Tasa-arvoa prime timessä! (Vain elämää mainittu!)
14.9.18
14.9.18
Tämä viikko voidaan lisätä historiankirjoihin viikkona, jolloin miehetkin puhuivat tasa-arvosta ja vallankäytöstä julkisesti, vieläpä television puolella parhaaseen katseluaikaan. Vaikka tasa-arvo tarkoittaa yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia kaikille, on ollut kiinnostava huomata kuinka hiljaa omassa ystäväpiirissänikin tiedostavina pidetyt miehet ovat olleet tasa-arvosta näinä aikoina, jolloin #feminism on yksi trendaavimmista aiheista. Vaikka muuten miehistä mielipidettä "kaivataan" tai ainakin saadaan lähes asiaan kuin asiaan, ei tasa-arvon epäkohtia yleensä tuo esiin mies. Miksi näin? Luultavasti siksi, että tasa-arvo mielletään kaikkien muiden kuin miesten oikeuksista puhumiseksi (ja ihminen nyt vaan tykkää puhua itsestään eniten). Vaikka asia ei todellakaan ole näin! Tasa-arvo ja feminismi rikkovat rakenteita myös miesten osalta, esimerkiksi purkamalla stereotypisen miehen määritelmää.
Tasa-arvoviikon aloitti tiistaina Docventures, jonka myötä vallankäytöstä keskusteltiin niin telkkarissa kuin radiossakin. Melko uutta keskustelussa oli miesten (julkinen) halu ymmärtää valta-asetelmiaan ja etuoikeuksiaan, vaikka keskustelua vetäneet Tunna ja Riku eivät kommenttiensa perusteella mielläkään itseään miksikään sovinistiperseilijöiksi. Jo sen myöntäminen, ettei itse edes huomaa omia etuoikeuksiaan on askel eteenpäin niiden tunnistamiseksi. Olen itse peräänkuuluttanut omien etuoikeuksien tunnistamista mm. kehopositiivisuuteen liittyen ja olin iloinen, että Docvetures-vieraana ollut Bluestocking-blogin Minja otti etuoikeudet myös esiin ohjelmassa.
Viikon dokkarin lisäksi Docventures tarjosi siis kiinnostavaa keskustelua sekä Riku Rantalan loistavan kirjoituksen, jossa hän pyysi anteeksi pitkää vaikenemistaan epätasa-arvoisesta vallan jakautumisesta. Ainoa harmi alkuviikon valtakeskustelussa on se, että Docventuresin kaltaista ohjelmatarajontaa seuraa usein vain ne, jotka ovat edes osittain hereillä yhteiskunnalisista ongelmista ja ovat kiinnostuneita myös omien ajatuksiensa kyseenalaistamisesta. Katsojakunnasta tuskin löytyi montaa, jolle ajatus valtarakenteista on täysin vieras.
Tasa-arvoviikon aloitti tiistaina Docventures, jonka myötä vallankäytöstä keskusteltiin niin telkkarissa kuin radiossakin. Melko uutta keskustelussa oli miesten (julkinen) halu ymmärtää valta-asetelmiaan ja etuoikeuksiaan, vaikka keskustelua vetäneet Tunna ja Riku eivät kommenttiensa perusteella mielläkään itseään miksikään sovinistiperseilijöiksi. Jo sen myöntäminen, ettei itse edes huomaa omia etuoikeuksiaan on askel eteenpäin niiden tunnistamiseksi. Olen itse peräänkuuluttanut omien etuoikeuksien tunnistamista mm. kehopositiivisuuteen liittyen ja olin iloinen, että Docvetures-vieraana ollut Bluestocking-blogin Minja otti etuoikeudet myös esiin ohjelmassa.
Viikon dokkarin lisäksi Docventures tarjosi siis kiinnostavaa keskustelua sekä Riku Rantalan loistavan kirjoituksen, jossa hän pyysi anteeksi pitkää vaikenemistaan epätasa-arvoisesta vallan jakautumisesta. Ainoa harmi alkuviikon valtakeskustelussa on se, että Docventuresin kaltaista ohjelmatarajontaa seuraa usein vain ne, jotka ovat edes osittain hereillä yhteiskunnalisista ongelmista ja ovat kiinnostuneita myös omien ajatuksiensa kyseenalaistamisesta. Katsojakunnasta tuskin löytyi montaa, jolle ajatus valtarakenteista on täysin vieras.
Tätä porukkaa löytyy taatusti enemmän lähettimien ääreltä näin perjantaisin, kun Vain elämää alotti ties monennenko tuotantokautensa. Vain elämää-sarjassa on menty vuosien varrella hyvinkin syviin vesiin, mutta yhteiskunnallisiin aiheisiin ei katsoja ole juurikaan törmännyt. Sen vuoksi tämän viikon jakso olikin hieno poikkeus ohjelman historiassa ja Ellinooran päivän pajatson putsasi Pyhimys ihan törkeän kovalla Nartut-biisistä tehdyllä tulkinnallaan.
Nartut oli muuttunut Pyhin käsissä Mulkuiksi, artistin omia sanoja lainaten äijä anthemiksi, joka imho vilisi enemmän feminististä sanastoa kuin Rento feministiryhmä. Biisissä sovinistinen minä-kertoja pistää peliin kaiken dissatakseen naista toteammalla mm. että "hei beibi, jos sä oisit bosslady, sun euro ois euro eikä mitään vitun hiluja" sekä "joo fanei panen, oot salee kaunein, mut sillon ku puhutaan se on all male panel". Myös miehet saavat osansa armottomasta stereotypioinnista ja heitot oli niin jäätäviä, että kotisohvalla alkoi korvia punottaa, vaikka tiesin Pyhimyksen tyylin kirjoitajana jo etukäteen. Lopulta biisissä todetaan, että "käännä läpät toisinpäin", mutta tässä vaiheessa paatunutkin feminismin vihaaja on taatusti miettinyt voiko noin julkisesti edes puhua. Vaikka lyriikoiden ajatukset ja asenteet ovat syöpyneet syvälle rakenteisiimme, niistä ei vaan puhuta noin suoraa. Siksi Pyhimyksen Mulkut olikin äärimmäisen merkittävä feministinen puheenvuoro niinkin oudossa paikassa kuin kokoperheen prime time tv-ohjelmassa.
Tämän viikon ohjelmien perusteella tasa-arvo tuntuu pitkästä aikaa meidän kaikkien jutulle ja se tuntuu tosi hyvälle. Jotenkin feminismin ympärillä on edelleen sellainen "no puhukaa te naiset nyt niistä epäkohdistanne yksin, ettehän te meitä kaipaa mihinkään" tyyppinen asenne ja ymmärrän, että etenkin miehenä vallankäytön asetelmien sanoittaminen ääneen on vaivaannuttavaa, eihän kukaan ole päättänyt syntyä etuoikeutetuksi. Siksi tämän viikon avaukset olivat hyviä ja etenkin nostan hattua Pyhimyksen suuntaan, sillä Vain elämää formaatissa räppärit ovat yleensä saaneet mukavan kukkia kasvattelevan naapurinpojan viittaa harteilleen, Pyhimys ei suostu tämän joukon jatkoksi ja se jos jokin on virkistävää.
Hyvä miehet, jatkakaa!
Kuvat ohjelmien promokuva-arkistoista
0 kommenttia
