Viimeisin vuosi on ollut melko kiusallista sivusta seurattavaa vaateteollisuudessa. Viestijän työni vuoksi seuraan tarkasti millaisia vi...

19.4.20


Viimeisin vuosi on ollut melko kiusallista sivusta seurattavaa vaateteollisuudessa. Viestijän työni vuoksi seuraan tarkasti millaisia viestejä suomalaiset ja kansainväliset vaatemerkit kuluttajille lähettävät ja vuoden suosituin sana lienee vastuullisuus. Hyvä ettei jopa Wish ole julistautunut vastuulliseksi toimijaksi, ja mikäs siinä on julistautuessa, kun vastuullisuus ei tarkoita sanana yhtään mitään, vaikka meillä kaikilla on varmasti mielikuva mitä se tarkoittaa. Ja tähän positiiviseen mielikuvaan on helppo tarttua ja myydä sillä lähes mitä vain.

Viimeksi tänään vastuullisuuspesussa (ethicalwash) ryvettynyt Zalando lähetteli allekirjoittaneelle viestiä vastuullisista treenivaatteista ja nettitiimi oli kehittänyt viestin kylkeen "kestävä kehitys" tägityksen, jolla iso osa treenivaatteista oli merkattu. Tarkemmin katseltuna vastuullisuus tarkoitti tiettyjä melko heppoisin perustein annettavia sertifikaatteja, sekä kaikkia vaatteita, joiden materiaalista 20% tai yli oli kierrätyspolyesteria. Se paljonko tätä "hyvää" materiaalia oli prosentuaalisesti käytetty jäi edelleen hämärän peittoon, samoin esimerkiksi valmistusmaat, tehtaat ja ylipäätään se saiko materiaalin tai ompelemisen parissa työskennelleet elämiseen riittävää palkkaa.

En sano, etteikö Zalandon tai muiden maailmanlaajuisten fastfashion jättien valikoimista löydy myös vaateteollisuuden "hyviksiä" myynnistä, mutta jos tällaisia tuotteita haluaa ostaa, kannattaa nekin ostaa jostakin muualta. Ai miksikö? Siksi, että niin kauan kun vaatejätit eivät ota vastuullisuusteemoja, kestävää kehitystä ja eettisyyttä tosissaan, menee fiksujenkin vaatteiden ostosta kertyvät voitot tähän kuluttajien harhaanjohtamiseen. Ei tarvitse olla suurikaan Sherlock, että ymmärtää jättiverkkokauppojen tavoitteen olevan myydä mahdollisimman paljon mahdollisimman monelle. Kuten kaikkien muidenkin.

Hommahan nimittäin menee niin, että ilman myyntiä ei ole tuotteita mitä merkit valmistavat. Vaikka Patagonia ostaisikin New York Timesista sivun mainoksen, missä se sanoisi "Don't buy this jacket" on eettisimmänkin vaatealan toimijan oltava kannattava ja tuoda omistajilleen ja työntekijöilleen leipä pöytään. Ostamisesta taas ei saa ympäristö/eettisyystekoa millään, vaikka ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka perustelevat ostoksiaan esimerkiksi tiettyjen merkkien kannattamisella. Teen sitä itsekin, vaikka tosiasiassa ostan tarpeen sijaan useimmiten haluun ja jopa yllä mainitsemaltani Zalandolta. Itse toki perustelen ostamista silläkin, etten koostani johtuen esimerkiksi löydä hyviä alusvaatteita helposti ekologisiin vaatteisiin erikoistuneilta merkeiltä, mutta yhtä kaikki - siellä minutkin välillä löytää Zalandon alesivuilla shoppailemasta. Enkä siksi halua leimaantua hyvien valintojen ihmiseksi, vaikka tiedostankin aika paljon peruskuluttajaa enemmän vaateteollisuuden ongelmista, työskentelenhän alalla itsekin ja olen ollut mukana yllättävän monen suomalaisen plus size merkin taustatiimissä.



Vastuullisuuden sijaan haluaisin nostaa esiin toisen sanan, nimittäin tiedostavuuden. Me länsimaiset ihmiset emme ihan helposti pysty 100% ekologisiin, eettisiin ja fiksuihin valintoihin. Mutta entä jos loisimme kriteeristön sinulle ja minulle henkilökohtaisesti tärkeistä arvoista, valitsisimme vaikka vain (tai jopa) kolme meille henkilökohtaisesti tärkeää arvoa, jota pyrkisimme noudattamaan edes 80%:sti hankkiessamme uusia vaatteita? Sen sijaan että ostaisimme vaateteollisuuden "vastuulliseksi" brändäämiä vaatteita sokkona, ottaisimmekin oikeasti selvää vaatteen dna:sta ja ostaessamme jotain kriteereihimme sopimatonta, tiedostaisimme myös sen. Jos esimerkiksi omiin top3 arvoihini kuuluisi mahdollisimman lähellä tuotettu vaate, en pääsääntöisesti ostaisi Kiinassa ommeltua 20% kierrätyspolyesteria sisältävää vaatetta, vaikka se olisikin "sustainable", "better choice" tai "ethical" . Ja jos kuitenkin ostaisin, tiedostaisin ettei ostos ole arvojeni mukainen, vaikka siinä näitä epämääräisiä vastuullisuuslupauksia olisikin.

Kuulostaako vaikealle? Sitä se kuulkaa onkin! Pääsääntöisesti yksittäisen kuluttajan on ihan hemmetin vaikea löytää tietoa vaatteiden taustoista. Keveästä ja hetkellistä hyvää oloa tuottavasta shoppailusta katoaa nopeasti ilo, kun ymmärtää kuinka hyvin esimerkiksi materiaalien alkuperä on jäljitettävissä - jopa vaatemerkeille itselleen. Itsellenikin kävi nolo moka juuri viikko sitten, kun tilasin Antti Tuisku fanina hänen ja Prisman yhteistyömallistosta uimapuvun, luullen sitä markkinoinnin vuoksi kierrätetyksi polyesteriksi. Onneksi puku osoittautui myös huonon malliseksi vartalolleni, sillä matskuhan olikin polymidia ja lähti takaisin Prismaan. Voi olla, että istuvuuden ollessa kunnossa olisin pitänyt puvun, sillä malli olisi ollut tosi kiva uimiseen.

Uutta uimapukua metsästäessäni omat tiedostavat top3 arvoni voisivatkin olla esimerkiksi järkevä materiaali (eli muovikuitu kierrätettynä), ommeltu mahdollisimman lähellä, ostettu mielellään merkin omasta verkkokaupasta tai vaatteen tuotannosta avoimesti viestivästä kaupasta, kuten Weekendbeestä tai Weecosista, jottei voitot valu arvojeni vastaisten vaatteiden markkinointiin. Tälläkin yhtälöllä voi olla vaikea löytää sopivaa uikkaria, mutta pidetään peukkuja!

Huomenna alkaa Vaatevallankumous-viikko, jonka aikana ainakin minä aion kysellä lemimerkeiltäni kuka vaatteeni oikein on tehnyt. Seitsemän vuotta sitten romahtaneen Rana Plazan vaatetehtaan "raunioista" syntyneen maailmanlaajuisen Fashion revolution viikon aikana myös vaatemerkit kertovat itse tuotannostaan ja heitä kannattaakin haastaa viikon aikana keskusteluun, miten asiat tehtäisiin tulevaisuudessa entistä paremmin, ympäristö ja ihmisoikeudet huomioiden.

Elsa

0 kommenttia

Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa Terveisiä juhannuksen vietosta! Mua voi nykyään kutsua sääprofeetaksi, sillä vappuna R...

24.6.18
Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa

Terveisiä juhannuksen vietosta! Mua voi nykyään kutsua sääprofeetaksi, sillä vappuna Raiskin postausta jakaessani julistin, että kuoritakit ovat ajankohtainen valinta niin vappuna kuin juhannuksenakin. Ihan en olisi uskonut, että näiden kahden takuukylmän juhlan välissä meitä hellisi kunnon helteet jo toukokuussa, mutta nyt ollaan taas takaisin takuuvarmassa Suomen kesäsäässä ;)

Juhannukseenhan kuuluu tunnetusti kaksi erilaista kansallispukua: kukkamekko ja tuulipuku. Tässä näette minun juhannusasuni, joka meni säästä ja mukavuudesta johtuen tuonne tuulipukusuuntaan, vaikka onkin monia muita mökkivaatteitani modernimpi. Mulla ei ole ollutkaan vuosikausiin softshell-takkia, mikä kieltämättä ihmetyttää nyt itseänikin. Olen vain ollut niin perinteisten kuoritakkien ystävä, etten ole osannut kaivata pehmeämpää materiaalia takkeihini. Veden- ja tuulenkestävä hupullinen Minami R+ takki on kuitenkin ihan supermukava päällä ja kiva laittaa niskaan esimerkiksi kylmän ilman suppausretkille. Taskuihin mahtuu vedenkestävään pussiin piilotettu puhelin sekä välipalapatukkakin.


Kuvissa näkyy myös Kami R+ treenipaita, joka on tarpeeksi pitkä piilotettavaksi myös housujen sisään. Olen käyttänyt tätä paita myös suppauslenkeillä ja iloinnut sen pituuden riittävän myös käsien nostamiseen melan kanssa ilman että selkä pilkottaisi ikävästi. A-linjainen malli on kivan mallinen myös siksi, ettei paita ole ihonmyötäinen vatsan kohdalta. Valitettavasti paidan upea neon korallinen sävy ei tule oikeuksiinsa mun tai edes Raiskin omissa kuvissa, sillä väri on todellisuudessa huomattavasti kirkkaampi!

Jalassani on Namiki R+ housut, jotka näyttävät vetskariyksityiskohtineen rennoilta arkihousuilta ja toki sitä ovatkin. Näissä erikoisuutena on kuitenkin materiaali, joustava Active Dry-kangas on myös UPF + 30 (Ultraviolet Protection Factor), eli niissä on tavallista kesävaatetta isompi suoja ultraviolettisäteilyä vastaan. Normaalisti kesävaatteen UPF on n. 6, kun tässä kankaassa UPF+30 tarkoittaa, että vain 1/30 uv-säteistä pääsee läpi. Jalkojen suojaaminen on etenkin naisille tärkeä juttu, sillä kuulin muutama vuosi sitten melanooman ilmestyvän naisille suurimmaksi osaksi sääriin! (lähde: Euromelanoma.com). Jos siis kuljet paljon ulkona, ovat nämä kevyet vapaa-aikaan ja aktiiviseen liikuntaankin soveltuvat Namikit ihan must juttu. 


RAISKIN ALE ON ALKANUT! Lukijanani saat nyt 20€ shoppailurahaa Raiskin verkkokauppaan ja shoppailurahan voit käyttää myös aletuotteisiin!

Nyt kesäalekauden juuri alettua on paras aika käydä läpi oma ulkoiluvaatevarasto ja hankkia tarvittavat lisäykset teknisiltä ominaisuuksiltaan jo kuluneiden tai väärän kokoisien vaatteiden tilalle. Raiskillahan on paljon myös tavalliseen arkeen sopivia vaatteita.

Koodilla OIMUTSIMUTSI20 saat yli 100€ tilauksista -20€ pois! Etu koskee myös ALETUOTTEITA ja on voimassa kesäkuun loppuun saakka! Koko valikoiman (normimitoitetut sekä reilummat R+ mitoitetut vaatteet) löydät Raiskin verkkokaupasta.

0 kommenttia

Kävin helmikuun lopulla, niinä kovimpina pakkaspäivinä heittämässä pienen, mutta sitäkin hauskemman mallikeikan Lahdessa Lah...

27.3.18

Kävin helmikuun lopulla, niinä kovimpina pakkaspäivinä heittämässä pienen, mutta sitäkin hauskemman mallikeikan Lahdessa Lahessa. Päivän aikana pääsin ensin Studio Savon&Ekon tirehtööri Katin käsittelyyn, kun Kati laittoi mulle ensin kuvausmeikin ja hiukset. Ja sitten hyppäsi Katikin mallin saappaisiin ja aloimme kuvaamaan lahtelaisen Marimari:n oman malliston vaatteita. Kuvaajana toimi tietenkin degineri ja Marimari putiikin pyörittäjä Mari Nieminen itse.

Marimari-merkki on mulle melko uusi tuttavuus, mutta etenkin merkin Beehive-mekko on noussut monen kotimaisia vaatteita arvostavan naisen suosikiksi viimeisen muutaman vuoden aikana. Aivan uuden mallinen mekko tekee kantajalleen hauskan sivupyrstön ja mekko tuntuu sopivan tosi monelle vartalotyypille kuin nakutettu. Siksi Beehivestä löytyykin nykyään monenlaista variaatiota, pitkillä ja lyhyillä hihoilla ja erilaisilla kuoseilla. Meidät Katin kanssa hälyytetitiin apuun siksi, että Beehivestä on tullut myös 3xl koko, eli ostokokemuksien helpottamiseksi tarvittiin kipeästi kuvia myös meidän xl-naisten päällä. 

Me ollaan kyllä Katin kanssa hyvä mallikombo siinä mielessä, että vartalomme ovat suurin piirtein samasta koosta huolimatta täysin eri malliset, minä olen niin klassinen omppuvartalo kuin olla voi ja Kati taas enemmän päärynän mallia. Onkin superkiva, että nyt Marimarin kuvissa on myös fiilistellä vaatteita hieman myös vartalonmallin mukaisesti, sillä etenkin meillä plus size naisilla vartalonmuodot vaikuttavat hyvin paljon vaatteen valintaan.

Pakko kehua, että Marimarin vaatteet veivät kyllä sydämeni täysin, sillä olen jo pitkään kaipaillut vähän uudenlaisia leikkauksia vaatekaappiini etenkin mustien mekkojen osalta. Beehive iski meikäläiseen siis ihan täysin, sekä pitkähihaisena mekkona (mun koko 2xl) että Beeskirt-hameen (2xl) ja Fox-paidan (one size large) yhdistelmänä. Omppuvartaloisena ihastuin tottakai myös Bon bon hameen ja Sylvi jumpsuithaalarin (koko L) todella korkeaan luomupuuvillaresoriin, joka tuntui vaan ihan parhaalle ikinä. Tukevuus, sitä ei koskaan vain voi olla liikaa! Ainiin, ja Marimarin kimonovyö oli niin mahtava, että hankin sen Beehiven lisäksi itselleni. Vyö on niin napakka ja mukavan tuntuinen, kuin olisi maailman parhaat tukipöksyt jalassa, mutta vain mekon päällä :D

Ja koska olen nyt ollut ihan fiiliksissä näistä Suomessa taidolla ommelluista luomupuuvillavaatteista, halusin jakaa ihastukseni myös teille ja pyysin Marilta pienen pääsiäisyllätyksen lukijoilleni. Nimittäin nyt tai ei koskaan kannattaa tutustua koko Marimarin omaan mallistoon eli vaatteisiin ja asusteisiin ja tilata oma suosikki -15% alennuksella. Tarjous aktivoituu verkkokaupassa koodilla OIMUTSI ja on voimassa 31.3. saakka. Ja jos joku sattuu pyörimään siellä Lahessa niin saman alen saa Marimarin puodilla (rautatienkatu 18) saman koodin sanomalla. Vaihtoehtoisesti voi mumista jotain jonkun mutsin alekoodista, livenä koodin tavaamisasulla ei ole niin väliä!

Että hyvä Lahti, hyvä Lahen muijat! Oli ilo tehdä töitä kanssanne!

1 kommenttia

Talvi täällä Etelä-Suomessa on hieman erilainen, mihin Pohjoisen tyttö on tottunut. Lumi ja pakkanen ovat tulleet nyk...

3.12.17



Talvi täällä Etelä-Suomessa on hieman erilainen, mihin Pohjoisen tyttö on tottunut. Lumi ja pakkanen ovat tulleet nykyään melko myöhään vuoden lopussa tai vasta vuoden alussa ja tosi kylmää pakkasaikaa on ollut ehkä noin kaksi viikkoa koko vuoden aikana. Vaikka ajatus Suomen talvesta on kylmä, huomaa tällainen kohtalaisen paljon luonnossa liikkuva nopeasti, että syksyllä, talvella ja keväällä on oikeastaan aika vähän eroa ja periaatteessa yhdellä ulkoiluasusetillä voisi pärjätä vaikka koko vuoden, kunhan osaa kerrospukeutumisen niksit. 

Koska lapseni asuu nyt esikoulun vuoksi viikot maalla, on meidän perheessä enemmän sääntö kuin poikkeus, että saatan ottaa töiden jälkeen ihan extempore bussin Helsingistä 80 kilometrin päähän Somerolle ja siksi mulla onkin maalla oma ulkoiluvaatesetti, että pääsemme hengaamaan luontoon myös näinä kertoina. Varavaatesettini maalla on kevättalvesta lähtien ollut yksinkertainen: hyvin vettäpitävä kuoritakki ja housut sekä merinokerrasto sekä hyvät retkeilykengät. 


Tänä syksynä hankin itselleni uuden kuoripuvun juuri siksi, että toinen olisi aina kotona Helsingissä ja toinen roikkuisi Kaamoksen toisen kodin eteisen naulassa jotta mulla olisi kummassakin paikassa varmasti ulkoiluvaatteet. Kesällä kun kävi, että retkeilyhousuni ja suppauskamani olivat aina väärässä paikassa. Kuorivaatteita valitessa valinta osui - ei niin yllättäen- Raiskiin, sillä sitähän mä olen jo vuosikaudet hyvän plussamalliston vuoksi käyttänyt. Tälle syksylle valikoimiin oli sitä paitsi tullut tuo upea murretun oranssi Adelphi + takki, joka on jotenkin todella nostalginen. Mulle tulee oranssin  takin ja sinisten Pine + housujen  väriyhdistelmästä mieleen 70-luvun retkeilykuvat, jossa retkelle on lähdetty puusuksilla nahkayksityiskohtaiset canvas-repun selässä heiluen. 

Vaikka takki houkutti ensisijaisesti kivan ja vähän retron ulkomuotonsa takia, on se tottakai myös nykyaikainen ja teknisesti hyvä valinta. Hankintavaiheessa erityisesti Raiskin uusi DrymaxX ECO materiaali kiinnosti, sillä se on täysin veden- ja tuulenpitävä sekä hengittävä. ECO nimen lisäys tuttuun DrymaxXiin taas kertoo kankaan täyttävän bluesign-vaatimukset. Tähän mennessä kangas on toiminut tosi hyvin ja takki on ollut päällä myös hengittävä, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys kuorivaatetta käyttäessä.

Ja koska koot aina kiinnostavat, kerrottakoon, että mulla on käytössä +44 kokoiset housut sekä +48 kokoinen takki ihan siksi, että kunhan ne pakkaset tulevat, voin lisätä ulkoilupuvun alle useampia kerroksia vaatteita ja pärjätä tällä setillä paukkupakkasillakin. Mikäli oman koon miettiminen tuntuu hankalalta, kannattaa aina muistaa, että Raiskin sivuilta löytyy myös tuotekohtaiset mitat, josta selviää esimerkiksi se, että tämän mun takin rinnanympärys on 136cm.


Mutta vaikka tällä setillä pärjääkin nyt hyvin, olisi mulla pieni ja kaino toive pakkasenherralle, että voisi pikkuhiljaa saapua tänne eteläänkin pidemmäksi aikaa. Lumeton maa kun on tosi synkkä ja tahtoisin jo pulkkamäkeen!

Tämän postauksen upeat kuvat on ottanut Maarit Vaahteranoksa. 

1 kommenttia

Suomalainen Pure Waste on merkki sekä keksintö, josta pitäisi pöhistä ehdottomasti enemmän, mitä nyt tehdään. Klassisia perusvaatte...

21.9.17

Suomalainen Pure Waste on merkki sekä keksintö, josta pitäisi pöhistä ehdottomasti enemmän, mitä nyt tehdään. Klassisia perusvaatteita eli t-paitoja, collegeita, huppareita, toppeja ja collegehousuja tekevä yritys ei kikkaile designillaan, mutta tuotantoprosessi on todella kiinnostava. Kaikki alkaa vaateteollisuuden leikkausjätteestä, jota Pure Waste kerää saadakseen muuten hävikkiin menevästä kankaasta kehrättyä lankaa. Kierrätetystä kankaasta tehtävästä langasta he taas kutovat uutta kangasta, joten vaatemateriaaliksi kasvatettu puuvilla käytetään mahdollisimman hyvin loppuun. 

Pure Waste on ehtinyt olla olemassa jo muutaman vuoden ainakin niiden laskujeni mukaan, mitä minulla on heidän vaatteita ollut. Tai siis vaate, olen kulkenut muutaman vuoden aikana Pure Wasten collegessa niin monet retket, että merkki on vakuuttanut myös laadullaan. Jotkut kaverini ovat valitelleet, että kierrätetty kuitu olisi normaalia puuvillakuitua lyhyempää ja siksi nyppyyntyisi käytössä helpommin, mutta itse en ole moista huomannut.

Tyylikkään yksinkertaiset ja innovatiiviset vaatteet eivät ole myöskään hinnalla pilattu. Esimerkiksi nuo yläkuvissa näkyvät naisten collegehousut, jotka hankin syksyn kunniaksi myös itselleni kotihousuiksi, maksavat vain 39 euroa. Housut ovat täydellisen vaaleanharmaat ja istuvat hyvin, parasta kuitenkin on collegekankaan pehmeäksi harjattu nurjapuoli, joka on kuin pumpulia. Tai siis, sehän onkin sitä! Housuissa on pieni harmaa painatus, josta käy ilmi, että näiden housujen tekemisessä säästettiin 5900l vettä. Se onkin hyvä muistaa, sillä välillä unohtuu, että puuvillan (myös luomupuuvillan) kasvattamisessa todella paljon vettä, jopa 11 000 litraa / kilo puuvillaa. 

Puuvillavaatteet ovat ihania päällä ja Suomesta löytyy paljon ihania puuvillavaatteiden valmistajia, osa teettää vaatteensa ulkomailla ja osa jopa tekee omansa Suomessa omalla tehtaallaan. Mutta todella harva käyttää vielä Pure Wasten puuvillaa. Kun Suomessa etekin vähän pienemmät designorientoituneet yritykset tekevät jo paljon yhteistyötä, olisi kiva tulevaisuudessa nähdä myös Pure Waste kankaasta tehtyjä vaatteita, niin aikuisten kuin lastenkin puolella. 

Tällä hetkellä Pure Wastea löytyy siis helpoiten rennoista ja paksuista collegevaatteista ja ohuista puuvilla t-paidoista. Ja pelkästään sekin on ihana asia.




0 kommenttia

Viime vuosina perus t-paitojen käyttö on jäänyt tosi vähäiseksi ja ehkäpä siksi ne ihan maailman tavallisimmat löysät t-paidat tuntuvat...

19.1.17

Viime vuosina perus t-paitojen käyttö on jäänyt tosi vähäiseksi ja ehkäpä siksi ne ihan maailman tavallisimmat löysät t-paidat tuntuvatkin tosi freeseiltä ja kivoilta. Olen kaipaillut melko kauan muutamaa perus t-paitaa vaatekaappiini, sillä vaikka urheiluvaatteissa on hyvä liikkua, en oikein pidä ihon myötäisistä vaatteista esimerkiksi joogatessa. Viimeisen vuoden aikana onkin tullut hankittua pari perus-teepparia ihan viikonloppuhengaamiseen sekä joogatunteja varten ja vaikka iso löysä paita ei ehkä ole se kroppaa imartelevin, on niissä kyllä mukava olla.

Lemppari t-paitani näkyikin edellisessä postauksessa ja kun se on ollut päällä, tosi moni tulee kysymään mistä paita on peräisin. Huvittavaa asiassa on se, että kyseessä on täysin tavallinen valkoinen t-paita mustalla printillä, mutta luulen että juuri CHOOSE LOVE- printti on paidassani se kiinnostava juttu. 

Jos printti tuntuu tutulle, on siihen syy. Juuri samanlaisia CHOOSE LIFE-printtejä oli olemassa jo 80-luvulla ja niiden luoja Katharine Hamnett on suunnitellut myös tämän paitani printin. Alkuperäisiä CHOOSE LIFE-paitoja on nähty ainakin Wham! yhtyeen Wake me up before you go-go ja mustavalkoisten printtien alkuperäinen ajatus oli herättää keskustelua. Näin on myös CHOOSE LOVE-printillä, joka on myynnissä vain Help Refugees UK:lla ja tuotto menee siis pakolaistyöhön.

Paita ei vain julista printillä, vaan on myös suunnittelijansa arvojen mukaisesti tuotettu vastuullisesti, sertifioidusta luomupuuvillasta. Hamnett vastustaa hikipajoja sekä epäeettisiä työoloja ja jossain vaiheessa 2000-luvulla hän kielsikin suurimman osan printtiensä käytöstä, koska niitä käyttävien tehtaiden tuotanto ei ollut vastuullista. Nyt uudet CHOOSE LOVE-paidat tehdään Rapanui Clothesilla, joka on eettisen ja ympäristöystävällisen vaatetuotannon edelläkävijä.

Sen lisäksi, että paita herättää melko paljon keskustelua ja näyttää hyvälle on sen sanoma (ilman taustatietojakin) mielestäni mahtava. Meillä ihmisillä kun on mahdollisuus valita suhtautumistapamme ympäristöömme ja toisiin ihmisiin. Viha itsessään kuormittaa niin paljon, että mieluummin valitsen aina rakkauden, vaikka nämä eivät suoria vastakohtia olekaan. Välillä se rakkauden valitseminen on vain niin pirun vaikeaa, että ihan hyvänä muistutuksena tämä paita toimii ainakin tälle kantajalle, viimeksi tänään. 

Inhale love - exhale hate. 



1 kommenttia

Silloin kuin me Anna-Marian kanssa tavattiin ensimmäistä kertaa joskus vuonna 2012 emme ehkä olisi voineet kuvitellakaan, että ...

11.1.17

Silloin kuin me Anna-Marian kanssa tavattiin ensimmäistä kertaa joskus vuonna 2012 emme ehkä olisi voineet kuvitellakaan, että tällaisia kuvia tulisi olemaan! Olimme tyylillisesti kuin yö ja päivä, pelkästään korkokenkiä käyttävä huoliteltu edustusmimmi ja reikäisiin verkkosukkahousuihin pukeutuva tennarityttö (saatte arvata kumpi oli kumpi!). 

Ystävystymisen jälkeen olemme kuitenkin olleet ilmeisesti vähän liikaa yhdessä, sillä viime lauantaina huomasimme olevamme kuin ala-asteen bestikset samanlaisissa raitapaidoissa ja rusettipipoissa. Totuus on tottakai edelleenkin, että olemme tyylillisesti ihan eri puusta veistettyjä, siinä missä minä saatan piipahtaa lähikauppakeskuksessa pyjama päälläni, meikkaa Anna-Maria luultavasti ennen roskien viemistäkin ja väittää edelleenkin, että korkokengillä on helpompi kävellä mitä tasapohjaisilla kengillä. 

Ja vaikka vähän väliä yritän käännyttää Anna-Mariaa luopumaan tekoripsistä tai muusta omasta mielestäni överistä, ei se tunnu häntä haittaavan. Kivointa on kuitenkin löytää niitä tyylillisiä yhtymäkohtia ja kannustaa toista kokeilemaan jotain ihan uutta. Rakastan muodin historiaa ja voisin loputtomasti kertoa juttuja mod-tyylistä tai siitä, ketkä kaikki James Deanista Kate Mossiin ovat pukeutuneet noihin samoihin Armorluxin raitapaitoihin, jotka meilläkin on kuvassa päällä. On ihanaa kun joku kuuntelee ja on oikeasti kiinnostunut jorinoistani. Itse taas saan Anna-Marialta hyviä vinkkejä vaatteiden yhdistelyyn ja olen oppinut vähän  karsimaan rönsyilevää tyyliäni (siis todella vähän).

Vaikka ystävyytemme ei perustukaan pelkästään tyylihöpinöille, on noista höpinähetkistä tullut vuosien aikana tosi tärkeä juttu. Jotkut harrastavat puutarhanhoitoa tai sisustamista visuaalisena harrastuksenaan, me jauhetaan breton-paidoista ja hameenpituuksista. Ja se on ihanaa.


1 kommenttia

Löysin tänään Facebookista Naisyrittäjien ryhmästä jotain niin kivaa, että on ihan pakko jakaa se täälläkin! Jos olette kaltaisiani ja tykkä...

5.1.17
Löysin tänään Facebookista Naisyrittäjien ryhmästä jotain niin kivaa, että on ihan pakko jakaa se täälläkin! Jos olette kaltaisiani ja tykkäätte piristää aamujanne valitsemalla juuri ne siihen hetkeen soveltuvat sukat, tämä kauppa on myös teille omiaan! Ehana - That sockstore on juuri perustettu laadukkaisiin, hulvattomiin, erilaisiin ja Suomessa harvinaisiin sukkiin erikoistunut verkkokauppa. Melko pähkähullu idea erikoistua pelkkiin sukkiin, mutta samalla niin hauska!

Ehanassa on tällä hetkellä melko suppea merkkivalikoima, mutta toisaalta jos laatu ja tuotteen ulkonäkö on hyvä, mieluummin vähän ja parempaa kuin paljon ja bulkkia. Merkkejä ovat tällä hetkellä Sock It To Me, Wowen Pear, BlueQ ja Socksmith eli se Suomessa tunnetuin "hauskojen sukkien merkki" HappySocks loistaa poissaolollaan, ja ihan hyvä että loistaa, sillä niitähän saa muualtakin! Lemppareita löytyi heti paljon, arvaatteko mikä sukkamalli erityisesti puhuttelee allekirjoittanutta?
No kiinnostavimmat ovat Fuck this shit-sukat tietenkin :D Myös nuo Patience. Yeah. NO-sukat kieltämättä sopisivat hyvin aamuihini, jolloin lapsen vaatteisiin saaminen tuottaa tuskaa - eli siis päivittäin. Keskiviikkona avatussa Ehanan verkkokaupassa on tammikuun loppuun saakka ilmainen postitus, joten muutamat statement-sukat pitää ehdottomasti laittaa tilaukseen.

Ja jos toivoa saa, niin näiden hassujen ja hauskojen sukkien lisäksi olisi kiva saada tarjontaan myös Henrik Vibskovin designsukat, joita taitaa saada helpoiten tällä hetkellä Tallinnasta.

Kannattaa laittaa Ehanan Instagramtili seurantaan jos hauskat sukat kiinnostavat! Vaikka juuri eilen kirjoitin poistaneeni monia Instatilejä seurannasta, tuntui tämän kaupan Instagram kiinnostavalta ihan siksi, että sukkamalleja on varmasti tulossa paljon lisää ja haluan piristää omaa päivääni niiden kuvilla.

1 kommenttia

Jos loppuviikosta ihailtiin upeita naisia Neulomon kuvissa, voidaan näin uuden viikon kunniaksi keskittyä upeisiin naisiin ...

11.10.16

Jos loppuviikosta ihailtiin upeita naisia Neulomon kuvissa, voidaan näin uuden viikon kunniaksi keskittyä upeisiin naisiin myös Excuse My Bonbonin mallistokuvien muodossa. Olenko se vain minä,  vai onko nämä Sari Hirvosen suunnittelemat ja Suomessa ommellut vaatteet maailman ihanimpia?

Mulla on ollut vähän leidimpi kausi muutenkin meneillään ja nämä Excuse My Bonbonin mekkoset, takit, hameet, puserot ja ylipäätään tämä Excuse My Bonbon-fiilis saa mut lähes halkeamaan ihailusta. Saisikohan uuden mekon mukana myös vähän tuota naisellista glamouria, mitä Ninja Sarasalo tuntuu hehkuvan aina vain enemmän ja enemmän!

Vaikka olen melkoinen rönttänä yleensä arkisin, uskallan nykyään vähän enemmän leikkiä ladylikeä ja juuri tämä pienesti vintagehenkinen tyyli tuntuu hienostelu-Elsalle omimmalta. Tosin edelleenkään en osaa korkokengillä kävellä, mutta näähän sopisi kiiltonahkamaihareidenkin kanssa, eikö vain?

3 kommenttia

On oikeastaan outo juttu, etten ole kirjoittanut nokialaisesta Neulomosta blogissani mitään, niin hienoa juttua tuntuu Nokialta tällä h...

7.10.16

On oikeastaan outo juttu, etten ole kirjoittanut nokialaisesta Neulomosta blogissani mitään, niin hienoa juttua tuntuu Nokialta tällä hetkellä tulevan. Uuden Neulomon idea perustuu siihen, mitä vaateteollisuus on ennen Suomessa ollutkin: vastuullista, suomalaista ja suomalaisille suunniteltua. Aika vaan ajoi tämän perusajatuksen yli ja nyt on lähinnä poikkeus saada jotain lähellä, juuri minulle suunniteltua.

Neulomo on sen omistajien sekä vaatteiden käyttäjien yhteisponnistus: ennen kuin yhtään vaatetta oli tehty, uskoi iso määrä suomalaisia kuluttajia siihen, että hyvää on tulossa ja ennakkotilasi pienestä valikoimasta vaatteita etukäteen, jotta Nokialla osattiin palkata oikea määrä ompelijoita ja saada homma rullaamaan. Facebookin kautta hommaa seuranneena huomasin, että positiivinen ongelma on nyt se, että työpaikkoja on pitänyt lisätä koko syksyn ajan, jotta tuotanto ja asiakaspalvelu toimisi ja vaatteet saadaan myös niitä haluaville kuluttajille. Nyt kuitenkin ainakin osa Prismoista on jo saanut omat Neulomo-vaatteensa hyllyyn ja monet ennakkotilanneetkin kulkevat jo aidossa nokialaisessa trikoossa.

Kävin tänään Neulomon sivuilla tsekkaamassa millaisia vaatteita on jo olemassa ja tulossa ja pakko sanoa, että vaatteiden lisäksi myös mallit saivat sukat pyörimään jaloissa. Hei, nämähän ovat ihan tavallisia naisia! Nämä vaatteet sopisivat varmasti mullekin! Ja niin sopisi- kokoja kun on jopa kokoon 5XL saakka ja trikoohan on materiaali, joka menee monelle kropalle, sanoi se vanha Mikko Alatalon biisi mitä tahansa.

Erityinen rakastuminen tapahtui kuitenkin malleihin, joita löytyi monen ikäisenä ja kokoisena. Lähes jokainen vaate oli kuvattu useamman naisen päällä niin, että sekä hoikempi että kurvikkaampi, pidempi ja lyhyempi löysivät fiilistä siitä miltä nokialainen trikoo omassa kropassa näyttäisi. Sen lisäksi että monen kokoisten vaatteiden esittely on kuluttajaystävällistä, on se myös hyväksymisystävällistä, mitä tulee omaan vartaloon: kaikki me emme ole samasta muotista ja sen huomioiminen on hatun noston arvoinen suoritus. Vaikka isommat naiset ovat olleet viime aikoina etunenässä tuomassa esiin erilaisten vartaloiden rikkautta, tarvitsee tottakai kaikki naiset positiivisia esikuvia niin vaateteollisuudesta kuin muualtakin. Kauneus ei ole mikään päämäärä, mutta koska kauniiksi itsensä tunteminen tuo niin paljon positiivisia fiiliksiä elämään, on ihanaa ettei Neulomo rajoita kauneutta yhteen pituuteen tai kokoon, vaan osoittaa mallistokuvien kautta, että näissä vaatteissa nainen kuin nainen hymyilee ja voi hyvin. Se jos jokin on oivaltavaa markkinointia, että minähän kelpaan (näissä vaatteissa ja muutenkin)!

Ja onhan nuo vaatteetkin ihania. Tykästyin erityisen paljon tuohon harmaansiniseen sävyyn ja kauluksella ja nappilistalla varustettu mekko olisi kyllä omiaan talveen. Jos jotain voisin toivoa, niin kuvissa näkyvät vaatteet voisi vielä merkitä sen mukaan mikä koko mallilla on päällä, jotta sitten kun Neulomon oma verkkokauppa taas aukeaa, olisi oman koon etsiminen entistä helpompaa. Siihen saakka näitä kannattaa käydä sovittelemassa Prismassa.

10 kommenttia

raitapaita: H&M +, ruutupaita: Junarose (saatu), farkkushortsit: Lindex, kengät: Vans, korvikset: Uhana Design (saatu) rannekor...

13.7.16
raitapaita: H&M +, ruutupaita: Junarose (saatu), farkkushortsit: Lindex, kengät: Vans, korvikset: Uhana Design (saatu) rannekoru: Hipanema

Sain tuossa pari iltaa sitten itselleni pienen kesäkuumeen, joka jatkui vain seuraavan päivän iltaan, mutta vei voimat ja ilon melko tehokkaasti elämästä. Mutta joskus on tosi hyvä riutua pieni tovi, jotta jaksaa taas keskittyä iloisempiin asioihin. Ja riutumisestakin voi ottaa ilon irti ja tehostaa yksinäinen yyhooäiti Kontulasta-fiilistä pukeutumalla lähiöhenkisesti kainaloon asti nostettuihin farkkushortseihin ja ruutupaitaan.

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, mitä pukeutuminen mulle merkitsee ja onko sillä mitään väliä mitä päällensä laittaa. En ole mikään tyylikameleontti, mutta tyylini muuttuu kyllä päivän ja fiiliksen mukaan aika paljon. Jos edellisenä päivänä olen halunnut olla kukkamekkoinen hippityttö, seuraavan päivän fiilis voi olla ihan muuta ja vaatteilla on kiva tuoda esiin omaa fiilistään. Tyyli voi myös muuttaa fiilistä ja kun oikein huonona päivänä päättää laittaa päälle jotain oikein hyvän mielen vaatetta, yleensä olokin muuttuu paremmaksi. Erityisiä huonojen päivien vaatteita mulla ei kyllä onneksi olekaan, ihan hyvä varmaan :)

En tiedä miksi vaatteet ja tyyli käsitetään jotenkin tosi pinnallisiksi ja turhiksikin jutuiksi, kun kyse on kuitenkin ihan nuoresta asti myös minän rakentamisesta, jonka sietäisi jatkuvan pitkään vanhuuteen saakka. Vai onko ihminen koskaan jotenkin valmis, että nyt olen viimein löytänyt itseni ja kiinnostuksenkohteeni ja en halua muuttua enää ikinä. Minä ainakin haluan muuttua, haluan fiilistellä uusia puolia itsessäni ja tuoda niitä esiin myös ulkonäköni kautta. Kaikilla ei varmasti ole siihen tarvetta, mutta välillä tuntuu, että Suomessa ymmärretään (onneksi!) nuorten halu erottua tyyliltään, mutta tällaisen kolminelosen pitäisi jo aikuistua ja pukeutua hillittyihin merkkivaatteisiin, jotka henkivät sitä tyylin ja minän löytymistä. En usko siihen alkuunkaan, koska me kaikki muutumme joka ikinen päivä ja haluan elää sitä muutosta myös ulkonäköni kautta pienin askelin, trendien seuraamiseen minusta sen sijaan ei kyllä ole. Ja välillä sitä kaipaa muutosta ihan vaan muutoksen vuoksi. Juuri siksi mun hiukseni on kasvanut viimeisen 1.5 vuoden aikana pitkäksi ja olen opetellut käyttämään huulipunaa myös arkena - koska musta tuntuu silloin hyvälle.

Jokainen ihminen, joka pukee päällensä aamuisin vaatteet tekee jonkinlaisia tyylivalintoja ja on myös valinta laittaa päälle ne ensimmäisenä pyykkikasasta löytyneet verkkarit ja yhdistää ne Crocseihin. Siksi on aika turhaa sanoa, että avoimesti tyylistä kiinnostuneet ihmiset olisivat pinnallisempia mitä muut, sillä tyylivalintoja tekevät kaikki. On tottakai ihmisiä joita visuaalisuus ei kiinnosta tuon taivaallista, mutta aika monet harrastavat vaikka nyt puutarhanhoitoa tai maalaamista, jotka vaativat ihan samalla tavalla silmää ja kiinnostusta visuaalisuuteen mitä pukeminen. Meidän mentaliteettiin taitaa vaan kuulua, että on jotenkin suotavampaa istutella kukkasia perennapenkkiin ja todeta niiden olevan nättejä, kuin leikitellä omalla tyylillään ja todeta, että olenpa mä nätti. Koska kauneushan lähtee sisältä, rumat ne vaatteilla koreilee ja kauneuden eteen pitää kärsiä. Ei sen kuuluisikaan olla näin helppoa, hauskaa ja piristävää! 

Eikä tyyliin välttämättä edes liity kaipuu kauneuteen, välillä on ihana olla vaan lähiömutsi takkutukassa ja tennareissa. Eilen oli näin.

3 kommenttia

Tää on jo vähän vitsi, kuinka innoissaan olen nyt uusista Lumoan-kuvista . Vaatteet ovat ihania, mutta jotenkin se, että itse onnistuu näytt...

26.6.16
Tää on jo vähän vitsi, kuinka innoissaan olen nyt uusista Lumoan-kuvista. Vaatteet ovat ihania, mutta jotenkin se, että itse onnistuu näyttämään noin kivalle kuvissa on tosi voimaannuttavaa. Tiedättekö, kun arjessa olo on lähinnä samanlainen mitä pöytärätillä, niin onhan se melkoista, että ammattilaisen kuvaamana ja ihan itse huulipunaa lisäämällä tulos on noinkin freesi!


Kuvat otettiin tuossa hmmm...kaksi viikkoa sitten Konepajan Brunossa ja kuvaajana toimi Annika Liinanki, joka on ottanut monet muutkin Lumoanin kuvat. Mulle kuvaus Annikan kanssa oli ensimmäinen laatuaan ja voi vitsi kuinka kivaa oli. Kivuutta ehkä lisäsi vielä se, että mulla oli loppuillasta tiedossa deitit kivan olosen tyypin kanssa, joten pieni jännitys ehkä lisäsi kuvien onnistumista :D 

Yllä olevissa kuvissa olevat tuotteet ovat siis Lumoanin plussamallistoa legginssejä ja jakkua lukuunottamatta. XL kokoiset leggarit ovat kuitenkin n. 46-48 kokoiselle hyvät ja XL-XXL kokoinen jakku vastannee samaa kokoa. Yllä olevissa kuvissa on siis vain uudet plus-vaatteet, mutta samalla kun kuvasimme, otimme kuvan myös viime syksyisestä Aura-mekosta ja verkkokaupasta löytyy myös muita edellisten mallistojen plussamekkoja.

Näiden kuvien myötä verkkokauppaan ilmestyi myös uusia kuvia ja vaatteita perusmitoituksella, joten kannattaa käydä kurkkaamassa. Etenkin tuo laventelin sininen paita on vienyt sydämeni, samoin Aaria-mekkoa on tullut käytettyä viime aikoina paljon. Ihania myös päällä!

2 kommenttia

Kuten pari viikkoa sitten mainitsin, Lumoan otti ja muutti Helsingin keskustaan mekkoineen ja muine tuotteineen. M...

8.6.16
Kuten pari viikkoa sitten mainitsin, Lumoan otti ja muutti Helsingin keskustaan mekkoineen ja muine tuotteineen. Melkoinen uutinen, kun miettii nykyistä taloustilannetta ja Helsingin liiketilojen hintatasoa. Lumoanin pääsuunnittelija ja omistaja Suvi kuitenkin kertoi myymälässä poiketessani, että jos asiakkaat löysivät kaukana keskustasta sijaitsevan Tuomarinkylän kartanon putiikkiin, riski uskallettiin ottaa ja hyvä niin, ainakin omassa kaveripiirissäni on harmiteltu, että Helsinkiin tullessa olisi ihana sovitella Lumoanin mekkoja, mutta ulkopaikkakuntalaisena ei ole hotsittanut lähteä Tuomarinkylään saakka.

Pelkillä pitsimekoilla ei Isoa Kirkkoa kuitenkaan valloiteta ja Lumoanin valikoima on laajentunut aika paljonkin viime aikoina. Hetki sitten esittelin nuo ihanat piikkilankalegginssit, joita on jo hetken saanut myymälästä ja vain ja ainoastaan myymälästä. Viime viikolla bongasin Lumoanin Facebook-sivuilta myös uusia rentoja yläosia ja lastenvaatepuolellakin on tapahtunut vaikka ja mitä. Kannattaakin käydä myymälässä tutustumassa, mikäli halajaa tietää Lumoanin uusimmat uutiset :)

Täksi kevääksi mallistoon saatiin yksi uusi plussakokoinen mekkomallikin, 100% luomupuuvillainen Aaria. Aariasta emme ole ehtineet ottamaan virallista kuvaa nettisivuille (olen siis ollut muutamana vuotena Lumoanin plussamallina), mutta josta kyllä nappaan blogikuvan heti, kun saan mekon ja valokuvaajan samaan paikkaan ja samaan aikaan. Samalla kun Aaria ilmestyi valikoimiin, laajeni plussapuoli yhdellä koolla, joka on 46. Nyt mekoissa kokoja on xs-xl ja 46-52.

Lumoan Store sijaitsee nyt osoitteen Katariinankatu 1 sisäpihalla, ja myymälä on osa Torikortteleita. Liiketila on muuten sama, missä Urban Story aiemmin vaikutti, eli tilassa on nähty Lumoan vaatteita ennenkin, silloin vain pop-up hengessä.

4 kommenttia

Flickr Images