli myös 2 kasvonaamiota, jotka aion säästää kesän mökkihommiin, koska nyt mulla on kuukauden Bioeffect egf-seerumihoito kesken. Tököttiä tökötin perään, voiko olla ihanampaaa!

Ja kuten rakas salainen ystäväni huomaat, sormeni todellakin kaipasivat jo uutta lakkakerrosta :D Sain tänään 135 litraa multaa partsille ja olen mönkinyt aamupäivän vanhoissa lakoissa istutellen tomaatintaimia ja mansikan alkuja multaan. Sitten laitoin mullasta ahavoituneisiin sormiini uudet lakat ja instant happiness! Ja sopi hyvin mekkoonkin.

Yllätyspakettien saaminen on kyllä tosi piristävää ja hauska on miettiä keneltä se paketti oikein on. Pitäisi enemmänkin lähettää ihmisille pieniä kivoja juttuja, kun niistä tulee niin hyvä mieli itsellekin.

Pakko liittää mukaan lista, ketkä kaikki tähän tempaukseen osallistuvat. Mahtavia blogeja, kävin tänään kaikki läpi! Tästä listasta löytyi ainakin mulle paljon uusia suosikkeja, kannattaa katsoa löytyisikö sinunkin listoille muutama uusi suosikki!

http://nimenionvaino.blogspot.com/
http://riinanriemu.blogspot.com/
www.terapiamielessa.blogspot.com
http://arjeniloa.blogspot.com/
http://pikkuunen.blogspot.com
http://littlebabybook.blogspot.com/
http://ihantaysin.blogspot.com
www.katitriin.blogspot.com
www.visuaalisestivaativa.blogspot.com
www.aniliini.blogspot.com
http://kotipesa.vuodatus.net/
http://onnelin.blogspot.com/
http://moondelsson.blogspot.com/
http://tiutautilitalitittan.blogspot.com/
http://sudenjalkia.blogspot.com/
http://niunau.blogs.fi/
http://www.napapiirini.blogspot.com/
http://muumitalossa.blogspot.com/
http://neulojainen.blogspot.com
http://kahdestakolmeksi.blogspot.com.
www.oimutsimutsi.blogspot.com
www.locker301-320.blogspot.com
http://amria2.vuodatus.net
http://www.couturecouturee.blogspot.com
http://mamma-arki.blogspot.com/
www.laukun.blogspot.com
www.vajavaista.blogspot.com
www.luovasuo.blogspot.com
http://tuitunjuttu.blogspot.com/
http://odotuksellinenelama.blogspot.com
http://sascian.blogspot.com
http://www.lauhkealeopardi.blogspot.com

Kenellekään ei taida olla yllätys, ettei mulla ole ajokorttia. Useimmiten en edes ajattele asiaa, koska olen tottunut rehaamaan kaikenlaista kamaa käsissäni. Olen muun muassa kuljettanut Ikeasta pirun painavan seinähyllyn rattaiden ja vauvan kanssa kotiini vain myydäkseni sen sitten ihmiselle, joka asuu n. kilometrin päässä Ikeasta.  Tänään kuitenkin nöyrryin pyytämään naapurin rouvaa tuomaan mulle Muhevaisesta 45 kiloa multaa, kun ymmärsin ettei sen roudaaminen yksikertaisesti onnistu rattaiden kanssa. Mutta roudasin sentään n. 50 kiloa muuta roinaa kotiimme kirpputorilta.

Helppoa ku heinänteko totesin bussissa, kun nostin rattaat sen pirun portaan yli taas kerran. Mukaan kirpparilta oli tarttunut muun muassa hemmetin iso musta norsupankki, parit villapaidat ja muita vaatteita, leluja, lautasia, lusikoita, nokkamukeja ja teräsrunkoinen kolmipyörä. Se mitä ei jaksa kantaa, sitä ei tarvita-asenne saa joskus tekemään ihmeitä. Tuon kuorman kanssa pieni sade ei tuntunut enää missään.

Kolmipyörä oli muuten huippulöytö, kun koko tavararöykkiö maksoi yhteensä 6 euroa. Kohta lähdetään huristelemaan!

1-vuotispäivät lähestyy ja ovelana ulkoistin osan tarjoilusta pyytämällä vieraita piknikille lahjatoiveina sapuskaa :) Yhtä lahjaa olen kuitenkin miettinyt aina Hämeentiellä Novakarin ohi kävellessä, nimittäin kumiheppaa.

Rody poni on kai jonkinlainen jumppaväline, heppa minkä päällä pystyy ottamaan kunnon pomput ja se kehittää tasapainoa ja vartalonhallintaa. Syy, miksi Rody on pyörinyt mielessä on lapsen jatkuva pomppimisinto, mikä ei ota laantuakseen. Yleensä se olen minä, jonka päällä pompitaan mutta myös puoliksi tyhjä jumppapallo lattialla ajaa joskus asian.

Onkohan jollakin tuollainen kumiponi ja onko siitä ollut pidempiaikaista iloa? En ole vielä ehtinyt googlailemaan käyttökokemuksia, mutta olemme jo hieman tutustuneet Rodyyn leikkipuistossa ja vaikuttaa aika kivalle elukalle. Vielä ei tasapaino riitä mihinkään tutustumista kummempaan leikkiin, mutta kiinnostusta on havaittu kyllä.

Huutonetti on jo pitkään sanonut eioota, eli hirveän suosittu heppa ei suomalaisissa lapsiperheissä taida olla. Novakarin nettikaupassa se olisi kuitenkin alennuksessa n.28 euroa. Joten olisiko jollakin lukijalla käyttökokemuksia kumihepasta, mikä saattaisi päästää äidit pomppulinnan tuurauksesta kesälomille?

Edit: Rodyyn löytyisi alustakin Sanna'sista. Sillä voisi tehdä Rodysta aluksi keinuhepan. Wou. Vaikuttaa tosi hauskalle lelulle!

Aurinko helli taas tänään Helsinkiä ja pakkohan se oli lähteä ulos. Tapahtumia olisi ollut liiaksi asti ja ensimmäinen ajatus tietenkin oli, että menemme kaikkialle: Kumpulan kyläkarnevaaleille, Maailma kylässä-festareille, Fashion stock salesiin, Art exposed-myyjäisiin, sarjakuvakeskukselle kaverin lapsen synttäreille...mikäköhän siinä on, ettei koskaan tajua olevansa vain ihminen, ilman supervoimia ja lentokykyä :D

Aika nopeasti reissu muuttui pelkiksi Kumpulan kyläkarnevaaleiksi ja 1-vuotissynttäreiksi, kun karsin turhimmasta päästä pois. Kumpulan kilometrin mittainen kirppistie oli alusta asti haaste kummallekin meistä. Toiselle tuntemattomasta syystä, toiselle toisen takia. Mulle on aina tosi haasteellista kuunnella lapsen käninää ja olin ihan hermot riekaleina jo puolessa välissä kirppiskatua ja manasin lukijaksi tunnustautuneelle naiselle (jolla oli samanlainen Tulin kantoreppu ku mulla! Vakoilin) ettei tästä tule mitään ilman reppua, mikä jäi vahingossa kotiin.

Tässä kirpparikadun saalista, villapaitaa syksyksi ja kodin esineistöä sekä ihan huiput jatsarit talveksi. Kengissä luki ihan hullu juttu, angel boy ja vaikka ne olivat kuluneet ja toisesta kengästä oli solkikin tippunut, ne olivat ihanat. Noi froteekalsarit ajattelin kesäshortseiksi, kun missään kaupassa ei nykyään myydä kuin sellaisia pienelle Alexander Stubbille sopivia vaaleansinisiä ruutushortseja. Nuo on just hyvät shortsit kun vaivalla kasvatetut jalkamakkaratkin näkyvät.

Huvittavaa, että kun olen nyt myynyt kaikki raitaliinani pois, niin sitten kadun lopussa mun oli pakko ostaa Amazonasin raitaliina kirpparilta, että sain kantaa pojan selässä takaisin. Känisevä kaveri nukahti heti onnettomaan selkäsidontaviritelmääni ja nukkui sitten rattaisiin siirrettynä ne synttäritkin pois suunnitelmista. Kävimme sitten vain Kumpulassa, mutta olipa sitä siinäkin ja onneksi loppupäivä meni iloisissa merkeissä kummallakin.

Sitä minä vain mietin, että onko se raitaliinojen määrä meillä vakio. Aina on oltava yksi värioksennus kaiken varalta, jos tuleekin käännyttyä hipiksi.

Oliko joku muu myös Kumpulassa, vai voittikomuu tapahtuma tänä viikonloppuna?

Kävin Näytös 2012-tapahtumassa katsomassa Aalto yliopistosta valmistuvien vaatesuunnittelijoiden mallistot muotinäytöksessä sekä tiiramassa myös muutamien jo nimeä saavuttaneiden vaatemerkkien uudet tuulet. Mallistoasioissa aion pysyä tiukasti äitibloggarina ja totean vain, että potkupukuja ei ollut ja muutenkin tuntuivat suunnitelleet puvut vain aikuisille. Mutta pitkästä pitkästä aikaa laitan ruutuihinne asukuvaa. Huvittavaa asussa on se, että käytän noita kuteita aika usein muutenkin, mutta Suvilahti tuntuu tekevän ihmeitä legginssi-tunika-vaatetukselle. Ei näytä Itiksen Lidlissä samalta ei.

Huvittavana yksityiskohtana on musta-valkoinen ja cooli kangaskassi. Voisi kuvitella, että olisi jostakin hienommastakin skeittiliikkeestä hankittu, mutta vaikka totuus on aivan toinen. Printti on hieno ja kuuluisan katutaiteilijan tekemä (muistaisi vain että kenen...), mutta säkki onkin Polarn o. Pyretin ensi syksyn mallistosta! Sain sen viime viikolla ja ihastuin kovasti yllättävään Pop-kuosiin. Tänään muuten hankin Popilta puna-valkoraidallisen huivin itselleni pääpannaksi. Minttu nauraa partaansa, kun musta tulee kaiken taistelun jälkeen myös Pop-mamma. Ei tule! Asusteet on ok, mutta lastenvaatteita en ala käyttämään!!!!!

Me suomalaiset olemme perinteikästä kansaa, mitä tulee ruuan syömiseen. Vappuna juodaan simaa, juhannuksena rillataan ja jouluna syödään laatikoita. Ruunebergintortut loppuvat kaupasta just eikä melkeen runeberginpäivää seuraavana päivänä ja hulluahan se olisi, jos pikkupullia täyttäisi kermiksellä laskiaisen jälkeenkin, vaikka nyt. Abba ja Ahti kilpailevat telkkarissa kumman silli on maistuvampaa, mutta vain kesäaikaan. Ei meillä silliä talvella syödä, paitsi joulupöydässä suutarinlohta. Ja sitäkin vain tapaninpäivään asti, kun sittenhän "jouluruoka tulee jo korvista ulos" ja tavataan taas ensi jouluna, eikä puhettakaan että ainakaan pikkujouluja aikaisemmin.

Yksi blogeissa joulusta toiseen toistuva teema on ollut jo vuosia joulu/piparisuklaan odottaminen ja siitä hekumoiminen. Mutta nyt taidan tehdä blogiennätyksen, sillä löysin Fazerin joulusuklaata Saiturinpörssistä nyt! Okei, kaupan nimikin sen paljastaa, että taitaa olla viime talven suklaasta kyse, mutta ihanaa suklaata se on ja pakko oli ostaa muutama 300g levy. Toinen meni jo....

Oli kyllä aika kummallista, kun se mausteinen maku on alleviivaavan jouluinen kun tuo makumaailma on sesonginmukainen vain 2 viikkoa vuodessa. Hyviä makuja jää ihan turhaan käyttämättä, kun kangistuu sesonkiruokailuun, millä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi kauden kasviksien kanssa. Riisiä ja porkkanaa, fariinisokeria, hiivaa ja sitruunaa, punssia ja mantelia kun löytyy aina kaupasta suhteellisen samaan hintaan.

Pitäisikin pitää sellaiset sesonkiruokabileet, jossa jokainen vieras toisi lempisesonkiherkkuaan pöytään. Mä tekisin kyllä simaa ja runebergintorttuja, mitä te toisitte mukananne?

Jeah, luin facebookista tiedon, että kauppa on auki. Vaan ei tietenkään minun, vaan maan hienoimman vauvakaman maahantuojan. Nyt yhdestä osoitteesta www.bigsmallshop.com saat lapsesi lelurintamalle ja kylpypuuhiin ainakin meidän perheessä erittäin suosituksi tulleita juttuja, kirahvista kylpyöljyyn ja lasipullosta lasten hammasharjaan. Löytyy muuten ne luonnonkosmeettiset aurinkosuojapuikotkin, mistä kirjoitin muutama hetki sitten. Listaanpa alle muutamia kaupasta löytyviä ihanuuksia, jotka erityisesti viehättää tätä mamia nyt.

Under the Nile-pehmot

Under the Nileltä löytyy hauskoja vihannesukkeleita sekä muita pehmotyyppejä. Ne on valmistettu reilun kaupan mukaisesti perheyhteisöissä, materiaalina egyptiläinen käsinpoimittu 100% luomupuuvilla. Missään kohtaa valmistusprosessia ei käytetä tuholaismyrkkyjä tai kemikaaleja, joten ovat turvallisia ihan pienellekin pureskelijalle. Tykkään ihanasta, ehkä hieman vanhahtavasta ulkonäöstä ja ovat kivaa vaihtelua muovia muovin perään-lelulaatikkoon.



Snooshy

Eräs ekobloggari sanoi kerran, että Snooshyt ovat ekologisia barbeja. No ehkei ihan, mutta näitä ötököitä saa ihan nakuna (kuvassa) ja sitten saa kivoja vaatteita, millä muuttaa olion ulkonäköä. Feministi minussa sanoo, että kun nukkeleikit ja pukemisriisumisleikit alkavat kiinnostamaan lasta, voisi olla terveempää hoivata söpöä jakinkarvasta ja bambusta neulottua pullukkarimpulaa kuin sitä pelkkää b:llä alkavaa tikkua. Snooshyn mukana saa myös lapun, mistä selviää tiibetiläisen kutojan nimi!

Meillä Snooshya opetetaan juuri unikaveriksi rinnan tilalle, noita jalkoja kun on ilmeisen kiva räplätä unta etsiessä.



Jackson Reese-kosteuspyyhkeet

Jackson Reesen kosteuspyyhkeet sopivat kaikista herkkäihoisimmallekin lapselle ja niitä myydään isommissa ja pienemmissä paketeissa. Itse suosin pientä pakkausta, minkä pakkausmateriaali maatuu, koska kotona käytämme ihan vain vettä puhdistuksessa. 10 kpl:n paketti on sopivan kokoinen matkoille mukaan eikä liinojen kuivumista tarvitse pelätä.

Merkiltä on tullut markkinoille myös loistava apu nuhanenille, nose nuzzles jonka suomennan nyt tönkösti nenän niistopapereiksi. Uskoakseni jokainen lasta niistättävä on törmännyt evvk-ilmiöön lapsen puolelta. Nämä niistopaperit ovat suolavesiliosta ja aloeveraa sisältäviä kosteuspyyhkeitä, joilla homma käy huomattavasti iisimmin ja nenän aluekin voi hyvin. Tosin ei nämäkään mitään fanfaareja testilapselta saaneet (saimme noita lapsimessuilta), mutta itku ei tullut niin herkästi kuin kuivalla paperilla matoja nenästä metsästäessä.

Nose nuzzleseja ei valitettavasti vielä uudesta verkkokaupasta löytynyt, mutta uskoisin sen olevan vain ajan kysymys milloin ne sinnekin rantautuvat. Myös muita merkkejä ei vielä ollut ihan koko valikoimaa saatavilla, mutta eiköhän se valikoima kesän myötä kasva.

Onnea siis uudelle nettikaupalle ja seuraavana sitten kivijalkapuotiä pystyyn, eiks jeh? ;)

Lapsen mieltä on pelottavan helppo ohjata. Kun tv:n mainoskatkoilla alkaa kuulumaan se järkky soutaaaaahuopaaaaaa-renkutus, on tyyppi kärppänä tv:n vieressä. Koko ruumiinkieli huutaa, että tämä on ihana. Olisipa yhtä otollista maaperää äidin rakkaudentunnustuksille, niin olisi hyvä itsetunto isona.

Musiikkiorientoituneena olen kuitenkin hieman huolissani lapsen musiikkimausta, joten sanoin yksi aamu, että nyt pidetään rokkikoulua. Kaivoin omasta mielestäni "helppoa" musaa esiin ja aloitin. Kävimme läpi ihan näitä perus jokakodin suosikkeja, Ultra Brata, J Karjalaista, Aknestikiä, Kentiä, Molokoa, Ville Leinosta ja Jukka Poikaa. Suuremmat musakikkailut jätin vielä tulevaisuuteen, mutta näistä taisi nousta suosikiksi Jukka Poika. Tosin sitä me olemme muutenkin nyt kuunnelleet aamuisin kun levy on aika uusi.

Kasvatus on kyllä rankka laji, kun siltikään ei tiedä mikä fruittarihevariernu on 15 vuoden päästä vastassa. Vanhana ihmisenä toivon rokkaria,rokkihan on nyky-kansanmusaa

Polarn O. Pyretin tietotoimistosta päiviä! Kävin katsastamassa Popin syysuutuudet merkin edustajien  hyvässä huomassa, ja paljon olikin uutta luvassa. Pähkinänkuoressa suurin muutos on kuitenkin tämä: raskaus ja äitiysvaatteisiin erikoistunut Mama-mallisto lopetetaan kokonaan, mutta isommille lapsille tulee täysin uusi koululaismallisto koossa 122-152cm. Koska itse en ole mama-mallistojen suurin fani (haluan pukeutua aikuisten merkkeihin ihan periaatteesta), en järkyttynyt muutoksesta ollenkaan ja tiedän monia isompien lasten vanhempia, jotka ilahtuvat taatusti muutoksesta.

Koululaismallisto on vastaus kuluttajien pyyntöihin saada isommille lapsille jotain omaa, ei niin lapsellista, mutta laadukasta ja kestävää vaatetta. Varsinkin merkin kotimaassa Ruotsissa Popilla on jo niin vakiintunut asema pienten lasten vaatettajana, että isommat koululaiset pitävät merkkiä liian lapsellisena. Nyt tulevana syksynä lanseerataan siis täysin uusi mallisto, mikä on pikkulapsimallistoa hillitympi, mutta edelleen selkeästi lapsille suunnattu. Alla muutamia kuvia, mistä voi bongata uusia kuoseja, värimaailmaa sekä ennakkomakupaloja koululaismallistosta. Aika syksyiseltähän tuo näyttää näin ensimmäisten kesäkelien lomassa, mutta ei välitetä siitä :)

Palaan Popiin luultavasti lähitulevaisuudessa, koska mulla on kysymyksiä vetämässä  Ruotsin päässä asti. Seuraavan postauksen aihe tulee käsittelemään enemmän itselle mieluisinta puolta Popista, eli kierrätysmateriaalien käyttöä ulkovaatteissa, ekopuuvillan osuutta mallistoissa nyt ja tulevaisuudessa sekä second hand-ilmiötä, mikä Popin ympärillä on todella suuri sekä firman itsensä järkkäämänä, että kuluttajien omasta aloitteestakin. Raitamallisto on täysin eko jo nyt ja toivottavasti suunta olisi tämä myös muissa mallistoissa. Ekosta enemmän täällä.

Lopetetaan kuitenkin postaus kivaan raitabodyyn, jonka sain valita kotiinviemisiksi kesän mallikappaleista. Kuvasin bodyn tarkoituksella tuon Weegeestä löytyvän Futuro-talon kuvan kanssa, koska itselleni bodystä tuli heti sellainen juuri oikeanlainen retro fiilis. Vauvan voisi ihan hyvin kuvitella tuonne Futuromaastoon pelkässä raitabodyssä ja kypärämyssyssä.  Body löytyy nyt myymälöistä hintaan 16 eur.



Mitä mieltä olette uudistuksesta? Jääkö joku kaipaamaan mama-mallistoa ja löytyykö lukijoista ihmisiä, jotka ovat jo odotelleet isommille lapsille hieman erilaista Popia?

Tämä äitiytyminen sattui vähän hankalaan saumaan siinä mielessä, että täytin vauvavuoden aikana 30 vuotta. Arvaa juhlinko railakkaasti - no en. En ole juhlinut railakkaasti pitkiin, liian pitkiin aikoihin, mutta 30-kriisi taitaa olla kolkuttelemassa ovea, kun ulkonäkö ja vanheneminen on alkanut huolettamaan. Varsinkin se, ettei jaksa laittaa itseään yhtään. Ja nyt kesän kunniaksi olen ottanut ohjelmaksi opetella tälläytymään uudestaan. Vaikka ihan vain kotiin.Viime perjantaina kävin kulmien ja ripsien värjäyksessä sekä kulmamuotoilussa Hakaniemessä Lähde Spring-nimisessä kauneushoitolassa kun olin löytänyt Kallion leikkipuistosta kympin alekupongin hoitoon. Halvalla on hyvä aloittaa ja kulmien muotoilu ja värjäys tekee kyllä ihmeitä kasvoille. Ennen hoitoa värjääjä kysyi oliko minulla citydeal-koodi, mutta eihän minulla sellaista ollut. Jäin kuitenkin miettimään, että onko ne diilit yleisiä juttuja, että löytyiskö sieltä jotain tähän akuuttiin 30-kriisin hoitooni ja uskaltauduin jopa Citydealin sivuille.



 

Ja nyt olen sitten virallisesti menettänyt Citydeal-neitsyyteni, asia mihin en koskaan uskonut kajoavani! Lankesin 60 euron diiliin, millä saa 2-väri värjäyksen leikkauksella sekä 2 ylimääräistä hiusten leikkuukertaa. Halpaa ku saippua! Ja nyt mulla on vähän huono omatunto, koska eihän tuollaisia hintoja voi oikeasti pk-seudulla edes pitää. Toivon puoliksi leikillään, ettei kovin moni löytänyt tuota jo sulkeutunutta diiliä, ettei kampaaja joudu kuseen puoli-ilmaisten leikkauksien takia...

Ainakin citydealista saisi vaikka mitä muuta, hampaiden valkaisusta akupunktioon ja aloin miettimään, että jääköhän tollaiseen diilailuun koukkuun? Tunnustaako kukaan? Tiedän, että osa kavereistani on diilien vakiostajia ja he käyvät kynsihuolloissa ja muissa säännöllisesti paljon huokeammalla mitä normihinta olisi. Tiedän kyllä myös, että joskus diilin kautta hankittu tatska-aika ei tuloksensa perusteella ole ollut mikään riemuvoitto ja joskus lahjakortteja on jäänyt käyttämättäkin ja ripsien pidennyksiä on revitty irti muutaman päivän jälkeen. Mutta usein kokemukset ovat kai ihan positiivisia?

Omaa kokemusta minulla ei vielä ole, mutta meilissä polttelee 175 euron arvoinen koodi kampaamopalveluihin, tänään ajattelin soittaa aikaa. Toivottavasti saan sen pian ja samalla kyllä toivon, että kampaaja olisi niin hyvä, että sinne voisi jatkossakin mennä hiusasioita hoitamaan. Se kai diilien tarkoitus onkin, että palaisi sitten normihintaisten palveluiden merkeissä takaisin, mutta onko kukaan oikeasti löytänyt vakkarikampaajaa/kosmentologia/jumppapaikkaa tms juuri diilien kautta? Tai oletteko hankkineet lahjakortteja netistä esimerkiksi lahjoiksi ja kuulleet saajan tykästyneen paikkaan?

Kysyy ensikertaa langennut

Ps. Laitoin eilen illalla ensi kertaa naamaan blogin kautta saamaani Bio-effectin egf-seerumia. Ainakin naapuritontin Veera vannoo kuulemani mukaan tämän islantilais-ihmeseerumin nimeen ja jään nyt innolla odottelemaan tuloksia. Multa kysytään edelleen alkoholikaupoilla papereita, joten kuukauden seerumihoidon jälkeen saatan päästä lastenlipulla bussissa. Vanhentumisongelma ei siis ole tässä osoitteessa rypyistä kiinni, se on henkinen tila.

Ja jos joku haluaa tietää ikuisen nuoruuteni salaisuuden, niin uskoisin sen olevan todella paha akne, mihin olen syönyt 2 kertaa todella tehokkaan Roaccuttan-kuurin. Roaccuttan on niin vahva aine, ettei sen kanssa voi edes haaveilla raskautuvansa mutta kääntöpuolena a-vitamiinijohdannainen suojaa ihoa piiitkään hoitojakson jälkeenkin. Jos jollakin on akneongelmia (eikä harkinnassa raskaus hoitoajankohtana), suosittelen kyllä yli kaiken ottamaan tuon kuurin, sillä vaikka se aluksi tekee ihosta entistä kamalamman, se on ollut ainoa apu iho-ongelmiini. Viimeisimmästä kuurista on kymmenisen vuotta, mutta iho on edelleen loistokunnossa!

Kauneusbloggari kuittaa ja palaa takaisin maan pinnalle.

7. Missä asiassa tunnet onnistuneesi äitinä?
Lapsen turvallisuudentunteen luomisessa. Lapseni on saanut niin paljon läheisyyttä, rakkautta ja huomiota, että on todella itsevarma liikkeissään eikä pelkää vieraita ihmisiä ja paikkoja juuri lainkaan.

8. Elätkö hetkessä vai teetkö pitkän tähtäimen suunnitelmia?
-Hetkessä.

9. Mikä on ollut sinulle sopiva aika olla lasten kanssa kotona?
- En tiedä. Saattaa olla, että olen vielä pitkään ns. kotona, mutta tehden samalla kirjoitusduuneja muualle. Tällä hetkellä en kuitenkaan työskentele missään säännöllisesti, ellei Bellaan kirjoittamista lasketa. Pitäisi kai aktivoitua taas, jos vain jaksaisi...kroohpyyh.

10. Jos olisit eläin, mikä olisit?
- Ei hajuakaan, ehkä apina?

11. Ihanin maisema?

Helsingissä on kiva asua kesällä, kun täällä tapahtuu niin paljon kaikkialla. On pelkästään omasta viitseliäisyydestä kiinni haluaako täyttää kalenterinsa ja viikonloppunsa mielekkäästä tekemisestä vai ei.

Mulla ei ole mikään tapahtumahuuma vielä päällä, vaan vaatii hieman tsemppausta lähteä liikkeelle. Kyllä se tästä, sillä muutaman reissun jälkeen sen taas muistaa kuinka kiva on käydä keikoilla ja kirppiksillä, muun muassa. Tämän kesän tapahtumaputki avattiin vappupiknikillä Espalla ja eilen putki sai jatkoa Käpylän kyläjuhlien merkeissä. Muuten en olisi jaksanut, mutta kirppiksien lisäksi meidän lempiyhtye Paukkumaissi soitti siellä. Tykkäsin Paukkumaissista jo ennen skidiä ja tykkään edelleen, Orffien lisäksi Suomen paras lastenbändi.

Tuon sinisen talon, steinerpäiväkoti Pellavan, kirppikseltä tein huippulöydönkin. T. Toiviainen & Treblen ainoan levyn! Jos joku tietää mistä puhun, lähetän terveisiä ja muiskun poskelle! Itse olin niin onnellinen löydöstä, että näin untakin treblekeikasta.

Jos asut Helsingissä tai olet tulossa visiitille, tässä ihan muutamatäky menovinkiksi seuraavalle viikonlopulle:

pe 25.5. Skidirock lastentapahtuma (mm. Kengurumeininki) Kurkimäen leikkipuistossa

la 26.5 Kumpulan kyläjuhlat

la 26.-su 27.5 Maailma kylässä-festivaali

Jos mieleesi tulee muita kivoja koko perheen ilmaistapahtumia, jaathan vinkkisi kommenttilootaan! Ja tapahtumien järjestäjä: jos olet tekemässä yllä oleviin tuntomerkkeihin perustuvaa tapahtumaa kesäksi 2012, heitähän infomeilillä oimutsimutsi(at)gmail.com. Jaan mielelläni kesän 2012 tapahtumista tietoa, kunhan tapahtuma on ns. ei-kaupallinen. Eli esimerkiksi yleishyödyllisen yhdistyksen tai talkooporukan järkkäämää ruohonjuuritason toimintaa, hyväntekeväisyyttä tai kaupunginosatoimintaa. Päätän itse julkaistavat jutut.

 

Kävin tänään ensimmäistä kertaa blogibestikseni Wandiksen luona kylässä, with a child of course. Hullaannuin jo matkalla Vantaan Tammistoon, kun ykskaks näkyi dösän ikkunasta outlettia toisen jälkeen. Sisäinen Sulo Vileenini heräsi: vähän niinkuin Mustanmäentori, mutta lähempänä!

Kahviteltuamme ja syötyämme vähän mozzarellapakastepitsaa lähdimme sitten käymään tuolla paratiisissa, minkä hehku ehkä hieman haihtui kun tajusi ettei siellä niin jännää ollutkaan. Löysin kuitenkin huipun kotsan, mikä on sellaista lastenhaalareista tuttua enstex-kangasta! Sininen tupsu oli ihan ehdoton punaiseen hattuun ja sointui hyvin raketti-envirosaxiini.

Hattuhan on tuttuakin tutumpi Coston tupsulippis. Just sopivan spede hiekkalaatikon reunalle. Tein jo suunnitelman, että syksyllä ostan Costolta pelkän 5 euron tupsun ja tuunaan sillä hatun syysluukkiin. Sininen kesällä, valkoinen talvella. Niin se menee.

Hattu löytyi nuorekkaasti OhMyGosh-nimisestä merkkivaateoutletista, maksoi n. 35 euroa.

 

Olen pitkään miettinyt noita vauvalehtien keskustelupalstoja, että milloin ne on perustettu ja miksi. Varmaan ihan hyvällä tarkoituksella vertaistueksi, mutta milloin homma lähti käsistä? Mä en ole koskaan käynyt yleisillä keskustelupalstoilla säännöllisesti, mutta joskus (tänään) tietoa etsiessä, mistä tahansa aiheesta, tie johtaa jollekin äitifoorumille ja tulee luettua keskusteluita.

Hommahan menee niin, että ensin joku kysyy yleensä ihan järkevää kysymystä, mihin tulee pari vastausta jonka jälkeen joku tyyppi aloittaa pään aukomisen ja kyseenalaistaa kysyjän tai vastaajan täysin. En tiedä onko meno samanlaista kaikilla keskustelupalstoilla, mutta ainakin vauva/äitifoorumeilla kuvio on aika perus. Ihmisiä haukutaan kovin sanakääntein nimimerkin suojassa eikä keskustelijoilla tunnu olevan mitään tolkkua käytöstapojen suhteen. Tuntuu oudolta, että keskustelijat olisivat itsekin kohderyhmää, eli pienten lasten äitejä, sillä ainakin itsellä hyvien tapojen opettaminen on prioriteettilistalla kärkipäässä kun miettii kasvatusta. Miten tällaiset kommentaattorit opettavat lapsilleen, ettei saa kiusata ja heikompaa pitää puolustaa jos he itse harrastavat vittuilua illat pitkät? Vai onko heikomman puolustaminen nykyään out?

Olen joskus bussissa tai metrossa katsellut muita pienten lasten äitejä, että olisiko tuo tai tuo mahdollinen äitikommentaattori, joka haukkuu muiden kysymykset, mielipiteet, kirjoitusasun ja kyseenalaistaa äitiyden. Suurimman osan kohdalla tulen tulokseen, että ei. Mutta jossainhan nämä käytöstavattomat nettikusaajatkin liikkuvat, ehkäpä täälläkin on joku kiva kommentoija joka purkaa kiukkuaan anonyymisti av-palstalla? Tunnustaako kukaan? Ja voisiko joku kertoa miten hänestä tuli mammapalstojen kusipäinen kiusanhenki ja miksi? Mitä siitä saa?

Asia on alkanut todella häiritsemään, kun etsii tietoa ihan mistä tahansa lapsiaiheesta ja saa lukea sivukaupalla jotain ihme läppää ja typeryyttä, eikä keskusteluja ilmeisesti ole tarkoituskaan moderoida asiallisiksi. Mikä tää meininki oikeen on, osaisiko joku valaista? Vai olenko mä ainoa, jonka käsitys muista äideistä alkaa muuttumaan mammapalstojen myötä todella oudoksi?

Ainiin! Kertoessa äitienpäivälahjoistani, unohdin täysin vauvakerhostamme saamani lahjan: Make up storen mustan kynsilakan! Jos vauvakerho antaa tämän kaltaisia äitienpäivälahjoja, on se juuri sopiva paikka mulle. Mustaa kynsilakkaa mulla ei ihme kyllä ollutkaan aiemmin, olen ollut pitkään kirkkaan punaisen käyttäjä.

Nyt olen viimein saanut sormeni ja lähinnä kynsinauhani siihen kuosiin, että voin laittaa niihin kynsilakkaa. Varmaan aika moni muukin äitibloggari sai taannoin testiin telkkarissakin ahkerasti mainostettua Bio-oilia. En ole hirveenä jaksanut kokeilla sitä n. 30cm sektioarpeeni tai raskausarpiini (kyseessä on siis arpienhäivyttäjäaine "mullistavalla ainesosalla"), mutta kynsinauhoihin se kyllä toimi tosi hyvin. Raskausarvet, kynsinauhat, mitä näitä nyt olikaan. Apteekista saa noin kympillä pullon ja riittää ehkä sata kertaa kauemmin mitä pienet manteliöljypullot, jos kynsinauhahoitoon haluaa käyttää.

Nyt pitäisi hankkia vaan appelsiinipuutikkuja ja oikeasti alkaa hoitamaan kynsiä, poistaa lakkaa ja motivoitua muutenkin laittautumisesta. Kosmetologikäyntikään ei tekisi pahaa. Olen tänään kyllä menossa kulmien ja ripsien värjäykseen, mikä on jo askel kohti ihmismäisempää olemusta. Hyvä alku, mutta ei kyllä riitä 1.5 vuoden koomailun jälkeen mihinkään.

Hoi kaikki tänne eksyneet! Nyt ovat tämän bloggarin kevätkiireet sen verran helpottaneet, että voi perehtyä hetken myös lukijoiden huomioimiseen (oman päänsisäisen maailman lisäksi) niin käydäänpä läpi tämän blogin lukuun ja kommentointiin liittyviä juttuja.

Kommentointi Oimutsimutsiin täällä Bellablogien puolella on todella helppoa. Käytä nimeäsi tai nimimerkkiä ja lisää halutessasi sähköpostiosoite ja kotisivusi/blogisi osoite. Nämä tiedot pitäisi jäädä selaimesi muistiin niin, ettei niitä tarvitse aina uudelleen kirjoittaa. Käytössäni on ohjelma, mikä tunnistaa jo kommentoineen ip-osoitteen tiedot ja päästää kommentin heti läpi. Ensimmäistä kertaa kommentoidessa tai useampia linkkejä kommenttiin lisätessäsi hyväksyn kommentit käsin. Kommentit ovat erittäin tervetulleita, mutta en halua alkaa opettamaan käytöstapoja kenellekään muulle kuin pojalleni ;)

Sitten seuraamiseen. Itse käytän blogien seuraamiseen lähinnä blogilistaa, mikä johtuu siitä että olen vanha käpy. Bloglovin taitaa olla nykyään suositumpi ja aivan varmasti paremmin toimiva sivusto blogien seurailuun. Kumpikin toimii samalla tavalla, eli sivustot linkkaavat seuraamiesi blogien uusimpiin postauksiin mitä et ole lukenut. Blogien seurantapalveluiden käyttö helpottaa lukemista aika lailla, kun ei tarvitse koko ajan klikkailla onko päivitystä tullut sinne tänne ja tuonne. Kumpikaan palveluista ei vaadi omaa blogia, joten kokeilla kannattaa!

Suosituin tapa seurata tätä blogia taitaa olla facebooksivusta tykkääminen. Facebookissa jaan myös kaikenlaisia linkkejä ja blogikirjoitukset tulevat sinne automaattisesti. Kirjoituksia kommentoidaan paljon myös facebookissa, joten keskustelukin on kiinnostavaa. Sivusto näkyy vain tykkääjille, sillä ihmiset kommentoivat siellä omalla nimellään ja haluan pitää ryhmän "intiimimpänä" tästä syystä.  Edit: Höpönlöpön. Ei noita sivuja saa enää salaisiksi :/

Nämä muistutukset tulevat aina säännöllisesti siksi, että tilastojen mukaan usea teistä klikkailee satunnaisesti pitkin päivää katsoakseen onko uutta postausta tullut. Jos tykkäät klikkailla, anna mennä!Palataan normipostauksiin taas seuraavassa päivityksessä! Mä en ole ikinä tehnyt mtään "seuraavaksi tulossa" vihjailuja, koska en tiedä mistä seuraavaksi kirjoitan. Taidan olla nykyblogimaailman kummajainen, sillä yleensä postaukset syntyvät yhdellä istumalla ilman sen kummempaa mietintää. Yleensä postauksia ei myöskään ajoiteta tai muutenkaan taktikoida, blogi on siis aika lailla tekijänsä fiiliksistä kiinni.Miten, kaipaatteko te jotain säännöllistä aikaa postauksien julkaisuun?  (Sanokaa että ei)

Yleensä en ole kysellyt mitään toivepostauksen aiheita, mutta tähän alle voisi nyt laittaa jos on jotain sisältötoiveita. Henkilökohtaisen elämäni pidän kuitenkin omanani, joten linja pysyy edelleenkin yleisenä jaapatuksena, ei perhe-elämämme jakamisena. Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä eniten kirjat ja lastenkulttuuri, joten niistä varmaan tulee jatkossakin säännöllisesti kirjoitettua. Tällä hetkellä luen meillä erittäin ajankohtaista Unihiekkaa etsimässä-opusta, mitä mulle kommenttiboksissa suositeltiin. Siitä varmaan tulee kirjoitettua piakkoin, vaikka itse unikoulu taitaa pysyä teoria-asteella muuten vielä pitkään.

Tervetuloa vain kaikille uusillekin lukijoille ja vanhoille siinä samalla! Ja hei, postauksen kuvat ovat myynnissä olevia printtejä, jotka löydät klikkaamalla kuvaa. Tähän kai kuuluisi laittaa, että ei ollut maksettu mainos, mutta mun mielestä se on aika ärsyttävä tapa. Aion siis jatkossakin kertoa suoraa ja suomeksi, jos postauksessa on blogiyhteistyö. (Kirjoitin tähän aluksi pidemmän sepostuksen mainonnasta, mutta eiköhän aihetta ole käsitelty ihan tarpeeksi blogeissa ja niiden kommenttibokseissa, joten sanon vain et peace and love ja painun nukkumaan)

Tänään oli kuvaa arkeasi päivä. Mulla on aina kuvaa arkeasi päivät, mutta nyt otin Canonin lainapelin ( EOS1100 D, ärsyttävän hyvä siihen verrattuna et ostin vähän aikaa sitten Olympuksen penin, prkl) jopa mukaani ja ajattelin, et kuvataanpa nyt sitä arkea muuallakin kuin ruokapöydässä.

Olin tänään netissä jo vähän yli kahdeksan aamulla sopimassa leikkipuistotapaamista Rojun ja muksun kanssa. Ihan normi aamu monille, mutta hei, mä en ole ikinä käynyt missään kaupungin leikkipuistossa. Ei ole huvittanut.

Sovittiin treffit puolille päivin Kallioon ja luin hetken Rojun sarjisblogia (kuva yllä). Heräsinkin sitten päälle 12 muksun vierestä sängystä eli vedin sarjiskoomat. Lähtö oli onneksi viivästynyt toisessakin päässä ja olimme kumpikin myöhässä. Siinä olisi ollut jo tarpeeksi, että lähdin leikkipuistoon, mutta sorruin myös sosiaaliseksi metrossa ja tein toiset leikkipuistotreffit täysin tuntemattoman naisen ja alle vuoden ikäsen pojan kanssa lähitulevaisuuteen. Ja vielä vuosi sitten ärsyynnyin kun ihmiset ehdottelivat äitikavereiden etsimistä! Nyt myönnän, että ei niistä töissä käyvistä lapsettomista ole ihan kauheana iloa arkiaamuisin kun tarvisi itse juttuseuraa ja lapselle tekemistä, vaikka muuten mukavia ovatkin.

Leikkipuistossa keinuttiin, syötiin ja kontattiin. Mun skidi on aikamoinen mörssäri verrattuna samanikäiseen kaverin tyttäreen. Kengän koossakin on noin 5 koon ero! Teki terää nähdä fiksua äitiseuraa ja puhua myös töihin liittyvistä jutuista.



Puiston jälkeen painelin Ekoloon hakemaan verkkokassia matkarattaisiin ja yllätyin iloisesti, että ne olivat alessa vain 2 euroa. Meinasin sortua Acorellen Teepuutarha eau de parfumiin, mutta sitten muistin että mulla on henkilökohtainen boikotti sen maahantuojaa, Ekovistaa, kohtaan. Tämä juontaa juurensa siihen, kun kirjoitin edellisessä osoitteessa Attituden pesuaineista ja lukijoiden kysellessä aiheesta enemmän, yritin ottaa yhteyttä maahantuojaan vastauksien saamiseksi, mutta täysin turhaan. Muutaman meilin jälkeen kysyin info-osoitteesta että vastaako ne ollenkaan viesteihin ja koska en saanut siihenkään vastausta, aloitin boikotin. Boikottini vahvistui kun muistin viime kesänä kyselleeni samaisesta puljusta heidän luonnonkosmeettisen lasten aurinkovoiteen soveltuvuutta pienelle vauvalle saamatta siihenkään mitään vastausta. Olkoon.

Onneksi Honore des presiltä tulee syksyllä uusi tuoksu, ja sitä odotellessa kävin hakemassa ekopesuaineita Lidlistä ja tankkaamassa ruokavarastot täyteen. Loppuilta oltiinkin kotona ja syötiin pinaatti-ricotta-tortellineja ja katsottiin Tyylivarkaat.

Tässä oli siis highlightit tältä päivältä: sarjakuvaa, päiväunet, kaveritreffit, kassi, kassillinen ruokaa ja telkku. Nyt pitäisi vielä jaksaa klikata pari kuvaa tuonne valokuvapäivän sivustolle ja sitten nukkumaan. Ei pöllömpi päivä, mutta ei tää arki niin jännää ole että tästä jaksaisi useammin kirjoittaa. Mutta tulipahan tehtyä se päiväpostauskin nyt :)