Luontoihmisenä olen ihaillut Teemu Järven mustetöitä ja harkinnut julisteen tai taulun hankkimista jo tovin. Sitten näin jotain vielä hienompaa, pellava-puuvillaisen seinätekstiilin Järven maalaamalla eläinkuvalla.  Ainoat ongelmat olivat, että seinätekstiili oli todella iso pieneen asuntooni ja myös vähän turhan hintava (490 eur) asiaksi, jolla ei ollut mitään muuta funktiota kuin näyttää kauniilta.  Kauniiden tavaroiden katseleminen toki lisää hyvinvointia, mutta kun kokokaan ei ollut ihan se mieluisin, jäin vielä harkitsemaan seinätekstiilin hankkimista.

Onneksi huomasin, että aika lähelle himotustani pääsen, kun hankin Lapuan Kankureiden Teemu Järvi -sarjan pellava-puuvillaliinan ja seinävaatteeni itse. Tekeminen toki vaati hieman viitseliäisyyttä ja muutamia työvälinehankintoja, mutta itse tekeminen oli oikeastaan todella helppoa! Ja jotta sinäkin voit halutessasi tehdä oman seinätekstiilisi, tässä on ohje.

TARVITSET:

Pellavaisen keittiöpyyhkeen ( Lapuan Kankureiden Teemu Järvi tuotteet täällä)
puurimaa
hiomapaperia
parsinneulan, nuppineuloja ja beigeä lankaa
ripustusnarua

ITSE TEIN NÄIN:

Kävin itse hakemassa pellavapyyhkeen Stockmannilta (14.90 eur)  ja pitkän puuriman (n. 3 eur) K-raudasta. Rautakaupasta hankin myös tiheäteräisen käsisahan (12, 90 eur) puuriman pienimiseen.

Tein ensin kankaan yläosaan kujan puurimalle. Taitoin kankaan yläosasta viivottimella mitaten 4 cm taakse ja neulasin nuppineuloilla kiinni. Silitin neulojen välistä, jotta taite pysyy paikallaan ja ompelin puuriman kujan käsin, samalla tavalla kuin ompelisin esimerkiksi hameen helmapäärmeen. (Jos päärmeen ompelu ei ole tuttua, täällä on hyvä ohje)

Myös alaosaan tulee kuja rimalle, joka on valmiissa työssä piilossa kujassaan.

Rimakujien ollessa valmiit sahasin pyöreästä n. 1cm paksuisesta puurimasta kaksi palasta, toisen muutaman sentin kangasta leveämpänä ja toisen muutaman millin sitä kapeampana. Hioin päät nopeasti ja pujotin rimat kujien sisään.

Lopuksi solmin yläosan puuriman päihin juuttinarua ripustuslenkiksi piilottaen langanpäät rimakujan sisään. Juuttinaru on mielestäni ihan kiva ripustusvaihtoehto, mutta koska kaverini Mira lupasi lähettää mulle itse tekemäänsä luonnonväristä poronnahkanyöriä, aion tottakai vaihtaa ripustusnarun poronnahkaiseksi tulevaisuudessa.

Siinäpä se! Äkkiä vaan reikä seinään ja teos roikkumaan. (Itselläni oli niin kiire asian kanssa, että ripustin käsityöni pelkän propun päälle, ruuvit kun olivat lopussa...) Aikaa koko hommaan kului noin tunnin verran, joten mistään kovin mittavasta projektista ei todellakaan ole kyse.

Lopputulos on oikeastaan juuri niin kiva kuin ajattelinkin. Ja vaikka en ole päässyt Järven originaaleja tekstiiliteoksia hiplaamaan, väitän niidenkin materiaalin olevan tuo sama Lapuan kankureiden pellava-puuvilla.  Tai ainakin hyvin lähellä sitä. Hieman jännitin miten taiteilija itse suhtautuu tällaiseen DIY-kässäilyyn, mutta kun sain häneltäkin peukun kuvia Instagramin kautta, uskaltauduin nyt jakamaan ohjeen yleisemminkin. Siitä vain siis kopioimaan!

ps. Koska seinäni sävy herättää aina kyselyitä, kerrottakoon loppuun sen olevan Tikkurilan Syvänne N439.

"On se hyvä, että meillä on tuo lapsi. Muutenhan me juhlittaisiin ihan väärin!" puuskahti lapseni isä taannoin perhechatissamme. Menossa oli maalaiskodin joulukoristeiden poistopäivä, kun lapsi jo suunnitteli kevätsesongin juhlimisaikataulua. Joulusta hypättiin suoraan Runeberginpäivän ja laskiaisen odotteluun ja koulun myötä lapsi tietää mitä ihmeellisempiä faktoja näistäkin juhlista. Nämä tottakai vaikuttavat myös omaan juhlintaamme, sillä jos koulussa on sanottu, että Runebergin Fredrika on laittanut torttuihinsa piparkakkumurua, niin laitamme muuten mekin.

Muita kevään juhlia ovat tottakai ystävänpäivä, naistenpäivä, pääsiäinen, vappu ja kalakeittopäivä. Kyllä, KALAKEITTOPÄIVÄ. Kävi nimittäin niin, että kuulimme helmikuun toisen tiistain olevan virallinen kalakeittopäivä ja juhlinnastahan meinasi ihan kriisi iskeä, kun koulussakin on keittopäivä vasta keskiviikkoisin. Että mitä jos tämä juhlapäivä UNOHDETAAN?! Kriisin välttääksemme pidettiin sitten Einon ja Kaamoksen kanssa kalakeittopäivän etkot Food Market Herkussa, että tämäkin juhlapäivä on juhlittu ainakin kerran.


Helsingin Stockmannin alakerran Food Market Herkun Bistroa on tosi moni kavereistani jo ehtinyt testaamaan ja ylistämäänkin. Isyyspakkaus blogin Tommi kertoi taannoin syöneensä lasten kanssa tätä Herkun Bistron kalakeittoa ostosreissun lomassa ja oli enemmän kuin innoissaan edullisesta ja herkullisesta keitosta. Ja perheellisen näkökulmasta hienoa on, että tätä sairaan hyvää Palacen keittiömestari Eero Vottosen kalakeittoa saa kahta kokoa, joten lapsellekin voi tilata oman sopivan kokoisen keiton.

Koska Herkun Bistro sijaitsee keskellä Helsingin parasta ruokakauppaa, ei raaka-aineita tarvitse kaukaa hakea. Herkun kalatiski kun sijaitsee noin kahden metrin päässä koko päivän porisevista kalakeittokattiloista ja keiton sekaan heitetään vaihtelevasti kalatiskin tarjontaa sen mukaan mistä hyvän keiton milloinkin keittää. Kalan lisäksi keitosta löytyi ainakin meidän kalakeittopäivänä myös katkarapuja.


Meillä tulee harmittavan vähän käytyä keskustan Food Market Herkussa ruokaostoksilla, sillä sijaintimme Idässä kannustaa hakemaan ne vähän paremmat herkut Itiksen Herkusta, jossa Bistroa ei ainakaan vielä ole. Mutta nyt kun yksi kynnys on ylitetty ja ruokakaupassa onkin käyty syömässä, löytyy Bistro ehdottomasti lempiravintoloidelle listalta, kun haussa on kummallekin maistuvaa ja terveellistä perusruokaa.

Sesonkijuhlijan vanhempana olen iloinen myös siitä, että tällaisia ihan tavallisia ruokia juhlitaan eikä jokainen juhlapäivä vaadi kylkeen omaa leivosta (niin ihania kuin ne onkin!). Kiitokset siis Pro kala ry:lle loistavan teemapäivän luomisesta! Kalaa ei meidän perheessä tule edelleenkään syötyä ihan suositusten mukaisesti, joten sen terveysvaikutuksia ja ihan sitä hyvää makuakin on syytä pitää esillä. Jos kalakeittopäivä innostaa tai muuten vain tekee kalaa mieli, kannattaa tsekata myös WWF:n kalaopas, joka opettaa tekemään vastuullisia kalavalintoja. Tähän liittyen Herkun kalatiskin MSC-sertifiointi onkin mitä loistavin juttu kuluttajalle, sillä vastuullisuus on otettu huomioon jo kaupassa ja fiksu kalan ostaminen on kuluttajalle helppoa.

Kalakeittopäivä Food Market Herkussa 12.2. 2019

Kun muutimme viime vuoden lopussa uuteen kotiin, väheni meillä neliöt lähes kymmenellä ja muutto tarkoitti paljon kierrättämistä ja organisointia. Minusta pienissä neliöissä (meillä vähän yli 50m2) asuminen on sekä kotoisaa että ympäristön kannalta järkevää, eikä pieni kahden hengen talous ainakaan minun kokemuksellani tarvitse kovin paljon tilaa, kunhan tila on käytetty fiksusti.

Meidän tapauksessa fiksuun tilan käyttöön kuului ehdottomasti oma huone sekä lapselle että minulle. Kaksiossamme se tarkoitti Kaamoksen huoneen pyhittämistä hänen jutuilleen sekä vaatteillemme ja minun huoneekseni valikoitui sitten olohuone, jossa myös nukun, hengaan, joogaan ja myös työskentelen. Neliöt ovat siis enemmän kuin tehokäytössä, mikä on musta mahtava juttu!

Sisustaajana olen kierrättäjä ja suurin osa huonekaluistamme on vuosikymmeniä vanhoja ja toimivat sekä tyylillisesti että funktionaalisesti hyvin. Ainoa vuosia jatkunut puute on ollut se, ettei meillä ole ollut hyvää sohvaa sen jälkeen kun hävitin (pidätelkää henkeä) Kaamoksen isän entisen tyttöystävän vanhan, hänellekin dyykattuna tulleen sohvan. Ja kun tori.fi:stakaan ei löytynyt täydellistä vanhaa  ja hyväkuntoista yksilöä, oli aika hankkia mun elämäni ensimmäinen ihan uusi sohva!


Onneksi olin jo alkutalvesta tutustunut kauhajokisen HKV Jouko Haapalan tuotantoon (lue postaus täällä!) ja käynyt heillä jopa yhden kerran kylässä tutustumassa tuotantoon, joten tiesin kenen kanssa vuosikymmeniä kestävää ja pieneen kaupunkiasuntoon sopivaa sohvaa kannattaa lähteä suunnittelemaan. Koska Haapalan huonekalut tehdään mittatilaustyönä käsin, oli juuri meille sopivan sohvan suunnittelu sekä mahdollista että yllättävän helppoakin.

Olin jo Kauhajoella käydessäni puhunut alustavasti sohvan tilaamisesta ja käynyt läpi Haapalan satojen erilaisten sisustuskankaiden valikoimaa. Sametti tuntui jo silloin eniten meidän näköiseltä vaihtoehdolta, mutta sohvan malli ja väri olivat melko pitkään mietinnässä. Onneksi sisustussuunnittelijakaverini Essi Niskakangas lupautui avukseni ja hänen kannustamana uskaltauduin valitsemaan sohvan malliksi nostalgiaa henkivän Britan. Aluksi olin tottakai valitsemassa "järkevyyssyistä" yksinkertaisempaa mallia, mutta onneksi Essi oli mukana ehdotuksineen. Nyt nimittäin en osaisi mitään muuta sohvaa meillä edes nähdä.


Petroolin sininen väri ja mustat puujalat olivat myös Essin ideoita. Mustat jalat tuovat nostalgiseen tyyliin ripauksen modernia twistiä ja sinivihreä sametti on nyt vaan aivan upea väri. Aluksi olin vähän huolissani uudesta sohvakankaasta, sillä olen lukenut paljon kotien kemikaalikuormasta ja kuinka huonekaluissamme on kaiken maailman homeenestoaineita, jotka kulkeutuvat elimistöömme ja vaikuttavat myös sisäilmaamme. Haapalan Jouko kuitenkin toppuutteli, ettei biosideja tarvita ollenkaan Kauhajoen ja Helsingin välisellä matkalla, vaan näitä kemikaaleja käytetään, kun tuontisohvat seilaavat viikkokaupalla meriteitse. Kotimaisissa huonekaluissa biosidit ovat sitä paitsi kielletty.

Kun sohvan malli, kangas ja puuosat oli valittu, meilasin tilauksen sähköpostilla Joukolle ja jäin odottelemaan sohvaani. Mittatilauksena tehdyn sohvan saapuminen Kauhajoelta minne tahansa Suomeen kestää muutamasta viikosta kuuteen viikkoon. Valmistusaikaan vaikuttaa tottakai huonekalutehtaan tilausjono, mutta myös se, löytyykö valittua verhoilukangasta suoraa Kauhajoen tehtaan varastolta. Minun kangasta ei löytynyt, joten sen tilaaminen ja joulusesonki vaikuttivat sohvan tuloon niin, että ehdin maalata kodin seinät sohvaa odotellessa.


Ja kun viimein kuljetusliikkeen työntekijät kantoivat uuden juuri mulle tehdyn sohvan olohuoneeseen sisään, oli hymy kyllä herkässä. Sohva oli juuri niin mukavan tuntoinen kuin muistelinkin. Se oli ihanan pehmeä, tukeva, sopivan napakka ja siinä oli hyvä sekä makoilla että istua. Brita sohva on ollut meillä nyt kuukauden päivät ja olen täysin rakastunut. Hauskaa on, että myös tosi monet muut tuntuvat rakastuneen sohvaamme ja viimeksi tänään tuntematon kirppariostoksen hakija kehui miten onkin niin kaunis ja omistajansa näköinen sohva. Muistan myös Britan suunnitelleen Jouko Haapalan vastanneen tilausmeiliini, kuinka iloinen oli, että uskalsin valita Britan, kun se on eniten mun näköinen sohva.

En ollut ennen edes ajatellut, että sohva voisi olla näköiseni! Mutta hyvä, että on, sillä tämän sohvan kanssa tulen elelemään vähintäänkin seuraavat 20 vuotta, jonka HKV Jouko Haapalan runkotakuu kattaa.  Jaa että paljonko maksoi? Kolmen istuttava Brita -sohva valitsemallani sametilla maksaa 1390 eur (sisältäen alvin), joten mitenkään erityisen kallis ei sohva mielestäni edes ollut suomalaisesta Avainlipputuotteeksi, joka on valmistettu jalkoja ja runkoa myöten Suomessa. Kun laatuun luottaa ja malli kestää aikaa, on hinta tulevia käyttövuosia kohti todella pieni.

HKV Jouko Haapala oy on parhaillaan suunnittelemassa uusia kotisivuja ja verkkokauppaa, joka tulee kyllä tarpeeseen. Joten jo kevään aikana Britaa ja montaa muuta sohva- ja nojatuolimallia voi tilata myös verkosta.  Siihen saakka huonekalujen hintoja ja verhoiluvaihtoehtoja kannattaa kysellä suoraan Joukolta jouko@joukohaapala.fi.

Itse jään verkkokaupan lisäksi odottelemaan uuden vintage-löytöni eli sohvaani sopivan 50-luvun sohvapöydän kotiutumista. Näette sen sitten myöhemmin varmasti!

Muistatteko, kun marraskuun lopussa tilitin tuntojani akneeni liittyen? Jos ette, voitte lukea postaukseni täältä. Silloinhan ajatuksissani oli, ettei tulehtuneelle aknenaamalleni ole enää mitään tehtävissä ja kyselin neuvoja aknelääkkeisiin liittyen. Kun välttämisruokavaliot oli testattu, useimmat lääkkeistä todettu epäsopiviksi ja pelkän kosmeettisen ihonhoidon varassakaan ei ihon hyvinvointi voinut olla, tunsin olevani umpikujassa.

Parissa kuukaudessa on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon positiivista ja vaikka akneani ei ole vielä täysin nujerrettu, olen nyt huomattavasti toiveekkaampi nujertamisen suhteen. Alkutilannehan marraskuussa oli niin kipeä ja tulehtunut, etten pystynyt kokototuutta edes laittamaan blogiini. Näytetään se kuitenkin nyt, jotta saadaan kuva mistä on lähdetty liikenteeseen.

Ihossani oli marraskuussa todella paljon kipeitä tulehtuneita finnejä ja koko iho oli kuin kraatereilla. Ihoa kutisi ja vaikka tulehtuneeseen ihoon ei saisi tietenkään koskea, hakeutui käsi etenkin yöaikaan raapimaan kutisevaa kohtaa ihan väkisinkin.


Kerrottuani tilanteestani sekä Instagramissa että blogissa sain todella paljon neuvoja etenkin meiliini ja Instagramin yksityisviesteihin. Kohtalontovereita tuntui olevan paljon ja ratkaisuja aknen nujertamiseksi yhtä monta kuin vastaajaakin. Sain kuulla todella monesta lääkemerkistä, ihonhoitosarjasta ja erilaisista lääkintämuodoista homeopatiasta amerikkalaiseen akneohjelmaan, johon tarvittiin jäsenyys ja mulle tarjottiin myös testiin todella monenlaisia apukonsteja, kiitos kaikille viesteistä!

Muutamakin saamani viesti käsitteli led-valohoitoa ja sen tuomaa apua iho-ongelmiin ja alkuun led-valohoito kuulosti korvaani vähintäänkin keijupölyn sivelyyn verrattavissa olevalle asialle. Yksi valohoidon suosittelijoista oli aivan Kampin metroaseman vieressä Twistbe kauppaa ja hoitolaa ystäviensä kanssa pyörittävä Kati, joka kutsui mut testaamaan valohoitoa pieneen hoitohuoneeseen Lapinlahdenkadulle. Koska olin jo yrittänyt päästä aknesta eroon ilman lääkkeitä, päätin kokeilla vielä kerran ja vain tätä yhtä uutta hoitoa ennen lääkityksen aloittamista.

MITÄ ON LED-VALOHOITO?

Tieteellisissä tutkimuksissa on pystytty todistamaan, että eri väristen led-valojen aallonpituuksilla on myönteinen vaikutus ihon hyvinvointiin. Väreillä saadaan aikaan esimerkiksi kollageenitoiminnan aktivointia sekä anti-tulehduksellisia ja ihoa puhdistavia vaikutuksia. Erityisesti sinisen led-valon on todettu auttavan akneihoa paranemaan, mutta aknehoidoissa voidaan käyttää myös muita värejä sinisen valon vaikutusten tukena. Valojen vaikutuksista enemmän Twistben:n sivuilla. Iho-ongelmissa  led-valohoito tehdään aina sarjahoitona ja n. 10 kertaa on suositeltu minimimäärä tuloksien aikaansaamiseksi.

MITEN HOITO TAPAHTUU?

Twistben kosmetologi Vilma tapasi mut ensimmäisellä valohoitokerralla ja suunnitteli iholleni tunnin mittaisen valohoitokokonaisuuden, jossa on jokaisella kerralla useita eri värejä käytössä.  Sen jälkeen olen vain varannut ajan hoitoon ja viettänyt tunnin köllötellen hoitopedillä, ison konvehtirasian kokoinen led-valolevy lähellä ihoani. Hoidon aikana ihoni saa yleensä ainakin punaista, oranssia ja sinistä valoa, usein myös turkoosia, vihreää, violettia ja useampia sinisen sävyjä. Käytännössä siis vain makoilen tunnin ajan silmät kiinni ja useimmiten sinisen valon aikana olen nukahtanutkin lämpimään hoitohuoneeseen. Valohoito ei ole haitallista silmille, eikä siinä käytetä uv-säteitä ollenkaan, joten välillä olen saattanut myös sometella tai jopa tehdä töitä hoitopedistä käsin. Yleensä kuitenkin olen ottanut tunnin hoidon myös akkujen latauksen kannalta.

MILTÄ HOITO TUNTUU? Yleensä valohoito ei tunnu yhtään miltään, mutta välillä ihossa tuntuu pienen pientä lämpöä ja pientä tuntemusta, jota on vaikea kuvailla. Ihoa ei kutita, mutta aivan kuin ihon pinnalla tapahtuisi jotain, mikä ei kuitenkaan mitenkään näy ulospäin - ei edes punoituksena. Tuntemus on onneksi miellyttävän kihelmöivä ja todella huomaamaton.

Alla kuvia kahdeksan valohoitokerran jälkeen ilman meikkiä:



MITEN VALOHOITO ON TOIMINUT? 

Valohoidon vaikutukset ovat yksilöllisiä ja ihan aluksi minusta tuntui, ettei mitään tapahtunut. Kävin hoidossa aluksi n. 2 kertaa viikossa ja aina kun innostuin valohoidon vaikutuksista, ihon kunto huononi seuraavaan aamuun mennessä. Rehellisesti sanottuna joulun jälkeen mulla oli olo, että ei tästä hoidosta ole mitään iloa iholleni, mutta mennään nyt testimielessä loppuun saakka. Kuitenkin n. seitsemännen led-valohoitokerran jälkeen ihoni vain antoi periksi ja alkoi rauhoittumaan ilman, että takapakkia olisi juurikaan tullut.

Ihossani on tällä hetkellä vain muutama pieni tulehduskohta ja punaisia poistuneista finneistä muistuttavia länttejä, jotka todennäköisesti vaalenevat ajan myötä pois. Näitä jälkiä tulen hoitamaan jatkossa etenkin oranssilla valolla ja todennäköisesti myös kosmetologin tekemällä mikroneulauksella. Hoitokokonaisuudestani on jäljellä vielä yksi valohoitokerta, mutta luulen ottavani vielä muutaman extrakerran tulehduksen poistoa sekä arpien häipymistä havitellen. Niiden jälkeen toivon pärjääväni hyvillä ihonhoitotuotteilla, tulehdusta tasaavalla ruokavaliolla (jossa siis paljon kehon tulehdustilaa tasaavia raaka-aineita) ja huomattavasti harvemmin tapahtuvalla ennaltaehkäisevällä valohoidolla.

FIILIKSET

Omien kokemusten perusteella olen oikeastaan aika ällikällä lyöty, kuinka näennäisesti todella outo juttu, värikäs valo, voi vaikuttaa positiivisesti ihooni. Toki olen valohoidon aikana aktiivisesti hoitanut ihoa myös kosmetiikalla, kartoittanut iholleni sopivat ihonhoitotuotteet ja hoitanut ihoani myös sisäisesti ottaen ruokavaliossani huomioon tulehdukseni, mutta suurin yksittäinen uusi juttu on silti ollut valohoito.

Valohoidot sain Twistbelta testiin täysin ilman velvotteita, eikä blogi/somenäkyvyydestä ole siis sovittu. Kun tulokset ovat näinkin hyvät ja kannustavat jatkamaan hoitoa, halusin kirjoittaa hoidosta, jotta mahdollisimman moni aknesta kärsivä voisi löytää lääkkeettömän avun ihosairautensa hoitoon.

Lisää tieteellistä taustaa led-valohoidoista täällä.

Joululomarytmini vähän venähti. Aamuyöhön saakka valvominen jatkuu edelleen, vaikka almanakka näyttää helmikuun lähestyvän. Vuorokausirytmini on luonnostaankin iltavoittoinen ja aamulla uni maistuisi aina, mutta yleensä unisyyllisyys voittaa ja ajaa ylös sängystä. Kunnon ihminen herää aamulla töihin, vaikka työt voisi tehdä mihin aikaan vuorokaudesta parhaalta tuntuisi. Ja parhaaltahan ne tuntuisi siinä klo 23.00 jälkeen, jos ollaan suoria.

Jotenkin olen ajautunut rytmiin, jossa suoritan sekä "kunnon ihmisen" vuorokausirytmiä että omaa vuorokausirytmiäni lomittain. Illalla tuntuu hyvälle kirjoittaa kaikki ajatusta vaativat jutut ja esimerkiksi täksi yöksi minulla on luvassa useampikin uutiskirjeen kirjoitus - sitten kun olen saanut tämän tekstini ulos. Sitten vuorossa on yleinen harrastushaahuilu, eli leffa, rauhoittava jooga tai kirja ja kun viimein yhden kahden aikaan yöllä menen nukkumaan, uni tulee helposti. Mikä on tottakai ihanaa!

Aktiivisuusrannekkeella mitattuna unieni keskipituus on nyt noin kuutisen tuntia, eli herään kahdeksan pintaan puoliksi luonnostaan ja puoliksi syyllisyyden sanelemana. Mutta kuuden tunnin unet eivät vain riitä minulle, vaan olen alkanut nukahtelemaan kesken päivää n. 1.5 tunnin päiväunille! Joten yöunta tulisi nyt sitten lisätä ainakin tuolla muutamalla tunnilla, jotta pysyisin päivän virkeänä, ilman päiväunia.


Rytmin kääntäminen vaan vaatisi vähintäänkin jonkinlaisen unikoulun, sillä nukuinpa päiväunet tai sinnittelen päivän unitta, alkaa mun vireystila kasvamaan iltaa kohden todella paljon. Parhaat ideat ja draivi tekemiseen ovat täysin verrannollisia kellonaikaan, mitä enemmän se on, sitä paremmin mun pää toimii. Yhtäjaksoista unta siis tarvittaisiin lisää, ja kun  aamulla kymmeneen nukkuminen tuntuisi kuitenkin vähintäänkin epäilyttävälle (eikä usein olisi edes mahdollista), unentuloa on vain aikaistettava.

Teoriassa tiedän miten homma menee. Herään ajoissa, pakottaudun olemaan ilman päiväunia ja jätän päätetyön ja unentulon välille riittävästi aikaa ja pidän unirutiineistani kiinni. Unentuloa tukemaan napsin melatoniinia, laitan diffuuseriin rauhoittavaa eteeristä öljyä. Tässä kohtaa pää kuitenkin sanoo ei, sillä edessä on mulle ne ihanimmat ja idearikkaimmat tunnit ja niistä on ihan törkeän vaikea luopua edes ajatustasolla. Jos nukahdan aiemmin, siirtyykö päivän parhaat tunnit jonnekin muualle vai nukunko mä sen kaikista mielekkäimmän hereilläoloajan ohi, saaden itselleni päiväunettoman, mutta muuten tasapaksun päivän? Ideaalitilannehan toki olisi, että päivän paras ja energisin hetki olisi perinteiseen työaikaan päivällä ja siihen kai tässä on uskottava, että draivin määrä vain kasvaa yhtäjaksoisesti pidempään nukkuessa.

Onneksi uni mietityttää myös muita ja huomasin tänä aamuna Twistbe:n Kokonaisvaltaisen ihonhoidon podcastinkin perehtyneen uneen yhdessä Vuoden 2018 unihoitaja Soile Hällforsin johdolla. Odottelen nyt jo malttamattomana unipodcastin toista osaa, jossa tällä hetkellä hyvinvointisovellus Ouralla työskentelevä Hällfors antaa lisävinkkejä hyvän unen saavuttamiseksi. Lisäsin podcastin ensimmäisen osan postaukseni alle, sillä luulen etten ole yksin uniasioita miettiessäni.



Mikäli lukijoissani on muita unen kanssa taistelleita, olisi kiva tietää miten te olette selättäneet uniongelmat ja väsymyksen arjessanne?

Olen saanut viimeisen parin vuoden aikana melko huiken määrän meikkauskysymyksiä etenkin Instagramin yksityisviestien kautta ja etenkin huulipunan sävy on jo klassikkokysymys, johon vastaan oikeastaan aina, kun minulla huulipunaa on. Luultavasti kysymystulva johtuu siitä, että mua näkee Instastoriesin puolella todella usein myös ilman meikkiä, joten meikin tuoman lisä on helppo huomata. Ja nyt kun olen käynyt puolen vuoden sisällä kahdessa eri meikkausopastuksessa, alkaa mulla olla jo vähän vinkkejäkin tarjolla! Joten nyt puhutaan meikeistä!

Nyt nimittäin saatte tämän blogin ihkaensimmäisen jouluruokavinkkilistan! Ota talteen ja laita vaikka linkkkinä kaverillekin, näillä vinkeillä selviät joulun ruokailuista varmasti voittajana.

1) Jouluna, kuten joulun jälkeenkin (ja etenkin uudenvuoden jälkeen!) tulee syödä. Ihminen tarvitsee joka päivä ruuasta tulevaa energiaa, joten söitpä paljon tai vähän jouluna, sinun tulee syödä hyvin myös kaikkina muina päivinä. Ei poikkeuksia.

2) Toisen ruokailun kommentoiminen on huonotapaista. Ei ole sinun asiasi ottaa kantaa kenenkään muun syömiseen joulupöydässä, tai muulloinkaan. Ole siis kiltti ja anna jouluseurasi syödä sitä mitä haluaa, äläkä puutu esimerkiksi erikoisruokavalioihin vähättelevästi. Jos siskon lapsi on vegaani, anna hänen olla. Hänellä on varmasti tietoa, miten kootaan terveellinen jouluateria ja ei, hän ei tarvitse lautaselleen sitä kinkun palaa saadakseen proteiinia.

3) Älä tuputa tai syö kohteliaisuudesta.  Jouluun kuuluu paljon makuja, eikä kaikki pidä kaikesta. Joskus voi myös olla vatsa ihan täysi tai ei tee mieli yhtäkään annosta riisipuuroa. Keskity omaan syömiseesi, mutta älä syö kohteliaisuuttasi mitään. Älä myöskään painosta ketään maistamaan jokaista joulupöydän lusikkaleipälaatua, vaikka olisit ne itse tehnyt. Anna jokaiselle mahdollisuus kieltäytyä ruuasta ilman erillisiä perusteluita.

4) Keskity nauttimaan, älä laskemaan kaloreita. Mikään ei vie fiilistä enempää, kuin syyllisyyttä jokaisesta suupalasta tunteva seuralainen, joka selittää isoon ääneen "en kyllä saisi syödä enää yhtään, mutta...". Jokaista omaa tai seuralaisen suupalaa ja sen kalorimäärää ei tarvitse erikseen sanoittaa koko juhlaväelle. Itseasiassa, unohda koko kalorien laskenta ja keskity johonkin vähemmän kontrolloituun tekemiseen, pelaa vaikka erä Unoa ja juo glögi.

5) Älä suostu tuntemaan syyllisyyttä syömisestä. Joku fiksu on todennut, ettei ole väliä mitä syöt joulun ja uudenvuoden välillä, tärkeämpää on keskittyä uudenvuoden ja joulun väliseen syömiseen. Tosin en suosittele syömissyyllisyyttä kenellekään koskaan. On totta, että kehosi ei välttämättä tarvitse esimerkiksi sokeria, mutta mielesi voi hyvinkin tarvita. Ja jos ei tarvitse, siitäkään ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, riittää kun kuulostelet kehoasi ja miten se voi hyvin.

6) Unohda vanhat ruokailuperinteet. "Tulispa joulu, että saisi yölläkin syödä" on vanha sanonta, joka ei liity nykyaikaan mitenkään. Jouluruokaa ei ole pakko syödä montaa santsiannosta ja viettää yötä kinkkuleipiä sinapilla voidellen, sillä hyvät jääkaapit takaavat ruuan pysyvän hyvänä myös seuraavaan päivään. Päivitetään sanonta niin, että "saisi päivälläkin nukkua" sillä joulunpyhien aikaan on hyvää aikaa kellahtaa kirjan kanssa sohvalle ja tutustua vuoden 2019 trendikkäimpään asiaan, UNEEN.

7) Liiku, mutta älä rangaistukseksi. Mikäli jouluna tekee mieli liikkua, liiku miten parhaaksesi koet. Älä kuitenkaan kuvittele, että runsaan jouluruuan jälkeen sinun tulisi liikkua kaksi kertaa normaalia enemmän tai yrittää saada koko suku mukaasi "kinkunsulatuslenkille". Liikunta on ihanaa ja ihaninta se on silloin, kun sen tekee nautinnon, ei rangaistuksen vuoksi.

Bonusvinkki: Älä lahjo ystäviä suklaalla. Yksi päättömimmistä suomalaisista joulutraditioista on konvehtirasioiden vaihtelu sukulaisten ja ystävien kanssa. Suklaa on ihanaa, mutta rajansa kaikella, sillä tiedän hyvin minne ne joulukääreistä avaamattomat konvehtirasiat päätyvät. Me joulun jälkeen syntymäpäiviä viettävät saamme vuosittain jätesäkillisen verran juhlapöydän konvehteja lahjaksi enkä halua enää yhtäkään pakettia lisää, kiitos!