Olen rakastunut täysin. Juuri, kun kerroin viikko sitten lempikukkani olevan kielo sen tuoksunsa takia, löysin kielolta tuoksuvan parfyymin. Pullo löytyi Ivana Helsingin liikkeestä ja ensi nuuhkaisulla tiesin, että tässä se oikea sitten on. Tuoksufriikkinä olen harmitellut, etten ole löytänyt lähes kymmeneen vuoteen uutta, täysin omiin tuoksumieltymyksiini sopivaa tuoksua. Hyviä on löytynyt toki, mutta ei täydellistä.

Kaksi edellistä, omaan makuuni täydellistä ja edelleenkin käytössä olevaa tuoksua olen löytänyt vuosia vuosia sitten: Miss Dior Cherie ehti jo muuttaa nimensä pelkäksi Miss Dioriksi sinä aikana, kun olen sitä käyttänyt. Toinen lempituoksuni vuosien takaa, Nina Riccin Nina taas on pysynyt ennallaan ja juuri kevään korvalla hankin uuden pinkin omppupullon Ninaa.

Ja nyt kolmas selkeästi lempituoksujen kategoriaan kuuluva tuoksu, Ivana Helsingin ilmeisesti "Lily of the Valley" nimeä kantava tuoksu on netin kautta lisätietoja etsittäessä melkoinen mysteeri. Paketissa parfyymi on merkitty simppelisti vain merkin nimellä, mutta Ivana Helsingin Twitteriä selatessa löysin tuon Lily of the Valley-nimen viime joulukuulta. Päätuoksua tai mitään muutakaan tietoa tuoksusta ei löydy edes Ivana Helsingin nettikaupasta ja myymälässä kerrottiin, että isompi tuotelanseeraus tapahtuukin vasta syksyllä 2015. Sen verran sain kuitenkin kaivettua tietoja parfyymistä, että tuoksu on tehty kielon ympärille, ajatuksissa lapsuuden kesät Suomen luonnossa. Tuoksu on kepeä, makeahko ja tosiaankin, melko suomalainen tuoksumaailmaltaan.

Ja suomalainen tuoksu onkin, se nimittäin on tehty Helsingissä ja tuoksun luomisessa apuna on ollut Suomen ainoa parfyrmööri Max Perttula. Kyllä, se Max Perttula. En tiedä miksi olen tästä asiasta hieman jopa yllättynyt, vaikka olen Maxin tuoksuista ennenkin diggaillut, sen mitä olen jossakin messuilla päässyt tuoksuttelemaan. Huvittavaa Ivana Helsingin tuoksussa on, että sekä tuoksun tekijä että pullo ovat täysin samat, mitä Lidlin Grillimaisteri-kiertueen nimikkotuoksuissa on. Ehkä pullo on olennainen osa Max Perttulan parfyymeja, tai sitten ei. Itseäni samanlainen pullo designmerkillä ja saksalaisen halpamarketin grillimerkillä ei haittaa tippaakaan, mutta toisaalta parfyymipullo on myös sisustuselementti ja olisi ollut hauska nähdä millaisen pullon Ivana Helsinki olisi itse tehnyt tuoksulleen. Luultavasti neliönmallinen pullo on kuitenkin taloudellisempi ratkaisu, ja hyvä niin, kipurajani hajuvesissa kun huitelee juuri siinä 70 euron hujakoilla. Tämän tuoksun nappasin tosin tutustumistarjouksesta 59 eurolla, mikä on kelpo hinta 30ml eau  de parfumille.

Jos kielo on sinunkin lempituoksujasi, voin melkein vannoa tämän tuoksun olevan puhdasta rakkautta. Kannattaa käydä nuuhkuttelemassa Ivanan liikkeissä.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Pitkästä aikaa olisi luvassa rehellinen himotuspostaus, eli asioita jotka olisivat näin kesällä ihania ja ehdottomasti tarpeellisiakin. Olen jo niin kesälomatunnelmissa, vaikka kesikseni alkaakin vasta reippaasti heinäkuun puolella. Suunnittelen kuitenkin nauttivani kesästä viikonloppuisin ja iltaisin kunnes autuas viiden viikon vapaus koittaa. Kesään kuuluu tietenkin kesäihastukset ja tässä niitä nyt olisi Bellapuodin valikoimasta poimittuna.

Englantilaiset käsintehdyt Bomb cosmeticsin saippuat näyttävät niin herkullisilta, että päätin jo tätä kollaasia tehdessäni tilata näitä kotiin. Bee's bar, Rhubarb rainbow ja Purple hills lupaavat kaikki ihania tuoksuja ja etenkin tuo raparperiöljyä sisältävä Rhubarb rainbow huutaa nimeäni. Olen vasta ihan vuoden sisään ihastunut kunnolla palasaippuoihin, jotka menevät pieneen tilaan ja tuntuvat riittävän paljon nestemäisiä pidempään. Ihanaa, että näitä saa myös Suomesta!

Nostalgiajutut kiehtoo aina. Ei kaikki, mutta kauniisti tehdyt ja laadukkaat nostalgiapommit ovat mun makuuni ja Mansikkavaras-sarja näyttää aivan mahtavalle. Sisustustuotteiden lisäksi sarjasta löytyy kosmetiikkaa ja huonetuoksuja, oma lempparini on kuitenkin tuo kaunis lintutarjotin.

Mikki ja Minni printit ovat edullisia, jos kehykset löytyy kotoa tai niitä ei tarvita, pelkkä juliste maksaa alle 4 euroa.

En ollut huomannutkaan, että lempparisukkiani Happy Sockseja myydään nykyään myös Bellapuodissa. Meillä on kummallakin tosi monta paria värikkäitä onnellisuussukkia ja Sisustus Carenasta löytyisi hienoja hippie-printillisiä versioita sekä lahjapaketteja täynnä Happy Sockseja. Ostin kolme vuotta takaperin Kaamoksen papalle kaksi paria Happy Sockseja joululahjaksi ja vuoden ajan hän muisti valehtelematta joka toinen kerta nähdessämme mainita, että on kyllä ollut hyvät sukat. Siksi näistä on tullut meille sellainen perinnejuttu, että näitä käytetään ja ostetaan myös paljon lahjaksi.

Ja tässä olisi mun tarvelistan ykkösiä. Suomalaisen MsChicin meikkisiveltimet on tehty ponin- tai vuohen karvasta ja osa niistä on synteettisiä, riippuen hieman käyttötarkoituksesta. Kunnon siveltimet maksavat maltaita ja siksi olenkin ihan fiiliksissä, sillä nämä on nyt alessa Bellapuodissa. Kuvassa vasemmalta oikealle varjostussivellin, meikkivoidesivellin ja kulmakarvasivellin. Tweezermanin pinsetit mulla onkin, mutta vinkiksi muille, että parempia ei ole. Diiliin kuuluu ilmainen elinikäinen teroituspalvelu. Invisibobblet ovat myös meillä päivittäin käytössä oleva juttu, ponnarirenksut jotka ovat erittäin hiusystävällisiä ja jostain syystä pysyvät tavanomaisia kumilenkkejä paremmin myös tallessa.

Keltainen pullo yläkuvassa on virolaisen Joik-ekokosmetiikkamerkkiä. Joik (suomeksi joiku) on Viron suosituin ja menestynein ekokosmetiikkamerkki ja sitä tehdään käsin Virossa. Tosi iloinen yllätys oli, että Joikia löytyy nyt myös Suomesta ja kiinnostaisi ehdottomasti testata jotain Joik-sarjan tuotteista. Esimerkiksi valkoista teetä, sheavoita, avokadoöljyä ja rypälesiemenöljyä sisältävä vartalovoide kuulostaa niin hyvälle! Onko kenelläkään muuten kokemuksia täst sarjasta? Itse olen hipelöinyt purkkeja Virossa mutta en vielä hankkinut yhtään Joik-tuotetta itselleni.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä nämä IHANAT laukut. Mä en tarvitse yhtään laukkua koko loppuelämäni aikana, mutta .... Saanan ja Ollin musta olkakassiin sopisi hyvin kesäkirjat, joita kirjastosta on haettava kassikaupalla ja tuo Ivana Helsingin muumipussukka olisi vain ihan täydellinen kaupunkilaukuksi. Siinä on mukana ketju, jolla laukun saa olan yli ja mukaan mahtuisi tarpeellisimmat jutut eli kännykkä, avaimet ja jätskirahat. Curiouser&Curiouser-blogin Nooran postaus tästä muumilaukusta ei ainakaan vähentänyt tuon laukun himoa. Muutaman isomman Ivana Helsingin nipsulaukun omistajana tiedän myös, että käyttäisin laukkua taatusti, eri asia on TARVITSENKO sitä...

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Helsingissä on kyllä toinen toistaan hienompia lastentarvike/lelukauppoja. Vaikka olen käynyt jo useampaan kertaan Fredrikinkadulla Papershopissa työpajoissa, en ollut edes huomannut seinän toisella puolella sijaitsevaa Ziccoa. Saimme kuitenkin viime viikolla kutsun tulla piipahtamaan Ziccossa, sillä siellä myydään sveitsiläisen Micron suosittua  Mini Micro potkulautaa sekä isompien lasten Maxi Micro-potkulautaa, mistä utelin käyttökokemuksianne edellisessä potkulautapostauksessani.

Pääsimme siis Ziccoon tutustumaan tähän omaa lautaamme jämerämpään ja muokattavampaan kolmipyöräiseen potkulautaan ja kuulemaan muutenkin vähän lisää potkulautailusta kaupungissa. Hyvät neuvot ovat kyllä aina tarpeen, varsinkin kun potkuttelija on vasta alle 4-vuotias huimapää.

Ensimmäinen ohje, jonka saimme liittyi kypärän käyttöön. Nykyään kypärän käyttö lienee kaikille itsestäänselvyys, mikä on hyvä juttu. Kummallinen ajatuskin, että sain itse ensimmäisen kypäräni vasta ekaluokalla ja oikeastaan vasta rullaluistelun myötä aloin käyttämään sitä säännöllisesti. Pyöräillessä kypärä on tullut varusteeksi itselleni vasta lapsen myötä ja unohtelen sen itseltäni vieläkin. Onneksi lapselle on itsestäänselvyys, että aina kun alla on luistimet, pyörä tai potkulauta, on päässä kypärä. Ja kypärä on asia, mitä potkulautaillessa suositellaan niin lapsille kuin aikuisillekin.

Toinen vinkki, jonka sain liittyy tien ylittämiseen. Kun pieni lapsi ylittää potkulaudalla tietä, kannattaa se ylittää kävellen. Etenkin Helsingin keskustassa on paljon raitiovaunukiskoja, joihin lauta saattaa jäädä jumiin helposti ja muutenkin kadunylitys on turvallisinta aina kävellen. Lapsi kannattaa siis opettaa heti suojatien yli kävelyyn potkuttelun sijaan.

Kolmanneksi on hyvä tietää ettei Euroopassa ole yhtä oikeaa tapaa ajaa potkulaudalla liikenteessä ja siksi matkustaessa kannattaa ottaa selvää rinnastetaanko potkulauta pyöräksi vai voitko potkutella jalankulkijoiden joukossa. Suomessa potkulauta rinnastetaan usein jalankulkijaan ja lapsen kanssa hitaasti potkutellessa kävelytie on hyvä sekä potkuttelijalle että muille liikenteessä kulkijoille. Maxi Microlle suositellaan muuten korkeintaan 20 kilometrin tuntivauhtia.

Udeltuani siitä miksi Mini Micro ja Maxi Micro tuntuvat olevan jokapaikassa se suositelluin potkulautamalli sain kuulla yllättävän tarinan potkulautojen taustalta. Muutama englantilaismamma oli ihastunut Mini Microon niin paljon, että olivat halunneet alkaa maahantuomaan niitä Sveitsistä Englantiin. Myös heidän pienet lapset olivat ihastuneet kolmipyöräisiin skuutteihin niin kovasti, että kun Mini Micro oli jäänyt liian pieneksi, he olivat halunneet isomman samanlaisen potkulaudan. Ja vasta Mini Microjen suuren suosion jälkeen ja näiden englantilaisnaisten ehdotuksesta Mini Microlle oli kehitelty uusi isompia lapsia palveleva kolmipyöräinen potkulauta, joka kestää ainakin 50 kiloista lasta ja jonka ohjaustangon korkeus on säädettävissä lapsen kasvaessa. Maxi Micro on siis suunniteltu asiakkaiden pyynnöstä tarpeeseen ja hyvin on suunniteltukin, Englannissa noin 9/10 pienten lasten potkulaudoista ovat joko Mini Microja tai Maxi Microja.

Se miksi minut kutsuttiin Ziccoon taas liittyi siihen, että halusitpa vain katsoa ja kokeilla tai valita jonkun tietyn värin, Zicco pystyy hankkimaan haluamasi laudan nähtäville muutaman päivän varoitusajalla suoraan maahantuojalta. Myymälässä pystyi myös testaamaan lautaa käytännössä ja toteamaan heti onko esimerkiksi käden kulma Mini Microa ohjatessa suositellut 90 astetta vai sopisiko lapselle paremmin säädettävä ja tukevampi Maxi-malli. 110 cm pitkä Kaamos oli jo oikeasti vähän liian pitkä Mini Microlle, joten ikäsuosituksien sijaan kannattaa miettiä lapsen kokoa ja tietenkin myös fyysisiä taitoja. Pitkä ja voimakas lapsi saattaa pitää enemmän isommasta laudasta, iästä riippumatta.

Saimme Ziccosta mukaamme punaisen Maxi Micron testilaudan, mutta mitään suurensuuria testituloksia ei vielä ole kertynyt. Hankinnassa on nyt ensimmäisenä hyvä lukko skuuttiin ja muutenkin ollaan vasta tutustumisvaiheessa. Ensikokemuksilta voin jo todeta, että oma lautamme ja Maxi Micro ovat yllättävän erilaisia lautoja, joten odotan jo innolla, että pääsen kirjoittamaan tarkemmin ominaisuuksista!

Ja arvatkaapa onko mulla itselläni myös potkiskuume? ON! Potkuttelu vaikuttaa niin hauskalle hommalle, että harkitsen ihan vakavissani aikuisten potkulaudan hankintaa kesäksi. Mä olen onnistunut välttämään kaikki bugabookuumeet ja laatikkopyörähaaveet, mutta potkulautaa pitää kyllä harkita. Se nimittäin olisi tosi näppärä myös työmatkoilla siirtyessä metroasemalle ja matkaillessakin pyörää helpompi kapistus kuljettaa esimerkiksi linja-autossa. Yksi kukkakuosinen on jo hieman kiikarissa, pitäisi vain käydä tutkimassa livenä olisiko siinä tän kesän kulkupeli :)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Tämä päivä ei mennyt ihan putkeen, luulin nimittäin suurimman osan päivää nyt olevan torstai. Muuten se ei haitannut mitään, mutta mennessäni illalla innosta puhkuen juhlimaan uutta kurvikkaille suomalaisnaisille suunniteltua Excuse my BonBon-vaatemerkkiä, ei juhlapaikalla näkynyt muita juhlijoita. Huomasin kuitenkin ikkunasta, että joku siellä showroomtilassa oli ja painelin sisään. Ja oikeastaan olikin onni, että erehdyin päivästä, sillä sain Excuse My BonBonin suunnittelijalta, Sari Hirvoselta, privaattiesittelyn jo ennen varsinaista juhlapäivää ja hänen luvallaan postailenkin asiasta jo nyt!

Excuse My BonBon on uusi Suomessa suunniteltu kurvikkaiden naisten vaatemallisto. Se alkaa koosta 40 ja loppuu kokoon 54. Suunnittelu ja malliompelu on suomalaista, vaatteet ommellaan Virossa ja Portugalissa. Suunnittelija Sari Hirvonen on kuopiolainen vaatesuunnittelija, jolla on pitkä tausta suomalaisten vaatteiden suunnittelussa mm. Stockmannilla.

Itse vaatteet olivat yhtä lukuunottamatta mustia, mikä sopii varmasti monelle hyvin. Itsehän olen värikkäiden vaatteiden ystävä, mutta käytän mustaa tietenkin myös. Ensi silmäyksellä ihastuin mekkoihin paljon, ne olivat aivan ihanan pehmeää materiaalia ja tuntuivat huippulaadukkailta. Siksi yllätyinkin, että mekkojen hinnat ovat vain 120-160 euroa, kun oletusarvoni oli paljon korkeampi. Yksi vyöllä kiristettävä lahkolaismekko jäi erityisesti mieleeni, samoin hyvin epä-elsamainen sifonkipaita isolla solmittavalla rusetilla sekä hyvin tukeva kynähame. Kokeilin sifonkipaitaa ja kynähametta päällenikin, ei ehkä yhdistelmänä minua, mutta sifonkipaita olisi mahtava "parempi vaate" töihin, yhdistettynä tietenkin rennosti farkkuihin, paita housuihin pujotettuna. Kynähametta taas voisi käyttää ihan minkä tahansa kanssa.

Koosta annoin pientä kritiikkiä, sillä itselleni sopivin koko oli tuo 52-54, joka ei ihan vastaa kokoani. Kokolappu on täysin toissijainen asia, mutta harmillista tässä on, ettei mua paljon isommat löydä mallistosta sopivaa kokoa. Bonuspuolena on kuitenkin se, että kyseessä ei olekaan mikään "plussamallisto" vaan pyöreämmille, kurvikkaammille suomalaisnaisille suunniteltu mallisto, joka lähtee tosiaan jo koosta 40, mikä EI ole plussakoko. Pienellä varauksella sanoisin, että maanantaina 13.4.2015 avautuvasta Excuse My BonBon-verkkokaupasta saattaa olla hyvä tilata yhden koon isompi vaate, tai ainakin katsoa tarkasti mittataulukon mitat oikean koon löytymiseksi.

Seurataksesi Excuse My BonBonin liikkeitä sosiaalisessa mediassa, klikkaa seurantaan sekä Facebook-sivu että Instagram jo nyt!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Mainitsinkin käyneeni Kalevala Korun bloggaaja-aamupalalla viime viikon lopulla. Kutsu saapui sopivasti, sillä olen fiilistellyt Kalevala Korun vanhoja malleja vuosien tauon jälkeen. Villitys liittynee osittain tähän meneillä olevaan nuoruushaihatteluuni, missä Ck One, R-Collection, Suede, Dr Martens ja nyt siis Kalevala Korukin on cooleinta ikinä. Tai siis cooleinta sitten 90-luvun lopun.

Mulla on historiaa Kalevala Korun kanssa jo vuodesta öööh...1995? Joskus noilla main sain ensimmäisen Kalevala Koruni, pronssisen Perniön sormuksen. Pidin sitä ja paria muuta Kalevala Korun pronssisormusta vuosia niin että sormet vain vihersivät ja sitten tuli stoppi. Stoppi jatkuikin pitkään kunnes viime vuonna aloin haaveilemaan samaisesta Perniön sormuksesta hopeisena. Pronssia en valitettavasti enää voi käyttää, saan siitä hieman ihottumaa, mutta hopea tekisikin oivaa pesäeroa teinivuosiin. Etsiessäni Kalevala Korun Pohjois-Esplanadin liikkeestä uusia lemppareita päädyin aina vain näiden neljän mallin luo, yksikään niistä ei ole uusi vaan ollut tuotannossa vuosikymmeniä. Näistäkin ne lempparit ovat edelleen samat vanhat Lapin sormus ja Perniön sormus, mallit jotka killuivat sormissani jo yläasteaikana pronssisena. Kumpikin viehättää paljon ja luultavasti jomman kumman nappaan vielä kevään aikana sormeeni!

Aamupalalla tapasin myös yläkuvassa koruja tiirailevan Home at last-blogin Tarun, jonka ruskea huulipuna jäi niin mieleeni, että jouduin kyselemään perästä mikä merkki ja väri kyseessä oikein olikaan. Mä olen niin mennyttä aina kun joku 90-luvun juttu on tulossa takaisin muotiin ja kuullessani Tarun käyttävän Wet n Wildin Mega Last - punaa, pistin noita parin euron punia muutaman tilaukseen. Aloitetaan siis ysärikevät niillä ja Kalevala Koruilla! (Ruskeaan huulten rajaukseen nudepunalla en silti vielä ole ihan valmis)

Kalevala Koru taitaa jakaa paljon mielipiteitä. Miten on, iskeekö teihin yhtään tänä keväänä?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Naureskelin eilen, että pitäisi varmaan mitata kuume kun innostuin uusimaan hieman kotimme ilmettä tekstiileillä. En ole missään määrin sisustaja ja etenkään sisustustrendit ei kiinnosta mua tippaakaan, tuntuisi lähinnä ahdistavalta olla koko ajan uusimassa jotain kohtaa kodista ja muuttaa hyväksi havaittua. Siksi ostan kotiimme vain vähän ja ainoastaan meidän näköistä tavaraa, jota ei tarvitse heivata hetken päästä pois. Ja yleensä en siis osta yhtään mitään. Mutta nytpä ostin, ihan alen kunniaksi!

Sokoksilla myytävä House-sarja on julkaissut muistaakseni viime joulusta lähtien säännöllisesti uusia suomalaisten suunnittelijoiden mallistoja, missä on tyyli ja hinta kohdillaan. Koska mulla itselläni ei ole S-etukorttia, ei mulle tule myöskään Yhteishyvää ja sisustusblogeja lukemattomana törmäsin näihin Lotta Niemisen Ensilumi-juttuihin vasta pari päivää ennen joulua Prismassa. Lotan kuvitukset tunnistin kyllä heti, sillä meillä on yksi tosi kiva lastenkirja Lotan kuvituksilla. Nappasin puisen pannunalusen kokeeksi mukaan, jos se tuntuisi omalle.

Ja tuntuihan se niin omalle, että kun nuo Ensilumi-jutut tulivat aleen, hain vielä verhon (joka on oikeasti kyllä pöytäliina) sekä koristetyynyn. Vain tyynyssä on viitteitä jouluun lahjapakettien muodossa, muuten luminen kaupunkimaisema on enemmän talvinen kuin jouluinen ja siksi tosi kiva nyt. Mitä nyt yhden auton katolla on yksi joulukuusi, mutta se ei haittaa. Musta tuntuu, että näistä tuli sellainen setti, joka on kiva ottaa esille joka talvi tästä eteenpäin, kunnes joskus 10 vuoden päästä hankin sitten uudet.

Ja oikeassa mä eilen olin, yhtäkkinen sisustuskuume enteili sitä ihan oikeaa kuumetta ja nyt on lämpö 38 asteessa ja jalat jäässä!

Mitä tykkäätte näistä Ensilumi- sarjan jutuista? Minä tietenkin TYKKÄÄN!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Huh huh, näpersin  tätä Bellapuodin yhteistyökollaasia aika monta tuntia ja nyt ihan silmiä pakottaa. Valitse nyt 24 000 tuotteen joukosta ne omat lempparit! Mietin monia erilaisia lähestymistapoja: tekisinkö listan mitä minä haluaisin lahjaksi vai mitä minä suosittelisin teille? Ottaisiko teemaksi lapsen joulun vai miten menisi. Lopulta päädyin miksaukseen, missä on omia arkielämän suosikkejani mitä käytän päivittäin ja muutamia pieniä toiveita mitä haluaisin pukin kontista löytää. Muutama paketti lapselle, mutta ennenkaikkea ihania vinkkejä joista luulen teidän lukijoiden tykkäävän!

Huomaathan, että Bellapuodissa on tänään 3.12. ilmaiset toimitukset, joten jos tilaat usealta kauppiaalta tuotteita tänään, on säästö melkoinen!

Nostalginen John Lennon ja Yoko Ono War is over- juliste sopii mielestäni hyvin jouluun, onhan Happy Xmas (war is over) yksi lempi joulukappaleistani. Tämän tilaan itselleni joululahjaksi.

Lasten valkoinen kitara olisi taatusti Kaamoksen unelma, edellinen pinkki kun on aika rokatun näköinen...

Paapiin joutsenjuliste meiltä kotoa löytyykin, tykkään kovasti!

Lukijani Marian Palikoi design tekee ihania turbaaneja, tämä vuorellinen taidonnäyte on suosikkini! (Marialla on myös cooleja lasten pöksyjä myynnissä!)

Jeesusmaatuskat, vai miksi näitä nyt kutsutaankaan, ovat ihania. Uskoisin Kaamoksen tykkäävän näistä, koska niillä voi leikkiä ja ne voi koota sisäkkäin.

Laveran mineraaliluomiväri on yksi oman meikkipussini suosikeista. Jos epäilet, ettei pikkujoulumeikkiä saa luonnonkosmetiikalla, kokeileppas tätä!

Arganöljy: Hiuksiin, kynsinauhoihin, iholle...arganöljy on ainakin mun päivittäistavaraa ja ylellinen luomuöljy kauniissa pullossa toimisi myös lahjana.

Youngbloodin meikkipohja on rakkauskamaa! Allergia ja astmaliiton allergiatunnuksen (eli allergittomuustunnuksen) saanut mineraalimeikki on niin turvallista iholle, että jotkut ihotautilääkärit suosittelevat sitä jopa aknen hoitoon.

Käsin neulottu villasekoitekauluri okran värisenä! Toivoisin tällaista ihan sisävaatteiden kanssa asusteeksi, sillä kaulurimalli olisi kätevä myös sisällä. Ja tuo väri vaan on yksi kauneimmista koskaan. Okra <3

Loqin lumberjack kassi päätyi kuulemma Ipanaisen valikoimiin siksi, että se kuulemma näyttää Kaamoksen isältä :D Metsuriseksuaalit ovat in, ja jos metsurilla on vielä pyllyä näyttävä koira kainalossa, on tää kassi ihan must have! Loqin kosteutta ja painoa kestävät kestokassit ovat mulla päivittäisessä käytössä, eikä alle kympin hinta todellakaan ole paha. Myös muita malleja löytyy täältä!

Suomalaisen Flowkosmetiikan piparminttu jalkavoi. Luonnollista mariannekarkkia jaloille. Tällä lutraan iltaisin, kova rasva muuttuu iholla hetkellä öljymäiseksi ja pehmentää ja virkistää. Bonuksena talvivarpaille se, ettei rasva pahemmin viilennä/kihelmöi, joten et tarvi välttämättä villasukkia rasvattujen jalkojen suojaksi.

Tämän hetken suosikkikassini, Skidistä saatu Elodie Detailsin La Baroque, on oikeasti hoitolaukku. Mutta hoitolaukut vaan ovat parhaita kasseja muutenkin, koska niissä on tarpeeksi taskuja ja kokoa. Laukussa on nahkahihnat ja säänkestävä kangas, joten se on sekä laadukas että hyvin käytännöllinen. Kun yhtälöön lisää vielä tuon kreisin barokkikukkakuosin pienine Putto-enkeleineen on laukku kyllä melkoinen piristys (joka jakaa mielipiteitä...)

Muistakaahan siis, että jos olette tekemässä Bellapuodista jouluostoksia, tämä keskiviikko on se päivä jolloin kannattaa toimia!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Muhun on iskenyt tosi outo juttu, nimittäin jouluhulluus! Viime vuonna havahduin koko joulun tulemiseen ehkä 3 päivää ennen aattoa, nyt on maisteltu jouluruokia ja marraskuusta, tänään starttasi jouluradion kuuntelu, lasta odottaa huomenna neljä joulukalenteria ja tälle vuodelle olen alkanut myös keräämään joulukoristeita. KYLLÄ.

Lähipostissamme oli pari viikkoa sitten Aarikan tonttuja vitosen kappale ja siinä jonotellessani aloin miettimään, että nuohan on oikeastaan tosi kivoja. Hankin muutaman ja sitten muutaman lisää...ja sitten pitikin mennä jo ihan oikeaan Aarikan liikkeeseen Pohjois-Esplanadille ihailemaan koko tonttukööriä. Puiset tontut erilaisten pienien esineiden kanssa on tosi sympaattisia ja kestäviä koristeita, uusimman tulokkaamme pilkkitontun ongen kohtalo mua hieman pelottaa kun nämä ovat aika aktiivisesti osana leikeissä. Mutta tähän asti on ainakin kestänyt!

Aarikan Espan myymälän ikkunaan oli tehty tosi ihana tonttumaailma, mitä halkoi rautatie. Ja rautatietä kiersi tietenkin juna, täynnä puisia Tonttuja ja Pakkasperheen jäseniä. Junarata vei kyllä kolmevuotiaan mukanaan niin, että sain hoitaa tonttuostokseni yksin. Lapsi oli kuin liimattu ikkunaan. Mäkin tuijotin aika pitkään ikkunaa ja tein muistiinpanoja mitä tonttuja haluaisin meille muuttavan, ainakin peiliä pitelevä tonttutyttö ja tonttuäiti vauvan kanssa olisi ihania!

Keräileekö kukaan muu tonttuja? Aika mummo harrastus, mutta välillä pitää hurahtaa :D

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.