mekko: Ivana helsinki (Tokmanni), kengät: Pomat (saatu) Mulle kävi noin kuukausi sitten juttu, joka harmittaa vieläkin ih...


mekko: Ivana helsinki (Tokmanni), kengät: Pomat (saatu)

Mulle kävi noin kuukausi sitten juttu, joka harmittaa vieläkin ihan hirveänä. Olette ehkä huomanneet, että olen mekkotyttö ja tykkään mekoistani ihan hulluna. Vaikka mekkoja on paljon, ne ovat käytössä säännöllisesti ja etenkin Ivana Helsingin mekot ovat suosikkejani. Ja sitte yhtenä väsyneenä aamuna pesin vedenkestävän pinkin huulipunani kanssa kolme Ivanan mekkoa, yhden Marimekon ja Mellin paidan. Huulipuna suli koneessa jättäen jokaiseen mekkoon pinkkejä tahroja, joita ei vain saanut irti ja jouduin luopumaan mekoistani. Että ottikin päähän!

Ärsytystä lievensi vain se tieto, että Tokmannille oli juuri tulossa uusi Ivana Helsingin trikoomallisto ja sain korvattua yhden menetetyistä mekoista sillä. Kävin hiplaamassa tuota vihreäsävyistä trikoomekkoa (eli jälleen kerran oikeasti tunikaa) jo muutama viikko sitten, mutta jätin sen silloin hankkimatta. Nyt Black Friday viikon tarjouksissa näkyi kuitenkin sekä tämä mekko että Ivanan Tiira-pussilakanat erityisen edulliseen hintaan (mekko alessa 24,90, pussilakanat 14, 90) kävin  täällä maalla ollessani hakemassa aarteet talteen. 

Mekko kuvattiin casuaalisti myrskylyhdyn kanssa viikon lumimyrskyisimpänä päivänä ilman takkia :D Mutta halusin laittaa mekon kanssa Pomarilta joululahjaksi saadut huopakengät, jotka sopivat musta tosi kivasti tyyliin ja ovat tuollaisen märän lumikelin kengät, sillä popot ovat vedenkestävät. Sattumalta muuten nämä kengätkin ovat nyt maanantaihin saakka -20% alessa, lähes samaa mallia löytyy myös miehille ja lapsille!

Itselläni Black Friday meni melko vähin shoppailuin, sillä vaikka tarjoukset olivat suuret, ei todellista tarvetta ollut millekään. Käyttöjuttujen eli mekon ja pussilakanoiden lisäksi hairahduin hankkimaan eilen illalla Elevenin -40% aletunnilta The Balmin meikkejä, jotka voisinkin esitellä, kunhan saapuvat loskaista joulun odotusta piristämään. Kuten tuossa taannoin jo totesin, pitkän ja melko mustavalkoisen luonnonkosmetiikkavaiheen jälkeen nämä uudet hauskat synteettisemmät kosmetiikkakaverit tuntuvat kyllä myös kiinnostavilta tuttavuuksilta. 

Ehkä olettekin jo kuulleet kirjasensaatiosta nimeltä Iltasatuja Kapinallisille Tytöille ? Joukkorahoituskampanjasta alkunsa sa...




Ehkä olettekin jo kuulleet kirjasensaatiosta nimeltä Iltasatuja Kapinallisille Tytöille? Joukkorahoituskampanjasta alkunsa saanut kirja esittelee iltasatumuodossa 100 erilaista naista ja tyttöä, jotka ovat omalta osaltaan muuttaneet maailmaa, avanneet muille naisille ovia, joita ei ole ennen avattu ja näyttäneet, että tyttöys ei ole este, vaikka se välillä hidaste olisikin! 

Kuulin joukkorahoitusprojektista jo silloin kun kampanja vasta etsi rahoittajia ja tottakai mua kiinnosti laaja ja helppoon muotoon kirjoitettu kirja historiamme ja nykyisyytemme edelläkävijänaisista. Ajattelin kuitenkin, ettei kirjaa ikinä tultaisi näkemään Suomessa, joten yllätys oli enemmän kuin positiivinen, kun kuulin sen tulevan myös meille suomennettuna versiona! Ja hyvä että tuli, sillä viimeaikaisen nettikirjoittelun ja keltaisen lehdistön otsikoinnin perusteella pieni historiakertaus naisten oikeuksien kehityksestä on todellakin paikallaan. Tasa-arvon nykytila kun perustuu eniten sille, että naiset ovat menneet ja tehneet, olleet välittämättä sen hetkisistä sukupuoliroolien määrittämistä rajoituksista ja myös taistelleet itselleen oikeuksia. Oikeuksia mennä ja tehdä.



Myönnetään kuitenkin, että Iltasatuja Kapinallisille Tytöille on nimetty vähän kehnosti, sillä eihän sadan historiaan vaikuttaneen naisen tarinan lukeminen ole tietenkään mikään pelkkä tyttöjen juttu. Noin sivun mittaiset, hyvinkirjoitetut ja kauniisti kuvitetut iltasatumaiset tarinat ovat taatusti kiinnostavia ihan kaikille historiasta kiinnostuneille. Tunnustan, että itse olen lukenut pieniä tarinoita kuusivuotiaalleni kertomatta kirjan nimeä ollenkaan (koska kuusivuotiaat ovat  pahimpia konservatiiveja mitä maailma päällään kantaa, eikä tytöille omistettua kirjaa voi poika lukea. Ei vain voi.). Sen lisäksi, että eskarilainen nauttii kiinnostavista mini-elämänkerroista paljon, on kirja tuonut myös itselleni ihan uutta tietoa historiamme naisista. En esimerkiksi tiennyt, että maailman ensimmäisen tietokoneen keksijä on ollut nainen!

Kirjaan oman tarinansa ovat saaneet naiset monilta eri aikakausilta aina Kleopatrasta Williamsin tennistä pelaaviin sisaruksiin Venukseen ja Serenaan. Ja jos lukijoissa on yksikään tyyppi joka ei tiedä vielä Anna Politkovskajan tai Nina Simonen tarinaa, tämä kirja on just sulle! Yhdessä tuoreimmista tarinoista kerrotaan 2007 syntyneestä  tytöstä nimeltä Coy Mathis. Koska Coy on translapsi, hänellä ei aluksi ollut mahdollisuutta käyttää koulussa oman sukupuolensa vessaa ja lopulta hänet ohjattiin vammaisten vessaan. Pieni lapsi halusi kuitenkin käydä ihan tavallisessa tyttöjen vessassa, kuten muutkin tytöt ja lopulta Coy sekä hänen vanhempansa saivat tuomarilta siihen oikeuden päätöksen. Coy sai käyttää mitä vessaa halusi ja tämä päätös on toivottavasti myös ennakkotapaus, jonka perusteella myös muut translapset saavat päättää mitä vessaa käyttävät. Hyvä Coy ja hyvä Coyn vanhemmat!



Vaikka kirjan nimestä löytyy sana satu, on kirjan sanasto sen verran hankalaa ja aiheet vaikeita, ettei tämä ihan pikkulasten opus ole. Sanoisin, että tarinoiden ymmärtäminen vaatii vähintään noin viiden vuoden ikää ja eniten näistä tarinoista saa vielä sitäkin vanhempana tai ihan aikuisenakin. Pienten lasten kanssa muutaman tarinan lukeminen illassa on hyvä tahti, sillä samalla voi myös keskustella kirjan kautta esiin nousevista aiheista kuten ennakkoluuloista ja maailman muuttumisesta.

Vaikka kirjaa on rakastettu, on se herättänyt myös soraääniä, sillä liian moni tarinoista on myös tarina naisen suhteesta miehiin ja kuinka miehet eivät ole uskoneet aluksi tarinan naisiin. Me elämme kuitenkin edelleen maailmassa, jossa eriarvoisuutta sukupuolten välillä on ja tietyt asiat koetaan edelleen tytöille hankalammiksi mitä pojille, monesti täysin syyttä. Ja sama homma tottakai myös toisinpäin. Eilen muuten todistin lapsen puheterapiassa hetkeä, jolloin mulle tungettiin kahden sivun esitietolomaketta täytettäväksi, koska "isille nämä laput voivat tuottaa hikikarpaloita otsalle". Että ei ne miehetkään ennakko-odotuksitta ja ilman vähättelyä tätä maailmaa tallaa. Siksi olisikin huikeaa, jos tämä maailmalla miljoonia kappaleita myynyt luova tietokirja saisi myös sen poika-versionsa mahdollisimman pian! Siinä kirjassa yksi luku voisi alkaa vaikka "olipa kerran pieni poika nimeltä Jani Toivola..." 




Ja vaikka meitä sukupuolisensitiivisen kasvatuksen kannattajia aina välillä syytetään ilman syvempää tietämystä ties mistä sukupuolien piilottamisesta ja pimppien ja pippeleiden kieltämisestä, maailma tottakai tarvitsee tarinoita tytöistä ja pojista, miehistä, naisista ja muun sukupuolisista muuttuakseen entistä suopeammaksi paikaksi meille kaikille, juuri sellaisena kuin olemme. Juju on siinä, ettei kenekään meidän tarina  ole koskaan samanlainen ja myös nämä perinteisestä (ja kulttuurin kautta opitusta) sukupuoliroolista poikkeavat tarinat ansaitsevat tulla luetuksi ympäri maailman.

Kirjan sanoma onkin se sama, mitä me vanhemmat varmasti haluamme opettaa lapsillemme: voit olla mitä haluat. On ihan ok olla pelastettava prinsessa, mutta myös prinsessa voi pelastaa, prinssi voi olla pulassa ja kaikki me ei haluta olla kuninkaallisia ollenkaan.

Iltasatuja Kapinallisille tytöille kirjan löydät kirjan kustantajan S&S:n verkkokaupasta sekä muista kirjakaupoista ympäri Suomen!

Kuvitus kirjasta, kuvat kustantajan sivuilta.

Kuten edellisessä postauksessa vihjasin, on meillä Kaamoksen kanssa avautunut oma Jedimestarit E&K tubekanava. Kanavan teko oli tottak...

Kuten edellisessä postauksessa vihjasin, on meillä Kaamoksen kanssa avautunut oma Jedimestarit E&K tubekanava. Kanavan teko oli tottakai lapsen idea, mutta puhuttuamme lapsen isän kanssa aiheesta, tulimme tulokseen, että kanavan pito voisi olla ihan kiva yhteinen harrastus. Koska emme pysty pitämään lasta erossa tubesta (ja miksi pitäisikään?) voisi tubettamiseen tutustua ihan alusta alkaen yhdessä, käydä läpi lasta kiinnostat kanavat ja opetella videoiden tekoa, joka on ihan kehittävää hommaa myös itselleni. En usko, että lasta pystyisi montaa vuotta pitämään erossa Youtube-videoista, joten mulle on tärkeää puhua somesta lapsen kanssa ja samalla pysyä perässä millaisia videoita lapsi katsoo. Erityisen tärkeää se on siksi, että kaikki lastenvideoilta näyttävät videot eivät oikeasti ole ollenkaan lapsille soveltuvia ja haluan tottakai, että lapsi katsoo vain turvallisia ja ikätasolleen sopivia videoita, joita tubesta onneksi löytyy hyvin paljon!

Tubevideot itsessään eivät tietenkään aina ole mitenkään kehittävää katsottavaa, eikä niiden pidäkään olla. Lapsi nauttii hömpästä siinä missä aikuinenkin. Silti koen, että videoiden tekeminen on ihan kehittävää hommaa, jossa opitaan tottakai vähän kuvaus- ja editointitaitoja, mutta tottakai myös esiintymisvarmuutta ja pitkäjänteistä puuhastelua. Omalle puhterapiassa S ja R äänteitä harjoittelevalle lapselle myös oman puheen kuuntelu on hyvä juttu, joka toivottavasti auttaa jatkossa äänteiden harjoittelussa.





Ensimmäisen videomme teimme muutama viikko sitten uutuus-Legoista, jotka sain blogin kautta testiin. Ajatus näissä videoissa oli ihan se, että kootaan paketit ja näytetään miltä ne ihan oikeasti näyttävät ja mukana on myös lapsen aidot mielipiteet. Jatkossa ajattelimme tehdä yhdessä esimerkiksi pieniä kirja-arvosteluja, jotain helppoja kokkausvideoita ja muita tosi yksinkertaisia ja kivoja juttuja, joita voi turvallisin mielin katsoa lapsen kanssa. Mua vähän harmittaa, että ensimmäiset videot olivat juuri uusista leluista, mutta toisaalta Legojen unboxing-videot ovat Kaamoksen omia suosikkeja ja siksi hän halusikin ne tehdä. Voin kuitenkin lohduttaa, että vaikka lapsi katsoisikin leluvideoita, hän ei yleensä kuvittele saavansa kaikkea näkemäänsä, vähän sama asia kuin niiden ajankohtaisien lelukuvastojenkin kanssa :)

Näillä meidän videoilla on ollut maltilliset muutaman sadan katsojan kävijämäärät ja ollaan saatu tosi kivaa palautetta niistä pienten lasten vanhemmilta. Sen lisäksi, että olen kuulostellut muiden vanhempien mielipiteitä lasten tubevideoista, olen tottakai kahlannut jälleen kerran läpi loistavaa Kuinka kasvattaa diginatiivi-kirjaa, joka avarsi ainakin omaa katsomustani lasten digiharrastusten suhteen. Ainakin itselläni on vähän luottavaisempi olo nyt, kun tube on yhteinen pikkuharrastus eikä lapsen tarvitse mennä sinne salaa katsomaan tai tekemään videoita ja pysyn itsekin paremmin kärryllä millaista siellä on.

Hei, huomasikohan kukaan, että vaihdoin blogipohjani jälleen "normaaliksi"? Vietin kaksi vuotta vähän huomaamattani blogipohjalla...

Hei, huomasikohan kukaan, että vaihdoin blogipohjani jälleen "normaaliksi"? Vietin kaksi vuotta vähän huomaamattani blogipohjalla, jossa oli etusivu ja jokainen juttu tuli avata erikseen auki. Syy etusivuun oli se, että olin kyllästynyt blogiin, jossa jutut vanhenivat kolmessa päivässä, kun postaukset joutuivat pois etusivulta. Isommalla etusivulla sain hieman paremmin itse selvää, mistä olin viime aikoina kirjoitellut, mutta toisaalta bloggaamiseen tuli pieni paine. Tuntui, että jokaisessa postauksessa piti olla isosti asiaa, eikä erillisen klikkauksen taakse huvittanut enää kirjoitella mitä sattuu. 

Koin hetki sitten ahaa-elämyksen, että mähän en ole ollut vuoteen missään blogiportaalissa, joten voisin ihan itse päättää montako postausta etusivulleni tulee eikä blogin tarvitse olla mainoksienkaan vuoksi mikään klikkimagneetti, niin voin pistää etusivulle ihan niin monta postausta kuin huvittaa. Päätin laittaa näin aluksi viisi. Samalla päätin madaltaa kynnystä ja kirjoitella vähän pienempiäkin juttuja, sillä ne rytmittävät kivasti blogeja - kyllästyn itse nykyään blogeihin, jossa joka postaus on painavaa asiaa ja kaipaan enemmän hömppää blogilistoilleni kuin omaan blogiinkin.

Ja uudistuneen blogin kunniaksi päätin blogata vähän siitä mikä inspiroi mua just tällä hetkellä



1. Kosmetiikkajoulukalenterit. Pitkän fiksun ja luonnollisen kosmetiikkavaiheen jälkeen huomasin, että peruspurkkimerkeille on tullut vaikka mitä kiinnostavia uutuuksia, mistä me luonnonkosmetiikkaihmiset ei tiedetä mitään. Koska ikää on tullut lisää, olen suoraa sanottuna alkanut kaipaamaan hieman tehokkaampia instant-tuloksia erityisesti meikkiini ja lipsunut jo jonkun aikaa erilaisiin synteettisiin meikkivoiteisiin ja muihin. Koska olen tipahtanut kosmetiikkakärryltä muutenkin, tilasin joulukuuksi pari kivaa kalenteria, jotta pääsen tutkimaan esimerkiksi Kiehlsin tuotteita vähän tarkemmin. En siis ole heittämässä luonnonkosmetiikkaa pois, mutta myönnän ettei tätä 35-vuotiaan ihoa heleytetä pelkällä tähtipölyllä - valitettavasti!


2. Jouluelokuvat. Jostain syystä sellainen kliseisen amerikkalainen polkkakarkki-mistelinoksa-rakkauskomedia puree nyt ja lujaa, suurimpana suosikkina tottakai Holiday! Olen kahlannut läpi myös lähestulkoon jokaisen Hugh Grantin tähdittämän komedian, jostain syystähän ne sijoittuvat aina jouluun!


3. Tukholma. Sain muutaman viikon päähän kutsun Tukholmaan katsomaan erään vaatemerkin kevätnäytöstä ja kun merkki lupasi maksaa lennot ja hotellin, päätin ottaa kutsun vastaan. Tukholma oli yhteen aikaan kohde, missä kävin muutaman kerran vuodessa, mutta nyt on vierähtänyt pitkä tovi edellisestä reissusta. Erityisesti odotan yötä hotellihuoneessa poikaystävieni Benin ja Jerryn kanssa, Lagerhausin joulusälälaareja sekä Tukholman jouluvaloja ylipäätään.



4. Legot. Kuuluu settiin, koska en voi välttää, ei auta kuin rakastaa. Olemme kuvanneet Kaamoksen kanssa muutaman Lego-aiheisen youtube-videonkin uudelle Jedimestarit E&K-kanavallemme :D



5. Nespresson joulukahvit. Käytän yleensä kotona Nespresson kahvikonetta, sillä mulla on tavallisen keittimen kanssa paha tapa keittää ihan liikaa kahvia ja kapselista saa simppelisti juuri sen mitä juo. Viime viikolla Itiksessä kävellessä huomasin Nespresson kojulla uudet joulumaut eli appelsiini-suklaan, lakritsin ja vanilja-kookoksen ja hankin heti koko setin. Lempparia en edes osaa nimetä, kaikki superhyviä!

Näiden juttujen lisäksi myös monenlainen hömppä kiinnostaa ja sen saa kyllä selville myös Elsan ja Anikon kuplan uusimmasta jaksosta, jossa aiheena on viihde ja hömppä!

Yhteistyössä Ukko.fi ja Elsan ja Anikon Kupla-podcast Saan melko usein kuulla miten ihmeessä mä pärjään 25 tunnin työviikolla palkkaty...


Saan melko usein kuulla miten ihmeessä mä pärjään 25 tunnin työviikolla palkkatyössäni. No tekemällä friikkutöitä siihen päälle, tottakai! On varmasti luonnekysymys kestääkö pää tehdä montaa erilaista työtä saman viikon, päivän tai jopa tunnin aikana, mutta olen huomannut sen sopivan itselleni yleensä hyvin. Korttitalon sortumisilta ei toki olla vältytty, mutta yleisesti olen tyytyväinen.

Päivätyöni viestinnän ja markkinoinnin parissa on opettanut mua etenkin viimeisen vuoden aikana ihan hurjasti ja seuraava kuu on jo kahdeksas joulukuu, jolloin tätä blogieni kirjoitan. Blogista on tottavie ollut apua myös päivätyössäni, vaikka somessa mikään ei pysy koskaan ennallaan viikkoa kauempaa. Ja päivätyöstäni vasta apua on ollutkin, kun miettii blogiyhteistöitä! Melkein toivoisin, että jokainen yrityksille blogiyhteistyötään kauppaava tyyppi tekisi edes kuukauden töitä yhteistöiden ostajana. Kun hommaa katsoo pöydän toiselta puolelta, muuttuu tekemisen vinkkeli kummasti.

Blogin lisäksi teen vähän kaikenlaista muutakin, suunnittelen erilaisia somekonsepteja yrityksille (jotka eivät kilpaile päivätyöni kanssa), toimin välillä mallina, konsultoin pieniä ja vähän isompiakin yrityksiä, järjestän pressitilaisuuksia ja milloin mitäkin. Yksi kuluvan vuoden kivoimmista työkeikoista oli keväällä lanseeratun Yvetten-urheiluvaatemerkin ensimmäisen somekampanjan suunnittelu ja toteutus yhdessä hyvinvointibloggaajien kanssa, joka avarsi jälleen kerran silmiä valtavasti.


Uutena kiinnostavana työproggiksena mulla on Elsan ja Anikon Kupla, oma podcast, jossa keskustelemme Anikon kanssa milloin mistäkin, viimeisimpänä työstä. Podcast on mulle ennen kaikkea hauska harrastus, jonka kautta opin taas jotain uutta. Jotain uutta, jota toivottavasti voin hyödyntää myös muissa töissäni. Aloittaessamme Kuplan, päätimme, että opettelemme myös tekemään sen yhteyteen videoita. Ihan vaan, jotta oppisimme ensiaskeleet videoiden editoinnista ja koska olisi hauskaa kokeilla myös niitä, nykyään kun esimerkiksi Facebook suosii still-kuvaa enemmän liikkuvaa kuvaa.

Vaikka Kupla onkin nyt enemmän harrastus kuin työ, pitää mun ja Anikon kummankin perheellisenä kuitenkin miettiä tarkkaan mihin me aikaamme käytämme aikaamme. Tekemistä pitää ajoittaa kummallekin hyvään aikaan, lapset ovat milloin mukana, milloin kahlittuna älypeleihinsä huoneessaan ja milloin koulussa. Studiossa lapset eivät ole koskaan mukana, joten yleensä keskustelemme Radio Helsingin studiossa perinteiseen työaikaan, mikä on tottakai pois muiden töiden tekemisestä. Siksi tausta-ajatuksena meillä on ollut, tietenkin, että jossain vaiheessa saisimme podcastista myös laskutettavaa.


Viimeisin podcastimme olikin tehty yteistyössä Ukko.fi:n kanssa. Ai miksikö? Siksi, että vaikka me kumpikin teemme töitä freelancereina/yrittäjinä, hoitaa meidän molempien rahaliikenteen Ukko.fi. Ukko.fi on kulkenut mun mukana jo kolmisen vuotta ja homma on simppeliä kuin mikä: minä kirjoitan laskun heidän sivuillaan olevan valmiin ohjelman kautta, he lähettävät sen alvillisena asiakkaalleni, hoitavat kaiken maailman verot ja yelit sun muut ja mä otan rahat ulos milloin mua huvittaa. Simppelimpää ei vaan voi olla.

Monet ihmettelevät miksen sitten perusta omaa yritystä ja mulla syy on hyvin selvä: en jaksa enää yhtään muuttuvaa palasta elämääni, joka on jo muutenkin täynnä säätöä. Todennäköisesti joskus hankin oman y-tunnuksen, mutta nyt en yksinkertaisesti jaksa enää yhtään uutta juttua elämääni, vaan päivätöiden ja muiden hommieni jälkeen vietän ihan mieluusti aikaani lapseni enkä kirjanpitäjäni kanssa. Anikolla syyt laskuttaa Ukko.fi:n kautta ovat taas aivan erilaiset, ne voitte tsekata postauksen alta löytyvältä videolta. 


Kun työelämä muuttuu, on tulevaisuudessa kaltaisiamme jokapaikan höyliä varmasti entistä enemmän. Monihan tekee jo nyt useaa duunia ja todella moni miettii päivätöistä irtautumista kokonaan. Itse olen kokenut tällaisen oman sitä, tätä ja tuota mallin hyvänä ratkaisuna kokeilla erilaisia työhommia omistautumatta millekään ihan täyspäiväisesti. Koska Ukko.fi on mahdollistanut mulle erittäin smoothin laskeutumisen yrittäjyyteen (eli kevytyrittäjyyden heidän kielellään) suosittelen kyllä kaikkia ainakin kokeilemaan oman osaamisen myymistä toisille ja laskuttamaan ainakin ne ensimmäiset kokeilut Ukon kautta. Esimerkiksi nämä kuvat ottanut valokuvaajamme Maarit Vaahteranoksa laskuttaa myös tällä hetkellä Ukon kautta!

Liittyessäsi Ukko.fi:n käyttäjäksi tämän linkin kautta, me voitetaan muuten kummatkin! Kun laskutat ensimmäisen kerran yli 300 eurolla (alv 0) Ukon kautta, saadaan me molemmat 50 euroa bonusta Ukko.fi tilillemme. Sama homma toimii myös sulla, kun kaverisi liittyy palveluun. Jee!

Loppuun pieni piristys videomuodossa, nimittäin Anikon ja mun vinkit helpottaa töiden tekemistä. Mukana myös huoneeseen kahlitut lapset ;)


Ja loppuun vastaus otsikon kysymykseen: Ei ole pakko painaa pitkää päivää. Mutta usein päivistä tulee pitkiä, kun työ on näin hauskaa, kuin vaikka tämän postauksen kirjoittaminen!

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa
Elsan ja Anikon Kuplan promokuvien takit saatu Gudrun Sjöderiltä.

Kaupallinen yhteistyö Yvetten kanssa. Jokainen varmasti tietää, miten omasta hyvinvoinnistaan pitäisi huolehtia. Ulkoilua, terveel...

Kaupallinen yhteistyö Yvetten kanssa.


Jokainen varmasti tietää, miten omasta hyvinvoinnistaan pitäisi huolehtia. Ulkoilua, terveellistä ruokaa ja tarpeeksi lepoa. Käsi ylös se, joka ihan oikeasti pystyy pitämään joka viikko huolta näistä kaikista! Varmasti monikin pystyy, mutta aivan yhtä monelle tämä yksinkertainen yhtälö on tosi vaikea. Itse kuulun siihen porukkaan. 

Voin ihan avoimesti myöntää, että kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja maailma täynnä mielenkiintoista tekemistä, on mun helppo skipata nimenomaan ne hyvinvointiin liittyvät jutut ja painaa tukka putkella ajattelematta hyvinvointiani yhtään. Illalla valvon ihan liian pitkään keskustellen somessa ystävieni kanssa, aamuisin skippaan väsyssäni aamupalan ja juon töissä pelkän kahvin kunnes meinaan pökrätä nälkään. Lounaalla käyn lähinepalilaisessa vetämässä naanleipää ja valkoista riisiä pahimpaan nälkään ja teen töitä epäergonimisessa asennossa, koska sohvalla vaan on kivempaa mitä työpöydän ääressä. Ja liikunta, ah! Voisin tehdä vaikka kirjan siitä kuinka huono olen aikatauluttamaan liikunnan osaksi viikkorytmiä!


Kun omaan hyvinvointiin liittyviä asioita skippaa yksi kerrallaan, voi välillä herätä todellisuuteen, että on unohtanut oman itsensä täysin. Unohdukset tapahtuvat pikkuhiljaa ja samalla tavalla niitä unohtuneita ja hyväätekeviä rutiineita kannattaa myös alkaa kaivelemaan takaisin elämään pala kerrallaan, pikkuhiljaa. Mikään ei varmasti ole yhtä tehokas tapa unohtaa hyvinvointiaan, kun päättää joku yleensä maanantainen lähtöviiva, milloin aloittaa samaan aikaan hikiliikunnan, terveellisen syömisen sekä hyvin nukkumisen. Perjantaihin mennessä olen unohtanut kaiken ja vajonnut vaan entistä syvemmälle naanleipäsuohoni :D


 Olen viime aikoina maininnut jonkun kerran postauksissani kuuden vuoden takaisen hätäsektioni, jonka vuoksi keskivartaloni leikattiin keskeltä kahtia n. 30 sentin verran. Leikkauksella pelastettiin lapsen henki, mutta enpä olisi uskonut kuinka kauan leikkauksesta palautuminen kestäisi. Itseasiassa raskauden jälkeinen aika toi keskivartalon tuettomuuden vuoksi selkääni ongelmia, kuten kulumia ja nikamaongelmia, joita ei voi edes korjata. Ongelmien kanssa pystyy kuitenkin elämään, mutta ne vaativat jatkuvaa kehon huomioimista ja päivittäisiä pieniä kehonhuollon toimia. Itselleni pienet, lähes näkymättömät liikkeet ovat usein niitä parhaimpia. Ja samalla niitä helpoimpia unohtamisen kannalta!

Yhdistimme Monna Treenaa blogin Monnan kanssa voimamme ja keskustelimme siitä, kuinka näitä pieniä hyvinvointiin liittyviä juttuja saisi lisättyä pala palalta elämäänsä ja miten niitä voisi ylläpitää myös kiireisen perhearjen keskellä. Yhdeksi pääteemaksemme nousi armollisuus itseä kohtaan ja yksittäiset, pienetkin teot, joilla hyvinvointiinsa voi vaikuttaa. Tämän keskustelun perusteella ideoimme viikon mittaisen tosi pienistä teoista koostuvan hyvinvointiviikon, joka alkaa huomenna maanantaina Instagrameissamme. Luvassa on pieniä, helppoja ja helposti toteutettavia vinkkejä ja muistutuksia oman hyvinvoinnin tueksi. Pieniä tehokkaita jumppaliikkeitä, muistutusta miten kootaan ravitseva lounas sekä vähän mentaaliharjoitustakin. Viikko ei taatusti tule mullistamaan hyvinvointiasi, mutta toivottavasti muistuttaa (syyllistämättä) niistä pienistä jutuista, jotka saattavat jäädä arjen jalkoihin!



Hyvinvointiviikkomme tarjoaa treenivaatemerkki Yvette, joten kaikki videoissa sekä näissä blogikuvissa näkyvät vaatteet löydät Yvetten valikoimasta. Kokoja Yvettellä löytyy tosi isolla skaalalla, nuorista tytöistä aikuisiin naisiin aina 6XL kokoon saakka. Hyvinvointiviikkomme ajan koko Yvetten värikäs valikoima on myös -15% tarjouksessa koodilla MONNAELSA15. Alennus on voimassa sunnuntaihin 

Hyppää siis mukaan hyvinvointiviikollemme maanantaista 13.11 alkaen! Hyvinvointivinkit tulevat päivittäin videomuodossa Instagramtileillemme @oimutsimutsi ja @monnatreenaa


Kuvat ja video: Maarit Vaahteranoksa

Nyt kun syyslomasta on jo hieman toivuttu ja reissua voi muistella kuvien kautta, ajattelin kirjoittaa toisesta syyslomamme "pääkohtee...

Nyt kun syyslomasta on jo hieman toivuttu ja reissua voi muistella kuvien kautta, ajattelin kirjoittaa toisesta syyslomamme "pääkohteesta" eli Napapiirin retkeilyalueesta. Retkeilyalue ei ollut itselleni ollenkaan tuttu entuudestaan, joten matkaan lähdettiin hyvin avoimin mielin ja vähin tiedoin. Yövyimme Napapiirin retkeilyalueella yhteensä kolme yötä, mikä on varmasti paljon enemmän, mitä useimmat retkeilijät tekevät. Saimme retkeilyaluetta ylläpitävältä Metsähallitukselta vinkin aivan Napapiirin retkeilyalueen parhailla paikoilla sijaitsevasta Villin Pohjolan majoitusmahdollisuudesta ja saimme heidän kauttaan hoidettua yöpymisemme. Joten majoituksesta teen vielä uuden postauksen Lappiin perheseikkailemaan halajaville, mutta nyt keskitytään itse luontoon ja retkeilyyn!


Loskaisesta Etelä-Suomesta tullessa meillä oli tottakai kytevä toive, että Rovaniemi näyttäisi meille myös hieman talviasuaan. Mutta oli todellinen yllätys, että ensilumi saapuisi heti Vaattunkikönkäälle tullessamme!

Aivan retkeilyalueen pääporttien vieressä sijaitseva Vaattunkiköngäs kohisi hurjana ja ohut lumipeite teki maisemasta niin valoisan ja upean. Oli pakko päästä pihalle heti sängystä noustua! Kävelimme vähän sinne tänne  pyjamissamme ja takeissamme puhallellen höyryävää ilmaa pakkaspäivään ja ihmetellen muuttunutta maisemaa. Sitten kipitimme takaisin sisään vaihtamaan yöasut kerrastoihin ja lähdimme tutkimaan retkeilyaluetta tarkemmin.

Koska kyseessä ei ole kansallispuisto, kuvittelin mielessäni retkeilyalueen polut ja taukopaikat nuotiomahdollisuuksineen hieman vaatimattomimmiksi, mitä kansallispuistoissa. Siksi olikin yllätys, että Napapiirin retkeilyalue oli sekä superhyvin hoidettu myös perheet ja liikuntarajoitteiset erittäin hyvin huomioiva. Könkäiden eli koskien syleilyssä pystyi liikkumaan helposti myös rattailla ja pyörätuolilla, toki ei joka paikkaan, mutta kiinnostavaan luontomaisemaan kuitenkin.

Kävimme kävelemässä myös niillä reiteillä, jotka eivät sovellu ihan kaikille, mutta lempireittimme oli silti tuo esteetön ihan Vaattunkikönkään sillan vierestä lähtevä luontopolku. Eikä vähiten siksi, että pystyimme kutsumaan toisena päivänä kaverini Camillan perheineen meidän mukaan retkelle, pyörätuolillakin kun pääsi sekä könkäille että nuotioimaan.


Vaikka olen Pohjoisesta kotoisin, en ole Lapista ja huomasin minulla olevan melko romanttinen ja yksipuolinen kuva Lapin luonnosta. Sehän oli siis mielestäni vain tuntureita ja poroja. Niitä ei Napapiirin retkeilyalueella ollut ollenkaan, vaaramaisemaa kyllä riittä, mutta upeimpia olivat kuitenkin nuo könkäät eli kuohuvat kosket. Syysauringossa ja pirteässä pakkasessa oli ihanaa vain istua könkään vieressä ja rauhoittua.


Esteettömän luontopolun keskivaiheilla, eli noin 700m päässä porteilta sijaitsi ensimmäiset nuotiopaikat ja ja olosuhteet nuotioimiseen, eli paikalliset puhumana tulisteluun, olivat mitä parhaimmat. Olin niin haltioissani isosta hyvin rakennetusta nuotiopaikasta, että Camillan piti vanhana kouvolalaisena toppuutella, että kyllä Repoveden kansallispuistossakin on ainakin melkein yhtä hienot puitteet. Eron moneen muuhun retkeilypaikkaan huomasi kuitenkin siitä, että nuotiopaikkoja, pöytiä, laavuja ja halkoliitereitäkin oli monia ja niihin kaikkiin oli esteetön pääsy. Jopa halot pystyi hakemaan pyörätuolissa istuen!

Onneksi olin roudannut mukanani niin pakit kuin kattilatkin, joten tätä nuoriopaikkaa käytettiin syysloman aikana usein, välillä paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkia, välillä keitimme glögiä ja kahvia ja välillä vain istuskelimme ihmettelemässä.


Vaikka meidän reissumme Napapiirin retkeilyalueella kesti useamman päivän, on tämä todella ihana päiväkohde, jonne ei ole Rovaniemen keskustasta matkaa kuin vähän yli 20 kilometria. Koska retkeilyalueen portit Vaattunkikönkäällä ovat ihan parkkipaikan vieressä, koski 100 metrin päässä ja nuotiopaikallekin vain 10 minuutin kävelymatka, suosittelen poikkeamaan Napapiirin retkeilyalueella vaikka vain ohikulkumatkalla ajaessa vielä korkeammalle Lappiin. Pieni koukkaus on ehdottomasti kokemisen arvoinen ja meille kummallekin jäi fiilis, että tänne vielä palataan! Onneksi myös kutsu Rovaniemelle kaverin luo on edelleen voimassa :)


Yhteistyössä Change Lingerie Tuntuu upealta elää ajassa, jossa ulkonäön monimuotoisuus on nostettu framille ja mediassa ja mainonnass...


Tuntuu upealta elää ajassa, jossa ulkonäön monimuotoisuus on nostettu framille ja mediassa ja mainonnassa näkyvien mallien kirjo on laajentunut muutamassa vuodessa huomattavasti. Kun vertaa aikaa vaikkapa viiden vuoden taa, ovat todella monet merkit ottaneet isoja harppauksia eteenpäin, hyvä esimerkki on se, että tyypillisen nuoren ja hoikan mallin lisäksi mediakuvastoon kuuluu nyt entistä enemmän monenikäisiä ja mallisia ihmisiä. Tässä taustalla on varmasti isolta osalta sosiaalisen median vaikutus ja kuluttajien toiveet ja reaktiot, epärealistisesta kuvankäsittelyyn kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja kuluttajat haluavat nähdä mainoksissa enemmän ihmisiä, joihin he itse voivat samaistua. 

Samaistuminen on itsellenikin iso juttu. Viime vuonna istuessani Changen joulunäytöksen yleisössä ja katsellessani upeita Miss Helsinki-kilpailijoita esittelemässä alusasuja, mulle tuli olo, ettei mua ole upeista puitteista huolimatta huomioitu näytöksessä. Olen 35-vuotias nainen, jonka kroppaan on vaikuttanut niin raskaus kuin synnytyksestä ja hätäsektiosta aiheutuneet komplikaatiot. Minulla on hyvin erilainen vartalo mitä näytöksen malleilla ja vaikka en kaivannut lavalle kanssani identtistä vartaloa, kaipasin variaatiota. Tämä oli myös asia, minkä otin puheeksi kun keskustelin ensimmäistä kertaa Changen maajohtajan kanssa kevättalvella alkaneesta yhteistyöstä. Naiset elävät pitkän elämän ja rintaliivien tuki on tarpeen suurimman osan elämästä, mutta mainoksissa ja näytöksissä näkyy vain parikymppisiä beeseiskakymppisiä, eihän tämä anna ollenkaan oikeaa kuvaa Changen valikoimankaan laajuudesta!


Vaikka otin epäkohdan esiin, en silti tarkoittanut että minä lähtisin esittelemään alusvaatteita isoon medianäytökseen. Näin kuitenkin kävi, sillä kun tämänvuotiseen näytökseen oli lisätty Sisterhood-teemainen sisääntulo monen ikäisistä ja kokoisista naisista, pyysi Change mua mukaan yhdeksi malliksi. Syksyllä asiaan suostuminen tuntui tosi luonnolliselle, sillä itsehän olin koko asian ottanut esiin. Mitä lähemmäs keikka tuli, sitä enemmän mua alkoi kauhistuttamaan miksi olin suostunut koko juttuun. Paniikin kruunasi se, että omassa sisääntulossani malleina oli muun muassa entinen Miss Suomi ja nykyinen Gladiaattorit-tähti. Jäin kiinni ajatuksesta, että mun kroppa ei olisikaan tarpeeksi hyvä esittelemään alusvaatteita ja että kaikki vain tuijottaisivat kuinka hirveä kroppani on. Mulla meni pitkä aika psyykata itseni siihen, että on ihan ok olla mitä on ja on tosi tärkeää, että Changen kaltainen iso brändi ottaa tällaisen askeleen ja mun pitäisi olla ylpeä siitä, että pääsen osaksi ison brändin muotinäytöstä omana itsenäni. Mulle luvattiin jopa, että saan käyttää halutessani pehmosukkia korkkareiden sijaan, joten lopulta olin ihan jopa innoissani asiasta. 


Alusasunäytösaamuna päätin, että kun menen paikalle, mä menen sinne ihan samalla viivalla kuin kaikki muutkin. En selittele kroppaani, en arvostele ulkonäköäni. Jännityksestä toki saisin puhua, mutta koska mä tiedän jokaisen mutkan ja kiemuran omassa vartalossani, niiden esiintuominen olisi vain selittelyä muille, että tiedostan poikkeavani joukosta melkoisesti. Ja tämähän nimenomaan on päämäärä, ettei kenenkään tulisi selitellä omaa ulkonäköään ja vaivata edes omaa päätään ulkonäkökriiseillä. Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia, kuten muissakin jutuissa. Vaikka en yleensäkään heitä mitään läskiläppää itsestäni tai oikeastaan edes ajattele kroppaani mitenkään negatiivisesti, tuo tilanne oli kuitenkin hyvin arjesta poikkeava ja jotenkin koin ihan valtavan kovaa tarvetta dissata itseäni muiden kuullen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ettei kukaan malleista kuvittele, että kuvittelisin olevani yhtä hyvä. Tai jotain sinnepäin!

Tämä ajatuskulku tuntuu olevan monelle naiselle tuttu ja yhden riipaisevimman esimerkin kertoi kaverini, joka myönsi ottavansa ison kokonsa puheeksi aina siskolleen mennessä, sillä jos hän ei sitä ota puheeksi, sisko kuittaa hänen vartalostaan jotain negatiivista. Ja vaikka mut otettiin aamulla avosylin vastaan osaksi malliporukkaa, se etten olisi alkanut heitämään huulta kasoisleuastani tai isosta vatsastani oli todella todella vaikeaa. Mutta pidin itselleni tehdyn lupauksen enkä lähtenyt muutamaa "mitä mä täällä teen" kommenttia lukuunottamatta alleviivaamaan tai avaamaan ulkonäköäni kellekään. Jes!


Kummallista kyllä, vaikka ajatukseni lavan takana risteilivätkin hieman siitä kuulunko joukkoon, se olo katosi kun astuin lavalle. Muistin, että yleisössä oli monenikäisiä ja kokoisia, monista eri taustoista tulleita ihmisiä ja jos edes yhdelle tuli hyvä mieli ja ajatus, että nämä alusvaatteethan sopivat aika monelle naiselle, oli mun lavalla olossa tarkoitusta. Lavalla hymy olikin herkässä pampulasukissa ja istuvissa alusvaatteissa, sillä tuota samaa Dita full shaper-liiviä käytän arkisin lähes aina. Myös Changen alushousut ovat suosikkejani, lavalla mulla nähtiin Dita hipster housut ja Jersey with lace aamutakki. Sekä tietenkin nuo pampulasukat!

Tätähän se elämä on, että välillä olo on itsevarma ja välillä sitä miettii, ettei ole hyvä missään. On kuitenkin kovin lohduttavaa, että meitä on täällä maailmassa iso joukko, kaikki toisista poikkeavia yksilöitä ja tämä fakta on entistä enemmän esillä myös mediassa ja markkinoinnissa. Harhakuva yhdestä sallistusta ulkomuodosta hälvenee varmasti jatkossa entisestään ja ehkäpä ensi vuonna Changen näytöksestä löytyy vieläkin laajempi skaala erilaisia ihmisiä! Toivon ainakin näin. 

ps. Mikäli jutustelu ulkonäöstä ja "noloista" kauneusnikeistä kiinnostaa, kannattaa laittaa kuunteluun myös Elsan ja Anikon Kuplan uusin podcast, joka kulkee nimellä "Nolo kauneus". Podcastin löydät Radio Helsingin sivuilta täältä!

kuvat: Juuli Johanna

Ensiksi tiedoksi, että kyseessä on tämän blogin ensimmäinen klikkiotsikko koko 7-vuotisen historian aikana. Suurin osa lukijoistani v...


Ensiksi tiedoksi, että kyseessä on tämän blogin ensimmäinen klikkiotsikko koko 7-vuotisen historian aikana. Suurin osa lukijoistani varmasti tietää, että suurimmat harppaukset naisten aseman parantamiseksi yhteiskunnassamme ovat tehneet naiset itse ja kautta historian olemme olleet sukupuolesta riippumatta ylpeitä harppauksistamme. Kunnes yhtäkkiä tasa-arvo olikin valmis ja lähtenyt jopa käsistä. Onneksi Project Mama ehti jo korjaamaan väärinkäsityksen, sillä ei, se ei ole valmis ja kyllä, meidän naisten täytyy edelleenkin taistella oikeuksistamme ja saada myös muut mukaan. 

Olen tässä jo vähän aikaa miettinyt kummallista paradoksia, jossa naiset alkavat toppuuttelemaan tasa-arvoon tähtääviä päätöksiä ja kommentointia tyyliin "eiköhän tämä nyt riitä" ja arvostelemaan toisia naisia, jotka pyrkivät kyseenalaistamaan sen miesnormin, josta myös Project maman postauksessa puhuttiin. Mutta ehkä vielä enemmän ihmettelen sitä, miksi tasa-arvoon liittyvistä asioista ei voida keskustella faktapohjalta, vaan sekä media että näköjään myös blogit poimivat lauseen sieltä, toiseen täältä ja jatkavat täysin faktoihin perustumattomien väitteiden jakoa saaden ihmiset vielä enemmän hämilleen. Ja pahimmillaan viemään näitä väärin ymmärrettyjä ajatuslankoja edelleen eteenpäin faktana. 

Ajattelin nyt hieman oikoa käsityksiä, jota esimerkiksi Poikien äiti-blogissa keskiviikkona kirjoiteltiin.

Väite 1. Sukupuolien kaikkia eroja yritetään musertaa näkymättömiin. Kouluissa ja liikennemerkeissä ei ole jatkossa poikia ja tyttöjä.

Totuus: Kukaan ei ole kieltämässä tyttönä tai poikana olemista. Missään ei lue, etteikö lapsia saisi sanoa tytöiksi ja pojiksi. Tavoitteena on "vain" tukea lapsen omaa itsetuntoa ja sukupuoli-identiteetin kehitystä. 

Väite 2. On olemassa naistoimittajan tekemä haastattelu, jossa hän kysyy Aku Louhimieheltä miksi rintamalla ei ollut enemmän naisia.

Totuus: Tällaista haastattelutilannetta ei ole olemassakaan. Ja mitä hittoa tuo toimittajan sukupuoli kysymyksen esittämiseen edes liittyy?

Väite 3. Ihmiset hyökkäsivät Lidlin kimppuun, koska sinisessä pyjamassa luki supersankarista. Eikö tytöt voi muka pukea sinistä päällensä?

Totuus: Kukaan ei hyökännyt kenenkään kimppuun, vaan Lidlin sivuilla keskusteltiin miksi valikoimasta löytyi pyjama, jossa luki suomennettuna "jokainen pikkupoika on supersankari" ja sukupuolikoodatusti vaaleanpunaisessa pyjamassa luki "isini on supersankarini". Keskustelu liittyi siihen eikö tyttö tai nainen voi olla supersankari ja keskustellessa huomattiin, että Lidlissä olikin "jokainen tyttö on supersankari" vaatteita. Vain naisia ei oltu erikseen mainittu supersankareiksi. Ja miksi helkutissa joku tyttö edes haluaisi pitää vaatetta, jossa lukisi "jokainen pikkupoika on supersankari", oli se sitten sininen, punainen tai sateenkaaren kirjava.

Väite 4. Keskiviikkona joku nainen jossain oli pahoittanut mielensä kun Karhu ei tee kalsareita ilman munapussia.

Totuus: Hitostako tuosta tietää, missä tuo on tapahtunut. Mutta jos nainen pyytää itselleen jotain mitä miehille tehdään, kyse ei yleensä ole MIELENSÄPAHOITTAMISESTA vaan asiakaspalautteesta. Ylipäätään tuon mielensäpahoittamistermin voi nakata jorpakkoon, sillä sen tehtävä on hiljentää yhteistkunnallinen keskustelu viitaten siihen, että naiset ovat jotenkin emotionaalisesti herkillä ja heidän esiintuomassa asiassa ei ole pohjaa, vaan mielipide perustuu tunteisiin. Jos Karhu ei tee kuin munareiällä kalsareita, niin eikö se ole ihan fakta johon voi puuttua?

Väite 5: Tasa-arvoisiin asioihin ei tulisi käyttää näin paljon energiaa.

Totuus: Tasa-arvon rakentamiseen tulee käyttää energiaa ihan sen verran kun kukanenkin itse tahtoo. Imho väärien faktojen kirjoitteluun blogipostauksissa ja misinformaation lisäykseen ei tarvitsisi käyttää näin paljon aikaa mitä nyt tehdään. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on sellainen jännä juttu (olen kertonut tämän ennenkin) että yhteen epäkohtaan kiinnittäminen ei ole toisesta epäkohdasta pois. Ihan sama tyyppi voi siis ottaa kantaa tasa-arvoon kuin muihinkin tärkeäksi kokemiin aiheisiinsa.

Väite 6. Pitäisikö tasa-arvon nimissä olla rintsikoita miehille ja partavaahtoa naisille.

Totuus. Myös joillakin miehillä kasvaa rinnat ja naisilla parta. Mutta C'mon, se että keskitytään asioihin kuten lasten huomioiminen tasa-arvoisesti koulussa ei liity naisten partavaahtoon millään tavalla. Eipäs nyt liioitella, vaikka internetissä ollaankin.

7. Meidän tulisi kanavoida energiamme niin, että kannustaisimme lapsiamme niin, että pojat saisivat olla ylpeästi poikia ja tytöt tyttöjä. Tällöin lasten välinen kunnioitus kasvaa.

Totuus: Kun alleviivaamme sukupuolia lasten käsitys siitä mitä poika saa olla ja mitä tyttö saa olla kasvaa. Lasten kannustaminen kuuluu jokaisen vanhemman velvollisuuksiin, mutta sukupuolella ei ole kannustamisen kanssa mitään tekemistä. Lapsia kannustetaan sukupuolesta riippumatta, ei sen vuoksi.

Syy otsikkoon on kuitenkin syvempi kuin klikkailun tarve. Musta on nimittäin alkanut tuntumaan, että osa naisista oikein haluaa osoittaa toisille naisille sen paikan, mihin naisen on pitänyt kuulua ennen ja johon hänen tulee kuulua jatkossakin. Vai mistä muusta nämä kummalliset ulostulot esimerkiksi naisten hiusten pakkovärjäämisestä ja hameenkäytöstä tulevat? Kuulen vain historian havinaa. 

Kummalliselta tuntuu myös nykyinen keskustelukulttuuri, jossa yleensä kaikki yhteiskuntaan ja vaikuttamiseen liittyvät ulostulot kuitataan sillä, että kyse on mielensäpahoittamisesta ja että energian voisi käyttää johonkin muuhunkin. Nämä kommentit ovat aivan yhtä turhia kuin ne popparia!-kommentit, joista Saga Raippalinna blogissaan elokuussa kirjoitti

Eli kerrataanpa vielä loppuun. Väärien faktojen levittely ei ole ok blogissakaan. Mielensäpahoittaminen ei ole synonyymi yhteiskunnalliselle keskustelulle. Energiaansa saa jokainen käyttää mihin tahtoo. 

Ja viikonlopun viettoon!

Ps. Koska tiedän jokaisen haluavan tämän päälläni olevan mellakkapaidan, vinkkaan sen olevan berliiniläisen Kirstin Leinin suunnittelema!

Flickr Images