Kaupallinen yhteistyö Change Lingerien kanssa Muutama teistä olikin jo törmännyt alkuviikon Ilta-Sanomien juttuun , jossa tuttu na...

Kaupallinen yhteistyö Change Lingerien kanssa

Muutama teistä olikin jo törmännyt alkuviikon Ilta-Sanomien juttuun, jossa tuttu naishenkilö esiintyi uima-asuissa! Nyt tämä samainen leidi on nähty myös alusvaatteissa, mutta toivottavasti tämä ei ylitä uutiskynnystä, sillä henkilökohtaisten tutkimuksieni mukaan 99.9% naisista nyt sattuu käyttämään alusvaatteita ;)

Ilta-Sanomien juttuun on kuitenkin pakko palata ihan vähän täällä bloginkin puolella, sillä haastattelua tehdessä multa kysyttiin milloin olen julkaissut ensimmäiset alusvaate/uima-asukuvat blogissani ja nehän ovat jo neljän vuoden takaa. Postauksen Changen alusvaatteista löydät täältä!

Muistan tuolta ajalta sen, kuinka olin aluksi kieltäytyä koko postauksesta, sillä olin aivan satavarma etten tulisi löytämään sopivia rintaliivejä trendikkäistä ja nuorekkaista liiveistään tunnetusta Changesta. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja kun raja myymälään menosta oli ylitetty, loppu onkin historiaa. Changen rintsikat istuivat mulle todella hyvin ja ihastuin merkkiin niin, että en ole sen koommin muita merkkejä edes käyttänyt! Vaikka kokoni 85H tuotti ennen harmaita hiuksia, ei nykyään tarvitse edes miettiä löytyisikö mulle jotain ihanaa, sillä aina löytyy ja yleensä vähän liikaakin!


Vietimme pari viikkoa sitten hauskan kuvauspäivän valokuvaajakamuni Maaritin ja ihanan värikkäistä meikeistä tutun Annan kanssa, kun kuvasimme Changen kesän 2018 alusvaatteita. Studiomme oli rakennettu Maaritin kotiin, kuuntelimme Antti Tuiskua ja söimme välillä salaattia ja jätskiä ja jatkoimme hommia. Kuvauksissa on aina hauskaa, kun voi leikkiä omilla puolillaan ja nytkin kokeilimme monenlaisia tyylejä, sillä on hauskaa nähdä miten erilaiset alusvaatteet luovat erilaisia fiiliksiä.

Mähän olen tyypillisesti mix and match nainen, jolla on useimmiten rintaliivit ja alushousut eriparia. Rintsikoissa tykkään leikkiä väreillä ja alaosassa taas arvostan tukevuutta. Juhliin ja vähän parempiin menoihin on kuitenkin kiva pukeutua jo alusvaatteista lähtien yhtenäiseen settiin. Tällä kertaa uskaltauduin kokeilemaan myös jotain ihan erilaista ja nappasin harmaan yksiosaisen Linnett bodystockingsin mukaani. Testailin bodya jo ennen kuvauspäivää päälleni ja olin melko varma ettei se jäisi lopullisesti käyttööni, mutta kuinka ollakaan parin päivän testailun jälkeen aloin pitämään naisellisesta pitsiunelmastani tosi paljon. Matalempien housujen kanssa selän pysyminen automaattisesti piilossa tuntuu tosi kivalle ja ohut materiaali tuntuu myös yllättävän tukevalta päällä. Tätä tulen käyttämään jatkossa etenkin juhlapukujen alla, kannatti siis kokeilla!


Jokapäiväiseen käyttöön tulivat harmaan Linnett full cup rintaliivit saman sarjan tai-alushousujen kanssa sekä mustat Lissi-rintaliivit, sekä näihin sopivat Lissi highwaist hipster alushousut. Hillittyjen värivalintojeni takaa löytyy muuten aika luonnollinen syy, ostin nimittäin jo aiemmin Changesta ihanat persikanväriset Lee Full Shaperit kesämekkojen alle, joten nyt oli hillitymmän värin vuoro :D 

Changen alusvaatteet tuntuvat nyt olevan todella suosittuja myös muiden somevaikuttajien päällä ja kurkin aina innolla Instasta löytyisikö hashtagilla #changesuomi mitään uutta inspiraatiota. Changen yhteistyökumppanit kun tuntuvat olevan aina poikkeuksellisen inspiroivaa porukkaa ja on ilo kuulua porukkaan, joka suhtautuu positiivisesti sekä elämään että ulkonäköönsä. Sehän on ihan meidän jokaisen oikeus!

Ja nyt se paras osuus! Koska Changella tiedetään, että välillä sinne alusvaatemyymälään meneminen on vähän vaikeaa ja joskus rintsikoiden uusiminen saattaa unohtua muutenkin arjen hulinoiden keskellä, halusi Change Lingerie kannustaa seuraajiani tutustumaan Changen myymälätarjontaan todella hyvän alennuskoodin kera! Kun mainiset minkä tahansa Change-myymälän kassalla koodin ELSA, saat ihan kaikista alusvaatehankinnoistasi - 35% alennuksen 26.6. saakka. Kyllä! Nyt siis kannattaa uskaltautua Changen ammattitaitoisten myyjien huomaan ja löytää kesäksi yhdet tai useammatkin rintaliivit sekä pino pikkuhousuja. Kaikki Changen Suomen myymälät löydät TÄÄLTÄ.

Muut postauksessa näkyvät tuotteet :

Loungewear kimono ja Plain Hosiery verkkosukkahousut

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa
Meikki ja hiukset: Anna Nuutinen

3 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Rohtos Labsin kanssa Voiko lisäravinteilla hallita stressiä? Se selvitetään tässä postauksessa! Sain muutam...

Kaupallinen yhteistyö Rohtos Labsin kanssa

Voiko lisäravinteilla hallita stressiä? Se selvitetään tässä postauksessa!

Sain muutama kuukausi sitten viestiä oululaiselta Rohtos Labs lisäravinnemerkiltä siitä kiinnostaisiko testata stressioireita helpottavaa RAUHA-valmistetta, joka on suunniteltu negatiivisilta tuntuvien hermosto-oireiden kuten rauhattomuuden ja väsymyksen  hoitoon. Tarjous sattui sopivaan saumaan, sillä olin jälleen kerran ajanut itseni tilanteeseen, jossa uni maistui, mutta liikunta ei ja kaikenlainen melu etenkin avokonttorissa tuntui ylitsepääsemättömän ärsyttävältä ja menetin töissä hermoni jatkuvasti. Mistään työstessistä en sinäänsä puhuisi, vaan monien ärsyttävien asioiden väsyttävästä sumasta, jota lääkitsin tottakai kofeiinilla ja päiväunilla. Kombo ei ollut kovinkaan menestyksekäs.

Vaikka olen muuten skeptikko monessa asiassa, ruuan ja sisäisen ravitsemuksen vaikutus olotilaani on ollut jo vuosia kristallinkirkas. En siis kieltäydy periaatteesta lisäravinteilta - päinvastoin - mutta ymmärrän, että alalla on monenlaista toimijaa ja markkinointilauseisiin ei aina ole uskominen. Siksi teinkin Rohtos Labsin kanssa diilin, jossa sain pitkän kahden kuukauden testausajan tuotteelle ja jos tuote toimisi, kirjoittaisin siitä blogiini. Tämä on se kirjoitus.


Miksi Rauha?

RAUHA sisältää rohtokoisio-nimistä kasvia, jonka stressinpoistovaikutuksista olen kuullut ennenkin kehuja. Vanha etenkin intialaisessa lääketieteessä käytetty kasvi on osoittanut monissa tutkimuksissa tehonsa, mutta itse en ollut kokeillut tätä vierasperäiseltä nimeltään ashwagandhana tunnettua kasvia koskaan. Tämän lisäksi RAUHA sisältää monelle stressiherkälle tuttuja helpottajia eli B6 ja B12 vitamiineja, aminohappoyhdistelmä L-teaniinia, tutkitusti tehokasta vihreäteeuutetta sekä mielialaa nostattavaa tyrosiinia.

RAUHA ei ole vain sen valmistajan itse itselleen suunnittelema tuote, vaan hermosto-oireisiin positiivisesti vaikuttavan tuotteen takana on myös suuren suosion saavuttaneen Biohakkerin käsikirjan kirjoittajat. Nämä suomalaiset biohakkerit tietävät ravinnelisien raaka-aineiden uusimmista tutkimuksista lähes kaiken sekä ovat testanneet ravintolisän ainesosien vaikutusta myös tottakai itseensä. Jos hyvinvointiin lähes sekopäisen (anteeksi!) vakavasti suhtautuvat tyypit uskovat tähän RAUHA-valmisteen komboon, tottakai sille oli annettava mahdollisuus.


Käyttökokemuksia

RAUHA-valmiste on pakattu kapseleihin, joita otetaan päivässä 2 kpl. Mulle niiden popsimiseen sopi hyvin aamu, jolloin otan muutenkin esimerkiksi sinkki ja d-vitamiinilisät päivittäin. Vaikka uusi purkki vei tottakai hetken huomioni, aika nopeasti unohdin mihin tarkoitukseen pillereitä napsitaan ja otin kapselit rutiinilla sen kummemmin miettimättä stressitasojani. Muutenkin olen ihminen, joka ei kovin tarkasti analysoi olotilaansa päivittäin, vaan tekee huomioita vähän pidemmällä aikavälillä.

Oikeastaan heräsin RAUHAn vaikutuksiin ensimmäistä kertaa vähän vahingossa, kun noin kolmen viikon käytön jälkeen unohdin vastamelukuulokkeeni kotiin ja työpaikan jatkuva puheensorina ei enää tuntunutkaan lamauttavan ärsyttävältä, vaan pystyin keskittymään pitkästä aikaa hommiini siitä huolimatta. Kotimatkalla aloin metrossa miettimään voisiko keskittymiskyvyllä ja RAUHA-valmisteella olla yhteys ja samalla huomasin, etten ollut nukkunut lähes pakollisia päiväuniakaan noin viikkoon ja olo ei ollut niin rauhaton, mitä aloittaessani testijaksoa. Kevät oli varmasti paras mahdollinen aika ottaa uusi valmiste käyttöön, sillä luonnollisesti paras lisäravinne eli aurinko varmasti auttoi osaltaan myös stressioireiden karkoituksessa.

Olkoon placeboa taikka ei, mutta noin 2-3 viikkoa testijakson aloituksen jälkeen oma olotila on ollut tosi hyvä ja monet Instaseuraajat ovat kommentoineet mun näyttävän viime aikoina onnelliselta. Mitään suurta onnen pyörremyrskyä en kuitenkaan ole kokenut, mutta ehkäpä se väsyn ja muutaman stressijuonteen poistuminen ohimolta on vaikuttanut myös ulkonäköön? Koska RAUHA toi mulle pienen palan sitä kaipaamaani rauhallista fiilistä sekä päiväunettomat iltapäivät, tuntuu aika itsestäänselvälle, että jatkan tämän ravinteen kanssa myös jatkossa. Tosin toivoisin, että valmistaja tekisi kerralla vähän isompia paketteja, sillä hankkisin mielelläni esimerkiksi 3kk setin kerralla. Ja toiveeni onkin jo kuultu, sillä Rohtos Labs miettii parhaillaan erikokoisia pakkausvaihtoehtoja, ja sillä tavalla myös hintaa saatettaisiin saada hinattua hieman alaspäin.


Rohtos Labsilta löytyy RAUHAn lisäksi myös kolme muuta lisäravinnevalmistetta, aineenvaihduntaa aktivoiva MATCHA, energisyyttä lisäävä PIRISTE sekä SUOJA, jonka tehtävä on ehkäistä alkoholin nauttimisesta johtuvia haittavaikutuksia, kuten... no suoraan sanottuna sitä jäätävää darraa. 
Näistä tuotteista itse olen testaillut myös PIRISTE ja MATCHA valmisteita ja itseasiassa tykännyt molemmista omassa tehtävässään paljon. Siksikin suosittelen tutustumaan näihin purnukoihin joko Rohtosin sivuilla tai vaikkapa Ruohonjuuressa piipahtaessasi. MATCHA esimerkiksi on tosi hyvä apu niihin päiviin, kun tuntuu, että housut puristaa ja tiedät sen johtuvan ihan ruuan aiheuttamasta turvotuksesta ja PIRISTE on ollut mulla käytössä pitkinä työpäivinä, viimeksi tällä viikolla.

ARVONTA! Käyhän tutustumassa Rohtos Labsin tuotteisiin ja kerro kommenttiboksiin mihin tuotteeseen haluaisit tutustua! Perustele valintasi kommenttiboksiin ja lisää mukaan meiliosoitteesi (en käytä sitä muuhun markkinointiin) niin ilmoitan meilitse voittajalle! Arvontapalkintoina on viidelle onnekkaalle vapaavalintainen Rohtos-lisäravinnepurkki täynnä joko suojaa, pirteyttä, rauhaa tai aineenvaihduntaa kiihdyttävää matchaa! Arvonta on voimassa 30.5. saakka!

17 kommenttia

Olin pitkään sitä mieltä, että paras esimerkki tuoda esiin kehojen moninaisuutta, on vain olla olemassa. Ettei jokaisen instakuvan tai komm...

Olin pitkään sitä mieltä, että paras esimerkki tuoda esiin kehojen moninaisuutta, on vain olla olemassa. Ettei jokaisen instakuvan tai kommentin tule alleviivata kyseessä olevan kehopositiivinen kannanotto, sillä minä itsessäni, eläessäni elämääni en tietenkään ole kannanotto. Satun nyt vain olemaan 48-kokoinen nainen, jolla on oikeus elää ja olla, kuten kenellä tahansa muuallakin.

Meni aika pitkään, että edes halusin myöntää itselleni minua ja muita isokokoisia ihmisiä kohdeltavan hyvin eritavalla mitä pienempiä. Monia asioita on ollut helppo ohittaa olankohautuksella, sillä kyllähän se aina sattuu, kun huomaa kuuluvansa ryhmään, johon kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja niiden käyttä myös syrjiviä käytänteitä. Pikkuhiljaa tuossa 35 vuoden pamahtaessa mittariin alkoi mittani kuitenkin täyttyä ja aloin huomioimaan asioita, joita olin ennen halunnut sivuuttaa. Ja tiedostaessani asioita huomasin itsellenikin tutun jutun, ihmiset jotka eivät kuulu syrjittävään ryhmään eivät myöskään huomaa syrjiviä tapoja ja käytäntöjä. En minä suomalaisena valkoisena naisena välttämättä huomaa vaikka nyt saamelaisten ja romanien syrjintää, ellei sitä osoiteta minulle selkeästi. Siksi tarpeeni alleviivata isoihin ihmisiin kohdistuvia ennakkoluuloja kasvoi niin etten enää voi pitää suutani kiinni.


En tietenkään ole asiani kanssa yksin - onneksi. Vaikka kyse on maailman mittakaavassa pienistä jutuista (tiedättekö sen "eikö ole isompia ongelmia kun tähän pitää puuttua" tematiikan, jolla lihavien syrjintä ja Palestiinan kriisi ovat vertailukohteina?) joihin voisi suhtautua kevyesti (hei huumoria!), tässä elämäni I take no shit-vaiheessa pääni savuaa esimerkiksi siitä miten halventavasti meidät isokokoiset esitetään mainoksissa, joissa MEILLE on tarkoitus myydä jotain. 

Yksi yleisimmistä ja tunnetuimmista ongelmista on ihan se, ettei lihavat sovi vaateteollisuuden mielestä malleiksi. Miksi sopisikaan, meillehän niitä tuotteita myydään. Asiassa ollaan päästy jo hieman eteenpäin, mutta edelleenkin plus size vaatteita esitellään n. 42-kokoisien pienivatsaisten isolanteisien naisien päällä. Mallien koko on useimmiten niin pieni, että pienintä plus-vaatemalliston vaatetta joudutaan  kuviin pienentämään, vaikka tutkimustuloksieni mukaan myös isompikokoisia malleja olisi tarjolla (lue: minä tulen, kunhan hinnasta päästään sopimukseen). Isompikokoisen mallin päällä vaattetta kuvatessa myös asiakkaalle välittyy viesti, että vaatteet on todellakin suunniteltu meille isokokoisille joka saattaa johtaa jopa ostotapahtumaan. Kyllä!


Mutta jos vaateteollisuus ei onnistu löytämään isokokoisia malleja mainoksiinsa, ongelmaa ei tunnu olevan millään muulla teollisuudenalalla, joiden mielestä lihavan ihmisen roolittaminen liian pienissä vaatteissa sketsimainokseen on "edistyksellistä". En seuraa televisiota kovinkaan paljon, joten korjatkaa jos olen väärässä seuravassa väittämässä: Mainoksissa ei näy lihavia ihmisiä uskottavina hahmoina, vaan pelkästään hiukan tyhminä karikatyyreinä. Minä en ole ainakaan törmännyt yhteenkään deodorantti, pyykkiaine tai automainokseen, jossa esiintyisi isokokoinen ihminen, todennäköisesti siksi, ettei isokokoinen ihminen sovi suosittelijaksi. Jos lihava ihminen suosittelisi esimerkiksi deodoranttia, voisihan sitä vaikka olettaa, että deodorantti on muuttanut ihmisen lihavaksi! Riskiä ei kannata ottaa.


Mutta sketsihahmoiksi meistä on kyllä! Oletteko jo törmänneet Sydänmerkin "Maailman helpoin elämäntaparemontti" mainoksiin, jossa hömelö unilelun kanssa nukkuva isokokoinen mies tavuttaa sokerin ja rasvan vaaroista hikinauhassa ja liian pienessä topissaan? Tai Nissenin uuteen pätkään, jossa niin ikään kehonmuodot paljastaviin vaatteisiin sonnustautunut lihava nainen ahdistelee ja rikkoo holtittomasti pienten miesten silmälaseja ja lopulta kaappaa "kaksi yhden hinnalla" miehet mukaan kotiinsa? Ha ha ha. Nissenille mainoksesta reklamoidessani sain vastauksen, jossa he pyysivät anteeksi sitä, että mainos aiheutti mielipahaa. He totesivat kyseessä olevan edistyksellinen mainosfilmi, jossa näytetään erilaisia tavallisia suomalaisia ihmisiä. Kuten tuikitavalliset pienet miehet, jotka jakavat naisensa (yksi pieni mies ei riitä?) ja tuikitavallinen miehiä ahdisteleva huonosti pukeutunut lihava nainen, joka nyt sattuu kömpelyyttään rikkovan silmälaseja.

Syyttäkää huumorintajuttomaksi, mutta ei vain naurata, että mainoksien kuva isokokoisista (tai pienikokoisista) ihmisistä on tämä. En tiedä naurattaisiko, jos isokokoisia näkyisi enemmän muissa mainoksissa, mutta nyt ei ainakaan naurata. Mitäpä luulette suuntaanko hankkimaan uudet lasini Nisseniltä tämän kampanjan jälkeen? Sydänmerkki-tuotteita kyllä käytän, sillä olisi hölmöä olla käyttämättä, mutta olisin kyllä odottanut Sydänliitolta vähän enemmän. Mutta huumori on vaikea laji, varsinkin sen tekeminen (ja myös itse kokemilleen stereotypioille nauraminen).


Oikeastaan kaikki näkemäni ihmisten moninaisuutta ja isokokoisuutta esiintuovat vakavasti otettavat mainokset on lueteltavissa yhden käden sormilla. Olen nimittäin nähnyt niitä tasan kolme kappaletta, joista kaksi on kantaaottavista videoistaan tutun Viivi Huuskan ohjaamia. Kalevala Koru, Citymarket sekä Stockmann, kiitos näistä mainoksista, joissa ihmisten kirjo edes hieman vastaa todellisuutta. Tosin odotan edelleenkin sitä ihmettä, että isokokoinen ihminen ei olisi vain yksi ryhmästä, vaan aktiivinen, itsenäinen ja samaistuttava suosittelija, siinä missä muutkin mainoshahmot.

Ja Nissen ja muut sketsimainostajat: huumoria voi tehdä monella tapaa ilman nunnukanunnukalailai-perinteitä, joissa jo valmiiksi ennakkoluuloja osakseen saavista ihmisryhmistä tehdään typerästi käyttäytyviä karikatyyrejä. Oivaltavimman huumorin kun ei tarvitse naureskella ihmisten ulkonäölle, iälle tai etniselle alkuperälle ollakseen hauskaa. 

4 kommenttia

Itsensä kuvaamista pidetään usein hyvin pinnallisena, mutta itse uskon (ja monet tutkimukset sen todistavatkin), että hyvillä valokuvilla o...

Itsensä kuvaamista pidetään usein hyvin pinnallisena, mutta itse uskon (ja monet tutkimukset sen todistavatkin), että hyvillä valokuvilla on terapeuttinen vaikutus ja itseä miellyttävät kuvat nostattavat sekä mielialaa että itsetuntoa yllättävän paljon. Valokuvia voi siis ottaa esittelytarkoituksen sijaan ihan vain itselleen ja monia voimauttaa nähdä itsensä omaa silmää miellyttävissä kuvissa. Ja ne, jotka uskaltautuvat kuviaan somessa jakamaan hyötyvät varmasti kauniista sanoista, joita kuvat monesti keräävät. Kuvia siis kannattaa ehdottomasti ottaa ja niistä kannattaa nauttia niin usein kuin mahdollista!

Ongelma kuitenkin on, että vaikka kaipaisit itse kameran eteen ja kaunista kuvaa katseltavaksesi, ei kuvaushaluista ihmistä löydy lähipiiristä tai jos löytyykin, hän on usein suoraan sanottuna...ihan paska kuvaamaan. Kesän kunniaksi ajattelin kuitenkin kirjoittaa pienen ohjeistuksen miten Instagrampuoliso saadaan nappaamaan se täydellinen kesäkuva omiin arkistoihin, facebookin oletuskuvaksi tai jopa sinne Instagramiin. Ideana ei ole jakaa mitään "oikeita" valokuvausniksejä valotuksista ja aukoista, joten näillä ohjeilla saat kuvan vaikka kännykkäkameralla!


1) Taustoita kuvan tarkoitus. Monelle valokuvan otto tarkoittaa tilanteen tai hetken ikuistamista. Kun kyse on jostain muusta kuin hetken dokumentoimisesta, kerro siitä Instapuolisollesi mahdollisimman seikkaperäisesti. "Minulle tulee hyvä mieli, kun näen itsestäni kauniita kuvia ja haluaisin sinun ottavan sellaisen, jossa näytän mielestäni kauniilta".

2) Kerro millaisista kuvista pidät. Instapuolisollasi voi olla täysin erilainen näkemys kauneudestasi ja hän näkee kauneutta joka kuvassa. Oikein! Ennen kuvaamista kannattaa kuitenkin kertoa edes jotain mistä piirteistä itse pidät itsessäsi ja mitä piirteitä et ehkä vielä ole valmis näkemään kuvissa. "Haluaisin sellaisen läheltä otetun kuvan, jossa hymyilen ja jossa kaksoisleuka ei korostu kovin isoksi" Itsevarmuuden kasvaessa todennäköisesti unohdat tietoisuutesi kehosi "epäkohdista" mutta on ihan ok piilotella kuvissa niitä piirteitä, joista et sillä hetkellä pidä. 

3) Näytä millaisista kuvista pidät. Etsi kuvia, joissa on mielestäsi kiva etäisyys, kiva asento, kiva ilme ja näytä se Instagrampuolisollesi. Voitte ihan huoletta vaikka matkia koko kuvan harjoitellessanne niitä kuvakulmia, joista pidät eniten.


4) Pistä piste naureskelulle. Valokuvaus saa olla hauskaa ja kummallisia ilmeitä ja asentoja tulee kaikille. Ilkeämieliset kommentit eivät kuitenkaan kuulu kuvaukseen, varsinkaan kun kuvaaja tietää kuvan tarkoituksen. Turhat letkautukset homman pinnallisuudesta, mahdottomuudesta tai kuvattavan ulkonäöstä eivät kuulu tähänkään hommaan ja niille on nollatoleranssi muutenkin. Nämä letkautukset poistuvat usein ihan sillä, että kuvaaja ymmärtää kuvan tarkoituksen hyvin. Jos niitä sen jälkeenkin tulee, huomauta ystävällisesti mutta napakasti asiasta. 

5) Aikatauluta kuvaus. Kuulostaa hassulle, mutta monesti kuvaajaa auttaa tieto, että tässä hommassa menee viisi minuuttia tai että kuvia otetaan vaikka 50 kappaletta. Useimmille kuvan otto tarkoittaa yhden tai maksimissaan kahden kuvan näppäisyä ja kun kuvattava alkaa viimein rentoutua, on kuvaaja jo kävellyt pois tilanteesta. Oman turhautumisesi välttämiseksi kannattaa siis sanoa, että kuvauksessa menee muutama minuutti ja kuvattaja voi katsoa kuvia ja vaihtaa asentoakin niin halutessaan. Idea kun on saada kuvattavaa miellyttävä kuva, ei mikään arkireaistinen dokumentti.

6) Kiitä, kehu, kannusta. Valokuvien otosta voi tulla myös yhteinen juttunne, kunhan pääsette irti siitä "kuinka noloa on kuvauttaa itseään" ja kuvaaja usein innostuu siitä, että huomaa myös itse kehittyvänsä. Siksi kiitä, näytä mistä kuvissa pidit ja jos saat kuvasta kivaa palautetta, jaa myös se kuvaajan kanssa.

7) Älä luovuta. Kaikkia valokuvaaminen ei vain kiinnosta eivätkä he tule ikinä ymmärtämään miksi haluat kuvaan. Älä luovuta, vaan etsi joku toinen kädellinen olento, jolla ymmärrystä on enemmän. Usein myös kaveri tai työkaveri haluaisi kivoja kuvia itsestään, joten yhdistäkää voimat ja napatkaa kuvia vaikka puistotreffeillä tai lounastauolla.


8) Ole armollinen itsellesi. Lehdissä ja somessa näet paljon ammattilaisten ottamia kuvia, joissa apuna on ollut ammattikuvaaja, meikkaaja ja kuvia on myös käsitelty ainakin värien osalta jonkun verran. Jos et näytä kuvissa Ashley Grahamilta, ei se mitään. Ei Ashley Grahamkaan näytä siltä 24/7/365. Sinä näytät sinulta, arpesi, ihokarvasi ja ja huokosesi saavat näkyä, sillä ne kertovat siitä, että olet ihminen etkä muovinukke.

Kuvissa näkyvät uikkarit: Bombom.fi (lainassa työjuttua varten)


7 kommenttia

Varmastikaan kukaan suomalaista vaikuttajaskeneä instassa seurannut ei voinut viime viikolla välttyä tiedolta, että jossain o...


Varmastikaan kukaan suomalaista vaikuttajaskeneä instassa seurannut ei voinut viime viikolla välttyä tiedolta, että jossain on ollut pukukoodina rock chic, niin usein tämä sana tuli ainakin omaan feediini. Ja kyllä, mäkin olin hetken rock chic. YSL Beautyn maasta toiseen kiertävät bileet saivat itsenikin juhlimaan, vaikka hieman hämärän peittoon jäi että mitä. Ilmeisesti ainakin sitä, että YSL oli roudannut Kattilahalliin posliiniammeen täynnä kultalameita, jossa sai ottaa kuvia. Ei liene yllätys, etten ihan aina pysy perillä näiden somejuhlien syvimmästä tarkoituksesta, jos siellä kuvien ottamisen lisäksi joku tarkoitus edes on :D

Mutta asiaan. Mun rock chicini oli melko sekalainen suoritus, olin töissä päivän Marimarin Beehivessä ja tennareissa sekä hupparissa, illaksi nakkasin hupparin nurkkaan ja vaihdoin tennarit työpaikan kaapista löytyneisiin kultakenkiin sekä aamulla kassinpohjalle heittämääni Marimarin rähinäremmiin, siis tuohon nahasta, helmistä ja metallista tehtyyn pitkään kaulaketjuun. 

Marimarin omistaja Mari lähetti ketjun mulle kiitokseksi hänen naistenpäivätempaukseen osallistumisesta ja tottapuhuttuna mietin tulisiko remmille kovinkaan paljon käyttöä, sillä en ole tottunut käyttämään helmiä ollenkaan. Mutta kun pukukoodin chic-sana vaati jotain astetta hienostuneempaa, tuli helmiketjulle heti käyttöä. Nyt kun kuvaa katson, luulen rähinäremmin pääsevän pian uudelleenkin käyttöön alun epäluuloisuudestani huolimatta. 

Myös meikistä on pakko sanoa yksi juttu. Yleensähän rock-sana tuo mieleen mustat rajaukset ja sata kerrosta mustaa maskaraa. Ja rakastan sellaista 70-luvun bändärilookia tosi paljon! Nyt on kuitenkin käynyt niin, että kun paksut ripsienpidennykset alkavat olla melko nähty juttu, tuntuu jotenkin kapinallisemmalta ja hauskemmalta kulkea välilä ilman mitään ripsiväriä, ripset täysin nakuina. Huuliin sen sijaan latasin paljon väriä Macin Lady Danger- huulipunalla, joka on ihan mieletön sävy!

Vaikka laittautumista olikin ilmassa, bileet loppuivat osaltani melko lyhyeen ja totesin ettei kuvausseinältä toiselle liikkuminen kuohuvalasikädessä oikein ollut mun juttu. Mutta onneksi mummomaista reaktiotani komppasivat myös Anna-Maria ja Iina, joten mummoilimme yhdessä tiemme Kattilahallista ulos ja suuntasimme koteihimme. Olihan se kellokin jo vallan 21.30 :D 

Mekko ja koru: Marimari (saatu), kengät: Tenpoints (saatu) 

3 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa Kun lähdin lauantaiaamuna vappupakaasieni kanssa maalle, oli sää jo hyvin vapulle tyy...

Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa

Kun lähdin lauantaiaamuna vappupakaasieni kanssa maalle, oli sää jo hyvin vapulle tyypillisen harmaa ja aurinkolasit sai pakata suosiolla kassiin. Ei ole ensmmäinen kerta, kun tämä keväänjuhla vietetään huppu päässä, kuohuvalasi lapasissa. Sadetakin pystyin kuitenkin jättämään kotiin, kun nappasin naulakosta Raiskin tämän kevään suosikkiuutuuteni, Nakane-takin koossa R+46.

Nakane oli ainakin minulle toivottu lisä Raiskin mallistoon, sillä sen tyyli ei ole niin alleviivaavan sporttinen, mitä monien muiden Raiskin vaatteiden ja siksi se sopii hyvin myös kaupunkikäyttöön, esimerkiksi farkkujen ja tennareiden kanssa. Ihan miniminipieni ruutumainen kuosi tekee takista kivan eläväpintaisen ja hieman farkkumaisen ja paksut nyörit ja pienet tekonahkayksiyiskohdat tekevät takista viimeistellyn ja siistin. Siksi olenkin käyttänyt Nakanea nyt keväällä potkulautalenkkien lisäksi ihan työpäivinäkin, viime viikon monen päivän pressipäiväputkenkin vedin läpi Nakanessa, milloin pitkässä mekossa ja milloin jumppahousuissa, vähän riippuen mikä päivän muu ohjelma oli. 


Teknisestikin Nakane on ollut loistava. Olen ollut viisi-kuusi vuotta nyt Raiskin vaatteissa kesät talvet, joten aina välillä sitä unohtaa, ettei teknisesti näin hyviä vaatteita ole helppo löytää, kun kokoa on vähänkään yli 44-koon yli. Netissä kuitenkin luen lähes päivittäin keskusteluja miten vaikeaa sopivien ulkoilu/urheiluvaatteiden hankkiminen on xl-kokoiselle ja välillä ihan turhaudun, että miksi ette hanki Raiskia! Mutta vanhat mielikuvat ovat yllättävän juurtuneita ja kun ihan vähän aikaa sitten iso nainen sai hakea vaatteensa miestenosastolta, ei se tieto uusista tuulista mene nopeasti eteenpäin. Onneksi vaihtoehtoja kuitenkin on ja sekin perusvirsi siitä, että lihaville on tarjolla aina vain mustaa, on kyllä vanhaa perua, nytkin Raiskin Japani-teemainen mallisto on täynnä väriä ja kuosia, tämä takki ei todellakaan ole ainoa lajissaan!

Vaikka lapselle hankin yleensä välikausi/talvivaatteisiin 6000-10 000 vesipilarin vaatteet pihalla rymyämiseen, pärjään itse usein paljon vähemmällä ja voin todeta tämän kevään säässä Nakanea testanneena, se kyllä pitää tihkusateen ja vähän isommankin hyvin, vaikka ei tietenkään mikään vaeltajan valinta olekaan. Ison hupun alle on hyvä piiloutua myös tuulelta ja kun takin sisältä löytyy verkkovuori, povitasku sekä nauhat, joilla vyötäröä voi kiristää, on takissa kaikki se, mitä arjessa takissa haluankin olevan. Tosin itse tykkään tästä takista suoran mallisena, joten en kiristä takkia vyötäröltä ollenkaan, vaan annan suoran muodon tulla esiin. Ja jos ihmettelet onko mulla alla myös toinen samasta kankaasta tehty takki, niin ei ole! Nakanessa on tuollainen kiva leikkaus, jossa sisäosa kiinnitetään vetskarilla hieman lyhyemmältä matkalta kuin päällä oleva nepparilista. Kun laittaa vain vetskan kiinni, takki näyttää tosiaan siltä, kuin päällä olisi kaksi samasta kuosista tehtyä rotsia. 

Loppuun kuvaterveiset myös viime viikolta! Tätä se on tosiaan ollut, sadetta sateen perään koko viikko! Hyvin on kuivana pysytty myös siis kaupungissa!


Ps. uskokaa tai älkää, noiden laiturikuvien jälkeen kävi niin, että menetin talviturkkini tuonne järveen. Pitihän sitä, kun niin lähellä oltiin :D

13 kommenttia

Muistan kun näin joskus kymmeniä vuosia sitten kuvan Madonnasta juoksemassa personal trainerin kanssa, mietin että taitaa tyyppi olla ...


Muistan kun näin joskus kymmeniä vuosia sitten kuvan Madonnasta juoksemassa personal trainerin kanssa, mietin että taitaa tyyppi olla vähän yksinkertainen. Jokainenhan osaa juosta, mihin siinä mitään ammattilaista tarvitsee, eikun lenkille vain. Henkilökohtaisen liikuntaneuvojan ja treenauttajan palkkaaminen tuntui silloin aika kaukaiselle ajatukselle, mutta ajat muuttuvat ja nykyään kuulee vähän yhdeltä sun toiselta hyvistä treenikokemuksista PT:n kanssa. Mulla ei kuitenkaan ollut käynyt oikeastaan mielessäkään, että voisin itse treenata PT:n kanssa, kun en tähtää liikunnassa mihinkään muuhun kuin säännöllisyyteen. 

Talvi oli kuitenkin raskas ja liikuntakerrat jäivät yksi toisensa jälkeen väliin huomaamattani. Alkuvuodesta havahduin siihen, että väsymykseni alkoi olla lähes lamauttavaa ja kummallista kyllä kroppa huusi ruuaksi kahta asiaa: verimakkaraa ja appelsiinia. Samoihin aikoihin sain yhteydenoton Lupaus-studiolta haluaisinko testata kolmen kerran PT-pakettia heidän personal trainerinsa Sanna Tiusasen kanssa ja kun virtaa oli saatava, tottakai suostuin tarjoukseen ilomielin. 


Kolme kertaa pt:n kanssa kuulosti juuri sopivalta määrältä tarpeisiini. Tuntui, että tarvitsisin joka tapauksessa uuden kuntosaliohjelman ja neuvoja laitteiden käyttöön, joten suunnittelutapaamisemme jälkeen suunnistimme kuntosalille, johon mulla on jo entuudestaan jäsenyys. Tykkään kuntosaliharjoittelusta paljon, mutta salilla iskee aina epävarmuus siitä miten liike tehdään oikein, joten oli kiva saada Sannalta sekä simppeli harjoitusohjelma että kartoittaa sopivat vastuspainot tämän hetkiseen treeniin. Kuntosaliharjoittelu menikin hyvin ihan loppumetreille saakka, kunnes tunnin liikkumisen jälkeen poikittaisia vatsiksia tehdessäni muhun iski tosi heikko olo ja jouduin skippaamaan viimeiset liikkeet sen vuoksi. Juteltiin Sannan kanssa siitä kuinka omaa kroppaa kannattaa kuunnella ja lopetettiin treeni siihen ja käytiin yhdessä läpi miten voisin tapaamistemme välissä kasvattaa liikkumistani.

Saliharjoittelun jälkeen sain päättää millaista lajia haluaisin kokeilla seuraavaksi ja vähän omaksikin ihmetyksekseni aloin puhumaan kahvakuulasta. Kahvakuulaharjoittelupaikaksi sovittiin Lupauksen oma sali seuraavaksi viikoksi ja viikon aikana lupasin tarkkailla omaa fyysistä aktiivisuuttani niiltä osin, että hyötyliikkuisin enemmän esimerkiksi skippaamalla hissit ja lyhyillä matkoilla julkiset. Tämä toimikin tosi hyvin ja koin jo ekan treeniviikon jälkeen piristyväni ja saavani ihan erilaista energiaa itseeni!


Mutta kuten otsikosta ehkä arvaatte, kaikki ei mennyt ihan kuin olisi voinut toivoa. Viikon päästä  toisella treenikerralla kahvakuuliin tutustuessa sama salilla tuntunut heikotus ja huono olo tuli takaisin! Eikä minään pienenä heikotuksena vaan ihan kunnon niskaotteella. Ihastuin liikkeisiin, jotka Sanna oli mulle suunnitellut ja tykkäsin kahvakuulasta muutenkin, mutta lopputulos oli se, että makasin heikotuksen vallassa Lupauksen lattialla itkien, kun en vain pystynyt heikon olon vuoksi tehdä liikkeitä! Onneksi PT:ni Sanna tiesi paljon myös terveysasioista kätilön koulutuksen vuoksi ja patisti mut terveyskeskukseen mittauttamaan hemoglobiinin ja verenpaineen ennen seuraavaa treenikertaa, joka olisikin vasta useamman viikon päästä.

Viikot treenien välissä meni hieman usvassa, kävin terkkarilla toteamassa verenpaineideni olevan melko matalat ja liian matalien hemoglobiiniarvojen vuoksi sain kehoituksen ryhtyä kunnon rautakuurille. Raudan puute on ollut riesanani ihan nuoresta saakka ja tätähän se verimakkaran ja appelsiinin himo uumoilikin, keho huusi rautaa ja sen imeytymisessä auttavaa C-vitamiinia. Innostuin kuitenkin Lupauksella tehdystä kahvakuulatreenistä niin paljon, että hankin kotiini muutamat kokovartalon treeniin soveltuvat kuulat ja aloin Sannan ohjeiden mukaan tekemään liikkeitä, jotka tuntuvat hyvälle ja kiinnitin huomiota arkiliikuntaan, sillä normaalissa arjessa heikotusta ei tuntunut juuri koskaan.

Kolmas ja tällä erää viimeinen treenikerta Lupauksella piti sisällään sekä liikkumista että myös henkistä treeniä. Sanna opetti mulle kehonhuollon kannalta tärkeitä liikkeitä ja puhuttiin paljon siitä, kuinka myös kehonhuolto ja etenkin ylävartalon jumien poisto hieronnalla saattavat parantaa verenkiertoani ja auttaa myös treenatessa ilmenevään heikotukseen. Viimeisen kerran lajina meillä oli muuten kotitreenin tehostus jumppakuminauhan avulla ja kun heikotusta edelleenkin ilmeni, patisti Sanna mut vielä ihan kunnon verikokeisiin, jotta jos heikotukseen olisi jokin vakavampi syy, se tulisi selville. Ensi viikolla olenkin menossa verikokeisiin ihan hyvillä fiiliksillä, sillä kuukauden intensiivinen rautakuuri on kyllä lisännyt energian tunnetta kehossa ja uskon, että syy heikotukseen saadaan hoidettua kevään aikana kokonaan pois.


Kuten tekstistäni saa kuvan, ei oma PT-harjoittelu ollut ollenkaan kuin Madonnalla. Onneksi! Vaikka mulla varsinkin toisen treenikerran jälkeen oli vähän epäonnistunut olo ja harmitus treenien epäonnistumisesta, huomasin jo kotona ettei PT:n kanssa treenaaminen ollut silti turhaa. Vaikka juuri sillä hetkellä en taipunut parempaan suoritukseen, sain Sannalta paperilla ja myös meiliin hyviä ohjeita jokaisen liikuntakerran jälkeen ja myös kimmokkeen lisätä arkiliikuntaa sekä kotitreeniä oikein tehdyin liikkein. Satsasin vielä viimeisen treenikertamme jälkeen 10 euroa treenikuminauhaan, joka onkin ollut tosi kiva apu kotona yläkropan liikkeitä tehdessä ja onneksi nyt on ihan mulle räätälöidyt ohjeetkin kuminauhan käyttöön.


Oli myös tosi kiva, että kun heikotus oli tullakseen, tuli se juuri PT:n kanssa, jolloin sain heti hyvät vinkit sen taltoitukseen sekä henkistä tukea harmitukseeni. Juuri eilen illalla mietin, että empatia on tosi tärkeä juttu PT:n ammatissa, jos mua olisi yhtään syyllistetty laiskaksi heikotuskohtauksen aikana, olisin lähtenyt suoraan ovesta ulos ja vannonut etten harrasta enää ikinä liikuntaa. Nyt fiilis on kuitenkin toiveikas, pienet PT:n oppien mukaan tehdyt kotitreenit ovat olleet kivoja ja varmasti tuolle heikotukselle löytyy vielä parannuskeino, jolloin pääsen takaisin kuntosalillekin vähän voimakkaamman treenin pariin. Siihen saakka kevyt arkiliikunta, kahvakuulat ja kuminauhajumppa sekä armollisuus itseä kohtaan toimivat vallan mainiosti. Ja onneksi nyt keväällä liikkua voi ulkona niin monin eri tavoin, potkulautakin on jo kaivettu varastosta ja pidemmät etapit hoituu helposti sen kanssa.

Käteen siis jäi paljon:
-hyvä fiilis
-kuntosalilaitteisiin tutustuminen ammattilaisen johdolla
-kuntosaliohjelma painoineen ja toistoineen
- eka kerta kahvakuulailua + innostus siihen
-selkeät ohjeet kahvakuulailuun
-kuminauhajumppaohjeet
-ohjeet kehon huoltamiseen ja verryttelyyn ennen kuntosalia
- paljon hyviä motivoivia ajatuksia
-fiilis, että riitän tällaisena kuin olen

PT-palvelut saatu Lupaus.fi
Treenikuteet saatu Yvette.fi

0 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Villervallan kanssa Mitä! Takin hihat ovat TAAS liian lyhyet, vastahan minä... niin, välikausitakin ostosta ...

Kaupallinen yhteistyö Villervallan kanssa

Mitä! Takin hihat ovat TAAS liian lyhyet, vastahan minä... niin, välikausitakin ostosta olikin kulunut kaksi vuotta eikä ainainen kasvunvaran ostokaan saanut vanhaa takkia mahtumaan päälle. Sitä paitsi väri oli väärä, nyt piti olla pinkkiä. 

Olen pikkuhiljaa päässyt ennakkoluulostani pinkkiä kohtaan ja pystyn jo melkei silmää räpsäyttämättä hankkimaan kaiken tarvittavan kirkkaan vaaleanpunaisena, koska se nyt sattuu edelleenkin olemaan Kaamoksen lempiväri. Ongelma oli vain, että aika monessa paikassa pinkki on väri, jonka mukana tulee myös kapeampi mitoitus sekä lyhyempi mitta. Ja vaikka lapsi saisikin valita lempivärinsä, ei toiminnallisuudesta vain voi tinkiä. Välikausivaatteissa on oltava tarpeeksi väljyyttä, taskuja, vedenpitävyttä, huppu ja kiristysmahdollisuudet, että voi hankkia edes vähä sitä kasvunvaraa. Nykyään, pinkkifanin pojan äitinä, olen huomannut sukupuolikoodattujen lastenvaateosastojen tarjonnassa muitakin eroja kuin värit: pinkit vaatteet ovat kapeampia ja joskus jopa huonompilaatuisia! Mitä ihmettä!

Onneksi uusien välikausivaatteiden hankinnassa tapahtui onnenpotku, sillä saimme mahdollisuuden testata ruotsalaista Villervallaa, merkkiä joka mulla oli ihan unohtunut vuosien saatossa. Ja kuinka ollakaan, Villervallan valikoimista löytyi reipas unisex-parka myös pinkkinä. Kevät oli pelastettu! Annoin Kaamoksen valita itse ihan kaikki ulkovaatteensa ja pinkin takin lisäksi mukaan lähti, mitäpä muutakaan kuin pinkit välikausihousut ja vaaleanpunainen pipokin. Kampin Skidin myymälän myyjä totesikin, että pinkki tuntuu olevan etenkin eskarilaisten poikien mieleen.


Vasta kassalla havahduin Villervallan vaatteiden hintaan. 8000 vesipilarin välikausihousut maksoivatkin vain 41.95 euroa! Ja takki vähän alle 75 euroa. Halvemmallakin toki vaatteita saisi, mutta yleensä skandisuunnittelusta ja laadusta on saanut maksaa kymmeniä euroja enemmän. Tämä olikin kiva yllätys, sillä vanhat käyttökokemukset Villervallasta ovat todella hyvät ja vieläkin muistelen lämmöllä taaperoaikana käytössä ollutta softshell takkia, joka kierrätettiin ihan uuden veroisessa kunnossa seuravalle käyttäjälle.

Samalla kun välikausivaatteet hankittiin, hankin myös vähän muuta vaatetta pituutta venähtäneelle lapselle. Villervallan Street joggerssit (eli nuo "yllättäen" polvista likaantuneet ja hieman erikoisesti lahkeensuusta käännetyt byysat siis) ovat meillä ihan uusi juttu, mutta väitän näiden olevan universumin parhaat housut isommalle lapselle. Olen jo pitkään kaivannut housuihin vyötärölle lisää korkeutta ja näissä sitä kerrankin oli kunnolla. Korkeuden lisäksi kiitosta saa myös ihanan pehmeä materiaali, kiristysnyöri sekä takataskujen juuri oikea korkeus. Vaikka housut nousevat tarpeeksi korkealle, taskut eivät ole selässä vaan matalammalla pyllyn päällä. Joggerssien materiaali on myös testattu kestäväksi, sillä kuten herkän prinssi Ruususeni kasvoista ehkä huomaa, hän on lentänyt jo muutamaan otteeseen uudella potkulaudallaan naamalleen. Housunpolvet ovat vielä ehjänä, vaikka etuhammas lähtikin yhdessä asfaltin ja lapsen yhteentörmäyksessä.


Housujen kestävyys ei sinäänsä tullut yllätyksenä, sillä olen viime vuosina pelastanut työpaikallani sijaitsevalta lastenvaatekirppikseltä tosi paljon uudenveroisessa kunnossa olevaa Villervallaa, viimeksi kaverini lapselle. Kaikki Villervallan printit ja väriyhdistelmät eivät aina ole olleet mieleeni, mutta tältä keväältä oli ihan pakko hankkia yksi pitkähihainen printtipaita myös Kaamokselle, sillä en vain voinut vastustaa rauhankyyhkykuvioista luomupuuvillapaitaa ollenkaan. Rauhankyyhky, onko mitään ihanampaa olemassakaan! Saatoinpa hankkia myös toisen paidan, kukka ja perhoskuviolla, sillä mikäpä olisi söpömpää kesällä kuin hampaaton takkutukkalapsi likaisissa farkkushortseissa, polvet ruvella ja kauniita kukkia paidassa?

Tiedän, että kenties vahingossa blogiini eksynyttä hirvittää: pinkkiä ja kukkavaatteita pojalle? Mutta voin vannoa, että tämä lapsi on niin tarkka vaatteistaan, ettei saisi mitenkään pakotettua häntä vaatteisiin, joista hän ei pitäisi. Kuvio on mennyt oikeastaan päinvastoin, sillä minulla on kyllä mennyt aikaa hyväksyä lapsen pinkki lempiväri ja hyväksyä myös hänen - ei niin stereotyyppisen poikamainen- tyylitajunsa. Mutta Kaamos on ollut hyvä kasvattaja ja aina pinkkijarrujen tullessa päälleni hän toteaa, että "äiti sinä olet sanonut ettei ole tyttövärejä ja poikavärejä" ja olen itsekin alkanut siihen pikkuhiljaa uskoa. Että värillä ei ole väliä, kunhan se on pinkkiä.

Sikäli mikäli olet vielä etsimässä välikausivaatteita (tai jotain muita vaatteita) kannattaa ehdottomasti tsekkailla Villervallan valikoima läpi, sillä Skidi.fi:sta saat ihan kaikista normaalihintaisista ostoksista -10% alennuksen koodilla "MUTSI2018" perjantaihin 20.4. saakka (koskee siis myös muita merkkejä). Ja sama ale toimii tottakai myös Skidin myymälöissä Kampissa, Sellossa, Isossa Omenassa, sekä Jyväskylän ja Porvoon liikkeissä, muistat vaan mainita alesta kassalla. Erityisesti nuo parkatakit kannattaa tsekata läpi!

1 kommenttia

Flickr Images