takki: R-collection, paita: H&M+, housut H&M+, laukku: Lumi (saatu) kengät: Vans, kello: Kenzo

Aurinkolasit on tärkeä, mutta myös hankala asuste pienelle lapselle. Yleensä ongelmana on se, ettei turvallisia ja päässä pysyviä laseja löydy, ei ainakaan hyvän näköisenä. Muistan jo odotusaikana kauhistelleeni, miten rumia lasten aurinkolasit voivatkaan olla, mutta onneksi juuri viisi vuotta sitten alkoi tulla markkinoille myös hyvännäköisiä ja turvallisia laseja. 

Kaamoksella on ollut taaperoaikana kahdet aurinkolasit: pienemmät Babiatorsit sekä Ki ET LA:n Jokala-lasit. Näistä tein aikoinani ihan testipostauksenkin. Ki ET LA:n lasit pysyivät tuolloin kolme vuotta sitten paremmin päässä, mutta niiden miinukseksi koitui linssien huono pysyvyys kiinni kehyksissä ja jo kesän päätteeksi toinen linssi oli hukassa. Jatkoimme siis Babiatorseilla, jotka oli muuten tosi mainiot lasit, mutta eivät pysyneet hyvin päässä. Jotenkin niillä kuitenkin vielä viime kesänä mentiin. 

Viime kesän lopulla ostin heräteostoksena Vansin kovaa muovia olevat aurinkolasit, mutta nämäkään eivät pysyneet hyvin päässä. Siksi viikolla lähdin ihan asiakseni ostamaan silikonista remmiä, joilla arskat saisi pysymään päässä. Kohtalokseni koitui lapsilisäpäivä ja hankin sekä silikoniremmin, että isommat Babiatorsin lasit Ipanaisesta. Remmi Vansin laseihin isän luo ja Babiatorsit mun luona käytettäväksi. Ja nämä isommat Babiatorsit sekä isompi lapsi onkin ollut tosi hyvä yhdistelmä, lasit pysyvät hyvin päässä ja näyttävätkin ihan kivalle! Luotan kyllä Babiatorsin laatuun ihan siksikin, että vaikka pienemmät lasit eivät ole olleet kovin paikallaan pysyvää laatua päässä ollessaan, on ne olleet leikeissä mukana kolme vuotta ja lelulaatikon alimmaisenakin pitäneet muotonsa ja linssit paikallaan. Ehkä näihin pienempiinkin olisi pitänyt hankkia jonkinlainen remmikiinnitys, eikä vain odotella paikallaan pysymisen ihmettä.

Loppuun faktapaketti. Kokemuksien lisäksi kokosin tähän postaukseen tietoa miksi ne aurinkolasit oikein ovat tärkeät lapselle. Tiedot on poimittu Yhteishyvästä ja Piilolinssioptikolta yhdistettynä vanhoihin tietoihini.

Lapsen silmät ovat herkät ja tutkimuksien mukaan pienen lapsen mykiöt läpäisevät jopa 95% auringonvalosta. Jatkuva altistuminen auringonvalolle on toki ikävä tunne lapselle muutenkin, mutta etenkin uv-säteilylle altistuminen voi aiheuttaa myöhemmin silmäongelmia kuten ennenaikaista harmaakaihia sekä mykiön samentumista. Uv-säteilylle altistumisen lapsena on todettu lisäävän silmäpohjan rappeuman todennäköisyyttä. Ongelmaa lisää se, ettei pieni lapsi osaa välttää suoraan aurinkoon katsomista.

On kuitenkin huomattava, että aurinkolaseja suositellaan käytettäväksi vain aurinkoisella säällä, sillä lapsen silmä tarvitsee valoa näön kehittymiseen. UV-säteilyä taas tulee myös pilvisellä säällä, joten silloin on hyvä pitää esimerkiksi lipallista hattua päässä. Pilvisellä säällä voi pitää myös vaaleampilinssisiä aurinkolaseja. Lapsen aurinkolasien on suojattava UVA- ja UVB-säteilyiltä sataprosenttisesti. CE-merkintä kertoo aurinkolasien täyttävän eurooppalaiset suojauskriteerit ja riittävästä suojasta kertoo merkinnät UV100% tai UV400. 

Kannattaa myös huomata, että näin keväällä aurinko paistaa matalammalta ja etenkin lumella leikkiessä kannattaa olla tarkkana: lumi heijastaa UV-säteet hajanaisesti ja säteilyä saattaa tulla arvaamattomista kulmista, ei vain suoraa auringosta.

Babiatorseilla on muuten vuoden mittainen takuu, joka korvaa rikotut tai hukatut lasit. Pitääkin ottaa tälle illalle tavoitteeksi, että täytän lasien rekisteröitymisilmoituksen, että takuu tosiaan on voimassa jos laseille jotain käy. 

Jos ette ole tätä jo tienneet, olen aika keskinkertainen ruuanlaittaja. Tykkään hyvästä ruuasta, mutta en viihdy kovinkaan hyvin valmistamassa sitä. Siksi voin ihan häpeilemättä tunnustaa, että me käytetään aika paljon helpotuksia arkiruuan valmistuksessa. Välillä koukkaan töiden jälkeen kaupassa vain hakemassa jonkun valmisruuan ja välillä oikaisen esimerkiksi kastikeaineksilla, joilla jopa minä en voi epäonnistua. Olen nimittäin sitä koulukuntaa, joka ei harjoittelusta huolimatta onnistu ikinä esimerkiksi ruskean kastikkeen teossa ja kun siinä voi oikaista, oikaisen mielelläni. 

Tykkäisin saada arkiruuan valmiiksi todella nopeasti, mutta nyt elämässä on pieni mutta. Se on lapsi, jonka pitää saada olla mukana kaikessa ruuanlaitossa ja käytännössä tehdä ruoka itse. On ihan mahtavaa, että lapsella on tosi kova kiinnostus ruuanlaittoa kohtaan ja opetankin siinä, missä olen itse hyvä: pilkkomisessa ja kuorimisessa. Nykyään ruuanlaittomme onkin melko mielenkiintoista, minä istun pöydän toisella puolella sydän sykkyrällä katsomassa, kun neljävuotias leikkaa terävällä veitsellä vihanneksia ja kuorii perunoita ja sitten kun hän on valmis, yritän saada ruuan syömäkuntoon niin nopeasti kuin mahdollista.

Eilen oli vuorossa perussettiä eli perunoita ja jauhelihakastiketta sekä vihanneksia. Alkuvalmistelut eli paprikoiden pilkkominen sekä perunoiden kuoriminen vei kämppäkaverilta karkeasti arvioituna tunnin, mutta noin tunteella leikattuja paprikoita osaa kyllä arvostaa. Myös perunat olivat viimeisen päälle kuorittu, ei löytynyt montakaan mustaa pistettä tai kuoren palaa. Kuorimisjätteestä päätellen perunat oli jopa osittain tuplakuorittu, mikä kertoo kuorijan kiinnostuksesta paljon. Ja sitten ruoka olisikin pitänyt olla jo valmiina. Melkein olikin.

Saimme Suomen Blogimedian MAGGI Mix-kamppiksen kautta testiimme noita kuvassa näkyviä MAGGI Mix-pussukoita, joilla arkiruuan valmistus sujuu sukkelasti. Perunat siis kiehumaan, naudan jauheliha kypsäksi ja vettä ja MAGGI Mixin Perinteinen Jauhelihakastike pussista perään. Tässä kastikkeessa on muuten Sydänmerkki mukana kertomassa paremmasta valinnasta. Ohjeessa suositeltiin lisäämään sipulia, mikä ei onnistunut koska apukokki kieltäytyy sipulin kuorimisesta ja silppuamisesta ja minähän en saa auttaa. Kastikkeen kiehuessa 10 minuutin ajan katoimme pöydän ja olimme valmiita syömään. Joissakin perheissä tähän menisi se max 20 minuuttia, mutta meillä...noo ei mietitä sitä! Valmista tuli ja hyvää oli.

Näihin MAGGIn kastikeaineksiin liittyy mulla hauskoja muistoja myös opiskeluajoilta. Mä tulen itse perheestä, jossa oli vähän liiankin kunnia-asiana tehdä kaikki alusta pitäen itse ja en opiskelujeni alussa edes tiennyt mitä tällaiset kastikeainekset ovat. Kerran kaverini Toni kuitenkin kokkasi ihan maailman parasta spagettia ja jauhelihakastiketta ja olin pyörtyä, kuinka hyvää se olikaan. Toni kertoi, ettei millään voisi sanoa kastikkeensa reseptiä, kyse oli kuitenkin salaisesta sukureseptistä. Ostin tarinan täysin ja muutaman päivän päästä Toni hekotellen tunnusti, että MAGGIahan se oli. Sen jälkeen opiskelijakämpässäni kokkailtiin aika useinkin pussikastikkeita. Mulle tulee vieläkin välillä pakottava tarve nimenomaan tuohon spagettikastikkeeseen, vaikka yleensä teenkin bolognesen viikonloppuisin, milloin on aikaa hauduttaa tuoreista tomaateista tehtyä kastiketta pitkään. Ei voi siis ainakaan väittää, että ne rakkaimmat ruokamuistot olisi aina niitä mummon pitkään hauduttamia erikoisuuksia!

Vaikka nyt onkin pääsiäismaanantai, tulee teillekin varmasti niitä maanantaita, jolloin ei jaksa tai huvita laittaa tuntikausia arkiruokaa. Siksi tämän postauksen yhteydessä olisi jaossa MAGGIN selviytymispakkaus noihin hetkiin, mukana on mm. MAGGI Mix-tuotteet sekä muita arkea helpottavia ruuanlaittotuotteita. Kertoessasi kommenttiboksissa oman arkiruokalempparisi osallistut arvontaan! Vastaathan viimeistään maanantaina 4.4. 2016.

#noljakanfaija asuu Joensuussa Noljakan lähiössä ja kirjoittaa pitkiä pohdiskeleviakin blogipostauksia, joissa on arki vahvasti läsnä. Sulo-vauvan faija kantaa lastaan kantorepussa, käy vauvauinnissa, sormiruokailuttaa lastaan ja harmittelee samalla Runeberginpäivän ja laskiaisen liian läheistä ajankohtaaa, koska onhan se nyt hullua syödä monia teemaleivonnaisia saman viikon aikana. Tykkään Noljakan faijan kirjoitustyylistä ja mukavasta arkisuudesta. Harmi, että blogi siirtyi Vauva-lehden alle, sillä Vauvan blogipohja on käsittämättömän huono ja nytkin siellä pyörii ties mitä kieriviä juustonkuvia lukemista hankaloittamassa. No, toivottavasti joku korjaisi faijan paremmalle alustalle - mahdollisimman nopeasti!

Lattepappa tuli perheblogiskeneen rytinällä. Muistan kun yksi päivä Instagramseuraajakseni oli liittynyt Lattepappa.fi nimellä varustettu profiili ja kävin uteliaisuuttan klikkaamassa itseni sisään. Huomasi heti, että blogi ei ollut mikään yhden illan inspiraatio, sillä sivulta löytyi kaikki mediakortista lähtien. Onneksi myös sisältö oli hyvin tehtyä ja kiinnostavaa. Varsinkin vauvaperheelliset löytävät blogista mielenkiintoista tuotetestisisältöä, myös videomuodossa. Lattepappa.fi ei ole vielä kovin suuri, mutta povaan tälle blogille pitkää ja loistavaa tulevaisuutta, koko paketti on harkittu mutta silti mukavan aito.

Heikki Leppimäki saattaa olla Länsi-Suomi lehden lukijoille tuttu kolumnisti* ja viime keskiviikosta asti hän on kirjoittanut myös omaa blogia. Löysin Heikin kirjoituksen Facebookin kiintymysvanhemmuus-ryhmästä ja tykkäsin heti sekä tyypistä että blogista. Vielä en voi sanoa mitä kaikkea blogissa käsitellään, mutta jo kolmen ensimmäisen postauksen jälkeen meitsi on mukana! Blogissaan Heikki on jo kirjoittanut mm. facebookin merkkivaateryhmistä, nössöistä isistä sekä 2-vuotiaasta pojastaan, jota on puhuteltu neidiksi. Omaan elämääni Heikin kirjoitukset resonoivat näistä kolmesta ensimmäisestä blogista eniten, ehkä ihan siksi että hänkään ei ole enää ihan pienen vauvan vanhempi. 

*) minulle ei ollut, mutta osaan googlettaa

Ja sitten on Tommi. Suomen ensimmäistä isyysblogia ei voi unohtaa listalta, sillä vuosien varrella musta on tullut ihan Tommi-fani. Isyyspakkauksessa kirjoitetaan monesti asioista, joista en itse ole niin edes kiinnostunut (fancy ruoka, ravintoloissa ja itsetehtynä, huh!) mutta tämä blogi pitää mut tietoisena, mitä isolla kirkolla tapahtuu. Tykkään myös lukea Tommin tyttären sutkautuksia sekä ihan vaan pysyä perillä siitä, mikä on Angry Birdsien seuraava harppaus ja missä Tommi yksin tai perheineen matkustaa. Aihepiirinsä puolesta tämä blogi saattaisi olla mulle liian snobi, mutta kun tyypit taustalta tuntee, tietää että jotkut nyt vain ovat trendien aallonharjalla - vähän vahingossa :D

Tässäpä nämä! Jäikö joku loistava isyysblogi mainitsematta? Kerro se kommenttiboksiin!

kuvat: blogeista

Terveisiä Itä-Helsingistä, täältä pahamaineisesta pääkaupungin ongelmapesäkkeestä. Rasisminvastaisen viikon, sekä bloggaajaporukalla ideoimamme Vanhemmat rasismia vastaan teeman vuoksi hieman asiaa siitä, miltä tuntuu asua lähiössä, jossa asuu monia eri kansalaisuuksia. Olemme asuneet nykyisessä kodissamme yli neljä vuotta ja naaapurissamme on koko ajan asunut paljon maahanmuuttajaperheitä. Lähikaupassamme palvelee maahanmuuttaja, lähikioskia pitää maahanmuuttaja, päiväkodissa on töissä monia maahanmuuttajia ja päiväkotiryhmissä on maahanmuuttajataustaisia lapsia. Tämän hetken uutisoinnin perusteella pitäisi varmaankin ihmetellä miten me ylipäätään olemme hengissä.

Tässä tulee nyt faktaaa: Maahanmuuttajat ovat ihmisiä kuten me suomalaisetkin. Meillä suomalaisilla on erilaisia tapoja ja kiinnostuksenkohteita, niin myös maahanmuuttajilla. Maahanmuuttajia tulee monista eri maista, ei vain kriisimaista. Henkilökemiat eivät ole kiinni etnisestä taustasta.

Ongelmia maahanmuuttajien kanssa samassa taloyhtiössä asumisessa: 

Monet saman kansalaisuuden omaavat ihmiset pukeutuvat samalla tavalla. Siinä missä suomalaisella on päällä Marimekon raitapaita ja farkut, pukeutuu musliminainen pitkään mekkoon ja hijabiin ja ensi alkuun ihmisiä on vaikea erottaa toisistaan. Moikkailen siis kaikkia hijabiin pukeutuneita naisia lähihoodeilla, koska en ole varma asutaanko me samassa talossa. En sanoisi tätä silti suureksi ongelmaksi, koska tervehtiminen on kohteliasta. 

Toinen ongelma on, että samaan lähiöön hakeutuu usein samasta maasta olevia ihmisiä, joita yhdistää esimerkiksi sama musiikkimaku, ruokakulttuuri, uskonto ja niin edelleen. Yhtenäiseen ryhmään on hankala tutustua, mutta tutustumista helpottaa tieto, että vaikka he puhuvat keskenään julkisesti äidinkieltään, iso osa puhuu myös suomea. Neljän vuoden kokemuksella olen huomannut, että pommi-iskujen sijaan naapurini suunnittelevat kauppalistoja ja esimerkiksi kouluun hakemista.

Kolmas ongelma, joka on se isoin näistä on rasismiin tottuminen ja sen omaksuminen osaksi identiteettiä. Jos sinulle on pienestä asti puhuttu rasistisesti, se tarttuu. On melko valaisevaa nähdä murrosikäisen somalitytön huutavan häneen rasistisesti suhtautuvalle venäläisnaiselle, että opettelisit puhumaan suomea tai menisit sinne mistä tulitkin. Sitä jää miettimään, mistä tämä tyttö on nämä sanat oppinut - väitän ettei omilta vanhemmiltaan. 

Neljäs ongelma on suomalaisten ennakkoluuloisuus. Ihan tosissaan ihmiset luulevat, että maahanmuuttajat tuovat mukanaan minareetit ja rukouskutsut kaikuvat tunnin välein. Eivät tuo. Monet maahanmuuttajista ovat kuten suomalaisetkin: tapauskovaisia. Uskonto voi olla näkyvämmin esillä esimerkiksi pukeutumisessa, mutta päivittäisissä kohtaamisissa se ei monesti näy. Hijab on kuin rippiristi, monilla käytössä mutta ei välttämättä kerro kantajastaan mitään uskonnollista, kulttuurista ennemminkin. Kun suomalaisilla on ennakkoluuloja, joita he eivät haluakaan kumota, tulee tietyistä alueista maahanmuuttajavoittoisia ja leimaantumisen pelossa osa suomalaisia muuttaa myös pois näiltä alueilta. Tämän takia koen, että sen lisäksi että lähiöasuminen on mukavaa, on meillä hyvä syy asua täällä. Leimaantumisen pelon sijaan mä voin omalla esimerkillä kumota ennakkoluuloja, fakta kuitenkin on, että meillä ei ole ollut mitään ongelmaa ulkomaalaistaustaisten ihmisten kanssa. Päin vastoin, viimeksi viime viikolla lapsi sai naapurin kongolaisperheen pojan uimahousut lainaaan, kun omat olivat jääneet isän luo. Näin arkista se yhteiselo oikeasti on. 

En kiistä, etteikö maahanmuuttoon liittyisi ongelmia. Tottakai niitä on, paljonkin. Mutta itsessään maahanmuuttajat ovat yhtä heterogeeninen ryhmä kuin äidit, koiran omistajat tai yksityisautoilijat. Kaukaa katsoessa on yhtä helppoa olla rasistinen tai solidaarinen, senpä takia toivotankin sekä ennakkoluuloiset että suvaitsevaiset ihmiset tervetulleeksi lähiöön, olemaan ja elämään. Tutustumaan niihin ihmisiin, joista monella on mielipide mutta paljon harvemmalla arkisia kokemuksia. Itä-Helsinki says welcome.

Jos et vielä uskalla tänne saaakka, liity edes facebookryhmäämme.

yhteistyössä Lempee

Toivottavasti mahdollisimman moni on kuullut Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjasta, jossa kannustetaan suomalaisten tuotteiden ja palveluiden ostoon. On laskettu, että jos jokainen suomalainen satsaisi 10 euroa enemmän kuukaudessa suomalaisiin tuotteisiin ja palveluihin, se tarkoittaisi 10 000 uutta työpaikkaaa. Tämä ei tarkoita, että ulkomaalaisista palveluista tulisi luopua kokonaan tai ettei niitä saisi käyttää - vain sitä, että noin pieni sijoitus kuukausitasolla on jo maanlaajuisesti merkittävä juttu. Koska itse työskentelen useassa suomalaisyrityksessä viestintähommissa, toivon tottakai jo oman työni puolesta, että suomalaisen työn tukeminen olisi pinnalla. Ja ei, en ole itsekään hanki kaikkea suomalaisena, mutta tarkoitus ei olekaan, että yksi ihminen tekisi kaiken, vaan me kaikki yhdessä.

Yksi helpoimmista tavoista satsata suomalaiseen on ostaa suomalaisista kaupoista. Varsinkin verkkokauppapuolella se on helppoa ja usein kannattavaakin. Esimerkiksi lastentavara ja vaateostoksia tehdessä on kiva, että suomalaisen verkkokauppiaan saa usein nopeasti kiinni ja tuotteiden palautus on helppoa ja ripeää. Parhaimmassa tapauksessa suomalainen verkkokauppias mittaaa housujen lahkeenpituuden pyynnöstä ja palautukset hoituvat lähes aina sutjakammin, mitä isoilla kansainvälisillä ketjuilla.

Vaikka verkkokauppapuoli kasvaa Suomessa koko ajan, on kiva huomata, että myös kivijalkaliikkeissä tapahtuu ja tulee uusiakin yrittäjiä, jotka haluavat verkkokaupan lisäksi palvella asiakasta liikkeessä. Yksi tällainen liike avattiin viime viikolla Helsinkiin Eerikinkatu 9:ään. Osoitteesta löytyy nykyään Lempee - kauppa, joka myy vain Suomessa valmistettuja tuotteita. Valikoima on vielä pieni ja keskittyy lasten- sekä naistenvaatteisiin ja asusteisiin. Kävimme eilen Riikan kanssa tutustumassa Lempeeseen ja toivonpa tosiaan, että muutkin Helsingissä nyt tai vaikka kesälomalla tallailevat löytävät puodin.

Lempeen merkkejä ovat tällä hetkellä Höö, Melli, Kimperi, Johanna K design sekä byPinja-korut. Lasten malleja löytyy vauvakokoisista aina kokoon 140cm saakka. Hööltä ja Melliltä löytyy myös naistenmalliston tuotteita, paitoja, hameita ja mekkoja valikoimista. Ja kaikki tuotteet on tosiaan valmistettu Suomessa. Näin kevään korvalla ihastuin itse Höön monitoimimekkoon, jonka pystyi kietomaan monin eri tavoin nauhalla, mutta jättää myös kaftaaanimaaisesti auki.

Mekko jäi vielä ostoslistalle, vaikka jotain pientä tuli hankittuakin. Höö-merkki on mulle tuttu Kaamoksen vauvavuodelta ja olin oikeastaan unohtanut koko merkin hetkeksi. Nyt kun Kaamos on kasvanut yhtäkkiä tosi paljon pituutta, on vaatekaapin sisällöstä puolet liian pieniä ja siksi ostinkin Höön housut ja paidan kevätvaatteiksi. Musta-punainen on Kaamoksen lempiväriyhdistelmä, jos väri pitää valita niin se on yleensä aina musta tai punainen. Musta-punaisena löytyy mm. potkulauta, pyöräilykypärä ja sadetakki - ja nyt nämä Höön vaatteet. Mukaan tarttui myös Kimperin retrohenkinen t-paita, jossa oli junapupuja! Ennustan retron paluuta lastenvaatteisiin hetkenä minä hyvänsä, ainakin mulla on ykskaks tosi kova himo nostalgisiin kuoseihin vuosien tauon jälkeen.


Lempee-puodin avautumisen kunniaksi Lempee tarjoaa lukijoilleni -10% tutustumisalennuksen Eerikinkatu ysissä. Alennus on voimassa maaliskuun loppuun saakka. Lempee on auki myös pääsiäislauantaina.

Huomasin, että olen löytänyt kirppismoodini takaisin pitkän tauon jälkeen. Oli pitkä aika, kun en jaksanut kierrellä kirppiksillä, vaikka tykkään vanhoista käytetyistä vaatteista ja asusteista melkein enemmän kuin uusista. Ja parasta on tietenkin, kun löytää sellaista jota on oikeasti halunnut hankkia. 

Eilen tein varmasti kevään parhaimman kirppislöydön laadukkaiden nahka-puuvillahansikkaisen muodossa. Olen katsellut virkattua puuvillaa ja nahkaa yhdistäviä ajajan hansikkaita Hestran liikkeessä Kluuvikadulla ja olisi ollut vain ajan kysymys milloin olisin ne hankkinut. Siksi saman tyyppiseen klassikkomalliin kirppiksellä ilostutti kovasti, nämä olivat erittäin hyväkuntoiset ja juuri oikean kokoiset - ilolla maksoin 4 euroa näistä.

Hansikkaat sopivat hyvin vanhan Uffilta löytyneen pikkulaukun kaveriksi, eikä nuo Dr Martensin Smithitkään huono kombo ole näiden kanssa.

Kuva on muuten otettu Eerikinkadulta, jonne avautui viime viikolla pelkästään suomessa tehtyihin lastenvaatteisiin erikoistunut Lempee-vaateliike. Huomenna blogissa kurkataan Lempeen sisään ja sikäli mikäli assari on kuvauspäällä, saatetaan nähdä erään vauvavuodelta tutun suomalaismerkin paluukin. Ainakin ne tuolla pussissa odottavat uutta omistajaansa.

Mä en ole mikään kotitöiden suurin fani. Mulla jäisi tiskit tiskaamatta ja roskat viemättä helposti kun keskityn mieluummin muihin mukavampiin asioihin. En erityisemmin pidä arkiruuan laittamisesta ja sängyn petaaminenkin on turhaa, sillä eihän siellä makuuhuoneessa kukaan käy päivällä. Tai jos käy niin me päiväunilla. Kotityöt on mulle pakollinen paha ja myönnän sen häpeilemättä, sillä ei kaikesta tarvitse tykätä. Halutessani osaan kuitenkin pedata sängyn ja pitää kodin kohtuullisen siistinä, mutta nämä asiat eivät ole mulle tärkeitä, ennemminkin pakollinen paha.

Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta monenlaista täytyy kuitenkin opetella pienestä pitäen. Kotitöiden opettaminen on haastavaa, kun ei itse arvosta niitä kovinkaan korkealle. Olen kuitenkin nyt yrittänyt skarpata kotitöiden opettamisessa ja ehkä jopa innostunut itsekin kodissa puuhastelemisesta, kun on innokas apulainen kaverina. Meillä neljävuotiaan kotitöihin kuuluu muun muassa:

-lelujen ja kirjojen siivoaminen olohuoneesta omaan huoneeseen (lähes) päivittäin

-oman huoneen siivoaminen yhdessä minun kanssani, säännöllisen epäsäännöllisesti (ei todellakaan päivittäin)

- roskien vienti yhdessä, yleensä aamuisin päiväkotiin mennessä

- pyykkien peseminen ja rumpukuivaus yhdessä (värien lajittelusta en jaksa nipottaa)

- likaisten vaatteiden vieminen pyykkikoriin tai edes kylppärin lattialle

- kattaminen ja likaisten astioiden keräys kanssani 

- kaupassa käyminen yhdessä (oman kauppalistan kanssa)

- kukkien kastelu (koska minä en muista)

Näistä hommista ei useimmiten tule valitusta, ehkä siksi että suurin osa kotitöistä tehdään yhdessä. Haasteelliseksi lapsen kotityöt tekee oikeastaan vain se, että tekemiseen kuluu ihan tuhottomasti aikaa ja monesti minä alan turhautumaan tekemiseen ennen lasta. Myös lapsen omat tavat tehdä kotitöitä on vähintään erikoisia, tänään hän pesi lattiaa kastelukannun ja kynsiharjan kanssa. Teki mieli mennä sanomaan Niina Lahtisen äänellä, että eihän sitä nyt noin tehdä, mutta toisaalta miksi ei tehdä? Hyvin lähti lattiaan linttaantunut raakasuklaamössö pois!

Nyt mietin mitä tuohon kotityölistaan voisi lisätä. Perunoiden kuoriminen? Vessan siivoaminen? Jokailtainen päänahkahieronta (minulle)? Olisi hauska kuulla millaisia kotitöitä teillä tehdään ja mitkä jutut jäävät vanhempien vastuulle. Meillä esimerkiksi tiskaaminen on juttu, jota en halua tehdä yhdessä kuin kesäisin mökillä. Jos silloinkaan.

Mulla on ollut yleissivistyksessä Järvenpään mentävä aukko, joka täyttyi tänään kun lähdin kauneusmatkalle Järvenpäähän. Kyllä, siis Järvenpäähän, pikkukaupunkiin 30 minuutin junamatkan päässä Helsingistä. Sain jo aikoja sitten virolaista luonnonkosmetiikkaa myyvältä Handmade Cosmeticsilta kutsun tulla testaamaan TurBliss-turvevartalohoito paikalliseen Sabaidii Beauty&Spahan. Olen viimeisen vuoden aikana hurahtanut turpeeseen kyynärpäitäni myöten ja päässyt mm. Suomen johtavan  turvetutkijan, geologi Riitta Korhosen kotiin turvesaunaan ja turveoppiin, joten tottakai myös kauneushoitolassa tehtävä hoito kiinnosti. Kun Riitan turvesaunassa käytimme 100% turvetta, johon ei ole lisätty mitään, kauneushoitolassa turve oli toki pääosassa, mutta turpeen seassa oli myös katajanmarjan kukkavettä, unikonsiemeniä sekä merisuolaa.

Kokemus oli ihana! Perinteisestä turvevartalohoidosta poiketen TurBlissin hoitoturve oli rakeista ja se hierottiin ihoon pyörivin liikkein, jolloin unikonsiemenet ja merisuola kuorivat ihoa ja saivat turpeen humus- ja fulvohapot vaikuttamaan entistä paremmin. TurBliss hoitoturve hierottiin kehoon osissa, käärittiin hyvin ja tehoajan jälkeen hoitoturve hierottiin pois lämpimillä pyyhkeillä. Ihosta oikein tunsi, kuinka mikroverenkierto aktivoitui, mutta ihme kyllä hoito oli perinteistä turvehoitoa hellempi, eikä iho punoittanut juurikaan hoidon jälkeen.

Turvehoidon idea on, että bioaktiiviset aineet nopeuttavat aineenvaihduntaa ja poistavan kudoksista kuona-aineita ja nesteitä. Niin vartalo- kuin kasvonaamiotkin parantavat hoidettavan alueen verenkiertoa ja mikroverenkiertoa ja kuten olen TurBlissin kasvonaamioita ylistänyt, vaikutuksen tuntee ihan heti. Vartalohoidon yhteydessä sain myös TurBlissin 24 karaatin kosmetologista kultaa sisältävän turvenaamion kasvoilleni ja vaikka järki sanoo, että kulta olisi vain markkinointitemppu, eron kullattomiin naamioihin huomasi heti. Kulta teki naamiosta hellävaraisemman tuntoisen iholle ja iho ei ollut ollenkaan niin punainen, mitä muiden turvekasvonaamioiden jälkeen. Lisää kullan vaikutuksista voit lukea täältä.

Turvehoidon jälkeen on hyvä juoda paljon vettä ja muistaa jatkaa runsasta vedenjuomista muutama päivä myös hoidon jälkeen. Turpeen aineenvaihduntaa kiihdyttävä vaikutus ei poistu hoidon loputtua, siitä se vasta alkaa ja kokemuksesta tiedän, että pissalla saa juosta melko tiiviiseen tahtiin :) Aineenvaihdunnan lisäksi turpeen on todettu vaikuttavan positiivisesti mm. akneen, psoriakseen, ihottumiin, nivelvaivoihin ja luonnollista estrogeenia sisältävänä raaka-aineena sillä on hoidettu myös esimerkiksi kuukautisvaivoja ja vaihdevuosioireita. Estrogeenista ei tarvitse kuitenkaan huolestua, sitä on turpeessa minimaalisen vähän ja vartalohoitoja ei tietenkään tehdä päivittäin. Ja eihän turvehoidot mikään uusi juttu ole, vaikka Suomessa vieläkin harvinaisia. Keski-Euroopassa turvehoitoja on tehty yli 200 vuoden ajan ja myös Viro on yksi edelläkävijämaa turpeen käytössä. Virossa TurBlissin tuotteet ovatkin voittaneet monia arvostettuja kosmetiikkapalkintoja, joten ehkä me suomalaiset vaan tullaan tässä asiassa jälkijunassa. En edes ymmärrä miksi näitä ei myydä joka verkkokaupassa, kannattaisi kyllä.

Turvetuotteiden lisäksi TurBlissiltä ilmestyi ihan viime viikolla uusi todella tuhti marjaöljyseoitus, joka on hyvin mielenkiintoinen tuote. Se on koostumukseltaan kuin tervaa ja levitetään näppärällä roll-on pullolla. Öljyn nimi on suomennettuna Maaginen marjaöljy ja kieltämättä se tuntuukin siltä. Olen viikon ajan testaillut öljyä ja tykkään valtavasti tuosta roll-on ominaisuudesta, jolla öljyä on tosi näpärä levittää ohut kerros iholle. Ja miten ihana paketti! En voi sille mitään, mutta se miten kosmetiikka on pakattu merkitsee mulle tosi paljon. Hoitavien ominaisuuksien lisäksi kosmetiikan käyttäminen on meditatiivista ja kokemukseen vaikuttavat kyllä myös tuoksu ja ulkonäkö. 

Mikäli turve on ihan uusi juttu, kannattaa lukaista myös muut TurBliss-juttuni:

TurBliss turvenaamio apuna ihonhoidossa

Kultaa ja suovettä iholle

Kuten eräskin ystäväni toteaisi, mä olen nyt tällainen turvelähettiläs. Mutta mulla nämä tuotteet toimii tosi hyvin. Olisikin kiva kuulla oletteko te testanneet turvenaamioita ja suovesisuihkeita? Mitäs tykkäätte?

En tiedä tuntuuko teistä, mutta minusta ainakin tuntuu että viime aikoina on uutisoitu tosi paljon kemikaalien haittavaikutuksista. Toisaalta asia on hyvä, tietoa pitää jakaa. Mutta toisaalta jaetun tiedon tulisi olla totuudenmukaista, mikä ei aina ole toteutunut. Voisi luulla, että itse edustan luonnonkosmetiikkafriikkinä sitä kastia, jota pelottaa etenkin synteettiset kemikaalit. No, kyllähän ne mietityttää, mutta pakko sanoa etten ole hetkeen lähtenyt mukaan näihin nykyään viikottain vaihtuviin kemikaalipelkoihin. Luotan maalaisjärkeen, että kun perusasiat on kunnossa, se riittää.

Kaamoksen ollessa pieni, olin paljon tarkempi kemikaalikuormastamme ja juuri näihin aikoihin ilmestyi Kemikaalikimara-blogin Anja Nysténiltä Kemikaalikimara lapsiperheille-kirja. Silloin ajattelin, etten hanki kirjaa, koska mua vähän pelotti syyllistyisinkö entistä enemmän kemikaaleista. Nykyhetkessä kirja taas tuntui enemmänkin huojentavalta, sillä yleinen ilmapiiri on muuttunut muutamassa vuodessa todella paljon, anteeksi nyt vain, hysteerisempään suuntaan. Ostin kirjan sitten vasta tänään, kun kävin Ipanaisessa asiakasillassa, jota veti Anja Nystén. Kirjasta ei siis ole vielä analyysia, mutta ilta oli tosi mukava ja etenkin silloin imetyshormoneissani olisin tarvinnut tällaista tilaisuutta kysellä kemikaaleista. 

Anja on ympäristöasiantuntija, joka perustaa kantansa tieteeseen ja tutkittuihin tuloksiin ja tykkään tästä kulmasta paljon. Netissä meuhkaa nyt niin monenlaista sakkia, että on virkistävää kuulla asiantuntijaa joka on perehtynyt asioihin pitkällä aikavälillä ja joka ei lietso turhaan pelkoa. Lastenvaatteet kannattaa pestä aina ennen käyttöönottoa, mutta pesupähkinöitä tehokkaampiakin tapoja pesuun on. Ekomerkkejä on, mutta myös ympäristömerkityt (Joutsenlippu)tuotteet ovat hyvä valinta. Ftalaatteja eli muovin pehmentäjiä sisältävät tuotteet kannattaa heivata menemään, sillä ftalaatit voivat häiritä hormonitoimintaa. Bpa:ta eli bisfenoli a:ta sisältävät lasten ruokailuvälineet ovat kielletty Euroopassa ja kiellon voimaantulemisen jälkeen ostetut muoviset tuttipullot eivät aiheuttaneet Nysténissä pelkoja, vaikka niitä kuumennettaisiinkin. Kuulostaa mun korvaan fiksummalta kuin pelätä ihan kaikkea varalta.

Sain itsekin illan aikana kysymyksen voiko luonnonkosmetiikkaan luottaa. Mielenkiintoinen kysymys, johon ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Kerroin kuitenkin, että monet ihmiset voivat saada luonnonkosmetiikasta herkistymistä ja allergisia reaktioita aivan samalla tavalla kuin tavallisestakin. Se, minkä jätin sanomatta oli, etten itse pelkää parabeeneja oikeastaan ollenkaan, mutta käytän mieluummin automaattisesti parabeenitonta luonnonkosmetiikkaa koska luonnonkosmetiikassa säilöntäaineilla kuten ruusualkoholilla on ihoa hoitavia ominaisuuksia. Henkilökohtaisesti mulle ei ole ongelma kuitenkaan käyttää myös parabeeneja joissakin ihan must tuotteissa, joihin en löydä korvaajaa luonnonkosmetiikan puolelta. Kuten Anja illan aikana totesi, kannattaa aina miettiä kuinka paljon esimerkiksi herkistävää kemikaalia on tuotteessa ja kuinka usein sitä käyttää: on eri asia läträtä koko kroppa aamuin illoin kuin käyttää kerran viikossa pienelle alueelle tuotetta.

Kemikaalikimara lapsiperheille kirja on muuten tosi edullinen Ipanaisella, vain 12.50 euroa. Jos vain aihe kiinnostaa niin suosittelen tilaamaan, äkkiplarauksella tosi kiinnostava paketti ihan teini-ikäisenkin vanhemmalle. Kemikaalikimara-blogia taas kannattaa tarkkailla kiinnostavien artikkelien vuoksi, nyt ensimmäisenä pomppaa esille kasa dildoja, kun aiheena on kemikaalit seksileluissa. 

Jotenkin tuli Mimmi mieleen, kun otatin nopeasti asukuvia Hakaniemessä. "Noni, oon nyt siinä, hymyile vähä, just noin, ihan hyvä, valmis". Aikaa operaatioon meni minuutti, sekin yläkanttiin. Tällä kertaa ottajana oli Anni.

Tänään oli varmasti aika monella kevättä rinnassa ja minäkin sirkutin kuin pikkulintu auringon ansiosta. Kevättä todellakin on rinnassa ja sen näkee vaatetuksestakin. Hankin hetki sitten Papun syysmalliston mekon, jossa on rintamuksessa havunneulasia ja olen ulkoiluttanut mekkosta paljon. Mukavampaa saa hakea. Tänään mekkoon yhdistyi Adidas Pure Boost X- lenkkarit, jotka ilmestyivät mulle naistenpäivänä tulppaanikimpun kera kotiovelleni. Ovikellon soidessa hypähdin iloissani avaamaan ovea huudahtaen spontaanisti tuntemattomalle lähetille" ai sä toit mulle jätskiä!". "Eiku mulla on nää kengät, juoksulenkkarit. Hyvää naistenpäivää". Ei siis jätskiä minulle :D 

Juoksulenkkarit kuljettivat minut sitten tänään ainakin Pasilaan ja Kallioon ja illalla oli ajatus lähteä uimaankin, mutta pitkästä aikaa ilta yksin... makasin kotiin tultuani sängyssä surffaillen netissä ja katsoen Pirkka-Pekka Peteliuksen satuhetkeä Pikku Kakkosesta. 

Luit oikein. Pirkka-Pekka Peteliusta Pikku Kakkosesta yksin. Loppuun pieni tunnustus: Olen vähän ihastunut PP:aan viimeisen puolen vuoden sisällä. Viimeistään se kalasta tehty solmio linnanjuhlissa ja hopeoiotunut frisyyri saivat mun posket punettumaan. PP:n uudessa tyylissä on jotain samaa mitä Samuli Purton tyylissä, pientä keikarimaisuutta joka pistää polvet tutisemaan. Ja vaikka Pirkka-Pekka ei silli kaulassa Pikku Kakkosessa ollutkaan niin kyllähän sitä ihan mielellään... krhm...kuunteli. Suosittelen siis muillekin näitä satuhetkiä, ihan kulttuurin nimissä.