Kaupallinen yhteistyö Karkkilan kaupunki ja Vähäveden tila Moni saattaa tietääkin Instagramini kautta, että tämä kesä on ollut meille aiva...

Kaupallinen yhteistyö Karkkilan kaupunki ja Vähäveden tila
Moni saattaa tietääkin Instagramini kautta, että tämä kesä on ollut meille aivan uudenlainen, sillä emme ole asuneet kesäkuun alun jälkeen Helsingissä, vaan noin tunnin bussimatkan päässä Karkkilassa. Meillä alkoi Helsingin kodissa putkiremontti kesäkuun puolessa välissä ja koska maalle muutto on pyörinyt välillä mielessä, ajattelin että nyt olisi mahdollisuus kokeilla vähän uutta. Karkkilahan on virallisesti kaupunki, mutta hyvin maaseutumainen paikka, jossa erityisesti luonnossa liikkuminen on tehty hyvin helpoksi.

Olen kesän aikana toiminut epävirallisena "Karkkilan matkailutoimistona" Instassani, mutta tämä on nyt ihan virallinen Karkkilan kaupungin kanssa tehty yhteistyö. Minulta on toivottu kesän aikana aika paljon vinkkejä lapsen kanssa retkeilyyn, joten lähdin siltä pohjalta miettimään minne itse lähtisin lapseni kanssa. Juuri avattu koskireitti keskustasta kuuden kosken kautta olisi tottakai yksi mahtava mahdollisuus liikkua luonnossa. Ja pyöräillen voisi olla kiva mennä vaikka Toivikkeen majalle ja pystyttää teltta yön ajaksi pihaan. Mutta sitten mieleeni tuli vuorokauden mittainen seikkailu, johon ei tarvita välttämättä omia kamoja juuri lainkaan, mutta joka tarjoaa vähän erilaisia elämyksiä myös kokeneelle retkeilijälle.

Tässä postauksessa otetaan siis suunta kohti Vähäveden järveä ja sen läheisyydessä olevaa Vähäveden tilaa. Homman nimi on nimittäin avokanootilla melonta, yö puuhun ripustettavassa Tentsile-teltassa sekä maatilan eläimiin tutustuminen. 


Reissumme alkoi viime lauantaina, jolloin tilan isäntä Mikko haki meidät lapsen kanssa 10 km päästä Karkkilan keskustasta tiluksilleen. Meillä oli mukana makuupussit, makuualustat, vaihtovaatteet sekä ruokaa lauantaille. Olimme varanneet Vähävedeltä jo ennakkoon paketin, johon kuuluivat melomiskamat, leiriintymispaikka polttopuineen, puiden varassa Vähäveden rannassa riippuva telttamajoite sekä seuraavan aamun runsas aamupala. Käytännössä emme siis tarvineet minkäänlaisia kuivamuonia tai telttaa mukaamme, joka oli kivaa vaihtelua.

Saavuttuamme paikalle Mikko näytti meille mahdolliset reitit, joita suositteli päiväohjelmaksi ja valitsimme yhdessä sopivat melontaliivit ja melat kanoottiin. Melontaretki ei ollut Kaamokselle uusi juttu, mutta ennen olemme meloneet vain kaksikkokajakilla ja uuden mallista kulkupeliä tuli tottakai opetella käyttämään. Siksi olikin hyvä, että Vähäveden tilan työntekijät näyttävät ihan kädestä pitäen rannassa miten kanoottiin tai kajakkiin mennään sisään ja miten siitä pääsee ulos. Kenenkään ei oleteta osaavan meloa, vaan kaikki saavat ohjeistuksen vuokrauksen yhteydessä. Ja niin mekin saimme.

Ennen vesille lähtöä kävimme vain viemässä makuupussimme leirintäpaikkaamme, nappasimme eväskamat mukaan ja lähdimme melomaan. 



En ollut suunnitellut reittiä etukäteen ollekaan, vaan luotin Vähäveden tilan suosituksiin ja otimme ensin suunnaksi (Karkkilan kuntarajojen ulkopuolella sijaitsevan) Tämäkohtun järven hiekkarannan, jossa kävimme uimassa ja jatkoimme siitä pieneen Salakkasaareen, jonka rannasta löytyi hyvä tasainen kallio ruuan tekemiseen. 

Aikaa en huomannut edes ottaa, mutta meloimme hyvin rauhallisesti pysähdellen katselemaan täydessä kukinnossa olevia lumpeita ja välillä pinnalla kurkkaamassa käyviä kaloja. Matkalle osui monta kiinnostavaa kolmion mallista kiveä, joiden pinnan erivärisiä kerroksia ihmettelimme. Reitin varrella oli myös järvessä sijaitseva lampi, joka oli ihan täynnä lumpeita. Kaamos osasi kuitenkin valistaa minua, ettei lumpeenkukkiin saanut koskea, sillä lumpeet ovat kauttaaltaan myrkyllisiä ihmiselle.

Melontakilometreja meille tuskin tuli päälle viittä, eikä ollut tarkoituskaan tulla. Pidempiä lenkkejä olisi tottakai ollut mahdollisuus meloa, mutta halusin pitää nuoremman seikkailukaverini ensimmäisen kanoottimelonnan mahdollisimman kivana ja elämyksellisenä. Mitä enemmän uintia, evästä ja nuotion tekoa, sen parempi. Palatessamme takaisin Vähävedelle meloimme kanootin suoraan leiripaikkamme rantaan, pistimme melan pärskeistä märät vaatteemme kuivumaan ja aloimme valmistella nuotiota iltapalaa varten. 


Iltapalan valmistuksen ajan Kaamos yritti onkia Vähävedestä kalaa, mutta kun saalista ei tullut, tyytyi hän hyvällä mielellä nuotiolla paistamiini bageleihin ja muihin retkieväisiin. Ja syönnin jälkeen halusi mennä heti puiden varassa riippuvaan Tentsileen köllöttelemään. Vaikka olimme luonnossa ja yleensä näissä tilanteissa pyrin säästämään puhelimen akkua, oli tämä ilta mukava poikkeus ja katselimme yhdessä riippumajoitteessamme Ylen nuorille suunnattua Metsähaastetta, jossa myös suositut tubettajat seikkailevat useamman päivän retkiolosuhteissa. Tätä sarjaa suosittelen ehdottomasti myös aikuisille, tykkään kovasti!

Puhemimeni akku kesti useamman jakson Metsähaastetta hyvin, mutta loppuessaankin sitä olisi ollut helppo käydä lataamassa muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalla Vähäveden tilan retkituvalla. Tupa toimi meille myös plan B:na, eli jos uni Tentsilessä ei olisikaan tullut, olisimme voineet kömpiä retkitupaan yöksi.

Yö Tenstilessä meni kuitenkin todella hyvin ja kun heräilimme, hiippaili tilan emäntä Jenni jo aamupalakorin kanssa leirimme läheisyydessä. Ideana oli, että mikäli nukkuisimme aamupalan tullessa, voisimme hyvin jatkaa uniamme ja kattaa aamiaisen kun siltä tuntuisi. Loikoiltuamme hetken nousimme ylös (tai siis laskeuduimme alas!) runsaalle aamupalalle ja pienen hengähdystauon jälkeen aloimme pakkailemaan kamojamme rinkkaan. Tämän jälkeen palautimme kanootin oikealle rannalle ja jatkoimme kävellen Vähäveden tilan retkituvan ympäristöön toivottamaan huomenet myös tilan lampaille, kanoille, pupuille ja muille eläimille. 


Lähes täsmälleen vuorokauden mittainen retkemme Vähävedelle oli aivan ihana irrottautuminen omasta Karkkila-arjestamme keskustassa ja tuntui, kuin olisimme olleet kauempanakin reissaamassa. Välillä 10 kilometriäkin riittää irtaannuttamaan omasta arjesta ja elämykset voivat olla extremen sijaan myös uudenlainen yöpymispaikka kotikaupungissa. Tänne tullaan varmasti uudelleen myös Helsingistä käsin, etenkin kun asiakastilanteen salliessa tilanväki voi myös hakea bussilta. 

Melontaseikkailumme löytyy Vähäveden tilalta kauden 2020 uutuuspakettina. Paketti sisältää melontakamat päiväksi, yön Vähäveden rannassa sijaitsevalla leirintäpaikalla Tentsilessä, kuivat polttopuut, runsaan aamupalan sekä Retkituvan käytön. Hinta 160eur/ vrk kahdelle aikuiselle (lapset 4-12v, +20 eur hlö). Varaa täältä.

2 kommenttia

mainos: Tammikirjat ja Bookbeat Postaus sisältää etukoodin Bookbeatiin.  Äänikirjat taitavat olla yksi suurimmista "uusista" jutui...

mainos: Tammikirjat ja Bookbeat


Postaus sisältää etukoodin Bookbeatiin. 
Äänikirjat taitavat olla yksi suurimmista "uusista" jutuista liittyen kulttuurin ja taiteen harrastamiseen. Meillä ne tulivat kuvioihin viitisen vuotta sitten ja muistan, kuinka Kaamoksen ensimmäiset kunnon äänikirjasessiot olivat bussimatkalla Helsingistä Jyväskylään. Ja täällä sitä ollaan taas, matkalla Jyväskylää kohti. Tällä kertaa olemme vähän pidemmällä Suomi-tourneella ja jo kotimatkalla. Äänikirjoja on tullut kuunneltua jo kuutena autoilupäivänä ja seitsemäs olisi vielä edessä.

Osa uusimmista julkaisuista on kuunneltu auton kaiuttimista jo useampaankin otteeseen, yksi niistä on viikko sitten julkaistu Timo Parvelan Ella ja kaverit vihdoin kolmannella äänikirja. Uudistetun Ella ja kaverit kirjasarjan uusimmassa tarinassa on kivasti yhtymäkohtia myös meidän perheen syksyyn, sillä niin Ella, Pate, Hanna kuin Tuukkakin pääsevät vihdoin hyppäämään kolmannelle. Ja niin pääsee muuten Kaamoskin ihan muutaman viikon päästä!

Kaamosta odottaa syksyllä moni uusi juttu, kuten uusi opettaja, uusi luokkahuone ja paljon odotetut englannin alkeet. Toisaalta myös vanhoja tuttuja juttuja odotetaan, kuten ykkösluokalta tutut vanhat koulukaverit, jotka ovat taas kolmosnelosen aikana samat mitä muutama vuosi sitten. Pienessä kyläkoulussa käytössä kun on yhdistetyt luokat ja täten luokkakaverit vaihtuvat vähän vuoden välein. 


Englanti on tottakai jo hieman hallussa, yes, no, nice, noob ja thai cube soljuvat jo hyvin arkipuheessa, . Tuttuja ovat myös koulun opettajat, ja heitä kutsutaankin ihan vain opettajiksi, toisin kuin Ellan ja kavereiden luokalla, jossa opettaja ylensi itsensä päälliköksi siirryttyään kolmannelle. 

Ella ja kaverit ovat olleet mukanamme jo lapsen esikouluiästä saakka, niin kirjoina kuin äänikirjoinakin ja tuntuu, että meno vain paranee kirjasarjan laajentuessa. Nyt kolmannelle siirtymisen myötä jutut ovat muuttuneet ehkä vieläkin hauskemmiksi ja viihdyn hyvin itsekin uusimman äänikirjan parissa hyvin. Kaamos meinasi tikahtua nauruun jo siinä vaiheessa, kun Patelle alettiin etsimään morsianta ja minua taas nauratti erityisesti koulun kirjailijavieras Pamo Tirvelan kuvaus, jossa kirjailija Timo Parvela oli kyllä iloitellut huolella. 


Meillä on vielä muutama viikko lomaa jäljellä ennen koulujen alkua ja ainakin osa siitä menee melko kiireisen matkailukesän jälkeen ihan vaan köllöttelemällä kotona ja lataamalla akkuja. Akkujen lataamiseen meillä molemmilla liittyvät jossain määrin myös kirjat. Itse olen myös pikkuhiljaa oppinut äänikirja-ihmiseksi ja oma tyylini on nykyään fyysisen kirjan ja äänikirjan yhdistely niin, että voin kotiaskareiden aikana jatkaa tarinan kuuntelua siitä mihin lukiessa jäin. 

Itse asiassa mietin juuri tänään ennen tämän jutun kirjoittamista, kuinka hienoa itsellekin on oppia ja kokea lähes päivittäin uusia asioita kirjojen kautta. Ja kuinka helppoa lukeminen nykyään on, kun uudet kirjat löytyvät lähes poikkeuksetta kirjapalveluista ja ennakkoseulontaa on helppo tehdä ennen fyysisen kirjan ostamista/lainaamista. 

Ja lapsellehan äänikirjapalvelut ovat ihan paras juttu ja siksi Bookbeat onkin ollut käytössämme ihan sen lanseerauksesta lähtien eli jo useita vuosia. Eikä todellakaan turhaan, sillä äänikirjoja on tullut kuunneltua siihen tahtiin, että jossain vaiheessa epäilimme lapsen kuunnelleen koko Bookbeatin lastenkirjat läpi. Tätä tuki myös huomio, että Timo Parvelan Pate-kirjojen loputtua hän oli aloittanut myös Pate Mustajärven elämäkerran huomaamattamme!

ETU! Jos Ella ja kaverit, Pate-kirjat tai ihan oma aika hyvän romaanin parissa kiinnostaa, koodilla oimutsimutsi saat 30 päivän Bookbeat jäsenyyden maksutta. Etu on voimassa kaikille uusille tilaajille, joten tästä kannattaa vinkata myös kavereille, joilla palvelua ei vielä ole käytössä.

Lue lisää Ella ja kaverit vihdoin kolmannella -kirjasta!


1 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö: Visit Åland Seisoimme Kaamoksen kanssa puoli vuotta sitten keskellä yötä Ruotsinlaivan kannella leudossa joulukuisess...

Kaupallinen yhteistyö: Visit Åland


Seisoimme Kaamoksen kanssa puoli vuotta sitten keskellä yötä Ruotsinlaivan kannella leudossa joulukuisessa yössä katsellen Maarianhaminan valoja. Vaikka olin kuullut Ahvenanmaan retkipaikoista ja pyöräilyreiteistä paljon hyvää, oli koko paikka pääkaupunkeineen jäänyt itseltänikin väliin ja kerroin hieman epävarmasti ekaluokkalaiselle matkakumppanille Ahenanmaasta. "He kuuluvat kyllä Suomeen, mutta heillä on oma lippu ja puhuvat ruotsia" tapailin ja päätin, että paikasta olisi otettava selvää mahdollisimman pian. 

Kevättalvi kuitenkin sekoitti pakan, eikä kesäreissuja tietenkään voinut miettiä, joten Ahvenanmaan valloituskin jäi pääkoppaan etäiseksi ajatukseksi. Kunnes muutama viikko sitten sain työtehtäväkseni astua laivaan ja käydä tutustumassa Ahvenanmaan luontokohteisiin perhelomailijan silmin. Onneksi olin varannut kesäkuun loppuun toiveikkaana vapaita päiviä, joten pääsimme reissuun nopealla varoitusajalla ja pian olimmekin jo rantautumassa Kaamoksen ja valokuvaajani Maaritin kanssa Maarianhaminan satamaan kamerat ja retkireput ojennuksessa. Aikaa oli neljä päivää ja aika alkoi N-Y-T nyt!


Vaikka mökkeily olisikin ollut ihanaa, olin todella tyytyväinen että tällä juttureissulla yöpyisimme aivan Maarianhaminan keskustassa sijaitsevassa Park Alandia hotellissa. Ahvenanmaan reissun ajaksi oli nimittäin luvattu kelejä, jossa lämpömittari huitelisi noin 27 plussa-asteessa. Ja ilmastoitu hotelli ulkoilmapäivien jälkeen kuulosti luksukselle, samoin kunnon hotelliaamupalat ja pehmeät vuoteet.  Sitä paitsi Park Alandia sijaitsi aivan täydellisessä paikassa, noin kilometrin päässä laivasatamasta, turisti-infon ja ravintoloiden vieressä. Hotelli osottautui enemmän kuin hyväksi tukikohdaksi, josta pääsimme helposti moneen suuntaan.

Tein neljän päivän aikana lähes 100 Instagramstorya Ahvenanmaalta, joten tämän blogipostauksen lisäksi suosittelen katsomaan myös ne - Storyista kun saa usein sen kaikista autenttisimman kuvan retkipaikoista. Tässä blogipostauksessa käyn läpi paikkoja ja niiden erityispiirteitä perhenäkökulmasta. Mutta ennen kuin lähdetään matkaan, on hyvä napata pyörät alle. Mikäli oma pyörä jäi mantereelle, kannattaa oma menopeli vuokrata ihan Maarianhaminan satamarakennusta vastapäätä sijaitsevasta RO-NO rentistä, josta löytyy niin aikuisten kuin lastenpyörät, pyöräkärryt, turvaistuimet kuin kypärätkin. Näin pääset huristelemaan pitkin Maarianhaminan kauniita katuja sekä ottamaan haltuun lähimmät luontokohteetkin ilman autoa.

LUONTOKOHTEET

Ahvenanmaa on täynnä kauniita luontokohteita, joista poimimme itsellemme kaksi mieluistinta ja eri tyyppistä retkipaikkaa, Ramsholmenin luontopolun sekä Järsön luontopolun, jotka kumpikin sijaitsevat mukavan pyöräilymatkan päässä Maarianhaminan keskustasta. Vaikka molemmat polut sijaitsevat lähellä merta, ovat ne hyvin erityyppisiä. Ramsholmenin reitin kulkiessa pitkälti metsän uumenissa polulla toimii Järsön reitti sille lähes vastakohtana vapaamman kalliolla kävelyn vuoksi. 

Kummassakin polussa on oma erityinen tunnelmansa, Ramsholmenin reitti sai meidät lähes välittömästi miettimään Harry Potterin kiellettyä metsää, etenkin kun osaan puista pystyi astumaan kirjaimellisesti sisään. Järsön kuumat punertavat kalliot taas olivat sitä, millaiseksi olin Ahvenanmaan luonnon ajatellut ennen matkaa, etenkin kun matkan varrella kalliolta pystyi pulahtamaan viilentävään meriveteen alasti ilman ylimääräisiä silmäpareja. Jos näistä kohteista pitäisi valita vain toinen, perheemme valinnat menisivät ristiiin Kaamoksen peukuttaessa enemmän Ramsholmenin satumetsälle ja minun Järsön kuumille kallioille. Parasta olikin siis katsastaa molemmat!


HISTORIA

Lapsen kanssa matkustaessa museot ovat aina pieni riskisijoitus, etenkin jos maassa (tai tässä tapauksessa itsehallintoalueella) puhutaan muuta kuin lapsen äidinkieltä. Ahvenanmaalta valitsimme reissullemme kahden luontokohteen vastapainoksi myös kaksi museota, Kastelholman linnan sekä Merenkulkumuseon museolaiva Pommernin, joista yllättäen molemmat osuivat niin aikuisten kuin lapsenkin mielestä nappiin.

Kastelholman keskiaikainen linna sijaitsee Sundissa, n. 20 kilometrin päässä Maarianhaminasta ja on yksi Ahvenanmaan suosituimmista nähtävyyksistä. Lapsiperheelle linna sopii hyvin kohteeksi, sillä lapsille on tehty linnan alueelle oma merirosvokierros aarrearkkuineen. Me kuitenkin satuimme paikalle juuri ennen draamallisen opastuksen alkua ja pääsimme tutustumaan linnaan siellä asuneen leskikuningatar Katariina Stenbockin mukana. Ja vaikka yleensä skippaan pitkäpiimäiset museokierrokset, oli Kastelholman draamakierros todella hyvä ja kiinnostava. Ainoa miinus kierroksessa oli sen englanninkielisyys, mutta ilokseni huomasin että myös suomenkielisiä draamakierroksia järjestetään kesäaikaan päivittäin. Tälle siis iso peukku, etenkin isompien lasten kanssa!

Ahvenanmaan merenkulkumuseo sekä etenkin museolaiva Pommern olivat myös kohteita, joissa viihdyimme todella hyvin. Olimme sattumoisin katsoneet kevään aikana kaikki tähän astiset Piretes of the Caribbean elokuvat läpi ja vähän lukeneetkin vanhoista laivoista, joten purjealus Pommernilla vierailu oli jo itsessään ihan mielettömän hieno elämys. Elämyksen tasoa nosti entisestään ihan huikean hyvä draamallinen äänikertomus, jonka pystyi kuuntelemaan suomeksi museolaivalta lainattavilla kuulokkeilla.  Äänikertomus, jonka me kumpikin kuuntelimme oli suunnattu aikuisille, mutta muutamasta karskimmasta sanasta huolimatta uskoisin sen sopivan monelle alakouluikäisellekin. Pienemmille (ja kirosanoja sietämättömille) laivalta löytyi myös oma hieman kesympi lasten versio. 


MUUTA KIVAA

Koska matkustimme Ahvenanmaalle ehkäpä koko kesän aurinkoisina ja lämpimimpinä päivinä, kuului ohjelmaan tottakai uimista. Törmäsimme pyöräillessämme uimapaikkamerkkiin ihan Park Alandia hotellin läheisyydessä ja löysimme täysin sattumalta ihan huikean hyvän Lilla Holmenin hiekkarannan, jossa kävimmekin reissun aikana useamman kerran. Lilla Holmen oli ihana myös siksi, että sen viehättävältä alueelta löytyi myös pieni kotieläinaitaus, missä sai ihastella ainakin kaneja ja lintuja. 

Muutama sata metriä Lilla Holmenin rannasta eteenpäin löytyy toinen kiinnostava hengailupaikka, nimittäin Maarianhaminan Merikortteli. Se on alue, josta löytyy paljon historiallista katseltavaa vanhoista rakennuksista puuveneisiin sekä kauppoja ja ravintoloita. Ehdottomasti piipahduksen ja pizzan arvoinen kohde tämäkin!

Ja kuten aina, paikalliset ravintolat erityisherkkuineen ovat aina kokemisen arvoisia. Ahvenanmaalla tämä tarkoittaa tottakai etenkin paksua kardemummaista Ahvenanmaan pannukakkua, jota tarjoillaan jokaisessa paikallisessa kahvilassa näin kesäaikaan. Itse testasin pannaria kahdessa eri kahvilassa, Bagarstuganissa sekä käsityömyymälänäkin toimivassa Cafe Viktorissa. Tiesithän muuten, että Ahvenanmaan pannukakkua tilatessa sinulla pitää olla tiedossa kumpaan porukkaan kuulut, luumuhillojengiin vai vadelmahillon kannattajiin. Monet paikalliset kokevat luumuhillon ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi kun taas itsestäni joulutorttuhillon syöminen kesällä tuntuu vähintäänkin oudolle jutulle. Siksi valintani on tästedes aina vadelma. 


AHVENANMAALLE

Tänä kesänä Ahvenanmaalle pääsee jopa tavanomaista helpommin sekä Helsingistä että Turusta laivalla ja voit jopa vain piipahtaa Maarianhaminassa yhden päivän ajan nukkuen laivalla yöt. Itse kuitenkin sanoisin, että matkustukseen kannattaa varata useampi päivä, jolloin on aikaa sekä tehdä kaikenlaista kivaa että ottaa rennosti rannalla tai punaisella kalliolla makoillen. 

Enemmän tietoa Ahvenanmaan matkustusmahdollisuuksista löydät Visit Ålandin verkkosivuilta. Joten jos matkailujalkaa vipattaa, tämä kesä on juuri oikea kesä ottaa Ahvenanmaa haltuun. Varoitukseksi voin sanoa, että todennäköisesti haluat takaisin yllättävän pian. Nimimerkillä syyslomamökki etsinnässä.

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa


0 kommenttia

mainos: Scandinavian Outdoor Postaus sisältää -20% alekoodin Scandinavian Outdoorin rinkkoihin! Helou helou ja hyvää juhannusviikkoa itse ku...

mainos: Scandinavian Outdoor


Postaus sisältää -20% alekoodin Scandinavian Outdoorin rinkkoihin!

Helou helou ja hyvää juhannusviikkoa itse kullekin! Näin lähestyvän keskikesän juhlan ja sen jälkeen monella alkavan kesäloman kunniaksi tänään olisi tarjolla juttua retkeilijän välttämättömyystuotteesta eli rinkasta. Hyvä kantoväline kun on yön yli retkeilyssä ja etenkin vaeltamisessa yksi tärkeimmistä varusteista, joka on parhaimmillaan melko huomaamaton kumppani ja pahimmillaan energiaa ja harmaita hiuksia tuottava vihamies.

Itselleni kantovälineet ovat olleet pitkään välttämätön paha ja hiffasin vasta tänä keväänä ettei niin ole pakko olla. Vanhan rinkkani olin saanut vuosia sitten blogin kautta ja ajattelin pitkään, että sillä mennään mitä on annettu. Totuus kuitenkin oli, ettemme me rinkkani kanssa olleet kummoinenkaan pari ja kun lähdin mieluummin metsään jopa Ikeakassien kanssa, oli kantovälinepuolella tehtävä päivityksiä. Vika ei ollut sinussa vaan minussa, mutta todellakin aion vaihtaa parempaan. Bye!

Olimme lähdössä toukokuun lopussa Maaritin kanssa Mäntyharjuun melomaan moneksi päiväksi ja kun matkallamme oli useampikin pätkä, jolloin joutuisimme kantamaan avokanoottia vesistöstä toiseen, ei Ikeakassit tullut enää kysymykseenkään koska a) kaikki kamat olisivat kastuneet läpimäräksi pitkien melontapätkien aikana b) universaali mukavuus. Siksi päivitin rinkkani Helsingin Forumin Scandinavian Outdoorissa päivää ennen retkemme alkua ja mukanani kulki uudenkarhea Fjällräven Kajka 75. Kajkasta muodostuikin nelipäiväisen reissumme aikana kelpo reissukaveri, johon tavarat mahtuivat hyvin mukaan ja joka tuntui mukavalta myös selässä. Uusi rinkkani ei ole mikään grammanviilaajan valinta, mutta saanut retkilehdissä ja messuilla lukuisia palkintoja hyvästä käytettävyydestä. Ja käytettävyys toki oli itsellänikin se ykkösprioriteetti. 


Kantovälinettä Scandinavian Outdoorissa valitessani mulla oli tottakai apuna retkeilykaupan asiantuntija, joka osasi heti kartoittaa tarpeideni pohjalta mitä mun kannattaisi kokeilla ja mikä ylipäätään sopisi vartalolleni, luohan iso kokoni myös haasteita varustehankintoihin. Olin oikeastaan aika yllättynyt, että SOS:n hyllyltä löytyi ainakin viisi potentiaalista vaihtoehtoa, joita sovittelemalla sen oikean tunnisti parhaimmasta tuntumasta. Oikean tuntuma varmistamiseksi myyjä lisäsi rinkkoihin hiekalla täytettyjä painotyynyjä, joiden avulla saatiin varmistettua mukava kantotuntuma myös painavampana.

Itse koin, että asiantuntijan mukanaolo rinkkaa valitessa oli itselleni hyväksi, sillä pystyin suoraalta kädeltä vain kertomaan missä ja milloin rinkkaa käyttäisin ja myyjä valitsi käyttötarkoituksen mukaan sopivat ehdokkaat sovitteluun. Omia kriteereitäni oli iso koko, jolloin voin kantaa tarvittaessa myös osan lapsen kamoista mukana, istuvuus vyötäröllä sekä olkapäillä sekä mielellään erillinen alapohja. Ehdottomasti pakolliset olivat myös rinkan ulkopuolella olevat kiinnitysremmit esim. teltalle ja makuupussilla, jotka monista reppureissurinkoista puuttuvat. 

Lopulta tein valinnan kahden vaihtoehdon Deuterin Aircontact 75+10:n ja Fjällrävenin Kajka 75 välillä ja tässä vaiheessa myös visuaaliset sekä tuotannolliset kulmat nousivat kriteereiksi. Suoraan sanottuna tykkäsin vaan enemmän "vähemmän teknisen" näköisestä yksinkertaisesta Kajkasta, ja vaikka rinkka onkin tehty - Fjällrävenin vastuullisuusstandardit huomioiden - Kiinassa, löytyi siitä mm suomalaisesta koivusta tehty puurunko. En ole mikään patriootti, mutta suomalaista koivua voisin vähän vilkaista.

 
Nyt kun Kajkani ensimmäiset reissut ovat jo takana, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen valintaani. Rinkkaan mahtui uskomaton määrä tavaraa (ja sitä mulla tottavieköön on liikaakin aina mukana) ja vaikka en aina meloessa jaksanut kiinnittää sadesuojaa päälle, pysyi sisältö myös vesillä kuivana, kiitos hyvän vettähylkivän kankaan. Kantotuntuma oli hyvä ja tukeva ja säädettävä selkäosa tuntui ala-asennossa juuri sopivalta. Kajkastahan olisi löytynyt myös naisille suunnattu versio, mutta itse 168cm pituisena pystyin valitsemaan tämän unisex-mallin, joka tulee todennäköisesti toimimaan myös Kaamoksella tulevaisuudessa, kun pituutta tulee lisää.  Kaupat tehtyämme Scandinavian outdoorin myyjä kertoikin, että tällä rinkalla on edessä kymmeniä vuosia käyttöikää, eli mistään muutaman vuoden satsauksesta ei nyt puhuta.

Mikäli sinä tarvitset rinkkaa reissuillesi, on mulla tarjota alekoodi Scandinavian Outdooriin eli ainoaan kokonaan suomalaisomisteiseen retkeilytarvikkeiden ja -vaatteiden myymäläketjuun! Koodilla oimutsi20 saat koko juhannusviikon ajan -20% alennuksen kaikista SOS:n valikoiman rinkoista. Tämä on ihan superhyvä ale, sillä suhteellisen hintavissa kantovälineissä säästöä todellakin tulee. Esim mun Kajka75:n saa nyt n. 70 euroa edullisemmin. Melko hyvä säästö, vai mitä?

Koodi on voimassa ensi sunnuntaihin sekä myymälöissä että verkkokaupassa, joten mikäli kesäseikkailut odottaa NYT ON AIKA HANKKIA RINKKA! Koko rinkkavalikoiman löydät täältä https://scandinavianoutdoor.fi/varusteet/reput-rinkat-ja-laukut/rinkat/ . Koodi on voimassa 21.6. saakka!

Ps. Mikäli haluat lisätietoja juuri tästä mun rinkasta, kannattaa tsekata IGTV-videoni, jossa Forumin SOS:n Max kertoo kanssani lisää ominaisuuksista.


1 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Gato Negro Lienee sanomattakin selvää, että kevät on ollut poikkeuksellinen. Olen viettänyt lähes yhdeksän viikkoa poi...

Kaupallinen yhteistyö Gato Negro

Lienee sanomattakin selvää, että kevät on ollut poikkeuksellinen. Olen viettänyt lähes yhdeksän viikkoa pois kaupungista muutamaa pikkupiipahdusta lukuunottamatta eikä kavereitakaan ole tullut nähtyä kuin somen kautta. Vaikka elo alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, meillä jatkuu kaupunkipako heti kesäkuun puolivälissä, jolloin muutamme putkiremonttia pakoon pieneen maalaiskaupunkiin. Joten tässä välitilassa tuntui ihanalle palata pieneksi hetkeksi kaupunkikotiin ja kutsua muutama kaveri syömään ja nauttimaan kesästä ennen seuraavaa lähtöä.

Yksi vieraistani oli tottakai ruokafiilistelijänä tuttu Aniko, jonka kanssa kokosimme olohuoneeseeni kesäisen raikkaan pienten ruokalajien kattauksen, josta löytyi niin suolaista kuin makeaakin. Juomana joimme Gato Negron roséta useammassakin muodossa. Myös ruokaan oli käytetty pieniä määriä roseviiniä maustamaan niin salaatin vinaigrettea kuin marenkisuukkojakin. 


Minä otin vastuulleni kolme tarjottavaa: halloumi-melonisalaatin, marjasorbetin sekä raikkaan rosésangrian. Punajuurileipäset, mascarponevaahdon mansikkahillokkeella sekä rosésuukot löydät pian Anikon Punavuori gourmet -blogista

Vesimelonia ja paistettua halloumia sekä rosévinaigrette

Rose vinaigrette: 
 0,5 dl Gato Negro Roséta 
 n. 1 rkl hunajaa 
 n. 2 rkl oliiviöljyä 
 maun mukaan balsamicoa ja suolaa

Tee kastike sekoittamalla ainekset. Leikkaa vesimeloni ja halloumi mieleisen kokoisiksi palasiksi. Paista halloumi molemmin puolin ja lisää halloumi ja vesimelonin viipaleet tarjoilulautaselle. Pirskottele päälle kastiketta ja koristele basilikalla. Tarjoile Anikon punajuurileipästen kanssa (Ohje Anikon blogissa)


Marjasorbetti

2 kananmunan valkuaista
1dl tomusokeria
n. 200-250g kotimaisia pakastemarjoja (esim kuningatar)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten tomusokeri. 
Soseuta hieman sulaneet marjat viileäksi soseeksi ja sekoita sorbettipohjan joukkoon. Kaada sorbettiaines pakasteeseen mahtuvaan kulhoon ja laita pakkaseen. Sekoita sen jälkeen sähkövatkaimella pohjaa n. nelisen kertaa, puolen tunnin välein, jotta sorbetista tulee ilmavaa. 

Tarjoile sorbetti hieman sulaneena joko sellaisenaan tai pyöräytä pallo lasiin ja kaada pohjalle hieman roséta.


Rosesangria

lempihedelmiä ja marjoja (esim mansikoita ja nektariinia)
mintun lehtiä
Gato Negro Roséta
omenamehua
soodavettä
Jääpaloja

Lohko hedelmät ja marjat kannuun. Lisää päälle n. 1/3 roséta, 1/3 omenamehua ja 1/3 soodavettä. Sekoita ja lisää jääpalat. koristele mintun oksilla. 


Gato Negro Rosé on pakattu retkiystävällisesti pahvipurkkiin, joten kotibileiden lisäksi se sopii kivasti myös kannettavaksi piknikeille pihamaalle, eikä tyhjä purkki vie paljon tilaa repussakaan. Muistetaan kuitenkin tuoda kaikki roskat ja pahvit mukanamme puistoista pois!

Minun ja Anikon reseptien lisäksi kannattaa tutustua juomavinkin sivuilla monen muunkin tutun somevaikuttajan kesäresepteihin! Näitä reseptejä hyödyntäessä ei paljon tarvitse miettiä, mitä kesällä syödään.

Gato Negro Rosén löydät Alkon tilausvalikoimasta
100cl, 9,68 eur 



0 kommenttia

Vitsillä sisään: Luulin nuorempana, että Pro bono tarkoittaa ironista heittoa kun tehdään hyväntekeväisyyttä vähän niinkuin U2-bändin ...


Vitsillä sisään: Luulin nuorempana, että Pro bono tarkoittaa ironista heittoa kun tehdään hyväntekeväisyyttä vähän niinkuin U2-bändin Bono, eli aika hiton paljon. Vähän tyyliin "muina Bonoina tässä".

Mutta ei. Latinankielestä peräisin oleva käsite pro bono publico on lyhentynyt jo termin käytön alussa pro bonoksi, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna "yhteiseen hyvään" ja termiä on käytetty erityisesti juristien vähäosaisien hyväksi tehdystä vapaaehtoistyöstä termin syntyseuduilla.

Sittemmin termi on laajentunut kattamaan monenlaisia hyväntekeväisyysprojekteja, jossa jonkun tietyn alan ammattilaiset käyttävät ammattitaitoaan hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyyteen ei liity oman edun tavoitteleminen, eikä se ole liiketoimintaa vaan tähtää yhteiseen hyvään, kuten esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tai heikommassa asemassa olevien ihmisten auttamiseen.  Hyväntekeväisyys ei tähtää yrityksen liikevoiton kasvattamiseen, vaikka yritys itsessään antaisikin osan voitostaan hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyyttä ei myöskään ole esimerkiksi pienyrittäjien tuotteiden ostaminen, vaikka yritysten tukeminen erityisesti tänä keväänä on hyvin tärkeä tapa varmistaa lempipalveluidemme säilyminen.

Pro bono työ on kuitenkin uinut mainosmaailmaan, missä me kaupalliset bloggaajat, vaikuttajat, instaajat ja muut myös työskentelemme. Hyviä esimerkkejä pro bono työstä on mainostoimistojen kohdentamat työtunnit hyväntekeväisyysjärjestöjen markkinointi/viestintätyöhön. Mainostoimistoiden pro bono projektit palvelevat hyväntekeväisyysjärjestöjen lisäksi myös mainostoimistoa itseään, sillä projekteissa joissa ei laskua lähetetä, saa usein olla tavanomaista luovempi ja parhaassa tapauksessa tuloksena on kampanja, joka herättää myös maksavien asiakkaiden huomion. Oma hyöty ei kuitenkaan ole pro bono työn ydin, ydin on HYVÄNTEKEVÄISYYS.

Ja tässä on syy, miksi olen ihan avoimesti ihmetellyt Instassa ja blogeissa leviävää pro bono yhteistöiden leviämistä kevään aikana. Ainakin omaan sometyöhöni on aina kuulunut hyvien vinkkien jakaminen ja "ansaittu media" eli tiedotteiden/näytteiden kautta saatujen uusien tuotteiden/aiheiden esittely ilman laskuttamista. Tottakai haluan suositella lemppari sisustuskauppaani tai ravintolaani, jos siellä käyn, etenkin jos takana on pieni yritys. Someyhteistöiden merkkaaminen on kuitenkin tehty harvinaisen selkeäksi ja jos lempikauppani antaa minulle tuotteen merkkaan sen nostossa saaduksi. Jos taas yritys pyytää minulta juttua/nostoa tai tarjoan sitä itse sovitusti, merkkaan sen kaupalliseksi yhteistyöksi saadessani siitä jonkin korvauksen, olkoonkin se tuhansia euroja rahaa tai nätti paita. Kaupallista toimijaa nostaessani ei kuitenkaan ole käynyt mielessäkään käyttää sanaa pro bono, joka viittaisi minun tekevän hyväntekeväisyyttä, mitä voittoa tavoittelevan yrityksen boostaaminen ei yleensä koskaan ole. Yrittäjän tukemista se tottakai on ja sehän on jo lähtökohtaisesti tosi hieno juttu.

Ja vaikka oikeastaan yksikään viime kuukausina näkemäni "pro bono yhteistyö" ei oikeastaan ole ollut hyväntekeväisyyttä ja pahimmillaan termillä on nostettu monen miljoonan liikevaihdolla porskuttavaa vaatefirmaa, se ei tarkoita etteikö vaikuttajat voisi tehdä pro bono yhteistyötä. Tai etteikö nämä jo tehdyt yhteistyöt olisi olleet yrityksille mieleisiä ja tärkeitä. Koronasta kärsivät tällä hetkellä kuitenkin eniten kaikkein köyhimmät ja erityisesti kehitysmaiden tytöt, joita voi tukea esimerkiksi Planin, World Visionin ja Unicefin kautta. Suomessa markkinointiapua ja/tai somesisältöjeesiä tarvitsevat varmasti Hope, Pelastakaa lapset ja luulenpa, että myös Suomen veripalvelu ottaa ilolla vastaan muistutuksia verenluovuttamisen tärkeydestä. Myös luontopuolelta löytyy paljon toimijoita, joille näkyvyys ja lahjoitukset ovat nyt todella tärkeitä ja jotka ottavat ilolla vapaaehtoistyötä vastaan myös sometyöntekijöiltä.

Eikä yrittäjien "tukemista" todellakaan tarvitse lopettaa. Jos kuitenkin pro bono yhteistyö ja tavaraan vaihdettu kaupallinen yhteistyö eivät oikeasti eroa mitenkään toisistaan, suosittelen somevaikuttajaa kyseenalaistamaan onko keissi alunperinkään pro bono puplico, yhteiseen hyvään tehty hyväntekeväisyyskamppis. Ja miettimään miksi pro bono sanaa ylipäätään käytetään.


0 kommenttia

Somero ei paikkakuntana sano monellekaan matkailijalle mitään, mutta on ehdottomasti luontoretkeilijälle vähintäänkin päiväreissun arvoinen...

Somero ei paikkakuntana sano monellekaan matkailijalle mitään, mutta on ehdottomasti luontoretkeilijälle vähintäänkin päiväreissun arvoinen paikka, etenkin jos asut Etelä-Suomessa Helsingin, Turun tai Tampereen lähellä. Someron sijainti on nimittäin näiden kolmen kaupungin leikkauspisteessä, n. 85-100 km päässä kaikista. Tässä postauksessa esittelen kolme retkikohdetta Somerolta: Iso-Valkeen, Häntälän notkot sekä Metsäkoivulan luontopolkuineen.

Iso-Valkee


Meille läheisin on entisen Somerniemen kunnan puolella sijaitseva Iso-Valkeen järvi ja sitä kiertävä luontopolku. Iso-Valkee sijaitsee n. 25 km Someron keskustasta ja on todella kirkasvetinen järvi. Järveä kiertää arviolta viitisen kilometria pitkä, osin melko haastavakin luontopolku luonto-opastauluineen, ja polun varrelta löytyy kaksi laavua polttopuineen sekä ainakin kaksi muuta nuotiopaikkaa. Haastavaksi polun tekee sen läheinen sijainti rantaviivan kanssa, polku on osin hyvin rantaan päin viettävä ja siksi toinen jalka on usein toista jalkaa alempana ja hieman vinossa. Tämä voi vaikeuttaa etenemistä esimerkiksi lapsilla ja niillä, joiden jaloissa ei ole paljon voimaa. "Peruskuntoiselle" reitti sopii kuitenkin hyvin.

Iso-Valkeeta ympäröivä metsä on kangasmetsää, josta kesäisin ja syksyisin saa poimia marjoja ja sieniä. Järvessä voi myös uida, vaikka mitään virallista uimapaikkaa tai pukukoppeja sieltä ei löydäkään. Järven ympärillä käy usein viikonloppuisin kuhina, kun retkeilijät kiertävät luontopolkua ja usein kesäisin paikalla on myös sukeltajia, joita kirkasvetinen järvi kiinnostaa. Viime kerralla huomasin myös riippumattoretkeilijöiden löytäneen alueen.


Iso-Valkee järven rannasta löytyy myös Someron kaupungin omistama saunatupa, jota voi vuokrata. Puolipaikallisena tiedän saunatuvan varauksien olevan kuitenkin kesäisin yleensä täynnä, mutta olen kuullut hyvää Somerniemen ja Someron välissä sijaitsevasta Hovimäen leirintäalueesta, josta saunavuoroja retkipäivän illaksi kannattaa kysellä. Siellä voi tottakai myös yöpyä, mikäli haluaa nukkua muualla kuin laavulla tai teltassa.

Sasta x Scandinavian Outdoor Aava+ vaatemalliston kuvat on muuten otettu Iso-Valkeen luontopolulla ja järvellä.


Häntälän notkot



Häntälän notkot ovat aivan omanlaisensa notkoalue n. 15 km päässä Somerolta Salon suuntaan. Häntälästä povaan kesän 2020 luontomatkailuhittiä, sillä saman tyyppistä retkipaikkaa et helposti Suomesta löydä. Ja ihmettelen kyllä, että moni ei ole löytänyt tätäkään paikkaa vielä.

Häntälän luontopolku alkaa Häntälän Kylätalolta ja vie retkeilijän pellon reunaa pitkin piskuisen Rekijoen notkoaluetta pitkin luontopolun läheiselle laavulle. Laavun läheisyydestä retkeilijä voi jatkaa myös lyhelle metsäiselle Peuranpolulle. Häntälän luontopolku on ainoa laatuaan, jonka olen kävellyt avojaloin edes takaisin. Pehmeää heinikkoa ja savista polkua oli mukava askeltaa paljain varpain Sound of Musicin hengessä, tosin välillä sai tarkkaan katsoa astuuko löysään saveen vai vielä löysempään lehmän läjään. 


Kesällä Häntälässä odottavat maisemien lisäksi myös maisemaa ylläpitävä karja, jonka sijainti kannattaa varmistaa, etenkin jos retkiseurueeseen kuuluu koira. Meillä kävi muutaman päivän takaisella iltaretkellämme nimittäin niin, ettemme ymmärtäneet karjan laiduntava kirjaimellisesti laavun pihalla ja saimme istahdettuamme parin kymmenen elikon verran märehtivää iltaseuraa metrin päähän taukopaikastamme. Mukanamme ollut koululainen ei erityisemmin nauttinut karjaseurasta, joten jouduimme poistumaan vähin äänin paikalta, notkojen vähemmän lehmäiselle puolelle. 

Tuli/evästyspaikka löytyy onneksi myös Häntälän kylätalon pihasta, jossa on myös hyvät jätteenkierrätysmahdollisuudet sekä ulkohuussi. 

Metsäkoivula



Perinteistä metsämaisemaa etsivälle n. vartin ajomatkan päästä Someron keskustasta sijaitsee Metsäkoivulan luontopolku. Se on metsää, jossa maisema vaihtuu lampimaisemasta jyrkänteisiin. Muistini mukaan Metsäkoivulan polku oli merkitty paikan päällä n. 4km pituiseksi, mutta fiilispohjalta se tuntui kyllä ainakin viimeksi pidemmältä. Metsäkoivulan polulta voi poiketa lyhyemmälle Hirvenpolulle, joka vie alemmas jyrkänteiden ja Särkjärven väliin ja palaa Metsäkoivulan polulle. Tämäkin reitti on ns. peruskuntoiselle sopiva, mutta vaatii retkeilijältä ainakin tasa-painoa ja kykenemistä nousemaan muutamia metrejä silloin tällöin.


Metsäkoivulan polulla sijaitsee peri-suomalaisesti nimetty Pontikkapuro, jonka läheisyyteen, kallioiden suojaan on rakennettu hyvin instagram-kelpoinen mökin mallinen tulentekopaikka. Tulentekopaikka on rakennettu paikallisten luontoharrastajien toimesta mm alueelta löytyneistä tuulen kaatamista puista. Harmikseni tammikuinen hämäryys kuvissa ei ihan tuo oikeutta Metsäkoivulan luonnolle, joka tähän aikaan vuodesta on tottakai paljon vehreämpi ja kutsuvampi.

Elsa

Kuvat:
Iso-Valkee ja Häntälän notkot, Maarit Vaahteranoksa
Metsäkoivula, minä itse.

1 kommenttia

Flickr Images