majoitus saatu Tehtaan Hotellista Loppuvuonna 2019 puhelimeeni napsahti ilmoitus, että Google on kerännyt vuoden reissuistani kartan, j...

27.1.20
majoitus saatu Tehtaan Hotellista

Loppuvuonna 2019 puhelimeeni napsahti ilmoitus, että Google on kerännyt vuoden reissuistani kartan, jonka avulla pystyn muistelemaan missä kaikkialla olenkaan käynyt. Avattuani kartan havahduin, sillä mielessäni valtavan hyvä seikkailuvuosi näyttikin käytännössä siltä, etten ollut päässyt Tamperetta kauemmaksi koko vuonna. Jotenkin nolotti ja reissutytön identiteettini koki pienen kolauksen, enkö tosiaan ollut käynyt missään?

Onneksi ymmärsin nopeasti, että olimmehan Kaamoksen kanssa seikkailleet vaikka ja missä. Viettäneet mitä parhaimman kesäloman Tampereella, ottaneet kevättä vastaan Tallinnassa kierrätysmateriaalein restauroidussa majatalossa ja nukkuneet öitä ainakin neljässä eri kansallispuistossa teltassa tai laavussa! Kaukomatkailun haamu vain mielessäni muistutti, ettei näitä reissuja muka laskettaisi, olimmehan reissaneet lähellä. Mutta kyllähän lähireissut ovat reissuja siinä missä muutkin!

Vuodelle 2020 otin tavoitteekseni, että voisimme reissata tänä vuona vieläkin lähempänä. Sulkematta tietenkään pois mahdollisuutta irtiottoon arjesta kauempanakin. 


Mahdollisuus lähilomaan löytyikin yllättäen Karkkilasta, paikkakunnasta jonka ohi matkustan bussilla useita kertoja kuukaudessa pysähtyen itse kaupunkiin hyvin harvoin. Pidemmän pysähdyksen alkuperäisenä puuhanaisena toimi työjuttujen kautta tutuksi tullut Puronen-vaatemerkin Minttu, joka oli vihjaissut upeaa Tehtaan Hotellia johtavalle Leenalle meidän reissuperheestämme ja näin päädyimme Karkkilaan tammikuiseksi viikonlopuksi. Ja hyvä, että päädyimme, sillä kaupunkihan oli aivan mieletön paikka. En osannut kuvitellakaan kuinka kivaa meillä siellä voisi olla.


Reissutyyliini kuuluu, etten suunnittele asioita kovinkaan pitkälle, vaan annan virran viedä sen mukaan mikä tuntuu hyvälle. Lapsen kanssa reissatessa liikaa sykkimistä kannattaa välttää, sillä ainakin oma 8-vuotias seikkailuparini on hyvin mustavalkoista on/off tyyppiä ja saattaa irtisanoa sopimuksen missä vain käänteessä. Hän myös aistii minun kireystilat todella hyvin ja toimii hyvänä jarruna ja mindfulnessharjoituksena, mutta myös mitä parhaimpana tutkaparina, josta en halua luopua epäkohdista huolimatta. 

Ja kyllähän lapsessa on myös puolensa, sillä saapuessamme Karkkilan ruukkialueella sijaitsevaan Tehtaan hotelliin, hän sai muutamassa minuutissa upgreidattua meidät suoraan Högforsin edesmenneen patruuna Bremerin rakennuttaman kartanon sviittiin! Alkuperäiseen huoneemme olisi ollut kuvissa näkyvän 1920-luvulla rakennetussa punaisessa puutalossa, mutta lopputulemana majoituimme kaksin (!) 1860-luvulla rakennettua keltaista massiivista kartanoa ja sen kylpyammeellista sviittiä. 


Kokemuksena kartanoasuminen oli kyllä vertaansa vailla, etenkin kun olemme tottuneen majoittumaan hyvin eri tavalla yleensä. Ensimmäisen illan vain fiilistelimme majoitustamme, hiippailimme pitkin kartanon käytäviä, kylvimme kylpyammeessa ja söimme ihan tuhottomasti Karkkilan karkkitehtaan karkkikaupasta ostamaamme karkkia. Sillä jos jotain Karkkilassa tulee tehdä, niin se on kyllä karkin syöminen!

Koska olimme hiljaisen talvisesongin yksiä harvoista majoitusvieraita, saimme erityispalveluna aamiaiset ja välipalat suoraan kartanon jääkaappiin, mikä oli Kaamoksesta selkeästi hauskempaa, mitä buffetaamupala olisi ollut. Jääkaapista nimittäin löytyi mehujen ja jogurttien sekä muiden tykötarpeiden lisäksi pienet nimellä varustellut eväspussit, jotka piristivät lasta hämmentävän paljon. Ehkä pitäisi kotonakin laittaa aamupalat kouluaamuina ylläripusseihin?


Tehtaan Hotellin alueella olisi helposti riittänyt fiilisteltävää kunnon staycation-viikonloppuun, jossa ei olisi tarvinnut poistua hotellialueen ulkopuolelle ollenkaan. Meillä jäi vielä esimerkiksi koskenrannassa sijaitseva sauna kokonaan testaamatta ja samoin kartanohotellia vastapäätä sijaitseva Suomen Valimomuseo Senkka tutustumatta, sillä viipotimme pitkin kaupunkia vanhojen ja uusien kavereidemme kanssa muun muassa retkeillen fatbikeilla paikalliselle laavulle ja syöden hyvin viikonlopun hampurilaisfestareilla. 

Karkkilan tekemiset vaativat mielestäni kuitenkin sen verran huomiota, että palaan näihin juttuihin ihan omassa postauksessa tällä viikolla!

Infoa: 

Karkkila sijaitsee n. 65 kilometrin päässä Helsingistä. Majoituksen tarjonnut Tehtaan Hotelli sijaitsee n. 1km päässä Karkkilan keskustassa, kauniilla ruukkialueella. Karkkilaan pääsee helposti julkisilla, esimerkiksi n. kerran tunnissa kulkeva Helsinki-Pori linja-autoyhteys kulkee Karkkilan kautta. Matka-aika Helsingistä bussilla oli n. tunnin mittainen ja maksoi alle 8 euroa aikuiselta. 


2 kommenttia

Vaikka en tehnyt uutenavuotena mitään virallisia lupauksia, odotin tammikuun alkua innoissani siksi, että juhlat olisi hetkeksi juhlittu ...

8.1.18
Vaikka en tehnyt uutenavuotena mitään virallisia lupauksia, odotin tammikuun alkua innoissani siksi, että juhlat olisi hetkeksi juhlittu (mitä nyt täytin itse lauantaina 36 vuotta) ja elämä pääsisi taas uriinsa ja uomiinsa. Joulukuu oli kyllä kiva, mutta tosi pimeä ja liikkuminen ulkona jäi loppuvuodesta ihan minimiin. Vaikka olin viime viikon loppuna ihan flunssainen, päätin kuitenkin lähteä sunnuntaina pienelle retkelle, kun autokyytiäkin tarjottiin.

Vuoden ensimmäinen päiväretki oli kyllä piristävä, aurinko paistoi, kuten nyt on jo muutaman päivän paistanut ihanasti. Lunta olisi tottakai saanut olla enemmän, mutta pieneen luonnossa liikkumiseen ja kotakahveihin päivä oli mitä parhain, eikä nuhainen nenäkään haitannut päivää. Keräkankareen ulkoilualueella Nummi-Pusulassa ei ulkoilijoita paljoa näkynyt, mikä johtui varmaankin juuri lumenpuutteesta, sillä alue on etenkin hiihtäjien suosiossa. Nyt latuja ei ollut, sillä kuvissa näkyvä pieni lumipeite satoi vasta edellisenä päivänä maahan. 


Kodalla eväät syötyämme ja päiväkahvit juotuamme jatkoimme retkeä ihan muutaman kilometrin päässä olevalle Töllinkoskelle, joka on kaunista perinnemaisemaa ja ulkoilun lisäksi paikalta voi hankkia paikallisen myllyosuuskunnan tuotteita, joita jauhetaan pari kertaa viikossa ihan kosken vieressä Töllin myllyssä. Mylly on auki vain muutaman tunnin keskiviikkoisin ja vähän pidempään lauantaisin, joten pyhäpäivän retkeilijät jäivät nyt ilman paikallisia jauhoja, mutta saivat onneksi punaiset posket ja hyvän annoksen ulkoilua päiväänsä.


Mitä muuten sanoisit 52 retkestä alkavan vuoden aikana? Siis yksi viikossa! Vaikka itsestäni määrä tuntuu aikamoiselta, on #retkihaaste jo toista vuotta käynnissä ja tarjoaa ideoita pieniin ja isompiinkin retkiin. Huomioitavaa on, että retken määritelmähän on niin laaja kuin haluat, joten mitään pakkoa lähteä eväiden kanssa kauas kotoa ei ole. Mekin käymme välillä retkellä talomme edessä sijaitsevassa puistossa, joskus jopa retkikeittimen kanssa :D

Retkihaaste toimii erityisen hyvin Instagramissa vaikuttaville, ja vaikka et haastetta ottaisi vastaan, kannattaa tägiä #retkihaaste2018 seurailla ihan muuten vain inspiraatiomielessä. Tiesithän muuten, että Instagram antaa nykyään mahdollisuuden pelkkien tägien seurantaan, retkihaaste2018 tägin löydät täältä?

Itse en ole ihan varma otanko haastetta tänäkään vuonna vastaan 52 retken osalta, mutta haasteessa esitetyt retkeilyvinkit otan ilolla vastaan. Jos haluat tulostaa vinkkilistan itsellesi, se onnistuu helposti täällä.




Retkihaasteen alullepanijat ovat Elina Kynsijärvi ja Henni Mustakorpi.






7 kommenttia

Sain kutsun kaverilta saapua Rovaniemelle syyslomalla. Itseasiassa Rovaniemellä asuu jo kaksi kaveria perheineen, mutta itse olen käyny...

2.10.17

Sain kutsun kaverilta saapua Rovaniemelle syyslomalla. Itseasiassa Rovaniemellä asuu jo kaksi kaveria perheineen, mutta itse olen käynyt siellä viimeksi noin 20 vuotta sitten. Rovaniemeläisellehän on paljon helpompaa tulla Helsinkiin kuin helsinkiläiselle mennä Rovaniemelle. Eiku.. sehän on yhtä helppoa! Norwegianin lennot olivat edulliset, kun hankki ne tarpeeksi ajoissa ja Rovaniemen matkailun sivuilla pyöriessä huomasin, että siellähän on tosi paljon tekemistä lapsiperheelle. Enkä puhu pelkästään Joulupukin pajakylästä.

Ja kun Rovaniemelle mennään, siellä ollaan kerralla kuusi yötä. Vaikka majoitus olisi ollut mahdollista hoitaa myös kaveriperheissä, päädyin tällä kertaa muihin kuvioihin. Yövymme Rovaniemen keskustassa pari yötä ja jatkamme matkaa Napapiirin retkeilyalueelle kolmeksi yöksi.  Sitten vielä yksi yö - joko kavereilla tai hotellissa, riippuen vähän miten loppulomasta tuntuu parhaalle. Eli mukaan pakataan niin retkeilykamat kuin kaupunkikelpoiset vetimet.

Selvää on, että käymme matkallamme tietenkin tervehtimässä joulupukkia, sillä usko on vakaa ja muistuttelu joulupukin olemassaolosta toimii tähän aikaan muutenkin hyvin ;)

Mutta jos (ja kun) blogiani lukee muutama rovaniemeläinenkin, kertokaapa paikallisvinkit parhaisiin paikallisiin ruokamestoihin (ei tarvitse tarjota poroa) ja kahviloihin keskustassa. Missä muualla kannattaa käydä ja mitä tehdä, jotta Rovaniemestä saa kaiken irti? Millaisia reittejä Napapiirin retkeilyalueella kannattaa kiertää ja millainen ilma siellä Pohjoisessa ylipäätään nyt on?!

Koska emme ole vielä Rovaniemellä käyneet, ei sieltä löytynyt myöskään kuvaa blogipostaukseen. Siispä laitoin kuvan viime viikonlopulta Porkkalanniemestä! Kuvitelkaa taakse Ounasvaara ;)


4 kommenttia

Olimme viime viikonloppuna Kaamoksen kanssa telttailemassa. Syksy on kivaa aikaa yöpyä teltassa,...

23.9.17

Olimme viime viikonloppuna Kaamoksen kanssa telttailemassa. Syksy on kivaa aikaa yöpyä teltassa, kun sääskiä ja muita öttiäisiä on huomattavasti vähemmän, mitä kesällä. Telttailu toki vaatii kesäretkiä enemmän varustelua, mutta loppujen lopuksi jos makuupussi on kunnossa, kaikki on kunnossa. Ja kun kuitenkin jota kuta kiinnostaa, niin Kaamoksen makuupussi on Haglöfsin junioripussi Ara +6, joka on ostettu XXL:sta lapsen ollessa 4-vuotias. Sen pitäisi riittää siihen saakka, kun lapsi on 150cm pitkä. 

Vietimme metsässä melkein minuutilleen 24 tuntia, eli iltapäivästä iltapäivään. Tämä retki oli sellainen lököleiri, missä ei paljon nuotiopaikkaa kauemmaksi menty, mutta kivaa tekemistä riitti silti hyvin. 

Mitä me sitten tehtiin retkellä?

- Teimme monenlaista ruokaa. Mukana oli vanhaan limpsapulloon valmiiksi tehty lettutaikina, jossa ei ollut sokeria. Näin saimme lettutaikinasta sekä suolaisia että makeita lettuja täytteiden mukaan. Mukana oli myös ainekset suklaa-banaaneihin, lihapullasäilykkeitä sarvimakaronilla ja puurohiutaleet. Ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi. 

-Poimimme sieniä ja marjoja, ei talven varalle, vaan ihan lettujen kanssa syötäväksi. Oma lempparini oli sieniletut puolukoilla, Kaamos taisi tykätä letuista enemmän mustikkahillolla, jota olin pakannut myös mukaamme.

-Nuotioimme. Kaamos opetteli puukon käyttöä ja vuoli pieniä sytykkeitä ja opetteli tulen tekoa. Mikä on muuten itsellenikin yleensä tosi vaikeaa, yleensä saan vain sytykkeet palamaan, mutta en puita. Outo juttu.

-Tutkimme ötökkäkirjaa ja tunnistimme ötököitä

-Kuuntelimme äänikirjoja ja musiikkia. Kyllä. Metsässä oleminen ei tarkoita keskiajalla olemista, on ihan ok ottaa mukaan varavirtalähde ja jos kaikille nuotiolla sopii, kuunnella vaikka omia lempibiisejä. Me kuuntelimme nyt Muumilauluja sekä yllätys yllätys, Risto Räppääjiä.

-Paistoimme vaahtokarkkeja. Vaahtokarkkien paahtaminen on melko tekninen laji, pinta ei saa palaa liikaa, vaan siitä pitää tulla juuri sopivan rapea ja sisällöstä pehmeä. Noin joka kymmenes karkki onnistuu.

-Keräsimme erilaisia lehtiä kirjan välissä kuivatettavaksi.

-Makoilimme vierekkäin riippumatossa makuupusseissamme ja nukuimme aamupäiväunet (minä) samalla kuunnellen äänikirjaa (Kaamos). 

-Söimme suklaata teltassa.

-Opettelimme erottamaan puita toisistaan. Männyssä on kaksiosaiset piikit, kuusessa yksiosaiset. 

-Samoilimme aamusumussa rannalla.

-Yritimme uida, mutta totesimme, että ehkä ei ole enää kovin miellyttävää puuhaa. 

-Keitimme teetä ja kahvia. Mulla oli mukana mutteripannu, mikä on melko luksusta (siitäkin huolimatta että mutteripannun muovikahva ei todellakaan ole kätevin nuotiolla), etenkin kun pakkasin mukaan vielä aamupäivällä Ekopuoti Valkeesta hakemaani kaupan omaa espressoa. Superöverihipsteriretkeilijöitä siis. 

-Pesimme hampaita, mutta unohdimme kammata tukan ja pestä kasvot. Retken jälkeinen sauna teki terää.

-Kuuntelimme luonnon ääniä pimeässä teltassa ja mietimme mistä ne tulevat. 

8 kommenttia

15.9.17



6 kommenttia

Flickr Images