Meillä on yleensä viikonloppuisin tapana lähteä edes jompana kumpana päivänä jonnekin retkelle, yleensä museoon tai metsään. Eilinen meni mulla aika lailla perjantaista toipuessa ja tänään oli pakko pitää pakollinen siivouspäivä, joten emme ole päässeet kotipihaa ja lähikauppaa kauemmaksi koko viikonloppuna. Löysä sunnuntai on ollut lakanan vaihdosta ja tiskaamisesta huolimatta ihanan rauhallinen ja aamulla meillä meni useampi tunti, että pääsimme edes sängystä ylös. Sen jälkeen olemme lukeneet, leikkineet Duploilla ja katselleet videoita.

Kaamoksella on ollut koko syksyn saimaannorppakausi meneillään. Youtubesta löytyy muutama saimaannorppavideo, joita hän on katsonut lähes joka ilta ja välillä meillä asuu pieni kuuttivauva. Etsimme muutama viikko sitten Helsingin keskustan kirjakaupat läpi, jotta olisimme löytäneet lapsille suunnatun saimaannorppakirjan, mutta mikään eteen sattunut kirjakauppa ei sellaista myynyt. Epäilin, että Nuuksiosta Haltian luontokeskuksesta sellainen olisi voinut löytyäkin, mutta koska emme olleet sinnepäin nyt menossa, tilasin lehdistökappaleen Saippa Saimaannorppa kirjasta suoraa kustantajalta.

Keväällä ilmestynyt Saippa Saimaannorppa on ihan mahtava satumuotoon tehty tietokirja maailman uhanalaisimmasta hylkeestä. Täytyy myöntää, etten itse tiennyt mitään saimaannorpan elämästä, joten kirja laajensi myös omaa tietouttani paljon. Kirjassa seurataan saimaannorpan ensimmäistä vuotta kevättalvesta seuraavan vuoden talveen sadun ja kuvitusten avulla. Lopussa on kattava tietopaketti Suomessa asuvista hyljelajeista.

Kirjan lisäksi olemme katselleet ne muutamat saimaannorppavideot netistä ja myös muokanneet hieman kuukausilahjoituskohteitamme, sillä päätimme alkaa yhdessä saimaannorpan kuukausitukijoiksi pienimmällä 8 euron lahjoitussummalla. Pienimmällä ihan siksi, että olen muutaman muunkin itselleni tärkeän hyväntekeväisyysjärjestön lahjoittaja. Lahjoittajan nimeksi on kuitenkin nyt merkattu Kaamos ja tehtyäni e-laskun, ensimmäinen lahjoitus lähtee lapsilisäpäivänä. Nyt Kaamokselle alkaa siis tulemaan myös oma Luonnonsuojelija-lehti neljä kertaa vuodessa :)

Oikeastaan olisi kiva, jos luontokasvatus ei olisi ihan täysin oman kiinnostukseni varassa ja löytäisin pienille lapsille (tai ehkä perheille) sopivan luontokerhon, joka kokoontuisi viikonloppuisin. En ole kerhoa sen kummemmin etsiskellyt, mutta jos jollakin on tietoa tällaisista jutuista, niin kertokaahan enemmän!

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Vähän ennen uusimman Kidd.O:n julkaisua alkoi Facebookissani kohina, yllättävän moni kavereistani kun kuuluu nykyään lehden tekijätiimiin. Julkkarijuhliin en ehtinyt, ja muistin vasta viikonloppuna lehden ja nappasin Ärrältä omani. Onneksi harvoin ilmestyvää Kidd.O:a ei missaa, vaikka julkaisupäivästä olisikin jo neljä viikkoa.

Muistan olleeni hieman skeptinen Kidd.O:n ekan numeron aikoihin, sillä sain aika trendivibat ekasta lehdestä. Ensivaikutelma johtui varmasti siitä, ettei Suomessa ollut samankaltaisia pieteetillä tehtyjä todella visuaalisia ja ajan hermolla olevia lehtiä ja jotenkin tuntui, etten itse ehkä kuuluisi kohderyhmään. Että olisin liian juntti lukemaan Kidd.O:n kaltaista hipsteriopusta. Parin viimeisen lehden kohdalla olen joutunut muuttamaan käsityksiäni: muotijutut on kivoja ja niissä näkyy merkkivaatteiden lisäksi myös ketjukamaa, mikä tekee stailauksista yllättäviä ja hauskoja (onko mikään tylsempää kuin pelkkiin merkkivaatteisiin sonnustautuminen?) ja kolumnit ovat huippuja, kiitos niistä ainakin Emilialle ja Hannelle. Kuvitus on loistavaa, erityismainintana Sanna Saastamoinen-Barroisin ihanat lapsikuvat ja Kottaraisen kädenjälki vähän siellä sun täällä, lähinnä siis kaikkialla.

Myös artikkeleissa löytyy paljon kiinnostavia juttuja eikä ne rajoitu onneksi mihinkään sisusteluun ja lastenkutsujen viirien askarteluun, vaan esimerkiksi Tekniikka ja talous-osion alta löytyy paljon kiinnostavia juttuja. Tämän lehden kiinnostavimmaksi jutuksi rankkasin kolmen äitiyslomalla yrittäjäksi ryhtyneen naisen tarinat sekä tarhan tautikierteestä kertovan jutun.

Mulle tuli joskus ensimmäisen äitiysvuoden jälkimainingeissa stoppi, etten vain pystynyt lukemaan perhelehtiä ja sitä on jatkunut todella pitkään. Kun bloginkin teemat ovat muuttuneet vuosien saatossa vähemmän perhekeskeisiksi, on Kidd.O:a hauska lukea vähän skenestä vierautunein silmin: että tämmöistä täällä! Pari kertaa vuodessa on hyvä varata muutama ilta Kidd.O:lle, jättää tiskit tiskaamatta ja vain syventyä hyviin juttuihin ja kuviin. Tai no, en tiedä riittääkö pari iltaa, kun perheraamatun kokoinen "lehti" painaa varmaankin puolitoista kiloa!

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Suomalaiselle naiselle suunniteltu Raiski on ollut jo useamman vuoden lempi vapaa-ajan vaatemerkkini. Yleensä kun tarvitsen jotain urheiluvaatetta, kuten esimerkiksi viime talvena lautailuhousuja, etsin vain Raiskia myyvän liikkeen ja se on siinä. Kohtaamisemme merkin kanssa ei kuitenkaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä, sillä mielikuvani Raiskista taisi olla vuosikymmenien takaa.  Nyt kun olen vaatteita käyttänyt useamman vuoden, en kuitenkaan keksi yhtään ulkoiluvaatemerkkiä, joka toimisi itselläni näin hyvin.

Erityisen Raiskista tekee sen kaksi naisille suunnattua linjaa: tavallinen C-mitoitettu ja kurvikkaammalle vartalolle mitoitettu D-mitoitus. D-mitoitus ei ole mikään plussakokoisten linja, vaan sieltä löytyy vaatteita koosta D38 alkaen, kokoon D54 saakka. D on mitoutus naiselle, jolla on esimerkiksi lantiota ja rintoja vähän reippaammin ja joka haluaa, että vaikkapa paidat ovat hieman pidempiä. Teknisesti vaatteet ovat normaaleja urheilu- ja ulkoiluvaatteita, eli hengittävyyttä, vedenpitävyyttä ja säätöjä löytyy kyllä. Kannattaa tsekata Yes Dear-blogin 38/40-kokoisen Pauliinan postaus, jossa on sattumalta täysin samat vaatteet mitä itselläni yllä!

Täksi syksyksi valitsin Raiskin valikoimasta kuoritakiksi Aurikel D-takin(D50) sekä sen alle lämpökerrokseksi Marstals D-fleecen(D50). Kumpikin takeista toimii tietenkin myös erikseen. Jalassa näkyvät trikoot ovat omat vanhat, mutta samanlaisia löytyy myös Popham D-nimellä Raiskin verkkokaupasta. Jos muuten salivaatetus kiinnostaa, kannattaa tsekata PlusMimmin gymipostaus täällä.

Erityisen fiiliksissä olen turkoosin takin DrymaxX All Weather Stretch -materiaalista, joka sekä joustaa että pitää vettä. Täydellinen esimerkiksi melontaan ja väri on ihan mulle tehty! Myös fleece on mieluinen, sillä se on mun eka (!) fleecetakki sitten yläasteen. Luulenpa, että lämpökerrastoon yhdistettynä tällä fleece+kuoritakki yhdistelmällä mennään myös rinteeseen ja pulkkamäkeen talvella, kerrospukeutuminen kun tuo extralämpöä vaatekerrosten väliin jäävän ilman takia.

Ja nyt siihen otsikon lupaamaan tarjoukseen. Raiski avasi vihdoin ja viimein oman verkkokaupan syyskuussa ja mulla olisi sinne alekoodi teitä varten! Koodilla oimutsimutsi15 saat tilauksestasi -15% alennuksen! Alennus koskee koko verkkokaupan valikoimaa sisältäen myös miesten ja lasten vaatteet.

ps. Raiskista kuullaan tässä sekä Yes Dear ja PlusMimmi blogeissa  lisää syksyn ja alkutalven aikana. Kamppisajaksi on myös pientä kilpailua Instagramin puolella, kaikkien ulkoilu/urheilukuvansa #ihmistenilmoille hashtagilla merkanneiden kesken arvotaan viisi Triangel-pipoa.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Toivottavasti mahdollisimman moni on jo päässyt syksyn tyrnisadon makuun. Me kävimme tänä viikonloppuna tyrnimetsällä ja samalla löysimme myös vähän pähkinöitä kuivatettavaksi.

Tyrni on tosi c-vitamiinipitoinen marja, jossa voi c-vitamiinia voi olla jopa 450mg/ 100g marjan syötävästä osasta (yleensä n. 200-400mg). Meillä tyrni on käytössä pääasiassa kaupasta ostetetussa mehumuodossa aamushottina, marjojen poimiminen oli viikonloppuhupia ilman saalistavoitteita. Piikkien takia tyrnin poimiminen on kyllä tosi haasteellista, mutta tyrniä kannattaa ehdottomasti kerätä ja syödä, sehän lasketaan mustikan, mustaherukan, aronian ja karpalon kanssa suomalaisiin superruokiin. Huomaatteko muuten tuosta isommasta tyrnikiposta, kuinka marjojen väri ja muoto vaihtelee tosi paljon pensaskohtaisesti? Nuokin marjat on poimittu muutaman metrin päässä toisistaan olevista pensaista ja väri on ihan eri!

Tyrni on melko perusjuttu, mutta pähkinöiden löytäminen luonnosta on mulle edelleen ihan käsittämätöntä. En ollut muutama vuosi sitten edes tiennyt, että Suomessa kasvaa pähkinöitä, mutta totta se vaan on.

Tyrnit ja pähkinät löytyivät tänään helposti, mutta kertokaapa mistä päin pääkaupunkiseutua löytyy hyvät karpalomaastot? Odottelen jo innolla pakkasen puraisemia karpaloita, mutta tällä hetkellä ainoa paikka mistä tiedän niitä löytäväni on kaupan pakastelokero.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Tein kesällä aika paljon kotijoogaa nettijoogastudioiden kautta. Välillä olin pihalla joogaamassa, mutta useimmiten mut löysi olohuoneen matolta. Ongelmaksi muodostui, etten oikein pystynyt keskittymään harjoitukseen, kun ympäristöstä tuli niin paljon muita virikkeitä. Varsinkin rentoutusharjoitukset sekä Yin-jooga olivat haasteellisia kotoa käsin tehtynä, kun niissä parasta olisi juuri se rentoutuminen. Ja eihän kotona vain voi mennä sellaiseen syvään rentoutustilaan, kun aina muistuu mieleen joku to do-juttu, pyykit vähintäänkin.

Olen käynyt joogassa ennenkin ja itselle sopivan joogastudion löytäminen ei ole kovin helppoa. Pienessä kaupungissa asuessani löysin itseni kansalaisopiston joogasta, joka oli täyteen ahdetussa luokkahuoneessa. Sisältö oli lähinnä mediaatiota ja tuli tylsää. Kuntokeskuksessani jooga oli enemmänkin lihaskuntotunti, joten sekään ei vastannut tarpeitani ja ohjattu jooga jäi pitkäksi aikaa. Onneksi Helsingissä on varaa valita ja tuntuu, että nyt loppukesästä aloittamani ohjattu jooga toimii juuri tarpeideni mukaisesti.

Käyn joogassa lähinnä rauhoittumassa ja hakemassa vastakohtia arjen hektisyydelle. Tämän hetken suosikkini on pitkät,1.5 tuntia kestävät yin-joogaharjoitukset, jotka ovat todella hitaita, rauhallisia ja joiden asanoissa viivytään pitkiä aikoja, parhaimmillaan jopa 10 minuuttia. Yin-joogassa keskitytään sidekudoksia ja ligamentteja, asanat edistävät sidekudosalueitten aineenvaihduntaa, liikkuvuutta ja energiansaantia. Sidekudoksia on paljon alaselän ja lantion alueella, eli juuri niissä paikoissa jossa mulla on ollut hätäsektion jälkeen tosi suuria ongelmia.

Yin-jooga ei vaadi mitään sen kummempaa lämmittelyä pohjalle, eikä 1.5 tunnin jälkeen ole kuuma, viileä ennemminkin. Joogasaleilta löytyy yleensä matot, asanoita helpottavat palikat ja joogavyöt, joten tuntimaksu on oikeastaan ainoa satsaus, mikä tulee Yinin aloittamisesta studiolla. Jos hifistelemään lähtee, niin nuo Piruetin taitoluisteluun tarkoitetut thermoleggarit ovat kyllä hyvät jalassa, sillä ne lämmittävät jalkoja ihanasti.

Tämä on se mun syyssatsaus itseeni, ostin juuri eilen kymppikortin ja vähän säikähdin sen olevan voimassa marraskuulle saakka. Talvi on todellakin tulossa. Oletteko te löytäneet talveksi jotain omaa harrastusta, uutta tai vanhaa?

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Kun kuulin Helsingin kaupungin teatterin tuovan Billy Elliotin Peacock-teatteriin, tiesin että se on syksyn 2015 pakollinen kulttuurikokemus. Onneksi myös ystäväni Paula oli samaa mieltä. Ensi-iltaan emme ehtineet Köpenhaminan reissuni takia, mutta nyt musikaalin toiselle viikolle irtosi vielä kaksi hajapaikkaa ja pääsimme heti ensi-iltaviikon jälkeen katsomoon.

Billy Elliot on yksi lempi elokuvistani ja kuten olen varmasti sanonut, kiinnostaa brittiläinen 70- ja 80-lukujen vaihde mua paljon tyylin, musiikin ja poliittisen ilmapiirin takia. Billy Elliotin tarina ei kuitenkaan ole sidottu vuosiin ja yhtymäkohtia nykyiseen löytää varmasti. Tärkeintä on kuitenkin työväenluokkaan kuuluvan perheen kuopuksen halu tehdä sitä mistä nauttii eniten: tanssia balettia.

Vaikka musikaali on täynnä lapsinäyttelijöitä- ja tanssioita, se ei ole lastenmusikaali. Jo kiroilun määrä sai herkkänahkaisimmat vanhemmat haukkomaan henkeään ja itse ottaisin mukaan vasta kouluikäisen lapsen, jos häntäkään. Outoa puhetta muuten ihmiseltä, joka vie lapsensa lähes kaikkialle mukanaan. Vaikka musikaalissa oli omat puuduttavat kohtansa, tykkäsin esityksestä tosi paljon. Näyttelijät hoisivat homman kotiin ja Elton Johnin säveltämä musiikki oli loistavaa, tottakai. Jos jotain kritiikkiä annan, annan sen "pakollisille huumorikohtauksille" joiden pakollisuuden kyseenalaistan. Minua ei liiemmin kiinnostanut Billyn mummon halu olla aina päissään ja Billyn Michael-kaveri hameleikkeineen alkoi välillä muistuttaa enemmän pelleä kuin 12-vuotiasta crossdresseriä.

Miettiessämme Paulan kanssa arviota musikaalille, päädyimme neljään tähteen viidestä. Nessut eivät ehkä kuluneet odotettuun vauhtiin, mutta ehkä tarinan tuttuus vaikutti asiaan?

Ps. Päällä eilen oli Lumoan-mekkokuvauksista saatu viininpunainen Aura-mekko vyön kanssa. Nyt syksyn saapuessa pidemmät helmat toimivat hyvin ja tuo väri on luonnossa niin kaunis!

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Melonnan alkeiskurssin jälkeen into melomiseen on ollut valtava, mutta en ole viitsinyt alkaa hankkimaan lapsenvahtia melomislenkin takia. Eilen oli kuitenkin niin mahtava melomiskeli, että päätin lähteväni sitten lapsen kanssa melomaan - ensimmäistä kertaa ikinä. Soitin Vuosaaren melontakeskukseen varmistussoiton aamulla onnistuuko 4-vuotiaan kanssa kaksikolla ( kaksi ihmistä yhdessä kajakissa) melominen, ja kun sain luvan lähteä vesille, varasin kaksikon. Ihan yksin en kuitenkaan uskaltanut lähteä matkaan, vaan Viena poikaystävineen lähti turvaamaan selustaa.

Mulla on siis suoritettuna EPP1 taitotaso melonnassa, eli periaatteessa osaan pelastaa kajakista tippuneen takaisin paattiin, tosin uimataidotonta lasta en ollut ikinä nostanut kaksikkoon, joten halusin kavereita mukaan. Vinkki 1: älä lähde lapsen kanssa kaksin jos olet vähääkään epävarma.

Vuosaaren alueen vesistö alkaa olemaan mulle melko tuttu, mutta silti kartta on hyvä olla aina mukana. Merellä etäisyyksien arvioiminen voi olla joskus melko hankalaa. Mukaan kannattaa ottaa myös suojapussissa oleva puhelin sekä tietenkin asianmukainen asu eli pelastusliivi kummallekin melojalle. Meillä oli käytössä myös Natura Vivan tukevin kaksikko, jotta ekasta kerrasta tulisi mukava kokemus. Vinkki 2: Muista perusjutut: pelastusliivit, kartta, puhelin sekä juomapullo.

Kaksikko toimii melojien yhteispelinä ja takana oleva ohjaa kajakkia. Lapsen kanssa meloessa kannattaa ottaa huomioon, ettei mela välttämättä pysy lapsen kädessä ja edestaas keikkuminen tekee vakaastakin kajakista kiikkerämmän. Parasta on siis, että pieni lapsi ei ota melaa ollenkaan mukaan ja kajakissa istumista harjoitellaan kuivalla maalla ennen veteen menoa. Yleensä meloessa käytetään aukkopeitettä eli estetään veden tulo kajakkiin sulkemalla tuo reikä  melojassa kiinni olevalla aukkopeitteellä. Hyvällä säällä lapselle ei välttämättä kannata laittaa liian isoa aukkopeitettä, vaan antaa lapsen olla ilman sitä. Se, että lapsi näkee jalat saattaa tuoda turvallisuuden tunnetta ja kaatuessa kajakista pääsee nopeasti pois. Vinkki 3: harkitse melan ja aukkopeitteen käyttöä pienellä lapsella.

Rannassa meille annettiin vinkki meloa rantoja pitkin. Ei siis rantavesissä, vaan muutaman sadan metrin päässä rannasta. Tämä ihan siksi, ettei kajakki ollut Kaamokselle tuttu ja jos lapsi tekisi yhtäkkisiä liikkeitä tai joku muu ongelma sattuisi, pääsisimme nopeasti rantautumaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ainoa hankaluus oli lapsen pyllyn heiluminen puolelta toiselle, joka luonnollisesti vaikutti kajakin tasapainoon. Vähän yli tunnin melomisen jälkeen Kaamos alkoi tylsistyä paikallaan olemiseen, ja lähdimme silloin heti rantaan. Kummallakin pitää olla kivaa kajakissa. Vinkki 4: hiljaa hyvää tulee. Pysykää rannan läheisyydessä. Kuulostele lasta, tunnin melonta on oikeasti pitkä aika istua paikallaan.

Melomiseen kuuluu myös paljon muuta kuin vesillä olo. Ainakin meillä parhaita juttuja vesillä olon lisäksi olivat myös kavereiden kajakkien vetäminen vedestä pois, melalla kuivaharjoittelu vesillä olon jälkeen sekä kajakin putsaus. Myös kajakkeihin tutustuminen ennen melontaa oli mukavaa sekä tietenkin eväiden syöminen rannassa - meidän tapauksessa jo ennen vesille lähtöä. Vinkki 5: Muista hauska oheispuuhastelu.

Muussa tapauksessa lähtisimme varmasti kaksin vesille useammankin kerran, ainoastaan kaksikon kajakkivuokra (36e/2h) on vähän liikaa, kun toinen melojista ei edes konkreettisesti melo. Peruskajakkivuokra Natura Vivassa maksaa 19e/2h ja lisätunnit ovat 4 euroa, joten se on musta ihan ok hinta, vaikkapa kolmen tunnin melonnasta, jona aikana ehtii hyvin myös evästämään jossakin mukavassa saaressa. Ensi kesäksi harkitsen melontaseuraan liittymistä, mutta tämä loppukesä mennään kyllä näillä Natura Vivan kajakeilla.

Tämä oli tosiaan meidän eka kerta, joten varmasti paljon hyviä vinkkejä jäi jakamatta. Olisko teillä jakaa vinkkejä pienen lapsen kanssa melomiseen?

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.