En ole jaksanut pitkään aikaan oikeen kierrellä kirpputoreilla, vaikka ennen esittelin ostoksia täällä lähes viikoittain. Syy on yksinkertasesti se, että olisi hullun hommaa lähteä etsimään "löytöjä" kun niitä on tupa muutenkin täynnä. Eilen kuitenkin pääsin eräänlaiselle "inside"-kirppikselle, liittyy siihen äitilapsiryhmään missä kerroinkin käyväni. Tältä silloin tällöin avoinna olevalta kirppikseltä olen tehnyt kyllä ties minkälaisia löytöjä ennenkin, esimerkiksi nyt  käytössä oleva oliivinvihreä Ticketin haalari maksoi peräti.....50 senttiä. Äideiltä äideille meininki näkyy siis hinnoissa hyvin.

Eilen oli taas kirppispäivä ja menimme koko perheen voimin koluamaan nurkat puhtaaksi meille tarpeellisista jutuista. Vaikka ostan jonkin verran ennakkoon, en viitsi hysterisoida ja kantaa kamaa ihan päämäärättömästi huusholliin. Silti sitä taas tuli jonkun verran ja listaanpa nyt ihan itseni ratoksi koko setin. Skidillä on menossa jo koko 80-86 cm, iso poika, mutta täyttäähän se jo tänään 8 kuukautta.

Noita leluja me ei kyllä oikeasti olisi tarvittu kuin pallonkuljetusrata, mikä on pojan lempilelu joka paikassa missä siihen törmää. Mainitsin pari viikkoa sitten eräässä radiohaastattelussa, että tällä vauhdilla jäbällä on 10 000 pehmolelua rippikouluikäisenä ja sitä näköjään pidetään tavoitteena edelleen. Minimalismia meillä? Ei toki.



-muutamat jarrusukat
-muutamat isommat pipot
-harmaat itseneulotut henkselivillahousut
-okran väriset itseneulotut lapaset
-paitoja
-Ruutupaitapusero + slipoveri jäbän ska-iltoja varten
-muutamat perus housut
-vihreä parkatakki
-sadetakki
-Elämää nähnyt tekninen (onko toi se sana?) talvihaalari varahaalariksi ensi talvelle
-leluja kuten kissahelistin, leikkijuna, Ugly Doll, puinen siili, pallonkuljetusrata
-tyypin isälle kirjoja kuten Kultainen kompassi-sarja, Da Vinci-koodi ym.
______________
yht. 5 eur

Ei paha ja se on kirppiksen tarkoituskin.

Edit: olisin minä itsellenikin jotain ostanut, mutta ei löytynyt mitään ihmismäistä. Sain kuitenkin hiusvärin mukaani samalta reissulta, joten onhan siinäkin. Oli pakko huomauttaa, ettette epäile mun olevan pelkän vauvakaman pauloissa koko ajan.

ps. huomasin vahingossa innostuneeni tuosta blogini facebook-sivusta enemmän ja linkkailen siellä joskus ei-blogiin-asti pääsevistämutta minua kiinnostavista jutuista. Kannattaa liittyä! No ei oikeasti kannata, mutta tämänkin jutun olisitte lukeneet sieltä vähän aiemmin. Päätöntä. "Isä on riemuissaan". Ei vi**u.

Ekat oikeat talvikengät ostarin kulmilla seisoskeluun löytyivät täsmäiskuna kirppikseltä. Tukevia nahkakenkiä menin hakemaan ja uudenkarheat Tepsut löytyivät 4.5 euron hintaan. Väri on kirkkaan punainen ( laitoin tahallaan hämäräkuvan, että joku järkkyttyisi, että perkele pinkitkö kengät se pojalleen hankki) ja malli tavallistakin tavallisempi eli siis paras. Hamsteroin Tepsuja aina edullisen parin tullessa vastaan, sillä ne ovat mun makuun.

Että kiitoksia vain (nimikoinnista päätellen) Eeville, kun antoi kengät Fidalle!

Ei musta valokuvaajaa tule, mutta antiikkikaupan voisin kohta jo perustaa. Pieniä kirppisjuttuja viikolta. Pärekori eurolla Valtterista, samoin kuksa. Pahviset kajarit, joita aiemmin haikailin, löytyi Kallion talviselta "puisto"kirppikseltä Hapesta 2 eurolla. Hänkselit 5o senttiä ja huopikkaat taisi maksaa sen 20 senttiä. Käytännöllisiä juttuja, paitsi kuulokkeet, joista ei kuulu oikeen mitään. Onneksi mukana tuli värikynät, joten ei ihan läpeensä paska ostos.

Jes mikä kirppispäivä! Aamupäivän löydöt Vallilan Valtterista makaavat valitettavasti tyypin isän luona, jonne roudasin ne ennen perheretkeämme. Mutta pakko silti hieman purkaa kuormaa netistä löytyvin kuvin!


n. 2.5m Vallila Interiörin Pengerkatu-kangasta kuvan värissä 3.5 eur!! Voi pojat olin onnellinen, sillä jo viikko takaperin Vallilan ravintolapäivässä tätäkin kangasta ihailin.

Ja uuteen kotiin jotakin pientä, seinäjokisen Päivi Rintaniemen Amfora-merkin öljyruukku 3 eur, Ratian mustavalkoinen tekstimuki 0.5 eur sekä pari Aarikan turkoosiraidallista säilytyspurkkia yht 5 eur. Ainiin, ja kasa pieniä puulautasia + kynttilänjalka yhteensä euron. *hyppii ilosta*

1.12 on muuten Vallilan uuden malliston nettilanseeraus. Odotan kyllä tosi lujaa mitä tulevan pitää, Vallilan printit kun tuntuvat paranevan mallisto mallistolta. Uskoisi, että ainakin Vallilan kaksiossa on silloin kuhinaa.

Ps. Avaan oman kirppiksen blogin yhteyteen piakkoin ja kirjoitan kyllä tänne tekstipuolellekin kun sinne uutta tavaraa putkahtaa. Luultavasti joulun jälkeen lähtee Baby Björnin maailman paras sitteri jatkamaan maailmanvalloitusta, sillä täällä ei paljon pysytä enää paikallaan. Myös laadukkaita merkkikantoliinoja lähtee uusiin koteihin (Haikarankehto ja Didymos) kunhan saan kuvat otettua. Tosin niitä saa kysellä ja varata vaikka hetikin.

Etanoista voidaan olla  montaa mieltä, mutta mitä mieltä olette kirppislahjoista? Meillä on itsestäänselvää, että ajatus on tärkein ja usein edulliset löydöt tekevät myös lahjansaajan iloiseksi. Emme siis katso lahjahevosen suuhun, vaikka se aarre olisikin toisen vanha. Entä te?

Tänä aamuna huomasin, että isäinpäivälahja on vielä puolitiessään. Taikataikinajalkojen lisäksi halusin antaa tyypin isälle jotain ei lapsiin liittyvää. Kun en heti keksinyt juuri oikeaa kirjaa (ja kalsareita, sukkia ja sen sellaisia en halua hankkia), päädyin yllätysyllätys kirppikselle. Tyypin isä on onneksi tapaus, joka vähät välittää mistä lahja on peräisin ja kierrätys vain ilahduttaa vanhaa dyykkaria. Kirppistottumukseni tietäen sujautin vain 10 euron setelin Tuli-repun etutaskuun, etten sortuisi liiallisuuksiin.

Alhaalla olevissa kuvissa ei ole sitä itse isäinpäivälahjaa kun kiinni jäämisen riski on liian kova. Löysin toki myös itselleni tuliaisia astia-osastolle: Airamin klassikkotermari 2.5 eur, vintagelasitelineet yhteensä 1 eur, valkoinen säilytyskuppi 1eur ja posiininen seepra-rintakoru 2 eur.

Termari oli todella hyväkuntoinen, vaikka olikin myyjän ukin vanha. Ei haissut eltaantuneelle kahville. Nuo muoviset mukihässäkät olivat niin ihanan väriset etten malttanut jättää myyntipöydälle. Olen nykyään ihan hulluna vedenvihreään. Zeebra oli vain ihana, ei selityksiä. Ihana ihana ihana, pakko saada, ihana.




Kirppiksistä puheenollen jälleen kerran. Olen edelleen vähän hermona tähän kirppiskulttuuriin, missä hyväntekeväisyyskirppikset ovat alkaneet esittämään antiikkiliikettä. Siellä on myyntipöytien takana vapaaehtoisia mummeleita, jotka eivät tiedä tuon taivaallista antiikin keräilystä, mutta hinnat ovat sen mukaiset. Muutama esimerkki edeltäviltä viikoilta:

Hesyn perintöpuoti möi Ikean nytkin hyllystä löytyvää 7 euron lasikarahvia 25 eurolla. Huomautin.

Vantaan lähetyskirppiksen myyjän mielestä 2-laatuinen Origomuki, missä oli entisen omistajan nimitarra oli "arvokkaampi, kun tässä on tämä tarra". Meinasin saada raivokohtauksen, sillä tuolla logiikalla mä voin tehdä arvokamaa tarrottamalla omaa nimeäni Ikeaan. Huomautin.

Miksi näitä mummeleita ei kouluteta antiikintuntijoiksi, jos tarkoitus on kiskoa vanhasta kamasta kaikki pois-mentaliteetilla rahat? Miksi heitä ei opasteta, että kaikki vanha ei ole keräilyharvinaisuus. Jos et tiedä, että tuote on keräilytuote, ei siitä kuulu pyytää keräilyhintaa. Vanhat emalikattilat ovat käyttökelvottomia, jos niissä on pinnoite irti. Ne eivät maksa saman verran kun käyttämätön Nurmesniemi. EI maksa, saatana.


Noni, sainpahan sanottua.

 Tänään oli "vaihteeksi" kirppispäivä. Saalis ei ollut kovin kummoinen, Obh Nordican uuden öljysumuttimen löysin 2 eurolla ja Kentin cd:n eurolla. Not much, tuskin kuvat havainnollistavat sanoja enempää.
Tänään, kuten monena muunakin kirppiskertana sain kesken kierroksen ärsytyksen koko touhuun.

-Vaunut. Anteeksi nyt kaikki vaunuilijat, mutta mielestäni on idiotismin huippu tunkea taattuun ruuhkaan vaunuineen ja hokea koko ajan kärsimättömästi, et anteex, anteex kun jokin helpompikin tapa liikkumiseen olisi. Vauvalehden tilaajalahjaliinoja saa 3 eurolla huutonetistä. Tämä koskee niin viikonloppukirppiksiä, Hulluja Päiviä kuin muitakin tukossa olevia mestoja, joissa TIEDÄT olevasi tukkona niitten deluxrenkainesi ja tiedät, että SINUA vituttaa.

-Ihmiset kävelevät päälle eli kantorepussa olevan vauvan päälle. Meidän värikäs reppu toimi huomionosoituksena, että kyydissä on lapsi, mutta mustalla kantoliinalla varustautunut kaveri sai osakseen ties kuin monet kolhut. Minä sentään yritin olla olematta tientukkona, yrittäisitko sinä katsoa eteesi?

-Vessat. Noin puolet Valtterin myyjistä myy lastenvaatteita. Noin puolet asiakkaista ovat paikalla lapsineen tai ostamassa jotain lapselle. Missä te kuvittelette minun vaihtavan vaipan? Tein sen kuukausi sitten kahvilassa, nyt säästettiin kotiin.

-Myyjät, jotka eivät tiedä tavaran arvoa. En todellakaan maksa Cardigansien levystä 5 euroa tai  imetysmekosta kolmeakymppiä. 1/10 tavaran arvosta on kohtuullisen käypä hinta, mistä tingitään. Noin niinku täällä maan pinnalla.


 Myyjät, jotka selittelevät:

     "Tää on melkein käyttämätön ja siksi tää maksaa kympin."
Oma mokasi, miksi ostit jotain mille ei ollut käyttöä. Ääliö.

     "Tää Boobin mekko on oikeasti tosi kallis ja siksi maksaa kolmekymppii, en aio ilmaseksi antaa" Tavataanko yhdessä mikä tämä paikka oli: KIRP-PA-RI. Täällä halutaan päästä tavarasta eroon.

     "Tää on retro".
Ah, no sitten olenkin valmis maksamaan siitä tuplasti, mitä  ehjästä kamasta kaupassa. Sitä paitsi vanha kama on vintage, ei retro. Kaikki vanha kama ei ole keräilyharvinaisuus.

     "Tää on Hanna Saren/Ivana Helsinki/Tiia Vanhatapio". Mutsis oli ku sua teki. Noita polyesterihirvityksiä saa lehtien tilaajalahjoina ja sen arvo on sentti, ei satanen. Sorry.

Tämä on nyt taas niitä "löytöjä". Löytö-sana vaan on kokenut pienen inflaation kun on rehannut puolen vuoden aikana veturitallillisen lastenroinaa nurkkiinsa, mutta samaan konkurssiin tämäkin humma. 2 euroa käsintehdystä keppihevosta ei ollut paha, varsinkaan kun oli laadukkaasta villakankaasta ommeltu.

Olkoon tämä nyt vaikka juhlistamassa huomista 4 kuukauden virstanpylvästä herra Tissilän, blogosfäärin typerimmin nimetyn vauvan elämässä. ONNEA TISSILÄ! Mun mussukka!

(tuli heti parempi omatunto kun keksin tän olevan lahja)

Syksyn myötä kustantamot ovat taas julkaisseet aktiivisesti uusia kirjoja pimeneviä iltoja ilahduttamaan. Onneksi myös lapset saavat osansa tästä kirjavuodenajasta. Tutkailin läpi muutamia WSOY:lta saamia uutuuksia sillä silmällä, että vinkkaisin mukavista uutuuksista hieman laajemmalla ikäskaalalla ja löytyihän niitä kivoja juttuja.


Ensiksi tietenkin oman poikani ikäisille löysin mukavan punaisen Maisan pehmokirjan. Kirjssa on selkeitä ja värikkäitä kuvia pienten vauvojen katseltavaksi ja hieman isommat vauvat voivat opetella sen tarinan avulla iltarutiineja. Kirjan voi jättää huoletta vauvan viereen sängylle, mutta miinusta halvan oloisesta materiaalista: fleecekannet kummallisine satiinireunuksineen olisi voinut jättää pois ja pistää ihan puuvillana. Fleece kun menee hetkessä nukkaiseksi ja satiinikin rispaantuu varmasti muutamassa pesussa.



Iloinen sanakirjasalkku sen sijaan on hyvästä kiiltävästä paksusta pahvista tehty opus, jota voi kantaa salkun tapaan myös kangashihnasta. Ihanan lapselliset Martti ja Lilli-puput seikkailevat pienessä tarinassa, missä pääasia on kuitenkin sanojen ja kuvien yhdistämistä. Kirjan takakannessa tätä suositellaan yli 1.5-vuotiaille, mutta uskoisin jo nuorempien nauttivan salkun selkeistä kuvista. Maahanmuuttajalasten kanssa työskennelleenä keksin tälle heti myös tarvetta ala-astetta myöten, mikä olisikaan parempi tapa opetella esimerkiksi kodin huonekaluja ja perheenjäseniä suomeksi kuin kiva pupukirja. Suosittelen vaikkapa nimiäislahjaksi, tästä riittää iloa pidempäänkin!


Kolmas suositus on pienestä kekoshinukesta kertova Yumi-kirja. Tämä kirja on ehdottomasti enemmän vanhemmille lapsille, jopa äideille suunnattu kuin pienille lapsille. Kirjassa on paljon reikiä, mistä voi kurkata seuraavalle sivulle, uskomattoman pieniä ja kauniita yksityiskohtia sekä ihanan pehmeät kannet. Mutta jos annat tämän kirjan 2 vuotiaalle, voit olla varma että se on viidessä minuutissa entinen. Yumia on mukava lukea hieman Tissilää isommalle lapselle, mutta toimii parhaiten varmasti esikouluikäisestä eteenpäin itse luettavana. Kekoshit taitavat olla tämän syksyn buumi kouluissa muutenkin?

Onko teillä tarttunut mitään kivoja lastenkirjoja haaviin kesän aikana? Itsellä on kirpputoreilta kasaantunut muutamia Pekka Töpöhännän seikkailuja sekä paksu Peppi-kirja. Lähinnähän nämä ovat itselle hauskaa ajanvietettä olleet, mutta ehkäpä klassikkojen tehno kestää vielä muutaman vuoden, kunnes meillä alkaa iltasatuikä lähestymään.

ps. Anteeksi kuvien laatu :(

Luin eilen Greenpeacen blogista mielenkiintoisen tekstin, mikä käsitteli vaatteita ja niistä aiheutuvia seurauksia ympäristölle. Huomiota herätti se fakta, että ihmiset ostavat 4 kertaa enemmän vaatetta nyt mitä vuonna 1980. Tämä tarkoittaa lähes 28 kilon uutta vaatelastia henkilöä kohden VUODESSA. Vaatteista käytämme kuitenkin vain 10 prosenttia, muut tyydyttävät jotain muuta tarvetta kuin käyttötarvetta! Sairasta sanon minä.

Materian ostamisen kasvun kyllä huomaa ainakin kirpputorien tarjonnassa ja pienellä viitseliäisyydellä olen itse hankkinut lähes kaikki vauvakamat + lasten vaatteet todella edullisesti kirppiksiltä. Niitä tavaroita, mitä en ole peruskirppikseltä löytänyt, esim hoitopöytä ja itkuhälytin, olen etsiskellyt huutonetistä hyvin tuloksin ja välillä tehnyt esimerkiksi vaihtokauppoja facebookin annetaan/vaihdetaan sivustolla. Silti en ole mikään esimerkkitapaus todellakaan, monesti kirpputorilla karkaa mopo käsistä ja mukaan lähtee ties mitä ei niin tärkeää, mutta silti niin ihanaa. Välillä "löytöjään" perustelee myös sillä että ne voi aina laittaa uudelleen kiertoon, mutta kuka nyt kaikki turhat ostoksensa kierrättää, en ainakaan minä.

Uusia vaatteita tulee ostettua itselle todella harvoin, sillä sain jo raskausaikana jonkinlaisen ekoherätyksen ja halusin karsia kaiken turhan pois. Oman vaatekaapin sisältö kaipaa toki pieniä uudistuksia uusiutuneen koon takia, mutta lähtökohta on, että oma vaatekaappini sisältö on 100% käytössä. Tällä hetkellä se toive jopa toteutuu 90 prosenttisesti! (Loput 10% ei vain mahdu päälle kuten kengät ja rintamuksesta pieni takki)


 Tissilän vaatekaappi taas...noh...on täynnä kirppisvaatteita, joista osa on ollut virheostoksia ihan siksi, että en ole raskaana ollessa ymmärtänyt kuinka hankala joitakin vaatteita on laittaa päälle. Kirppisvaatteiden lisäksi olen hankkinut maltillisesti uusia vaatteita, mitkä ovat pääsääntöisesti luomupuuvillaa ja tarkoitettu kyllä päivittäiseen käyttöön, mutta myös ns. "paremmiksi vaateiksi" vaikkapa vierailuille.

Esimerkiksi Kaksi Kuningasta-nettikaupasta tilasin vasta hyväksi havaitsemaani Little Shrimpin luomupuuvillavaatetta sekä haalarina että paitana pitkälle eteenpäin, koska vaihtelevan ja trendikkään ulkonäön sijaan arvostan enemmän sitä että vaate varmasti toimii ja on torjunta-aineettomasti kasvatetusta materiaalista tehty . Myös edullinen hinta tietty vaikutti siihen miksi poika tulee pukeutumaan raitaribbiin pitkälle eteenpäin. 8 euroa uudesta luomuhaalarista ei ole paha, mutta tärkeämpää on kuitenkin ettei uutena ostettu vaate ole täynnä kemikaaleja, jotka irtoaisivat vasta ties kuinka monen pesun päästä kokonaan. Kirppisvaatteissa luomupuuvilla ei ole niin tärkeä juttu, sillä pesun mukana jäämät ovat luultavast irronneet. Tosin kuten Greenpeacen sivuilla mainitaan, käytetään tavalliseen 250g:n puuvillatuotteen keskimäärin 150g torjunta-aineita, mikä ei ole koskaan mikään juhlan aihe. Eikä myöskään se, että joku tyyppi on työskennellyt niiden torjunta-ainepuuvillojen kanssa ennen vaatteeksi ompeluakin.

pukisin Tissilän tähän paitaan forever

 Tällä hetkellä monien ennen mielenkiintoisten muotiblogien lukeminen ahdistaa todella paljon. En vain jaksa enkä haluakaan lukea kuinka tämä ja tämäkin vaate oli pakko hankkia, varsinainen löytö ja etsitty ainakin vuoden verran. Kuinka alesta löytyi kolme laukkua ja ne oli suoranainen pakkohankinta niiden ei niin istuvien housujen lisäksi, joita ei vaan jaksanut palauttaa. En todellakaan väitä etteikö omissa tottumuksissani ole parantamisen varaa, mutta tällä hetkellä elämyksiin kuten ruoka, lukeminen ja musiikki satsaaminen tuntuu niin paljon mielekkäämmältä kuin ostaa jotain vain ostamisen ilosta tai siksi että olisi jotain esittelemistä blogissa. Ja miksiköhän muuten pienellä Kelan tuella elävät äidit ovat usein niitä, joilla on "varaa" satsata eettisesti tuotettuihin vaatteisiin, sekin on kyllä yksi kysymys vailla vastausta. Ehkä meillä on vain huono omatunto, sillä lapsen hankkiminenhan ei tunnetusti ole mikään ympäristöteko numero 1?

Tee vallankumous vaatekaapissasi-teksti 14 kohdan vinkkilistoineen löytyy siis täältä, kannattaa lukea!

Valtterin kirpputorilla pitkästä aikaa. Mukavia pikku löytöjä: Marimekon kassi 4 eur ja pallobody 3 eur. Lisäksi muutama JollyDolly 25 senttiä/kpl.

Edellinen pallohaalari alkaakin vetelemän viimeisiään koon puolesta, joten mukava vaihtaa kokoa isompaan palloon, vaikkakin bodyn muodossa. JollyDollyt ovat hauskoja leluja leveän hymyn ja sisällä olevan kulkusen vuoksi, jo 2kk vanhakin ymmärtää niitten päälle.

Perhana, et mua ottaa päähän mun paska kamera ja paska kuvien laatu. Pitääköhän tässä jossain vaiheessa antaa periksi nykyajalle ja hankkia käytettynä jonkinlainen digijärkkäri. Olen kyllä kovin mieltynyt vaaleanpunaiseen pokkariini, mutta nolottaa kun teillä muilla on aina niin kivoja ja selkeitä kuvia! Yhyy, alemmuuskompleksi!!

HARSOJA! 2eur

1eur

0.50eur

Sunnuntainen kirpparireissu toi sadon, mistä sietää iloita. Lopultakin meillä nyt on niitä harsoja! Tarpeeksi harsoja ja tiedot mihin niitä käytetään. Sen lisäksi eilen facebookissa pähkäilin mistä pissasuojaa pinnikseen oikein löytäisi edukkaaseen hintaan ja nyt sekin löytyi avaamattomassa paketissa eurolla. Hassu sattuma, kun vastaan käveli vielä Kikan blogissa kuolaamani kissahelistin/purulelukin. Nyt kun kirpparituuri on näinkin hyvällä mallilla, heitetään toiveiksi vielä, että löytäisin uuden digijärkkärin vitosella.

Tein myös tänään hieman uudelleenjärjestäytymistä blogini suhteen. Kun laskettu aika alkaa pikkuhiljaa lähentyä ja kirjoitustahti varmaankin hiipuu hetkeksi, laitoin blogiini kommentoinnin hyväksynnän päälle jo nyt. Täällä ei ole kyllä koskaan ollut mitään ongelmia kommentoinnin suhteen (muutamaa pientä juttua lukuunottamatta), mutta eilen sekin riemu alkoi ja loppuu muuten samoiten tein. Olen vieläkin hieman häkeltynyt miksi postaukseen, missä kerron nykyisistä anonyymiystoiveistani on laitettava vastaukseksi jopa äitini siskon nimi, me is asking. Mutta muutenkin nyt on hyvä vähän hiljentää tahtia ja alkaa odottelemaan milloin se vauveli oikein saapuu :)

Sori Daria! Oli vain pakko aloittaa noin, että säikähtäisit olenko seonnut lopullisesti!

Mutta vauva, tosiaankin, toivottavasti et ole ainakaan paljoa myöhässä. Ihan vain, koska kohta sä et mahdu tänne kun täällä alkaa olla ahdasta!

Tämä saattaa olla neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta kokeillaan silti.


 Joku varmaan muistaa ihanat 60-luvun vaunut, jotka saimme ystävältäni vauvalle. Ne tulevat meille lauantaina ja odotan jo innolla, että pääsen pesemään ja puunaamaan niitä. Vaunujen kansitekstiili on kuitenkin jonkinverran huonokuntoinen ja haaveilenkin, että korvaisin sen ainakin kesän ajaksi makuupussilla/täkillä. Kirpparilta löytyneet äitiyspakkausten makuupussit/täkit ovat toki käytännöllisiä, mutta aika uuden karheita verrattuna vaunuihin ja olen haaveillut löytäväni vanhan (70-/80-luvun) makuupussin, mikä sopisi vaunuihin paremmin. Aika hiljasta on ollut.

Huutonetistä etsiessä löytyy aina muutama ylihinnoteltu yksilö, mutta kun etsin käyttötavaraa eikä tarkoituksenani ole perustaa vauvatarvikemuseota ja ottaa maksua makuupussin näkemisestä, en ole valmis maksamaan käytetystä tavarasta esimerkiksi 60 euroa. Mikäli joku muukin on päättänyt olla perustamatta museota vauvantarvikkeilleen ja kotoa/mummolan vintiltä löytyisi makuupussi (tai huopa) mikä voisi olla etsimääni tyyliä, olisin kiitollinen yhteydenotosta oimutsimutsi(at)gmail.com. Mukaan kuva ja inhimillinen hintaehdotus.

Joku ehkä luuli otsikkoa vitsiksi, mutta valitettavasti se ei ole. En nimittäin oikeastikaan tiedä mistä erotan vauvan yöpuvun esimerkiksi potkupuvusta. Ja onko sillä väliäkään? Katsooko naapurin mammat silmiä pyöräytellen jos meidän Sami-Ville-Petteri onkin vahingossa puettu päivällä yöpukuun jos äiti ei niitä yksinkertaisesti erota toisistaan?

Muutama viikko sitten sain ison kasan Kaisla-tytön vauvanvaatteita meille käyttöön periaatteella kierrätä eteenpäin jos ei kelpaa. Osa oli tietenkin niin pinkkiä että karvat nousi pystyyn, mutta Kaislan äiti sanoi, että ne olivat yöpukuja eikä niihin pukeuduta julkisesti (niinkuin vauva nyt ymmärtäisi sukupuolisidonnaisesta värimaailmsta vielä aikoihin). Tänään kävin pikakierroksen Valtterissa ja hankin Marimekon punapallotrikoohaalarin (2eur). Nyt kotiuduttuani aloin kuitenkin epäilemään sen olevan yöpuku, mutta en ole varma asiasta.

Tahtoisin pukea vauvan julkisesti tuohon, onko etikettivirhe? Entä mihin me puetaan se yöllä jos puen sen päivisin tuohon? Pitääkö olla joku erillinen pyjama/pyjamia vaiko jopa unipussi? Eroaako yövaate edes päivävaatteesta ja jos niin miten mä erotan kirpparilta yöpuvut?

Pääkaupunkimme kevät on näköjään täynnä kierrätykseen liittyviä tapahtumia ja tänään oli vuorossa Arabian ja Toukolan Iso kierrätystapahtuma/ Suuri katutaidetapahtuma, mikä oli ripoteltu moneen eri paikkaan. Kierrätystapahtuman puolelta löytyi niin kirppiksiä kuin muutama ilmaistorikin. Katutaidepuoleen emme erityisemmin jaksaneet edes perehtyä, mutta nappasin muutaman kuvan muistoksi. Toisessa taidekuvista on muuten tuleva setä huutamassa mikrofoniin valkoisissa aurinkolaseissaan!

iii niinkuin Isän veli

Hankintalistaa en ole jaksanut miettiä enää aikoihin, mutta pienet puutteet muistaa kyllä niiden kävellessä nenän eteen itsestään.

Niin kävi tänään ja täydensin sekalaista tavaraseurakuntaamme muun muassa euron maksaneella pinnansängyn laitapehmusteella (muumi...krhm) ja pienellä ilmaisella kokeiluerällä kestovaippoja. Löysin myös ei-niin-tärkeän Pikku Prinssi muovilautasen sekä vaaleanpunaisen kylpyankan yhteensä eurolla sekä myöskin euron maksaneet ruskeat pitkät hahtuvavillahousut. Ilmaistorilta tarttui vielä mukaan muutama täkki niin vauvalle kuin itsellekin sekä jotain lapsiperhelehtiä. Niin ja Marimekon 100cm jokapoikapaita, mikä kyllä rikkoi periaatteen, ettei kamaa alettaisi hamstraamaan vuosikausiksi eteenpäin.

Jotakuinkin siis pysyin aisoissa, vaikka mummon ja mun tavarakuormaa katsellessa saikin käsityksen, että olemme kantamassa koko Arabiaa kotiimme. Täkit vain veivät niin pirusti tilaa kasseissa.


Tapahtuma oli huomattavasti mukavampi kuin viime viikonloppuinen Kierrätystehdas, mutta pilvinen sää varmasti verotti kävijöitä. Eripuolille ripotellut ilmaistorit olivat kuitenkin huomattavasti laadukkaampia mitä Kierrätystehtaan nuhjaantunut tonttulakkitarjonta ja ainakin me löydettiin paljon tarpeellista ja käyttökelpoista tavaraa, kiitos siitä vielä lahjoittajille. Tuonne mekin varmasti viemme vauvatavaramme seuraavina vuosina kiertoon, sillä selkeästi meininki oli eri ja ihmiset hysterian sijaan punnitsivat tavaroiden tarpeellisuutta ennen kotiin viemistä.

Kävikö joku muu Arabiassa tänään? 

Ps: Ilahtuneena huomasin että Anne-ystäväiseni oli tehnyt minusta taidetta. Ainakin viimeisimpien postauksien perusteella samaistun tuohon ruskeatukkaiseen hahmoon. Annen blogia kannattaa lukea etenkin hänen ansioituneen Gimp-taiteilunsa takia.

kuva on varastettu