Kaupallinen yhteistyö Weecosin kanssa Naisen vartalon moninaisuus on noussut ihan viime aikoina puheenaiheeksi ja vihdo...


Kaupallinen yhteistyö Weecosin kanssa

Naisen vartalon moninaisuus on noussut ihan viime aikoina puheenaiheeksi ja vihdoinkin tuntuu, että myös me pluskokoiset hyväksytään kauniiden vaatteiden arvoisiksi. Vaatemerkit ovat laajentaneet valikoimiaan niin petite- kuin plussamallistoihin ja erityisesti pienten selektiivisten merkkien mallistojen laajeneminen on saanut meidät isompikokoiset naiset pukeutumaan entistä kauniimmin, laadusta tinkimättä. 

Vaikka vanha laulunpätkä toteaa trikoon olevan riskillä ruma, löytyy Suomesta nyt tosi laaja valikoima nimenomaan trikoovaatteita, joissa on otettu erilaiset vartalonmuodot huomioon. Trikoo on ihana materiaali etenkin arkeen, mutta vihdoinkin nyt tuntuu, että myös muusta materiaalista ommeltuja vaatteita löytyy myös meille isokokoisillekin. Yksi uusin plussakokoisten vaatettaja on vaate- ja asustesuunnittelija Marita Huurinainen, jonka valikoima on kasvanut kuin salaa kattamaan myös plussakoot. Ja Marita Huurinaisen mallistosta löytyy joustavien materiaalien lisäksi myös joustamattomia vaatteita, mallista riippuen jopa kokoon 3XL saakka. 

Marita Huurinainen tuo ainakin minun vaatekaappiini sinne kaipaamaani siistiä ja juhlavaakin perusvaatetta unohtamatta upeita värejä ja printtejä. Olen nyt itse reissussa Berliinissä ja yksi matkakarderobini kulmakivistä on tuo yllä näkyvä Marita Huurinaisen Artist's Coat-paitamekko (koko XL), jossa on nimensä mukaisesti taiteilijatakkifiiliksiä. Perinteisesti meitä isokokoisia on soimattu säkkeihin pukeutumisesta, mutta itse rakastan isoja oversize vaatteita ja olen iloinen, että tällainen selkeästi telttamainen linja on uskallettu toteuttaa myös isossa koossa. Takin kaunis taideteosmainen kuosi on toteutettu yhteistyössä nigerialaisten naisartesaanien kanssa niin, että Marita Huurinainen on suunnitellut kankaan heidän kanssaan ja he ovat värjänneet yhteisestä visiosta materiaalin mekkotakkiin. Kyseessä ei siis ole mikään valmis nigerialainen perinnekangas, vaan täysin uniikki teos, jota löytyy vain Marita Huurinaisen vaatteista.


Olen iloinen, että nykyään yritykset uskaltavat ottaa kantaa asioihin ja yksi ihailemistani suomalaisyrityksistä on Weecos, ekologiseen muotiin sekä sisustukseen keskittynyt kauppapaikka. Nytkin Weecosilla on samaan aikaan päällä sateenkaarenkirjava Pride-kampanja, jonka myyntituotosta lahjoitetaan 10% Helsinki Priden toimintaan sekä We love curves-kampanja, jossa saman sivun alta löytyy iso kattaus xl-5xl kokoisia vaatteita. Vaikka Pride-kampanja on tottakai se kantaaottavampi, on upeaa että Weecos kokee myös meidät plussize-kokoiset oman kampanjan arvoisiksi. On nimittäin todella harvinaista päästä klikkaamaan itsensä kauppaan, jossa jokainen kampanjavaate on kuvattu erikseen plussakokoisen mallin päällä. Se, että vaatteet näkee samaistuttavassa vartalossa ennen ostopäätöstä on asia, jonka luulisi olevan itsestäänselvää. Oikeasti tämä on kuitenkin vielä niin harvinaista, että tekisi mieli ihastella Weecosin sivua päivittäin. 

Kuvissa näkyvä Artist's Coat saapui We love curves-kamppikseen muutaman päivän kampanjan alun jälkeen, yllättävän tutun näköisin kuvin ja valikoima saattaa päivittyä vielä muutamaan otteeseen, joten kamppissivua kannattaa tutkailla välillä uudelleen. 

(kollaasin kuvissa Marita Huurinaisen lisäksi Aarrekidiä ja Neulomoa)

0 kommenttia

Huumaannun joka kesä entistä enemmän syreenien tuoksusta, mutta vasta tänä kesänä oivalsin, että noin ihanalle tuoksuva kukka varmasti my...


Huumaannun joka kesä entistä enemmän syreenien tuoksusta, mutta vasta tänä kesänä oivalsin, että noin ihanalle tuoksuva kukka varmasti myös maistuisi hyvälle! Ja otettuani asiasta selvää huomasin, että syreeni todellakin on syötävä kukka, josta voi tehdä aromaattista mehua, siirappia tai vaikkapa hilloa tai marmeladia!

Ei muuta kuin kokeilemaan!


Keräsin syreeneitä pihalta tuollaisen muutaman litran kulhon täyteen ja pesin ne huolellisesti kylmässä vedessä, jotta sain kaikki ötökät ja roskat kukista pois. Kuulin, että myös ruskeat jo kukkineet osat tulisi irroittaa pois, mutta onneksi meillä ei vielä sellaisia edes ollut. Kun kukat olivat puhtaat, kaadoin niiden päälle n. puoli litraa kiehuvaa vettä ja laitoin lautasen painoksi, jotta kukat pysyvät veden alla n. 12 tuntia, minkä aikana syreenien aromit ja violettien syreenien punertava väri irtoavat veteen.

Aamulla siivilöin nesteen vielä kertaalleen ja heitin melko tujun makuisen mehun kattilaan ja lisäsin päälle muutaman ruokalusikallisen sitruunamehua sekä n. puoli pussia hillosokeria. Tämän jälkeen kiehutin nestettä n. 5 minuuttia ja otin lusikalla suurimmat vaahdot pois ennen nesteen kaatamista puhtaisiin lasipurkkeihin. Lopuksi vielä keitin lasipurkkeja n. 10 minuuttia vedessä, jotta hillo sisällä tulisi säilymään hyvin avaamiseen saakka. Kun hillo, marmelaadi tai miksi tätä lusikoitavaa hyytelöä haluaakin kutsua on viilennyt, sen muoto vaihtuu nestemäisestä tiiviimmäksi ja sitä on helppo lisätä vaikkapa jälkiruokien päälle. 


Ensimmäinen erä yllätti onnistumisellaan. Hieman vähemmän makeaa hillo olisi voinut toki olla, mutta maku oli muuten ihanan hentoinen ja kukkainen. Aromaattisen kukkaishillon kaveriksi sopi hyvin vaniljajäätelö ja koristeeksi tottakai syreenin kauniit kukkaset. 

Tarkempia määriä hillon onnistumiseksi mulla ei valitettavasti ole antaa, mutta näilläkin ohjeilla varmasti pääsee pitkälle. Ainoa, mihin suosittelen kiinnittämään huomiota on tuo sokerin määrä, sillä ainakin meillä eka erä syreenihilloa on ehkä himpun verran liian makeaa ja vähemmälläkin olisimme pärjänneet!

0 kommenttia

Nostin tänään vanhan Tunturini talvitelolta, pumppasin renkaisiin ilmaa ja säädin istuimen sopivaksi. Tämä ihan siksi, että Kaam...


Nostin tänään vanhan Tunturini talvitelolta, pumppasin renkaisiin ilmaa ja säädin istuimen sopivaksi. Tämä ihan siksi, että Kaamos on oppinut viimein pyöräilemään ilman apurattaita (jee!) ja en pysy enää hänen perässään ilman omaa pyörää. Hassua muuten, miten lapsen kehityksessä tapahtuu aina samaan aikaan niin paljon uusia harppauksia ja oppimisen iloa, nyt kun ennen jännittänyt pyöräily onnistuu, niin samaan aikaan Kaamos on oppinut myös melomaan sup-laudalla yksin seisaaltaan eli jokin tasa-painoon liittyvä klik on selkeästi tapahtunut.

Tähän aikaan vuodessa meillä odotellaan tosi kovaa kesäkuun alun synttärijuhlia. Me olemme lähdössä synttäripäivänä Berliiniin lomailemaan kaveripariskunnan kanssa ja siksi synttäreitä vietetään vähän jo aiemmin. Jos viime vuonna Helsingissä ongelmana oli, ettei kavereita oikein ollut löytynyt ja synttäreille kutsuttiin oikeastaan vain meidän vanhempien kavereiden kautta tutuksi tulleet ihanat ystävät,  tänä vuonna homma onkin ihan toinen. Kaamoksen maalle muuttoonhan liittyi aika vahvasti edellisessä päiväkodissa syrjityksi tuleminen ja myös muiden lasten kiusaus, joka tuli esiin tasan vuosi sitten. Koska meillä oli mahdollisuus saada lapsi pieneen seitsemän lapsen eskariin isän kodin lähelle, teimme lapsen maallemuuttoratkaisun puhtaasti lapsen hyvinvoinnin vuoksi ja siksihän minäkin olen täällä maalla paljon, jotta lapsella on ollut mahdollisuus viettää molempien vanhempiensa kanssa paljon aikaa arjen muuttaessa aika paljonkin muotoaan vuoden aikana. 

Nyt kun eskari vetelee viimeisiään, voimme onneksemme todeta, että lapsen muutto ja ihan uuteen eskariryhmään meneminen on ollut meille todella positiivinen juttu. Ja sen huomaa myös synttärikutsujen määrässä: jos viime vuonna kutsuja ei päiväkotiin juuri lähetelty, on nyt koko eskariryhmä, puolet viskareista ja pari vieläkin nuorempaa kutsulistalla. En ole ihan varma miten mahdutamme kirjaimellisesti puolet päiväkodin lapsista juhliimme, mutta se on sen ajan murhe. Nyt on kuitenkin kutsut kirjoitettu ja huomenna on aika viedä pinkit Star Wars tarroilla koristellut kortit lokeroihin ja alkaa miettimään synttärien ohjelmaa. Ainakin jätskibuffet sekä Lego Ninjago kakku on saatava!

Itselleni kuuluu myös ihan hyvää. Muutama postaus sitten kerroin kärsineeni vähän stressistä, mutta nyt kesän korvalla sekin alkaa olemaan selätetty murhe. Aurinko on tuonut lisää energiaa ja suunnitelmissa on monenlaista kivaa projektia ja työjuttua, joista vähän myöhemmin lisää. Nyt olen nauttinut tästä ihanan kuumasta toukokuusta, käynyt lähes päivittäin maalla suppaamassa ja kaupungissakin yrittänyt nauttia auringosta niin paljon kuin mahdollista. Aika outo juttu, mutta nyt kun työpaikan tilaongelmatkin loppuvat saadessamme uuden toimiston, tuntuu lähes tylsälle jäädä kohta lomalle. No, luulen etten silti valita, kun pääsemme jälleen Berliinin puistoihin piknikille ja Badeschiffille uimaan.

Tässäpä siis vähän kuulumisia meiltä, mitäs teille kuuluu?

Asu: mekko: Ivana Helsinki (saatu Television lifestyle storesta 2016), lasit: Ivana Helsinki/ Specsavers (saatu), tennarit: Tokmanni

0 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Change Lingerien kanssa Muutama teistä olikin jo törmännyt alkuviikon Ilta-Sanomien juttuun , jossa tuttu na...

Kaupallinen yhteistyö Change Lingerien kanssa

Muutama teistä olikin jo törmännyt alkuviikon Ilta-Sanomien juttuun, jossa tuttu naishenkilö esiintyi uima-asuissa! Nyt tämä samainen leidi on nähty myös alusvaatteissa, mutta toivottavasti tämä ei ylitä uutiskynnystä, sillä henkilökohtaisten tutkimuksieni mukaan 99.9% naisista nyt sattuu käyttämään alusvaatteita ;)

Ilta-Sanomien juttuun on kuitenkin pakko palata ihan vähän täällä bloginkin puolella, sillä haastattelua tehdessä multa kysyttiin milloin olen julkaissut ensimmäiset alusvaate/uima-asukuvat blogissani ja nehän ovat jo neljän vuoden takaa. Postauksen Changen alusvaatteista löydät täältä!

Muistan tuolta ajalta sen, kuinka olin aluksi kieltäytyä koko postauksesta, sillä olin aivan satavarma etten tulisi löytämään sopivia rintaliivejä trendikkäistä ja nuorekkaista liiveistään tunnetusta Changesta. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja kun raja myymälään menosta oli ylitetty, loppu onkin historiaa. Changen rintsikat istuivat mulle todella hyvin ja ihastuin merkkiin niin, että en ole sen koommin muita merkkejä edes käyttänyt! Vaikka kokoni 85H tuotti ennen harmaita hiuksia, ei nykyään tarvitse edes miettiä löytyisikö mulle jotain ihanaa, sillä aina löytyy ja yleensä vähän liikaakin!


Vietimme pari viikkoa sitten hauskan kuvauspäivän valokuvaajakamuni Maaritin ja ihanan värikkäistä meikeistä tutun Annan kanssa, kun kuvasimme Changen kesän 2018 alusvaatteita. Studiomme oli rakennettu Maaritin kotiin, kuuntelimme Antti Tuiskua ja söimme välillä salaattia ja jätskiä ja jatkoimme hommia. Kuvauksissa on aina hauskaa, kun voi leikkiä omilla puolillaan ja nytkin kokeilimme monenlaisia tyylejä, sillä on hauskaa nähdä miten erilaiset alusvaatteet luovat erilaisia fiiliksiä.

Mähän olen tyypillisesti mix and match nainen, jolla on useimmiten rintaliivit ja alushousut eriparia. Rintsikoissa tykkään leikkiä väreillä ja alaosassa taas arvostan tukevuutta. Juhliin ja vähän parempiin menoihin on kuitenkin kiva pukeutua jo alusvaatteista lähtien yhtenäiseen settiin. Tällä kertaa uskaltauduin kokeilemaan myös jotain ihan erilaista ja nappasin harmaan yksiosaisen Linnett bodystockingsin mukaani. Testailin bodya jo ennen kuvauspäivää päälleni ja olin melko varma ettei se jäisi lopullisesti käyttööni, mutta kuinka ollakaan parin päivän testailun jälkeen aloin pitämään naisellisesta pitsiunelmastani tosi paljon. Matalempien housujen kanssa selän pysyminen automaattisesti piilossa tuntuu tosi kivalle ja ohut materiaali tuntuu myös yllättävän tukevalta päällä. Tätä tulen käyttämään jatkossa etenkin juhlapukujen alla, kannatti siis kokeilla!


Jokapäiväiseen käyttöön tulivat harmaan Linnett full cup rintaliivit saman sarjan tai-alushousujen kanssa sekä mustat Lissi-rintaliivit, sekä näihin sopivat Lissi highwaist hipster alushousut. Hillittyjen värivalintojeni takaa löytyy muuten aika luonnollinen syy, ostin nimittäin jo aiemmin Changesta ihanat persikanväriset Lee Full Shaperit kesämekkojen alle, joten nyt oli hillitymmän värin vuoro :D 

Changen alusvaatteet tuntuvat nyt olevan todella suosittuja myös muiden somevaikuttajien päällä ja kurkin aina innolla Instasta löytyisikö hashtagilla #changesuomi mitään uutta inspiraatiota. Changen yhteistyökumppanit kun tuntuvat olevan aina poikkeuksellisen inspiroivaa porukkaa ja on ilo kuulua porukkaan, joka suhtautuu positiivisesti sekä elämään että ulkonäköönsä. Sehän on ihan meidän jokaisen oikeus!

Ja nyt se paras osuus! Koska Changella tiedetään, että välillä sinne alusvaatemyymälään meneminen on vähän vaikeaa ja joskus rintsikoiden uusiminen saattaa unohtua muutenkin arjen hulinoiden keskellä, halusi Change Lingerie kannustaa seuraajiani tutustumaan Changen myymälätarjontaan todella hyvän alennuskoodin kera! Kun mainiset minkä tahansa Change-myymälän kassalla koodin ELSA, saat ihan kaikista alusvaatehankinnoistasi - 35% alennuksen 26.6. saakka. Kyllä! Nyt siis kannattaa uskaltautua Changen ammattitaitoisten myyjien huomaan ja löytää kesäksi yhdet tai useammatkin rintaliivit sekä pino pikkuhousuja. Kaikki Changen Suomen myymälät löydät TÄÄLTÄ.

Muut postauksessa näkyvät tuotteet :

Loungewear kimono ja Plain Hosiery verkkosukkahousut

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa
Meikki ja hiukset: Anna Nuutinen

3 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Rohtos Labsin kanssa Voiko lisäravinteilla hallita stressiä? Se selvitetään tässä postauksessa! Sain muutam...

Kaupallinen yhteistyö Rohtos Labsin kanssa

Voiko lisäravinteilla hallita stressiä? Se selvitetään tässä postauksessa!

Sain muutama kuukausi sitten viestiä oululaiselta Rohtos Labs lisäravinnemerkiltä siitä kiinnostaisiko testata stressioireita helpottavaa RAUHA-valmistetta, joka on suunniteltu negatiivisilta tuntuvien hermosto-oireiden kuten rauhattomuuden ja väsymyksen  hoitoon. Tarjous sattui sopivaan saumaan, sillä olin jälleen kerran ajanut itseni tilanteeseen, jossa uni maistui, mutta liikunta ei ja kaikenlainen melu etenkin avokonttorissa tuntui ylitsepääsemättömän ärsyttävältä ja menetin töissä hermoni jatkuvasti. Mistään työstessistä en sinäänsä puhuisi, vaan monien ärsyttävien asioiden väsyttävästä sumasta, jota lääkitsin tottakai kofeiinilla ja päiväunilla. Kombo ei ollut kovinkaan menestyksekäs.

Vaikka olen muuten skeptikko monessa asiassa, ruuan ja sisäisen ravitsemuksen vaikutus olotilaani on ollut jo vuosia kristallinkirkas. En siis kieltäydy periaatteesta lisäravinteilta - päinvastoin - mutta ymmärrän, että alalla on monenlaista toimijaa ja markkinointilauseisiin ei aina ole uskominen. Siksi teinkin Rohtos Labsin kanssa diilin, jossa sain pitkän kahden kuukauden testausajan tuotteelle ja jos tuote toimisi, kirjoittaisin siitä blogiini. Tämä on se kirjoitus.


Miksi Rauha?

RAUHA sisältää rohtokoisio-nimistä kasvia, jonka stressinpoistovaikutuksista olen kuullut ennenkin kehuja. Vanha etenkin intialaisessa lääketieteessä käytetty kasvi on osoittanut monissa tutkimuksissa tehonsa, mutta itse en ollut kokeillut tätä vierasperäiseltä nimeltään ashwagandhana tunnettua kasvia koskaan. Tämän lisäksi RAUHA sisältää monelle stressiherkälle tuttuja helpottajia eli B6 ja B12 vitamiineja, aminohappoyhdistelmä L-teaniinia, tutkitusti tehokasta vihreäteeuutetta sekä mielialaa nostattavaa tyrosiinia.

RAUHA ei ole vain sen valmistajan itse itselleen suunnittelema tuote, vaan hermosto-oireisiin positiivisesti vaikuttavan tuotteen takana on myös suuren suosion saavuttaneen Biohakkerin käsikirjan kirjoittajat. Nämä suomalaiset biohakkerit tietävät ravinnelisien raaka-aineiden uusimmista tutkimuksista lähes kaiken sekä ovat testanneet ravintolisän ainesosien vaikutusta myös tottakai itseensä. Jos hyvinvointiin lähes sekopäisen (anteeksi!) vakavasti suhtautuvat tyypit uskovat tähän RAUHA-valmisteen komboon, tottakai sille oli annettava mahdollisuus.


Käyttökokemuksia

RAUHA-valmiste on pakattu kapseleihin, joita otetaan päivässä 2 kpl. Mulle niiden popsimiseen sopi hyvin aamu, jolloin otan muutenkin esimerkiksi sinkki ja d-vitamiinilisät päivittäin. Vaikka uusi purkki vei tottakai hetken huomioni, aika nopeasti unohdin mihin tarkoitukseen pillereitä napsitaan ja otin kapselit rutiinilla sen kummemmin miettimättä stressitasojani. Muutenkin olen ihminen, joka ei kovin tarkasti analysoi olotilaansa päivittäin, vaan tekee huomioita vähän pidemmällä aikavälillä.

Oikeastaan heräsin RAUHAn vaikutuksiin ensimmäistä kertaa vähän vahingossa, kun noin kolmen viikon käytön jälkeen unohdin vastamelukuulokkeeni kotiin ja työpaikan jatkuva puheensorina ei enää tuntunutkaan lamauttavan ärsyttävältä, vaan pystyin keskittymään pitkästä aikaa hommiini siitä huolimatta. Kotimatkalla aloin metrossa miettimään voisiko keskittymiskyvyllä ja RAUHA-valmisteella olla yhteys ja samalla huomasin, etten ollut nukkunut lähes pakollisia päiväuniakaan noin viikkoon ja olo ei ollut niin rauhaton, mitä aloittaessani testijaksoa. Kevät oli varmasti paras mahdollinen aika ottaa uusi valmiste käyttöön, sillä luonnollisesti paras lisäravinne eli aurinko varmasti auttoi osaltaan myös stressioireiden karkoituksessa.

Olkoon placeboa taikka ei, mutta noin 2-3 viikkoa testijakson aloituksen jälkeen oma olotila on ollut tosi hyvä ja monet Instaseuraajat ovat kommentoineet mun näyttävän viime aikoina onnelliselta. Mitään suurta onnen pyörremyrskyä en kuitenkaan ole kokenut, mutta ehkäpä se väsyn ja muutaman stressijuonteen poistuminen ohimolta on vaikuttanut myös ulkonäköön? Koska RAUHA toi mulle pienen palan sitä kaipaamaani rauhallista fiilistä sekä päiväunettomat iltapäivät, tuntuu aika itsestäänselvälle, että jatkan tämän ravinteen kanssa myös jatkossa. Tosin toivoisin, että valmistaja tekisi kerralla vähän isompia paketteja, sillä hankkisin mielelläni esimerkiksi 3kk setin kerralla. Ja toiveeni onkin jo kuultu, sillä Rohtos Labs miettii parhaillaan erikokoisia pakkausvaihtoehtoja, ja sillä tavalla myös hintaa saatettaisiin saada hinattua hieman alaspäin.


Rohtos Labsilta löytyy RAUHAn lisäksi myös kolme muuta lisäravinnevalmistetta, aineenvaihduntaa aktivoiva MATCHA, energisyyttä lisäävä PIRISTE sekä SUOJA, jonka tehtävä on ehkäistä alkoholin nauttimisesta johtuvia haittavaikutuksia, kuten... no suoraan sanottuna sitä jäätävää darraa. 
Näistä tuotteista itse olen testaillut myös PIRISTE ja MATCHA valmisteita ja itseasiassa tykännyt molemmista omassa tehtävässään paljon. Siksikin suosittelen tutustumaan näihin purnukoihin joko Rohtosin sivuilla tai vaikkapa Ruohonjuuressa piipahtaessasi. MATCHA esimerkiksi on tosi hyvä apu niihin päiviin, kun tuntuu, että housut puristaa ja tiedät sen johtuvan ihan ruuan aiheuttamasta turvotuksesta ja PIRISTE on ollut mulla käytössä pitkinä työpäivinä, viimeksi tällä viikolla.

ARVONTA! Käyhän tutustumassa Rohtos Labsin tuotteisiin ja kerro kommenttiboksiin mihin tuotteeseen haluaisit tutustua! Perustele valintasi kommenttiboksiin ja lisää mukaan meiliosoitteesi (en käytä sitä muuhun markkinointiin) niin ilmoitan meilitse voittajalle! Arvontapalkintoina on viidelle onnekkaalle vapaavalintainen Rohtos-lisäravinnepurkki täynnä joko suojaa, pirteyttä, rauhaa tai aineenvaihduntaa kiihdyttävää matchaa! Arvonta on voimassa 30.5. saakka!

17 kommenttia

Olin pitkään sitä mieltä, että paras esimerkki tuoda esiin kehojen moninaisuutta, on vain olla olemassa. Ettei jokaisen instakuvan tai komm...

Olin pitkään sitä mieltä, että paras esimerkki tuoda esiin kehojen moninaisuutta, on vain olla olemassa. Ettei jokaisen instakuvan tai kommentin tule alleviivata kyseessä olevan kehopositiivinen kannanotto, sillä minä itsessäni, eläessäni elämääni en tietenkään ole kannanotto. Satun nyt vain olemaan 48-kokoinen nainen, jolla on oikeus elää ja olla, kuten kenellä tahansa muuallakin.

Meni aika pitkään, että edes halusin myöntää itselleni minua ja muita isokokoisia ihmisiä kohdeltavan hyvin eritavalla mitä pienempiä. Monia asioita on ollut helppo ohittaa olankohautuksella, sillä kyllähän se aina sattuu, kun huomaa kuuluvansa ryhmään, johon kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja niiden käyttä myös syrjiviä käytänteitä. Pikkuhiljaa tuossa 35 vuoden pamahtaessa mittariin alkoi mittani kuitenkin täyttyä ja aloin huomioimaan asioita, joita olin ennen halunnut sivuuttaa. Ja tiedostaessani asioita huomasin itsellenikin tutun jutun, ihmiset jotka eivät kuulu syrjittävään ryhmään eivät myöskään huomaa syrjiviä tapoja ja käytäntöjä. En minä suomalaisena valkoisena naisena välttämättä huomaa vaikka nyt saamelaisten ja romanien syrjintää, ellei sitä osoiteta minulle selkeästi. Siksi tarpeeni alleviivata isoihin ihmisiin kohdistuvia ennakkoluuloja kasvoi niin etten enää voi pitää suutani kiinni.


En tietenkään ole asiani kanssa yksin - onneksi. Vaikka kyse on maailman mittakaavassa pienistä jutuista (tiedättekö sen "eikö ole isompia ongelmia kun tähän pitää puuttua" tematiikan, jolla lihavien syrjintä ja Palestiinan kriisi ovat vertailukohteina?) joihin voisi suhtautua kevyesti (hei huumoria!), tässä elämäni I take no shit-vaiheessa pääni savuaa esimerkiksi siitä miten halventavasti meidät isokokoiset esitetään mainoksissa, joissa MEILLE on tarkoitus myydä jotain. 

Yksi yleisimmistä ja tunnetuimmista ongelmista on ihan se, ettei lihavat sovi vaateteollisuuden mielestä malleiksi. Miksi sopisikaan, meillehän niitä tuotteita myydään. Asiassa ollaan päästy jo hieman eteenpäin, mutta edelleenkin plus size vaatteita esitellään n. 42-kokoisien pienivatsaisten isolanteisien naisien päällä. Mallien koko on useimmiten niin pieni, että pienintä plus-vaatemalliston vaatetta joudutaan  kuviin pienentämään, vaikka tutkimustuloksieni mukaan myös isompikokoisia malleja olisi tarjolla (lue: minä tulen, kunhan hinnasta päästään sopimukseen). Isompikokoisen mallin päällä vaattetta kuvatessa myös asiakkaalle välittyy viesti, että vaatteet on todellakin suunniteltu meille isokokoisille joka saattaa johtaa jopa ostotapahtumaan. Kyllä!


Mutta jos vaateteollisuus ei onnistu löytämään isokokoisia malleja mainoksiinsa, ongelmaa ei tunnu olevan millään muulla teollisuudenalalla, joiden mielestä lihavan ihmisen roolittaminen liian pienissä vaatteissa sketsimainokseen on "edistyksellistä". En seuraa televisiota kovinkaan paljon, joten korjatkaa jos olen väärässä seuravassa väittämässä: Mainoksissa ei näy lihavia ihmisiä uskottavina hahmoina, vaan pelkästään hiukan tyhminä karikatyyreinä. Minä en ole ainakaan törmännyt yhteenkään deodorantti, pyykkiaine tai automainokseen, jossa esiintyisi isokokoinen ihminen, todennäköisesti siksi, ettei isokokoinen ihminen sovi suosittelijaksi. Jos lihava ihminen suosittelisi esimerkiksi deodoranttia, voisihan sitä vaikka olettaa, että deodorantti on muuttanut ihmisen lihavaksi! Riskiä ei kannata ottaa.


Mutta sketsihahmoiksi meistä on kyllä! Oletteko jo törmänneet Sydänmerkin "Maailman helpoin elämäntaparemontti" mainoksiin, jossa hömelö unilelun kanssa nukkuva isokokoinen mies tavuttaa sokerin ja rasvan vaaroista hikinauhassa ja liian pienessä topissaan? Tai Nissenin uuteen pätkään, jossa niin ikään kehonmuodot paljastaviin vaatteisiin sonnustautunut lihava nainen ahdistelee ja rikkoo holtittomasti pienten miesten silmälaseja ja lopulta kaappaa "kaksi yhden hinnalla" miehet mukaan kotiinsa? Ha ha ha. Nissenille mainoksesta reklamoidessani sain vastauksen, jossa he pyysivät anteeksi sitä, että mainos aiheutti mielipahaa. He totesivat kyseessä olevan edistyksellinen mainosfilmi, jossa näytetään erilaisia tavallisia suomalaisia ihmisiä. Kuten tuikitavalliset pienet miehet, jotka jakavat naisensa (yksi pieni mies ei riitä?) ja tuikitavallinen miehiä ahdisteleva huonosti pukeutunut lihava nainen, joka nyt sattuu kömpelyyttään rikkovan silmälaseja.

Syyttäkää huumorintajuttomaksi, mutta ei vain naurata, että mainoksien kuva isokokoisista (tai pienikokoisista) ihmisistä on tämä. En tiedä naurattaisiko, jos isokokoisia näkyisi enemmän muissa mainoksissa, mutta nyt ei ainakaan naurata. Mitäpä luulette suuntaanko hankkimaan uudet lasini Nisseniltä tämän kampanjan jälkeen? Sydänmerkki-tuotteita kyllä käytän, sillä olisi hölmöä olla käyttämättä, mutta olisin kyllä odottanut Sydänliitolta vähän enemmän. Mutta huumori on vaikea laji, varsinkin sen tekeminen (ja myös itse kokemilleen stereotypioille nauraminen).


Oikeastaan kaikki näkemäni ihmisten moninaisuutta ja isokokoisuutta esiintuovat vakavasti otettavat mainokset on lueteltavissa yhden käden sormilla. Olen nimittäin nähnyt niitä tasan kolme kappaletta, joista kaksi on kantaaottavista videoistaan tutun Viivi Huuskan ohjaamia. Kalevala Koru, Citymarket sekä Stockmann, kiitos näistä mainoksista, joissa ihmisten kirjo edes hieman vastaa todellisuutta. Tosin odotan edelleenkin sitä ihmettä, että isokokoinen ihminen ei olisi vain yksi ryhmästä, vaan aktiivinen, itsenäinen ja samaistuttava suosittelija, siinä missä muutkin mainoshahmot.

Ja Nissen ja muut sketsimainostajat: huumoria voi tehdä monella tapaa ilman nunnukanunnukalailai-perinteitä, joissa jo valmiiksi ennakkoluuloja osakseen saavista ihmisryhmistä tehdään typerästi käyttäytyviä karikatyyrejä. Oivaltavimman huumorin kun ei tarvitse naureskella ihmisten ulkonäölle, iälle tai etniselle alkuperälle ollakseen hauskaa. 

4 kommenttia

Itsensä kuvaamista pidetään usein hyvin pinnallisena, mutta itse uskon (ja monet tutkimukset sen todistavatkin), että hyvillä valokuvilla o...

Itsensä kuvaamista pidetään usein hyvin pinnallisena, mutta itse uskon (ja monet tutkimukset sen todistavatkin), että hyvillä valokuvilla on terapeuttinen vaikutus ja itseä miellyttävät kuvat nostattavat sekä mielialaa että itsetuntoa yllättävän paljon. Valokuvia voi siis ottaa esittelytarkoituksen sijaan ihan vain itselleen ja monia voimauttaa nähdä itsensä omaa silmää miellyttävissä kuvissa. Ja ne, jotka uskaltautuvat kuviaan somessa jakamaan hyötyvät varmasti kauniista sanoista, joita kuvat monesti keräävät. Kuvia siis kannattaa ehdottomasti ottaa ja niistä kannattaa nauttia niin usein kuin mahdollista!

Ongelma kuitenkin on, että vaikka kaipaisit itse kameran eteen ja kaunista kuvaa katseltavaksesi, ei kuvaushaluista ihmistä löydy lähipiiristä tai jos löytyykin, hän on usein suoraan sanottuna...ihan paska kuvaamaan. Kesän kunniaksi ajattelin kuitenkin kirjoittaa pienen ohjeistuksen miten Instagrampuoliso saadaan nappaamaan se täydellinen kesäkuva omiin arkistoihin, facebookin oletuskuvaksi tai jopa sinne Instagramiin. Ideana ei ole jakaa mitään "oikeita" valokuvausniksejä valotuksista ja aukoista, joten näillä ohjeilla saat kuvan vaikka kännykkäkameralla!


1) Taustoita kuvan tarkoitus. Monelle valokuvan otto tarkoittaa tilanteen tai hetken ikuistamista. Kun kyse on jostain muusta kuin hetken dokumentoimisesta, kerro siitä Instapuolisollesi mahdollisimman seikkaperäisesti. "Minulle tulee hyvä mieli, kun näen itsestäni kauniita kuvia ja haluaisin sinun ottavan sellaisen, jossa näytän mielestäni kauniilta".

2) Kerro millaisista kuvista pidät. Instapuolisollasi voi olla täysin erilainen näkemys kauneudestasi ja hän näkee kauneutta joka kuvassa. Oikein! Ennen kuvaamista kannattaa kuitenkin kertoa edes jotain mistä piirteistä itse pidät itsessäsi ja mitä piirteitä et ehkä vielä ole valmis näkemään kuvissa. "Haluaisin sellaisen läheltä otetun kuvan, jossa hymyilen ja jossa kaksoisleuka ei korostu kovin isoksi" Itsevarmuuden kasvaessa todennäköisesti unohdat tietoisuutesi kehosi "epäkohdista" mutta on ihan ok piilotella kuvissa niitä piirteitä, joista et sillä hetkellä pidä. 

3) Näytä millaisista kuvista pidät. Etsi kuvia, joissa on mielestäsi kiva etäisyys, kiva asento, kiva ilme ja näytä se Instagrampuolisollesi. Voitte ihan huoletta vaikka matkia koko kuvan harjoitellessanne niitä kuvakulmia, joista pidät eniten.


4) Pistä piste naureskelulle. Valokuvaus saa olla hauskaa ja kummallisia ilmeitä ja asentoja tulee kaikille. Ilkeämieliset kommentit eivät kuitenkaan kuulu kuvaukseen, varsinkaan kun kuvaaja tietää kuvan tarkoituksen. Turhat letkautukset homman pinnallisuudesta, mahdottomuudesta tai kuvattavan ulkonäöstä eivät kuulu tähänkään hommaan ja niille on nollatoleranssi muutenkin. Nämä letkautukset poistuvat usein ihan sillä, että kuvaaja ymmärtää kuvan tarkoituksen hyvin. Jos niitä sen jälkeenkin tulee, huomauta ystävällisesti mutta napakasti asiasta. 

5) Aikatauluta kuvaus. Kuulostaa hassulle, mutta monesti kuvaajaa auttaa tieto, että tässä hommassa menee viisi minuuttia tai että kuvia otetaan vaikka 50 kappaletta. Useimmille kuvan otto tarkoittaa yhden tai maksimissaan kahden kuvan näppäisyä ja kun kuvattava alkaa viimein rentoutua, on kuvaaja jo kävellyt pois tilanteesta. Oman turhautumisesi välttämiseksi kannattaa siis sanoa, että kuvauksessa menee muutama minuutti ja kuvattaja voi katsoa kuvia ja vaihtaa asentoakin niin halutessaan. Idea kun on saada kuvattavaa miellyttävä kuva, ei mikään arkireaistinen dokumentti.

6) Kiitä, kehu, kannusta. Valokuvien otosta voi tulla myös yhteinen juttunne, kunhan pääsette irti siitä "kuinka noloa on kuvauttaa itseään" ja kuvaaja usein innostuu siitä, että huomaa myös itse kehittyvänsä. Siksi kiitä, näytä mistä kuvissa pidit ja jos saat kuvasta kivaa palautetta, jaa myös se kuvaajan kanssa.

7) Älä luovuta. Kaikkia valokuvaaminen ei vain kiinnosta eivätkä he tule ikinä ymmärtämään miksi haluat kuvaan. Älä luovuta, vaan etsi joku toinen kädellinen olento, jolla ymmärrystä on enemmän. Usein myös kaveri tai työkaveri haluaisi kivoja kuvia itsestään, joten yhdistäkää voimat ja napatkaa kuvia vaikka puistotreffeillä tai lounastauolla.


8) Ole armollinen itsellesi. Lehdissä ja somessa näet paljon ammattilaisten ottamia kuvia, joissa apuna on ollut ammattikuvaaja, meikkaaja ja kuvia on myös käsitelty ainakin värien osalta jonkun verran. Jos et näytä kuvissa Ashley Grahamilta, ei se mitään. Ei Ashley Grahamkaan näytä siltä 24/7/365. Sinä näytät sinulta, arpesi, ihokarvasi ja ja huokosesi saavat näkyä, sillä ne kertovat siitä, että olet ihminen etkä muovinukke.

Kuvissa näkyvät uikkarit: Bombom.fi (lainassa työjuttua varten)


7 kommenttia

Varmastikaan kukaan suomalaista vaikuttajaskeneä instassa seurannut ei voinut viime viikolla välttyä tiedolta, että jossain o...


Varmastikaan kukaan suomalaista vaikuttajaskeneä instassa seurannut ei voinut viime viikolla välttyä tiedolta, että jossain on ollut pukukoodina rock chic, niin usein tämä sana tuli ainakin omaan feediini. Ja kyllä, mäkin olin hetken rock chic. YSL Beautyn maasta toiseen kiertävät bileet saivat itsenikin juhlimaan, vaikka hieman hämärän peittoon jäi että mitä. Ilmeisesti ainakin sitä, että YSL oli roudannut Kattilahalliin posliiniammeen täynnä kultalameita, jossa sai ottaa kuvia. Ei liene yllätys, etten ihan aina pysy perillä näiden somejuhlien syvimmästä tarkoituksesta, jos siellä kuvien ottamisen lisäksi joku tarkoitus edes on :D

Mutta asiaan. Mun rock chicini oli melko sekalainen suoritus, olin töissä päivän Marimarin Beehivessä ja tennareissa sekä hupparissa, illaksi nakkasin hupparin nurkkaan ja vaihdoin tennarit työpaikan kaapista löytyneisiin kultakenkiin sekä aamulla kassinpohjalle heittämääni Marimarin rähinäremmiin, siis tuohon nahasta, helmistä ja metallista tehtyyn pitkään kaulaketjuun. 

Marimarin omistaja Mari lähetti ketjun mulle kiitokseksi hänen naistenpäivätempaukseen osallistumisesta ja tottapuhuttuna mietin tulisiko remmille kovinkaan paljon käyttöä, sillä en ole tottunut käyttämään helmiä ollenkaan. Mutta kun pukukoodin chic-sana vaati jotain astetta hienostuneempaa, tuli helmiketjulle heti käyttöä. Nyt kun kuvaa katson, luulen rähinäremmin pääsevän pian uudelleenkin käyttöön alun epäluuloisuudestani huolimatta. 

Myös meikistä on pakko sanoa yksi juttu. Yleensähän rock-sana tuo mieleen mustat rajaukset ja sata kerrosta mustaa maskaraa. Ja rakastan sellaista 70-luvun bändärilookia tosi paljon! Nyt on kuitenkin käynyt niin, että kun paksut ripsienpidennykset alkavat olla melko nähty juttu, tuntuu jotenkin kapinallisemmalta ja hauskemmalta kulkea välilä ilman mitään ripsiväriä, ripset täysin nakuina. Huuliin sen sijaan latasin paljon väriä Macin Lady Danger- huulipunalla, joka on ihan mieletön sävy!

Vaikka laittautumista olikin ilmassa, bileet loppuivat osaltani melko lyhyeen ja totesin ettei kuvausseinältä toiselle liikkuminen kuohuvalasikädessä oikein ollut mun juttu. Mutta onneksi mummomaista reaktiotani komppasivat myös Anna-Maria ja Iina, joten mummoilimme yhdessä tiemme Kattilahallista ulos ja suuntasimme koteihimme. Olihan se kellokin jo vallan 21.30 :D 

Mekko ja koru: Marimari (saatu), kengät: Tenpoints (saatu) 

3 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa Kun lähdin lauantaiaamuna vappupakaasieni kanssa maalle, oli sää jo hyvin vapulle tyy...

Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa

Kun lähdin lauantaiaamuna vappupakaasieni kanssa maalle, oli sää jo hyvin vapulle tyypillisen harmaa ja aurinkolasit sai pakata suosiolla kassiin. Ei ole ensmmäinen kerta, kun tämä keväänjuhla vietetään huppu päässä, kuohuvalasi lapasissa. Sadetakin pystyin kuitenkin jättämään kotiin, kun nappasin naulakosta Raiskin tämän kevään suosikkiuutuuteni, Nakane-takin koossa R+46.

Nakane oli ainakin minulle toivottu lisä Raiskin mallistoon, sillä sen tyyli ei ole niin alleviivaavan sporttinen, mitä monien muiden Raiskin vaatteiden ja siksi se sopii hyvin myös kaupunkikäyttöön, esimerkiksi farkkujen ja tennareiden kanssa. Ihan miniminipieni ruutumainen kuosi tekee takista kivan eläväpintaisen ja hieman farkkumaisen ja paksut nyörit ja pienet tekonahkayksiyiskohdat tekevät takista viimeistellyn ja siistin. Siksi olenkin käyttänyt Nakanea nyt keväällä potkulautalenkkien lisäksi ihan työpäivinäkin, viime viikon monen päivän pressipäiväputkenkin vedin läpi Nakanessa, milloin pitkässä mekossa ja milloin jumppahousuissa, vähän riippuen mikä päivän muu ohjelma oli. 


Teknisestikin Nakane on ollut loistava. Olen ollut viisi-kuusi vuotta nyt Raiskin vaatteissa kesät talvet, joten aina välillä sitä unohtaa, ettei teknisesti näin hyviä vaatteita ole helppo löytää, kun kokoa on vähänkään yli 44-koon yli. Netissä kuitenkin luen lähes päivittäin keskusteluja miten vaikeaa sopivien ulkoilu/urheiluvaatteiden hankkiminen on xl-kokoiselle ja välillä ihan turhaudun, että miksi ette hanki Raiskia! Mutta vanhat mielikuvat ovat yllättävän juurtuneita ja kun ihan vähän aikaa sitten iso nainen sai hakea vaatteensa miestenosastolta, ei se tieto uusista tuulista mene nopeasti eteenpäin. Onneksi vaihtoehtoja kuitenkin on ja sekin perusvirsi siitä, että lihaville on tarjolla aina vain mustaa, on kyllä vanhaa perua, nytkin Raiskin Japani-teemainen mallisto on täynnä väriä ja kuosia, tämä takki ei todellakaan ole ainoa lajissaan!

Vaikka lapselle hankin yleensä välikausi/talvivaatteisiin 6000-10 000 vesipilarin vaatteet pihalla rymyämiseen, pärjään itse usein paljon vähemmällä ja voin todeta tämän kevään säässä Nakanea testanneena, se kyllä pitää tihkusateen ja vähän isommankin hyvin, vaikka ei tietenkään mikään vaeltajan valinta olekaan. Ison hupun alle on hyvä piiloutua myös tuulelta ja kun takin sisältä löytyy verkkovuori, povitasku sekä nauhat, joilla vyötäröä voi kiristää, on takissa kaikki se, mitä arjessa takissa haluankin olevan. Tosin itse tykkään tästä takista suoran mallisena, joten en kiristä takkia vyötäröltä ollenkaan, vaan annan suoran muodon tulla esiin. Ja jos ihmettelet onko mulla alla myös toinen samasta kankaasta tehty takki, niin ei ole! Nakanessa on tuollainen kiva leikkaus, jossa sisäosa kiinnitetään vetskarilla hieman lyhyemmältä matkalta kuin päällä oleva nepparilista. Kun laittaa vain vetskan kiinni, takki näyttää tosiaan siltä, kuin päällä olisi kaksi samasta kuosista tehtyä rotsia. 

Loppuun kuvaterveiset myös viime viikolta! Tätä se on tosiaan ollut, sadetta sateen perään koko viikko! Hyvin on kuivana pysytty myös siis kaupungissa!


Ps. uskokaa tai älkää, noiden laiturikuvien jälkeen kävi niin, että menetin talviturkkini tuonne järveen. Pitihän sitä, kun niin lähellä oltiin :D

13 kommenttia

Flickr Images