haalari: H&M , korvikset: Uhana Design, laukku: Marimekko, läpsyt: Havaianas (saatu Bombom.fi:sta) Muutaman päivän ta...

haalari: H&M , korvikset: Uhana Design, laukku: Marimekko, läpsyt: Havaianas (saatu Bombom.fi:sta)

Muutaman päivän takainen kehopositiivisuuskohu sai mieleeni parin viikon takaiset keskustelut ystävieni kanssa. Mun piti kirjoittaa aiheesta jo aiemmin, mutta jäin silloin vielä miettimään asiaa yksinäni.

Puhuimme nimittäin ystävieni kanssa siitä milloin me nyt yli 35-vuotiaat naiset olemme ensi kertaa ajatelleet olleemme liian isoja ja millaisia juttuja olemme tehneet näyttääksemme pienemmältä. Oli aika kiinnostavaa huomata, että sen lisäksi, että maha, perse, tissit, käsivarret, reidet ja pää olivat tottakai liian isoja, olimme kaikki kärsineet liian isosta jalasta! Siis jalan pohjan koko on ollut todella monen ongelma teininä ja sen vuoksi nämä kaksi eri puolella Suomea asunutta ystävääni olivat  käyttäneet monia numeroita liian pieniä kenkiä jalassa ja kumpikin heistä oli murtanut siitä syystä varpaansa! Itselläni moiseen uhrautumiseen ei ollut voimia, vaikka kärsinkin "liian isosta" (silloin 39-kokoisesta) jalasta, mutta kyllä kaikkea onkin tullut vihattua.

Siksi onkin enemmän kuin kiva, että nykyään ei sentään tarvitse teloa itseään näyttääkseen pienemmältä. On kyllä ihan supervapauttavaa vain olla sen kokoinen kuin on ilman typeriä "näytänkö tässä lihavalta" ajatuksia (koska näytän ja se ei haittaa yhtään). Varsinkin näinä lämpiminä päivinä on ollut ihanaa pukeutua vilpoiseen raitahaalariin, jonka selässä on hauska rusettikiinnitys, joka paljastaa vähän ihoakin. Ei ole tarvinnut stressata selkäläskeistäkään, kun on vuosien aikana ymmärtänyt selän olevan nätti myös niiden kanssa. Pitkät lahkeet ovat muuten kesällä vähän shortseja turvallisempi valinta, sillä naisilla ihosyöpä todetaan yleensä jaloissa. Mutta onneksi suojavoiteet on keksitty ja lyhyissäkin lahkeissa voi kulkea milloin huvittaa.

Kesälomaa on mulla jäljellä vielä kaksi viikkoa, joten toivoa sopii, että ilmat suosivat ja saan kulkea haalarissani vielä pitkään! Huomenna ainakin tarkenee ja hyvä niin, sillä meillä on kaveritreffit Sveitsin maauimalassa ja sen jälkeen päästään vielä yhdessä syömäänkin.

Mukavaa viikonloppua!

0 kommenttia

Luin tässä aamun alkajaisiksi ajatuksia herättävän kirjoituksen vartalopositiivisuudesta ja ajattelin pistää ajatukseni ihan tänne nett...


Luin tässä aamun alkajaisiksi ajatuksia herättävän kirjoituksen vartalopositiivisuudesta ja ajattelin pistää ajatukseni ihan tänne nettiin saakka. Olen viime aikoina törmännyt niin moneen "hyvä juttu MUTTA" tyypin kirjoitukseen, jotta palastelen nyt oman kantani keskiviikkoaamun ratoksi. Olen nimittäin hieman kyllästynyt näihin tasa-arvo/pride/bodypositive/feminismi/yms on mennyt liian pitkälle juttuihin.

Lähdetään liikkeelle siitä, että nykymuotoisen bodypositive-aatteen juuret ovat 1960-luvun läskiaktivismissa ja nimenomaan siinä, että hyväksytään ja nostetaan esiin ne vartalotyypit, joita ei ole mediassa nähty, joita ihmiset yleisesti ovat hävenneet ja piilotelleet ja joihin on kohdistunut/kohdistuu valtavasti negatiivisia mielleyhtymiä. Liikkeen idea ei siis ole ollut juhlia jo yleisesti hyväksyttyjä vartaloita (nuori, hoikka, valkoinen...) tai nostaa niiden kunnioitusta mitenkään, vaan ajaa ihan toista agendaa. 

#bodypositive on yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana valtavasti ja aika harva nykyään edes tietää mitä se on alunperin tarkoittanut. Keskustelin juuri viikolla sanan käytöstä ja vaikka olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus tuntea olonsa hyväksytyksi ja kauniiksi, että tätä ajatusmallia tulisi ehdottomasti viedä eteenpäin ja ottaa kaikkien omakseen,  ei #bodypositive historiansa vuoksi ole se tägi, jota kaikkien tulisi käyttää. Bodypositive tarkoittaa hyväksyvyyden rajojen rikkomista, ei jo hyväksyttyjen asioiden esiintuontia. Tämä on arka ja vaikea aihe, jossa rajanvetoa on todella hankala tehdä, ottaen huomioon varmasti jokaisen länsimaisen ihmisen kokevan jonkinlaista riittämättömyyttä ulkonäköään kohtaa. Itse kuitenkin käyttäisin nykypäivän jokaiselle avoimesta kehopositiivisuusliikkeestä tägiä #bodyacceptance erottaakseni sen liikkeestä, josta kehopositiivisuus-ilmiö on saanut alkunsa.* Hankalaa, tiedän, mutta historia on hyvä kerrata ennen varsinaista pihviä! 

Tää on nyt vähän ilkeästi sanottu, mutta aina kun jotain nuorta hoikkaa valkoista suomalaista mediassa vähän ärsyttää ja ihmetyttää erilaisten liikkeiden saama näkyvyys, se on vain helvetin hyvä asia. Se kertoo, että jokin asia on yleistynyt niin paljon, että myös etuoikeutetussa asemassa olevat ovat joutuneet alttiiksi aatteen sanomalle. Harmi vain, että yleensä oman ymmärryksen loppuessa tulee se mutta, eikä asioista selvää ottamisen halu.

Koska bodypostiven historia on marginaalisten vartaloiden vallankumouksessa, ei sellaista asiaa kuin liiallinen bodypositive-ilmiö ole olemassakaan. Lihavat ovat olemassa ja he saavat näkyä siinä missä muutkin ihmiset, piste. Vaikka harjaantumatonta silmää saattaa kummastuttaa se, että lihavia ihmisiä näkyy jo somessa ja jossakin mainoksissa, ei tarvitse kuin avata ensimmäinen esiintuleva naistenlehti tai tsekata joku Lumenen kampanjoista ymmärtääkseen, että tasa-arvo vartaloiden välillä ei ole tavoittanut mediaa juuri ollenkaan. Voimme siis huokaista helpotuksesta: mediassa näkyvä täydellinen ihminen on edelleenkin nuori, valkoinen ja hoikka. Radikaalia muutosta tähän ei ole luvassa lähitulevaisuudessa.

Ja tässä median ihmiskuvassa piilee syy sille, miksi esimerkiksi minun bikinikuvani herättävät enemmän kiinnostusta ja huomiota, mitä jonkun nuoremman ja hoikemman. Aivomme on nuoresta lähtien ajettu moodiin, jossa vain tietynlainen kauneus on sallittua ja aika harva on pystynyt tältä välttymään. Kun länsimaisen ihmisen silmien eteen tuodaan iloisesti ja hyväksyvästi lihava aikuinen ihminen uimapuvussa, ei tunne ole yleensä koskaan neutraali. Kun siihen päälle lätkäistään #bodypositive termi, se osoittaa homman olevan hyvin tietoista, siis toisin sanottuna paheksuttua vartalon esittelyä. Osa tyypeistä diggaa, toisten mielestä olen uhka kansanterveydelle, sillä mitä jos kaikki olisivat yhtäkkiä noin tyytyväisiä itseensä ylipainoisina, sehän olisi katastrofi! 

Katastrofia ei kuitenkaan ole syntymässä, sillä vaikka minä ja kaikki muut lihavat lopettaisimme laihduttamisen seinään, ei se näkyisi suomalaisten keskimääräisessä painoindexissä juuri mitenkään. Sen lisäksi, että länsimaisen kulttuurimme luoma paine olla lihomatta ei ole katoamassa minnekään, suurin osa laihduttajista ei itseasiassa laihdu vaan lihoo pitkällä aikavälillä. Vain hyvin pieni prosentti pystyy pitämään laihdutetun painonsa, suurin osa palaa takaisin entiseen ja vielä isompaan kilolukuun. Laihduttaminen ei siis ole avain, se on ennemminkin lukko. Terveysasioilla uhkailu ja laihduttamaan kannustaminen ei ole tuonut tuloksia ainakaan viimeiseen sataan vuoteen, joten näillä huolestuneiden hoikkien naisten hyvää tarkoittavilla neuvoilla ei maailmaa muuteta jatkossakaan.

Me lihavat emme yksinkertaisesti tarvitse tällaisia "kaikki saa olla mitä ovat, kunhan muistavat laihduttaa" neuvoja. Kukaan ei tarvitse. Itseasiassa on aika hämmentävää, että Suomessa asuva bloggaaja voi kirjoittaa " Mutta samalla kun yhteiskunnallisesti paheksumme juomista, tupakointia ja vaikkapa auringonottoa ja muistetaan keuhkosyövät, maksavauriot ja isosyövät, pidetään runsastakin ylipainoa positiivisena asiana, jonka kanssa ihminen on täydellinen." ymmärtämättä yhtään, ettei näin todellakaan ole. Lihava ihminen saa kuulla jatkuvasti olevansa sairas ja hänen ulkonäköönsä puututaan todella usein ja todella aggressiivisesti toisten ihmisten puolelta, niin etteivät monet edes uskalla liikkua yksin kaupungilla. Pitää elää aika harhaisessa maailmassa luullakseen, että lihavat elävät nyt jossakin hyväksyvässä euforiatilassa, jossa kaikki vain suitsuttavat kehuja ympäriinsä. Totuus kun on, että lihavuus on yksi ainoita asioita, johon julkisesti puuttuminen on täysin  yleisesti hyväksyttyä (ei pitäisi olla). Ei siis todellakaan ole "rohkeaa" ottaa kantaa lihavan ihmisen ulkonäköön ja terveyteen, se on ennemminkin default jota ylipainoiset kohtaavat päivittäin. Ja tämä on yksi asia mitä vastaan #bodypositive taistelee vastaan. 

Että kiitos vain valkoinen hoikka heteronainen, mielipiteesi on huomioitu. 

*) vartaloiden välistä tasa-arvoa ja hyväksyntää ajavien ihmistenkin näkemykset #bodypositive sanan käytöstä eriävät, mikä on ihan ookoo. Yhteistä on kuitenkin se, että kaikki vartalot ovat yhtä arvokkaita (alleviivataan vielä, että myöskään lihava ei ole arvokkaampi mitä muutkaan). Itse kuulun kuitenkin siihen koulukuntaan, jonka mielestä #bodypositive on marginaalisiksi miellettyjen vartaloiden äänitorvitägi ja esimerkiksi tägit #bodyconfidence #bodylove #bodyacceptance sopivat moniin kannanottoihin paremmin. Mutta tämä nyt on vähän pilkun viilausta.

ps. Kaikenlainen minun verorahat-tyyppinen terveysterrori deletoidaan heti kommenttiboksista. 

Kuva: Maarit Vaahteranoksa

0 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Nordic Tricot by Ivana Helsinki/ Tokmanni Muistatte varmasti viime kevään, kun postasin ensimmäistä kertaa T...

Kaupallinen yhteistyö Nordic Tricot by Ivana Helsinki/ Tokmanni

Muistatte varmasti viime kevään, kun postasin ensimmäistä kertaa Tokmannin ja Ivana Helsingin yhteistyöstä? Olin haltioissani yhteistyöstä monessa mielessä, sekä Tokmannin freesistä ja uudistuksellisesta otteesta että Ivana Helsingin ennakkoluulottomuudesta luottaa Suomen suurimpaan halpakauppajättiin jakelijana. Hyvä muotoilu on hyvää muotoilua myyntipaikasta huolimatta ja onhan snobeilu designin ympärillä onneksi murtumassa muutenkin.

Oma suhteeni Ivana Helsinkiin on pitkä, sillä olen ollut merkin fani ihan sieltä alkumetreiltä 20 vuoden takaa. Kuulostanpa vanhalle, mutta näin se vain on! Mulla oli joskus teininä jopa sellainen lehtileikelaatikko, missä oli muistaakseni käsityölehdistä löytyneitä kuvia Ivanan ensimmäisestä mallistosta, silloinhan merkki ei tosiaankaan ollut mitenkään iso ja tunnettu. Jotenkin se alun Ivana kolahti muhun sillä, että vaatteet voi olla tyttömäisiä ja reippaita ja tottakai kuosit olivat iso juttu. Säästin silloista rahaa ihan hävyttömän isoja summia saadakseni telttakuosisen hihamerkin, maatuskahameen, heppatopin ja ruskean tyttökerhopaidan. Ne olivat silloin ihan underground-juttuja ainakin meillä maalla.


Tällä viikolla Ivana Helsinki juhlii 20-vuotiasta taivaltaan Pariisin Haute Couture muotiviikoilla, yhteistyökumppaninaan Tokmanni. Haute couturella tarkoitetaan juuri niitä hieman ehkä yliampuviltakin näyttäviä huippuunsa asti räätälöityjä muotitaideteoksia, joita muotinäytöksissä usein näkee. Joten tokikaan lavalla eivät vilahtele ne täysin samat vaatteet, mitkä ovat Tokmannilla juuri nyt myynnissä, mutta esimerkiksi samoja printtejä ja värejä siellä tullaan näkemään. Odotan aika innolla millaisesta näytöksestä on kyse!

Mä olen ollut tässä Ivana Helsingin Tokmannin valloituksessa mukana ihan alusta saakka ja muistan jo ihan ensimmäisessä palaverissamme Mäntsälän pääkonttorilla todenneeni, että mallistoon tarvitaan lisää suurempia kokoja. Ja kun sain uuden Nordic tricot by Ivana Helsinki-malliston lempivaatteet käsiini, olinkin ihan superiloinen huomatessani, että kokoja tosiaankin oltiin uusittu niin, että suurin koko XL vastaa nyt n. kokoa 48-50. Uudistetun mitoituksen lisäksi mallisto ei perustu enää pelkkään trikooneulokseen, vaan osa vaatteista on joustavaa kudottua kangasta. Ja etenkin nämä mustavalkoiset kudotusta kankaasta ommellut Milla-pusero ja Mimosa-mekko ovat mieleeni. Ja hei, monessako Ivanan omassa mallistossa olette nähneet HOUSUJA? Nämä korkeävyötäröiset ja leveälahkeiset housut Sylvia-trikoohousut ihanan pehmeät ja vilpoisat kesähousut.


Kuten osa varmasti tunnistaakin, on nuo tiikerikuosisen Aurora-hameen kuvat otettu viime lauantaina Helsinki Priden puistojuhlassa, jonne me kuvausporukalla lähdettiin aamun "virallisten" kuvausten jälkeen. Tokmannihan oli yksi Helsinki Priden yhteistyökumppaneista tänä vuonna ja tavoilleen uskollisesti jakoivat tietenkin tapahtumassa ämpäreitä :D Äkkiseltään Priden tukeminen kuulostaa vielä oudommalle kuin yhteistyö Ivana Helsingin kanssa (ainakin minä olin ihan suu auki tästä ihan huipusta yhteistyöstä), mutta juteltuani puhelimessa Tokmannin henkilöstöpäällikön kanssa ja luettuani Tokmannin tasa-arvo ja yhdenmukaisuussuunnitelman vuodelle 2019 saakka, tuntuu asia ihan selkeältä. Tottakai kehitettävää on aina ja kehitykseen Tokmanni pyrkiikin, mutta esimerkiksi se, että jokaisen Suomen 177 Tokmannimyymälän esimiehiä koulutetaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tukemiseen sekä näkymättömien syrjintämallien huomioimiseen omassa työssään on asia, josta ihan kaikkien työpaikkojen tulisi ottaa koppi. 

Henkilöstöjohdosta alleviivattiin, että työyhteisön lisäksi yhdenvertaisuus koskee myös asiakkaita ja Tokmannille saa tulla asioimaan väristä, iästä, etnisyydestä, uskonnosta, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Tarkennettiinpa mulle vielä sitäkin, ettei Tokmannilla ole minkäänlaista pukukoodia, mikä on tosi hyvä juttu etenkin kansallispukuja arjessaan käyttäville ihmisille.

Kuvissa näkyvät Nordic Tricot by Ivana Helsinki vaatteet löydät Tokmannin verkkokaupasta (jee! Verkko-ostomahdollisuutta onkin kaivattu) sekä Tokmannin myymälöistä. Näiden vaatteiden suosio on ollut ihan huikea ja kuvauspäivänä Instastoriesia päivitettyäni puhelimeni piippasi jatkuvasti kokokyselyiden perään. Osa tuotteista on jo loppuunmyyty verkosta (vaadimme isompia eriä!), joten jos joku tietty malli kiinnostaa, kannattaa napata kiinni joko lähimmässä myymälässä tai verkossa!

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa/ Tokmanni
Meikki ja hiukset: Anna Nuutinen / Oot meikannut

0 kommenttia

housut: Nanso, t-paita: KappAhl, takki: H&M, kengät: Vans, sukat: Calvin Klein, hattu: Costo, laukku: Marimekko Olen viime...

housut: Nanso, t-paita: KappAhl, takki: H&M, kengät: Vans, sukat: Calvin Klein, hattu: Costo, laukku: Marimekko


Olen viime aikoina skipannut asukuvapostaukset vähän laiskuuttani ja jakanut päivän asuja lähinnä Instagramissa. Nyt kuitenkin kävi "tuuri", sillä istuskelen jossain vanhan ajan maantiekahvilassa Porin ja Helsingin välissä odotellen bussia, jonka luulin tulevan tuntia aiemmin, mitä se todellisuudessa kesäaikana tulee. Kun ymmärsin odotteluni kestävän tunnin pidempään, pyysin pysäkille heittäjääni nappaamaan parit asukuvat, olisipa ainakin jotain tekemistä tässä! (koska en nyt aamusta ole yhtään työmoodissa päivätöitteni suhteen)

Päälläni oleva asu on niin perus kun vaan perus voi olla mulla kesäisin, kevyet Nanson culottesit yhdistyy raidalliseen t-paitaan ja tennareihin, päällä farkkutakki.

Keväällä ostamassani t-paidassa komeilee femmeslogan, joita onkin nyt näkynyt tosi paljon vähän kaikkialla. On melko huvittavaa, kuinka jotkut ihmiset regoivat tosi voimakkaasti feministishenkisiin paitoihin, toteamalla jotain "olen feministi, MUTTA noissa naisten paidoissa on ongelmana se ja se" ymmärtämättä, että jatkavat tahoillaan sitä vanhaa patriarkaalista mallia sanoittamalla miten nainen saa pukeutua ja ilmaista itseään. Nainen saa pukeutua miten haluaa, julistaa mitä haluaa, olla trendifeministi tai olla olematta. Aika etuoikeutetusta asemasta ne huutelut yleensä kyllä tulevat ja aina on hyvä keskustella esimerkiksi vaatteiden tuotanto-olosuhteista, mutta kiinnostavalla tavalla sekin keskustelu kulminoituu aina naisten kuluttamisen kritisointiin (koskipa se sitten naisen itseensä tai lapseensa kohdistuvaa tuhlaamista). Meitä naisia on helppo osoitella, kun sitä on tehty niin pitkään. 

No mutta. Sitähän tämä on, jatketaan. Mähän yhdistelen tyylissäni aika paljon ns. merkkimerkkejä sekä ketjuliikkeiden vaatteita ja tässä asussa ollaan asian ytimessä. Nanson housuihin yhdistyy ketjuliikkestä hankitut t-paita ja vanha farkkurotsi, kengät ovat perus Vansit ja Calvin Kleinin sukat ovat varmaan kalliimmat kuin paita ja takki yhteensä. No ei oikeasti, mutta hukkaan sukkia sen verran usein, että olen päätynyt käyttämään sukkia, joita ei vain ole varaa hukata. On muuten toiminut ihmeen hyvin jo pitkän aikaa!

Näillä kuteilla siis työviikon loppuun Helsinkiin, ensi viikkokin on vielä tukevasti konttorituolissa istumista ja sen jälkeen mulla jatkuu loma peräti kolmen viikon verran! Oon ihan innoissani asiasta, sillä tämä kesä on ollut niin ihana sään puolesta!

0 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa Terveisiä juhannuksen vietosta! Mua voi nykyään kutsua sääprofeetaksi, sillä vappuna R...

Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa

Terveisiä juhannuksen vietosta! Mua voi nykyään kutsua sääprofeetaksi, sillä vappuna Raiskin postausta jakaessani julistin, että kuoritakit ovat ajankohtainen valinta niin vappuna kuin juhannuksenakin. Ihan en olisi uskonut, että näiden kahden takuukylmän juhlan välissä meitä hellisi kunnon helteet jo toukokuussa, mutta nyt ollaan taas takaisin takuuvarmassa Suomen kesäsäässä ;)

Juhannukseenhan kuuluu tunnetusti kaksi erilaista kansallispukua: kukkamekko ja tuulipuku. Tässä näette minun juhannusasuni, joka meni säästä ja mukavuudesta johtuen tuonne tuulipukusuuntaan, vaikka onkin monia muita mökkivaatteitani modernimpi. Mulla ei ole ollutkaan vuosikausiin softshell-takkia, mikä kieltämättä ihmetyttää nyt itseänikin. Olen vain ollut niin perinteisten kuoritakkien ystävä, etten ole osannut kaivata pehmeämpää materiaalia takkeihini. Veden- ja tuulenkestävä hupullinen Minami R+ takki on kuitenkin ihan supermukava päällä ja kiva laittaa niskaan esimerkiksi kylmän ilman suppausretkille. Taskuihin mahtuu vedenkestävään pussiin piilotettu puhelin sekä välipalapatukkakin.


Kuvissa näkyy myös Kami R+ treenipaita, joka on tarpeeksi pitkä piilotettavaksi myös housujen sisään. Olen käyttänyt tätä paita myös suppauslenkeillä ja iloinnut sen pituuden riittävän myös käsien nostamiseen melan kanssa ilman että selkä pilkottaisi ikävästi. A-linjainen malli on kivan mallinen myös siksi, ettei paita ole ihonmyötäinen vatsan kohdalta. Valitettavasti paidan upea neon korallinen sävy ei tule oikeuksiinsa mun tai edes Raiskin omissa kuvissa, sillä väri on todellisuudessa huomattavasti kirkkaampi!

Jalassani on Namiki R+ housut, jotka näyttävät vetskariyksityiskohtineen rennoilta arkihousuilta ja toki sitä ovatkin. Näissä erikoisuutena on kuitenkin materiaali, joustava Active Dry-kangas on myös UPF + 30 (Ultraviolet Protection Factor), eli niissä on tavallista kesävaatetta isompi suoja ultraviolettisäteilyä vastaan. Normaalisti kesävaatteen UPF on n. 6, kun tässä kankaassa UPF+30 tarkoittaa, että vain 1/30 uv-säteistä pääsee läpi. Jalkojen suojaaminen on etenkin naisille tärkeä juttu, sillä kuulin muutama vuosi sitten melanooman ilmestyvän naisille suurimmaksi osaksi sääriin! (lähde: Euromelanoma.com). Jos siis kuljet paljon ulkona, ovat nämä kevyet vapaa-aikaan ja aktiiviseen liikuntaankin soveltuvat Namikit ihan must juttu. 


RAISKIN ALE ON ALKANUT! Lukijanani saat nyt 20€ shoppailurahaa Raiskin verkkokauppaan ja shoppailurahan voit käyttää myös aletuotteisiin!

Nyt kesäalekauden juuri alettua on paras aika käydä läpi oma ulkoiluvaatevarasto ja hankkia tarvittavat lisäykset teknisiltä ominaisuuksiltaan jo kuluneiden tai väärän kokoisien vaatteiden tilalle. Raiskillahan on paljon myös tavalliseen arkeen sopivia vaatteita.

Koodilla OIMUTSIMUTSI20 saat yli 100€ tilauksista -20€ pois! Etu koskee myös ALETUOTTEITA ja on voimassa kesäkuun loppuun saakka! Koko valikoiman (normimitoitetut sekä reilummat R+ mitoitetut vaatteet) löydät Raiskin verkkokaupasta.

0 kommenttia

En haluaisi olla se tyyppi, jonka lasi on puolitäyden sijaan puolityhjä, mutta kesäloman ensimmäisen kahden viikon periodi alkaa häämöttämä...

En haluaisi olla se tyyppi, jonka lasi on puolitäyden sijaan puolityhjä, mutta kesäloman ensimmäisen kahden viikon periodi alkaa häämöttämään loppuaan. No, on tässä vielä oikesti maanantaihin saakka aikaa ja ihan innolla odotan muutaman viikon työperiodiakin ennen loman loppuosaa. Olen sitä mieltä, että lomailu ei saa olla mitään aktiviteetista toiseen juoksemista ja vaikka matkustus on kivaa, pitää jäädä aikaa myös kotona lorvimiseen. Siksi pienet yhden päivän reissut ovatkin mitä mainiompia juttuja, kokee paljon, mutta pääsee kotiin yöksi.

Tiistaina ennen juhannusta meillä oli tällainen matalan kynnyksen piipahdusreissu, joka suuntautui Lapinjärvelle. Lapinjärven kunta n. 100km päässä Helsingistä kutsui bloggaajia kylään ja päätin ottaa retken vastaan, lomalla kun oltiin. Kaamos lähti tottakai mukaan ja oli reissun ainoa lapsi. Retken idea oli tutustuttaa bloggaajia Lapinjärveläisiin yrityksiin, ja mikä onni olikaan, että kaikki kohteet liittyivät jollain tavalla ruokaan. Ja siitähän me tykätään!


Ensimmäinen asia mikä mulla oli Lapinjärvestä mielessä ennen oli sivarikeskus, jossa Suomen jokainen siviliipalvelukseen menijä käy kouluttautumisjakson. Nyt päällimmäisenä mielessä on vegaaninen juusto, sillä Lapinjärven Porlammin kylässä sijaitsevan meijerin vegejuustoja syötiin reissun aikana aamusta iltaan, ensin tavallisina juustokuutioina Porlammin osuusmeijerissä, sitten kirkonkylällä sijaitsevan Monicas cafen kreikkalaisessa salaatissa ja loppuillasta päivällisellä Kimonkylän taidekodissa. Jos siis jatkossa eteeni tulee tilanne, jossa vegaaniselle juustolle on tarvetta, tiedänpä ainakin mitä hankin! Etenkin tuo Monican käyttämä vege"feta" eli vuustosalaattikuutio maistui mulle tosi hyvin, tavallinen viipaloitava vegejuusto taas oli ensituntumalta vähän mautonta, vaikkakin yllättävän juustomaista.


Toinen lapinjärveläinen juttu, jota vastaisuudessa tulen taatusti käyttämään, on Robbes Lilla Trädgårdin yrtit ja salaatit. Nimestä huolimatta pikkupikkupuutarhasta askeleen isompi puutarhakompleksi on alansa suunnannäyttäjä, jossa testataan aivan uudenlaisia kasvatustapoja päämääränä entistä paremmalta maistuvat yrtit, versot ja salaatit.





Kun Porlammin kylästä löytyi vielä kiva ranta sekä kirkonkylästä upea koko kylän työhuone, jonne saa mennä esimerkiksi ompelemaan, alkoi maalaisidylli tuntumaan lähes liian idylliseltä :D Erityisesti yhteisöllisyysperiaatteella toimiva koko kylän työhuone sai minut innostumaan, sillä olen opiskellut ammattikorkeakoulussa sosiokulttuurista työtä neljä vuotta ja tiedän tällaisten ruohonjuuritason aktiviteettien merkityksen olevan suuri. Parhaimmillaan asukkaiden omaehtoinen innostaminen ja aktivoiminen vaikuttaa syrjäytymisuhan alla olevien ihmisten elämässä niin, että yksilön lisäksi koko yhteisö hyötyy toiminnasta. Ja Lapinjärvellä yhteisöllisyyden huomaa monin eri tavoin, esimerkiksi joka puolella kylää kiertävät käsintehdyt lippunauhat ja betoniin maalatut räsymatot tuovat fiiliksen, että täällä arvostetaan ihmisten kädenjälkeä hyvin paljon. 

Ja kun juhannusviikolla matkassa oltiin, saimme lähtiessämme vielä tuliaisia paikallisilta yritäjiltä ja niitä onkin juhannuksen aikaan maisteltu hyvällä ruokahalulla. Kiitos näistä Porlammin Osuusmeijeri, Fishermans Food, Robbes Lilla Trädgård, Lapinjärven leipomo sekä Kal's Speciality Foods sekä Kimonkylän taidekoti, jossa saimme nauttia upean päivällisen yli tuhannen taideteoksen ympäröimänä. 


Kiitos Lapinjärven kunta ja kunnanjohtaja Tiina Heikka reissusta, toivottavasti tavataan pian uudelleen!

0 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Melli Ecodesignin kanssa Berliinistä on tullut viiden viimeisimmän kesän aikana meille kesäkoti, jonne m...

Kaupallinen yhteistyö Melli Ecodesignin kanssa

Berliinistä on tullut viiden viimeisimmän kesän aikana meille kesäkoti, jonne mennään vähän kuin mökille rentoutumaan. Saksa on Suomesta käsin lähellä, eikä lentoaikaa mene useita tunteja ja fiilis muuttuu kaupunginosaa vaihtaessa. Olemme viettäneet kesälomaa Berliinissä niin entisen Länsi-Berliinin kuin Itä-Berliininkin puolella, tällä kertaa yövyimme Kreuzbergin kaupunginosassa ja hengailimme tottakai omassa kaupunginosassamme paljon. Kreuzbergin tunnusmerkkejä ovat rento meininki, joka puolella näkyvät graffitit, edulliset ja usein vegaanista ruokaa tarjoavat ravintolat, joissa on kiva hengata niin aamupalalla kuin muutenkin.


Ennen matkustin Berliiniin luonnonkosmetiikkavarastojen täyttö mielessä (luonnonkosmetiikka on Saksassa lähes puolet edulisempaa mitä Suomessa), mutta nykyisin keskityn lähinnä vain lomailuun, puistoihin ja syömiseen. Matkatavarat molemmille meille mahtuvat yhteen käsimatkatavaroihin menevän matkalaukkuun ja vaatteita pestään kun on tarvetta (kuvista päätellen ei kuitenkaan tarpeeksi usein!). Matkakavereideni Fannin ja Jounin perheessä meininki oli luonnonkosmetiikkahamstrausta lukuunottamatta sama ja olimme varustaneet itsemme ja lapsemme lähinnä pehmeillä ja helpoilla puuvillavaatteilla matkaan. Huvittavinta oli se, että heti lentokentällä nähdessämme meillä oli täysin sattumalta täsmälleen samat Mellin laatikkotunikat päällä, Fannilla mustana ja mulla uudessa musta-valkoraidassa. Great minds think alike!


Kaamoksen matkakamat olivat niin minimaaliset kuin vain mahdollista, uikkarin lisäksi matkassa oli vain muutama t-paita (simpukka ja keltainen sulka), muutamat mustat shortsit (kuvassa päällä sekä oikein että väärinpäin...) sekä muutama pitkähihainen paita, joista oranssi Mellin paita roikkui usein lanteilla tai kassissa ihan vain varalta. Kun katselin Fannin perheen matkalaukun kokoa, huokaisin kyllä suoraan sanottuna helpotuksesta, ettei kouluikäinen tarvitse enää edes omaa pottaa mukaan :D Sappisaippuan unohtuminen kotiin harmitti kuitenkin hieman, sillä kyllähän noita vaatteita olisi saanut käsipyykillä helpommin puhtaaksi. No onneksi Airbnb-asunnossamme oli pesukone, jota pyöritettiin muutaman päivän välein. Lähes viikon mittainen matka onnistuikin tosi hyvin minimäärällä toimivia vaatteita, jotka kestävät pesua ja pitoa!


Meillä lomailu jatkuu vielä tämän viikon ja palaamme sitten muutamaksi viikoksi takaisin arkeen vain palataksemme lomalle heinäkuussa uudelleen.  Mitään suurempia reissuja ei ole loppulomaksi suunnitteilla, mutta pieniä piipahduksia siellä ja täällä.

Postauksessa näkyviä Melli Ecodesignin vaatteita kannattaa muuten bongailla juuri nyt heidän sivuiltaan, sillä ihanien uutuustuotteiden kuten tuon huipun raitamekon lisäksi myös alepuolella löytyy monenlaista jopa -40% alella

F.Y.I: Tiesithän, että kaikki Melli Ecodesignin tuotteet ommellaan laadukkaasta Suomessa neulotusta luomupuuvillasta Jyväskylän Palokassa sijaitsevassa ompelimossa?

0 kommenttia

Flickr Images