Kaupallinen yhteistyö Gato Negro Lienee sanomattakin selvää, että kevät on ollut poikkeuksellinen. Olen viettänyt lähes yhdeksän viikkoa poi...

3.6.20
Kaupallinen yhteistyö Gato Negro

Lienee sanomattakin selvää, että kevät on ollut poikkeuksellinen. Olen viettänyt lähes yhdeksän viikkoa pois kaupungista muutamaa pikkupiipahdusta lukuunottamatta eikä kavereitakaan ole tullut nähtyä kuin somen kautta. Vaikka elo alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, meillä jatkuu kaupunkipako heti kesäkuun puolivälissä, jolloin muutamme putkiremonttia pakoon pieneen maalaiskaupunkiin. Joten tässä välitilassa tuntui ihanalle palata pieneksi hetkeksi kaupunkikotiin ja kutsua muutama kaveri syömään ja nauttimaan kesästä ennen seuraavaa lähtöä.

Yksi vieraistani oli tottakai ruokafiilistelijänä tuttu Aniko, jonka kanssa kokosimme olohuoneeseeni kesäisen raikkaan pienten ruokalajien kattauksen, josta löytyi niin suolaista kuin makeaakin. Juomana joimme Gato Negron roséta useammassakin muodossa. Myös ruokaan oli käytetty pieniä määriä roseviiniä maustamaan niin salaatin vinaigrettea kuin marenkisuukkojakin. 


Minä otin vastuulleni kolme tarjottavaa: halloumi-melonisalaatin, marjasorbetin sekä raikkaan rosésangrian. Punajuurileipäset, mascarponevaahdon mansikkahillokkeella sekä rosésuukot löydät pian Anikon Punavuori gourmet -blogista. 

Vesimelonia ja paistettua halloumia sekä rosévinaigrette

Rose vinaigrette: 
 0,5 dl Gato Negro Roséta 
 n. 1 rkl hunajaa 
 n. 2 rkl oliiviöljyä 
 maun mukaan balsamicoa ja suolaa

Tee kastike sekoittamalla ainekset. Leikkaa vesimeloni ja halloumi mieleisen kokoisiksi palasiksi. Paista halloumi molemmin puolin ja lisää halloumi ja vesimelonin viipaleet tarjoilulautaselle. Pirskottele päälle kastiketta ja koristele basilikalla. Tarjoile Anikon punajuurileipästen kanssa (Ohje Anikon blogissa)


Marjasorbetti

2 kananmunan valkuaista
1dl tomusokeria
n. 200-250g kotimaisia pakastemarjoja (esim kuningatar)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten tomusokeri. 
Soseuta hieman sulaneet marjat viileäksi soseeksi ja sekoita sorbettipohjan joukkoon. Kaada sorbettiaines pakasteeseen mahtuvaan kulhoon ja laita pakkaseen. Sekoita sen jälkeen sähkövatkaimella pohjaa n. nelisen kertaa, puolen tunnin välein, jotta sorbetista tulee ilmavaa. 

Tarjoile sorbetti hieman sulaneena joko sellaisenaan tai pyöräytä pallo lasiin ja kaada pohjalle hieman roséta.


Rosesangria

lempihedelmiä ja marjoja (esim mansikoita ja nektariinia)
mintun lehtiä
Gato Negro Roséta
omenamehua
soodavettä
Jääpaloja

Lohko hedelmät ja marjat kannuun. Lisää päälle n. 1/3 roséta, 1/3 omenamehua ja 1/3 soodavettä. Sekoita ja lisää jääpalat. koristele mintun oksilla. 


Gato Negro Rosé on pakattu retkiystävällisesti pahvipurkkiin, joten kotibileiden lisäksi se sopii kivasti myös kannettavaksi piknikeille pihamaalle, eikä tyhjä purkki vie paljon tilaa repussakaan. Muistetaan kuitenkin tuoda kaikki roskat ja pahvit mukanamme puistoista pois!

Minun ja Anikon reseptien lisäksi kannattaa tutustua juomavinkin sivuilla monen muunkin tutun somevaikuttajan kesäresepteihin! Näitä reseptejä hyödyntäessä ei paljon tarvitse miettiä, mitä kesällä syödään.

Gato Negro Rosén löydät Alkon tilausvalikoimasta
100cl, 9,68 eur 



0 kommenttia

Yksi vanhempana olemisen suurimmista iloista on kyllä juhliminen. En ole ollut aikuisiälläni kovinkaan vannoutunut sesonkijuhli...

4.11.18


Yksi vanhempana olemisen suurimmista iloista on kyllä juhliminen. En ole ollut aikuisiälläni kovinkaan vannoutunut sesonkijuhlien juhlija, mutta onneksi lapsi on kiinnostunut ihan kaikista juhlista ja pitää huolta, että niitä myös juhlitaan kunnolla. Viimeisimpänä tietenkin halloween. 

Tuntuu, että halloween jakaa mielipiteet vahvasti kahtia. Toiset rakastavat kauhutarinoita, namiaisia ja kurpitsalyhtyjä ja toiset taas toivovat ettei tällainen alunperin kulttuuriimme kuulumaton juhla olisi rantautunut Suomeen lainkaan. Itse suhtaudun asiaan käytännönläheisesti niin, että jos siitä on meille iloa, me voimme hyvin halloweenimme juhlia. Olen sen verran suomalaisesta pakanaperinteestä irtaantunut ettei kekri tunnu yhtään sen läheisemmältä juhlalta ja pyhäinpäivänkin merkitys on ainakin tällä hetkellä hyvin pieni. Loka-marraskuun vaihteemme on siis vähän kekrin, pyhäinpäivän ja halloweenin fuusio, johon kuuluu kurpitsat, kynttilät, kuolleiden muistelu ja sesonginmukainen ruoka. Karkki vai kepponen-kierroksella emme tänä vuonna käyneet, mutta haamun mallisia vaahtokarkkeja lämmittelimme kynttilänvalossa senkin edestä. 

Lapseni halloweenin kauhukokemuksiin liittyi tänä vuonna aina yhtä yhtäkkiä tapahtuva hiustenleikkuuoperaatio, jonka hoidin perinteiden mukaan askartelusaksilla kolmessa minuutissa. Kaamoshan haluaa pitää hiuksensa pitkänä eikä mistään hinnasta ole suostunut parturireissuun, joten kun tukka ylittää ratkaisevan takkuuntumispituuden, hoidan homman itse kotona. Tällä kertaa pituutta lähti vähän vahingossa yli 20 senttiä, joka sai aikaan melkoisen reklamaation. Polkkatukka näyttää onneksi kuitenkin kivalta (eikä ritaritukalta kuten pelkäsin) ja lapsen huojennukseksi hiukset kasvavat nopeasti takaisin. Ainoa harmi tämän hetkisessä kampauksessa on jatkuva tasoittelun tarve, sillä vielä viikonkin jälkeen hiuksista löytyy pidempiä kohtia, joita napsin iltaisin samalle tasolle muun tukan kanssa. Postauksessa näkävä kuva saa taas leikkaussormet syyhyämään, sillä etuosassahan on ihan hurjasti enemmän pituutta :D 

Nyt kun kurpitsajuhlat on kurpitsoitu saadaankin "pikkuhiljaa" (lue: HETI) siirtyä jouluhommien pariin. Aloittelimme jo tänään joulusesonkiin laskeutumista SIAn joululevyn myötä Kaamoksen ripustaessa huoneensa ikkunaan jouluvalot!

mun asu: mekko: Zizzi (täällä, saatu), kengät: Vagabond

0 kommenttia

Muistin juuri, että multa on jäänyt yksi vuosittaisista perinnepostauksista tekemättä! Nimittäin lapsen synttäripostaus. Kaam...

20.9.18

Muistin juuri, että multa on jäänyt yksi vuosittaisista perinnepostauksista tekemättä! Nimittäin lapsen synttäripostaus. Kaamos täytti jo kesällä seitsemän ja juhlittuamme päiväkotikavereiden ja muiden vieraiden kanssa juhlat, nostimme heti kytkintä ja lähdimme Berliiniin kesälomailemaan. Nyt nämä kuvat tulivat kuitenkin vastaan, joten pieni muisteluhetki lienee paikallaan.

Nämä olivat Kaamoksen ensimmäiset "viralliset" kaverisynttärit, jonne oli kutsuttu muitakin kuin meidän perhetuttujen lapsia. Ja synttärit olivat tottakai tosi tärkeä juttu, etenkin kun lapsella oli eskarin myötä tullut ihan uudet ympyrät ja kaverit, joista moni ei kuitenkaan ollut vielä käynyt meillä kylässä maalla.

Jostain syystä teemasynttärit ovat nyt se juttu ja tänä vuonna teemaksi valikoitui Lego Ninjago. Koska en ole mikään tapahtumajärjestäjä (tai itseasiassa koulutukseltani nimenomaan olen, mutta en kotiolosuhteissa ollenkaan), näyttäytyi teema hyvin löyhänä ja sekottui hyvin kaikenmaailman muuhun juhlarekvisiittaan, jota kärräsin Helsingistä ison lastin.  Kaverini Maria teki Lloyd-kakun ja muuten Ninjago näkyi lähinnä lautasissa, servieteissä ja isossa folioilmapallossa, muuten suurin osa juhlatarpeista löytyi Tigeristä.

Tarjoilun osalta homma riistäytyi heti käsistä ja juhlavieraiden saapuessa paikalle lupasin lasten todellakin olevan sokerihumalassa hakuhetkellä. Kakun lisäksi meillä oli seitsemän sortin jätskibaari, kämpällinen popcornia, smoothieta, välipalapatukoita, pitsaa ja hedelmiä. Aikaa näiden tuhoamiseen oli varattu 2.5 tuntia, jonka päätin heti juhlien jälkeen pienentää seuraavaksi vuodeksi kahteen tuntiin, meininki nimittäin oli melko hurja. Ninjago-kakun sokerikuorrutteesta löytyi sormenjälkiä ja reikiä jo ennen kakun korkkaamista, lattia lainehti popcornista ja jopa akvaariosta löytyi loppuillasta täytekakkua. Ja kun vierailta puuttuivat vanhemmat matkasta, oli meininki melkoinen. Ensi vuodeksi hankin kaulaani pillin ja hankin muutaman naapurin yläasteikäisen leikinjohtajiksi, se on jo päätetty.

Ja vaikka kaiken sen sekoilun, leikkimisen, pelaamisen ja jätskipallojen pyörittämisen jälkeen olin itse kuin jyrän alle jäänyt, palkitsi lapsen into järjestämisen vaivan. Kuulemma oli ihan parhaat synttärit! 

Olen silti tosi iloinen, että näitä ei tarvitse järjestää kuin kerran vuodessa, sillä vielä kuukausien jälkeenkin sukanpohjiin tarttuu säännöllisesti popcornia ja pieniä muhjaantuneita nomparelleja. Myös täällä Helsingin kodissa. 

0 kommenttia

Varmastikaan kukaan suomalaista vaikuttajaskeneä instassa seurannut ei voinut viime viikolla välttyä tiedolta, että jossain o...

2.5.18

Varmastikaan kukaan suomalaista vaikuttajaskeneä instassa seurannut ei voinut viime viikolla välttyä tiedolta, että jossain on ollut pukukoodina rock chic, niin usein tämä sana tuli ainakin omaan feediini. Ja kyllä, mäkin olin hetken rock chic. YSL Beautyn maasta toiseen kiertävät bileet saivat itsenikin juhlimaan, vaikka hieman hämärän peittoon jäi että mitä. Ilmeisesti ainakin sitä, että YSL oli roudannut Kattilahalliin posliiniammeen täynnä kultalameita, jossa sai ottaa kuvia. Ei liene yllätys, etten ihan aina pysy perillä näiden somejuhlien syvimmästä tarkoituksesta, jos siellä kuvien ottamisen lisäksi joku tarkoitus edes on :D

Mutta asiaan. Mun rock chicini oli melko sekalainen suoritus, olin töissä päivän Marimarin Beehivessä ja tennareissa sekä hupparissa, illaksi nakkasin hupparin nurkkaan ja vaihdoin tennarit työpaikan kaapista löytyneisiin kultakenkiin sekä aamulla kassinpohjalle heittämääni Marimarin rähinäremmiin, siis tuohon nahasta, helmistä ja metallista tehtyyn pitkään kaulaketjuun. 

Marimarin omistaja Mari lähetti ketjun mulle kiitokseksi hänen naistenpäivätempaukseen osallistumisesta ja tottapuhuttuna mietin tulisiko remmille kovinkaan paljon käyttöä, sillä en ole tottunut käyttämään helmiä ollenkaan. Mutta kun pukukoodin chic-sana vaati jotain astetta hienostuneempaa, tuli helmiketjulle heti käyttöä. Nyt kun kuvaa katson, luulen rähinäremmin pääsevän pian uudelleenkin käyttöön alun epäluuloisuudestani huolimatta. 

Myös meikistä on pakko sanoa yksi juttu. Yleensähän rock-sana tuo mieleen mustat rajaukset ja sata kerrosta mustaa maskaraa. Ja rakastan sellaista 70-luvun bändärilookia tosi paljon! Nyt on kuitenkin käynyt niin, että kun paksut ripsienpidennykset alkavat olla melko nähty juttu, tuntuu jotenkin kapinallisemmalta ja hauskemmalta kulkea välilä ilman mitään ripsiväriä, ripset täysin nakuina. Huuliin sen sijaan latasin paljon väriä Macin Lady Danger- huulipunalla, joka on ihan mieletön sävy!

Vaikka laittautumista olikin ilmassa, bileet loppuivat osaltani melko lyhyeen ja totesin ettei kuvausseinältä toiselle liikkuminen kuohuvalasikädessä oikein ollut mun juttu. Mutta onneksi mummomaista reaktiotani komppasivat myös Anna-Maria ja Iina, joten mummoilimme yhdessä tiemme Kattilahallista ulos ja suuntasimme koteihimme. Olihan se kellokin jo vallan 21.30 :D 

Mekko ja koru: Marimari (saatu), kengät: Tenpoints (saatu) 

3 kommenttia

Olen hieman nolostellut sitä, että musta on tullut Halloween-fani. Kyllä te tiedätte, kyseessä on kaupallinen jenkkilästä meille rantaut...

29.10.17

Olen hieman nolostellut sitä, että musta on tullut Halloween-fani. Kyllä te tiedätte, kyseessä on kaupallinen jenkkilästä meille rantautunut juhla, jonka alkuperä on sekä mulla että jenkeillä iloisesti unohtunut kaiken kurpitsakrääsän alle. Mutta koska en ole minimalisti ja olen iloisien asioiden ihminen, päätin antaa pikkusormen Halloween-ajalle, ja se onkin vienyt koko käden. Itseasiassa, Halloweenista on tainnut tulla koko vuoden lempijuhlani.

Olen tottakai ottanut selvää vähän Halloweenin taustoista ja tiedän sen asettumisesta supisuomalaisen kekrin ajankohtaan. Halloween ei kuitenkaan merkitse mulle henkilökohtaisesti yhtään mitään ja sekös tässä hauskaa onkin! Koko Halloween-konsepti Suomessa on vähän irrallinen, kun anglosaksisissa maissa sitä juhlitaan lokakuun viimeisenä päivänä ja meillä taas Pyhäinpäivänä, joka on siinä hoodeilla, joka vuosi hieman muuttuen. Eli oikeastaan mitään kiveen hakattua juhlapäivää ei edes ole, joka vähentää huomattavasti juhlastressiä. Kun vappuna, juhannuksena, jouluna tietää melkein minuutilleen, milloin kuuluisi olla hauskaa, voi Halloweenin ottaa rennommin ja höpötellä haamujen ja kurpitsojen kanssa vaikka kuukauden putkeen.

Ja, toisin kuin monet muut juhlat, tämä juhla on rantautunut Suomeen niin myöhään, ettei meillä vanhemmilla oikeastaan voikaan olla mitään suuria juhlarituaaleja, jotka pohjautuisi siihen miten aina on tehty. Miten rentouttavaa! Me voimme kerrankin luoda omat rituaalimme johonkin juhlapäivään ilman että kukaan tulisi naputtamaan, ettei sitä noin voi juhlia. Paitsi hartaat Pyhäinpäivän juhlijat kavahtavat tottakai tällaista kauhuiloittelua, mutta kyseessähän ei kuitenkaan ole ihan sama juhla uusin koristein. 


Halloween on minusta mukava juhla monessakin mielessä. Kummitustarinat ovat kiehtovia ja muutenkin satuhahmot ovat läsnä arjessamme aivan liian vähän. Syksy on ehdottomasti tarvinnut omat kekkerinsä ja vaikka kekri olisikin toki meille se ominaisin juhla, minulle kelpaa myös oranssi ja musta hyvin. Suomessa ei kuitenkaan vielä taideta olla yleisesti karkki vai kepponen-kulttuurissa mukana, vaan Halloweenia juhlitaan perheen tai ystävien kanssa yhdessä, jos juhlitaan. Mikä vapaus!

Olen siis antanut itselleni vapauden nauttia tästä lapselle selkeästi mieleisestä ajankohtasta ja hankkinut Halloween-asuja jopa kaksin kappalein. Välillä Kaamos on luuranko ja välillä taas velho, mutta viimeisen viikon hän on ollut 100% jotain muuta kuin oma itsensä. Itseni lisäksi myös Kaamoksen isä oli selkeästi (ja hyvin epätyypillisesti) hurahtanut kurpitsajuhlaan ja ruokakaapista löytyi mitä kummallisempia ruokia, kuten kurpitsojen ja haamujen mallisia vaahtokarkkeja ja kananugetteja. Viikonloppuna pikaisen pyörhdyksen maalla käydessäni pääsinkin siis vaahtokarkin paahtohommiin.

Viikon lopuksi on luvassa vielä monenlaista kummitusjuttua ja mikäpä tässä on juhliessa, kun muuten on niin ankean harmaata ja loskaista. Kiitos siis Halloween, piristät ainakin minun vuottani todella paljon!

2 kommenttia

kaupallinen yhteistyö Makrobiosin kanssa Luin hetki sitten blogikirjoituksen, jossa suosittu treenibloggaaja kauhisteli k...

21.6.17
kaupallinen yhteistyö Makrobiosin kanssa


Luin hetki sitten blogikirjoituksen, jossa suosittu treenibloggaaja kauhisteli kaupassa tapaamaansa perhettä, jotka olivat sokerinkiilto silmissään lapannut ostoskoriin sipsejä ja namuja lapsen synttäreitä varten. Miksei vesimelonikakku riitä, kyseli bloggaaja. Tunsin pienen omantunnon pistoksen, sillä näinhän meilläkin on synttärit juhlittu, on ollut sen seitsemää sorttia makeaa eikä ole tullut mieleenkään tarjota vieraille sokeritonta juhlapöytää. Olen kokenut (ja koen edelleenkin), että synttärit ovat juuri se tapahtuma, missä saa syödä vähän epäterveellisestikin ilman huonoa omatuntoa ja synttäritarjoilut ovat myös kulttuuriimme kuuluva traditio, jossa synttärikakulla on iso tehtävänsä. 

Elämä on nykyään monesti melko mustavalkoista, jos et toteuta tiettyä ideologiaa, olet sitä vastaan. Kärjistäen: jos tarjoat lapselle sokeriherkkuja, olet terveellistä elämää vastaan. Harvalla meistä kuitenkaan on kiinnostusta, energiaa tai edes tarvetta harjoittaa jotain tiettyä ruokavaliota tiukasti vaan elämä on ruokavalionkin osalta täynnä hyviä valintoja ja niitä ei-niin hyviä valintoja. Ja se on ihan ookoo.

Olen ennenkin sanonut, että äitiys on hionut joitakin kulmiani paljon aiempaa pehmeämmäksi. Ja nimenomaan äitiys, joka on jatkunut jo yli kuusi vuotta. Pari vuotta sitten olisin vielä kilahtanut tuosta sokerisynttäreiden arvostelusta täysin, mutta nyt aloin miettimään voisiko synttärijuhlista karsia sen pahimman sokerihumalan ja kuitenkin pitää homman iloisena herkutteluna, ottaa siis parhaat palat molemmista kattauksista. Miten kapinallinen idea, tarjota nyt sokeriherkkuja ja terveellisempiä hedelmäsokeriherkkuja yhtä aikaa!


Synttäritarjoilujen miettiminen lähti kuitenkin tottakai kakusta. Kaamos halusi Darth Vader-kakun ja sai sen dajm-vadelmatäytteellä. Tästä maailman suurin kiitos jälleen kerran ihanalle ystävälleni Marialle, joka on pelastanut kakun osalta jo kolmet syntymäpäivät! Seuraavaksi tärkein juttu oli pillimehut, olette varmasti tietoisia, että lapset joisivat vaikka lämmintä kuravettä, kunhan se on kivasti pakattu ja pillillä juotavissa. Onneksi tämän kaltaiseen ratkaisuun ei ollut tarvetta, sillä Pip organicin luomupillimehut ovat ihan sairaan hyviä ja 100% täysmehusta kylmäpuristetun mehun lisäksi niistä löytyy myös luomuhedelmäsosetta, eikä mitään turhia säilöntäaineita. Värikkäät purkit myös vetävät lapsia puoleensa kuin no...pillimehu lapsia puoleensa voi vain vetää.

Kädenojennukseni vesimelonikakun suuntaan olivat värikkäät hedelmävartaat (=sateenkaarivalomiekat), joissa oli vesimelonia, mansikkaa, kiiviä, pensasmustikkaa, ananasta, ja viinirypäleitä. Hedelmävartaat toimivatkin ihan superhyvin lämpimänä kesäpäivänä. Sitten löytyi ihan perus raparperipiirakkaa ja ruusuhillo-kääretorttua ja sitten eräänlaisia valekarkkeja.

Valekarkeiksi lasken BEAR YoYo:n hedelmä- ja marjaremmit, joka on kyllä erinomainen karkinkorvike ihan aikuisellekin. Pienessä pussukassa on kaksi melko suurta spiraalimaista pelkästään hedelmä- ja marjasoseista tehtyä hedelmäremmiä. Remmit on tehty niin, että hedelmistä ja marjoista on soseutettu myös kuoret ja sose on paahdettu 45 asteessa, joten vitamiinit ja muut hyvikset ovat edelleen tallessa. Remmit ovat ihanan makeita, suutuntumaltaan karkkimaisia ja pakattu niin kivan näköisiin pusseihin, että näitä on hankala vastustaa. Pussukoissa on mukana myös opettavaisia keräilykortteja, joskin nyt vielä englanniksi, mutta kuulemani mukaan syksyn mittaan ne vaihtuvat suomenkielisiksi.

Kun tarjolla oli vielä minun aamulla tekemäni voileipäkakku (!!) , kahvia ja aikuiseen makuun sopivaa sitruunaboolia, oli synttäritarjoilu tässä, siihen saakka kunnes Kaamoksen kummitäti saapui paikalle hervottoman kokoisen irtokarkkipussilahjan kera :D "Saakohan tällaista lahjaa edes antaa" kyseli Kirsi-kummi, johon totesin että tottakai saa ja niin irtokarkit kiersivät vieraalta toiselle yhtä vilkkaasti kuin hedelmänauhatkin, sillä ei elämä ole joko tai synttäreilläkään.


Kahden synttärijuhlapäivän jälkeen aloin miettimään parempien herkkuvalintojen vaikeutta. Valikoimaa kun löytyy nykyään paljon, mutta ehkä se suurin ongelma on silti saatavuudessa, sillä tällaiset luomumehut ja hedelmänauhakarkit ovat usein vain pienten erikoiskauppojen valikoimissa ja melkein pitää tietää mitä hakee mistäkin, kun oma lähikauppa ei niitä valitettavasti vielä myy. Hyvä kun lähikauppa myy ananasta :D Hyvien valintojen muuttuminen myös helpoiksi valinnoiksi auttaisi tässäkin asiassa ja toivoa toki on, onhan monet superfooditkin rantautuneet tavallisiin päivittäistavarakauppoihin ihan muutaman vuoden sisällä. Ja tiedän, että meitä olisi aika monta vanhempaa, jotka valitsisivat sen kuitua sisältävän paremman valinnan vesi-sokeri-väriaine-säilöntäainecocktailin sijaan, jos se olisi valintana yhtä helppo kuin on hyväkin. 

Tässä kohtaa on pakko antaa kritiikkiä itselle kuluttajana, sillä enpä ole laittanut tikkua ristiin, että lähikaupan valikoimaan tulisi näiltä osin parannus. Pitääkin ottaa asia esiin seuraavalla kauppakäynnillä.

Tällä hetkellä Pip Organiceja ja BEAR YoYo-hedelmäremmejä myyvät mm. Ipanainen ja Ruohonjuuri,  hyvinvointikaupat sekä hyvin varustellut K-supermarketit ja Citymarketit. 

3 kommenttia

Meiltä on aika moni viime viikon aikana kysynyt mitä aiomme tehdä vappuna. Vastaus on ollut helppo, sillä meillä ei ole ollut mitä...

30.4.17

Meiltä on aika moni viime viikon aikana kysynyt mitä aiomme tehdä vappuna. Vastaus on ollut helppo, sillä meillä ei ole ollut mitään vappusuunnitelmia ja eilinen lumisade ja siinä kahlaaminen sai meidät päätymään siihen, että olemme kotona kaksin. Teimme kuitenkin listan mitä kaikkea kivaa aiomme tehdä vappuna ja tästä listasta saa vapaasti napata tekemisiä myös omaan vappuun. Ja vaihtoehtoisesti keksiä meille lisää kivaa tekemistä kotiseinien sisäpuolelle!

-olla yöpuvuissa
-syödä kakkua (ostimme varalta kaksi)
-pelata Arvaa kuka-peliä
- tehdä jalkakylvyt
-puhallella serpentiiniä
-tilata Woltista ruokaa
-katsoa Netflixiä
-juoda hassuilla pilleillä soijakaakaota
-leikkiä Legoilla (Kaamos)
- pelata Pingviinipeliä
-olla pesemättä pyykkiä
-nukkua päiväunet (minä)
-valvoa pitkään
-katsoa yksi pitkä elokuva
-kuunnella Antti Tuiskua
-lakata kynnet sateenkaaren väreillä
-tehdä pulmatehtäviä
-kertoa vitsejä
-pelata muistipeliä
-lukea kirjaa
-köllötellä
-kuunnella äänikirjaa
-pelata ristinollaa
-juoda kahvia (minä)
-hieroa ilmapalloa hiuksiin ja laittaa pallo sitten seinään kiinni
-askarrella naamari
-pelata kivi-paperi-sakset
- nukkua olohuoneen lattialla retkipatjoilla
-tehdä top5 listoja
-nukkua vappupäivänä pitkään
-keksiä arvoituksia
-keksiä oma salakieli
-leikkiä aarteen piilotusta
-soittaa videopuhelu
-olla tekemättä mitään tylsää

Toivottaa kaikille teille oikein ihanaa ja oman näköistä vappua!

ps. Minun vappuneule saatu Kaino-neuleelta.

2 kommenttia

Kesä on mennyt mieletöntä vauhtia ja ainakin blogi on saanut kokea pienen vauhdin himmaamisen kesän aikana. Nämäkin kuvat o...

15.8.16


Kesä on mennyt mieletöntä vauhtia ja ainakin blogi on saanut kokea pienen vauhdin himmaamisen kesän aikana. Nämäkin kuvat olisin voinut julkaista jo viikko sitten, mutta tässä nämä nyt viimein ovat. 

Bloggaajakollegasta vuosien varrella ystäväksi muuttuneen Camillan häät olivat yksi kesän odotetuimmista jutuista. Isot luomupuuvillapyyhkeet odottelivat kaapissa jo keväästä lahjaksi käärimistä ja odotimme Kaamoksen kanssa kumpikin innolla hääpäivää, sillä kummallekin löytyi häistä ystäviä, joita ei ihan joka päivä näe.

Seuraintalolla vietetyissä maalaishäissä on ihanaa, että sinne ei tarvitse miettiä pukuetikettiä ihan niin perusteellisesti. Sen tietää että lapset juoksentelevat kuitenkin pihalla ja itse saa juosta perässä, täytekakkua tippuu mekkoon kaikilla ja muutenkin fiilis on rento ja hauska. Siksi myöskään hääasumme eivät olleet sieltä virallisimmasta päästä. Minulla oli päälläni second handina ostettu Ivana Helsingin sydänmekko ja puukengät, Kaamoksella taas Marimekon Jokapoikapaita, kirppislöytöjä sekin.

Lapsen juhlavaatetus aiheutti mulle kyllä pienen kriisin, sillä meillä ei ollut yksiäkään fiksuja juhlakenkiä sopivassa koossa. Mietin pitkään käynkö hankkimassa jotkut juhlakengät ja suorat housut Kaamokselle, mutta totesin ettei niitä käytettäisi häiden jälkeen ikinä, joten siistit farkut ja uudet tennarit saivat riittää. Tiedän, että jotkut siellä ruudun takana kauhistuvat tällaisesta rennosta häävaatelinjasta, mutta koska tiesin häiden olevan rennot ja hääparin näköiset, en kantanut alipukeutumisesta suurtakaan huolta.

Camillan upeasta hääpuvusta voitte lukea lisää Veeran blogista, sillä toinen perheblogiaikojeni alusta asti mukana kulkenut tyyppi, Veera, oli ommellut puvun mm. Camillan äidin vanhasta hääpuvusta. On muuten aika mieletöntä, kuinka me silloiset odotus/vauvabloggaajat pidetään vieläkin tiiviisti yhteyttä ja nettikaveruus on muuttunut ystävyydeksi, jossa ommellaan hääpukuja, toimitaan kissavahteina ja valitettavasti myös tuetaan ystävää syöpäpoliklinikalla niinä kaikista vaikeimpina aikoina. 

Onnea vielä kerran Camilla!

4 kommenttia

 yhteistyössä Huhtamäki Kaamos täytti viime viikolla viisi vuotta ja tänään lauantaina meillä oli synttärijuhlat totuttuun tap...

11.6.16
 yhteistyössä Huhtamäki

Kaamos täytti viime viikolla viisi vuotta ja tänään lauantaina meillä oli synttärijuhlat totuttuun tapaan pihallamme. Ystäväni Maria erehtyi viime vuonna tuomaan Kaamoksen synttäreille kakun ja ihastuimme Marian leipomuksiin niin, että tilasimme tälle vuodelle uuden. Koska en ole leipuri enkä tiedä kakuista juurikaan, mua pelotti ettei normaalikokoinen kakku riitä jengillemme, sillä me todellakin pidämme kakuista. Paljon. Niinpä lopputulos oli se, että Maria teki kakun kokotoiveideni mukaan ja kertoi juhlissa, että on ihme jos kakku loppuu, sen pitäisi nimittäin riittää 30:lle aikuiselle :D

Savannin eläimiä vilisevä kakku tarjoiltiin Huhtamäen kartonkiastoista, sillä meillä ei ole a) samanlaisia astioita 15 hengelle b) tiskikonetta. Uusi trooppinen Linda-kuosi sopikin tosi hyvin Marian loihtimaan kakkuun ja appelsiinimoussea ja suklaamoussea sisältävä kakku hupenikin melkoista vauhtia. Pakko silti myöntää, että ihan kaikki kakku ei mennyt ensimmäisessä kattauksessa... 


Kaamoksen sedän ilmestyessä loppuillasta kylään kakkua alettiin paloittelemaan neliöiden sijaan eläinten muotojen mukaan :D Pieni osa savannia jäi vielä tarjottimelle ja se lähti Kaamoksen isän luo pakastimeen odottamaan herkkuhampaan kolotusta. 

Huhtamäen kartonkiastiat tehdään muuten Hämeenlinnassa PEFC-sertifioidusta vastuullisesti tuotetusta materiaalista ja niillä on Suomalaisen Työn Liiton Avainlippu-tunnus. Tätä tunnusta kannattaa etsiä ostoksilla ollessa tottakai muutenkin. Ja huomatkaahan, että Huhtamäellä on nykyisin noita käteviä puisia aterimia, joita ainakin minä olen roudannut ennen matkoilta, kun niitä ei ole Suomesta saanut monestakaan paikkaa. 

Nyt kun tiskaustakaan ei juuri ole ja Kaamos lähti vielä isälle, nostaa tämä äiti jalat sohvalle ja huokaisee helpotuksesta, onneksi seuraaviin lapsen synttärikemuihin on aikaa 365 päivää!

Ja kiitos vielä kerran Marialle, jonka kakut ovat maailman parhaita.

5 kommenttia

Flickr Images