Postaus sisältää saatuja tuotteita Diego Dalla Palma Milanolta Olen saanut viimeisen parin vuoden aikana melko huiken määrän meikkausk...


Postaus sisältää saatuja tuotteita Diego Dalla Palma Milanolta

Olen saanut viimeisen parin vuoden aikana melko huiken määrän meikkauskysymyksiä etenkin Instagramin yksityisviestien kautta ja etenkin huulipunan sävy on jo klassikkokysymys, johon vastaan oikeastaan aina, kun minulla huulipunaa on. Luultavasti kysymystulva johtuu siitä, että mua näkee Instastoriesin puolella todella usein myös ilman meikkiä, joten meikin tuoman lisä on helppo huomata. Ja nyt kun olen käynyt puolen vuoden sisällä kahdessa eri meikkausopastuksessa, alkaa mulla olla jo vähän vinkkejäkin tarjolla! Joten nyt puhutaan meikeistä!


Yllä näette kaksi versiota minusta, meikatun ja meikkaamattoman. Olen käsitellyt kuvista hieman ihonsävyä paremmin näkyviin, mutta mitään ei ole blurrattu, poistettu tai muuten käsitelty. Omalle iholleni/kasvoilleni ei ole tehty mitään kirurgisia toimenpiteitä/ pistoshoitoja / lisäyksiä, joten sillä pohjalla mennään, mikä mulla nyt 37-vuotiaana on. Pohjana on siis aikuinen pintakuiva akneentaipuvainen sekaiho, jossa on hieman couperosaa. 

Taustaa mun ja Diego Dalla Palma Milanon yhteiselosta. Löysin Diego Dalla Palma Milano -meikkisarjan noin vuosi sitten, kun Studio Savon & Ekon Kati vinkkasi mulle sarjan tehdessään meikkini Marimari-brändin kuvauksiin. En huomannut hankkia tuotteita Katilta, mutta onnekseni löysin Diegon (puhuttelen häntä jo etunimella, heh) meikit myös Helsingin Stockmannilta ja olen nyt vuoden sisään vaihtanut käytännössä kaikki arkimeikkini Diego Dalla Palmaksi. Syinä ovat tuotteiden superhyvä laatu, positiivisella tavalla suppea valikoima ja loistavat myyjät. 

Viime viikolla pääsin tutustumaan Diego Dalla Palma Milanon tuotteisiin myös merkin kutsumana, joten osa postauksessa näkyvistä tuotteista on saatu merkiltä ja osa ostettu itse. 



MEIKKIPOHJA:


Kasvojeni sävy on hyvin vaalea ja couperosan vuoksi punoittava. Tämän hetkinen akneongelma tekee pohjan tekemisestä haastavan, mutta ei mahdottoman kun käytössä on hyvät tuotteet. Mun mielestä meikkipohjan ei tarvitse olla kokonaan peittävä, vaikka ihossa olisikin epäpuhtauksia/ sävyeroja, vaan tykkään enemmän kuulaudesta. Siksi käytän yleensä erikseen peitevoidetta ja kevyttä meikkivoidetta tai peitevoidetta sekä peittävän meikkivoiteen ja valoa heijastavan hehkuvoiteen yhdistelmää. Peitevoiteen käytöstä olen kuullut nyt kahta erilaista näkemystä, osa ammattimeikkaajista suosittelee peitevoidetta meikkivoiteen alle ja osa toisinpäin. 

Kuvassa näkyvä pohja on tehty miksaamalla kuvassa näkyvistä Geisha Lift foundation meikkivoiteista juuri mun iholle sopiva seos ja levittämällä se ensin kasvoille, lisäten peitevoide vasta jälkikäteen ihan siksi, että unohdin levittää peiteaineen ennen meikkivoidetta. Meikkivoiteen levitin puhtain sormin, sillä en ole ihan päässyt vielä ystäväksi meikkivoidesiveltimeni kanssa ja peitevoidetta lisäsin myös sormin, pienen määrän silmien alle sekä suurimpiin punoituksiin. 

Tämän jälkeen taputtelin vielä pienen sipaisun hehkuvoidetta poskipäilleni, nenän kärkeen ja nenän varteen, jotta valo nappaisi niihin kiinni :)

OMA BUDJETTIVINKKI: Tässä vaiheessa ennen puuterointia voit lisätä myös sävyä poskiisi huulipunasta. Itse väritin hieman etusormeani huulipunalla, hieroin sitten etusormia yhteen ja taputtelin huulipunan hyvin hennosti poskille paikkaan, johon mulle luonnollisestikin tulee punoitusta.  Näin erillistä poskipunaa ei välttämättä tarvita. 



PUUTEROINTIHOMMIA:

Kun kaikki voidemaiset tuotteet on levitetty kasvoille, sipaistaan päälle puuteria. Koska RAKASTAN hehkutuotteita, innostuin todella paljon Diego Dalla Palma Milanon uudesta Angel Glow hehkupuuteripurkista. Angel Glown hehku on tosi hienojakoista, joten uskaltauduin levittämään hehkupuuteria tavallisen irtopuuterin sijaan iholleni ja tuloksena oli ihanan hehkuvat kasvot ilman epäluonnollista hologrammifiilistä. Tälle puuterille siis iso suositus myös aikuisen ihon tuotteena!

Ja koska tämän meikin teossa oli aikaa hyvin, tupsuttelin puuterin jälkeen myös aurinkopuuteria kasvoilleni tuomaan lämpöä ja kolmiulotteisuutta. Aurinkopuuteria laitan todella maltillisesti kehystämään kasvojani ja otsaani, mutta tällähän voisi tehdä myös vähän villimmät varjostukset halutessaan. 

Puuteroinnin jälkeen siirryin tekemään luomille hyvin simppelin silmämeikin, johon tuli silmämeikin pohjustajaa, pronssinsävyistä luomiväriä sekä vähän lisää aurinkopuuteria. Luomivärin levitin koko liikkuvalle luomelle häivyttäen ylöspäin ja aurinkopuuteria lisäsin hieman vain luomivakoon kolmiuloitteisuutta hakien. 



Sitten vuorossa olikin ripsien taivuttaminen, jota en osaa ollenkaan. Ripseni eivät tunnu kääntyvän oikein millään, joten siihen ei minulta kannata odottaa vinkkiä. Ripsiväriä sen sijaan voin suositella, sillä Diegon Mascaratube on oikeastaan kaikkea mitä ripsarilta pyydän. Se tuuhentaa, pidentää ja lähtee simppelisti lämpimällä n. 38 -asteisella vedellä pois. Tämä ripsari ei siis sotke lumimyräkässä tai tuulessa, mutta irtoaa helposti ihan tavallisella putsarillakin.

Se mun ensirakkaus Diego Dalla Palma Milanon tuotteissa on ollut kulmakynät ja kulma"fixerit". Oikeastaan millään muulla merkillä ei ole löytynyt yhtä hyviä sävyjä kulmiini. Kulmakynistä lempparini on lähes harmaa nro 13, jota käytän usein aika hennosti. Uusi suosikkini on hieman ruskeampi 11, jota olen käyttänyt tässä meikissä. Kulmien muotoilussa toivoisin tulevani paremmaksi, sillä näillä tuotteilla kulman jatkaminen ulkonurkasta olisi hyvin helppo toteuttaa. 

Tässä vaiheessa meikkiä lisään yleensä myös poskipunan, mutta koska olin jo taputellut huulipunaa poskiini, siirryin nyt suoraan huulipunaan. Tällä kertaa huuliin tuli yksi lempihuulipunistani, RossoRossetto-puna, jonka ostin taannoin Lumikki ja metsästäjä -leffan DDPM-teemapakkauksen mukana. Mun punani on sen verran vanha, että samaa punaa en nyt verkkokaupasta onnistunut löytämään, mutta hyvin saman tyyppinen puna löytyy sävyssä 102 saman RossoRossetto -malliston punista. 


LISÄÄ INFOA MEIKISTÄ INSTASSA!

Tuntuuko vaikealle? Eipä huolta! Koska meikkaamista on aina vähän vaikeaa selittää kirjallisesti, löydät tämän täsmälleen saman meikin teko-ohjeet myös videomuodossa Oi mutsi mutsi Instagramini kohokohtapalloista nimellä DDP meikki :) Sieltä näet meikin vaihe vaiheelta sekä vähän lähemmin myös esimerkiksi meikkituotteiden sävyjä!

ETU: Pyysin tätä postausta varten Diego Dalla Palma Milanon suomalaiseen verkkokauppaan alekoodin! Koodilla OIMUTSI15 saat -15% alennuksen kaikista Diego Dalla Palman meikkituotteista 31.1. 2019 saakka! 

(Tämä postaus on tehty puhtaasti suositteluna, en saa postauksesta palkkaa tai hyödy koodin käyttämisestä tai ostoista)

PS: Katso instasta miten huulipunan ja poskipunan vaihdolla meikkilook muutetaan hyvin erilaiseksi :)


2 kommenttia

Hei, muistatteko minua? Olen se yksi Elsa, joka kirjoitteli tänne vielä joulukuussa säännöllisesti. Joulun aikaan päätin kuitenkin pitää pi...

Hei, muistatteko minua? Olen se yksi Elsa, joka kirjoitteli tänne vielä joulukuussa säännöllisesti. Joulun aikaan päätin kuitenkin pitää pienen luovan breikin blogin ylläpidosta ja keskittyä välillä muuhunkin kuin somettamiseen. Breikki tekikin hyvää ja olen kolmen viikon aikana inspiroitunut asioista pitkästä aikaa ihan vain minuna. Silti on kiva olla taas pitkästä aikaa näppäimistö käsissä kirjoitushommissa!


Mulla sattui syksyn ja alkutalven aikana monia mullistuksia elämässä kun tein uudistuksia työelämääni ja muutin myös ihan fyysisesti kimpsuineni ja kampsuineni kodista toiseen. Ja muutoksethan eivät aina tee pelkästään hyvää, ainakaan jos sattuu omistamaan yhtä stressiherkän ihon kuin minä. Iho on ihmisen suurin elin ja minulla iho reagoi aivan kaikkeen - negatiivisesti tottakai. Ja kaikenlaista iho-ongelmaa onkin ollut näkyvissä, mutta ei huonoa ilman jotain hyvääkin!

Olen nimittäin viimein voinut sanoa heipat ympärivuotiselle ja etenkin talvisin vaivaavalle ihon pintakuivuudelle. Kosteutuksen avaimen löysin ihan työni (ja kantapään) kautta, sillä olen ollut syksystä lähtien hommissa uudella suomalaisella luonnonkosmetiikkabrändillä, Unna Nordicilla

Olen siis kuunnellut viimeiset viisi kuukautta yhden Unna Nordic -sarjan kehittäjistä, Kauneushoitola Hillan omistajan Minna Monthanin, tietoiskuja ihon hoitamisesta ja kirjoittanut tiedotteita, tehnyt kyselyitä, suunnitellut podcastia ja tehnyt videoita ihonhoitoon liittyen. Jotain tietoa tarttui myös päähäni, sillä viimein viime syksynä aloin käyttämään kasvovettä niin runsaasti, että vesikosteutus todellakin näkyy nyt ihon kunnossa! 

Homma ei kuitenkaan mennyt niin iisisti kuin aluksi ajattelin, sillä vaikka työskentelen kauneushoitolan takahuoneessa viikoittain, en aluksi kysynyt kosmetologeilta mitään apua tuotteiden hankintaan - ajattelin ottaa vain tehokkaimmat käyttööni :D Ja tästäpä aikuisiän akneen taipuvainen ihoni ei tykännyt sitten yhtään, vaan alkoi puskemaan epäpuhtauksia esiin oikein urakalla, vaikka ihon pintakuivuus alkoikin hälvenemään kasvoveden kerrostamisen myötä. 

Aikani asiaa ihmeteltyäni päätin kokeilla - omatoimisesti tottakai - vähän toisenlaista ihonhoitorutiinia, jossa jätin aktivoivat tuotteet kylppärin hyllyyn ja aloinkin hoitamaan ihoani hellemmillä tuotteilla, joista etenkin hyvin aktivoivan hoitoveden vaihto rauhoittavampaan tuntui toimivan hyvin: jo aikaansaatu kosteus pysyi, mutta iho ei reagoinut enää niin voimakkaasti puskemalla epäpuhtauksia pintaan. 


Viimein viime viikolla muistin varata ajan kasvohoitoon ja Minnan hieroessa ja höyrytellessä ihoani epäpuhtauksien poistoa varten juttelimme pitkästä aikaa yleisen ihonhoidon sijaan juuri minun ihostani ja sen haasteista. Tulos: medianomi, käytännössä siis kosmetologi (haha, not!) oli valinnut itselleen aika lailla väärät ihonhoitotuotteet mutulla ja nyt ammattilainen kertoi mitä mun iho ihan oikeasti arvostaisi. Eli siis hellää huolenpitoa, rauhottavia raaka-aineita ja niitä oikeita ihonhoidon ammattilaisen vinkkejä, jotka on räätälöity juuri minulle. 

Oikeasti vähän hävettää, sillä olin tehnyt jälleen kerran tutun mokan ja innostunut ihonhoitotuotteista niiden vaikuttavien raaka-aineiden ja tutkitun tehokkuuden vuoksi unohtaen kysyä kosmarilta tarvitseeko mun ihoni niin tehokkaita raaka-aineita. Eipä olisi tarvinnut! Nyt siis otetaan hieman takapakkia ja vaihdetaan muutamat aktivoivat tuotteet iholleni enemmän sopiviksi ja katsotaan miten käy. Tämän pienen hoitoinnostuksen ja sen seuraaman liiallisen ihon aktivoinnin myötä muistin taas miksi siellä kosmetologilla käydään. Kosmari puhdistaa epäpuhtaudet ja valmistelee ihon ottamaan paremmin vastaan hoitotuotteet, mutta myös antaa ne oikeasti toimivat vinkit ja tuotetipsit. Monen muun iholle nuo minun aktivoivat tuotteet toimivat todella hyvin, mutta  minun ihoni tarvitsee jotain muuta. 

Onneksi sentään jotain positiivista oli tapahtunut myös kosmetologini mielestä. Nimittäin ensi kertaa viiden vuoden aikana olin onnistunut kosteuttamaan ihoni niin hyvin, että kuivasta ihostani ei mainuttu enää ollenkaan. Kiitos siis kasvovesi, jatkossa käytän sinua vain vähän hellävaraisempana versiona. 

Tällä hetkellä testailen siis työn kautta saamaani suomalaista premium-luonnonkosmetiikkasarja Unna Nordicia, mutta huomattavasti hellävaraisemmin mitä aiemmin! Lempituotteeni on tällä hetkellä rauhoittava Havu-hoitovesi, joka tuo kosteutta samalla rauhottaen ihoa. Toinen lempparini on kuvassa näkyvä Paju-naamio, jonka turve ja hiili imevät iholta epäpuhtauksia kuin magneetti. Pajussa on kivaa myös se, että se sisältää kuorivaa bambujauhetta, joten epäpuhtauksien poiston jälkeen sillä voi pyöritellä ihon ihanan sileäksi. 

0 kommenttia

Joulu on jo niin lähellä, että on hyvä aika puhua hieman jouluruuista! Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta löytyykö joulupöydästänne k...


Joulu on jo niin lähellä, että on hyvä aika puhua hieman jouluruuista! Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta löytyykö joulupöydästänne kinkku vai seitanpaisti, jokainen syököön jouluna ja muulloinkin mitä parhaakseen näkee. Meidän perheen joulupöydässä löytyy jokaisen perheenjäsenen suosikkeja ja lapseni valinta tälle joululle on lohinigirit ja kokis, mikä sopii hyvin, vaikka itse rakastankin perinteisiä jouluruokia. En kaikkia, mutta isoa osaa. Sushin ja perinteisen jouluruuan yhdistäminen ei kuitenkaan ollut mielessäni tätä postausta aloittaessani, vaan halusin kirjoittaa ihan muusta. 

Nyt nimittäin saatte tämän blogin ihkaensimmäisen jouluruokavinkkilistan! Ota talteen ja laita vaikka linkkkinä kaverillekin, näillä vinkeillä selviät joulun ruokailuista varmasti voittajana.

1) Jouluna, kuten joulun jälkeenkin (ja etenkin uudenvuoden jälkeen!) tulee syödä. Ihminen tarvitsee joka päivä ruuasta tulevaa energiaa, joten söitpä paljon tai vähän jouluna, sinun tulee syödä hyvin myös kaikkina muina päivinä. Ei poikkeuksia.

2) Toisen ruokailun kommentoiminen on huonotapaista. Ei ole sinun asiasi ottaa kantaa kenenkään muun syömiseen joulupöydässä, tai muulloinkaan. Ole siis kiltti ja anna jouluseurasi syödä sitä mitä haluaa, äläkä puutu esimerkiksi erikoisruokavalioihin vähättelevästi. Jos siskon lapsi on vegaani, anna hänen olla. Hänellä on varmasti tietoa, miten kootaan terveellinen jouluateria ja ei, hän ei tarvitse lautaselleen sitä kinkun palaa saadakseen proteiinia.

3) Älä tuputa tai syö kohteliaisuudesta.  Jouluun kuuluu paljon makuja, eikä kaikki pidä kaikesta. Joskus voi myös olla vatsa ihan täysi tai ei tee mieli yhtäkään annosta riisipuuroa. Keskity omaan syömiseesi, mutta älä syö kohteliaisuuttasi mitään. Älä myöskään painosta ketään maistamaan jokaista joulupöydän lusikkaleipälaatua, vaikka olisit ne itse tehnyt. Anna jokaiselle mahdollisuus kieltäytyä ruuasta ilman erillisiä perusteluita.

4) Keskity nauttimaan, älä laskemaan kaloreita. Mikään ei vie fiilistä enempää, kuin syyllisyyttä jokaisesta suupalasta tunteva seuralainen, joka selittää isoon ääneen "en kyllä saisi syödä enää yhtään, mutta...". Jokaista omaa tai seuralaisen suupalaa ja sen kalorimäärää ei tarvitse erikseen sanoittaa koko juhlaväelle. Itseasiassa, unohda koko kalorien laskenta ja keskity johonkin vähemmän kontrolloituun tekemiseen, pelaa vaikka erä Unoa ja juo glögi.

5) Älä suostu tuntemaan syyllisyyttä syömisestä. Joku fiksu on todennut, ettei ole väliä mitä syöt joulun ja uudenvuoden välillä, tärkeämpää on keskittyä uudenvuoden ja joulun väliseen syömiseen. Tosin en suosittele syömissyyllisyyttä kenellekään koskaan. On totta, että kehosi ei välttämättä tarvitse esimerkiksi sokeria, mutta mielesi voi hyvinkin tarvita. Ja jos ei tarvitse, siitäkään ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, riittää kun kuulostelet kehoasi ja miten se voi hyvin.

6) Unohda vanhat ruokailuperinteet. "Tulispa joulu, että saisi yölläkin syödä" on vanha sanonta, joka ei liity nykyaikaan mitenkään. Jouluruokaa ei ole pakko syödä montaa santsiannosta ja viettää yötä kinkkuleipiä sinapilla voidellen, sillä hyvät jääkaapit takaavat ruuan pysyvän hyvänä myös seuraavaan päivään. Päivitetään sanonta niin, että "saisi päivälläkin nukkua" sillä joulunpyhien aikaan on hyvää aikaa kellahtaa kirjan kanssa sohvalle ja tutustua vuoden 2019 trendikkäimpään asiaan, UNEEN.

7) Liiku, mutta älä rangaistukseksi. Mikäli jouluna tekee mieli liikkua, liiku miten parhaaksesi koet. Älä kuitenkaan kuvittele, että runsaan jouluruuan jälkeen sinun tulisi liikkua kaksi kertaa normaalia enemmän tai yrittää saada koko suku mukaasi "kinkunsulatuslenkille". Liikunta on ihanaa ja ihaninta se on silloin, kun sen tekee nautinnon, ei rangaistuksen vuoksi.

Bonusvinkki: Älä lahjo ystäviä suklaalla. Yksi päättömimmistä suomalaisista joulutraditioista on konvehtirasioiden vaihtelu sukulaisten ja ystävien kanssa. Suklaa on ihanaa, mutta rajansa kaikella, sillä tiedän hyvin minne ne joulukääreistä avaamattomat konvehtirasiat päätyvät. Me joulun jälkeen syntymäpäiviä viettävät saamme vuosittain jätesäkillisen verran juhlapöydän konvehteja lahjaksi enkä halua enää yhtäkään pakettia lisää, kiitos!

0 kommenttia

Kansallisbaletissa marraskuussa ensi-iltansa saanut Tuhkimo puhuttaa nyt "Pulskaksi" nimetyn siskopuolihahmon vuoksi. Kesku...



Kansallisbaletissa marraskuussa ensi-iltansa saanut Tuhkimo puhuttaa nyt "Pulskaksi" nimetyn siskopuolihahmon vuoksi. Keskustelua on herättänyt kansallisbaletin päätös marssittaa lavalleen läskipukuun puettu ballerina, jonka tehtävä on olla naurunalainen siinä ilmeisen hyvin onnistuenkin. Itse en ole Tuhkimoa nähnyt ja kuultuani läskipukuisesta hahmosta päätös olla menemättä kyseisen produktion yleisöön on helppo. Läskipuvut  ja stereotyyppinen lihavuusvitsailu eivät kuulu tälle vuosituhannelle. 

Yksi Pulska-hahmoon pettyneistä oli Helsingin Sanomiin haastattelun antanut Ani Kellomäki, joka kertoo Hesarin jutussa hyvin mikä tässä(kin) lihavaksi kuvatussa hahmossa oli pielessä. Kommenttiosiosta päätellen iso osa jutun lukeneista eivät kuitenkaan ymmärtäneet, että se mille meidät on opetettu nauramaan ei välttämättä olekaan hauskaa vaan vahingollista. 

Mietitäänpä hetki lihavien rooleja teatterin lavalla, elokuvissa, baleteissa ja lehdissä. Millaisissa rooleissa olet nähnyt lihavia? Kuinka monta lihavaa romanttisen elokuvan päähenkilöä tai actionsankaria muistat? Kuka ihailtu lihava julkkis paistattelee lehtien kannessa vuodesta toiseen? Kuka lihava tanssija on sinun suosikkisi ja kenen lihavan hahmon elämästä kertova koskettava ja onnea säihkyvä näytelmä hurmaa sukupolven toisensa jälkeen? Aivan, hankalia kysymyksiä.

Millaisia lihavia hahmoja sinä muistat? Minä muistan läskipukuun pukeutuneen Frendien Monican, jota "frendit" pilkkasivat ulkonäöstä vielä vuosien jälkeenkin, miesten silmälaseja hömelöyksissään rikkoneen Nissenin mainosnaisen, Netflixin uuden The Insitiable-sarjan läskipukuisen  päähenkilön, joka suklaahimoissaan pahoinpitelee kodittoman miehen... ja jotain muita random-sidekickejä hassuine piirteineen. Todellisia lihavia ihmisiä harvoin mediassa näytetään ja fiktiivisiä hahmoja yhdistää yleensä aina omituiset luonteenpiirteet sekä LÄSKIPUKU. Läskipuku on se huvitusta luova toppaus, jolla oikeasti hyväksytystä ja kauniina pidetystä näyttelijästä tehdään roolia varten lihava. Koska lihavathan eivät osaa näytellä ja tanssia itse rooleja, johon lihavia tarvitaan?


Me viihteen ja kulttuurin kuluttajat olemme tottuneet nauramaan monenlaisille asioille ja etenkin stereotypioille, jotka ovat alentavia. Ja me olemme tottuneet näkemään lihavat hölmöinä holtittomina persoina, epätoivoisina ja kömpelöinä päähenkilön ystävinä ja itselleen lihavat on leppoisia-asenteella nauravina samihedbergeinä. Se, että lihavan rooli naurunalaisena pellenä on tuttu, helpottaa meitä myös katsojina, sillä nautimme tutuista jutuista. Mutta se mikä meitä naurattaa, ohjaa myös ajatuksiamme. Ja juuri tämän ohjaavuuden vuoksi läskipukuiset naurunalaiset hahmot ovat tässä hetkessä haitallisia.

Jos tilanne olisikin niin, että media, kulttuuri ja taide esittelisivät ihmisten moninaisuutta yhtä kirjavasti kuin se todellisuudessa on, ei yksi läskipukuinen perso kaataisi korttipakkaa, vaan olisi hahmo muiden joukossa. Mutta kun näin ei nyt ole. Me katsojat emme näe esittävässä taiteessa ja mediassa kuin pienen etuoikeutetun joukon edustamassa onnistumista, rakkautta, asiantuntijuutta, normaaliutta ja ylipäätään olemassaoloa. Ja silloin meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, miten "meidät muut" esitetään ja miten se vaikuttaa ja on jo vaikuttanut meidän ihmiskuvaamme. Miksi lihavasta on tullut se hölmö naureskelun kohde ja miten se vaikuttaa ajattelumalliimme sekä lihavista että itsestämme?

Koska olen jo neljääkymppiä lähestyvä aikuinen nainen, voin ihan suoraan todeta nykyisen lihavuuskuvan vaikuttaneen minuun haitallisesti ihan lapsuudestani lähtien. Koska lihaville on saatu  aina nauraa, on minun perheeni nauranut ja vitsaillut minulle koostani, kielloistani huolimatta. Ja koska olen oppinut lihavuuden olevan vitsi, olen myös itse syyllistynyt etenkin nuorempana kertomaan itsestäni lihavuuteen liittyviä vitsejä, varsinkin kun ne ovat aina naurattaneet kaikkia. Olen vitsaillut riippuvista rinnoistani rippikoulussa, hauskuuttanut kavereita täysin absurdeilla raiskaamisvitseillä, jossa olisin onnellinen että joku huolisi minut edes silloin ja heittänyt uudessa porukassa aina jonkun omaan lihavuuteen liittyvän kommentin, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, että olen kuitenkin huumorintajuinen tyyppi. Miksi mun on pitänyt toimia näin - no siksi, että se nyt vaan on se lihavan ainoa rooli, joka meille on muiden puolelta annettu! Ja uskoin siihen rooliin liian monta vuotta itsekin.

Eikä näistä asioista ole uskallettu puhua kauaa, mutta kun nyt puhutaan, niin olkaa te median edustajat ja ohjaajat korvat auki, sillä te voitte halutessanne muuttaa maailmaa palauttamalla hyväksynnän kaikille kehoille ja kaikille ihmisille. Lähdetään liikkeelle ihan pienistä jutuista, esimerkiksi siitä, että mille nauretaan ja miksi nauretaan. Hemmetti, jos raamattukin on voitu uudistaa, niin kyllä sen yhden Tuhkimon siskopuolenkin varmasti voi! Jos vain haluaa.

Mutta kuka haluaa, kun ne samat vanhat vitsit on vaan niin hyviä?

Kuvat: Mirka Kleemola / Kansallisbaletin kuvapankki

11 kommenttia

kalenteri saatu Mitäpä olisikaan uusi vuosi ilman tissikalenteria :D Ehkä melko tavallinen vuosi, sillä 2019 tulee olemaan ensimmäi...

kalenteri saatu


Mitäpä olisikaan uusi vuosi ilman tissikalenteria :D Ehkä melko tavallinen vuosi, sillä 2019 tulee olemaan ensimmäinen vuosi, jolloin minulla sellainen on! Tissikalenterini on odotellut jo tovin käyttöön ottoa seinällä ja jokainen meillä käynyt on sen kyllä huomannut. Kaamosta naurattaa aina eteisessä pukiessa, että seinällämme ihan oikeasti lukee TISSIT ja osaa nyt sujuvasti jo englanniksikin sanoa, että nice tits! 

Myöskin Itä-Helsingissä kotiaan ja verstastaan pitävän Kati-Marikan Kivat tissit -seinäkalenteri on musta ehdottomasti sympaattisin projekti, johon olen hetkeen törmännyt. Värikkäät akvarellikuvat muistuttavat ensin jotakin eksoottisia hedelmiä, mutta osoittautuvatkin epätäydellisen täydellisiksi, kauniiksi rinnoiksi, joita löytyy jokaiselle 2019-vuoden kuukaudelle oma parinsa. Tissit ovat söpöjä, eri muotoisia, eri kokoisia, erilaisia ja siksi niin kivoja. 


Tykkään tällaisista pienistä kivoista kannanotoista. Tissikalenterithan ovat usein sellaisia vähän rasvaisia ja naista esineellistäviä muinaisjäänteitä, joissa naiskuva on hyvin yksipuolinen. Tässä tissikalenterissa sen sijaan näkyy kauneutta ja kepeyttä sekä selkeä sanoma, että tissit on jees. Ne saavat olla jokaisella juuri sellaiset kuin ovat ja niistä saa olla ylpeä ja iloinen. Eikä niitä pidä hävetä.

Iloinen saa myös olla kalenterin tekotavasta, sillä suomalaisen designin lisäksi kalenteri on painettu Suomessa 100% kierrätetylle paksulle paperille. Kalenterin takaa löytyy kuvittaja Kati-Marika Vihermäki, taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut graafisen alan sekatyöläinen, jonka muutkin duunit ovat ehdottomasti tsekkaamisen arvoisia. 


Koska blogissani oli juuri arvonta, siirrän arvontalappuseni tällä kertaa Instagramini puolelle, jossa voit kokeilla arpaonnea ja voittaa Kati-Marikan hauskan kalenterin vaikkapa joululahjaksi. Varmistaaksesi tissikalenterin omistajuuden kannattaa kuitenkin klikata itsensä myös Weecosiin ja hankkia oma kalenteri. 18.12. klo 14.00 mennessä tehdyt tilaukset ehtivät vielä pukinkonttiin!

0 kommenttia

Olen asunut Itä-Helsingissä nyt kahdeksan vuotta ja nyt uutta kotia etsiessä oli oikeastaan itsestäänselvää, että Idässä pysytään. Silti ...

Olen asunut Itä-Helsingissä nyt kahdeksan vuotta ja nyt uutta kotia etsiessä oli oikeastaan itsestäänselvää, että Idässä pysytään. Silti tuntuu, etteivät monetkaan tiedä Itä-Helsingistä oikeastaan yhtään mitään, vaan perustaa mielikuvansa alueen hieman huonoon maineeseen. Totuushan on, että Itä-Helsinki on kyllä vanhoja ostareita ja ränsistyneitä lähiökerrostaloja, mutta myös kaunista luontoa, merenrantaa ja nykyään myös paljon designia. 

Ja ajattelinkin, että mun pitäisi junan tuomana Itä-Helsingin tyttönä nostaa enemmän niitä juttuja, joita tämä mun koti-Itä tarjoaa. Eli kivoja ravintoloita, luontokohteita ja myös sitä designia. Tänään siis tutustutaan Itä-Helsingin uusimpaan design-kohteeseen, nimittäin Ivana Helsinki Houseen. 


Kävin Ivana Helsinki Housessa ensimmäisen kerran muutama kuukausi sitten, kun Paola ja Pirjo Suhonen olivat vasta muuttaneet yrityksensä Marjaniemeen yrityksensä Ivana Helsingin kanssa. Talo on vanha arkkitehtitoimisto ja sen sen suunnitelleen arkkitehdin koti ja nyt iso osa siitä on Ivana Helsingin käytössä toimistona, tapahtumatilana ja nyt myös kauppana.

Ja vaikka vähän järkytyin Uudenmaankadun myymälästä luopumisesta, olihan se palvellut minuakin jo 16 vuoden ajan, on koko yrityksen palveluiden yhdistäminen yhden katon alle kiinnostava juttu. Uuteen Palopirtintie 15 sijaitsevaan taloon pääsee helposti Itiksestä 98 bussilla, eikä kävelymatkakaan ole kuin alle 10 minuuttia. Yleisölle koko talo ei tietenkään ole jatkuvasti avoinna, sillä toimiihan se useiden ihmisten työpaikkana päivittäin.  Mutta keskiviikosta lauantaihin avoinna olevan kaupan puolellakin on paljon katseltavaa ja mukava sohva, jolla istuskella ja lueskella. 

Tätä juttua kirjoittaessa tuli mieleen, että myymälästä pitäisi ehdottomasti löytyä jonkinlainen leikekirjamainen historiikki yrityksestä, sillä varmastikaan kaikki eivät ole edes perillä Ivana Helsingin 20 vuoden historiasta. Ja itsestänikin olisi mahtavaa muistella menneitä vaikkapa  vanhojen lehtileikkeiden muodossa, vaikka Ivana Helsingin historiikkikirjan toki omistankin. Olisi myös hauskaa nähdä esimerkiksi Ivana-fanien tyylistä koottu näyttely joskus!


Nyt kaupan puolella oli tarjolla naistenvaatteiden lisäksi ainakin edullisia vuodevaatteita (lakanat 29 euroa!) ja hauskoja japanilaisia Ivana Helsingin kankaasta tehtyjä hiusdonitseja ja hiusnauhoja. Nappasin hiusdonitsin mekkoa sovitellessani ranteeseeni ja huomasin vasta kotona, että se muuten jäi käteeni maksamatta! Joten näin julkisesti pyydän anteeksi ja totean, että olen tulossa Marjaniemeen pian uudestaan :D Samalla taidan kokeilla tuota toisessa kuvassa näkyvää sinapinväristä Susu-mekkosta, sillä en ymmärrä miten huomasin senkin vasta näitä kuvia katsellessa. 


Jos siis Itä-Helsinki kiinnostaa, tässä on yksi kohde lisää päiväretkelle Itään. Ivana Helsinki House on täysin esteetön, joten sinne on helppo piipahtaa myös vaunujen tai pyörätuolin käyttäjänä. Oikean talon tunnistaa etuoven vieressä loistavasta Eero Aarnion Tupla Kupla-valaisimesta, ette voi erehtyä!

IVANA HELSINKI HOUSE - Palopirtintie 15 - 
kauppa auki keskiviikosta lauantaihin 12-18

0 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö: Oral-B Olen ollut iloinen, että viime vuosien aikana joululahjojen käytännöllisyydestä ja fiksuudesta on alett...

Kaupallinen yhteistyö: Oral-B

Olen ollut iloinen, että viime vuosien aikana joululahjojen käytännöllisyydestä ja fiksuudesta on alettu puhumaan entistä enemmän. Ja ainakin meidän perheessä pyritään pitämään nykyään maltti lahjaostoksilla ja hankkimaan pääasiassa lahjoja, joista riittää iloa pitkään, mielellään päivittäisessä käytössä. Lahjat eivät ole meille aikuisille mitenkään tärkeässä roolissa joulun aikaan, mutta kyllä me silti lahjoja hankitaan. Yleensä kääreistä ja paketeista paljastuu jokaiselle kuitenkin jokin arkea helpottava lahja, josta on voinut vähän vinkatakin etukäteen. Itse en yhtään nyrpistä nenääni käytännöllisille lahjoille. Viime vuoden suurin toiveeni oli pärekori ja se onkin ollut kovassa käytössä koko vuoden sekä sienikorina että saunakorina.

Meidän perheellä on ollut ilo tehdä Oral-B:n kanssa yhteistyötä jo vuosia, joten hyvän sähköhammasharjan löytyminen jokaiselta perheenjäseneltä on ollut itsestäänselvyys ja arjen helpottaja, jota ei ole tarvinnut joulupukilta pyytää.  Mutta aina välillä on kiva päivittää malli pikkuisen tehokkaampaan, joten tänä jouluna mun paketista löytyy uusi uusi ruusukultainen Oral-B Genius 10200W.


Sähköhammasharjan ylivoimaisuuden huomaa oikeastaan vasta silloin kun sähköhammasharjaa ei syystä tai toisesta ole  mahdollista käyttää. Marraskuisen muuton yhteydessä mulla oli pari viikkoa oman laturipussi hukassa ja tuntui kyllä kummalliselta, ettei hampaat tavallisella hammasharjalla pestessä tuntuneet puhtailta ollenkaan. Ja oi onnea, kun laturit viimein löytyivät ja pääsin pesun jäkeen tunnustelemaan kielellä puhtaan sileää hammasriviä :D

Vuosien saatossa meillä on ollut erilaisia sähköhammasharjoja käytössämme, nykyään lapsella on ihan perus Oral-B:n lastenharja Star Wars vaihtopäillä, lapsen isällä musta viiden puhdistustilan harja ja mä tosiaan odotan jo ruusukultaiseen harjaani siirtymistä. Ja koska olen oppinut vuosien aikana monenlaisia juttuja sähköhammasharjan valinnasta, jaan nyt muutaman vinkin sähköhammasharjan valintaan liittyen.


VINKKEJÄ SÄHKÖHAMMASHARJAN HANKINTAAN

1. Samalla sähköhammasharjalla voi harjata useampi perheenjäsen. Vaikka meillä on on lentävästä elämäntavastamme johtuen jokaisella omat sähköhammasharjat, ei jokaiselle perheenjäsenelle tarvitse välttämättä hankkia omaa harjaa, oma harjaspää riittää. Kannattaa myös huomata, että Oral-B:n lapsille suunnatut vaihtopäät sopivat myös kaikkiin Oral-B:n runkoihin ja niitä voi käyttää hellän puhdistuksen ohjelmalla.

2. Valitse pyöreä harjaspää.  Olen kokeillut läpi kaikki Oral-B:n tavallisimmat harjaspäät ja pyöreä   Genius 10200w:stakin löytyvä CrossAction harjaspää on arkikäyttöön ehdottomasti paras, jos sinulla ei ole herkkiä ikeniä. Tavanomaisen hammasharjan päätä muistuttava TriZone harjaspää on monien suosikki, mutta ei ihan yllä pyöreän harjaspään puhdistustehoon. Pyöreistä harjaspäistä suosittelen kokeilemaan myös ainakin 3D White ja FlossAction harjaspäitä, jotka toimivat erityisen tehokkaasti värjäymien sekä plakin poistoon. (Kantapään kautta oppineena suosittelen myös pitäytymään Oral-B:n harjaspäissä, sillä ero halvisversioihin on todella iso). Yllä mainitut harjaspäät TriZonea lukuunottamatta tulevat Oral-B Rose Gold Genius 10200w sähköhammasharjan mukana. 

3. Valitse sähköhammasharja, joka ilmoittaa oikean harjausajan ja jos harjaat liian kovaa. Hampaita ei harjata voimalla, vaan taidolla. Siksi sähköhammasharjasta on hyvä löytyä harjauspaineen tunnistin, joka ilmoittaa liian kovasta harjaamisesta. Ja jotta suositeltu kahden minuutin harjaus tulisi todella tehtyä aamuin illoin, suosittelen valitsemaan sähköhammasharjan, joka ilmoittaa tavoiteajan täyttymisestä. Oral-B Rose Gold Genius 10200w sähköhammasharjassa on myös uusi Gum Guard teknologia, joka vahtii puolestasi oikeaa painetta ja tekee harjauksesta helppoa. 

4. Tutustu Oral-B sovellukseen.  Monet Oral-B sähköhammasharjat sisältävät bluetoothyhteyden, joten pystyt seuraamaan hampaiden harjaamistasi sovelluksen ja älypuhelimen kautta. Itse rakastan ja samalla vihaan tätä ominaisuutta, sillä hammasharjaa ei pysty huijaamaan ja se kertoo armottomasti jos harjaat hampaasi huonosti. Olen käyttänyt Oral-B:n sovellusta jo pari vuotta ja aloittaessani sen käytön, meni useampi kuukausi ennenkuin opin harjaamaan hampaat täysin puhtaaksi suositellussa 2 minuutissa. Mulla on ollut tapana käyttää sovellusta muutaman kerran viikossa taatakseni tehokkaan harjauksen, mutta suoraan sanottuna pitäisi kyllä käyttää päivittäin. Sovellus osoittaa, ettei sähköhammasharjakaan toimi, jos harjaukseen ei kunnolla keskity.

Näillä vinkeillä pääsee varmasti jo pitkälle uutta sähköhammasharjaa etsiessä ja kokemuksella voin sanoa, että kerran Oral-B:n sähköhammasharjoihin siirryttyä tule varmasti vaihtaneeksi takaisin perinteiseen harjaan!


ARVONTA: Sain mielettömän hienon pikkujoululahjan myös teille seuraajilleni ja arvonkin nyt kuvissa näkyvän Oral-B Rose Gold Genius 10200w sähköhammasharjan yhdelle onnekkaalle! Osallistut arvontaan jättämällä kommentin sekä meiliosoitteesi kommenttiboksiini maanantaihin 10.12. mennessä.

Onnea arvontaan!

139 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Oppi&ilon kanssa Olen huomannut yli seitsemänvuotisen äitiyshistoriani aikana, että lapsen ihanin ikä on aina ...

Kaupallinen yhteistyö Oppi&ilon kanssa

Olen huomannut yli seitsemänvuotisen äitiyshistoriani aikana, että lapsen ihanin ikä on aina NYT. Ja nyt taas on se ihana ikä käsillä, sillä ekaluokan joululoman lähestyessä lapsi on muuttunut ihan oikeaksi koululaiseksi, jonka kanssa voi tehdä aina vain enemmän yhteisiä juttuja. Katsomme yhdessä Putousta, leivomme ja pelaamme aina vaan haastavampia pelejä. Ennen pelatessa mun oli perherauhan nimissä ihan pakko antaa Kaamoksen voittaa, mutta viimeisen puolen vuoden aikana pelaamiseen on tullut uusia sävyjä ja itse pelaamisesta on tullut tosi kivaa. Ja siksi tänään kirjoitankin peleistä!

Ekaluokkalaisella on jo enemmän kärsivällisyyttä, taktikointikykyä, häviön sietokykyä (no aika vähän sitä) ja ylipäätään sellaisia taitoja, jotka tekevät pelaamisesta mielekästä myös aikuiselle. Yksi parhaimmista jutuista on, että ekaluokan jouluna tosi moni lapsi osaa jo LUKEA ja lukutaito mahdollistaa niin paljon!

Oppi&ilon peleistä parhaat eli Robogem Deluxe ja Arvaa mitä ajattelen!

Taitojen ja pelitaitojen kartuttua olin iloinen, että saimme tutulta yhteistyökumppaniltamme Oppi&ilolta todella mieluisen tehtävän. Kaamos sai valita heidän valikoimistaan kaksi lastenpeliä, jotka on suunnattu nimenomaan tällaisille pienille koululaisille ja tottakai myös heidän vanhemmilleen. Ja tehtävämme oli siis tottakai pelata ja miettiä kenelle pelien hyvät ja huonot puolet ja arvostella pelit. JEEEEEEE!!

Oppi&ilon tuotteet on lajiteltu heti etusivulta lähtien fiksusti iän mukaan, joten klikkasimme reteästi ekaa kertaa koululaissivun auki ja aloimme valintahommiin. Aika nopeasti Kaamos bongasi kiinnostavimmaksi peliksi Robogen deluxe -paketin, koska robotit nyt vaan ovat niin viis kautta viis. Toiseksi peliksi valitsimme yhdessä uuden Arvaa mitä ajattelen -perhepelin, sillä sekin kuulosti tosi hauskalle. Ja kun pelit saapuivat, olemme todellakin ottaneet testijaksostamme kaiken irti ja pelanneet monta kertaa päivässä.




Kukaan ei liene välttynyt tiedolta, että koodaus on nyt in. Ja mikseipä olisi, sillä vaikka arkielämässä lähes kaikki on koodattu jo valmiiksi toimimaan, on ohjelmointi tosi koukuttavaa hommaa. Olen itse tykännyt älypuhelimella pelattavista koodauspeleistä ja antanut lapsenkin niitä kokeilla, mutta erityisesti lapsille suunnattu koodauspeli on huikea juttu. 

Robogem on hauska peli, jossa robotit keräävät pelilaudalta timantteja kyytiinsä ja liikkuminen laudalla tapahtuu sattumanvaraisesti pelaajalle jaettavien koodauskorttien kautta. Timanttien etsimistä vaikeuttaa pelilaudalla olevat esteet, joten robotti pitää ohjelmoida kiertämään esteet ja löytämään timantit. Kaamos innostui Robogemistä heti ja kumma kyllä ymmärsi pelin kulun paremmin kuin minä :D Minulla meni pitkä tovi sääntöjen tavaamiseen, jotta ymmärsin miten peliä pelataan, mutta ymmärrettyäni miten koodauskortit jaetaan ja miten laudalla edetään, opin tykkäämään tästä pelistä myös paljon. Deluxe-versiossa mukana on myös lisäkortteja, joilla pelaamisesta voi tehdä haastavampaa taitojen kehittyessä.

Meille Robogem on kiva peli myös siksi, että sitä on helppo pelata myös kahdestaan. Ikärajana 6 vuotta on varmasti juuri oikea.

Arvosana: 4/5 
Äänekäs ystävä? No Jenni!!!

ARVAA MITÄ AJATTELEN:

Jos Robogemissä vaadittiin loogista ajattelukykyä, tässä pelissä vaaditaan ajatustenlukua! Ajattelin, että Arvaa mitä ajattelen on ihan kiva seurapeli, mutta vasta pelatessa sen hauskuus tuli esiin. Peli on aivan ihana! Idea on hyvin simppeli: Pelissä on mikä-kortteja ja millainen-kortteja, joista muodostuu hassuja sanapareja kuten "äänekäs ystävä". Pelaajan on mietittävä mitä sanaparista tulee hänelle itselleen mieleen ja mitä muut voisivat ajatella sanoista ja kirjoittaa sitten vastaus omaan korttiinsa. Jos pelaajat ovat kirjoittaneet korttiinsa saman sanan, he saavat pisteen.

Peli on hauska ja vasta lukemaan ja kirjoittamaan oppinut Kaamos nauttii tosi paljon, että voi olla mukana tällaisessa uusia taitoja vaativassa pelissä. Nauroimme Kaamoksen ja kaverimme Jennin kanssa silmät vettä valuen pelatessamme, varsinkin kun olimme kaikki yksimielisiä, että äänekäs ystävä on tottakai Kaamoksen päiväkodin hoitajana työskennellyt Jenni itse.

Arvaa mitä ajattelen on muuten ihan täydellisen hauska ja mukaansa tempaava peli, mutta koska sen pelaamiseen tarvitaan vähintään kolme pelaajaa, saa peli siitä pienen miinuksen. Mutta vain tosi pienen!

Arvosana 4.99/ 5


Ja hei, muistatteko muutaman vuoden takaisen oodini Oppi&ilon puuhapakoille, joiden kautta Kaamos innostui harjoittelemaan kynän käyttöä? Näitä pakkoja on myös koululaisille ja niissä on paljon erilaisia pulmia ja tehtäviä, joiden parissa vierähtää aika vauhdilla!

Tilasin pelien mukana meille muutamat koululaisille suunnatut puuhakortit, joista annoin Koodauspläjäyksen nyt ennen joulua tehtäväksi ja piilotin keskittymiskykyä ja logiikkaa kehittävän Pulmapakan ja taikatemppuja opettavat Hokkuspokkus-puuhakortit joululahjapiilooni. Koodauspläjäyksessä harjoitellaan tottakai samoja Robogemissäkin tarvittavia koodaus- ja ohjelmointitaitoja ja mikä parasta, numeroiden kirjoittamista muuallekin kuin matematiikan kirjaan! Osa tehtävistä on vielä ekaluokkalaiselle vähän hankalia, joten tekemistä riittää pitkäksi aikaa ja onneksi pieleen menneet tehtävät on helppo pyyhkiä pois ja aloittaa alusta.

Näillä peleillä ja puuhilla pärjätäänkin sitten taas ainakin vuosi eteenpäin!

ETU: Koodilla MUTSI saat kaikki Oppi&ilo -tuotteet -20% alennuksella 16.12. saakka! Muistathan myös, että Oppi&ilo tarjoaa kolmen (tai useamman) tuotteen ostajalle aina ilmaiset postikulut :)


0 kommenttia

Blogihaasteita tulee nykyään tehtyä tosi harvoin, vaikka niihin vastaaminen on kivaa hommaa ja niistä jää muisto, johon on hauska palata my...

Blogihaasteita tulee nykyään tehtyä tosi harvoin, vaikka niihin vastaaminen on kivaa hommaa ja niistä jää muisto, johon on hauska palata myöhemminkin. Nyt kuitenkin innostuin Anikon esimerkin voimalla vastailemaan 32 minuun liittyvään kysymykseen! Näitä kysymyksiä miettiessä tuli kyllä vanhat hyvät ajat mieleen, sillä säännöllisen bloggailuni alkaessa joskus kymmenen vuotta sitten näitä tuli tehtyä PALJON!  Tässäpä siis nostalginen haastepostaus, jonka ihan kuka tahansa voi napata omakseen :)



Avioliittoja

Ei yhtäkään. En ole myöskään ollut koskaan kihloissa. Ajatuksissani avioliitto ei ole koskaan ollut isossa arvossa, mutta pidän sitä järkevänä ratkaisuna, jos pariskunnalla on yhteisiä lapsia. En kuitenkaan ajattele, etten voisi mennä naimisiin myös rakkaudesta. Ei vain ole tullut vastaan tyyppiä, jonka kanssa se olisi tuntunut ajankohtaiselta koskaan.

Lapsia

Yksi Kaamos. Lapsi on ollut ehdottomasti elämääni eniten vaikuttanut ihminen ja tärkeintä maailmassa. Rakastan lastani paljon itseäni enemmän ja yksi isoimmista teoista häneen liittyen onkin muokata omaa arkeani lapsen parhaaksi. Tällä hetkellä lapsi asuu viikot isän luona pienessä maalaiskylässä pienemmän, alle 50 lapsen kyläkoulun vuoksi ja olemme luoneet systeemin, joka onneksi toimii hyvin ja pystyn olemaan lapsen arjessa mukana muutenkin kuin viikonloppuisin.

Lemmikkejä

Otimme viime kesänä kaksi kymmenvuotiasta Korat-kissaa ja niiden lisäksi mulla on viisi tällä hetkellä horroksessa olevaa kotiloa :) Haluaisin jättiläiskanin ja minipossun ja koiran...



Leikkauksia

Löytyy! Olen viettänyt lapsena pitkiä aikoja sairaalassa kädessäni olleen sairauden vuoksi, sen lisäksi minulta on leikattu keloidi selästä ja tehty lapsen synnytyksessä hätäsektio. Isoin arpeni on sektioarpi, johon olen jo täysin tottunut enkä muista koko juttua.

Tatuointeja

Kyllä! Minulta löytyy Lähes 20 vuoden takaa pikkukaupungin ainoan (ja todella huonon) tatuoijan "teoksia" sekä hieman parempia virityksiä. Tykkään kuvista ihollani, jopa niistä rumimmista.

Lävistyksiä

Ei tällä hetkellä muita kuin korvakorut. Mulla on ollut lävistys sekä kielessä että klitoriksen hupussa. Kumpikin näistä "oikeista" lävistyksistä on otettu täysin suunnittelematta ja vain itseä hauskuuttaakseni. Mitään erityisen kinkyä näihin ei liity, kunhan otin kun huvitti.

Muuttoja

En ole laskenut. Olen kuitenkin asunut useammassa kimppakämpässä (viimeksi 8 vuotta sitten) ja muuttanut viimeksi kuukausi sitten. Edellisessä kodissa asuimme lähes koko Kaamoksen pikkulapsiajan, muutamaa kuukautta lukuunottamatta.



Ampunut aseella

Oikealla aseella en muista ampuneeni. Ei ole koskaan kiinnostanut aseet.

Ottanut lopputilin

Todellakin! Olen ottanut niitä useammankin. Yleensä niihin on liittynyt haikeutta, mutta pari kertaa olen marssinut ulos palaamatta takaisin ihan siksi, että työ-ympäristö on ollut niin toimimaton ja esimiestyössä oli suuria ongelmia.

Ollut saaressa

Tottakai, retkeilijänä käyn useinkin saaressa ja kesäisin vietän sellaisessa aikaa myös mökkeillessä.

Autosi

Ei ole.  Pääkaupunkiseudulla elämän voi rakentaa niin, ettei autoa tarvitse. Jos joskus muutan maalle, auto (ja ajokortti) olisi varmasti ihan pakko hankkia. Mutta niin kauan kun en asu julkisen liikenteen saavuttamattomissa, en ole ajatellut autoa hankkia. Ajokorttia harkitsen kyllä koko ajan.



Ollut lentokoneessa

Olen, mutta harvakseltaan. Viimeksi lensin kesällä Berliiniin ja takaisin, ensi vuodelle ei ole suunnitelmissa yhtään lentoreissua. Tykkään matkustamisesta, mutta usein mulle riittää kotimaan reissut vaikkapa kansallispuistoihin.

Onko joku itkenyt vuoksesi:

On

Ollut rakastunut

Elämäni suurin rakkaus on lapseni. Romanttisessa mielessä en ole ollut pitkään aikaan rakastunut, mutta onneksi ihastumisen tunteita olen sentään saanut kokea, yksipuolisesti tottakai ;)

Ollut ambulanssissa

Jep. Toissa kesänä sain Berliinissä sairauskohtauksen ja mut haettiin metroasemalta ambulanssilla sairaalaan tiputukseen. Se oli aika kamalaa, varsinkin kun olimme kaamoksen kanssa kaksin matkassa ja lasta pelotti todella paljon.



Luistellut

Tottakai, nyt odottelen jo ensimmäisiä pyörähdyksiä Rautatientorin jääpuistossa.

Surffannut

Olen tottakai kokeillut, mutta lautailulajeista lumilautailu on Suomeen huomattavasti sopivampi laji! Myös suppailu on lempihommaa ja mulla on oma perhelauta, johon mahtuu myös lapsi kyytiin.

Ollut risteilyllä

Kyllä! Risteilyt ovat ihania ja haaveilen, että pääsisin pitkästä aikaa esimerkiksi Tukholmaan päiväksi laivalla.

Ajanut moottoripyörää

En. En ole ollut edes moottoripyörän kyydissä.



Ratsastanut hevosella

Olen hevosille allerginen, joten hevostelu on jäänyt silittelyn tasolle. Tykkään hevosista kyllä ja välillä harmittelen ettei hepat ole mulle mahdollinen harrastus, ainakaan ilman tujuja lääkkeitä.

Lähes kuollut

En muista, että olisin ollut läheltä piti tilanteessa.

Ollut sairaalassa

Kyllä! Olen viettänyt kuukausia sairaalassa niin lapsena kuin aikuisenakin, valitettavasti.

Lempihedelmä

Tylsä valinta, mutta banaani on hedelmä, jota syön eniten. Bansku on vaan niin kätevä eväs.

Aamu vai ilta

Ilta! Voisin valvoa aamuun ja nukkua päivät jos maailma vain pyörisi iltavirkkujen mukaan. Etenkin näin talvisin mun on ihan mahdottoman vaikeaa pysyä valveilla päivisin, mutta öisin olen täynnä energiaa. Outoa.



Lempiväri

Olen aina tykännyt sinisen eri sävyistä. Tällä hetkellä myös vihreä on yksi suosikeistani ja tykkään paljon muistakin luonnosta löytyvistä väreistä.

Viimeisin puhelu

Puhun todella vähän puhelimessa. Yleensä soittelemme Kaamoksen ja hänen isänsä kanssa pieniä puheluita esimerkiksi siitä, missä näemme. Viimeisin puhelu taitaa kuitenkin olla Anikon kanssa pulputettu puolituntinen, jossa käytiin läpi asioita oluttastingista miesten lähettämiin emojihin (joista ei siis saa mitään selvää!)

Viimeisin viesti

Chatissa ystäväni Marian lähettämä kutsu lapsensa syntymäpäiville, puhelimessa Isyyspakkaus-Tommin lähettämä kuva muutaman vuoden takaa.

Nähnyt jonkun kuolevan

En ole



Kahvi vai tee

Kahvi! Rakastan kahvia sekä maun että kofeiinin vuoksi ja juon teetä todella harvoin jos koskaan.

Paras piirakka:

Hmmm... leivon todella harvoin piirakoita. Kuitenkin mun vanha feta-pinaattipiirakka on ollut melkoinen somehitti, joka vuosien jälkeenkin nousee säännöllisesti kuukauden luetuimpiin postauksiin. Eilen taas söin Isyyspakkauksen Sadun ostamia törkeän hyviä Anna-Liisa Sorsan karjalanpiirakoita.

Kissa vai koira

Onko pakko valita? Ehkä sitten kissa, kun meillä on kaksi omastakin takaa. Mutta tykkään myös koirista tosi paljon, vaikka olenkin joillekin roduille allerginen. Haaveilen omasta koirakaverista nykyään aika paljon, vaikka sen ja kissojen yhteiselämästä saattaisikin tulla melko mielenkiintoista :D

Paras vuodenaika

Ennen tykkäsin talvesta, nyt kesä on suosikki. Kesä on ihana ihan siksi, että säät helpottavat harrastuksia kuten retkeilyä ja luonnossa liikkumista ylipäätään.




4 kommenttia

Flickr Images