Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Kyllä, olemme perhe, joka roudaa matkallaan mukana puolen metrin korkuista pöllöpehmoa. Ja ei, se ei edes ole pakollinen kuvausrekvisiitta, vaan pakollinen matkakumppani, sillä matkakaverin Harry Potter-innostus on jalostunut muotoon, jossa hän tarvitsee oman pöllön iltaisin viereen. Ja kun se pienempi Aarrekidin pehmopöllöistä jäi isän luo, pakkasi kaverini tuon astetta muhkumman kaverin reppuunsa. Jonne ei sitten muuta mennytkään.

Onneksi itselläni on 75 litran rinkka, joten loput kamat mahtuivat kuitenkin mukaan. Mukaan pakattiin myös Aarrekidin uuden kylpymalliston kylpytakki - tai saunatakki, kuten me sitä kutsumme - sillä syyslomamatkamme majoituspaikoissa oli kaikissa saunat ja olemmekin joka ainoa ilta käyneet löylyissä. Ihme kyllä iho ei ole vielä muuttunut rusinaksi runsaasta saunomisesta johtuen, ja toivottavasti ei muutukaan, sillä meille on tulossa täksi illaksi mökkiimme saunavieraita, kun Camilla ja Telma valtaavat Napapiirin asumuksemme viimeiseksi yöksi. 

Aarrekidin uusi kylpymallisto on julkaistu tänään ja se on tehty Aarrekidin omalla tehtaalla Portugalissa, materiaali on 90% luomupuuvillaa ja 10% kierrätettyä polyesteria. Mallistosta löytyy kahta kuosia, ihanaa punasävyistä Roosteria sekä tätä kaivattua Pöllö-kuosia, kylpyponcho ja huppupyyhe ovat one size, kylpytakista kokoja löytyy 80cm-160cm. 

Kylpytuotteet onkin hyvä lisä, sillä harmillisen moni lastenvaatemerkki keskittyy vain päällysvaatteisiin ja esimerkiksi lasten kivat kylpyponchot ovat olleet ennen kiven alla. No nyt löytyy! Ja laadukas kylpymallisto on monessakin mielessä hyvä juttu, kangas on "loop safe" eli froteeseen kuuluvat lankalenkit eivät purkaudu, frotee on kevyttä ja ohutta eli kiva päällä ja kuivuu nopeasti. Kylpyponchon voisi hyvin laittaa vaikkapa uimakoululaisen kassiin, eikä se veisi paljon tilaa tai painaisi märkänäkään liikaa pienelle kantajalle.

Kuvat on otettu alkuviikosta Rovaniemellä Hostel Cafe Kodissa, jossa vietimme syyslomareissumme kaksi ensimmäistä yötä pienessä kahden hengen huoneessa. Tykästyimme paikkaan tosi paljon, eikä vähiten siksi, että siellä oli kaikkien matkustajien käytössä iso ja kaunis sauna. Saunan jälkeen oli hauska hipsiä kylpytakeissa alakerran ravintolaan hakemaan hieman iltapalaa huoneeseen, eikä ketään tuntunut haittaavan rento tyylimme, vaikka hostelin alakerta onkin suosittu kahvila ja baari. 

Koodilla OIMUTSI15 saat -15% alennusta kaikista Aarrekidin normaalihintaisista tuotteista pois lukien aletuotteet! Alennus on voimassa maanantaihin 23.10. saakka, joten nyt kannattaa napata ne ensimmäiset joululahjatkin valmiiksi odottamaan. (Mainitsinko sanan joulu? Syytän siitä vain sitä, että olemme täällä Joulupukin naapurissa ihanassa valkoisessa talvimaisemassa... )

Syyslomaviikon keskiviikko oli meille maisemien vaihdon aikaa, sillä illalla meitä odotti Napapiirin retkeilyalue. Aamu alkoi siis hostellihuoneen tyhjennyksellä ja tukevalla aamupalalla. Ennen Napikselle (eli Napsuun kuten osa puhuttelee täälläpäin) siirtymistä meillä oli kuitenkin vielä pieni seikkailu edessä, sillä saimme ihan hetki ennen reissuun lähtöämme Visit Rovaniemeltä ehdotuksen käydä tutustumassa husky-koiriin Bearhillin huskytilalla n. 25 kilometrin päässä keskustasta. Eipä käynyt mielessäkään kieltäytyä kunniasta.

Bearhillin tarina on todella kiinnostava, sillä sen takana on 15 vuotta matkailuyrittäjinä toiminut  hollantilais-venäläinen pariskunta, joka on tavannut toisensa eräopaskurssilla Suomessa ja jääneet sille tielle. Koska maailma on pieni ja ihmisten väliltä löytyy mitä yllättävimpiä yhteyksiä, tuli heti ilmi, että Veronika ja Valentijn ovat viettäneet monet edelliset kesät Helsingissä samassa kaupunginosassa, missä me asumme! Kivikon hiihtohallissa vetokoirat ovat saaneet vetää kesät valjakkoja risteilyturisteille ja näin syksyisin ja talvisin koko porukka löytyy Rovaniemeltä, missä on myös Bearhillin pääpaikka ja 90 vetokoiran huskytila. 

Husky-ihmiset tuntuvat olevan ihan oma rotunsa. Tilan työntekijällä Tiinalla oli mukana työpaikallaan myös omat vetokoiransa ja hän kertoi olevansa vanha valjakkourheilija. En edes tiennyt tällaisesta urheilulajista, mutta nyt tiedän että kisakoiria sekä esimerkiksi Siperian huskyja ja Alaskan huskyja ei kannata sekoittaa valjakkoihin ja siksi huskytiloilla suositaan vain yhtä rotua. Bearhillissä roduksi on valikoitunut Alaskan husky, jonka ominaisuuksia Veronika kehui vuolaasti vielä kotimatkallakin. 

Vierailu huskytilalla sekä huskyvaljakon ajo oli meille kummallekin todella iso elämys, joka avasi silmät uudella tavalla tällaisille ihan spesiaaleille matkailukokemuksille, joista me suomalaiset ei oikein olla totuttu maksamaan. Tottakai se elämyksellisin osuus eli valjakon ajaminen on ollut nyt päällimmäisenä mielessä, mutta kokemuksen lisäksi 3.5 tunnin reissu huskytilalla antoi paljon enemmän, tietoa, oivalluksia ja upeita muistoja. Olenkin tässä mietiskellyt päivän aikana paljon ohjelmapalveluyrittäjien työtä ja kuinka oman mielen saisi ymmärtämään miten upeita kokemuksia saavutettavissa olisikaan, kun materian sijaan satsaisikin elämyksiin. Tämän kokemuksen meille tarjosi Visit Rovaniemi, mutta tällaisen monen tunnin elämyksellisen reissun hinta 119 euroa/aikuinen matkoineen kaikkineen ei oikeasti ole kuin yhden baarireissun hinta takseineen. Ja kyllä tästä vain jäin niin paljon upeampi muistijälki mitä monestakaan baarireissusta, että taidanpa alkaa jatkossakin etsimään reissuillemme tällaisia ihan erilaisia elämyksiä matkamuisto t-paitojen ja tax-freepullojen sijaan. 

Kaupallinen yhteistyö Polarn O. Pyretin kanssa

Näyttääköhän kenenkään muun perheen vaatekauppareissut tältä?! Myönnän, että lapseni on melko heittäytyvää sorttia ja jos joku asia ei kiinnosta, se ei todellakaan kiinnosta. Siksi hankin yleensä vaatteet nettikaupoista, vaikka meillä pääkaupunkiseudulla on jokunen putiikkikin, jossa voisi suoraa käydä sovittamassa vaatteita ja säästää sovitus-väärän koon palautus rumban. En vain yksinkertaisesti  ole halunnut mennä lapsen kanssa vaatekauppaan, sillä tällä hetkellä Kaamoksen time limit on 15 minuuttia ja sen jälkeen kaikki ilo maailmasta katoaa niin lapsella, minulla kuin vaatekaupan myyjälläkin.

Hetki sitten Polarn O. Pyretiltä tuli kuitenkin kutsu, josta en halunnut kieltäytyä. PO.P EXPERT on erittäin tervetullut palvelu lastenvaatteita hankkivalle vanhemmalle, sillä palvelun kautta voi varata maksimissaan tunnin mittaisen tapaamisen lastenvaatteiden asiantuntijan kanssa. Varausvaiheessa kerrot vain muutaman sinulle ja lapsellesi sopivan ajankohdan, vaatetustarpeen ja lapsen oletetun koon, niin PO.P kutsuu sinut myymälään sovittelemaan. Tämä palvelu tarjoaa siis myyjän odottelematta, valmiiksi valittuja vaate-ehdotuksia sekä sen tärkeimmän eli ajan ja hermojen säästämisen. Testaamisen arvoinen juttu siis.

Koska meillä ei ole ikinä ollut Polarn o. Pyretin ulkovaatteita, valitsin testaukseen PO.P EXPERT-palvelun, jossa etsittäisiin 6-vuotiaalle aktiiviulkoilijalle sopivat vedenpitävät talvivaatteet Lapin reissullemme. Halusin, että vaatteet olisi nimenomaan lapsen mieleen, joten muita ehtoja en antanut kuin pakkasen- ja vedenkestävyyden sekä käyttömukavuuden. 

Testasimme PO.P EXPERT-palvelua Helsingissä Kampissa, joka on tällä hetkellä toinen Suomen kahdesta expert-palvelua tarjoavista liikkeistä. Ajankohta oli aika haastava, sillä lapsella oli takana kiireinen eskariviikko uimakouluineen ja väsyneenä hän olisi halunnut vain suoraa kotiin. Sovitusti kuitenkin marssimme PO.Pin liikkeeseen, jossa meitä odotettiin. Homma lähti rullaamaan yllättävän helposti, kun valmiina oli pieni rekillinen mahdollisia ulkovaatteita sekä välikerroksen vaatteet ja talvi-asusteet. Nopean moikan jälkeen oltiinkin jo sovituskopissa villavaatteita sovittamassa ja asiantuntijan avulla huomasimme, ettei ihoa vasten laitettava ohut kirjoneuleinen merinokerrasto söpöydestään huolimatta ollut meidän juttu arkisin ja päädyimme eskarissa paremmin toimivaan settiin, jossa on yksinkertaiset harmaat villahousut sekä hieno ruutupaita. 

Ulkovaatepuolella vastassa oli yllätys, sillä Kaamos innostui  toppahaalarista, jollaista hänellä ei ole ollut moneen vuoteen. Syyksi lapsen innostukseen paljastui yhdennäköisyys vihreän ninjan (tietäjät tietää) vaatetukseen, mutta kun vaatteiden valitsemisessa mukana ollut myyjäkin kehui haalarin ominaisuuksia, aloin lämpenemään ajatukselle. Haalarin etuja on tottakai se, että on vain yksi ulkovaate puettavana ja selkä on ihan taatusti suojattu kunnolla. Haalarissa on myös superiso tasku, jonne on helppo laittaa tavaroita. Miinuksena haalarissa ei tietenkään ole irrotettavaa takkiosaa, mutta onneksi kaupunkihengausreissuille löytyy vanha talvitakki. Haalari on siis alleviivatusti ulkoiluvaate, jollaisessa käytössä se täällä Lapissa onkin ollut nappivalinta. (täällä satoi tänään lunta!)

Ihan emme 15 minuutissa selvinneet kaupasta ulos, mutta PO.P EXPERT palvelun käyttö nopeutti kyllä huomattavasti valinnantekoa, sekä toi ihan uutta kulmaa vaatteiden hankintaan. Muutenkin tuli olo, että asiakaspalvelua pitäisi käyttää hyväkseen enemmän, sillä nyt kun esimerkiksi kerrospukeutumisen jipot ja ulkovaatteen tekniset ominaisuudet ovat hyvin selvillä, vaatetta arvostaakin enemmän.

Se mistä yllätyin kuitenkin eniten oli Polarn O. Pyretin selkeästi uusiutunut staili. Meidän tyyli kun ei ole ihan sitä "perinteisintä Poppia", yllätyin tosi positiivisesti siitä kuinka kivoja ja meidän näköisiä vaatteita valikoimasta löytyi. Pienellä johdattelulla sain Kaamoksen valitsemaan valikoimasta ihan huippuhauskan korvaläpällisen samettilippiksen teddy-yksityiskohdin. Myös ruudullinen metsurinpaita on vuorattu nyt tosi ajankohtaisella teddyllä, joka vie tottakai allekirjoittaneen fiilikset ah niin rakkaaseen ysärin grungemuotiin. Iloitsin myös, että viimein nuorten suosimista slogan-pipoista löytyy puuvillaversio, sillä akryylipipojen ajattelukin saa mun ihokarvat yhtä pystyyn kuin hiukset akryylipipon alla :D

PO.P EXPERT palvelu on aluksi käytössä vain Helsingin Kampin ja Espoon Ison Omenan liikkeissä. Palveluajan ovat varattavissa sähköpostitse suoraan myymälöistä kamppi@polarnopyret.fi ja isoomena@polarnopyret.fi. Ilmoita varauksessasi 2-3 sinulle sopivaa ajankohtaa sekä yhteystietosi.  

Kuten jo viime viikolla kerroin, vietämme Kaamoksen kanssa syyslomaa Rovaniemellä. Ai miksi Rovaniemellä? No miksipä ei! Kutsun saimme toki kaverilta, mutta muutenkin tykkään matkustaa vähän erilaisissa paikoissa, tämän vuoden Varsovan, Berliinin ja Porin reissujen jälkeen Rovaniemi kuulosti juuri hyvälle. Varsinkin kun kaupunkilomaan pystyi yhdistämään retkeilyn ja edelleen pidämme toiveita yllä myös lumen kohtaamisesta. Sodankylässä sitäkin oli tullut kuulemma jo senttikaupalla!

Ajattelin pilkkoa reissumme osiin ja tänään vuorossa on Joulupukin pajakylä. Joulupukin pajakylä on tuttu mulle jo lapsuudesta, tosin en muista sieltä kuin rakennuksen ulkoapäin ja hauskan leikkipaikan.  Pajakylä ei yksin reissatessa olisi ollut kohde, jonne olisin poikennut, mutta lapsen kanssa ajattelin sen toimivan. Varsinkin, kun Rovaniemen matkailusta vastaava Visit Rovaniemi informoi mua Pajakylässä olevasta poropuistosta, jossa asusteli ihan pieni poronvasa nimeltä Maija. Maijan äiti oli hyljännyt vasansa metsään ja nyt varttui ihmisten ruokittavana poroaitauksessa. Maijaa oli ihan pakko päästä silittämään!

Porojen ihastelun jälkeen tutkimme muuta pajakylää, joka oli aika kummallinen yhdistelmä suomalaista designia (Marimekko, Iittala, Marttiini ym) ja kammottavaa kiinassa tehtyä Lappi-Finland-Rovaniemi-sälää, joka ilmeisesti on kuitenkin kannattava bisnes. Erehdyimme syömään erään matkamuistomyymälän takaosasta löytyvään ravintolaan lounasta ja melkein alkoi itkettämään miten meille ja muutamille japanilaisille turisteille myytiin ylihintaan kehnoa huoltsikkatason safkaa. Luulen kuitenkin, että pajakylästä löytyy myös parempia ravintoloita, ehkä meille ostui tiellemme vaan se huonoin. Silti 15 euroa eineslasagnesta, einesmakaronilaatikosta ja säilykehedelmistä avasi silmät sille, ettei hinta ja laatu kulje mitenkään käsikädessä Lapin turistirysissä ja bisnes on bisnestä.

Ruuan jälkeen olin oikeasti aika kiukkuinen, mutta lopulta reissu sai ihan mahtavan lopun Joulupukin tapaamisen yhteydessä. Kaikille avoin ja ilmainen joulupukin tapaaminen oli asia, jonka meinasin jopa ruokakiukussani skipata, varsinkin kun tiesin Kaamoksen jännittävän pukkia valtavasti. Olin ilmottautunut Joulupukin kammariin valokuvausluvan vuoksi jo etukäteen paikalle, mutta meille oli järkätty yllätys, jota en ollut uskoa todeksi. Pienen satumetsän halki seikkailtuamme tulimme tontun luo, joka tervehti iloisesti Kaamosta nimeltä! Olimme ihan silmät pyöreänä tilanteesta ja homma meni vielä hämmentävämmäksi, kun pukin nähdessä hän totesi, että onpa kivaa nähdä Elsa, teitä onkin odotettu!

Kukaan ei tiedä paremmin lapsenkasvatuksesta kuin lapseton ihminen. Totta. Ennen raskautta olin oikea kasvatuksen nero, lapseni olisivat hiljaa joka paikassa, koska ääntä ei maailmaan mahdu. Lapseni eivät söisi mitään pikaruokaa, koska se opettaa helppoon, laiskaan ja epäterveelliseen elämään, minä en tukkisi rattailla kauppoja tai julkisia paikkoja ja meillä ei todellakaan katseltaisi mitään aivottomia lasten jenkkisarjoja päivästä toiseen. Myös maissinaksut olisivat kielletty, koska ne opettavat, että sipsien syöminen päivittäin on ok.

Jo raskaana ollessa alkoi itsevarmuus rapista, kun puhtaan ja terveellisen ruuan sijaan pystyin ensimmäiset puoli vuotta syömään lähinnä hedelmäsmoothieta ja dajm-kakkua. Jos lapsi himoitsisi makeaa syntyessään, tietäisin kyllä syyn. 

Olin muutenkin siihen aikaan todella ehdoton ja pakko sanoa, että onneksi tulin äidiksi. Muutos sallivuuteen ei tullut kerralla, mutta pikkuhiljaa olen alkanut oppimaan että sääntöjen lisäksi on olemassa poikkeuksia ja ehdottomuus toimii vain rajattuun määrään asioita. Tämä tuli taas eilen mieleen kun keskustelin lapseni kanssa muroista. 

Murot tuli elämäämme verrattain myöhään, nimittäin kuukausi sitten. Kuusi vuotta ja kolme kuukautta pidin lapseni erossa näistä laiskan äidin sokeripommeista, kuten olin niitä ajatellut. Kävipä kuitenkin niin, että murot rantautuivat ensin terveellisempänä ja vähempisokerisena testiversiona keittiöön ja kun pirulle antaa pikkusormen, lopputulos on tämä:

Miten pahalta ja samalla hemmetin hyvältä on joustaa omista periaatteistaan! Tapaus yksisarvismurot meni näin: 

Kävimme perjantaina kaupassa ja totuttuun tyyliin lapsi halusi sekä sokeriraetta sisältäviä makupillejä, vanukasta, yksisarvismuroja sekä seuraavaksi päiväksi lauantaikarkit. Mikään näistä ei onnistunut, koska perjantai ei vain ole meillä herkkupäivä ja yksisarvismurot todellakin lasketaan herkuksi, eikä aamupalaksi. Illalla keskustelimme, että sokerin syöminen jatkuvasti ei ole ok ja siksi meillä on erityinen herkkupäivä, jolloin voi sokeriherkkuja syödä vähän enemmänkin kunhan muistaa pestä hampaat hyvin. Yön aikana päätös lauantaiherkuista oli syntynyt ja valinta olikin karkin sijaan tuo hemmetin iso ja sokeripitoinen muropaketti. Niitä on nyt yhdessä raksutettu samalla kun olemme pitäneet Netflix-maratonia ennen ensi viikon reissuamme. Myöskään yhteiset sarjamaratonipäivät eivät suoranaisesti kuuluneet kasvatusohjelmaani, mutta näillä mennään!

Näistä muroista ei nyt ole tulossa mikään jokapäiväinen leipä mutta onhan nuo ihan hauskaa evästä silloin tällöin nautittuna! (=Lause, jota en olisi ikinä uskonut sanovani)

kaupallinen yhteistyö Melli ecodesignin kanssa

Hieroin tänään aamulla silmiäni, kun näin Facebookissa Markkinointi&Mainonnan linkin "Ilmastonmuutos on otettava vakavasti" ja sen kautta törmäsin artikkeliin, jossa kerrottiin Nesteen lahjoittavan useille kouluille kehittämänsä ilmastonmuutospelin. Mun oli pakko mennä heti googleen, sillä Nesteestä tuli mieleen yritys, joka myy yksityisautoilijoille bensaa. Autottomana olen varmaankin erehtynyt, ehkä se on joku muu taho? No ei ollut, Neste on Neste. 

Yritin ajatella asiaa positiivisesti, onhan se hienoa että ilmastonmuutokseen pureudutaan kouluissa. Mikä olisikaan parempi muoto oppia ilmastonmuutoksen hillitsemisestä kuin digipeli? Toimiihan esimerkiksi Big Bang Legends ihan loistavasti fysiikan oppimisen ja ymmärtämisen tukena! Jotta ilmastonmuutos pysäytetään, meidän kaikkien tulee olla siinä mukana ja etenkin isojen korboraatioiden tulee olla mukana, sillä isot linjat ovat ne vaikuttavimmat.

Silti mulle tuli kyllä vähän sama fiilis, kuin pari viikkoa sitten lukiessani Wilmasta esikouluikäisten maanantaisesta "pyhäkoulusta", jonka paikallisen seurakunnan edustajat pitäisivät. Reaktioni tähän oli soittaa koulutoimistoon, että ihan mitä tahansa muuta, mutta ei tätä! Ja samalla tavalla kuin en halua seurakunnan työntekijöiden opettavan lapselleni ystävyydestä (tärkeä asia!) en myöskään halua ison öljynjalostus- ja markkinointiyhtiön opettavan lapselleni mitään niin tärkeästä aiheesta kuin ilmastonmuutoksesta.  Aihe oikea, mutta sanansaattaja täysin väärä.

Onni onnettomuudessa Nesten EduCycle hankkeen hakuaika on mennyt, osallistuvat suomalaiskoulut valittu ja arpaonni ei osunut mihinkään lapseni tulevista kouluvaihtoehdoista. Mutta jossain Suomessa opiskellaan kyllä tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen pysäyttämistä Nesteen mallin mukaan. Ja se vain kuulostaa niin väärälle, kun miettii miten iso osa ilmastonmuutoksesta liittyy kuitenkin Nesteen päämyyntiartikkeliin eli bensaan ja tätä kautta yksityisautoiluun. Voiko tällainen  yhtiö oikeasti muuttua ilmastonmuutoksesta opettavaksi tahoksi ja jos voi, mikä siellä takana on? Halu muuttua peliyhtiöksi?

Omalta kohdaltani voin sanoa, että mulle kouluaikana tosi moni koulussa opetettu ja esiintuotu juttu oli totuus. Toki me erilaiset nuoret vastustimme Coca-Colan automaatin tuloa lukioomme, mutta nielimme samaan aikaan purematta kaikenlaiset maitomainokset, leipäviikot ja muut. Näistä ajoista on ainakin itselleni jäänyt vahva kunnioitus maitotuotteita kohtaan, vaikka nykyään tiedänkin kalsiumia saatavan myös muualta. Ja onhan leipä ja maito hyvää! Ja jos edelleenkin maitoa ja leipää ostaessani koen ostavani 100% terveellisiä elintarvikkeita, kokeeko lapseni tulevaisuudessa tekevänsä ympäristöteon tankkaamalla Nesteellä? 

Mä toivon ja uskonkin, että tämän Nesteen EduCycle-hankkeen takana on paljon hyvää. Mutta silti en voi olla miettimättä paljonko Neste maksaa kouluille hankkeeseen osallistumisesta ja miten tällainen oppimispeli voisi edes teoriassa olla objektiivinen? Osaisiko joku selittää blondille?

yhteistyössä Stonz

Kiinnostukseni kenkiä kohtaan lähti tottakai siitä, että Stonz oli mulle merkkinä tuttu ja tiesin jo etukäteen tuotteet laadukkaiksi. Myös kengästä kerrottu fakta kiinnosti: Kanadassa suunniteltu ja tehty (!) kenkä on superkeveä (vain n. 470g/ pari!), varresta ja terästä vedenpitävä, hyvin tukeva ja liukumaton sekä testattu kestävän -50 asteen pakkasta. Kukapa ulkoilevan lapsen vanhempi ei tällaisesta kombosta kiinnostuisi?

Myyntifaktat ovat kuitenkin myyntifaktoja ja käyttökokemukset ovat tietenkin asia erikseen. Tässä siis ensifiiliksiä Stonz Bootseista, valitettavasti ilman tuota -50 asteen kylmäleiriä Kanadassa.

Testasimme kenkiä viikonloppuna päiväretkellä, mihin kuului vaeltamista metsässä, kiipeämistä lintutorniin, kävelyä liukkailla rantakallioissa ja rantavedessä sekä kiipeämistä korkean puun latvaan. Sanotaan suoraan, että ellen olisi luottanut kenkiin, en olisi antanut tuota viimeistä tehtävän, mutta siinä vaiheessa kun kiipeilypuu tuli vastaan, oli Stonzit jo lunastaneet luottamukseni.


Ensifiilikset kengistä olivat silti vähän klompsut. Kenkien suuruus johtuu irrotettavasta sisäkengästä, joka pitää kengän sekä materiaalinsa että kengän ja sisäkengän väliin jäävän ilman vuoksi todella lämpimänä. Meillä on ollut tämän tyyppisiä kenkiä jo useana talvena, joten koko ei sinäänsä säikäyttänyt, pitkän tennarikauden jälkeen lähinnä mietitytti miten lapsi ottaa isot kengät vastaan. Kaamos kuitenkin laittoi 34-kokoiset kengät mukisematta jalkaan ja totesi, että hyvältä tuntuu. Jalan mittauksen kautta valittu koko osui siis oikeaan ja koko piti muutenkin hyvin paikkaansa, Kaamoksella kun on 6-vuotiaaksi melko iso jalka. 

Kenkiä mallatessa huomasin niissä muutaman tosi hyvän yksityiskohdan. Tykkäsin, että kengän sai nilkan kohdalta kiristää kunnolla ja kiristysmekanismin apuna oli klipsu, jonka lapsi osaa avata ja sulkea itse. Toinen plussapuoli oli saappaiden varren kiristys. Saappaan varsi oli tarpeeksi löysä, että välikausihousun sai saappaiden sisälle piiloon ja kiristettyä niin, ettei esimerkiksi vesi tai lumi sada suoraan saappaaseen. Luultavasti talvihousujen kanssa näitä saappaita pidetään kuitenkin housujen alla, jolloin kiristys on myös hyvä juttu. Saappaassa on myös pukemista helpottava tarranauhakiristys, jolla saappaan saa todella aukinaiseksi, joten ainakin käyttömukavuutta ja helppoutta on mietitty monelta eri kantilta.


Jalassa kengät toimivat hyvin ja pitivät kyllä myös liukumattomuus-lupauksensa todella hyvin. Kengät jalassa pääsi vikkelästi niin männyn latvaan kuin rantakivikollekin. Ongelmia tuli eteen vasta kun Kaamos oli laskeutunut lähes pystysuoraa kalliota pitkin mereen ja huomasi 25 cm:n  syvyisessä rantavedessä seisoessaan, ettei pääsekään kiipeämään kalliota yhtä sukkelasti ylös. Lopputulos oli, että lapsi seisoi noin 5 minuuttia meressä mun miettiessä miten nostan hänet ylös kalliolle ja tässä tuli huomattua, että talvikengät eivat kuitenkaan aja kumisaappaiden asemaa. Sekä kenkäosa että varsi pitivät veden hyvin, mutta saumat päästivät vettä läpi sen verran, että pääsimme lopulta nuotiolle kuivaushommiin. Ja tämä on siis täysin ok, sillä tällaiseen testiin kengät eivät edes pahimmassa loskassa joutuisi ja talvikenkiä ei missään nimessä kannatakaan uittaa merivedessä. Tulipahan kuitenkin testattua tämäkin puoli!

Kenkiä kuivatellessa irrotin sisäkengän ulkokengästä ja laitoin sisäkengät makkaratikkuihin nuotion yläpuolelle kuivumaan. Ulkokengän sai kuivaksi ihan vain talouspaperilla sisältä kuivaamalla ja sisäkenkien kuivuessa Kaamos käytti ulkokenkiä pelkkien villasukkien kanssa. Erityisesti tässä kohtaa kiristykset olivat hyvä apu ja kun sisäkengätkin kuivuivat nopeasti käyttökuntoon, saatiin nekin pian uudelleen jalkaan.

Mulla on varmaan vähän romanttinen kuva Kanadasta, mutta se mielikuva mikä mulla on kanadalaisista tuotteista vastaa kyllä täsmälleen näitä kenkiä. Nämä on sellainen rehti kylmään talveen sopiva laatutuote, jossa ei ole kikkailtu ulkoasulla vaan keskitytty toimivuuteen senkin edestä. Ja se on juuri sitä, mitä mä erityisesti lasten ulkoiluvaatteissa arvostan, että kun satsaa yhteen hyvään, ei tarvitse koko ajan olla hankkimassa uutta ja parempaa. Ja jos me nyt lopetetaan tuo meressä seisoskelu ja keskitytään pysymään pinnalla, niin näillä pärjätään taatusti huhtikuuhun saakka paremmin kuin hyvin. 

STONZ-KENKIEN PLUSSAT JA MIINUKSET

+ superkevyet (ehkä markkinoiden kevyimmät talvikengät?)

+ hyvät kiristysmahdollisuudet 

+ erillinen sisäkenkä pitää jalan lämpimänä (=kerrospukeutuminen)

+ pitävä pohja (testattu liukkailla rantakallioilla ja kivillä)

+ koot pitää paikkaansa

+ kohtuullinen hinta (n. 90-95€)

+ varmasti pitkäikäinen ja lapselta lapselle kestävä 

+ ++ lapsen mielestä mukavat jalassa 

- melko isokokoiset erillisen sisäkengän vuoksi (mutta onneksi silti helpot kävellä)

- kenkäosan ja varren sauman vedenpitävyys ei 100%

- vielä melko tuntematon merkki Suomessa, joten saatavuus voisi olla parempikin (hox! Partioaitta ja muut!)

ARVOSANA 4,5/5 

Stonzin talvikenkiä löytyy kahta mallia, joista tämä on se isommille lapsille suunnattu Trek-malli.  Valikoimasta löytyy myös matalampi Scout-malli. Jälleenmyyjät tällä hetkellä Pikku Tipu, Minim, Kärkkäinen ja Footway. 

Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa

Viikko syyslomaan ja olen niin valmis! Mietin pitkään syysloma-ajan ohjelmaa, jäämmekö ihan vain kotiin köllöttelemään, lähtisimmekö tutkimaan jotakin kaupunkikohdetta Keski-Eurooppaan vai mitähän sitä tekisi. Lopulta kohtalo puuttui peliin ja matkaamme Rovaniemelle, kolme yötä kaupungissa ja kolme yötä Napapiirin retkeilyalueella odottaa jo ihan kulman takana. 

Varasin lentojen yhteydessä myös yhden ruumapaikan matkalaukulle käsimatkatavaroiden lisäksi, sillä loma kaupungissa ja metsässä vaatii melko paljon tavaraa ja vaatetta mukaan. Kätevintä olisi tietenkin, että kaikki vaatteet toimisivat niin retkeillessä kuin kaupungillakin, ja olenkin jo vähän miettinyt ensi viikon pakkauslistaa. 

Muutamat reissuun mukaan lähtevistä vaatteista näettekin näissä postauskuvissa. Kuvat otettiin viikko takaperin Porkkalanniemen lintutornin läheisyydessä ja päältäni löytyy Raiski Sumner + setin takki ja housut sekä musta Milly+ paita. Tätä settiä voi käyttää niin matkustuspäivinä kuin retkeilyalueella majatalossamme, mutta rento yhdistelmä toimii hyvin myös eri tavalla asustettuna kaupungillakin ja tottakai kaupunkihotellissa hengaillessa. Yhdisteltävyydestä loistoesimerkki löytyy Anna-Marian blogin puolelta, jossa sama asu on kuvattu löysänä sunnuntaipäivänä kantakaupungissa.

Raiskin mallisto on vuodesta toiseen siinä mielessä huippu, että samoja vaatteita löytyy kahdella eri mitoituksella, perusmitoituksen lisäksi Raiskilla on Raiski+-mitoitus, eli leveämpi D-mitoitus, jossa myös kokoja löytyy ainakin 54 saakka. Anna-Marian blogissa käytössä on perusmalliston pienin koko 34, mulla taas Raiski+ malliston koko 44+.

Mukaan matkalle puen tottakai myös moneen tilanteeseen sopiva takin, hyvät pitäväpohjaiset nahkakengät, yksinkertaisen päiväretkirepun ja matkalaukusta löytyy ainakin tummansiniset Pine+ kuorihousut koossa 44+. Ulkohousuissa Raiskilla on vielä yläosiakin enemmän valinnan varaa, Pine-housuista kun löytyy perusmitoitukselliset housut lyhyellä ja pidemmällä lahkeella sekä Raiski+ mitoitukselliset housut myös pitkänä ja lyhyempänä versiona. En tiedä mitään muuta ulkoiluvaatemerkkiä, jolla on näin hyvin otettu huomioon naisten vartaloiden erot. Omat housuni on muuten merkattu verkkokauppaan "bloggaajan suosikiksi", joten ne löytyvät helposti.   

Nyt vain sormet ristissä toivon, että pysymme ensi viikon terveinä, ehdin pestä kaikki mukaan lähtevät kamat ja pakata ajan kanssa. Toinen toiveeni on, että Rovaniemellä satelisi edes ihan pikkuisen lunta, sillä viime vuonna näihin aikoihin siellä tosiaan on jo ollut ohut lumipeite!

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa