Mun päivät voivat olla välillä melkoista kaaosta. Useimmiten istun viikossa neljä päivää toimistossa, mutta kolme muuta päivää ovat lähes aina erilaisia ja pitävät sisällään tosi paljon erilaisia menoja. Esimerkiksi tiistaina mulla oli yhdet kirjajulkkarit, yksi työtapaaminen, blogijuttujen kuvaamista,  yksi pr-toimistotapaaminen ja yhdet levyjulkkarit Helsingin Casinolla samana päivänä. Kun siihen vielä lisää extempore museovierailun ja lapsen kanssa vietettävät hetket ylipäätään ("blogipäivinä" en vie lasta lähes koskaan päiväkotiin), saa aamulla todella suunnitella millaisella varustuksella lähtee liikenteeseen.

Suomalainen kenkämerkki Pomar on kampanjoinut Bellassa jo monet kerrat ja viimein tänä syksynä pääsin itsekin mukaan kamppikseen. Tiesin heti kamppiskutsun saatuani millaiset kengät haluan testiin: niiden pitää toimia juuri tuollaisina tiistain kaltaisina päivinä, eli olla hyvät jalassa ja sopia tilanteeseen kuin tilanteeseen. Halusin myös kenkiin korkoa, sillä tennaritytölle korko tuo heti ryhtiä olemukseen. Oikea malli löytyi helposti Pomarin verkkokaupasta, vähän tuollainen mutsibuutsi sopi tarkoituksiini hyvin. Mutsithan yleensä suosivat hyvää istuvuutta ja laadukkaita materiaaleja, maltillisesta korosta ja hyvästä hinta-laatu suhteesta puhumattakaan.

Koska olin kuullut Pomarin kengistä niin paljon hyvää muilta Bellan bloggaajilta, uskalsin lähteä uusilla kengillä liikenteeseen, vaikka tiesin päivän venyvän 14 tuntiseksi. Hyvän kengän tunnistaa kyllä siitä, ettei sen olemassaoloa edes huomaa. Vasta kymmenen pintaan illalla konsertissa seisoessa alkoi tuntumaan, että olisi ihan mukava ottaa kengät viimein pois jalasta. Sekin fiilis meni ohi, kun istahdin hetkeksi alas. Loppuillasta kun kävelin metrolta kotiin, alkoi satamaan ja muistin ensimmäistä kertaa, että mullahan on muuten jalassa Gore-Tex kengät! Tiistaina ei vettä tullut paljoa, mutta loskakelejä ajatellen vedenpitävä nahkanilkkuri on loistohomma. Kumppareissa tai vaelluskengissä kun ei ihan joka paikkaan mennä, mutta mutsibuutsissa avautuvat todistettavasti casinonkin ovet.

Kengät ovat niin mukavat, että harkitsen hankkivani merkiltä myös ruskeat maiharit, joihin ihastuin Sallan postauksessa. Koodilla POMAR10 kun irtoaa vielä mukava -10% alennus kaikista Pomarin verkkokaupan ostoksista. Tämän viikon kokemuksilla voi kyllä todeta, että kyllä suomalaiset suunnittelijat vaan osaavat hommansa.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Kaikki varmasti tietää, että olen kenkäfriikki ja omistan aika monta paria kenkiä. Tiedän, että monelle riittää yksi pari tennareita, mutta itse tykkään vaihdella kenkien väriä ja mallia fiiliksen mukaan ja kaupungille on tietenkin ihan eri parinsa, mitä esimerkiksi harrastuksiin. On kuitenkin muutamia lempikenkiä, jotka sopivat kaiken kanssa ja joita käytän lähes päivittäin. Lempikengässäni on vähän vartta ja nauhat ja sillä on hyvä kävellä: siksi käytän vuodesta toiseen 8-reikäisiä Martensseja sekä Ethleticin tennareita.

Martenssit lienevät kaikille tuttu juttu, mutta Ethleticin tennarit eivät. Kyseessä on jo vuosia vanha eettisesti tuotettu tennarimerkki, jonka kengät ovat GOTS-sertifioitua luomupuuvillaa ja pohjan kumista on maksettu reilunkaupan mukainen korvaus sen kerääjille. Luonnollisesti myös muu tuotanto on eettistä. Olen hehkuttanut näiden tennarien laatua ennenkin ja hehkutan nyt lisää: mustat tennarini ovat nyt viidettä kesää käytössä, valkoiset kolmatta. Kummatkin ovat hyvässä kunnossa, tosin valkoiset eivät enää niin valkoiset. Pohja on kevyesti muotoiltu, malli todella klassinen ja materiaali erittäin kestävää. Jokavuotiselle kesätennarien ostamiselle on joutunut pistämään stopin, kun ei oikeasti ole ollut tarvetta uusille.

Olen harmitellut, ettei Ethleticejä oikein löydy Suomesta. Helunanetti lienee ainoa paikka, missä kenkiä myydään ja pohjoismaisen maahantuojan sivut niin surkeat, että olinkin pitkään luulossa, että kenkiä on vain kumikärjellä ja että lasten tennareiden valmistus olisi lakkautettu kokonaan. Onneksi merkki alkoi tykkäilemään kuvistani Instassa ja samalla löysin heidän viralliset kotisivunsa. Ja jumankekka, siellähän oli ihan vaikka mitä uutta, vaatteitakin!

Berliinissä ollessa Kaamos sai itselleen uudet tennarit ja harmittaa, etten silloin vielä tiennyt Ethleticien olevan Saksasta ja että lastenmallejakin olisi löytynyt. Ostettiin siis perus slip onit Vansilta, eikä siinä mitään, hyvät ovat! Kuitenkin slipareita jalkaan vedellessä mullekin on tullut fiilis, että olisipa kätevät kengät ja ilokseni klassista slip on malliakin löytyy nykyään Ethleticiltäkin. Ensi kesäksi ne!

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Yleensä blogeissa esitellään yhteistyöpostauksissa tuotteita, jotka ovat puhtaita ja käyttämättömän näköisiä. No, tämä ei ole nyt sellainen postaus alkuunkaan. Kuvissa nimittäin näette miltä pari kuukautta käytössä olleet vaelluskengät näyttävät, kun niillä on kävelty niin metsässä kuin suollakin. Ihan hyviltä, edelleenkin!

Sain keväällä mahdollisuuden testata kaksia Haix-merkin kenkiä ja valitsin parivaljakoksi sekä lyhyt- että pitkävartiset kengät. Kuten toukokuussa kirjoitin, lyhytvartiset Black Eagle Adventure 30 low-kengät tuntuivat heti omilta ja ovatkin olleet kovassa käytössä koko alkukesän. Haix Scoutit tuntuivat nekin hyville, mutta koska kyseessä on vaelluskenkä, mun oli pakko sisäänajaa kenkä ennen lopullista tuomiota.

Suhtauduin alunperin vaelluskenkien tilaamiseen netin kautta melko skeptisesti, sillä mitoitushan on merkkikohtaista ja mulla ei ollut mitään kokemusta Haixien mitoituksesta. Vähän jännitti myös, ettei Haix Scouteja ollut naisille suunniteltuna mallina ja mietin pitkään kävisinkö kokeilemassa kenkää kaupassa ennen päätöstä. Lopulta kuitenkin tilasin kengät sovittamatta ja onneksi ne olivat sopivat. Lesti oli juuri sopiva mun melko leveälle jalalle ja uk7 (41) oli sopiva koko muutenkin. Yleensä käytän koon 40 kenkiä, mutta edellisissä vaelluskengissäni huomasin, että käyntivaraa on hyvä olla varsinkin kun kävelee alaspäin viettävässä maastossa. Ja kun tykkään käyttää paksumpia sukkia ja villasukkiakin kenkien kanssa, on hyvä että tilaa on tarpeeksi. Mulle vaelluskengissä nahka on se oikea materiaali ja kun siihen yhdistää Gore-Tex-kalvon sekä Vibram-pohjan, ollaan aiemmin tuntemattomasta merkistä huolimatta tuttujen, hyväksi havaittujen ominaisuuksien äärellä. Edellisissä vaelluskengissäni oli myös nämä ominaisuudet, harmi että kengät vain jäivät raskausaikana pieniksi.

Pidempi vaellus, missä kengät pääsisivät kunnon testiin on kuitenkin vielä kaukainen haave. Toivottavasti viimeistään ensi kesänä saisin järjestettyä itseni pidemmäksi aikaa vaeltamaan, mutta nyt täytyy tyytyä näihin pienempiin päiväretkiin. Tosin juuri kaverini Heidin kanssa puhuimme, että yksi yö Nuuksiossa 4-vuotiaidemme kanssa voisi onnistua jo tänä kesänä. Tiedättekö löytyykö Nuuksiosta n. 3km säteellä Haltiasta/ bussipysäkistä laavua, jossa voisi yöpyä? Tai olisiko vinkata muusta laavumajoituspaikasta pk-seudulla, kuitenkin paikassa minne myös neljävuotias jaksaisi retkeillä?

Itse tykkään nukkua mieluummin laavussa kuin teltassa, ihan senkin takia että metsään pitää roudata yleensä kilokaupalla muutakin tavaraa, ei teltan kantaminen kesäaikaan kiinnosta kovinkaan.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Ai että, näissä punaisissa puukkareissa yhdistyy kaksi tällä hetkellä rakastamaani asiaa. Ne ovat punaiset ja puukkarit. Puukkarirakastajana olen ollut vajavainen ilman umpinaisia klassikkopuukenkiä eli hollannikkaita. Nämä kyseiset puukkarit löytyivät Campadren alesta ja ovat ruotsalaiset nahkaversiot. Nahka on jämäkkää ja kovaa, ensimmäiset päivät ovat olleet melko vaivalloisia mutta onneksi nyt nahka on alkanut pehmetä.

Kengistä kuuluu mahtava kopina työpaikan käytävilla ja ne on ihanan helppo sujauttaa jalkaan. Pieni korko saa olon ryhdikkäämmäksi ja seiskytluvun fiilikset ovat taatut muutenkin. Mikäli nettikuviin on uskominen, on myös Kate Moss heivannut Birkenstockit mäkeen ja siirtynyt umpinaisten klassikkopuukkareiden käyttäjäksi.

Vaan näistä kengistä taidettiin lapsena varoitella, että nilkka voi helposti muljahtaa. Pitääkin olla varovaisena eikä ottaa ainakaan kovin montaa juoksuaskelta.

Mitäs sanotte, ihanat vai ihan mummojuttu tämäkin?

ps. Jos nämä ei nappaa, mutta Birkkarit kiinnostaa, huomenna näyttäisi alkavan Campadrella (suosittelulinkki) alennuskamppis Birkenstockin sandaaleista. Kannattaa siis olla kärppänä heti aamusta, jos mielii terveyskenkiä kesägarderoobiin.

Pariisin kevät kassi saatu.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Tiedän ihmisiä, joille ainoat matalapohjaiset kengät ovat kaupunkikäyttöön tarkoitetut valkoiset lenkkarit. En ole niitä naisia vaikka kuinka haluaisin. Sen sijaan multa löytyy melkoinen kokoelma käytännöllisiä kenkiä: lenkkareita, terveyssandaaleja, kumppareita ja Gore-Tex-kenkiä.

Puhutaanpa nyt niistä Gore-Tex-jalkineista. Niitä löytyy matalat barefoot-versiot, nilkkamittaiset retkikengät ja tänä keväänä testiin saadut  Haix Black Eagle Adventure 30 Low- jalkineet. Hyviä vedenpitäviä ja hengittäviä vapaa-ajan kenkiä käyttävänä mua on aika hankala nykyään tyydyttää, joten itselleni tuntemattomalta merkiltä en odottanut ihmeitä. Siksipä tätä juttua onkin mukava kirjoittaa, sillä Haixit veti kyllä maton epäilijän jalan alta heti. Mukavimmat goret tähän mennessä koskaan, eikä tarvitse todellakaan keksimällä keksiä hyviä puolia.

Mua vähän pelottaa kevyempien lenkkeilykenkien ja retkeilykenkieni puolesta, sillä näillä yksillä kengillä pärjää hyvin missä vain. Tarpeeksi kevyet asfaltilla ja hiekkateillä liikkumiseen, mutta ehdottomasti myös tarpeeksi tukevat metsään ja vaikeampaan maastoon, esimerkiksi kalliolle. Lyhyt varsi ei tietenkään tue nilkkaa pidemmillä vaelluksilla, mutta samassa postipaketissa tulleet Haix Scoutit ovat suunniteltu pidemmille vaelluksille. Ne vaan pitää sisäänajaa hitaasti, kun näiden kuvassa näkyvien kenkien kanssa voi painua heti ulos ja pysyä siellä koko päivän. (Scouteja käytin kyllä lauantaisella luolaretkelläni ja ne ovat jo melko..krhmmm....testatun näköiset.)

Kuten monet tietää, mulla on alaselän nikamat painuneet raskauden aikana kiinni toisiinsa niin, että hermot voivat jäädä jumiin jos kävelen huonoilla kenkillä. Käytän yleensä aina kengissä muotoiltuja pohjallisia, mutta näissä kengissä pohjallisessa on erityinen supinaatio- ja pronaatiotuki, joka maksimoi ja ohjaa jalan energian käyttöä. En siis tarvitse erillisiä pohjallisia ollenkaan, vaan kenkä hoitaa homman itse, mikä on etenkin vasemman jalan pronaation kannalta hyvä juttu. Lesti naisille ja miehille sopivissa jalkineissa on leveähköön jalkaani kuin tehty ja kun tähän kokonaisuuteen lisätään se jo useampaan otteeseen mainittu Gore-Tex-ominaisuus (vedenpitävyys ja hengittävyys) sekä todella kätevät smart lace nauhat, jotka sitoo sekunnissa ja ne pysyvät oikeasti kiinni siihen asti, kun avaat ne, en voi kuin näyttää peukkua.

Ei nämä mitkään kauneimmat ja muodikkaimmat jalkineet ole, mutta tuolla Uutelan metsissä ei ole tapana tuijotella vastaantulijan kenkiä sillä silmällä, joten en laske ulkonäköäkään miinukseksi. Eikä nämä rumat missään nimessä ole, melko käytännöllisen näköiset vaan, mutta onneksi ulkonäkö ja toiminnallisuus kohtaavat hyvin. Frisbeegolf-radalla nämä aiheuttivat kuitenkin paljon kiinnostusta kanssapelaajilta ja totesin itsekin, että märän nurmen, kallion ja metsämaaston yhdistelmässä Haixeilla menee lujaa. Pelikaverini kertoivat nähneensä samat kengät jonkun huippupelaajan jalassa ja että olivat saaneet kiekkoa heittäessä ja jalkaa maata vasten kääntäessä useamman kengän pohjan irtoamaan. Näissä pohja on pysynyt paikallaan ja jalka kuivana kosteasta maasta huolimatta.

Meillä on tänään kaverini Marian kanssa frisbeen heittoharkat (+ yhteensä 4 lasta tappelemassa vieressä), joten Haixit saavat taas ulkoilutusta. Loppuun vain toive työkavereille, että jos ilmestyn joku päivä toimistolle näissä, niin saa muuten huomauttaa. Olen jo alkanut miettimään, että oikeastaan nämä sopisi ihan hyvin myös kaupunkijalkineiksi, mutta johonkin kai se raja on vedettävä?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Keltaiset Mohedan puukkarini herättivät ihastusta Instagramkuvassani alkuviikosta. Nyt huomasin, että näitä mahtavia ruotsalaisia nahkapuukenkiä saa jälleen Campadresta, joten vinkkinä kaikille puukkarifaneille tämä! Kenkien hinta on nimittäin vähintäänkin kohtuullinen 45 euroa ja värejä oli vaikka mitä. Tämän ihanimmiksi kesäkengät eivät mene!

Jos et vielä kuulu Campadreen, voit liittyä sinne suosittelulinkkini kautta. Jäsenyys ei velvoita mihinkään, mutta varoitan että ihania löytöjä tekee kyllä säännöllisesti. Omatkin puukkarini ovat siis ostettu Campadresta ja näkyvät mm. ensi viikolla julkaistavissa Lumoan mekkokuvissa :)

Ihanaa ja aurinkoista perjantaita kaikille!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

takki: Primark, kaulahuivi: Balmuir, neulemekko: Cos, leggarit: Seppälä, huivi: Pieces, reppu: Marimekko, kengät: Ecco(saatu)

Voisi kuvitella, että valon lisääntyessä ihminen piristyisi ja reipastuisi. Vaan ei. Mulla on ollut viikon kestänyt totaalinen uupumus, vaikka olen vetänyt voimaruokaa, yrittänyt nukkua ja kokeillut vaikka mitä liikuntaa joogasta uimiseen ja jättänyt tv-ohjelmatkin väliin. Ei jaksa, eikä oikein kiinnostakaan mikään, joten parempia aikoja odotellessa. Oikeasti mulla taitaa olla eräänlainen kivojen juttujen krapula, jossa on tapahtunut niin paljon hauskoja juttuja, ettei pää pysy perässä vaan reagoi päinvastoin kuin pitäisi? Voiko sellainen olla mahdollista?

Tämän päivän yritys piristyä oli pirteiden vaatteiden esiinmarssi. Ehkä se auttoi vähäsen, sillä kuka pystyy olemaan täysin pahalla päällä ja väsynyt jos on pukenut päällensä silmiä sokaisevan neulemekon ja kaikki maailman värit jättimäisessä rusetissa? Farkkutakkikaan ei suoranaisesti pahentanut fiilistä, varsinkaan kun sillä ihan oikeasti tarkeni hyvin taittaa työmatkat. Niin ja kengät! Ne muuten on uudet ja sain ne viime viikolla Eccon showroomilta. Ecco 02 ovat ihan täydelliset työtennarit, jotka menevät vähän kaiken kanssa ja tuntuvat tosi hyville jaloissa.

Okei, eli valkoiset kengät ovat se piristävin juttu tänään. Ehkäpä kokeilen huomenna pukea vaikka valkoisen paidankin, jos se pirteys tästä taas löytyisi. Vai murehtisiko sitä seuraavaksi ettei nämä kengät kauaa kyllä valkoisena pysy ;)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.