Kaupallinen yhteistyö: Visit Åland Seisoimme Kaamoksen kanssa puoli vuotta sitten keskellä yötä Ruotsinlaivan kannella leudossa joulukuisess...

Kaupallinen yhteistyö: Visit Åland


Seisoimme Kaamoksen kanssa puoli vuotta sitten keskellä yötä Ruotsinlaivan kannella leudossa joulukuisessa yössä katsellen Maarianhaminan valoja. Vaikka olin kuullut Ahvenanmaan retkipaikoista ja pyöräilyreiteistä paljon hyvää, oli koko paikka pääkaupunkeineen jäänyt itseltänikin väliin ja kerroin hieman epävarmasti ekaluokkalaiselle matkakumppanille Ahenanmaasta. "He kuuluvat kyllä Suomeen, mutta heillä on oma lippu ja puhuvat ruotsia" tapailin ja päätin, että paikasta olisi otettava selvää mahdollisimman pian. 

Kevättalvi kuitenkin sekoitti pakan, eikä kesäreissuja tietenkään voinut miettiä, joten Ahvenanmaan valloituskin jäi pääkoppaan etäiseksi ajatukseksi. Kunnes muutama viikko sitten sain työtehtäväkseni astua laivaan ja käydä tutustumassa Ahvenanmaan luontokohteisiin perhelomailijan silmin. Onneksi olin varannut kesäkuun loppuun toiveikkaana vapaita päiviä, joten pääsimme reissuun nopealla varoitusajalla ja pian olimmekin jo rantautumassa Kaamoksen ja valokuvaajani Maaritin kanssa Maarianhaminan satamaan kamerat ja retkireput ojennuksessa. Aikaa oli neljä päivää ja aika alkoi N-Y-T nyt!


Vaikka mökkeily olisikin ollut ihanaa, olin todella tyytyväinen että tällä juttureissulla yöpyisimme aivan Maarianhaminan keskustassa sijaitsevassa Park Alandia hotellissa. Ahvenanmaan reissun ajaksi oli nimittäin luvattu kelejä, jossa lämpömittari huitelisi noin 27 plussa-asteessa. Ja ilmastoitu hotelli ulkoilmapäivien jälkeen kuulosti luksukselle, samoin kunnon hotelliaamupalat ja pehmeät vuoteet.  Sitä paitsi Park Alandia sijaitsi aivan täydellisessä paikassa, noin kilometrin päässä laivasatamasta, turisti-infon ja ravintoloiden vieressä. Hotelli osottautui enemmän kuin hyväksi tukikohdaksi, josta pääsimme helposti moneen suuntaan.

Tein neljän päivän aikana lähes 100 Instagramstorya Ahvenanmaalta, joten tämän blogipostauksen lisäksi suosittelen katsomaan myös ne - Storyista kun saa usein sen kaikista autenttisimman kuvan retkipaikoista. Tässä blogipostauksessa käyn läpi paikkoja ja niiden erityispiirteitä perhenäkökulmasta. Mutta ennen kuin lähdetään matkaan, on hyvä napata pyörät alle. Mikäli oma pyörä jäi mantereelle, kannattaa oma menopeli vuokrata ihan Maarianhaminan satamarakennusta vastapäätä sijaitsevasta RO-NO rentistä, josta löytyy niin aikuisten kuin lastenpyörät, pyöräkärryt, turvaistuimet kuin kypärätkin. Näin pääset huristelemaan pitkin Maarianhaminan kauniita katuja sekä ottamaan haltuun lähimmät luontokohteetkin ilman autoa.

LUONTOKOHTEET

Ahvenanmaa on täynnä kauniita luontokohteita, joista poimimme itsellemme kaksi mieluistinta ja eri tyyppistä retkipaikkaa, Ramsholmenin luontopolun sekä Järsön luontopolun, jotka kumpikin sijaitsevat mukavan pyöräilymatkan päässä Maarianhaminan keskustasta. Vaikka molemmat polut sijaitsevat lähellä merta, ovat ne hyvin erityyppisiä. Ramsholmenin reitin kulkiessa pitkälti metsän uumenissa polulla toimii Järsön reitti sille lähes vastakohtana vapaamman kalliolla kävelyn vuoksi. 

Kummassakin polussa on oma erityinen tunnelmansa, Ramsholmenin reitti sai meidät lähes välittömästi miettimään Harry Potterin kiellettyä metsää, etenkin kun osaan puista pystyi astumaan kirjaimellisesti sisään. Järsön kuumat punertavat kalliot taas olivat sitä, millaiseksi olin Ahvenanmaan luonnon ajatellut ennen matkaa, etenkin kun matkan varrella kalliolta pystyi pulahtamaan viilentävään meriveteen alasti ilman ylimääräisiä silmäpareja. Jos näistä kohteista pitäisi valita vain toinen, perheemme valinnat menisivät ristiiin Kaamoksen peukuttaessa enemmän Ramsholmenin satumetsälle ja minun Järsön kuumille kallioille. Parasta olikin siis katsastaa molemmat!


HISTORIA

Lapsen kanssa matkustaessa museot ovat aina pieni riskisijoitus, etenkin jos maassa (tai tässä tapauksessa itsehallintoalueella) puhutaan muuta kuin lapsen äidinkieltä. Ahvenanmaalta valitsimme reissullemme kahden luontokohteen vastapainoksi myös kaksi museota, Kastelholman linnan sekä Merenkulkumuseon museolaiva Pommernin, joista yllättäen molemmat osuivat niin aikuisten kuin lapsenkin mielestä nappiin.

Kastelholman keskiaikainen linna sijaitsee Sundissa, n. 20 kilometrin päässä Maarianhaminasta ja on yksi Ahvenanmaan suosituimmista nähtävyyksistä. Lapsiperheelle linna sopii hyvin kohteeksi, sillä lapsille on tehty linnan alueelle oma merirosvokierros aarrearkkuineen. Me kuitenkin satuimme paikalle juuri ennen draamallisen opastuksen alkua ja pääsimme tutustumaan linnaan siellä asuneen leskikuningatar Katariina Stenbockin mukana. Ja vaikka yleensä skippaan pitkäpiimäiset museokierrokset, oli Kastelholman draamakierros todella hyvä ja kiinnostava. Ainoa miinus kierroksessa oli sen englanninkielisyys, mutta ilokseni huomasin että myös suomenkielisiä draamakierroksia järjestetään kesäaikaan päivittäin. Tälle siis iso peukku, etenkin isompien lasten kanssa!

Ahvenanmaan merenkulkumuseo sekä etenkin museolaiva Pommern olivat myös kohteita, joissa viihdyimme todella hyvin. Olimme sattumoisin katsoneet kevään aikana kaikki tähän astiset Piretes of the Caribbean elokuvat läpi ja vähän lukeneetkin vanhoista laivoista, joten purjealus Pommernilla vierailu oli jo itsessään ihan mielettömän hieno elämys. Elämyksen tasoa nosti entisestään ihan huikean hyvä draamallinen äänikertomus, jonka pystyi kuuntelemaan suomeksi museolaivalta lainattavilla kuulokkeilla.  Äänikertomus, jonka me kumpikin kuuntelimme oli suunnattu aikuisille, mutta muutamasta karskimmasta sanasta huolimatta uskoisin sen sopivan monelle alakouluikäisellekin. Pienemmille (ja kirosanoja sietämättömille) laivalta löytyi myös oma hieman kesympi lasten versio. 


MUUTA KIVAA

Koska matkustimme Ahvenanmaalle ehkäpä koko kesän aurinkoisina ja lämpimimpinä päivinä, kuului ohjelmaan tottakai uimista. Törmäsimme pyöräillessämme uimapaikkamerkkiin ihan Park Alandia hotellin läheisyydessä ja löysimme täysin sattumalta ihan huikean hyvän Lilla Holmenin hiekkarannan, jossa kävimmekin reissun aikana useamman kerran. Lilla Holmen oli ihana myös siksi, että sen viehättävältä alueelta löytyi myös pieni kotieläinaitaus, missä sai ihastella ainakin kaneja ja lintuja. 

Muutama sata metriä Lilla Holmenin rannasta eteenpäin löytyy toinen kiinnostava hengailupaikka, nimittäin Maarianhaminan Merikortteli. Se on alue, josta löytyy paljon historiallista katseltavaa vanhoista rakennuksista puuveneisiin sekä kauppoja ja ravintoloita. Ehdottomasti piipahduksen ja pizzan arvoinen kohde tämäkin!

Ja kuten aina, paikalliset ravintolat erityisherkkuineen ovat aina kokemisen arvoisia. Ahvenanmaalla tämä tarkoittaa tottakai etenkin paksua kardemummaista Ahvenanmaan pannukakkua, jota tarjoillaan jokaisessa paikallisessa kahvilassa näin kesäaikaan. Itse testasin pannaria kahdessa eri kahvilassa, Bagarstuganissa sekä käsityömyymälänäkin toimivassa Cafe Viktorissa. Tiesithän muuten, että Ahvenanmaan pannukakkua tilatessa sinulla pitää olla tiedossa kumpaan porukkaan kuulut, luumuhillojengiin vai vadelmahillon kannattajiin. Monet paikalliset kokevat luumuhillon ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi kun taas itsestäni joulutorttuhillon syöminen kesällä tuntuu vähintäänkin oudolle jutulle. Siksi valintani on tästedes aina vadelma. 


AHVENANMAALLE

Tänä kesänä Ahvenanmaalle pääsee jopa tavanomaista helpommin sekä Helsingistä että Turusta laivalla ja voit jopa vain piipahtaa Maarianhaminassa yhden päivän ajan nukkuen laivalla yöt. Itse kuitenkin sanoisin, että matkustukseen kannattaa varata useampi päivä, jolloin on aikaa sekä tehdä kaikenlaista kivaa että ottaa rennosti rannalla tai punaisella kalliolla makoillen. 

Enemmän tietoa Ahvenanmaan matkustusmahdollisuuksista löydät Visit Ålandin verkkosivuilta. Joten jos matkailujalkaa vipattaa, tämä kesä on juuri oikea kesä ottaa Ahvenanmaa haltuun. Varoitukseksi voin sanoa, että todennäköisesti haluat takaisin yllättävän pian. Nimimerkillä syyslomamökki etsinnässä.

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa


0 kommenttia

mainos: Scandinavian Outdoor Postaus sisältää -20% alekoodin Scandinavian Outdoorin rinkkoihin! Helou helou ja hyvää juhannusviikkoa itse ku...

mainos: Scandinavian Outdoor


Postaus sisältää -20% alekoodin Scandinavian Outdoorin rinkkoihin!

Helou helou ja hyvää juhannusviikkoa itse kullekin! Näin lähestyvän keskikesän juhlan ja sen jälkeen monella alkavan kesäloman kunniaksi tänään olisi tarjolla juttua retkeilijän välttämättömyystuotteesta eli rinkasta. Hyvä kantoväline kun on yön yli retkeilyssä ja etenkin vaeltamisessa yksi tärkeimmistä varusteista, joka on parhaimmillaan melko huomaamaton kumppani ja pahimmillaan energiaa ja harmaita hiuksia tuottava vihamies.

Itselleni kantovälineet ovat olleet pitkään välttämätön paha ja hiffasin vasta tänä keväänä ettei niin ole pakko olla. Vanhan rinkkani olin saanut vuosia sitten blogin kautta ja ajattelin pitkään, että sillä mennään mitä on annettu. Totuus kuitenkin oli, ettemme me rinkkani kanssa olleet kummoinenkaan pari ja kun lähdin mieluummin metsään jopa Ikeakassien kanssa, oli kantovälinepuolella tehtävä päivityksiä. Vika ei ollut sinussa vaan minussa, mutta todellakin aion vaihtaa parempaan. Bye!

Olimme lähdössä toukokuun lopussa Maaritin kanssa Mäntyharjuun melomaan moneksi päiväksi ja kun matkallamme oli useampikin pätkä, jolloin joutuisimme kantamaan avokanoottia vesistöstä toiseen, ei Ikeakassit tullut enää kysymykseenkään koska a) kaikki kamat olisivat kastuneet läpimäräksi pitkien melontapätkien aikana b) universaali mukavuus. Siksi päivitin rinkkani Helsingin Forumin Scandinavian Outdoorissa päivää ennen retkemme alkua ja mukanani kulki uudenkarhea Fjällräven Kajka 75. Kajkasta muodostuikin nelipäiväisen reissumme aikana kelpo reissukaveri, johon tavarat mahtuivat hyvin mukaan ja joka tuntui mukavalta myös selässä. Uusi rinkkani ei ole mikään grammanviilaajan valinta, mutta saanut retkilehdissä ja messuilla lukuisia palkintoja hyvästä käytettävyydestä. Ja käytettävyys toki oli itsellänikin se ykkösprioriteetti. 


Kantovälinettä Scandinavian Outdoorissa valitessani mulla oli tottakai apuna retkeilykaupan asiantuntija, joka osasi heti kartoittaa tarpeideni pohjalta mitä mun kannattaisi kokeilla ja mikä ylipäätään sopisi vartalolleni, luohan iso kokoni myös haasteita varustehankintoihin. Olin oikeastaan aika yllättynyt, että SOS:n hyllyltä löytyi ainakin viisi potentiaalista vaihtoehtoa, joita sovittelemalla sen oikean tunnisti parhaimmasta tuntumasta. Oikean tuntuma varmistamiseksi myyjä lisäsi rinkkoihin hiekalla täytettyjä painotyynyjä, joiden avulla saatiin varmistettua mukava kantotuntuma myös painavampana.

Itse koin, että asiantuntijan mukanaolo rinkkaa valitessa oli itselleni hyväksi, sillä pystyin suoraalta kädeltä vain kertomaan missä ja milloin rinkkaa käyttäisin ja myyjä valitsi käyttötarkoituksen mukaan sopivat ehdokkaat sovitteluun. Omia kriteereitäni oli iso koko, jolloin voin kantaa tarvittaessa myös osan lapsen kamoista mukana, istuvuus vyötäröllä sekä olkapäillä sekä mielellään erillinen alapohja. Ehdottomasti pakolliset olivat myös rinkan ulkopuolella olevat kiinnitysremmit esim. teltalle ja makuupussilla, jotka monista reppureissurinkoista puuttuvat. 

Lopulta tein valinnan kahden vaihtoehdon Deuterin Aircontact 75+10:n ja Fjällrävenin Kajka 75 välillä ja tässä vaiheessa myös visuaaliset sekä tuotannolliset kulmat nousivat kriteereiksi. Suoraan sanottuna tykkäsin vaan enemmän "vähemmän teknisen" näköisestä yksinkertaisesta Kajkasta, ja vaikka rinkka onkin tehty - Fjällrävenin vastuullisuusstandardit huomioiden - Kiinassa, löytyi siitä mm suomalaisesta koivusta tehty puurunko. En ole mikään patriootti, mutta suomalaista koivua voisin vähän vilkaista.

 
Nyt kun Kajkani ensimmäiset reissut ovat jo takana, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen valintaani. Rinkkaan mahtui uskomaton määrä tavaraa (ja sitä mulla tottavieköön on liikaakin aina mukana) ja vaikka en aina meloessa jaksanut kiinnittää sadesuojaa päälle, pysyi sisältö myös vesillä kuivana, kiitos hyvän vettähylkivän kankaan. Kantotuntuma oli hyvä ja tukeva ja säädettävä selkäosa tuntui ala-asennossa juuri sopivalta. Kajkastahan olisi löytynyt myös naisille suunnattu versio, mutta itse 168cm pituisena pystyin valitsemaan tämän unisex-mallin, joka tulee todennäköisesti toimimaan myös Kaamoksella tulevaisuudessa, kun pituutta tulee lisää.  Kaupat tehtyämme Scandinavian outdoorin myyjä kertoikin, että tällä rinkalla on edessä kymmeniä vuosia käyttöikää, eli mistään muutaman vuoden satsauksesta ei nyt puhuta.

Mikäli sinä tarvitset rinkkaa reissuillesi, on mulla tarjota alekoodi Scandinavian Outdooriin eli ainoaan kokonaan suomalaisomisteiseen retkeilytarvikkeiden ja -vaatteiden myymäläketjuun! Koodilla oimutsi20 saat koko juhannusviikon ajan -20% alennuksen kaikista SOS:n valikoiman rinkoista. Tämä on ihan superhyvä ale, sillä suhteellisen hintavissa kantovälineissä säästöä todellakin tulee. Esim mun Kajka75:n saa nyt n. 70 euroa edullisemmin. Melko hyvä säästö, vai mitä?

Koodi on voimassa ensi sunnuntaihin sekä myymälöissä että verkkokaupassa, joten mikäli kesäseikkailut odottaa NYT ON AIKA HANKKIA RINKKA! Koko rinkkavalikoiman löydät täältä https://scandinavianoutdoor.fi/varusteet/reput-rinkat-ja-laukut/rinkat/ . Koodi on voimassa 21.6. saakka!

Ps. Mikäli haluat lisätietoja juuri tästä mun rinkasta, kannattaa tsekata IGTV-videoni, jossa Forumin SOS:n Max kertoo kanssani lisää ominaisuuksista.


1 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Gato Negro Lienee sanomattakin selvää, että kevät on ollut poikkeuksellinen. Olen viettänyt lähes yhdeksän viikkoa poi...

Kaupallinen yhteistyö Gato Negro

Lienee sanomattakin selvää, että kevät on ollut poikkeuksellinen. Olen viettänyt lähes yhdeksän viikkoa pois kaupungista muutamaa pikkupiipahdusta lukuunottamatta eikä kavereitakaan ole tullut nähtyä kuin somen kautta. Vaikka elo alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, meillä jatkuu kaupunkipako heti kesäkuun puolivälissä, jolloin muutamme putkiremonttia pakoon pieneen maalaiskaupunkiin. Joten tässä välitilassa tuntui ihanalle palata pieneksi hetkeksi kaupunkikotiin ja kutsua muutama kaveri syömään ja nauttimaan kesästä ennen seuraavaa lähtöä.

Yksi vieraistani oli tottakai ruokafiilistelijänä tuttu Aniko, jonka kanssa kokosimme olohuoneeseeni kesäisen raikkaan pienten ruokalajien kattauksen, josta löytyi niin suolaista kuin makeaakin. Juomana joimme Gato Negron roséta useammassakin muodossa. Myös ruokaan oli käytetty pieniä määriä roseviiniä maustamaan niin salaatin vinaigrettea kuin marenkisuukkojakin. 


Minä otin vastuulleni kolme tarjottavaa: halloumi-melonisalaatin, marjasorbetin sekä raikkaan rosésangrian. Punajuurileipäset, mascarponevaahdon mansikkahillokkeella sekä rosésuukot löydät pian Anikon Punavuori gourmet -blogista

Vesimelonia ja paistettua halloumia sekä rosévinaigrette

Rose vinaigrette: 
 0,5 dl Gato Negro Roséta 
 n. 1 rkl hunajaa 
 n. 2 rkl oliiviöljyä 
 maun mukaan balsamicoa ja suolaa

Tee kastike sekoittamalla ainekset. Leikkaa vesimeloni ja halloumi mieleisen kokoisiksi palasiksi. Paista halloumi molemmin puolin ja lisää halloumi ja vesimelonin viipaleet tarjoilulautaselle. Pirskottele päälle kastiketta ja koristele basilikalla. Tarjoile Anikon punajuurileipästen kanssa (Ohje Anikon blogissa)


Marjasorbetti

2 kananmunan valkuaista
1dl tomusokeria
n. 200-250g kotimaisia pakastemarjoja (esim kuningatar)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten tomusokeri. 
Soseuta hieman sulaneet marjat viileäksi soseeksi ja sekoita sorbettipohjan joukkoon. Kaada sorbettiaines pakasteeseen mahtuvaan kulhoon ja laita pakkaseen. Sekoita sen jälkeen sähkövatkaimella pohjaa n. nelisen kertaa, puolen tunnin välein, jotta sorbetista tulee ilmavaa. 

Tarjoile sorbetti hieman sulaneena joko sellaisenaan tai pyöräytä pallo lasiin ja kaada pohjalle hieman roséta.


Rosesangria

lempihedelmiä ja marjoja (esim mansikoita ja nektariinia)
mintun lehtiä
Gato Negro Roséta
omenamehua
soodavettä
Jääpaloja

Lohko hedelmät ja marjat kannuun. Lisää päälle n. 1/3 roséta, 1/3 omenamehua ja 1/3 soodavettä. Sekoita ja lisää jääpalat. koristele mintun oksilla. 


Gato Negro Rosé on pakattu retkiystävällisesti pahvipurkkiin, joten kotibileiden lisäksi se sopii kivasti myös kannettavaksi piknikeille pihamaalle, eikä tyhjä purkki vie paljon tilaa repussakaan. Muistetaan kuitenkin tuoda kaikki roskat ja pahvit mukanamme puistoista pois!

Minun ja Anikon reseptien lisäksi kannattaa tutustua juomavinkin sivuilla monen muunkin tutun somevaikuttajan kesäresepteihin! Näitä reseptejä hyödyntäessä ei paljon tarvitse miettiä, mitä kesällä syödään.

Gato Negro Rosén löydät Alkon tilausvalikoimasta
100cl, 9,68 eur 



0 kommenttia

Vitsillä sisään: Luulin nuorempana, että Pro bono tarkoittaa ironista heittoa kun tehdään hyväntekeväisyyttä vähän niinkuin U2-bändin ...


Vitsillä sisään: Luulin nuorempana, että Pro bono tarkoittaa ironista heittoa kun tehdään hyväntekeväisyyttä vähän niinkuin U2-bändin Bono, eli aika hiton paljon. Vähän tyyliin "muina Bonoina tässä".

Mutta ei. Latinankielestä peräisin oleva käsite pro bono publico on lyhentynyt jo termin käytön alussa pro bonoksi, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna "yhteiseen hyvään" ja termiä on käytetty erityisesti juristien vähäosaisien hyväksi tehdystä vapaaehtoistyöstä termin syntyseuduilla.

Sittemmin termi on laajentunut kattamaan monenlaisia hyväntekeväisyysprojekteja, jossa jonkun tietyn alan ammattilaiset käyttävät ammattitaitoaan hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyyteen ei liity oman edun tavoitteleminen, eikä se ole liiketoimintaa vaan tähtää yhteiseen hyvään, kuten esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tai heikommassa asemassa olevien ihmisten auttamiseen.  Hyväntekeväisyys ei tähtää yrityksen liikevoiton kasvattamiseen, vaikka yritys itsessään antaisikin osan voitostaan hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyyttä ei myöskään ole esimerkiksi pienyrittäjien tuotteiden ostaminen, vaikka yritysten tukeminen erityisesti tänä keväänä on hyvin tärkeä tapa varmistaa lempipalveluidemme säilyminen.

Pro bono työ on kuitenkin uinut mainosmaailmaan, missä me kaupalliset bloggaajat, vaikuttajat, instaajat ja muut myös työskentelemme. Hyviä esimerkkejä pro bono työstä on mainostoimistojen kohdentamat työtunnit hyväntekeväisyysjärjestöjen markkinointi/viestintätyöhön. Mainostoimistoiden pro bono projektit palvelevat hyväntekeväisyysjärjestöjen lisäksi myös mainostoimistoa itseään, sillä projekteissa joissa ei laskua lähetetä, saa usein olla tavanomaista luovempi ja parhaassa tapauksessa tuloksena on kampanja, joka herättää myös maksavien asiakkaiden huomion. Oma hyöty ei kuitenkaan ole pro bono työn ydin, ydin on HYVÄNTEKEVÄISYYS.

Ja tässä on syy, miksi olen ihan avoimesti ihmetellyt Instassa ja blogeissa leviävää pro bono yhteistöiden leviämistä kevään aikana. Ainakin omaan sometyöhöni on aina kuulunut hyvien vinkkien jakaminen ja "ansaittu media" eli tiedotteiden/näytteiden kautta saatujen uusien tuotteiden/aiheiden esittely ilman laskuttamista. Tottakai haluan suositella lemppari sisustuskauppaani tai ravintolaani, jos siellä käyn, etenkin jos takana on pieni yritys. Someyhteistöiden merkkaaminen on kuitenkin tehty harvinaisen selkeäksi ja jos lempikauppani antaa minulle tuotteen merkkaan sen nostossa saaduksi. Jos taas yritys pyytää minulta juttua/nostoa tai tarjoan sitä itse sovitusti, merkkaan sen kaupalliseksi yhteistyöksi saadessani siitä jonkin korvauksen, olkoonkin se tuhansia euroja rahaa tai nätti paita. Kaupallista toimijaa nostaessani ei kuitenkaan ole käynyt mielessäkään käyttää sanaa pro bono, joka viittaisi minun tekevän hyväntekeväisyyttä, mitä voittoa tavoittelevan yrityksen boostaaminen ei yleensä koskaan ole. Yrittäjän tukemista se tottakai on ja sehän on jo lähtökohtaisesti tosi hieno juttu.

Ja vaikka oikeastaan yksikään viime kuukausina näkemäni "pro bono yhteistyö" ei oikeastaan ole ollut hyväntekeväisyyttä ja pahimmillaan termillä on nostettu monen miljoonan liikevaihdolla porskuttavaa vaatefirmaa, se ei tarkoita etteikö vaikuttajat voisi tehdä pro bono yhteistyötä. Tai etteikö nämä jo tehdyt yhteistyöt olisi olleet yrityksille mieleisiä ja tärkeitä. Koronasta kärsivät tällä hetkellä kuitenkin eniten kaikkein köyhimmät ja erityisesti kehitysmaiden tytöt, joita voi tukea esimerkiksi Planin, World Visionin ja Unicefin kautta. Suomessa markkinointiapua ja/tai somesisältöjeesiä tarvitsevat varmasti Hope, Pelastakaa lapset ja luulenpa, että myös Suomen veripalvelu ottaa ilolla vastaan muistutuksia verenluovuttamisen tärkeydestä. Myös luontopuolelta löytyy paljon toimijoita, joille näkyvyys ja lahjoitukset ovat nyt todella tärkeitä ja jotka ottavat ilolla vapaaehtoistyötä vastaan myös sometyöntekijöiltä.

Eikä yrittäjien "tukemista" todellakaan tarvitse lopettaa. Jos kuitenkin pro bono yhteistyö ja tavaraan vaihdettu kaupallinen yhteistyö eivät oikeasti eroa mitenkään toisistaan, suosittelen somevaikuttajaa kyseenalaistamaan onko keissi alunperinkään pro bono puplico, yhteiseen hyvään tehty hyväntekeväisyyskamppis. Ja miettimään miksi pro bono sanaa ylipäätään käytetään.


0 kommenttia

Somero ei paikkakuntana sano monellekaan matkailijalle mitään, mutta on ehdottomasti luontoretkeilijälle vähintäänkin päiväreissun arvoinen...

Somero ei paikkakuntana sano monellekaan matkailijalle mitään, mutta on ehdottomasti luontoretkeilijälle vähintäänkin päiväreissun arvoinen paikka, etenkin jos asut Etelä-Suomessa Helsingin, Turun tai Tampereen lähellä. Someron sijainti on nimittäin näiden kolmen kaupungin leikkauspisteessä, n. 85-100 km päässä kaikista. Tässä postauksessa esittelen kolme retkikohdetta Somerolta: Iso-Valkeen, Häntälän notkot sekä Metsäkoivulan luontopolkuineen.

Iso-Valkee


Meille läheisin on entisen Somerniemen kunnan puolella sijaitseva Iso-Valkeen järvi ja sitä kiertävä luontopolku. Iso-Valkee sijaitsee n. 25 km Someron keskustasta ja on todella kirkasvetinen järvi. Järveä kiertää arviolta viitisen kilometria pitkä, osin melko haastavakin luontopolku luonto-opastauluineen, ja polun varrelta löytyy kaksi laavua polttopuineen sekä ainakin kaksi muuta nuotiopaikkaa. Haastavaksi polun tekee sen läheinen sijainti rantaviivan kanssa, polku on osin hyvin rantaan päin viettävä ja siksi toinen jalka on usein toista jalkaa alempana ja hieman vinossa. Tämä voi vaikeuttaa etenemistä esimerkiksi lapsilla ja niillä, joiden jaloissa ei ole paljon voimaa. "Peruskuntoiselle" reitti sopii kuitenkin hyvin.

Iso-Valkeeta ympäröivä metsä on kangasmetsää, josta kesäisin ja syksyisin saa poimia marjoja ja sieniä. Järvessä voi myös uida, vaikka mitään virallista uimapaikkaa tai pukukoppeja sieltä ei löydäkään. Järven ympärillä käy usein viikonloppuisin kuhina, kun retkeilijät kiertävät luontopolkua ja usein kesäisin paikalla on myös sukeltajia, joita kirkasvetinen järvi kiinnostaa. Viime kerralla huomasin myös riippumattoretkeilijöiden löytäneen alueen.


Iso-Valkee järven rannasta löytyy myös Someron kaupungin omistama saunatupa, jota voi vuokrata. Puolipaikallisena tiedän saunatuvan varauksien olevan kuitenkin kesäisin yleensä täynnä, mutta olen kuullut hyvää Somerniemen ja Someron välissä sijaitsevasta Hovimäen leirintäalueesta, josta saunavuoroja retkipäivän illaksi kannattaa kysellä. Siellä voi tottakai myös yöpyä, mikäli haluaa nukkua muualla kuin laavulla tai teltassa.

Sasta x Scandinavian Outdoor Aava+ vaatemalliston kuvat on muuten otettu Iso-Valkeen luontopolulla ja järvellä.


Häntälän notkot



Häntälän notkot ovat aivan omanlaisensa notkoalue n. 15 km päässä Somerolta Salon suuntaan. Häntälästä povaan kesän 2020 luontomatkailuhittiä, sillä saman tyyppistä retkipaikkaa et helposti Suomesta löydä. Ja ihmettelen kyllä, että moni ei ole löytänyt tätäkään paikkaa vielä.

Häntälän luontopolku alkaa Häntälän Kylätalolta ja vie retkeilijän pellon reunaa pitkin piskuisen Rekijoen notkoaluetta pitkin luontopolun läheiselle laavulle. Laavun läheisyydestä retkeilijä voi jatkaa myös lyhelle metsäiselle Peuranpolulle. Häntälän luontopolku on ainoa laatuaan, jonka olen kävellyt avojaloin edes takaisin. Pehmeää heinikkoa ja savista polkua oli mukava askeltaa paljain varpain Sound of Musicin hengessä, tosin välillä sai tarkkaan katsoa astuuko löysään saveen vai vielä löysempään lehmän läjään. 


Kesällä Häntälässä odottavat maisemien lisäksi myös maisemaa ylläpitävä karja, jonka sijainti kannattaa varmistaa, etenkin jos retkiseurueeseen kuuluu koira. Meillä kävi muutaman päivän takaisella iltaretkellämme nimittäin niin, ettemme ymmärtäneet karjan laiduntava kirjaimellisesti laavun pihalla ja saimme istahdettuamme parin kymmenen elikon verran märehtivää iltaseuraa metrin päähän taukopaikastamme. Mukanamme ollut koululainen ei erityisemmin nauttinut karjaseurasta, joten jouduimme poistumaan vähin äänin paikalta, notkojen vähemmän lehmäiselle puolelle. 

Tuli/evästyspaikka löytyy onneksi myös Häntälän kylätalon pihasta, jossa on myös hyvät jätteenkierrätysmahdollisuudet sekä ulkohuussi. 

Metsäkoivula



Perinteistä metsämaisemaa etsivälle n. vartin ajomatkan päästä Someron keskustasta sijaitsee Metsäkoivulan luontopolku. Se on metsää, jossa maisema vaihtuu lampimaisemasta jyrkänteisiin. Muistini mukaan Metsäkoivulan polku oli merkitty paikan päällä n. 4km pituiseksi, mutta fiilispohjalta se tuntui kyllä ainakin viimeksi pidemmältä. Metsäkoivulan polulta voi poiketa lyhyemmälle Hirvenpolulle, joka vie alemmas jyrkänteiden ja Särkjärven väliin ja palaa Metsäkoivulan polulle. Tämäkin reitti on ns. peruskuntoiselle sopiva, mutta vaatii retkeilijältä ainakin tasa-painoa ja kykenemistä nousemaan muutamia metrejä silloin tällöin.


Metsäkoivulan polulla sijaitsee peri-suomalaisesti nimetty Pontikkapuro, jonka läheisyyteen, kallioiden suojaan on rakennettu hyvin instagram-kelpoinen mökin mallinen tulentekopaikka. Tulentekopaikka on rakennettu paikallisten luontoharrastajien toimesta mm alueelta löytyneistä tuulen kaatamista puista. Harmikseni tammikuinen hämäryys kuvissa ei ihan tuo oikeutta Metsäkoivulan luonnolle, joka tähän aikaan vuodesta on tottakai paljon vehreämpi ja kutsuvampi.

Elsa

Kuvat:
Iso-Valkee ja Häntälän notkot, Maarit Vaahteranoksa
Metsäkoivula, minä itse.

1 kommenttia

kaupallinen yhteistyö Sasta ja Scandinavian Outdoor Edellisessä postauksessa kerroinkin retkeilyvaateprojektista , missä olen ollut vi...


kaupallinen yhteistyö Sasta ja Scandinavian Outdoor

Edellisessä postauksessa kerroinkin retkeilyvaateprojektista, missä olen ollut viime syksystä saakka mukana. Sastan ja Scandinavian Outdoorin Aava + retkeilyvaatteet ovat saaneet sen jälkeen paljon huomiota, joten mennään nyt suoraan D-mitoitetun retkeilyvaatemalliston yksityiskohtiin ja minun kokemuksiin vaatteista.

Tällä hetkellä Aava+ retkeilyvaatteita löytyy kokoskaalassa D38-D50. D-mitoitus tarkoittaa sitä, että kaavoituksessa on otettu huomioon leveämmät vartalotyypit, joten esimerkiksi koko D38 eroaa peruskoon 38 vaatteista mm. leveämmällä lantion ja reiden mitalla. Kaikki D-mitoitetut vaatteet eivät siis ole ns. plussakokoisia, joiksi itse miellän koot 46 alkaen. Usein D-mitoitus mielletään suunnatun vain lihaville, mutta yhtä lailla siitä voivat hyötyä esimerkiksi lihaksikkaat urheilijat. Aava+ mallisto ei siis palvele vain niitä isokokoisia naisia, jotka eivät ole ennen löytäneet kokoaan retkeilyvaatteista, vaan myös niitä, joille perusmitoitus ei sovi.


Mistä materiaaleista Sasta Aava + vaatteet on tehty?

Vaatteet on tehty kierrätetystä polyesterista sekä luomupuuvillasta, mikä on Sastan vaatteissa hyvin yleinen materiaalikombo. Housujen takaosaan on lisätty pieni kaitale elastaania sisältävää stretch-kangasta istuvuuden parantamiseksi. Materiaalit ovat siis sekä kestäviä, hengittäviä että järkevästi tuotettuja. Polyesteri on retkeilyvaatteissa hyvä ja kestävä kuitu, mutta olen iloinen ettei muovin määrää ole tarvinnut lisätä pallollemme näiden vaatteiden vuoksi, vaan pystyimme tekemään vaatteet kierrätetystä muovista tehdystä polyesterista. Myös luomupuuvilla toimii vaatteissa erinomaisesti ja on mm. alkuperältään tavanomaista puuvillaa helpompi jäljittää. Aava+ malliston vaattet on ommeltu lähialuetuotantona Latviassa.

Jotta vaatteet toimisivat luonnossa paremmin ja hylkisivät vettä ja likaa, on ne pinnotettu Nikwaxin vahakäsittelyllä. Tämä käsittely pysyy vaatteissa n kolmisen pesukertaa, jonka jälkeen vahauksen voi itse uusia. Vahauksesta voisinkin tehdä vaikka tutoriaalin sitten kun sen aika joskus tulevaisuudessa koittaa!


Minkä malliselle vartalolle Sasta Aava+ vaatteet sopivat?

Malliltaan Sasta Aava+ vaatteet ovat niin yksinkertaisia kuin mahdollista. Yksinkertaisuus ei kuitenkaan tarkoita toimimattomuutta, vaan nimenomaan monipuolistaa käyttöä. Simppeli laatikkomallinen takki toimii hyvin ympäri vuoden, sitä voi käyttää niin metsässä kuin kaupungillakin farkkujen ja lenkkareiden kanssa. Itse olen käyttänyt takkia niin kevätretkellä kuin laskettelurinteessäkin. Talvella alle puetaan kerroksittain vaatetta, kesällä pärjäät vähemmällä. Laatikkomaisuus tekee takista kivan sekä leveälanteiselle että isorintaiselle.


Housut sen sijaan olivat huomattavasti haastavampi suunnitella ja niiden puutteen takiahan alunperin otinkin Sastaan yhteyttä. Joustamattomia retkeilytarkoituksiin suunniteltuja ulkoiluhousuja ei ole ollut plussakoossa olemassakaan ja niissä yksi malli ei yksinkertaisesti edes voi palvella kaikkia vartalotyyppejä, ei edes Aava + malli. Puhuimme pitkään Sastalla nimenomaan erilaisten vartalotyyppien haasteesta housujen suunnittelussa. Housuthan usein ovat sekä väärän mittaiset että levyiset, liian pienet tai isot vyötäröstä sekä lantiosta ja se joka sopii minulle ei taatusti sovi ystävälleni.

Jotta Aava+ housuista saatiin kuitenkin mahdollisimman monen tarpeisiin sopivat, kiinnitimme heti alusta lähtien huomiota vyötäröön ja Sastan suunnittelija on tehnyt mielestäni tosi hyvää työtä ideointimme pohjalta. Housujen vyötärössä on leveät kuminauhat, jotka antavat joustoa molempiin suuntiin. Omppuvartaloisella kuminauhat antavat periksi, joten vyötäröön tulee hieman lisätilaa ja päärynällä kumpparit taas pitävät vyötärön hieman kapeampana. Kapeampivyötäröisiä varten housuissa on vyönlenkit, jolla vyötäröä voi vielä kuroa kiinni lisää tarvittaessa. Vyötärökaistaleen alapuolella housuissa on stretchkangaspala, joka antaa tarvittaessa vielä lisätilaa lantiolle. Oma ehdoton vaatimukseni housuihin oli nappikiinnitys, jotta housut pysyvät kiinni myös kyykkäillessä. Nepparit nimittäin ovat vihon viimeinen keksintö plussakokoisen housuissa :D


Housujen lahkeet ovat pitkähköt, mutta niissä ei ole minkäänlaisia tarrotuksia tai muita säätöjä, jotta ne on helppo lyhentää sopivan pituiseksi. Itse olen 168cm pitkä ja koon 48 housut ovat mulle aika reilun pituiset, mutta jäävät toiveideni mukaan nätisti vaelluskengän päälle, joten en koe itselläni olevan tarvetta lyhentämiseen. Mikäli lyhentämistarvetta olisi, olisi lahkeet helppo lyhentää kotona tai  ompelijalla. Yksi mahdollisuus on myös lähettää housut Nurmekseen Sastan omaan korjauspalveluun, jossa voi myös lyhennyttää hihoja, vaihtaa kuluneita tarrotuksia, paikata vaatetta tai vaikka kavennuttaa vyötäröä. Itse olen testannut ompelupalvelua kerran anorakkini kanssa ja voin suositella sitä hyvillä mielin.

Lisää kokoja tulevaisuudessa

Sastan Aava+ malliston tuotteet ovat saaneet ihan mielettömän positiivisen vastaanoton sekä mediassa että somessa. Oli ihan mielettömän hienoa, että esimerkiksi Markkinointi & Mainonta nosti malliston tosi isosti jutussaan. Kiitos huomiosta kuuluu ihan kaikille, jotka olette malliston tuotteista puhuneet ja vieneet viestiä eteenpäin!

Kun itse haaveilin D-mitoitetusta retkeilymallistosta, oli haaveenani tottakai että kokoja löytyisi ainakin 54 saakka. Ihan vielä ei olla siellä, mutta olen olen jo puhunut sekä Sastan että Aava+ mallistoa myyvän Scandinavian Outdoorin kanssa kokoskaalan laajentamisesta ja juuri tätä postausta kirjoittaessani kuulin, että syksyllä valikoimiin tulevat myös koot 52 ja 54. JEEEEEE!!! Kiitos tästä kuuluu teille kokoskaalasta palautetta antaneille sekä tottakai Sastan ja SOS:n porukalle, jotka lähtivät myös tähän laajennustyöhön mukaan. Miten mahtavaa huomata, että palautteen antaminen todellakin vaikuttaa!

Sasta Aava + retkeilyvaatteet löydät yksinoikeudella Scandinavian Outdooreista ympäri Suomen sekä verkkokaupasta scandinavianoutdoor.fi

Minulla kuvissa päällä Aava+ takki koko 50, Aava+ housut koko 48.

kuvat: Maarit Vaahteranoksa


2 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Scandinavian Outdoor ja Sasta Vaikka maailma on pullollaan vaatteita, on muutama juttu puuttunut ainakin p...

Kaupallinen yhteistyö Scandinavian Outdoor ja Sasta



Vaikka maailma on pullollaan vaatteita, on muutama juttu puuttunut ainakin pohjoismaisten isokokoisten naisten vaatekaapista. Hyvä retkeilyyn suunniteltu asu, joka ottaisi huomioon luonnossa liikkujan tarpeet. Toki ulkoiluvaatteita löytyy nykyään monessa koossa, mutta itselläni ostoslistalla ovat roikkuneet jo pitkään etenkin pluskoon retkeilyhousut. Sellaiset, joissa uskaltaa kyykkiä, tehdä tulta ja liikkua, jossa on kunnolla taskuja ja rento leikkaus. Ja jotka ovat oikeasti suunniteltu isokokoiselle naiselle.

Muistan neljän vuoden takaa, kuinka kävin sovittelemassa retkeilyhousuja kaupassa ja yhdetkään housut eivät istuneet. Myyjä kantoi sovituskoppiin vinon pinon housuja, joista vain yhdet, noin 30 cm liian pitkät ja aivan liian leveät miesten housut mahtuivat vyötäröstä kiinni. Sanomattakin on selvää, etten ostanut täysin vartalolleni istumattomia housuja itselleni vain siksi, että nappi meni kiinni. Harmitus oli sen verran kova, että purskahdin kaupan ulkopuolella itkuun, tuntui että koko retkeilyharrastus ei kuulunut minulle, koska jouduin jatkuvasti tekemään kompromisseja vaatteiden suhteen.


Viime syksynä otin asiakseni kartoittaa josko tilanne retkeilyvaatteiden osalta olisi vuosien aikana muuttunut. Ja kun ei ollut, päätin meilata suoraan sinne, mistä retkeilyvaatteeni ostaisin. Siis 50 vuotta retkeilyvaatteita tehneelle Sastalle Nurmekseen. Valitsin Sastan kohteekseni ihan siksi, että olin nuorempana käyttänyt heidän vaatteita ja suomalainen Latviassa vaatteita ommelluttava Sasta tuntui yritykseltä, johon oikeasti voisin saada yhteyden.

Ja näin kävi. Pitkään ja polveilevaan meiliini reagoitiin heti ja Kirsi Sastalta soitti minulle samalta istumalta kiinnostuksestaan tuottaa Sastalle D-mitoitettu naisten retkeilymallisto, jonka suunnittelussa voisin olla mukana. Sen jälkeen olen saanut hyppiä riemusta useampaan kertaan. Ensin pelkän vihreän valon näyttäminen tuntui lottovoitolta ja suunnittelupalaveri mallimestarin ja vaatesuunnittelijan kanssa se vasta mukavaa olikin, kun sai heitellä omia toiveitaan ilmaan kursailematta toiveissa ollenkaan. Paras puhelu kuitenkin oli se, kun tammikuussa Kirsi soitti ja kertoi Aava-nimisen takin ja housujen löytyvän suomalaisen retkeilykaupan pioneerin, Scandinavian Outdoorin 50-vuotis juhlamallistosta jo muutaman kuukauden päästä. Itse kun olin ajatellut, että valmiit tuotteet olisi mahdollista saada päälle ihan aikaisintaan 2021, mikä olisi ollut se tavanomainen aikajänne uuden tuotteen lanseerauksessa.

Mutta tosiaan, koska Scandinavian Outdoor sattui juhlimaan 50-vuotistaivaltaan juuri oikeaan aikaan ja Sastalla oli tarjota heille heti valmiiksi ideoitu täysin uutta kohderyhmää palveleva retkeilypuku, tapahtui kaikki huomattavasti nopeampaa, mitä olin uskaltanut edes toivoa. Ja jo maaliskuussa minulla oli käytössäni testiasun yläosa, jonka avulla pystyin testaamaan esimerkiksi kankaan toimivuutta sekä pakkasessa ja lumessa että lämpimämmissäkin olosuhteissa. Huomattavasti haastavammaksi vaatekappaleeksi jo alunperinkin ajattelemani housut saapuivat minulle ensin aivan liian isona ja lopulta sain omat, tämän postauksen kuvissakin näkyvät housut vain vuorokautta ennen mallistokuvien ottoa. Mutta hei, ne tulivat ja ovat ainakin omalle kropalleni todella toimivat!


Jotta postauksesta ei tulisi aivan liian pitkä ja polveileva, päätän raporttini tältä erää tähän ja toivon teidän tottakai käyvän tutustumassa Sastan Aava W+ malliston takkiin ja housuihin Scandinavian Outdoorin sivuilla. Jossa ne muuten ovat nyt aika hyvässä Klubitarjouksessakin! Omaa kokoa etsiessä kannattaa myös huomata, että kokotaulukosta löytyy vaatteiden mitat, sillä halusin verkkokauppaostoksen teosta mahdollisimman helppoa. Vinkiksi annan vielä, että housujen vyötärö antaa jonkin verran periksi kuminauhan seka takakappaleen yläosan stretch-osan vuoksi, joten sen mitan ei välttämättä tarvitse olla ihan yksi yhteen oman vyötärönmittasi kanssa sopiakseen. Itselläni käytössä on koon 50 takki ja koon 48 housut.

Palaan kuitenkin pian uuden postauksen kanssa, jolloin esittelen tarkemmin vaatteiden yksityiskohtia, materiaalia ja kerron myös tuotannosta enemmän!

Elsa

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa


2 kommenttia

kaupallinen yhteistyö Villa & Peite Hankin muutama kuukausi sitten Porin Villan & Peitteen vuodevaatteet sekä patjan ja pet...

kaupallinen yhteistyö Villa & Peite


Hankin muutama kuukausi sitten Porin Villan & Peitteen vuodevaatteet sekä patjan ja petarin. Siitä lähtien Instagramin inboxissa on kyselty joko mulla olisi kokemuksia etenkin uusista patjoista ja petarista. Nyt viimein on se hetki, kun uskallan jotain aiheesta kirjoittaa, joten täältä pesee unijuttua uutta patjaa tai vuodevaatteita etsiville!

Palataan kuitenkin ensin ajassa taaksepäin kahdeksan vuotta. Siirryin silloin nimittäin 120 cm futoniin, joka tuntui hyvälle vaihtoehdolle pienen vauvan kanssa. Tavallista sänkyä joustamattomampi futon tuntui turvalliselle vaihtoehdolle, sillä patja pysyi lähes liikkumattomana minun kääntäessä kylkeä ja lapsikin pysyi hyvin paikallaan "omalla puolellaan". Aikaa meni, tilapäisratkaisuksi ajateltu futon jäi. Tämän vuoden alussa havahduin siihen, että olin nukkunut kierrätettynä ostetulla tilapäisfutonillani lähes yhdeksän vuotta ja sinä aikana vanha puuvillapatjani oli muuttunut melko epämukavaksi.

Ensin mietin pelkkää uuden petauspatjan hankintaa, sillä laadukkaalla paksulla petarillakin sängyn mukavuus olisi kasvanut huomattavasti. Sitten kuitenkin aloin miettimään, että nyt neljän kympin lähestyessä omaan nukkumismukavuuteen olisi aika alkaa satsaamaan vielä vähän enemmän, varsinkin kun hyvät patjat ovat vuosikymmenen sijoitus.


Kirjoitin helmikuussa vierailustani Tikaun showroomilla, joka viimeistään vahvisti uuden patjan kuuluvan ostoslistalleni. Kokeilin monia eri vaihtoehtoja Porin Villan & Peitteen patjayhdistelmistä, kunnes tein valintani. Tällä kertaa joustavuus ei ollut enää ongelma, joten tilaukseen päätyi villa-luonnonkumi joustopatja jossa on aidon futonin tapaan vain luonnonmateriaaleja. Patja itsessään olisi ollut minulle jopa liian pehmeä, mutta tasapainotin sitä suomalaista lampaanvillaa sisältävällä paksulla petarilla, jolloin tuntuma oli juuri oikea. Pehmeä, hieman jopa upottava ja lämmin.

Samaan syssyyn pistin tilaukseen myös Suomivilla säätötyynyn sekä paksun Suomivilla peiton. Kyllähän setille hintaa tuli, mutta kuten kaikista Porin Villa & Peitteen showroomeista, myös Tikausta sai testauksen yhteydessä alennuskoodin, jolla hinta tippui monta kymppiä.  Laskiskelin, että kymmenen vuoden käytöllä koko setin vuosihinnaksi tulisi n.160 euroa, jonka todellakin olen valmis maksamaan nukkumismukavuudesta. Palataan siis patja-asioihin vuonna 2030! (Tai no, Kaamoksen puheista päätellen palaamme asiaan aika nopeastikin hänen osaltaan, mutta ei puhuta siitä vielä :D)


Kestävän kehityksen mukaisesti Villa & Peitteen patjat tehdään aina tilauksesta. Näin säästetään turhia varastokustannuksia eikä asiakkaat tule tekemään kompromissejakaan varastotilanteen mukaan. Tykkään muutenkin ajatuksesta, ettei tavaroita voi hetken mielijohteesta hakea, vaan niitä joutuu vähän odottelemaan. Samalla tulee konkreettisesti esiin, että jotkut oikeasti tekevät nämä tuotteet Porissa, juuri minulle. Odotusaika ei kuitenkaan ole kovin pitkä, suurinpiirtein neljän viikon päästä tilauksesta patjat ilmestyivät kantajien kanssa ovelleni.

Ja kuinka mukavat ne olivatkaan ensi testauksesta lähtien! Paksu luonnonkumipatja toi aivan uuden nukkumistuntuman vuosien puuvillapatjalla nukkumisen jälkeen ja lämmin, mutta ei hiostava suomalaista villaa sisältävä petauspatja napakoitti sängyn aivan luksushotellitasolle. Tuntuman lisäksi patjat myös näyttivät upeilta, varsinkin futon, jonka päällisenä oli tumma pellavakangas.

Patjat olivat tottakai se isoin ja tärkein satsaus, mutta myös uusi tyyny ja peitto tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Tosin aika moni kaverini on kysellyt enkö mä paahdu nukkuessani, jos allani, päälläni ja pääni ympärillä on villavuoraukset. Lyhyt vastaus on: en paahdu. Pidemmin ilmaistuna villa on ollut vuosikausia lempimateriaalini sen lämmönsäätelyominaisuuksien vuoksi. Kylmällä villa lämmittää, mutta lämpimälläkin se pysyy miellyttävän tuntoisena. Tosin paksun villapeiton joudun taatusti vaihtamaan kesäkuumalla ohuemmaksi, sillä paksu villapeitto on lähes painopeittomaisen raskas. Positiivisena puolena se toimiikin kuin painopeitto ja tuntuu rauhoittavalle nukkumaan mennessä.


Itselleni paras juttu patjojen ja vuodevaatteiden uusimisessa on ollut ihan konkreettinen unen parantuminen. Kun sängyssä makoilu tuntuu nyt mukavalle, olen siirtynyt sohvalta sänkyyn lukemaan ja nukahtanutkin aiemmin. Painavampi peitto on pysynyt päällä paremmin ja todennäköisesti öinen pyöriminen on vähentynyt, sillä herään aamulla totuttua pirteämpänä. Negatiivisena puolena olen yksin kotona ollessa hakeutunut myös päiväunille ihan liian usein. Myös työt hoituvat sängystä käsin vähän liian miellyttävästi verrattuna todelliseen työergonomiaan.

Kyllä tämän hankinnan jälkeen on itseltä kysyttävä miksi uusien patjojen hankkiminen on ollut muka niin vaikeaa ja sitä on siirtänyt aina eteenpäin. Eihän unimukavuudesta olisi kannattanut tinkiä alunperinkään. Ehkä nämä on niitä asioita, joita osaa arvostaa vasta vähän vanhempana?

Itse suosittelen, että ennen ostopäätöstä käyt mahdollisuuksien mukaan kokeilemassa patjoja Villa & Peitteen näyttelytilassa, sillä parhaiten patjojen eroavaisuudet selviävät oman selän alla. Oma Villa-luonnonkumi-joustopatjani on kuitenkin melko varma valinta, etenkin jos olet vasta siirtymässä futonin käyttäjäksi.

Itselläni edessä olisi tuon vanhan futonipohjan kunnostaminen, sillä maali on viimeisimmässä muutossa päässyt rapistumaan. Samoin taidan kääntää patjan tuotelapun hieman vähemmän näkösälle. Uniasioihin palaan taatusti tulevaisuudessa, varsinkin nyt kun nukkuminen oikeasti on alkanut sujumaan paremmin!

Elsa

0 kommenttia

Flickr Images