Joulu on jo niin lähellä, että on hyvä aika puhua hieman jouluruuista! Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta löytyykö joulupöydästänne k...

18.12.18

Joulu on jo niin lähellä, että on hyvä aika puhua hieman jouluruuista! Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta löytyykö joulupöydästänne kinkku vai seitanpaisti, jokainen syököön jouluna ja muulloinkin mitä parhaakseen näkee. Meidän perheen joulupöydässä löytyy jokaisen perheenjäsenen suosikkeja ja lapseni valinta tälle joululle on lohinigirit ja kokis, mikä sopii hyvin, vaikka itse rakastankin perinteisiä jouluruokia. En kaikkia, mutta isoa osaa. Sushin ja perinteisen jouluruuan yhdistäminen ei kuitenkaan ollut mielessäni tätä postausta aloittaessani, vaan halusin kirjoittaa ihan muusta. 

Nyt nimittäin saatte tämän blogin ihkaensimmäisen jouluruokavinkkilistan! Ota talteen ja laita vaikka linkkkinä kaverillekin, näillä vinkeillä selviät joulun ruokailuista varmasti voittajana.

1) Jouluna, kuten joulun jälkeenkin (ja etenkin uudenvuoden jälkeen!) tulee syödä. Ihminen tarvitsee joka päivä ruuasta tulevaa energiaa, joten söitpä paljon tai vähän jouluna, sinun tulee syödä hyvin myös kaikkina muina päivinä. Ei poikkeuksia.

2) Toisen ruokailun kommentoiminen on huonotapaista. Ei ole sinun asiasi ottaa kantaa kenenkään muun syömiseen joulupöydässä, tai muulloinkaan. Ole siis kiltti ja anna jouluseurasi syödä sitä mitä haluaa, äläkä puutu esimerkiksi erikoisruokavalioihin vähättelevästi. Jos siskon lapsi on vegaani, anna hänen olla. Hänellä on varmasti tietoa, miten kootaan terveellinen jouluateria ja ei, hän ei tarvitse lautaselleen sitä kinkun palaa saadakseen proteiinia.

3) Älä tuputa tai syö kohteliaisuudesta.  Jouluun kuuluu paljon makuja, eikä kaikki pidä kaikesta. Joskus voi myös olla vatsa ihan täysi tai ei tee mieli yhtäkään annosta riisipuuroa. Keskity omaan syömiseesi, mutta älä syö kohteliaisuuttasi mitään. Älä myöskään painosta ketään maistamaan jokaista joulupöydän lusikkaleipälaatua, vaikka olisit ne itse tehnyt. Anna jokaiselle mahdollisuus kieltäytyä ruuasta ilman erillisiä perusteluita.

4) Keskity nauttimaan, älä laskemaan kaloreita. Mikään ei vie fiilistä enempää, kuin syyllisyyttä jokaisesta suupalasta tunteva seuralainen, joka selittää isoon ääneen "en kyllä saisi syödä enää yhtään, mutta...". Jokaista omaa tai seuralaisen suupalaa ja sen kalorimäärää ei tarvitse erikseen sanoittaa koko juhlaväelle. Itseasiassa, unohda koko kalorien laskenta ja keskity johonkin vähemmän kontrolloituun tekemiseen, pelaa vaikka erä Unoa ja juo glögi.

5) Älä suostu tuntemaan syyllisyyttä syömisestä. Joku fiksu on todennut, ettei ole väliä mitä syöt joulun ja uudenvuoden välillä, tärkeämpää on keskittyä uudenvuoden ja joulun väliseen syömiseen. Tosin en suosittele syömissyyllisyyttä kenellekään koskaan. On totta, että kehosi ei välttämättä tarvitse esimerkiksi sokeria, mutta mielesi voi hyvinkin tarvita. Ja jos ei tarvitse, siitäkään ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, riittää kun kuulostelet kehoasi ja miten se voi hyvin.

6) Unohda vanhat ruokailuperinteet. "Tulispa joulu, että saisi yölläkin syödä" on vanha sanonta, joka ei liity nykyaikaan mitenkään. Jouluruokaa ei ole pakko syödä montaa santsiannosta ja viettää yötä kinkkuleipiä sinapilla voidellen, sillä hyvät jääkaapit takaavat ruuan pysyvän hyvänä myös seuraavaan päivään. Päivitetään sanonta niin, että "saisi päivälläkin nukkua" sillä joulunpyhien aikaan on hyvää aikaa kellahtaa kirjan kanssa sohvalle ja tutustua vuoden 2019 trendikkäimpään asiaan, UNEEN.

7) Liiku, mutta älä rangaistukseksi. Mikäli jouluna tekee mieli liikkua, liiku miten parhaaksesi koet. Älä kuitenkaan kuvittele, että runsaan jouluruuan jälkeen sinun tulisi liikkua kaksi kertaa normaalia enemmän tai yrittää saada koko suku mukaasi "kinkunsulatuslenkille". Liikunta on ihanaa ja ihaninta se on silloin, kun sen tekee nautinnon, ei rangaistuksen vuoksi.

Bonusvinkki: Älä lahjo ystäviä suklaalla. Yksi päättömimmistä suomalaisista joulutraditioista on konvehtirasioiden vaihtelu sukulaisten ja ystävien kanssa. Suklaa on ihanaa, mutta rajansa kaikella, sillä tiedän hyvin minne ne joulukääreistä avaamattomat konvehtirasiat päätyvät. Me joulun jälkeen syntymäpäiviä viettävät saamme vuosittain jätesäkillisen verran juhlapöydän konvehteja lahjaksi enkä halua enää yhtäkään pakettia lisää, kiitos!

0 kommenttia

Kansallisbaletissa marraskuussa ensi-iltansa saanut Tuhkimo puhuttaa nyt "Pulskaksi" nimetyn siskopuolihahmon vuoksi. Kesku...

14.12.18


Kansallisbaletissa marraskuussa ensi-iltansa saanut Tuhkimo puhuttaa nyt "Pulskaksi" nimetyn siskopuolihahmon vuoksi. Keskustelua on herättänyt kansallisbaletin päätös marssittaa lavalleen läskipukuun puettu ballerina, jonka tehtävä on olla naurunalainen siinä ilmeisen hyvin onnistuenkin. Itse en ole Tuhkimoa nähnyt ja kuultuani läskipukuisesta hahmosta päätös olla menemättä kyseisen produktion yleisöön on helppo. Läskipuvut  ja stereotyyppinen lihavuusvitsailu eivät kuulu tälle vuosituhannelle. 

Yksi Pulska-hahmoon pettyneistä oli Helsingin Sanomiin haastattelun antanut Ani Kellomäki, joka kertoo Hesarin jutussa hyvin mikä tässä(kin) lihavaksi kuvatussa hahmossa oli pielessä. Kommenttiosiosta päätellen iso osa jutun lukeneista eivät kuitenkaan ymmärtäneet, että se mille meidät on opetettu nauramaan ei välttämättä olekaan hauskaa vaan vahingollista. 

Mietitäänpä hetki lihavien rooleja teatterin lavalla, elokuvissa, baleteissa ja lehdissä. Millaisissa rooleissa olet nähnyt lihavia? Kuinka monta lihavaa romanttisen elokuvan päähenkilöä tai actionsankaria muistat? Kuka ihailtu lihava julkkis paistattelee lehtien kannessa vuodesta toiseen? Kuka lihava tanssija on sinun suosikkisi ja kenen lihavan hahmon elämästä kertova koskettava ja onnea säihkyvä näytelmä hurmaa sukupolven toisensa jälkeen? Aivan, hankalia kysymyksiä.

Millaisia lihavia hahmoja sinä muistat? Minä muistan läskipukuun pukeutuneen Frendien Monican, jota "frendit" pilkkasivat ulkonäöstä vielä vuosien jälkeenkin, miesten silmälaseja hömelöyksissään rikkoneen Nissenin mainosnaisen, Netflixin uuden The Insitiable-sarjan läskipukuisen  päähenkilön, joka suklaahimoissaan pahoinpitelee kodittoman miehen... ja jotain muita random-sidekickejä hassuine piirteineen. Todellisia lihavia ihmisiä harvoin mediassa näytetään ja fiktiivisiä hahmoja yhdistää yleensä aina omituiset luonteenpiirteet sekä LÄSKIPUKU. Läskipuku on se huvitusta luova toppaus, jolla oikeasti hyväksytystä ja kauniina pidetystä näyttelijästä tehdään roolia varten lihava. Koska lihavathan eivät osaa näytellä ja tanssia itse rooleja, johon lihavia tarvitaan?


Me viihteen ja kulttuurin kuluttajat olemme tottuneet nauramaan monenlaisille asioille ja etenkin stereotypioille, jotka ovat alentavia. Ja me olemme tottuneet näkemään lihavat hölmöinä holtittomina persoina, epätoivoisina ja kömpelöinä päähenkilön ystävinä ja itselleen lihavat on leppoisia-asenteella nauravina samihedbergeinä. Se, että lihavan rooli naurunalaisena pellenä on tuttu, helpottaa meitä myös katsojina, sillä nautimme tutuista jutuista. Mutta se mikä meitä naurattaa, ohjaa myös ajatuksiamme. Ja juuri tämän ohjaavuuden vuoksi läskipukuiset naurunalaiset hahmot ovat tässä hetkessä haitallisia.

Jos tilanne olisikin niin, että media, kulttuuri ja taide esittelisivät ihmisten moninaisuutta yhtä kirjavasti kuin se todellisuudessa on, ei yksi läskipukuinen perso kaataisi korttipakkaa, vaan olisi hahmo muiden joukossa. Mutta kun näin ei nyt ole. Me katsojat emme näe esittävässä taiteessa ja mediassa kuin pienen etuoikeutetun joukon edustamassa onnistumista, rakkautta, asiantuntijuutta, normaaliutta ja ylipäätään olemassaoloa. Ja silloin meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, miten "meidät muut" esitetään ja miten se vaikuttaa ja on jo vaikuttanut meidän ihmiskuvaamme. Miksi lihavasta on tullut se hölmö naureskelun kohde ja miten se vaikuttaa ajattelumalliimme sekä lihavista että itsestämme?

Koska olen jo neljääkymppiä lähestyvä aikuinen nainen, voin ihan suoraan todeta nykyisen lihavuuskuvan vaikuttaneen minuun haitallisesti ihan lapsuudestani lähtien. Koska lihaville on saatu  aina nauraa, on minun perheeni nauranut ja vitsaillut minulle koostani, kielloistani huolimatta. Ja koska olen oppinut lihavuuden olevan vitsi, olen myös itse syyllistynyt etenkin nuorempana kertomaan itsestäni lihavuuteen liittyviä vitsejä, varsinkin kun ne ovat aina naurattaneet kaikkia. Olen vitsaillut riippuvista rinnoistani rippikoulussa, hauskuuttanut kavereita täysin absurdeilla raiskaamisvitseillä, jossa olisin onnellinen että joku huolisi minut edes silloin ja heittänyt uudessa porukassa aina jonkun omaan lihavuuteen liittyvän kommentin, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, että olen kuitenkin huumorintajuinen tyyppi. Miksi mun on pitänyt toimia näin - no siksi, että se nyt vaan on se lihavan ainoa rooli, joka meille on muiden puolelta annettu! Ja uskoin siihen rooliin liian monta vuotta itsekin.

Eikä näistä asioista ole uskallettu puhua kauaa, mutta kun nyt puhutaan, niin olkaa te median edustajat ja ohjaajat korvat auki, sillä te voitte halutessanne muuttaa maailmaa palauttamalla hyväksynnän kaikille kehoille ja kaikille ihmisille. Lähdetään liikkeelle ihan pienistä jutuista, esimerkiksi siitä, että mille nauretaan ja miksi nauretaan. Hemmetti, jos raamattukin on voitu uudistaa, niin kyllä sen yhden Tuhkimon siskopuolenkin varmasti voi! Jos vain haluaa.

Mutta kuka haluaa, kun ne samat vanhat vitsit on vaan niin hyviä?

Kuvat: Mirka Kleemola / Kansallisbaletin kuvapankki

11 kommenttia

kalenteri saatu Mitäpä olisikaan uusi vuosi ilman tissikalenteria :D Ehkä melko tavallinen vuosi, sillä 2019 tulee olemaan ensimmäi...

13.12.18
kalenteri saatu
Mitäpä olisikaan uusi vuosi ilman tissikalenteria :D Ehkä melko tavallinen vuosi, sillä 2019 tulee olemaan ensimmäinen vuosi, jolloin minulla sellainen on! Tissikalenterini on odotellut jo tovin käyttöön ottoa seinällä ja jokainen meillä käynyt on sen kyllä huomannut. Kaamosta naurattaa aina eteisessä pukiessa, että seinällämme ihan oikeasti lukee TISSIT ja osaa nyt sujuvasti jo englanniksikin sanoa, että nice tits! 

Myöskin Itä-Helsingissä kotiaan ja verstastaan pitävän Kati-Marikan Kivat tissit -seinäkalenteri on musta ehdottomasti sympaattisin projekti, johon olen hetkeen törmännyt. Värikkäät akvarellikuvat muistuttavat ensin jotakin eksoottisia hedelmiä, mutta osoittautuvatkin epätäydellisen täydellisiksi, kauniiksi rinnoiksi, joita löytyy jokaiselle 2019-vuoden kuukaudelle oma parinsa. Tissit ovat söpöjä, eri muotoisia, eri kokoisia, erilaisia ja siksi niin kivoja. 


Tykkään tällaisista pienistä kivoista kannanotoista. Tissikalenterithan ovat usein sellaisia vähän rasvaisia ja naista esineellistäviä muinaisjäänteitä, joissa naiskuva on hyvin yksipuolinen. Tässä tissikalenterissa sen sijaan näkyy kauneutta ja kepeyttä sekä selkeä sanoma, että tissit on jees. Ne saavat olla jokaisella juuri sellaiset kuin ovat ja niistä saa olla ylpeä ja iloinen. Eikä niitä pidä hävetä.

Iloinen saa myös olla kalenterin tekotavasta, sillä suomalaisen designin lisäksi kalenteri on painettu Suomessa 100% kierrätetylle paksulle paperille. Kalenterin takaa löytyy kuvittaja Kati-Marika Vihermäki, taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut graafisen alan sekatyöläinen, jonka muutkin duunit ovat ehdottomasti tsekkaamisen arvoisia. 


Koska blogissani oli juuri arvonta, siirrän arvontalappuseni tällä kertaa Instagramini puolelle, jossa voit kokeilla arpaonnea ja voittaa Kati-Marikan hauskan kalenterin vaikkapa joululahjaksi. Varmistaaksesi tissikalenterin omistajuuden kannattaa kuitenkin klikata itsensä myös Weecosiin ja hankkia oma kalenteri. 18.12. klo 14.00 mennessä tehdyt tilaukset ehtivät vielä pukinkonttiin!

0 kommenttia

Olen asunut Itä-Helsingissä nyt kahdeksan vuotta ja nyt uutta kotia etsiessä oli oikeastaan itsestäänselvää, että Idässä pysytään. Silti ...

12.12.18
Olen asunut Itä-Helsingissä nyt kahdeksan vuotta ja nyt uutta kotia etsiessä oli oikeastaan itsestäänselvää, että Idässä pysytään. Silti tuntuu, etteivät monetkaan tiedä Itä-Helsingistä oikeastaan yhtään mitään, vaan perustaa mielikuvansa alueen hieman huonoon maineeseen. Totuushan on, että Itä-Helsinki on kyllä vanhoja ostareita ja ränsistyneitä lähiökerrostaloja, mutta myös kaunista luontoa, merenrantaa ja nykyään myös paljon designia. 

Ja ajattelinkin, että mun pitäisi junan tuomana Itä-Helsingin tyttönä nostaa enemmän niitä juttuja, joita tämä mun koti-Itä tarjoaa. Eli kivoja ravintoloita, luontokohteita ja myös sitä designia. Tänään siis tutustutaan Itä-Helsingin uusimpaan design-kohteeseen, nimittäin Ivana Helsinki Houseen. 


Kävin Ivana Helsinki Housessa ensimmäisen kerran muutama kuukausi sitten, kun Paola ja Pirjo Suhonen olivat vasta muuttaneet yrityksensä Marjaniemeen yrityksensä Ivana Helsingin kanssa. Talo on vanha arkkitehtitoimisto ja sen sen suunnitelleen arkkitehdin koti ja nyt iso osa siitä on Ivana Helsingin käytössä toimistona, tapahtumatilana ja nyt myös kauppana.

Ja vaikka vähän järkytyin Uudenmaankadun myymälästä luopumisesta, olihan se palvellut minuakin jo 16 vuoden ajan, on koko yrityksen palveluiden yhdistäminen yhden katon alle kiinnostava juttu. Uuteen Palopirtintie 15 sijaitsevaan taloon pääsee helposti Itiksestä 98 bussilla, eikä kävelymatkakaan ole kuin alle 10 minuuttia. Yleisölle koko talo ei tietenkään ole jatkuvasti avoinna, sillä toimiihan se useiden ihmisten työpaikkana päivittäin.  Mutta keskiviikosta lauantaihin avoinna olevan kaupan puolellakin on paljon katseltavaa ja mukava sohva, jolla istuskella ja lueskella. 

Tätä juttua kirjoittaessa tuli mieleen, että myymälästä pitäisi ehdottomasti löytyä jonkinlainen leikekirjamainen historiikki yrityksestä, sillä varmastikaan kaikki eivät ole edes perillä Ivana Helsingin 20 vuoden historiasta. Ja itsestänikin olisi mahtavaa muistella menneitä vaikkapa  vanhojen lehtileikkeiden muodossa, vaikka Ivana Helsingin historiikkikirjan toki omistankin. Olisi myös hauskaa nähdä esimerkiksi Ivana-fanien tyylistä koottu näyttely joskus!


Nyt kaupan puolella oli tarjolla naistenvaatteiden lisäksi ainakin edullisia vuodevaatteita (lakanat 29 euroa!) ja hauskoja japanilaisia Ivana Helsingin kankaasta tehtyjä hiusdonitseja ja hiusnauhoja. Nappasin hiusdonitsin mekkoa sovitellessani ranteeseeni ja huomasin vasta kotona, että se muuten jäi käteeni maksamatta! Joten näin julkisesti pyydän anteeksi ja totean, että olen tulossa Marjaniemeen pian uudestaan :D Samalla taidan kokeilla tuota toisessa kuvassa näkyvää sinapinväristä Susu-mekkosta, sillä en ymmärrä miten huomasin senkin vasta näitä kuvia katsellessa. 


Jos siis Itä-Helsinki kiinnostaa, tässä on yksi kohde lisää päiväretkelle Itään. Ivana Helsinki House on täysin esteetön, joten sinne on helppo piipahtaa myös vaunujen tai pyörätuolin käyttäjänä. Oikean talon tunnistaa etuoven vieressä loistavasta Eero Aarnion Tupla Kupla-valaisimesta, ette voi erehtyä!

IVANA HELSINKI HOUSE - Palopirtintie 15 - 
kauppa auki keskiviikosta lauantaihin 12-18

0 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö: Oral-B Olen ollut iloinen, että viime vuosien aikana joululahjojen käytännöllisyydestä ja fiksuudesta on alett...

7.12.18
Kaupallinen yhteistyö: Oral-B

Olen ollut iloinen, että viime vuosien aikana joululahjojen käytännöllisyydestä ja fiksuudesta on alettu puhumaan entistä enemmän. Ja ainakin meidän perheessä pyritään pitämään nykyään maltti lahjaostoksilla ja hankkimaan pääasiassa lahjoja, joista riittää iloa pitkään, mielellään päivittäisessä käytössä. Lahjat eivät ole meille aikuisille mitenkään tärkeässä roolissa joulun aikaan, mutta kyllä me silti lahjoja hankitaan. Yleensä kääreistä ja paketeista paljastuu jokaiselle kuitenkin jokin arkea helpottava lahja, josta on voinut vähän vinkatakin etukäteen. Itse en yhtään nyrpistä nenääni käytännöllisille lahjoille. Viime vuoden suurin toiveeni oli pärekori ja se onkin ollut kovassa käytössä koko vuoden sekä sienikorina että saunakorina.

Meidän perheellä on ollut ilo tehdä Oral-B:n kanssa yhteistyötä jo vuosia, joten hyvän sähköhammasharjan löytyminen jokaiselta perheenjäseneltä on ollut itsestäänselvyys ja arjen helpottaja, jota ei ole tarvinnut joulupukilta pyytää.  Mutta aina välillä on kiva päivittää malli pikkuisen tehokkaampaan, joten tänä jouluna mun paketista löytyy uusi uusi ruusukultainen Oral-B Genius 10200W.


Sähköhammasharjan ylivoimaisuuden huomaa oikeastaan vasta silloin kun sähköhammasharjaa ei syystä tai toisesta ole  mahdollista käyttää. Marraskuisen muuton yhteydessä mulla oli pari viikkoa oman laturipussi hukassa ja tuntui kyllä kummalliselta, ettei hampaat tavallisella hammasharjalla pestessä tuntuneet puhtailta ollenkaan. Ja oi onnea, kun laturit viimein löytyivät ja pääsin pesun jäkeen tunnustelemaan kielellä puhtaan sileää hammasriviä :D

Vuosien saatossa meillä on ollut erilaisia sähköhammasharjoja käytössämme, nykyään lapsella on ihan perus Oral-B:n lastenharja Star Wars vaihtopäillä, lapsen isällä musta viiden puhdistustilan harja ja mä tosiaan odotan jo ruusukultaiseen harjaani siirtymistä. Ja koska olen oppinut vuosien aikana monenlaisia juttuja sähköhammasharjan valinnasta, jaan nyt muutaman vinkin sähköhammasharjan valintaan liittyen.


VINKKEJÄ SÄHKÖHAMMASHARJAN HANKINTAAN

 1. Samalla sähköhammasharjalla voi harjata useampi perheenjäsen. Vaikka meillä on on lentävästä elämäntavastamme johtuen jokaisella omat sähköhammasharjat, ei jokaiselle perheenjäsenelle tarvitse välttämättä hankkia omaa harjaa, oma harjaspää riittää. Kannattaa myös huomata, että Oral-B:n lapsille suunnatut vaihtopäät sopivat myös kaikkiin Oral-B:n runkoihin ja niitä voi käyttää hellän puhdistuksen ohjelmalla.

2. Valitse pyöreä harjaspää.  Olen kokeillut läpi kaikki Oral-B:n tavallisimmat harjaspäät ja pyöreä   Genius 10200w:stakin löytyvä CrossAction harjaspää on arkikäyttöön ehdottomasti paras, jos sinulla ei ole herkkiä ikeniä. Tavanomaisen hammasharjan päätä muistuttava TriZone harjaspää on monien suosikki, mutta ei ihan yllä pyöreän harjaspään puhdistustehoon. Pyöreistä harjaspäistä suosittelen kokeilemaan myös ainakin 3D White ja FlossAction harjaspäitä, jotka toimivat erityisen tehokkaasti värjäymien sekä plakin poistoon. (Kantapään kautta oppineena suosittelen myös pitäytymään Oral-B:n harjaspäissä, sillä ero halvisversioihin on todella iso). Yllä mainitut harjaspäät TriZonea lukuunottamatta tulevat Oral-B Rose Gold Genius 10200w sähköhammasharjan mukana. 

3. Valitse sähköhammasharja, joka ilmoittaa oikean harjausajan ja jos harjaat liian kovaa. Hampaita ei harjata voimalla, vaan taidolla. Siksi sähköhammasharjasta on hyvä löytyä harjauspaineen tunnistin, joka ilmoittaa liian kovasta harjaamisesta. Ja jotta suositeltu kahden minuutin harjaus tulisi todella tehtyä aamuin illoin, suosittelen valitsemaan sähköhammasharjan, joka ilmoittaa tavoiteajan täyttymisestä. Oral-B Rose Gold Genius 10200w sähköhammasharjassa on myös uusi Gum Guard teknologia, joka vahtii puolestasi oikeaa painetta ja tekee harjauksesta helppoa. 

4. Tutustu Oral-B sovellukseen.  Monet Oral-B sähköhammasharjat sisältävät bluetoothyhteyden, joten pystyt seuraamaan hampaiden harjaamistasi sovelluksen ja älypuhelimen kautta. Itse rakastan ja samalla vihaan tätä ominaisuutta, sillä hammasharjaa ei pysty huijaamaan ja se kertoo armottomasti jos harjaat hampaasi huonosti. Olen käyttänyt Oral-B:n sovellusta jo pari vuotta ja aloittaessani sen käytön, meni useampi kuukausi ennenkuin opin harjaamaan hampaat täysin puhtaaksi suositellussa 2 minuutissa. Mulla on ollut tapana käyttää sovellusta muutaman kerran viikossa taatakseni tehokkaan harjauksen, mutta suoraan sanottuna pitäisi kyllä käyttää päivittäin. Sovellus osoittaa, ettei sähköhammasharjakaan toimi, jos harjaukseen ei kunnolla keskity.

Näillä vinkeillä pääsee varmasti jo pitkälle uutta sähköhammasharjaa etsiessä ja kokemuksella voin sanoa, että kerran Oral-B:n sähköhammasharjoihin siirryttyä tule varmasti vaihtaneeksi takaisin perinteiseen harjaan!


ARVONTA: Sain mielettömän hienon pikkujoululahjan myös teille seuraajilleni ja arvonkin nyt kuvissa näkyvän Oral-B Rose Gold Genius 10200w sähköhammasharjan yhdelle onnekkaalle! Osallistut arvontaan jättämällä kommentin sekä meiliosoitteesi kommenttiboksiini maanantaihin 10.12. mennessä.

Onnea arvontaan!

139 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Oppi&ilon kanssa Olen huomannut yli seitsemänvuotisen äitiyshistoriani aikana, että lapsen ihanin ikä on aina ...

4.12.18
Kaupallinen yhteistyö Oppi&ilon kanssa

Olen huomannut yli seitsemänvuotisen äitiyshistoriani aikana, että lapsen ihanin ikä on aina NYT. Ja nyt taas on se ihana ikä käsillä, sillä ekaluokan joululoman lähestyessä lapsi on muuttunut ihan oikeaksi koululaiseksi, jonka kanssa voi tehdä aina vain enemmän yhteisiä juttuja. Katsomme yhdessä Putousta, leivomme ja pelaamme aina vaan haastavampia pelejä. Ennen pelatessa mun oli perherauhan nimissä ihan pakko antaa Kaamoksen voittaa, mutta viimeisen puolen vuoden aikana pelaamiseen on tullut uusia sävyjä ja itse pelaamisesta on tullut tosi kivaa. Ja siksi tänään kirjoitankin peleistä!

Ekaluokkalaisella on jo enemmän kärsivällisyyttä, taktikointikykyä, häviön sietokykyä (no aika vähän sitä) ja ylipäätään sellaisia taitoja, jotka tekevät pelaamisesta mielekästä myös aikuiselle. Yksi parhaimmista jutuista on, että ekaluokan jouluna tosi moni lapsi osaa jo LUKEA ja lukutaito mahdollistaa niin paljon!

Oppi&ilon peleistä parhaat eli Robogem Deluxe ja Arvaa mitä ajattelen!

Taitojen ja pelitaitojen kartuttua olin iloinen, että saimme tutulta yhteistyökumppaniltamme Oppi&ilolta todella mieluisen tehtävän. Kaamos sai valita heidän valikoimistaan kaksi lastenpeliä, jotka on suunnattu nimenomaan tällaisille pienille koululaisille ja tottakai myös heidän vanhemmilleen. Ja tehtävämme oli siis tottakai pelata ja miettiä kenelle pelien hyvät ja huonot puolet ja arvostella pelit. JEEEEEEE!!

Oppi&ilon tuotteet on lajiteltu heti etusivulta lähtien fiksusti iän mukaan, joten klikkasimme reteästi ekaa kertaa koululaissivun auki ja aloimme valintahommiin. Aika nopeasti Kaamos bongasi kiinnostavimmaksi peliksi Robogen deluxe -paketin, koska robotit nyt vaan ovat niin viis kautta viis. Toiseksi peliksi valitsimme yhdessä uuden Arvaa mitä ajattelen -perhepelin, sillä sekin kuulosti tosi hauskalle. Ja kun pelit saapuivat, olemme todellakin ottaneet testijaksostamme kaiken irti ja pelanneet monta kertaa päivässä.




Kukaan ei liene välttynyt tiedolta, että koodaus on nyt in. Ja mikseipä olisi, sillä vaikka arkielämässä lähes kaikki on koodattu jo valmiiksi toimimaan, on ohjelmointi tosi koukuttavaa hommaa. Olen itse tykännyt älypuhelimella pelattavista koodauspeleistä ja antanut lapsenkin niitä kokeilla, mutta erityisesti lapsille suunnattu koodauspeli on huikea juttu. 

Robogem on hauska peli, jossa robotit keräävät pelilaudalta timantteja kyytiinsä ja liikkuminen laudalla tapahtuu sattumanvaraisesti pelaajalle jaettavien koodauskorttien kautta. Timanttien etsimistä vaikeuttaa pelilaudalla olevat esteet, joten robotti pitää ohjelmoida kiertämään esteet ja löytämään timantit. Kaamos innostui Robogemistä heti ja kumma kyllä ymmärsi pelin kulun paremmin kuin minä :D Minulla meni pitkä tovi sääntöjen tavaamiseen, jotta ymmärsin miten peliä pelataan, mutta ymmärrettyäni miten koodauskortit jaetaan ja miten laudalla edetään, opin tykkäämään tästä pelistä myös paljon. Deluxe-versiossa mukana on myös lisäkortteja, joilla pelaamisesta voi tehdä haastavampaa taitojen kehittyessä.

Meille Robogem on kiva peli myös siksi, että sitä on helppo pelata myös kahdestaan. Ikärajana 6 vuotta on varmasti juuri oikea.

Arvosana: 4/5 
Äänekäs ystävä? No Jenni!!!

ARVAA MITÄ AJATTELEN:

Jos Robogemissä vaadittiin loogista ajattelukykyä, tässä pelissä vaaditaan ajatustenlukua! Ajattelin, että Arvaa mitä ajattelen on ihan kiva seurapeli, mutta vasta pelatessa sen hauskuus tuli esiin. Peli on aivan ihana! Idea on hyvin simppeli: Pelissä on mikä-kortteja ja millainen-kortteja, joista muodostuu hassuja sanapareja kuten "äänekäs ystävä". Pelaajan on mietittävä mitä sanaparista tulee hänelle itselleen mieleen ja mitä muut voisivat ajatella sanoista ja kirjoittaa sitten vastaus omaan korttiinsa. Jos pelaajat ovat kirjoittaneet korttiinsa saman sanan, he saavat pisteen.

Peli on hauska ja vasta lukemaan ja kirjoittamaan oppinut Kaamos nauttii tosi paljon, että voi olla mukana tällaisessa uusia taitoja vaativassa pelissä. Nauroimme Kaamoksen ja kaverimme Jennin kanssa silmät vettä valuen pelatessamme, varsinkin kun olimme kaikki yksimielisiä, että äänekäs ystävä on tottakai Kaamoksen päiväkodin hoitajana työskennellyt Jenni itse.

Arvaa mitä ajattelen on muuten ihan täydellisen hauska ja mukaansa tempaava peli, mutta koska sen pelaamiseen tarvitaan vähintään kolme pelaajaa, saa peli siitä pienen miinuksen. Mutta vain tosi pienen!

Arvosana 4.99/ 5


Ja hei, muistatteko muutaman vuoden takaisen oodini Oppi&ilon puuhapakoille, joiden kautta Kaamos innostui harjoittelemaan kynän käyttöä? Näitä pakkoja on myös koululaisille ja niissä on paljon erilaisia pulmia ja tehtäviä, joiden parissa vierähtää aika vauhdilla!

Tilasin pelien mukana meille muutamat koululaisille suunnatut puuhakortit, joista annoin Koodauspläjäyksen nyt ennen joulua tehtäväksi ja piilotin keskittymiskykyä ja logiikkaa kehittävän Pulmapakan ja taikatemppuja opettavat Hokkuspokkus-puuhakortit joululahjapiilooni. Koodauspläjäyksessä harjoitellaan tottakai samoja Robogemissäkin tarvittavia koodaus- ja ohjelmointitaitoja ja mikä parasta, numeroiden kirjoittamista muuallekin kuin matematiikan kirjaan! Osa tehtävistä on vielä ekaluokkalaiselle vähän hankalia, joten tekemistä riittää pitkäksi aikaa ja onneksi pieleen menneet tehtävät on helppo pyyhkiä pois ja aloittaa alusta.

Näillä peleillä ja puuhilla pärjätäänkin sitten taas ainakin vuosi eteenpäin!

 ETU: Koodilla MUTSI saat kaikki Oppi&ilo -tuotteet -20% alennuksella 16.12. saakka! Muistathan myös, että Oppi&ilo tarjoaa kolmen (tai useamman) tuotteen ostajalle aina ilmaiset postikulut :)


0 kommenttia

Blogihaasteita tulee nykyään tehtyä tosi harvoin, vaikka niihin vastaaminen on kivaa hommaa ja niistä jää muisto, johon on hauska palata my...

2.12.18
Blogihaasteita tulee nykyään tehtyä tosi harvoin, vaikka niihin vastaaminen on kivaa hommaa ja niistä jää muisto, johon on hauska palata myöhemminkin. Nyt kuitenkin innostuin Anikon esimerkin voimalla vastailemaan 32 minuun liittyvään kysymykseen! Näitä kysymyksiä miettiessä tuli kyllä vanhat hyvät ajat mieleen, sillä säännöllisen bloggailuni alkaessa joskus kymmenen vuotta sitten näitä tuli tehtyä PALJON!  Tässäpä siis nostalginen haastepostaus, jonka ihan kuka tahansa voi napata omakseen :)



 Avioliittoja

Ei yhtäkään. En ole myöskään ollut koskaan kihloissa. Ajatuksissani avioliitto ei ole koskaan ollut isossa arvossa, mutta pidän sitä järkevänä ratkaisuna, jos pariskunnalla on yhteisiä lapsia. En kuitenkaan ajattele, etten voisi mennä naimisiin myös rakkaudesta. Ei vain ole tullut vastaan tyyppiä, jonka kanssa se olisi tuntunut ajankohtaiselta koskaan.

 Lapsia

Yksi Kaamos. Lapsi on ollut ehdottomasti elämääni eniten vaikuttanut ihminen ja tärkeintä maailmassa. Rakastan lastani paljon itseäni enemmän ja yksi isoimmista teoista häneen liittyen onkin muokata omaa arkeani lapsen parhaaksi. Tällä hetkellä lapsi asuu viikot isän luona pienessä maalaiskylässä pienemmän, alle 50 lapsen kyläkoulun vuoksi ja olemme luoneet systeemin, joka onneksi toimii hyvin ja pystyn olemaan lapsen arjessa mukana muutenkin kuin viikonloppuisin.

Lemmikkejä

Otimme viime kesänä kaksi kymmenvuotiasta Korat-kissaa ja niiden lisäksi mulla on viisi tällä hetkellä horroksessa olevaa kotiloa :) Haluaisin jättiläiskanin ja minipossun ja koiran...



Leikkauksia

Löytyy! Olen viettänyt lapsena pitkiä aikoja sairaalassa kädessäni olleen sairauden vuoksi, sen lisäksi minulta on leikattu keloidi selästä ja tehty lapsen synnytyksessä hätäsektio. Isoin arpeni on sektioarpi, johon olen jo täysin tottunut enkä muista koko juttua.

Tatuointeja

Kyllä! Minulta löytyy Lähes 20 vuoden takaa pikkukaupungin ainoan (ja todella huonon) tatuoijan "teoksia" sekä hieman parempia virityksiä. Tykkään kuvista ihollani, jopa niistä rumimmista.

Lävistyksiä

Ei tällä hetkellä muita kuin korvakorut. Mulla on ollut lävistys sekä kielessä että klitoriksen hupussa. Kumpikin näistä "oikeista" lävistyksistä on otettu täysin suunnittelematta ja vain itseä hauskuuttaakseni. Mitään erityisen kinkyä näihin ei liity, kunhan otin kun huvitti.

Muuttoja

En ole laskenut. Olen kuitenkin asunut useammassa kimppakämpässä (viimeksi 8 vuotta sitten) ja muuttanut viimeksi kuukausi sitten. Edellisessä kodissa asuimme lähes koko Kaamoksen pikkulapsiajan, muutamaa kuukautta lukuunottamatta.



Ampunut aseella

Oikealla aseella en muista ampuneeni. Ei ole koskaan kiinnostanut aseet.

Ottanut lopputilin

Todellakin! Olen ottanut niitä useammankin. Yleensä niihin on liittynyt haikeutta, mutta pari kertaa olen marssinut ulos palaamatta takaisin ihan siksi, että työ-ympäristö on ollut niin toimimaton ja esimiestyössä oli suuria ongelmia.

Ollut saaressa

Tottakai, retkeilijänä käyn useinkin saaressa ja kesäisin vietän sellaisessa aikaa myös mökkeillessä.

Autosi

Ei ole.  Pääkaupunkiseudulla elämän voi rakentaa niin, ettei autoa tarvitse. Jos joskus muutan maalle, auto (ja ajokortti) olisi varmasti ihan pakko hankkia. Mutta niin kauan kun en asu julkisen liikenteen saavuttamattomissa, en ole ajatellut autoa hankkia. Ajokorttia harkitsen kyllä koko ajan.



Ollut lentokoneessa

Olen, mutta harvakseltaan. Viimeksi lensin kesällä Berliiniin ja takaisin, ensi vuodelle ei ole suunnitelmissa yhtään lentoreissua. Tykkään matkustamisesta, mutta usein mulle riittää kotimaan reissut vaikkapa kansallispuistoihin.

Onko joku itkenyt vuoksesi:

On

Ollut rakastunut

Elämäni suurin rakkaus on lapseni. Romanttisessa mielessä en ole ollut pitkään aikaan rakastunut, mutta onneksi ihastumisen tunteita olen sentään saanut kokea, yksipuolisesti tottakai ;)

Ollut ambulanssissa

Jep. Toissa kesänä sain Berliinissä sairauskohtauksen ja mut haettiin metroasemalta ambulanssilla sairaalaan tiputukseen. Se oli aika kamalaa, varsinkin kun olimme kaamoksen kanssa kaksin matkassa ja lasta pelotti todella paljon.



Luistellut

Tottakai, nyt odottelen jo ensimmäisiä pyörähdyksiä Rautatientorin jääpuistossa.

Surffannut

Olen tottakai kokeillut, mutta lautailulajeista lumilautailu on Suomeen huomattavasti sopivampi laji! Myös suppailu on lempihommaa ja mulla on oma perhelauta, johon mahtuu myös lapsi kyytiin.

Ollut risteilyllä

Kyllä! Risteilyt ovat ihania ja haaveilen, että pääsisin pitkästä aikaa esimerkiksi Tukholmaan päiväksi laivalla.

Ajanut moottoripyörää

En. En ole ollut edes moottoripyörän kyydissä.



Ratsastanut hevosella

Olen hevosille allerginen, joten hevostelu on jäänyt silittelyn tasolle. Tykkään hevosista kyllä ja välillä harmittelen ettei hepat ole mulle mahdollinen harrastus, ainakaan ilman tujuja lääkkeitä.

Lähes kuollut

En muista, että olisin ollut läheltä piti tilanteessa.

Ollut sairaalassa

 Kyllä! Olen viettänyt kuukausia sairaalassa niin lapsena kuin aikuisenakin, valitettavasti.

Lempihedelmä

Tylsä valinta, mutta banaani on hedelmä, jota syön eniten. Bansku on vaan niin kätevä eväs.

Aamu vai ilta

Ilta! Voisin valvoa aamuun ja nukkua päivät jos maailma vain pyörisi iltavirkkujen mukaan. Etenkin näin talvisin mun on ihan mahdottoman vaikeaa pysyä valveilla päivisin, mutta öisin olen täynnä energiaa. Outoa.



Lempiväri

Olen aina tykännyt sinisen eri sävyistä. Tällä hetkellä myös vihreä on yksi suosikeistani ja tykkään paljon muistakin luonnosta löytyvistä väreistä.

Viimeisin puhelu

Puhun todella vähän puhelimessa. Yleensä soittelemme Kaamoksen ja hänen isänsä kanssa pieniä puheluita esimerkiksi siitä, missä näemme. Viimeisin puhelu taitaa kuitenkin olla Anikon kanssa pulputettu puolituntinen, jossa käytiin läpi asioita oluttastingista miesten lähettämiin emojihin (joista ei siis saa mitään selvää!)

Viimeisin viesti

Chatissa ystäväni Marian lähettämä kutsu lapsensa syntymäpäiville, puhelimessa Isyyspakkaus-Tommin lähettämä kuva muutaman vuoden takaa.

Nähnyt jonkun kuolevan

En ole



Kahvi vai tee

Kahvi! Rakastan kahvia sekä maun että kofeiinin vuoksi ja juon teetä todella harvoin jos koskaan.

 Paras piirakka:

Hmmm... leivon todella harvoin piirakoita. Kuitenkin mun vanha feta-pinaattipiirakka on ollut melkoinen somehitti, joka vuosien jälkeenkin nousee säännöllisesti kuukauden luetuimpiin postauksiin. Eilen taas söin Isyyspakkauksen Sadun ostamia törkeän hyviä Anna-Liisa Sorsan karjalanpiirakoita.

 Kissa vai koira

Onko pakko valita? Ehkä sitten kissa, kun meillä on kaksi omastakin takaa. Mutta tykkään myös koirista tosi paljon, vaikka olenkin joillekin roduille allerginen. Haaveilen omasta koirakaverista nykyään aika paljon, vaikka sen ja kissojen yhteiselämästä saattaisikin tulla melko mielenkiintoista :D

Paras vuodenaika

Ennen tykkäsin talvesta, nyt kesä on suosikki. Kesä on ihana ihan siksi, että säät helpottavat harrastuksia kuten retkeilyä ja luonnossa liikkumista ylipäätään.




4 kommenttia

Huomenna se alkaa, joulukuu! Vaikka itse olen ennen ollut hyvinkin vähäeleinen joulun viettäjä, uppoaa joulujutut Kaamokseen senkin edessä....

30.11.18
Huomenna se alkaa, joulukuu! Vaikka itse olen ennen ollut hyvinkin vähäeleinen joulun viettäjä, uppoaa joulujutut Kaamokseen senkin edessä. Meillä on askarreltu jokaiselle perheenjäsenelle oma kuvajoulukalenteri, löytyy kissanminttunamikalenteria kissalle ja tottakai suurimman joulun odottajan bravuuri eli Legon joulukalenteri. Tänä vuonna en siis todellakaan ole myöhässä! 

Mutta jos sinä olet, tai haluat ihan muuten vain ilahduttaa jouluisella tekemisellä lapsia (omia tai muiden), mulla on sulle hyvä vinkki! Ipanainen nimittäin yllätti tänä vuonna mielestäni todella hyvällä ilmaisella joulun tekemiskalenterilla, joka sopii erityisesti pienille lapsille kivasti. Idean näettekin alla:


Idea on ihan käsittämättömän ihana ja simppeli, ja ihan harmittaa etten tänä vuonna voi sanoa olleeni mukana suunnittelussa, vaihdoinhan syksymmällä työpaikkaa. Mutta uhkailin jo Ipanaisen Anulle kopioivani idean ensi vuonna uusiin töihini :D (Olisin jo tänä vuonna, mutta en ehtinyt). Joulukalenteri siis printataan TÄMÄN pdf-tiedoston kautta ja jokaisena joulukuun päivänä rastitaan päivän mukainen numero sekä valitaan sille päivälle sopiva tehtävä.

Tehtävät ovat IHANIA! Vaikka kyseessä ei ole ihan aineeton kalenteri, ovat varmasti kaikki tehtävät sellaisia, että suurin osa joulun odottajista voi niihin osallistua hyvin vähin kustannuksin.  Tehtävät on helppo improvisoida ilman ohjeitakin, mutta Ipanaisen sivulta löytyy myös ohjeet tehtävien suoritukseen. Esimerkiksi Heli Mäkelän suunnittelema jouluinen satuhieronta on aivan ihana ohje vaikka joka viikkoiseksi joulurutiiniksi.



Satuhieronta tehdään lapsen selkään vaatteiden päälle. Lapsi on vatsallaan esimerkiksi viltin päällä tai sängyssä. Tärkeää on aikuisen rauhallinen kosketus. Satuhieronta tehdään laajalla otteella, ei vain sormella piirtäen. Tarkoitus on auttaa lasta rauhoittumaan ja rentoutumaan

Tontun joulupuuhat

Tontulla on talo
piirretään talon kuva lapsen selkään
ja talossa on katto
tehdään viistokatto lapsen yläselkään
Talon sisällä on jouluvalot
piirretään pyöreitä valopalloja lapsen selkään
ja lattialla matto
sivellään lapsen alaselkää
Talossa asuu Teija-tonttu.
Teija-tonttu leipoo pipareita.
Hän kaulitsee taikinaa.
"kaulitaan" lapsen selkää
Teija-tonttu tekee 
sydänpipareita
piirretään iso sydän lapsen selkään
tähtipipareita
piirretään tähti lapsen selkään
ja joulukuusen muotoisia pipareita.
piirretään joulukuusi lapsen selkään
Maistellaan pipareita. Nam!
aikuinen voi maiskuttaa suuta ja samalla tehdä pientä "sipsutusta" lapsen selkään
Teija-tonttu haluaa sinulle kuiskuttaa
sivellään lapsen hiuksia
ja tärkeistä asioista muistuttaa:
sivellään lapsen hiuksia
Olet ihana, rakas ja ainutlaatuinen.
sivellään selkää ylhäältä alas päin
Olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet.
sivellään selkää ylhäältä alas päin
Hyvää joulun aikaa!
pysäytetään kädet alaselälle


(jouluinen satuhieronta kopioitu Ipanaisen sivuilta)

Ipanaisen joulukalenterin on suunnitellut ihana kaverini Rakel Halmesvaara, tehtävät ovat Ipanaisen henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden suunnittelemia.

0 kommenttia

kaupallinen yhteistyö Slurpin kanssa Blogin kirjoittaminen on jännää hommaa. Kotona, töissä ja vapaa-aikanani olen ihan tavallinen...

28.11.18

kaupallinen yhteistyö Slurpin kanssa

Blogin kirjoittaminen on jännää hommaa. Kotona, töissä ja vapaa-aikanani olen ihan tavallinen tyyppi ihan tavallisine heikkouksineen ja vahvuuksineen, mutta somekanavieni seuraajamäärien vuoksi mua kutsutaan myös vaikuttajaksi. Melko mahtipontinen sana, joka saa ajattelemaan omaa vastuuta aivan uudelta kantilta. Vaikuttaahan voi monella tavalla, mutta henkilökohtaisesti ajattelen itse vaikuttamiseni usein musta-valkoisesti hyväksi tai huonoksi. Tottakai haluaisin vaikuttaa positiivisesti ja omien arvojeni mukaisesti, vaikka totuus on, että omat arkipäiväiset valintani ovat usein haparoivia ja vähän sinnepäin meneviä, joskus harkittuja ja joskus niin harkitsemattomia kuin länsimaisella ihmisellä voi vain olla. Välillä maailmantuskaa lisää avokadot aamiaispöydässä, välillä jokin muu.


Kävin viime viikolla Hotelli- ja ravintolamuseossa viettämässä iltaa All food, less waste-illassa (linkin takana video illan puheenvuoroista!), jossa teemana oli ruokahävikin vähentäminen. Söimme illan aikana hävikkiruuasta tehdyn maistelumenun, johon oli yhdistetty ruokakauppojen hävikkituotteita ja esimerkiksi villiyrttejä ja syksyn marjasatoa.  Samalla kun maistelimme tasokkaita annoksia, kuulimme puheenvuoroja suomalaisesta ruokahävikistä ja miten voisimme itse vaikuttaa ruuan hiilijalanjälkeen. Suurimpana yllätyksenä mulle tuli, että kaikesta ruuastamme hävikkiin menee n. 33% joka on ihan järkyttävä määrä ruokaa. Ravintola Nollan Carlos Henriques kertoi tähän liittyvän ihmisten ajatuksen ruuan omistamisesta ja siitä, kuinka ruuan arvo tippuu heti, kun olemme sen ostaneet itsellemme. Harva meistä on valmis heittelemään 20 euron seteleitä roskakoriin, mutta niin vain heitämme vanhentunutta tai jopa tuoretta ruokaa roskiin keskimäärin yhden kolmasosan verran ajattelematta asiaa juurikaan. 

Kuluttajaekonomi ja tietokirjailija Mari Koistinen kertoi illan aikana myös suomalaisesta tavasta kuluttaa kahvia, ja tämä tapa on ollut mulle itsellenikin valitettavan tuttu viime kesään saakka, vieläpä täysin huomaamattani. Koistinen kertoi suomalaisten olevan kahvikansaa, mutta harva tietää miksi kahvin hiilijalanjälki on meillä huomattavan iso. Me nimittäin emme oikeasti juo sitä kahvia, vaan me keitämme isoja annoksia kahvia vain heittääksemme suurimman osan menemään. Koska kahvi on melko halpaa ja sitä myydään isoissa paketeissa, voi kahvinkeittimen ladata täyteen aamulla ja kupin juotuaan jättää kahvin kahvinkeittimen lämpimän levyn päälle tuntikausiksi odottelemaan. Kun seuraavan kerran kaipaamme kahvia, keittimessä on kuitenkin lämmintä lähes paistettua kahvia, jonka heitämme lavuaariin (sehän on vain kahvia!) ja keitämme uuden pannullisen. Vain heittääksemme senkin myöhemmin pois. Kahvin hiilijalanjäljestä saa napsaistua huomattavan ison osan pois ihan sillä, että vaihtaa sähkökeittimen esimerkiksi pressopannuun tai pour over-pannuun (kuvassa) ja oikesti keittää oikean määrän kahvia, jotta hävikkiä ei synny. Simppeliä, mutta jonkun tämäkin piti sanoa ääneen.


Kahvihävikin säätelijänä meidän perheessä toimii myös Slurpin parin viikon välein postilaatikkoon kolahtavat kahvipussukat, joita olen tilannut viime kesästä lähtien. Alkujaan kiinnostuin Slurpin kahvielämyspalvelusta siksi, että kahvikissana minusta on kiinnostavaa tutustua erilaisiin kahveihin ja lähikauppamme kahvihyllyt eivät suoranaisesti notkuneet suomalaisten pienpaahtimoiden vaihtoehtoja. Kuukausien kuluessa olen kuitenkin huomannut säännöllisten pienien pussien vaikuttavuuden myös kahvinjuontitapoihini. Tummien kahvien viikkoina käytän usein vuosia vanhaa Chemexin kolmen kupin keitintä ja vaaleiden paahtojen viikolla tykkään enemmän kesällä Surpin nettikaupasta tilaamastani Harion v60 Pour Over pannusta. Nämä pannut ovat tottakai vaikuttaneet myös siihen energiamäärään, jota käytän kahvin valmistamiseen, sillä kahvi ei enää odottele lämpimällä levyllä tuntikausia. Kun valmistan nykyään kahvia, olen myös entistä tarkempi oikeasta määrästä kahvia, sillä 200 gramman Slurp-pussukasta ei halua hävikkiin muruakaan. 

Harion Pour Over pannusta on tullut meille vähän hassu pakkomielle Kaamoksen isän kanssa, sillä vaikka teknisesti keitin on minun omaisuuttani, oli se koko kesän maalla, jossa mäkin vietin silloin enemmän aikaani. Ja koska kumpikin meistä haluaa käyttää Hariota, kiertää keitin lapsen repussa vuoroviikoin kodista toiseen. Huvittavaksi asian tekee se, että keitinhän on ihan superedullinen ja maksaa suodatinpapereineen kaikkineen Slurpilla vain 18,90 euroa. Hariotaistelustamme on tullut jo vähän vitsi, mutta onneksi meillä kummallakin on myös omat kahvipannumme kotonamme, joten Hariottomallakaan viikolla ei kahvista tarvitse kokonaan luopua. Totuuden nimissä käytän kyllä edelleen myös kapselikahvinkeitintä, mikä ei onneksi ole energiasyöppö sekään. 


Koska vinkit kahvin hiilijalanjäljen pienentämisestä upposivat minuun ja ilokseni huomasin itsenikin olevan jo oikealla tiellä, tässä vielä muistutukseksi lista vastuullisempaan kahvin juontiin. 

  • Valmista kahvia oikea määrä, niin ettei valmista kahvijuomaa tarvitse heittää hävikkiin
  • Mittaa kahvimitalla oikea määrä kahvia 
  • Juo kahvisi heti tai kaada termospulloon. Kahvinkeittimen levyn päällä tuntikausia lämpiävä kahvi on sekä energiaa vievä että pahan makuinen ratkaisu.
  • Vaihda kahvimaito kasvismaidoksi. Omassa kupissani on yleensä vaahdotettua kauramaitoa, mutta myös soijamaito on suosikkini. 
  • Juo niin hyvää kahvia, että pienempi määrä riittää. Kahvia voi myös tuunata esimerkiksi kardemummalla, kanelilla tai jouluisella piparimausteella.
Slurpin parin viikon välein postilaatikkoon toimitettavat vastapaahdetut kahvit voit valita juuri omaan makuusi sopivana. Mulle tulee ihan se pienin 200 gramman pussukka, mutta valittavana olisi ollut myös 400g ja 600g paketit. Koska tykkään itse vaihtelusta, tulee mulle kahvia sekä tumma- että vaaleapaahtoisena ja valmiiksi jauhettuna, Harion Pour Overiin sopivalla karkeudella. Kaikki Slurpin kahvit tulevat suomalaisilta pienpaahtimoilta, lue lisää kahvien sertifikaateista ja kahvin viljelystä Slurpin sivuilta!

ETU: Lukijanani saat ensimmäisen  Slurp-kahvielämystilauksesi 5 euron alennuksella, joten 200 gramman kahvilähetyksen tutustumishinta on vain 4,89 €. Jatkaessasi tilausta maksat jatkossa pussukastasi 9,89 €. Tämä hinta perustuu siihen, että erikoiskahvien viljelijät saavat kahvistaan sitä paremman hinnan, mitä paremmin kahvi pärjää maistelutesteissä ja Slurpin kahvit ovat tottakai niitä kärkipään kahveja.  Tutustumisetu on voimassa vuoden 2018 loppuun saakka. 

3 kommenttia

Flickr Images