Viime viikolla aika moni pääasiallisesti luonnonkosmetiikkaa käyttävä somettaja on saanut kysymyksen "mutta mitä mieltä olet täs...



Viime viikolla aika moni pääasiallisesti luonnonkosmetiikkaa käyttävä somettaja on saanut kysymyksen "mutta mitä mieltä olet tästä?". Kyseessä on Nena Sofias - nimisen blogin kirjoitus siitä, miksi parikymppiseksi estenomiopiskelijaksi itsensä esittelevä kirjoittaja ei suosi luonnonkosmetiikkaa

Itse taas olen suosinut luonnonkosmetiikkaa jo yli kahdeksan vuoden ajan, välillä täsmällisemmin ja välillä rennommin. Tällä hetkellä menossa on se rennompi kausi, kaikki ihonhoitotuotteeni ovat kyllä sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteerit täyttäviä, mutta hiustenhoitopuolella sekä meikeissä suosin vähän enemmän tavanomaista kosmetiikkaa. Ja tulen suosimaankin niin kauan, kunnes yhtä hyviä vaihtoehtoja tulee luonnonkosmetiikkaan tarjolle. Tähän tuskin onneksi menee kauaa enää. 

Olen itsekin ihmetellyt luonnonkosmetiikkaan liittyviä myyttejä, joista Nena Sofiakin kirjoittaa. Luonnonkosmetiikkahan ei missään nimessä ole kemikaalitonta tai allergeenivapaata, kuten ei tavanomainenkaan kosmetiikka.  Nämä oletukset eivät kuitenkaan lähde luonnonkosmetiikkabrändeiltä, vaan ovat enemmänkin tietyn käyttäjäsegmentin luomia oletuksia, joita esimerkiksi luonnonkosmetiikkaryhmissä toistellaan melko kritiikittömästi. Eroja tavanomaiseen kosmetiikkaan kuitenkin on, vaikkakin osa tavanomaisen kosmetiikan tuotteista voivatkin vastata täysin luonnonkosmetiikkasertifikaattien vaatimuksia. Esimerkiksi Kiehlsin Midnight Recovery Concentrate vastaa yleisimpiä luonnonkosmetiikan standardeja, vaikka ei ole luonnonkosmetiikaksi määriteltykään. 

Syitä luonnonkosmetiikkaan siirtymiselle on monia, joista yksi isoimmista minulle ja varmasti monelle muullekin on luonnonkosmetiikan mikromuovittomuus. Kuten kaikki tietävät, ovat mikromuovit iso ongelma ympäristöllemme ja etenkin vesistöille, joten on helpompi valita automaattisesti mikromuoviton tuote, kuin lähteä tulkitsemaan jokaista raaka-ainetta erikseen kaupassa. Tavanomaisessakin kosmetiikassa toki löytyy mikromuovittomia tuotteita, ja onneksi löytyy, sillä se helpottaa paljon esimerkiksi minun hiustenhoitotuotteiden valintaa. Luonnonkosmetiikka on kuitenkin aina mikromuovitonta, mikä on iso plussa. 

Luonnonkosmetiikka ei myöskään sisällä mineraaliöljyjä, mikä on monelle tämän vuosituhannen kuluttajalle tärkeä juttu. Siis se mineraaliöljyn puute! Itse en halua käyttää mineraaliöljyjä kahdesta syystä: akneen taipuvainen ihoni on erittäin altis tukkeumille ja tulehduksille, eikä ihoni pidä "hengittämättömästä" kalvosta, minkä mineraaliöljy väistämättä iholle tekee. Sen sijaan ihoni hyötyy puhtaista kasviöljyistä, jotka edesauttavat kosteuden pysymistä ihossa, mutta eivät toimi samalla kalvona, mitä mineraaliöljy. Öljynjalostuksen sivutuotteena aikaan saatu mineraaliöljy ei myöskään ole ravintorikas raaka-aine (se sisältää vain hiiltä ja vetyä), joten kun valita saa, valitsen tuotteen jossa mineraaliöljyn sijaan käytetään kasviöljyjä, joissa on esimerkiksi omega rasvahappoja, joilla taas on positiivinen vaikutus ihoni kuntoon. Mineraaliöljyille on varmasti paikkansa, mutta se paikka ei vain ole minun ihollani.



Itse arkielämässäni suhtaudun tavanomaisesta kosmetiikasta usein löytyviin silikoneihin melko neutraalisti. Ne ovat vesiliukoista ainetta, joka ei kokemukseni mukaan tuki ihoani mineraaliöljyn tapaan. En kuitenkaan koe tarvitsevani silikoneja ihonhoitotuotteissani mihinkään, joten henkilökohtaisesti ne ovat mulle täysin turhia ihonhoidossa ja siksikin luonnonkosmetiikan silikonittomuus puhuttelee. Luonnonkosmetiikan parabeenittomuus sen sijaan on hyvä juttu sen vuoksi, että säilöntäaineena käytettävät parabeenit allergisoivat yhä useampia ihmisiä ja parabeenien ja rintasyövän yhteydestä on myös löytynyt viitteitä, joita tutkitaan parhaillaan. Toki parabeenit ovat vielä ihan luvallisia ja suositeltujakin säilöntäaineita, mutta viimeisen 10 vuoden aikana tavanomaisen kosmetiikan raaka-aineista aika monia on jouduttu kieltämään, joten raaka-ainepuolella mikään ei ole pysyvää. Parastahan olisi, jos kosmetiikkatuotteiden säilöntäaineillakin olisi ihonhoidollinen funktio, kuten esimerkiksi luonnonkosmetiikassa käytetyllä ruusualkoholilla on.

Yksi isoimmista syistä monelle valita luonnonkosmetiikka on kuitenkin puhtaasti hyvä fiilis. Vaikka alalla on tapahtunut isoja mullistuksia viime vuosina, pienet merkit ovat kasvaneet ja isot tavanomaiseen kosmetiikkaan keskittyneet bränditalot ovat hankkineet kiinnostavimpia merkkejä omistukseensa, löytyy luonnonkosmetiikkabrändien ympäriltä pöhinää, joka resonoi tiedostavalle 2020-luvun kuluttajalle hyvin. Tähän pöhinään tavanomaisen kosmetiikan valmistajien on ollut vähän vaikea vastata, sillä isot pyörät kääntyvät pienempiä hitaammin. Vaikka vuosia kosmetiikkamarkkinoita hallinneilla yrityksillä on kokemus ja iso markkinointibudjetti takanaan, tuntuvat he elävän täysin eri todellisuudessa monien kuluttajien kanssa. Hyvänä esimerkkinä luonnollisuusbuumiin herännyt iso suomalainen kosmetiikkatalo, joka lennätti juuri ison joukon  helsinkiläisiä vaikuttajia vuorokaudeksi Pohjoiseen juhlimaan uutta tuotelinjaansa. Teot vaan ei kohtaa kohderyhmän arvojen kanssa kovin hyvin. 

Mutta luonnonkosmetiikkaan ja Nena Sofian postaukseen palatakseni on pakko sanoa, että kyllähän niitä uskomuksia tosiaan riittää luonnonkosmetiikasta vaikka muille jakaa. On kuitenkin hyvä erottaa se, mitä ihmiset uskovat ja puhuvat siitä, miten luonnonkosmetiikkaa oikeasti markkinoidaan brändien puolelta. Allergeenittomuus, kemikaalittomuus tai muu paikkaansa pitämättömät väitteet eivät lähde liikkeelle kosmetiikkabrändeiltä. Brändeillä harvoin on myöskään tapana verrata tuotteitaan tavanomaiseen kosmetiikkaan tehokkuuden osalta, vaan enemmänkin tuoda esiin incilistan ja raaka-aineiden kautta ero, mikä tavanomaisella kosmetiikalla ja luonnonkosmetiikalla on. Tämä ero tottakai vaihtelee ihan brändikohtaisesti, sillä toisin kuin yleinen harhaluulo on, ei kaikkea luonnonkosmetiikkaa keittele yksi hamppumekkoon pukeutunut kansanparantaja, vaan incit vaihtelevat paljon kosmetiikkavalmistajasta, tuotteen käyttötarkoituksesta sekä lopullisen tuotteen hinnastakin riippuen. 

Se mitä ei kuitenkaan kannata unohtaa on, että luonnonkosmetiikka on aivan yhtä lailla ammattitaidolla suunniteltua ja tehoainepitoista kuin tavanomainen kosmetiikkakin. 

Kuvat: Unna Nordic

1 kommenttia

kaupallinen yhteistyö: Food Market Herkku "On se hyvä, että meillä on tuo lapsi. Muutenhan me juhlittaisiin ihan väärin!" p...

kaupallinen yhteistyö: Food Market Herkku

"On se hyvä, että meillä on tuo lapsi. Muutenhan me juhlittaisiin ihan väärin!" puuskahti lapseni isä taannoin perhechatissamme. Menossa oli maalaiskodin joulukoristeiden poistopäivä, kun lapsi jo suunnitteli kevätsesongin juhlimisaikataulua. Joulusta hypättiin suoraan Runeberginpäivän ja laskiaisen odotteluun ja koulun myötä lapsi tietää mitä ihmeellisempiä faktoja näistäkin juhlista. Nämä tottakai vaikuttavat myös omaan juhlintaamme, sillä jos koulussa on sanottu, että Runebergin Fredrika on laittanut torttuihinsa piparkakkumurua, niin laitamme muuten mekin.

Muita kevään juhlia ovat tottakai ystävänpäivä, naistenpäivä, pääsiäinen, vappu ja kalakeittopäivä. Kyllä, KALAKEITTOPÄIVÄ. Kävi nimittäin niin, että kuulimme helmikuun toisen tiistain olevan virallinen kalakeittopäivä ja juhlinnastahan meinasi ihan kriisi iskeä, kun koulussakin on keittopäivä vasta keskiviikkoisin. Että mitä jos tämä juhlapäivä UNOHDETAAN?! Kriisin välttääksemme pidettiin sitten Einon ja Kaamoksen kanssa kalakeittopäivän etkot Food Market Herkussa, että tämäkin juhlapäivä on juhlittu ainakin kerran.


Helsingin Stockmannin alakerran Food Market Herkun Bistroa on tosi moni kavereistani jo ehtinyt testaamaan ja ylistämäänkin. Isyyspakkaus blogin Tommi kertoi taannoin syöneensä lasten kanssa tätä Herkun Bistron kalakeittoa ostosreissun lomassa ja oli enemmän kuin innoissaan edullisesta ja herkullisesta keitosta. Ja perheellisen näkökulmasta hienoa on, että tätä sairaan hyvää Palacen keittiömestari Eero Vottosen kalakeittoa saa kahta kokoa, joten lapsellekin voi tilata oman sopivan kokoisen keiton.

Koska Herkun Bistro sijaitsee keskellä Helsingin parasta ruokakauppaa, ei raaka-aineita tarvitse kaukaa hakea. Herkun kalatiski kun sijaitsee noin kahden metrin päässä koko päivän porisevista kalakeittokattiloista ja keiton sekaan heitetään vaihtelevasti kalatiskin tarjontaa sen mukaan mistä hyvän keiton milloinkin keittää. Kalan lisäksi keitosta löytyi ainakin meidän kalakeittopäivänä myös katkarapuja.


Meillä tulee harmittavan vähän käytyä keskustan Food Market Herkussa ruokaostoksilla, sillä sijaintimme Idässä kannustaa hakemaan ne vähän paremmat herkut Itiksen Herkusta, jossa Bistroa ei ainakaan vielä ole. Mutta nyt kun yksi kynnys on ylitetty ja ruokakaupassa onkin käyty syömässä, löytyy Bistro ehdottomasti lempiravintoloidelle listalta, kun haussa on kummallekin maistuvaa ja terveellistä perusruokaa.

Sesonkijuhlijan vanhempana olen iloinen myös siitä, että tällaisia ihan tavallisia ruokia juhlitaan eikä jokainen juhlapäivä vaadi kylkeen omaa leivosta (niin ihania kuin ne onkin!). Kiitokset siis Pro kala ry:lle loistavan teemapäivän luomisesta! Kalaa ei meidän perheessä tule edelleenkään syötyä ihan suositusten mukaisesti, joten sen terveysvaikutuksia ja ihan sitä hyvää makuakin on syytä pitää esillä. Jos kalakeittopäivä innostaa tai muuten vain tekee kalaa mieli, kannattaa tsekata myös WWF:n kalaopas, joka opettaa tekemään vastuullisia kalavalintoja. Tähän liittyen Herkun kalatiskin MSC-sertifiointi onkin mitä loistavin juttu kuluttajalle, sillä vastuullisuus on otettu huomioon jo kaupassa ja fiksu kalan ostaminen on kuluttajalle helppoa.

Kalakeittopäivä Food Market Herkussa 12.2. 2019

0 kommenttia

kaupallinen yhteistyö HKV Jouko Haapala oy Kun muutimme viime vuoden lopussa uuteen kotiin, väheni meillä neliöt lähes kymmenellä ...

kaupallinen yhteistyö HKV Jouko Haapala oy

Kun muutimme viime vuoden lopussa uuteen kotiin, väheni meillä neliöt lähes kymmenellä ja muutto tarkoitti paljon kierrättämistä ja organisointia. Minusta pienissä neliöissä (meillä vähän yli 50m2) asuminen on sekä kotoisaa että ympäristön kannalta järkevää, eikä pieni kahden hengen talous ainakaan minun kokemuksellani tarvitse kovin paljon tilaa, kunhan tila on käytetty fiksusti.

Meidän tapauksessa fiksuun tilan käyttöön kuului ehdottomasti oma huone sekä lapselle että minulle. Kaksiossamme se tarkoitti Kaamoksen huoneen pyhittämistä hänen jutuilleen sekä vaatteillemme ja minun huoneekseni valikoitui sitten olohuone, jossa myös nukun, hengaan, joogaan ja myös työskentelen. Neliöt ovat siis enemmän kuin tehokäytössä, mikä on musta mahtava juttu!

Sisustaajana olen kierrättäjä ja suurin osa huonekaluistamme on vuosikymmeniä vanhoja ja toimivat sekä tyylillisesti että funktionaalisesti hyvin. Ainoa vuosia jatkunut puute on ollut se, ettei meillä ole ollut hyvää sohvaa sen jälkeen kun hävitin (pidätelkää henkeä) Kaamoksen isän entisen tyttöystävän vanhan, hänellekin dyykattuna tulleen sohvan. Ja kun tori.fi:stakaan ei löytynyt täydellistä vanhaa  ja hyväkuntoista yksilöä, oli aika hankkia mun elämäni ensimmäinen ihan uusi sohva!


Onneksi olin jo alkutalvesta tutustunut kauhajokisen HKV Jouko Haapalan tuotantoon (lue postaus täällä!) ja käynyt heillä jopa yhden kerran kylässä tutustumassa tuotantoon, joten tiesin kenen kanssa vuosikymmeniä kestävää ja pieneen kaupunkiasuntoon sopivaa sohvaa kannattaa lähteä suunnittelemaan. Koska Haapalan huonekalut tehdään mittatilaustyönä käsin, oli juuri meille sopivan sohvan suunnittelu sekä mahdollista että yllättävän helppoakin.

Olin jo Kauhajoella käydessäni puhunut alustavasti sohvan tilaamisesta ja käynyt läpi Haapalan satojen erilaisten sisustuskankaiden valikoimaa. Sametti tuntui jo silloin eniten meidän näköiseltä vaihtoehdolta, mutta sohvan malli ja väri olivat melko pitkään mietinnässä. Onneksi sisustussuunnittelijakaverini Essi Niskakangas lupautui avukseni ja hänen kannustamana uskaltauduin valitsemaan sohvan malliksi nostalgiaa henkivän Britan. Aluksi olin tottakai valitsemassa "järkevyyssyistä" yksinkertaisempaa mallia, mutta onneksi Essi oli mukana ehdotuksineen. Nyt nimittäin en osaisi mitään muuta sohvaa meillä edes nähdä.


Petroolin sininen väri ja mustat puujalat olivat myös Essin ideoita. Mustat jalat tuovat nostalgiseen tyyliin ripauksen modernia twistiä ja sinivihreä sametti on nyt vaan aivan upea väri. Aluksi olin vähän huolissani uudesta sohvakankaasta, sillä olen lukenut paljon kotien kemikaalikuormasta ja kuinka huonekaluissamme on kaiken maailman homeenestoaineita, jotka kulkeutuvat elimistöömme ja vaikuttavat myös sisäilmaamme. Haapalan Jouko kuitenkin toppuutteli, ettei biosideja tarvita ollenkaan Kauhajoen ja Helsingin välisellä matkalla, vaan näitä kemikaaleja käytetään, kun tuontisohvat seilaavat viikkokaupalla meriteitse. Kotimaisissa huonekaluissa biosidit ovat sitä paitsi kielletty.

Kun sohvan malli, kangas ja puuosat oli valittu, meilasin tilauksen sähköpostilla Joukolle ja jäin odottelemaan sohvaani. Mittatilauksena tehdyn sohvan saapuminen Kauhajoelta minne tahansa Suomeen kestää muutamasta viikosta kuuteen viikkoon. Valmistusaikaan vaikuttaa tottakai huonekalutehtaan tilausjono, mutta myös se, löytyykö valittua verhoilukangasta suoraa Kauhajoen tehtaan varastolta. Minun kangasta ei löytynyt, joten sen tilaaminen ja joulusesonki vaikuttivat sohvan tuloon niin, että ehdin maalata kodin seinät sohvaa odotellessa.


Ja kun viimein kuljetusliikkeen työntekijät kantoivat uuden juuri mulle tehdyn sohvan olohuoneeseen sisään, oli hymy kyllä herkässä. Sohva oli juuri niin mukavan tuntoinen kuin muistelinkin. Se oli ihanan pehmeä, tukeva, sopivan napakka ja siinä oli hyvä sekä makoilla että istua. Brita sohva on ollut meillä nyt kuukauden päivät ja olen täysin rakastunut. Hauskaa on, että myös tosi monet muut tuntuvat rakastuneen sohvaamme ja viimeksi tänään tuntematon kirppariostoksen hakija kehui miten onkin niin kaunis ja omistajansa näköinen sohva. Muistan myös Britan suunnitelleen Jouko Haapalan vastanneen tilausmeiliini, kuinka iloinen oli, että uskalsin valita Britan, kun se on eniten mun näköinen sohva.

En ollut ennen edes ajatellut, että sohva voisi olla näköiseni! Mutta hyvä, että on, sillä tämän sohvan kanssa tulen elelemään vähintäänkin seuraavat 20 vuotta, jonka HKV Jouko Haapalan runkotakuu kattaa.  Jaa että paljonko maksoi? Kolmen istuttava Brita -sohva valitsemallani sametilla maksaa 1390 eur (sisältäen alvin), joten mitenkään erityisen kallis ei sohva mielestäni edes ollut suomalaisesta Avainlipputuotteeksi, joka on valmistettu jalkoja ja runkoa myöten Suomessa. Kun laatuun luottaa ja malli kestää aikaa, on hinta tulevia käyttövuosia kohti todella pieni.

HKV Jouko Haapala oy on parhaillaan suunnittelemassa uusia kotisivuja ja verkkokauppaa, joka tulee kyllä tarpeeseen. Joten jo kevään aikana Britaa ja montaa muuta sohva- ja nojatuolimallia voi tilata myös verkosta.  Siihen saakka huonekalujen hintoja ja verhoiluvaihtoehtoja kannattaa kysellä suoraan Joukolta jouko@joukohaapala.fi.

Itse jään verkkokaupan lisäksi odottelemaan uuden vintage-löytöni eli sohvaani sopivan 50-luvun sohvapöydän kotiutumista. Näette sen sitten myöhemmin varmasti!

6 kommenttia

Muistatteko, kun marraskuun lopussa tilitin tuntojani akneeni liittyen? Jos ette, voitte lukea postaukseni täältä . Silloinhan ajatuksiss...


Muistatteko, kun marraskuun lopussa tilitin tuntojani akneeni liittyen? Jos ette, voitte lukea postaukseni täältä. Silloinhan ajatuksissani oli, ettei tulehtuneelle aknenaamalleni ole enää mitään tehtävissä ja kyselin neuvoja aknelääkkeisiin liittyen. Kun välttämisruokavaliot oli testattu, useimmat lääkkeistä todettu epäsopiviksi ja pelkän kosmeettisen ihonhoidon varassakaan ei ihon hyvinvointi voinut olla, tunsin olevani umpikujassa.

Parissa kuukaudessa on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon positiivista ja vaikka akneani ei ole vielä täysin nujerrettu, olen nyt huomattavasti toiveekkaampi nujertamisen suhteen. Alkutilannehan marraskuussa oli niin kipeä ja tulehtunut, etten pystynyt kokototuutta edes laittamaan blogiini. Näytetään se kuitenkin nyt, jotta saadaan kuva mistä on lähdetty liikenteeseen.

Ihossani oli marraskuussa todella paljon kipeitä tulehtuneita finnejä ja koko iho oli kuin kraatereilla. Ihoa kutisi ja vaikka tulehtuneeseen ihoon ei saisi tietenkään koskea, hakeutui käsi etenkin yöaikaan raapimaan kutisevaa kohtaa ihan väkisinkin.


Kerrottuani tilanteestani sekä Instagramissa että blogissa sain todella paljon neuvoja etenkin meiliini ja Instagramin yksityisviesteihin. Kohtalontovereita tuntui olevan paljon ja ratkaisuja aknen nujertamiseksi yhtä monta kuin vastaajaakin. Sain kuulla todella monesta lääkemerkistä, ihonhoitosarjasta ja erilaisista lääkintämuodoista homeopatiasta amerikkalaiseen akneohjelmaan, johon tarvittiin jäsenyys ja mulle tarjottiin myös testiin todella monenlaisia apukonsteja, kiitos kaikille viesteistä!

Muutamakin saamani viesti käsitteli led-valohoitoa ja sen tuomaa apua iho-ongelmiin ja alkuun led-valohoito kuulosti korvaani vähintäänkin keijupölyn sivelyyn verrattavissa olevalle asialle. Yksi valohoidon suosittelijoista oli aivan Kampin metroaseman vieressä Twistbe kauppaa ja hoitolaa ystäviensä kanssa pyörittävä Kati, joka kutsui mut testaamaan valohoitoa pieneen hoitohuoneeseen Lapinlahdenkadulle. Koska olin jo yrittänyt päästä aknesta eroon ilman lääkkeitä, päätin kokeilla vielä kerran ja vain tätä yhtä uutta hoitoa ennen lääkityksen aloittamista.

MITÄ ON LED-VALOHOITO?

Tieteellisissä tutkimuksissa on pystytty todistamaan, että eri väristen led-valojen aallonpituuksilla on myönteinen vaikutus ihon hyvinvointiin. Väreillä saadaan aikaan esimerkiksi kollageenitoiminnan aktivointia sekä anti-tulehduksellisia ja ihoa puhdistavia vaikutuksia. Erityisesti sinisen led-valon on todettu auttavan akneihoa paranemaan, mutta aknehoidoissa voidaan käyttää myös muita värejä sinisen valon vaikutusten tukena. Valojen vaikutuksista enemmän Twistben:n sivuilla. Iho-ongelmissa  led-valohoito tehdään aina sarjahoitona ja n. 10 kertaa on suositeltu minimimäärä tuloksien aikaansaamiseksi.

MITEN HOITO TAPAHTUU?

Twistben kosmetologi Vilma tapasi mut ensimmäisellä valohoitokerralla ja suunnitteli iholleni tunnin mittaisen valohoitokokonaisuuden, jossa on jokaisella kerralla useita eri värejä käytössä.  Sen jälkeen olen vain varannut ajan hoitoon ja viettänyt tunnin köllötellen hoitopedillä, ison konvehtirasian kokoinen led-valolevy lähellä ihoani. Hoidon aikana ihoni saa yleensä ainakin punaista, oranssia ja sinistä valoa, usein myös turkoosia, vihreää, violettia ja useampia sinisen sävyjä. Käytännössä siis vain makoilen tunnin ajan silmät kiinni ja useimmiten sinisen valon aikana olen nukahtanutkin lämpimään hoitohuoneeseen. Valohoito ei ole haitallista silmille, eikä siinä käytetä uv-säteitä ollenkaan, joten välillä olen saattanut myös sometella tai jopa tehdä töitä hoitopedistä käsin. Yleensä kuitenkin olen ottanut tunnin hoidon myös akkujen latauksen kannalta.

MILTÄ HOITO TUNTUU? Yleensä valohoito ei tunnu yhtään miltään, mutta välillä ihossa tuntuu pienen pientä lämpöä ja pientä tuntemusta, jota on vaikea kuvailla. Ihoa ei kutita, mutta aivan kuin ihon pinnalla tapahtuisi jotain, mikä ei kuitenkaan mitenkään näy ulospäin - ei edes punoituksena. Tuntemus on onneksi miellyttävän kihelmöivä ja todella huomaamaton.

Alla kuvia kahdeksan valohoitokerran jälkeen ilman meikkiä:



MITEN VALOHOITO ON TOIMINUT? 

Valohoidon vaikutukset ovat yksilöllisiä ja ihan aluksi minusta tuntui, ettei mitään tapahtunut. Kävin hoidossa aluksi n. 2 kertaa viikossa ja aina kun innostuin valohoidon vaikutuksista, ihon kunto huononi seuraavaan aamuun mennessä. Rehellisesti sanottuna joulun jälkeen mulla oli olo, että ei tästä hoidosta ole mitään iloa iholleni, mutta mennään nyt testimielessä loppuun saakka. Kuitenkin n. seitsemännen led-valohoitokerran jälkeen ihoni vain antoi periksi ja alkoi rauhoittumaan ilman, että takapakkia olisi juurikaan tullut.

Ihossani on tällä hetkellä vain muutama pieni tulehduskohta ja punaisia poistuneista finneistä muistuttavia länttejä, jotka todennäköisesti vaalenevat ajan myötä pois. Näitä jälkiä tulen hoitamaan jatkossa etenkin oranssilla valolla ja todennäköisesti myös kosmetologin tekemällä mikroneulauksella. Hoitokokonaisuudestani on jäljellä vielä yksi valohoitokerta, mutta luulen ottavani vielä muutaman extrakerran tulehduksen poistoa sekä arpien häipymistä havitellen. Niiden jälkeen toivon pärjääväni hyvillä ihonhoitotuotteilla, tulehdusta tasaavalla ruokavaliolla (jossa siis paljon kehon tulehdustilaa tasaavia raaka-aineita) ja huomattavasti harvemmin tapahtuvalla ennaltaehkäisevällä valohoidolla.

FIILIKSET

Omien kokemusten perusteella olen oikeastaan aika ällikällä lyöty, kuinka näennäisesti todella outo juttu, värikäs valo, voi vaikuttaa positiivisesti ihooni. Toki olen valohoidon aikana aktiivisesti hoitanut ihoa myös kosmetiikalla, kartoittanut iholleni sopivat ihonhoitotuotteet ja hoitanut ihoani myös sisäisesti ottaen ruokavaliossani huomioon tulehdukseni, mutta suurin yksittäinen uusi juttu on silti ollut valohoito.

Valohoidot sain Twistbelta testiin täysin ilman velvotteita, eikä blogi/somenäkyvyydestä ole siis sovittu. Kun tulokset ovat näinkin hyvät ja kannustavat jatkamaan hoitoa, halusin kirjoittaa hoidosta, jotta mahdollisimman moni aknesta kärsivä voisi löytää lääkkeettömän avun ihosairautensa hoitoon.

Lisää tieteellistä taustaa led-valohoidoista täällä.


0 kommenttia

Joululomarytmini vähän venähti. Aamuyöhön saakka valvominen jatkuu edelleen, vaikka almanakka näyttää helmikuun lähestyvän. Vuorokausiryt...


Joululomarytmini vähän venähti. Aamuyöhön saakka valvominen jatkuu edelleen, vaikka almanakka näyttää helmikuun lähestyvän. Vuorokausirytmini on luonnostaankin iltavoittoinen ja aamulla uni maistuisi aina, mutta yleensä unisyyllisyys voittaa ja ajaa ylös sängystä. Kunnon ihminen herää aamulla töihin, vaikka työt voisi tehdä mihin aikaan vuorokaudesta parhaalta tuntuisi. Ja parhaaltahan ne tuntuisi siinä klo 23.00 jälkeen, jos ollaan suoria.

Jotenkin olen ajautunut rytmiin, jossa suoritan sekä "kunnon ihmisen" vuorokausirytmiä että omaa vuorokausirytmiäni lomittain. Illalla tuntuu hyvälle kirjoittaa kaikki ajatusta vaativat jutut ja esimerkiksi täksi yöksi minulla on luvassa useampikin uutiskirjeen kirjoitus - sitten kun olen saanut tämän tekstini ulos. Sitten vuorossa on yleinen harrastushaahuilu, eli leffa, rauhoittava jooga tai kirja ja kun viimein yhden kahden aikaan yöllä menen nukkumaan, uni tulee helposti. Mikä on tottakai ihanaa!

Aktiivisuusrannekkeella mitattuna unieni keskipituus on nyt noin kuutisen tuntia, eli herään kahdeksan pintaan puoliksi luonnostaan ja puoliksi syyllisyyden sanelemana. Mutta kuuden tunnin unet eivät vain riitä minulle, vaan olen alkanut nukahtelemaan kesken päivää n. 1.5 tunnin päiväunille! Joten yöunta tulisi nyt sitten lisätä ainakin tuolla muutamalla tunnilla, jotta pysyisin päivän virkeänä, ilman päiväunia.


Rytmin kääntäminen vaan vaatisi vähintäänkin jonkinlaisen unikoulun, sillä nukuinpa päiväunet tai sinnittelen päivän unitta, alkaa mun vireystila kasvamaan iltaa kohden todella paljon. Parhaat ideat ja draivi tekemiseen ovat täysin verrannollisia kellonaikaan, mitä enemmän se on, sitä paremmin mun pää toimii. Yhtäjaksoista unta siis tarvittaisiin lisää, ja kun  aamulla kymmeneen nukkuminen tuntuisi kuitenkin vähintäänkin epäilyttävälle (eikä usein olisi edes mahdollista), unentuloa on vain aikaistettava.

Teoriassa tiedän miten homma menee. Herään ajoissa, pakottaudun olemaan ilman päiväunia ja jätän päätetyön ja unentulon välille riittävästi aikaa ja pidän unirutiineistani kiinni. Unentuloa tukemaan napsin melatoniinia, laitan diffuuseriin rauhoittavaa eteeristä öljyä. Tässä kohtaa pää kuitenkin sanoo ei, sillä edessä on mulle ne ihanimmat ja idearikkaimmat tunnit ja niistä on ihan törkeän vaikea luopua edes ajatustasolla. Jos nukahdan aiemmin, siirtyykö päivän parhaat tunnit jonnekin muualle vai nukunko mä sen kaikista mielekkäimmän hereilläoloajan ohi, saaden itselleni päiväunettoman, mutta muuten tasapaksun päivän? Ideaalitilannehan toki olisi, että päivän paras ja energisin hetki olisi perinteiseen työaikaan päivällä ja siihen kai tässä on uskottava, että draivin määrä vain kasvaa yhtäjaksoisesti pidempään nukkuessa.

Onneksi uni mietityttää myös muita ja huomasin tänä aamuna Twistbe:n Kokonaisvaltaisen ihonhoidon podcastinkin perehtyneen uneen yhdessä Vuoden 2018 unihoitaja Soile Hällforsin johdolla. Odottelen nyt jo malttamattomana unipodcastin toista osaa, jossa tällä hetkellä hyvinvointisovellus Ouralla työskentelevä Hällfors antaa lisävinkkejä hyvän unen saavuttamiseksi. Lisäsin podcastin ensimmäisen osan postaukseni alle, sillä luulen etten ole yksin uniasioita miettiessäni.



Mikäli lukijoissani on muita unen kanssa taistelleita, olisi kiva tietää miten te olette selättäneet uniongelmat ja väsymyksen arjessanne?

1 kommenttia

Postaus sisältää saatuja tuotteita Diego Dalla Palma Milanolta Olen saanut viimeisen parin vuoden aikana melko huiken määrän meikkausk...


Postaus sisältää saatuja tuotteita Diego Dalla Palma Milanolta

Olen saanut viimeisen parin vuoden aikana melko huiken määrän meikkauskysymyksiä etenkin Instagramin yksityisviestien kautta ja etenkin huulipunan sävy on jo klassikkokysymys, johon vastaan oikeastaan aina, kun minulla huulipunaa on. Luultavasti kysymystulva johtuu siitä, että mua näkee Instastoriesin puolella todella usein myös ilman meikkiä, joten meikin tuoman lisä on helppo huomata. Ja nyt kun olen käynyt puolen vuoden sisällä kahdessa eri meikkausopastuksessa, alkaa mulla olla jo vähän vinkkejäkin tarjolla! Joten nyt puhutaan meikeistä!


Yllä näette kaksi versiota minusta, meikatun ja meikkaamattoman. Olen käsitellyt kuvista hieman ihonsävyä paremmin näkyviin, mutta mitään ei ole blurrattu, poistettu tai muuten käsitelty. Omalle iholleni/kasvoilleni ei ole tehty mitään kirurgisia toimenpiteitä/ pistoshoitoja / lisäyksiä, joten sillä pohjalla mennään, mikä mulla nyt 37-vuotiaana on. Pohjana on siis aikuinen pintakuiva akneentaipuvainen sekaiho, jossa on hieman couperosaa. 

Taustaa mun ja Diego Dalla Palma Milanon yhteiselosta. Löysin Diego Dalla Palma Milano -meikkisarjan noin vuosi sitten, kun Studio Savon & Ekon Kati vinkkasi mulle sarjan tehdessään meikkini Marimari-brändin kuvauksiin. En huomannut hankkia tuotteita Katilta, mutta onnekseni löysin Diegon (puhuttelen häntä jo etunimella, heh) meikit myös Helsingin Stockmannilta ja olen nyt vuoden sisään vaihtanut käytännössä kaikki arkimeikkini Diego Dalla Palmaksi. Syinä ovat tuotteiden superhyvä laatu, positiivisella tavalla suppea valikoima ja loistavat myyjät. 

Viime viikolla pääsin tutustumaan Diego Dalla Palma Milanon tuotteisiin myös merkin kutsumana, joten osa postauksessa näkyvistä tuotteista on saatu merkiltä ja osa ostettu itse. 



MEIKKIPOHJA:


Kasvojeni sävy on hyvin vaalea ja couperosan vuoksi punoittava. Tämän hetkinen akneongelma tekee pohjan tekemisestä haastavan, mutta ei mahdottoman kun käytössä on hyvät tuotteet. Mun mielestä meikkipohjan ei tarvitse olla kokonaan peittävä, vaikka ihossa olisikin epäpuhtauksia/ sävyeroja, vaan tykkään enemmän kuulaudesta. Siksi käytän yleensä erikseen peitevoidetta ja kevyttä meikkivoidetta tai peitevoidetta sekä peittävän meikkivoiteen ja valoa heijastavan hehkuvoiteen yhdistelmää. Peitevoiteen käytöstä olen kuullut nyt kahta erilaista näkemystä, osa ammattimeikkaajista suosittelee peitevoidetta meikkivoiteen alle ja osa toisinpäin. 

Kuvassa näkyvä pohja on tehty miksaamalla kuvassa näkyvistä Geisha Lift foundation meikkivoiteista juuri mun iholle sopiva seos ja levittämällä se ensin kasvoille, lisäten peitevoide vasta jälkikäteen ihan siksi, että unohdin levittää peiteaineen ennen meikkivoidetta. Meikkivoiteen levitin puhtain sormin, sillä en ole ihan päässyt vielä ystäväksi meikkivoidesiveltimeni kanssa ja peitevoidetta lisäsin myös sormin, pienen määrän silmien alle sekä suurimpiin punoituksiin. 

Tämän jälkeen taputtelin vielä pienen sipaisun hehkuvoidetta poskipäilleni, nenän kärkeen ja nenän varteen, jotta valo nappaisi niihin kiinni :)

OMA BUDJETTIVINKKI: Tässä vaiheessa ennen puuterointia voit lisätä myös sävyä poskiisi huulipunasta. Itse väritin hieman etusormeani huulipunalla, hieroin sitten etusormia yhteen ja taputtelin huulipunan hyvin hennosti poskille paikkaan, johon mulle luonnollisestikin tulee punoitusta.  Näin erillistä poskipunaa ei välttämättä tarvita. 



PUUTEROINTIHOMMIA:

Kun kaikki voidemaiset tuotteet on levitetty kasvoille, sipaistaan päälle puuteria. Koska RAKASTAN hehkutuotteita, innostuin todella paljon Diego Dalla Palma Milanon uudesta Angel Glow hehkupuuteripurkista. Angel Glown hehku on tosi hienojakoista, joten uskaltauduin levittämään hehkupuuteria tavallisen irtopuuterin sijaan iholleni ja tuloksena oli ihanan hehkuvat kasvot ilman epäluonnollista hologrammifiilistä. Tälle puuterille siis iso suositus myös aikuisen ihon tuotteena!

Ja koska tämän meikin teossa oli aikaa hyvin, tupsuttelin puuterin jälkeen myös aurinkopuuteria kasvoilleni tuomaan lämpöä ja kolmiulotteisuutta. Aurinkopuuteria laitan todella maltillisesti kehystämään kasvojani ja otsaani, mutta tällähän voisi tehdä myös vähän villimmät varjostukset halutessaan. 

Puuteroinnin jälkeen siirryin tekemään luomille hyvin simppelin silmämeikin, johon tuli silmämeikin pohjustajaa, pronssinsävyistä luomiväriä sekä vähän lisää aurinkopuuteria. Luomivärin levitin koko liikkuvalle luomelle häivyttäen ylöspäin ja aurinkopuuteria lisäsin hieman vain luomivakoon kolmiuloitteisuutta hakien. 



Sitten vuorossa olikin ripsien taivuttaminen, jota en osaa ollenkaan. Ripseni eivät tunnu kääntyvän oikein millään, joten siihen ei minulta kannata odottaa vinkkiä. Ripsiväriä sen sijaan voin suositella, sillä Diegon Mascaratube on oikeastaan kaikkea mitä ripsarilta pyydän. Se tuuhentaa, pidentää ja lähtee simppelisti lämpimällä n. 38 -asteisella vedellä pois. Tämä ripsari ei siis sotke lumimyräkässä tai tuulessa, mutta irtoaa helposti ihan tavallisella putsarillakin.

Se mun ensirakkaus Diego Dalla Palma Milanon tuotteissa on ollut kulmakynät ja kulma"fixerit". Oikeastaan millään muulla merkillä ei ole löytynyt yhtä hyviä sävyjä kulmiini. Kulmakynistä lempparini on lähes harmaa nro 13, jota käytän usein aika hennosti. Uusi suosikkini on hieman ruskeampi 11, jota olen käyttänyt tässä meikissä. Kulmien muotoilussa toivoisin tulevani paremmaksi, sillä näillä tuotteilla kulman jatkaminen ulkonurkasta olisi hyvin helppo toteuttaa. 

Tässä vaiheessa meikkiä lisään yleensä myös poskipunan, mutta koska olin jo taputellut huulipunaa poskiini, siirryin nyt suoraan huulipunaan. Tällä kertaa huuliin tuli yksi lempihuulipunistani, RossoRossetto-puna, jonka ostin taannoin Lumikki ja metsästäjä -leffan DDPM-teemapakkauksen mukana. Mun punani on sen verran vanha, että samaa punaa en nyt verkkokaupasta onnistunut löytämään, mutta hyvin saman tyyppinen puna löytyy sävyssä 102 saman RossoRossetto -malliston punista. 


LISÄÄ INFOA MEIKISTÄ INSTASSA!

Tuntuuko vaikealle? Eipä huolta! Koska meikkaamista on aina vähän vaikeaa selittää kirjallisesti, löydät tämän täsmälleen saman meikin teko-ohjeet myös videomuodossa Oi mutsi mutsi Instagramini kohokohtapalloista nimellä DDP meikki :) Sieltä näet meikin vaihe vaiheelta sekä vähän lähemmin myös esimerkiksi meikkituotteiden sävyjä!

ETU: Pyysin tätä postausta varten Diego Dalla Palma Milanon suomalaiseen verkkokauppaan alekoodin! Koodilla OIMUTSI15 saat -15% alennuksen kaikista Diego Dalla Palman meikkituotteista 31.1. 2019 saakka! 

(Tämä postaus on tehty puhtaasti suositteluna, en saa postauksesta palkkaa tai hyödy koodin käyttämisestä tai ostoista)

PS: Katso instasta miten huulipunan ja poskipunan vaihdolla meikkilook muutetaan hyvin erilaiseksi :)


3 kommenttia

Hei, muistatteko minua? Olen se yksi Elsa, joka kirjoitteli tänne vielä joulukuussa säännöllisesti. Joulun aikaan päätin kuitenkin pitää pi...

Hei, muistatteko minua? Olen se yksi Elsa, joka kirjoitteli tänne vielä joulukuussa säännöllisesti. Joulun aikaan päätin kuitenkin pitää pienen luovan breikin blogin ylläpidosta ja keskittyä välillä muuhunkin kuin somettamiseen. Breikki tekikin hyvää ja olen kolmen viikon aikana inspiroitunut asioista pitkästä aikaa ihan vain minuna. Silti on kiva olla taas pitkästä aikaa näppäimistö käsissä kirjoitushommissa!


Mulla sattui syksyn ja alkutalven aikana monia mullistuksia elämässä kun tein uudistuksia työelämääni ja muutin myös ihan fyysisesti kimpsuineni ja kampsuineni kodista toiseen. Ja muutoksethan eivät aina tee pelkästään hyvää, ainakaan jos sattuu omistamaan yhtä stressiherkän ihon kuin minä. Iho on ihmisen suurin elin ja minulla iho reagoi aivan kaikkeen - negatiivisesti tottakai. Ja kaikenlaista iho-ongelmaa onkin ollut näkyvissä, mutta ei huonoa ilman jotain hyvääkin!

Olen nimittäin viimein voinut sanoa heipat ympärivuotiselle ja etenkin talvisin vaivaavalle ihon pintakuivuudelle. Kosteutuksen avaimen löysin ihan työni (ja kantapään) kautta, sillä olen ollut syksystä lähtien hommissa uudella suomalaisella luonnonkosmetiikkabrändillä, Unna Nordicilla

Olen siis kuunnellut viimeiset viisi kuukautta yhden Unna Nordic -sarjan kehittäjistä, Kauneushoitola Hillan omistajan Minna Monthanin, tietoiskuja ihon hoitamisesta ja kirjoittanut tiedotteita, tehnyt kyselyitä, suunnitellut podcastia ja tehnyt videoita ihonhoitoon liittyen. Jotain tietoa tarttui myös päähäni, sillä viimein viime syksynä aloin käyttämään kasvovettä niin runsaasti, että vesikosteutus todellakin näkyy nyt ihon kunnossa! 

Homma ei kuitenkaan mennyt niin iisisti kuin aluksi ajattelin, sillä vaikka työskentelen kauneushoitolan takahuoneessa viikoittain, en aluksi kysynyt kosmetologeilta mitään apua tuotteiden hankintaan - ajattelin ottaa vain tehokkaimmat käyttööni :D Ja tästäpä aikuisiän akneen taipuvainen ihoni ei tykännyt sitten yhtään, vaan alkoi puskemaan epäpuhtauksia esiin oikein urakalla, vaikka ihon pintakuivuus alkoikin hälvenemään kasvoveden kerrostamisen myötä. 

Aikani asiaa ihmeteltyäni päätin kokeilla - omatoimisesti tottakai - vähän toisenlaista ihonhoitorutiinia, jossa jätin aktivoivat tuotteet kylppärin hyllyyn ja aloinkin hoitamaan ihoani hellemmillä tuotteilla, joista etenkin hyvin aktivoivan hoitoveden vaihto rauhoittavampaan tuntui toimivan hyvin: jo aikaansaatu kosteus pysyi, mutta iho ei reagoinut enää niin voimakkaasti puskemalla epäpuhtauksia pintaan. 


Viimein viime viikolla muistin varata ajan kasvohoitoon ja Minnan hieroessa ja höyrytellessä ihoani epäpuhtauksien poistoa varten juttelimme pitkästä aikaa yleisen ihonhoidon sijaan juuri minun ihostani ja sen haasteista. Tulos: medianomi, käytännössä siis kosmetologi (haha, not!) oli valinnut itselleen aika lailla väärät ihonhoitotuotteet mutulla ja nyt ammattilainen kertoi mitä mun iho ihan oikeasti arvostaisi. Eli siis hellää huolenpitoa, rauhottavia raaka-aineita ja niitä oikeita ihonhoidon ammattilaisen vinkkejä, jotka on räätälöity juuri minulle. 

Oikeasti vähän hävettää, sillä olin tehnyt jälleen kerran tutun mokan ja innostunut ihonhoitotuotteista niiden vaikuttavien raaka-aineiden ja tutkitun tehokkuuden vuoksi unohtaen kysyä kosmarilta tarvitseeko mun ihoni niin tehokkaita raaka-aineita. Eipä olisi tarvinnut! Nyt siis otetaan hieman takapakkia ja vaihdetaan muutamat aktivoivat tuotteet iholleni enemmän sopiviksi ja katsotaan miten käy. Tämän pienen hoitoinnostuksen ja sen seuraaman liiallisen ihon aktivoinnin myötä muistin taas miksi siellä kosmetologilla käydään. Kosmari puhdistaa epäpuhtaudet ja valmistelee ihon ottamaan paremmin vastaan hoitotuotteet, mutta myös antaa ne oikeasti toimivat vinkit ja tuotetipsit. Monen muun iholle nuo minun aktivoivat tuotteet toimivat todella hyvin, mutta  minun ihoni tarvitsee jotain muuta. 

Onneksi sentään jotain positiivista oli tapahtunut myös kosmetologini mielestä. Nimittäin ensi kertaa viiden vuoden aikana olin onnistunut kosteuttamaan ihoni niin hyvin, että kuivasta ihostani ei mainuttu enää ollenkaan. Kiitos siis kasvovesi, jatkossa käytän sinua vain vähän hellävaraisempana versiona. 

Tällä hetkellä testailen siis työn kautta saamaani suomalaista premium-luonnonkosmetiikkasarja Unna Nordicia, mutta huomattavasti hellävaraisemmin mitä aiemmin! Lempituotteeni on tällä hetkellä rauhoittava Havu-hoitovesi, joka tuo kosteutta samalla rauhottaen ihoa. Toinen lempparini on kuvassa näkyvä Paju-naamio, jonka turve ja hiili imevät iholta epäpuhtauksia kuin magneetti. Pajussa on kivaa myös se, että se sisältää kuorivaa bambujauhetta, joten epäpuhtauksien poiston jälkeen sillä voi pyöritellä ihon ihanan sileäksi. 

0 kommenttia

Joulu on jo niin lähellä, että on hyvä aika puhua hieman jouluruuista! Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta löytyykö joulupöydästänne k...


Joulu on jo niin lähellä, että on hyvä aika puhua hieman jouluruuista! Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta löytyykö joulupöydästänne kinkku vai seitanpaisti, jokainen syököön jouluna ja muulloinkin mitä parhaakseen näkee. Meidän perheen joulupöydässä löytyy jokaisen perheenjäsenen suosikkeja ja lapseni valinta tälle joululle on lohinigirit ja kokis, mikä sopii hyvin, vaikka itse rakastankin perinteisiä jouluruokia. En kaikkia, mutta isoa osaa. Sushin ja perinteisen jouluruuan yhdistäminen ei kuitenkaan ollut mielessäni tätä postausta aloittaessani, vaan halusin kirjoittaa ihan muusta. 

Nyt nimittäin saatte tämän blogin ihkaensimmäisen jouluruokavinkkilistan! Ota talteen ja laita vaikka linkkkinä kaverillekin, näillä vinkeillä selviät joulun ruokailuista varmasti voittajana.

1) Jouluna, kuten joulun jälkeenkin (ja etenkin uudenvuoden jälkeen!) tulee syödä. Ihminen tarvitsee joka päivä ruuasta tulevaa energiaa, joten söitpä paljon tai vähän jouluna, sinun tulee syödä hyvin myös kaikkina muina päivinä. Ei poikkeuksia.

2) Toisen ruokailun kommentoiminen on huonotapaista. Ei ole sinun asiasi ottaa kantaa kenenkään muun syömiseen joulupöydässä, tai muulloinkaan. Ole siis kiltti ja anna jouluseurasi syödä sitä mitä haluaa, äläkä puutu esimerkiksi erikoisruokavalioihin vähättelevästi. Jos siskon lapsi on vegaani, anna hänen olla. Hänellä on varmasti tietoa, miten kootaan terveellinen jouluateria ja ei, hän ei tarvitse lautaselleen sitä kinkun palaa saadakseen proteiinia.

3) Älä tuputa tai syö kohteliaisuudesta.  Jouluun kuuluu paljon makuja, eikä kaikki pidä kaikesta. Joskus voi myös olla vatsa ihan täysi tai ei tee mieli yhtäkään annosta riisipuuroa. Keskity omaan syömiseesi, mutta älä syö kohteliaisuuttasi mitään. Älä myöskään painosta ketään maistamaan jokaista joulupöydän lusikkaleipälaatua, vaikka olisit ne itse tehnyt. Anna jokaiselle mahdollisuus kieltäytyä ruuasta ilman erillisiä perusteluita.

4) Keskity nauttimaan, älä laskemaan kaloreita. Mikään ei vie fiilistä enempää, kuin syyllisyyttä jokaisesta suupalasta tunteva seuralainen, joka selittää isoon ääneen "en kyllä saisi syödä enää yhtään, mutta...". Jokaista omaa tai seuralaisen suupalaa ja sen kalorimäärää ei tarvitse erikseen sanoittaa koko juhlaväelle. Itseasiassa, unohda koko kalorien laskenta ja keskity johonkin vähemmän kontrolloituun tekemiseen, pelaa vaikka erä Unoa ja juo glögi.

5) Älä suostu tuntemaan syyllisyyttä syömisestä. Joku fiksu on todennut, ettei ole väliä mitä syöt joulun ja uudenvuoden välillä, tärkeämpää on keskittyä uudenvuoden ja joulun väliseen syömiseen. Tosin en suosittele syömissyyllisyyttä kenellekään koskaan. On totta, että kehosi ei välttämättä tarvitse esimerkiksi sokeria, mutta mielesi voi hyvinkin tarvita. Ja jos ei tarvitse, siitäkään ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, riittää kun kuulostelet kehoasi ja miten se voi hyvin.

6) Unohda vanhat ruokailuperinteet. "Tulispa joulu, että saisi yölläkin syödä" on vanha sanonta, joka ei liity nykyaikaan mitenkään. Jouluruokaa ei ole pakko syödä montaa santsiannosta ja viettää yötä kinkkuleipiä sinapilla voidellen, sillä hyvät jääkaapit takaavat ruuan pysyvän hyvänä myös seuraavaan päivään. Päivitetään sanonta niin, että "saisi päivälläkin nukkua" sillä joulunpyhien aikaan on hyvää aikaa kellahtaa kirjan kanssa sohvalle ja tutustua vuoden 2019 trendikkäimpään asiaan, UNEEN.

7) Liiku, mutta älä rangaistukseksi. Mikäli jouluna tekee mieli liikkua, liiku miten parhaaksesi koet. Älä kuitenkaan kuvittele, että runsaan jouluruuan jälkeen sinun tulisi liikkua kaksi kertaa normaalia enemmän tai yrittää saada koko suku mukaasi "kinkunsulatuslenkille". Liikunta on ihanaa ja ihaninta se on silloin, kun sen tekee nautinnon, ei rangaistuksen vuoksi.

Bonusvinkki: Älä lahjo ystäviä suklaalla. Yksi päättömimmistä suomalaisista joulutraditioista on konvehtirasioiden vaihtelu sukulaisten ja ystävien kanssa. Suklaa on ihanaa, mutta rajansa kaikella, sillä tiedän hyvin minne ne joulukääreistä avaamattomat konvehtirasiat päätyvät. Me joulun jälkeen syntymäpäiviä viettävät saamme vuosittain jätesäkillisen verran juhlapöydän konvehteja lahjaksi enkä halua enää yhtäkään pakettia lisää, kiitos!

0 kommenttia

Kansallisbaletissa marraskuussa ensi-iltansa saanut Tuhkimo puhuttaa nyt "Pulskaksi" nimetyn siskopuolihahmon vuoksi. Kesku...



Kansallisbaletissa marraskuussa ensi-iltansa saanut Tuhkimo puhuttaa nyt "Pulskaksi" nimetyn siskopuolihahmon vuoksi. Keskustelua on herättänyt kansallisbaletin päätös marssittaa lavalleen läskipukuun puettu ballerina, jonka tehtävä on olla naurunalainen siinä ilmeisen hyvin onnistuenkin. Itse en ole Tuhkimoa nähnyt ja kuultuani läskipukuisesta hahmosta päätös olla menemättä kyseisen produktion yleisöön on helppo. Läskipuvut  ja stereotyyppinen lihavuusvitsailu eivät kuulu tälle vuosituhannelle. 

Yksi Pulska-hahmoon pettyneistä oli Helsingin Sanomiin haastattelun antanut Ani Kellomäki, joka kertoo Hesarin jutussa hyvin mikä tässä(kin) lihavaksi kuvatussa hahmossa oli pielessä. Kommenttiosiosta päätellen iso osa jutun lukeneista eivät kuitenkaan ymmärtäneet, että se mille meidät on opetettu nauramaan ei välttämättä olekaan hauskaa vaan vahingollista. 

Mietitäänpä hetki lihavien rooleja teatterin lavalla, elokuvissa, baleteissa ja lehdissä. Millaisissa rooleissa olet nähnyt lihavia? Kuinka monta lihavaa romanttisen elokuvan päähenkilöä tai actionsankaria muistat? Kuka ihailtu lihava julkkis paistattelee lehtien kannessa vuodesta toiseen? Kuka lihava tanssija on sinun suosikkisi ja kenen lihavan hahmon elämästä kertova koskettava ja onnea säihkyvä näytelmä hurmaa sukupolven toisensa jälkeen? Aivan, hankalia kysymyksiä.

Millaisia lihavia hahmoja sinä muistat? Minä muistan läskipukuun pukeutuneen Frendien Monican, jota "frendit" pilkkasivat ulkonäöstä vielä vuosien jälkeenkin, miesten silmälaseja hömelöyksissään rikkoneen Nissenin mainosnaisen, Netflixin uuden The Insitiable-sarjan läskipukuisen  päähenkilön, joka suklaahimoissaan pahoinpitelee kodittoman miehen... ja jotain muita random-sidekickejä hassuine piirteineen. Todellisia lihavia ihmisiä harvoin mediassa näytetään ja fiktiivisiä hahmoja yhdistää yleensä aina omituiset luonteenpiirteet sekä LÄSKIPUKU. Läskipuku on se huvitusta luova toppaus, jolla oikeasti hyväksytystä ja kauniina pidetystä näyttelijästä tehdään roolia varten lihava. Koska lihavathan eivät osaa näytellä ja tanssia itse rooleja, johon lihavia tarvitaan?


Me viihteen ja kulttuurin kuluttajat olemme tottuneet nauramaan monenlaisille asioille ja etenkin stereotypioille, jotka ovat alentavia. Ja me olemme tottuneet näkemään lihavat hölmöinä holtittomina persoina, epätoivoisina ja kömpelöinä päähenkilön ystävinä ja itselleen lihavat on leppoisia-asenteella nauravina samihedbergeinä. Se, että lihavan rooli naurunalaisena pellenä on tuttu, helpottaa meitä myös katsojina, sillä nautimme tutuista jutuista. Mutta se mikä meitä naurattaa, ohjaa myös ajatuksiamme. Ja juuri tämän ohjaavuuden vuoksi läskipukuiset naurunalaiset hahmot ovat tässä hetkessä haitallisia.

Jos tilanne olisikin niin, että media, kulttuuri ja taide esittelisivät ihmisten moninaisuutta yhtä kirjavasti kuin se todellisuudessa on, ei yksi läskipukuinen perso kaataisi korttipakkaa, vaan olisi hahmo muiden joukossa. Mutta kun näin ei nyt ole. Me katsojat emme näe esittävässä taiteessa ja mediassa kuin pienen etuoikeutetun joukon edustamassa onnistumista, rakkautta, asiantuntijuutta, normaaliutta ja ylipäätään olemassaoloa. Ja silloin meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, miten "meidät muut" esitetään ja miten se vaikuttaa ja on jo vaikuttanut meidän ihmiskuvaamme. Miksi lihavasta on tullut se hölmö naureskelun kohde ja miten se vaikuttaa ajattelumalliimme sekä lihavista että itsestämme?

Koska olen jo neljääkymppiä lähestyvä aikuinen nainen, voin ihan suoraan todeta nykyisen lihavuuskuvan vaikuttaneen minuun haitallisesti ihan lapsuudestani lähtien. Koska lihaville on saatu  aina nauraa, on minun perheeni nauranut ja vitsaillut minulle koostani, kielloistani huolimatta. Ja koska olen oppinut lihavuuden olevan vitsi, olen myös itse syyllistynyt etenkin nuorempana kertomaan itsestäni lihavuuteen liittyviä vitsejä, varsinkin kun ne ovat aina naurattaneet kaikkia. Olen vitsaillut riippuvista rinnoistani rippikoulussa, hauskuuttanut kavereita täysin absurdeilla raiskaamisvitseillä, jossa olisin onnellinen että joku huolisi minut edes silloin ja heittänyt uudessa porukassa aina jonkun omaan lihavuuteen liittyvän kommentin, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, että olen kuitenkin huumorintajuinen tyyppi. Miksi mun on pitänyt toimia näin - no siksi, että se nyt vaan on se lihavan ainoa rooli, joka meille on muiden puolelta annettu! Ja uskoin siihen rooliin liian monta vuotta itsekin.

Eikä näistä asioista ole uskallettu puhua kauaa, mutta kun nyt puhutaan, niin olkaa te median edustajat ja ohjaajat korvat auki, sillä te voitte halutessanne muuttaa maailmaa palauttamalla hyväksynnän kaikille kehoille ja kaikille ihmisille. Lähdetään liikkeelle ihan pienistä jutuista, esimerkiksi siitä, että mille nauretaan ja miksi nauretaan. Hemmetti, jos raamattukin on voitu uudistaa, niin kyllä sen yhden Tuhkimon siskopuolenkin varmasti voi! Jos vain haluaa.

Mutta kuka haluaa, kun ne samat vanhat vitsit on vaan niin hyviä?

Kuvat: Mirka Kleemola / Kansallisbaletin kuvapankki

11 kommenttia

Flickr Images