Mietin pitkään jaksanko tehdä minkäänlaista "vuoden parhaat" listausta blogiini, mutta aika monet kavereistani kyselevät säännöll...

30.12.15
Mietin pitkään jaksanko tehdä minkäänlaista "vuoden parhaat" listausta blogiini, mutta aika monet kavereistani kyselevät säännöllisesti lemppareitani ihonhoidosta, joten päätin tehdä listauksen parhaista ihonhoitotuotteista. Parhaista siis tällaiselle + 30-vuotiaalle pintakuivalle, ajoittain akneen taipuvaiselle iholle. Mutta useimmat tuotteista ovat joko yleistuotteita joka ihotyypille tai sitten herkälle iholle sopivia, joten toivottavasti mahdollisimman moni löytäisi uusia lemppareita näistä! Joukossa on suurimmaksi osaksi luonnonkosmetikkaa sekä muutama "tavallinen" vaihtoehto, sekakäyttäjiä kun tässä ollaan.


Aloitetaan putsareista! Tälle vuodelle löysin kaksi puhdistustuotetta, jotka jäävät varmasti jatkuvaan käyttöön. EkoPharman puhdistava vadelmavaahto* on kaikista kokeilemistani luonnonkosmetiikkaputsareista tehokkain ja sillä lähtee myös silmämeikki hyvin. Tuote on todella riittoisa, hyväntuoksuinen ja pakattu isoon pumppupulloon. Tätä suosittelen ihan kaikille, ikään ja ihotyyppiin katsomatta.

Vadelmavaahdon kaverina mulla on melko vasta ostettu GamArden misellivesi aamuihin ja niihin päiviin, jolloin en meikkaa ja kasvojenpesu laiskistuttaa. Luin jostakin kosmetiikkablogista tämän miselliveden olevan luonnonkosmetiikkamisellien ykkönen ja uskon sen, sillä silmämeikkikin lähtee tällä helposti pois. Tämä on muuten eka misellivesi, jota koskaan  käytän, eli Matti Myöhäinen ilmottautuu!

Uudistunut EkoPharman kasvovesi* on nyt mustaherukkauutepohjainen ja suihkutettavassa pumppupullossa. Mä en ollut ymmärtänyt kasvoveden merkitystä ennen tätä suihketta. Nyt olen huomannut, että oikean pH:n lisäksi kasvovesi tuo iholle kosteutta, etenkin kasvovoiteen kanssa hierottuna iholle. Suihkuttelen mustaherukkaista suihketta myös meikin päälle ja mulla on sitä pienessä suihkepullossa aina mukana. Tuoksu on tosi mieto, mikä sopii tähän hyvin. Saatan olla maailman ainoa luonnonkosmetiikkafriikki, joka ei tykkää niistä Dabban kukkaisvesistä. Musta ne haisevat ihan kammottavalle ja itselleni marjatuoksut sopivat paremmin.


Hillan Minnalta saatu BTB13 seerumi*pitää sisällään vain kolmea raaka-ainetta: hyaluronihappoa, L-karnitiinia ja oroottihappoa. Seerumi on poistunut jo myynnistä ja sen on korvannut joku vielä parempi saman tyyppinen tuote, mä käytän kuitenkin tätä vanhempaa vielä hetken. Tykkään tästä, koska seerumi imeytyy ihoon hyvin ja pitää ihosolut aktiivisina patentoidun koostumuksensa kautta. BTB13 yhdiste toimii niin iho-ongelmiin kuin anti-age hoitonakin. Mä käytän lähinnä akneen taipuvan ihon takia tätä.

Viime kesän hypetin yhtä tuotetta, Caudalien Eau de Beaute kasvosuihketta, joka kulki aina mukana. Nyt olen pitänyt ihoa supistavasta ja syväkosteuttavasta tuotteesta hieman taukoa, mutta nyt kun tätä postausta kirjoittaessani suihkutin sitä kasvoilleni ....ah! Vaikka Caudalie ei ole luonnonkosmetiikkamerkki, sisältää tämä kulttisuihke 100% luonnosta saatavia ainesosia, joista erityisesti eteeriset öljyt tuoksuvat voimakkaasti. Pieni 30ml purkki kestää hienojakoisen suihkeen ansiosta iäisyyden ja kuulemma käyttäjiksi lukeutuu mm. Victoria Beckham. Suihkeen esikuvana toimii  Unkarin kuningatar Isabellen käyttämä kauneusseerumi, mutta tuote toimii kaltaisilleni lähiökuningattarille yhtä lailla. 

Silmänympärysvoiteista kokeilussani oli muistaakseni kolmea erilaista tuotetta, joista virolainen Vestige Verdantin silmänympärysvoide osottautui lempparikseni. Voide on hyvinimeytyvää ja ei turvota silmiä. Vestige Verdantin voiteen paras juttu on kuitenkin tuo metallinen kärki, jolla tuote levitetään silmänympärysiholle. Littana ja aina viileä kärki on hyvä etenkin aamuisin, kun haluaa tasoittaa yön aikana tulleita silmäpusseja ;)


Vuosi 2015 oli mulle myös erilaisten palatuotteiden vuosi ja löysin monta suosikkia niistä. Ensimmäisenä mieleen tuli öljyiset hierontapalat Lushilta, joista kuvassa keltainen 100% luonnon raaka-aineista tehty Each Peach pala. Hieronnan sijaan käytän näitä paloja vartaloni rasvaamiseen etenkin talvisin, kun kosteusvoiteen tehot ei riitä.

Toinen suosikki löytyy niin ikään Lushin 100% luonnon raaka-aineista tehdyistä tuotteista, se on Full Of Grace seerumipala*, joka toimii hyvin myös kasvoöljyn tilalla.

Kolmas palasuosikki on tuo epämääräinen vihreä homeiselta näyttävä ympyrä. Se on shampoota :D Lushin Karma Komba päätyi listalleni ihan siksi, että saan sillä hiukset todella puhtaaksi ja se on tosi kätevä myös reissussa. Tämän palan kanssa on lennetty niin Tanskaan kuin Ivaloonkin pelkät käsimatkatavarat mukana. Muista ominaisuuksista en niin osaa sanoa, pääasia että paksun tukan saa iisisti puhtaaksi, ei mikään helppo homma kaikilla aineilla.


Listan viimeisessä osasta löytyy Laveran Rose Garden bodylotion, jota hankin yleensä Berliinistä kesällä. Mummomainen ruusuntuoksu on lempparini ja Laveran lotion on mukavan kevyt ja nopeasti imeytyvä tuote kesällä. Talvisin lisään päälle vielä öljyä jossain muodossa. Vartalorasvoissa en ole kovinkaan tiedostava, käytän jotain halpaa ja hyvää ja Lavera vastaa tuntomerkkejä enemmän kuin hyvin. (edit: kirjoitin tähän pitkät pätkät Weledan ruusu-vartalovoiteesta, kunnes tajusin ettei tämä ollutkaan sitä! Sekin on siis hyvä ja käytössä myös )

Hoitoainerintaman uusi tulokas kaapissani on Uoga Uogan Finally! hoitsikka puolukka- ja rosmariiniuutteilla. Tätä ei valitettavasti taida saada Suomesta, itse tilasin purkin Liettuasta ihan testimielessä ja tykästyin kovasti. Nyt kun olen kasvatellut tukkaani, haastavaksi asian on tehnyt hiusten paksuus. Ponnarini on kaksi kertaa yhtä paksu mitä suomalaisilla yleensä ja hiusten selväksi saaminen on melkoinen suoritus. Uoga Uoga sekä selvittää että hoitaa hiuspohjaa, joten tätä täytyy varmaankin tilata jossain vaiheessa lisää.

Kasvokuorinnoissa olen tykästynyt entsymaattisiin kuorintoihin, joissa kuorivia rakeita ei ole ollenkaan. EkoPharman mustaherukkakuorinta* on sopiva myös herkälle iholle ja sen vaikuttavana aineena ovat AHA-hedelmähapot. Ihon kuorinta kannattaa tehdä n. kerran viikossa, jotta kuollut ihosolukko irtoaa ja voiteiden tehoaineet pääsevät vaikuttamaan paremmin. 

Viimeisenä listalta löytyy vuoden yllättäjä, I love me-messuilta hankittu Crabtree & Evelynin Gardeners Hand Recovery kuorintavoide. Puhtaasti tuoksun takia hankittu kuorintavoide osottautui huipputuotteeksi, jolla saa sekunneissa sileämmät ja ihanantuoksuiset kädet. Merkillä on myös käsivoiteita, jotka ovat maailman kuuluja ja todella suosittuja, nämä eivät kuitenkaan ole luonnonkosmetiikkaa.

Tässä minun listani, löytyikö samoja suosikkeja? :) Entäpä ihan uusia tuttavuuksia?

* merkityt tuotteet saatu


0 kommenttia

Nyt on pakko tehdä tunnustus. Sekosin Lushissa . Ostin kaiken. Tai no, en ihan kaikkea, mutta kaikkea ihanan tarpeellista ja jännittävää. E...

28.12.15
Nyt on pakko tehdä tunnustus. Sekosin Lushissa. Ostin kaiken. Tai no, en ihan kaikkea, mutta kaikkea ihanan tarpeellista ja jännittävää. En voi sille mitään, että vaikka kuinka muuten käytän melko tiukastikin luonnonkosmetiikkaa ihonhoidossa, tekee Lush siihen melkoisen poikkeuksen. Olen vain todella todella addiktoitunut tuoksuihin ja koska en luojan kiitos enää kärsi tuoksuyliherkkyydestä, otan siitä vartalonhoidossa kaiken irti. Lushan ei siis missään nimessä ole pahimmasta päästä synteettistä kosmetiikkaa: käsin tehdyissä tuotteissa on huikeat määrät erilaisia kasvisöljyjä ja -voita sekä myös monenlaisia luonnonuutteita, monet niistä reilua kauppaa. Mutta melkein joka tuotteesta löytyy synteettisenä ainakin parfyymi (jota siis rakastan) ja melko monissa on muutakin ei niin luonnollista juttua, esimerkiksi säilöntäaineena joissakin tuotteissa käytetään edelleen parabeeneja ja monista tuotteista löytyy myös synteettisiä vaahtoavia ainesosia. Täysin turhia, jos minulta kysytään, mutta eivät onneksi vie tehoja luonnon ainesosilta.

Viime jouluna opin erään todella tärkeän asian, nimittäin sen, että Lush myy upeita lahjapakkauksiaan sekä kausituotteitaan puoleen hintaan heti joulun jälkeen. Siispä pidin pintani ennen joulua ja säästin himoni joulun jälkeiseen aikaan ja pistin nettikaupasta tilaten luultavasti Suomen Lushin alejen ekana asiakkaana keskellä yötä.


Yleensä sorrun Lushilla hemmottelemaan Kaamosta kaikenlaisilla muovailtavilla saippuoilla ja kylpypommeilla, mutta nyt hankin tuoksuvia tuotteita koko seuraavaksi vuodeksi ja lähinnä itselleni. Hankin pari valmista lahjapakettia, mistä löytyi mm. suihkusaippuaa, hierontapala, vartalokuorintaa ja kosteusvoidetta. Erikseen nappasin vielä jouluisen huulikuorinnan (koska joku nimeltä mainitsematon muksu maisteli edellisen loppuun hetki sitten), käsikuorintaa sekä käsivoidetta, kaikki -50% alessa. Käsien kuoriminen on talviaikaan mulle tosi tärkeä juttu, tuntuu ettei voiteet imeydy kunnolla ennen säännöllistä kuorimista. 

Kasvojenhoitotuotteita en Lushilta käytä kuin yhtä ainoaa, joka muuten on 100% luonnon tuote. Full of Grace seerumipala on ihan mieletön kuivan ihon hoidossa ja se jos jokin sisältää mielenkiintoisia raaka-aineita. Vai mitä sanotte murumuru-palmun voista, capuacuvoista, tuoreesta portobellosienestä ja rohtosamettikukkaöljystä? Yleensä hieron kiinteää öljypalaa kasvoihini iltaisin, sillä päiväkäyttöön tuote on ihan liian rasvaista. 

Olen muuten huomannut, että Lushin tuotteet eivät koskaan jää pyörimään hyllylle, vaan ne tulee käytettyä poikkeuksetta. Voiteet ovat näppärän kokoisissa purnukoissa ja kun viisi tyhjää purkkia vie Lushiin, saa mukaansa myymälässä tehdyn tuorenaamion. Ainiin, ja....


Netin kautta tilatessa sai muutaman pienen testerituotteen yllätyksenä! Melkein jo hieroin piparminttuvoidetta kasvoilleni, mutta onneksi tarkistin sen käyttötarkoituksen. Se on siis jaloille. Taidankin lopetella illan jalkahoitoon :)


8 kommenttia

Mulla on ollut viikon sisällä ilo käydä harrastamassa kulttuuria pikkupoikaseurassa jo kaksi kertaa. Jo perinteeksi muodostunut Cl...

27.12.15


Mulla on ollut viikon sisällä ilo käydä harrastamassa kulttuuria pikkupoikaseurassa jo kaksi kertaa. Jo perinteeksi muodostunut Club For Fiven joulukonsertti hoidettiin alta viime sunnuntaina ja tälle sunnuntaille menimme katsomaan toisen kaverin kanssa Tenavat-elokuvan ja sen jälkeen hampurilaisille. 

Kaamos on käynyt elokuvissa ensimmäisen kerran muistaakseni alle kolmen vuoden vanhana, mutta aina tuo leffaan meno vähän minua jännittää. Nyt mukana oli vieläpä ihan ensimmäistä kertaa elokuvateatterissa ollut kaveri, joten mietin nähdäänkö me lopputekstejä ollenkaan. Hyvin kuitenkin meni!

Tenavat on ollut mulle iso juttu joskus ala-aste aikoina ja odotin itse leffaa kovasti. Mulle elokuva upposi ihan hyvin, vaikka Ressun Lentäjä Ässä-seikkailut eivät oikein napanneetkaan. Mutta vaikka leffassa oli paljon hauskoja kohtauksia, tuntui poikien keskittyminen herpaantuvan vähän väliä. Ja kyllä mä sen itsekin huomasin, että välillä leffa kävi slow motionilla, mikä sopii musta sarjakuvien henkeen hyvin, nämä nykyajan lapset ovat vaan tottuneet nopeatempoisempaan kerrontaan. Tykättiin kuitenkin kaikki elokuvasta ja itse nostan peukkua erityisesti sille, että hahmot olivat ne vanhat tutut Tenavat-hahmot ilman suurempia nykyuudistuksia (vrt. uudet My Little Ponyt yms). Huomautettakoon kuitenkin, että sarjakuvien fanina halusin nähdä elokuvan nimenomaan 2-D:nä kolmiulotteisuuden sijaan.

Leffan jälkeen meille jäi aikaa leffakaverin äitiä odotellessa, joten notkuimme ensin rautatientorin jääpuistossa ilman luistimia ja suuntasimme sitten Mäkkiin syömään Happy Mealit, koska niiden mukana sai nyt Tenavat-lelun. Mulla on omaan Tenavat-fanitukseen liittyvä kunnianhimoinen tehtävä kerätä kaikki nuo Tenavat-hahmot ja onneksi sain ostettua pari ilman ateriaa mukaan, olisi nimittäin melkoinen työ syödä kolme Happy Mealia viikossa vain lelujen takia. (ja tästä tuli mieleen, että jos viime viikolla oli kolme erilaista lelua, meiltä jäi yksi hankkimatta, koska on vain Jaska Jokunen ja Tellu-lelut, argh!!) Tiedän, ettei Mäkkärissä käyminen ole kaikille mieluista, mutta mun on kyllä todettava, että on sille hetkensä. Monena aamuna olen hakenut mäkistä euron omena-kaurapuuron ennen joogaan menoa ja leluthan ovat usein tosi kivoja ja aina erikseen ostettavissa. Maidotkin on muuten luomumaitoa, eli vaikka epäkohtiakin löytyy, kyllä me välillä Mäkissä käydään.


Loppuhuvituksena tuo yllä näkyvä kuva, joka ei ole Jaska Jokusen ihastus vaan ihan minä vain. Löysin netistä Tenavanaattorin, jolla pystyi luomaan itsestään Tenavat-hahmon! Mulla on tietenkin sininen mekko päällä ja tuollaiset soljelliset prätkäbootsit :D

Mitäs te olette ekana välipäivänä puuhailleet?

2 kommenttia

En sitten malttanutkaan pysyä kuin päivän poissa blogista. Ja oikeastaan tämä joulupäivän kirjoitus onkin melko merkittävä ihan siksi, ...

25.12.15

En sitten malttanutkaan pysyä kuin päivän poissa blogista. Ja oikeastaan tämä joulupäivän kirjoitus onkin melko merkittävä ihan siksi, että joulupäivänä on blogillani vuosipäivä, tänään Oi mutsi mutsi täyttää siis viisi vuotta. Mutta tänäkään vuonna en ole keksinyt mitään superia, mutta ajattelin muistaa teitä muutamalla omasta mielestäni hyvällä sarjavinkillä, jotka löytyvät Yle Areenasta.

Aaton vastaisena yönä kinkun kypsymistä odotellessani löysin ruotsalaisen satukirjailija Astrid Lindgrenin elämänkertasarjan, josta kaksi ensimmäistä jaksoa löytyy nyt Areenasta, kolmas osa tulee YLE femillä sunnuntaina 27.12. klo 20.00. Elämänkerta on todella koskettava ja kertoo Astridin elämän käännekohdista, kuten aviottoman lapsen saamisesta 19-vuotiaana sekä elämästä ensimmäisen ja toisen maailman sodan aikana. Astrid Lindgrenin tarina on hyvä lähtölaukaus vuodelle 2016, jolloin WSOY:lta ilmestyy myös Astrid Lindgrenin uusi elämänkerta Tämä päivä, Yksi elämä. Kirjan ilmestymisajankohta on n. helmi-maaliskuussa 2016 ja on ainakin itselleni pakkohankinta. Ennen sitä suosittelen tv-sarjan katsomista, varsinkin kun näin joulun aikaan kun on (toivottavasti) hyvin aikaa.

Toinen sarjasuositus löytyy niin ikään YLE Areenasta. Punainen kolmio kertoo ehkäpä Suomen tunnetuimman kommunistin, Hertta Kuusisen tarinan sekä hänen poliittisen uransa että rakkauselämänsä kautta. Sarja on mielenkiintoinen ihan siksikin, ettei Suomessa tehdä nykyään paljon elämänkertoja televisoon ja historiallinen elämänkertadraama on harvinaista herkkua. Hertta Kuusinen on Lindgrenin tapaan ajankohtainen henkilö myös kirjapuolelta ja omalta yöpöydältäni löytyykin Heidi Köngäksen Hertta, jota on kehuttu tv-sarjaakin paremmaksi kuvaukseksi Kuusisen elämästä. Itse en ole vielä kirjaa avannut, mutta aion kyllä ennen uutta vuotta lukea sen. Heidi Köngäs on kirjan kirjoittamisen lisäksi ohjannut Punaisen kolmion. 

Jos historia kiinnostaa, suosittelen loppuun dokumenttia Punaisesta kolmiosta tutun Hertta Kuusisen kommunistiystävä Martta Koskisen traagisesta elämästä, joka päättyi Suomen valtion viimeiseen naisteloitukseen. Toisinkuin Hertan tarina, Martta Kuusisesta tehty Ompelija-dokumentti ei ole sävyltään romanttinen, vaan kertoo tarinan naisesta, joka teki kuten koki ideologisesti parhaaksi ja kärsi sen takia kovan vankilareissujen täyteisen elämän. Kiinnostava dokumentti ainakin niille, joita kansalaisten tarkkailu Suomen salaisen poliisin toimesta 1920- ja 30-luvuilla kiinnostaa. 

Näistä elämänkerroista ei välttämättä saa kevyttä joulufiilistä, mutta naisdokumentit ovat kiinnostavia ajankuvia ja nyt kun näitä löytyy peräti kolme samaan aikaan, kannattaa katsoa ainakin yksi!

kuva: Punainen kolmio sarjan pressikuvista

1 kommenttia

Terveisiä täältä käyneen perunalaatikon, konvehtijahdin, chiavanukkaan, pingviinipelin, hyasintin kukkamultien lattialta siivouksen ja p...

23.12.15

Terveisiä täältä käyneen perunalaatikon, konvehtijahdin, chiavanukkaan, pingviinipelin, hyasintin kukkamultien lattialta siivouksen ja papan kanssa ostoksille lähtemisen sekamelskasta! Tulin vain nopeasti toivottelemaan hyviä jouluja sekä kertomaan facebookistani löytyvästä arvonnasta.

Lisäsin viime yönä facebookiin tosiaan vuoden parhaan arvonnan teille lukijoille. Facebookiin siksi, että nykyisessä pohjassani kommentoijien piti jättää meiliosoite näkyviin ja se oli monista tylsä juttu. Palkintona on valinnanvarainen kauneudenhoitosetti upealta kotimaiselta Supermoodilta.

Mukavia joulunpyhiä jokaiselle! Minä lähden nyt sille vihon viimeiselle lahjarundille ja palailen langoille taas kun olemme syöneet ja levänneet tarpeeksi. Siihen asti so long!

2 kommenttia

Viime yönä menin ihan liian myöhään nukkumaan, sillä mulla oli sängyssä paljon nukkumista parempaa tekemistä... nimittäin Yellow Moodin...

22.12.15

Viime yönä menin ihan liian myöhään nukkumaan, sillä mulla oli sängyssä paljon nukkumista parempaa tekemistä... nimittäin Yellow Moodin Hannamari Rahkoselta lahjaksi saadun Raakaleivonnan ABC kirjan lukeminen. Raakaruoka on tullut muutaman vuoden aikana itselleni tutuksi ja tykkään kovasti erityisesti makeista raakakakuista, mutta koen ne melko haastaviksi tehdä. Raakaleivonnan salaisuudet alkoivat nyt kuitenkin hahmottua ihan eri tavalla, kiitos Hannamarin kirjoittamien ohjeiden. Nyt oikein odotan, että milloin ehdin ensimmäistä reseptiä testaamaan.

Raakaleivonnan ABC kertoo kaiken olennaisen raakaleivonnasta: välineet, raaka-aineet, tekotavat, tekstuurit, ojanpohjat ja parhaat niksit. Se sisältää myös reseptejä kakkuihin, piiraisiin, jäätelöihin, patukoihin, suklaisiin, tryffeleihin...ja kirjan kuvat, aivan upeita! Kuvat ovat hiottu niin viimeisen päälle, että kirja toimisi vaikka pelkkänä valokuvakirjana. Pieni osa kirjan resepteistä on jaettu Yellow Moodissa, esimerkiksi piparkakkutryffelien ohje kuvineen löytyy täältä. Suurin osa ohjeista on kuitenkin ihan uusia, ennen julkaisemattomia ja 100% vastustamattomia. Ja hassua kyllä, multa olisi löytynyt kotoa raaka-aineet moniin helppoihin herkkuihin, kuten kookospatukoihin, minttusuklaaseen, puolukkapiparijäätelökakkuun... Tuo puolukkapiparijäätelökakku suolakinuskeineen on mulla nyt joulun pyhien tekemislistalla, sillä uskon sen sopivan hyvin joulunaikaan.


Se miksi säntäsin heti kirjoittamaan Raakaleivonnan ABC-kirjasta on tietenkin joulu! Ja en nyt tarkoita, että muiden joulukiireiden lisäksi otatte vielä raakaleivonnan haltuun parissa päivässä, vaan että Raakaleivonnan ABC on myös loistava viimehetken joululahja. Postitusta ei tarvitse miettiä ollenkaan, sillä kyseessä on e-kirja, joka toimii melkolailla vekottimessa kuin vekottimessa, tietokoneesta puhelimeen! 

Ja tässä vielä paras osuus, nimittäin mulla on tarjota teille 15% alennus tähän raakaleipomisen suomalaiseen huipputeokseen ja saat sen hintaan 25.40 € (norm. 29.90). Tarjoushinta on voimassa vuoden 2015 loppuun. Kirjan voit tilata verkkopankkiostoksena täältä ja luottokorttiostoksena täältä. 

Mikäli hankit kirjan lahjaksi, on tärkeää huomata, että latauslinkki toimii vain kerran. Toimi siis näin:

1. Osta kirja myyntilinkin takaa.
2. Saat sähköpostiin kirjan latauslinkin, joka on kertakäyttöinen.
3. Kopioi sähköpostissa oleva kirjan latauslinkki hyvään talteen ja lähetä se yhdessä joulutoivotuksiesi kanssa ystävällesi sinä päivänä, kun haluat lahjan antaa. 

Tässä taisikin olla joulun helpoin ja kaunein lahja. Vaikka sitten itse itselle hankittuna. Eli sille rakkaimmalle ;)

kuvat: Raakaleivonnan ABC e-kirjasta

2 kommenttia

Tekoturkki on asia, jota en ihan heti uskonut itselleni hankkivani. Ei sillä, että olisi aitokaan ollut hankintalistalla. Yllätys oli siksi...

21.12.15
Tekoturkki on asia, jota en ihan heti uskonut itselleni hankkivani. Ei sillä, että olisi aitokaan ollut hankintalistalla. Yllätys oli siksi suuri, kun sain Zizziltä mahdollisuuden tilata jotain uudesta verkkokaupasta, ja en saanutkaan silmiäni irti heidän alennuksessa olevasta tekoturkista. Se vaan oli niin överillä tavalla hauska, ei yhtään aidon oloinen ja ennen kaikkea sopisi "vähän parempiin menoihini" toppatakkia paremmin. (hyvälaatuinen villakangastakki kun on edelleen vain haave)

Vaikka yleensä olen luonnonmateriaalien ystävä, en voisi kuvitellakaan kulkevani aidossa turkistakissa ja käytän aitoja turkiksia muutenkin tosi vähän. Meillä on kyllä muutama kirppikseltä pelastettu karvahattu, mutta muuten tällainen 100% feikki turkki käy enemmän kuin hyvin. Vaikka kieltämättä se on herättänyt hilpeyttä kavereissani. Erään ystäväni mielestä näytän tässä taidegalleristilta ja toisen mielestä ysärille jääneeltä glamrokkarilta. Mua vaan naurattaa nämä analyysit!


Zizzin koot ovat herättäneet blogissani kiinnostusta ja tässäpä niistä hieman lisää. Koot S, M, L ja XL eivät vastaa tavallisia kokoja, vaan löydät koko-oppaasta mitat joihin omia mittoja kannattaa verrata. Itselläni monet Zizzin vaatteet ovat kokoa M, tämän takin otin tarkoituksella reilumpana L-koossa. Takin kanssa tilasin samalla myös hyvässä tarjouksessa olleet farkut, ne ovat kokoa 46 ja istuvat tosi hyvin oikeasti n. 48 kokoiseen alaosaani. Eli numerokoot kannattanee valita hieman pienempänä, mitä normaalisti. Farkuissa 82cm pituus oli hyvä 168cm minulle.

Jos siis olet taidegalleristi, glamrokkari tai muuten vaan takin tai vaatteiden tarpeessa, kannattaa tsekata uuden Zizzi.fi:n valikoimat. Alennuksien lisäksi saat -20% alennuksen normaalihintaisista vaatteista käyttämällä koodia BL9643f. Koodi on voimassa vuoden 2015 loppuun saakka.

 Kuvat: Riikka


0 kommenttia

Viime viikoissa on ollut yksi erikoisuus, olemme nimittäin käyneet sekä viime että tällä viikolla kirkossa. Monet tietävätkin, ettemme itse ...

18.12.15
Viime viikoissa on ollut yksi erikoisuus, olemme nimittäin käyneet sekä viime että tällä viikolla kirkossa. Monet tietävätkin, ettemme itse kuulu mihinkään kirkkoon, mutta mulla on paljon kavereita erilaisissa kirkoissa ja kun kutsu käy, lähden mielelläni tutustumaan erilaisiin seurakuntiin. Viime viikolla helluntailainen kaverini kutsui mut syömään ja joulukonserttiin lähimpään helluntaikirkkoon. Se oli muuten ensimmäinen kertani helluntaiseurakunnassa koskaan. Tänään taas kävimme Alppilan kirkon kahvilassa syömässä lounasta Riikan kanssa.
Vaikka kirkon virallinen kokki olikin saanut juuri vauvan ja sen takia pois töistä, oli ruoka tuttuun tapaan tosi hyvää. Ja joululoman kunniaksi otettiin vielä jälkkäritkin, tuhtia brownieta sekä muutama Chjokon konvehti, joita oli myös kirkolla myynnissä.

Yksi syy, miksi Alppilan kirkolle menimme oli Kaamoksen bObles-maja, jonka halusimme lahjoittaa kahvilan leikkinurkkaan. Kirkolle ihan siksi, että siellä käy päivittäin paljon pikkulapsia ja koska käymme itsekin siellä säännöllisesti lounaalla, Kaamos voi vielä leikkiä majassa, vaikka se ei enää kotona olisikaan. Meillä ei siis ole mitään kirkon toimintaa vastaan, päin vastoin tykkään yhteisöllisestä toiminnasta kautta linjan, kuului se uskontoon tai ei. Raja on mennyt siinä, ettemme käytä esimerkiksi seurakunnan päiväkerhoja tai muita, mutta lahjoitan kyllä esimerkiksi Kirkon ulkomaanavulle kun kerääjä vastaan tulee. Miksi en lahjoittaisi, sehän ei ole keneltäkään muulta pois.

Ja tällä kertaa myös me saimme osamme yhteisöllisyydestä, sillä yllätyksemme kirkolla oli myös joulupukki lahjoineen! Yllätykseksi myös me saimme paketit ja mukaan lähti mm. Koiramäen Martta ja Tiernapojat-kirja! KIITOS!

Näin joulun aikana olen miettinyt paljon kristillisyyttä ja joulua monelta kantilta. Jos tapakristityksi kutsutaan ihmistä, joka kuuluu kirkkoon, mutta ei aktiivisesti harrasta uskontoa, me olemme jotain muuta. Emme kuulu kirkkoon, mutta käymme välillä kirkon tilaisuuksissa. Miellän kuitenkin monet kristilliset perinteet myös kulttuurisiksi perinteiksi ja haluan viedä niitä eteenpäin Kaamokselle. Koska emme maksa kirkollisveroa, pyrin siihen, että osallistun kuitenkin jotenkin seurakunnan tukemiseen. Onkohan tämä nyt laskettavissa tekopyhyydeksi vai miksi?

Tälle illalle olemme sitten jo lukeneet tuon tiernapoikakulttuuriin liittyvän kirjan ja katsoneet myös vuosituhanen vaihteessa tehdyn raskaamman musiikin version näytelmästä. Laitanpa sen tähän loppuun teillekin katseltavaksi.
Mukavaa viikonloppua!




9 kommenttia

Kävimme pari päivää sitten kirjakaupoilla etsimässä uutta luettavaa iltahetkiin ja kerrankin valinnat osui ja upposi meihin molempiin! ...

17.12.15

Kävimme pari päivää sitten kirjakaupoilla etsimässä uutta luettavaa iltahetkiin ja kerrankin valinnat osui ja upposi meihin molempiin! Nämä ovat sekä aivan ihania kirjoja, että sijoittuvat vieläpä talviaikaan ja toinen jouluun. Kumpikin on testattu nyt siis omassa lukulaboratoriossamme, jossa neljävuotias kuulija on aika kranttua sorttia. Pakko myöntää, että myös minä ääneen lukijana olen melko valikoiva ja kyllästyn liian helposti lastenkirjoihin. Näissä on siis myös tylsän aikuisen lukuintotakuu....

Ekaksi Suhosten sisaruksien Erikoiskoira Affe Talviseikkailu Lapissa, joka löytyi #Kirja pop-upista Unioninkadulta 40% alennuksella. Oli siis pakkohankinta. Kirja on melko ohut ja nopeasti luettava, mutta hauska ja ennen kaikkea kuvitukseltaan tosi yksityiskohtainen ja kiinnostava. Kirjan päähenkilöinä ovat 4-vuotiaat kaksoset Kerttu ja Arttu, jotka matkaavat tädin ja Affe-koiran kanssa Lappiin. Jännittäväksi kirjan tekee Affen katoaminen ja kaiken kaikkiaan kirja oli ihanan klassinen satu onnellisella lopulla. Tässä kirjassa yhdistyy mun mielestä kaksi tosi kivaa juttua: Ellan ja Aleksin tapainen yksinkertainen juoni ja kerronta sekä Salla Savolaisen kuvituksista tuttu nykyaikainen yksityiskohtaisuus (kirjassa oli tosi paljon Ivana Helsinki printtejä!). Tätä oli tosi kiva lukea ja katsella, suosittelen ehdottomasti lastenkirjahyllyyn!

Ja toinen valintamme oli Tatun ja Patun Ihmeellinen joulu, joka lähti mukaan vain ja ainoastaan Otavan kirjakaupan hyvän suosittelijan takia. Ja hyvä, että lähti, mä en ole ikinä nähnyt Kaamoksen nauravan tukehtumispisteessä yhtä kirjaa lukiessa alusta loppuun saakka! Me ollaan luettu ihan liian vähän Tatuja ja Patuja, mutta selkeästi nyt on se aika, milloin huumori alkaa kunnolla uppoamaan. Ehkä pienoisena miinuspuolena Tatuun ja Patuun saa myös aika paljon aikaa uppoamaan, mikä ei joka iltaisessa kirjarumbassa ole aina se paras juttu. Siksi on hyvä, että pidempien kirjojen lisäksi on olemassa noita lyhyempiä, kuten Erikoiskoira Affen kirja. Tatussa ja Patussa on kuitenkin sellaista huumoria, joka uppoaa myös aikuiseen hyvin ja nauroin itsekin kippurassa Outolan pojille, jotka sekoittivat joulukuusen ja joulupukin ja alkoivat etsimään tuuheaa ja hyväntuoksuista joulupukkia olohuoneen nurkkaan. Mietinkin eilen mikä olisi Tatun ja Patun suositusikäraja. Ehkä se olisi neljästä vuodesta ylöspäin aina vanhuksiin asti? 

En tiedä ehtiikö nämä enää tilaamalla kotiin jouluksi, mutta ainakin kirjakaupoista varmasti löytyy. Tai sitten alkuvuodeksi kirjastoon varaus vetämään, sillä nämä kannattaa lukea nyt talven aikana!

0 kommenttia

Olen monesti miettinyt, että internetin yleistymisen jälkeen maakunnalliset trendit ovat joutuneet väistymään. Ainakin itse muistan lapsuud...

16.12.15
Olen monesti miettinyt, että internetin yleistymisen jälkeen maakunnalliset trendit ovat joutuneet väistymään. Ainakin itse muistan lapsuudestani paljon nimenomaan lähipaikkakuntien tuotteita, joista tuli ilmiöitä ja joita sitten oli kaikilla lähitienoon ihmisillä. Esimerkiksi Oulussa päin käytettiin tosi paljon Kooma-nimisiä pipoja ja toinen kova oli Kaamos-kintaat. En tiedä hälyyttääkö kenelläkään muulla kelloja, mutta väitän että pohjois-suomalaiset tietävät nämä jutut hyvin.

Sattuneista syistä olen metsästänyt Kaamos-kintaita jo useamman vuoden. Yhdet löysin lapselle huutonetistä, mutta muuten ei koko internet ole osannut neuvoa näiden tuotteiden kanssa. Kunnes eilen kävimme Tuomaan markkinoilla ja mitäs sieltä löytyikään....


Tuulahdus suoraan Pohjoisesta! Nehän on ihan aidot Kaamos-kintaat! Nyt ehkä moni muukin tietää mistä puhun? Aplikoidut nahkakintaat erilaisilla Lappi-aiheisilla kuvioinneilla oli melkoinen hitti silloin joskus. Tämä paljaat koivut aihe oli vieläpä muistoissani se kaikista kaunein ja kuulemma ihan ensimmäinen Kaamos-kintas malli, jonka taiteilija Marja Tauriainen on suunnitellut! Suunnitteluvuosi on muuten 1974.

Jututettuani myyjiä kävi ilmi, että Kaamos-tuotteita on ollut "aina", mutta välillä tuotteen oikeudet oli myyty muualle ja meininki ei ollutkaan enää niin laadukasta, mihin oli totuttu. Nyt Kaamos tuotteet ovat jälleen oululaisen yrityksen tuotannossa ja vanhat klassikkomallit tehdään taas laadukkaasta naudan nappanahkasta Torniossa, Oulussa sekä Virossa. Tämä talvi on ollut muutamalla mallilla testausta ja Paljaat koivut malli on nyt loppuunmyyty - itseasiassa intoiltuani kintaista mulle lahjoitettiin juhlallisesti se viimeinen myynnissä ollut pari ja Tuomaan markkinoilla sekä Oulun Tiernatorilla  on nyt myynnissä kintaista vain Hopeaporot-mallia. Ensi talveksi on kuulemma luvassa muitakin klassikkomalleja, esimerkiksi Riekkoa, jonka perään jo eilen kyselin kovasti.


Tällaista oli siis talvimuoti Pohjoisessa silloin joskus ja hyvältä näyttää edelleen. Harmi vain, ettei lasten kintaita ollut nyt ollenkaan ja nettikauppaa ja kotisivujakaan ei vielä ole. Tilauksia ja tiedusteluja kuitenkin otetaan kuulemma vastaan osoitteessa kaamosshop@gmail.com. Jäljellä olevien Hopeaporo-kintaiden hinta on 43 euroa. 

Postauksen alkuun palatakseni vähän luulen, ettei näitä moni Etelässä asunut muista? Ainakin lapsen isällä eivät soineet mitkään kellot, mutta Vaalasta kotoisin oleva päiväkodin ohjaaja muisti heti kintaat. Muistatteko te nämä?

20 kommenttia

Näin vuoden lopussa voi alkaa jo vähän höveliksi ja jakaa tällaisia vuoden paras titteleitä joka toisessa postauksessa? Nyt nimittäin...

14.12.15


Näin vuoden lopussa voi alkaa jo vähän höveliksi ja jakaa tällaisia vuoden paras titteleitä joka toisessa postauksessa? Nyt nimittäin kerron teille tämän vuoden uutuuskosmetiikasta oman suosikkini, joka on niinkin tylsä juttu, kuin kosteusvoide. Tuote itsessään ei ole tylsä ollenkaan, mutta onhan kosteusvoide hieman tylsempi juttu kuin joku ihana luomiväri tai huulipuna? Mutta tämä on mun ehdoton uusi suosikki vuodelta 2015. Kyseessä on syksyllä lanseeratun suomalaisen DAVVI-luonnonkosmetiikkasarjan Natural Lift Restorative Facial Cream.
 
"Kasvojen ihon elastisuutta ja kosteustasapainoa elvyttävä voide, joka palauttaa kasvojen elinvoimaisuuden ja heleyden. Ehkäisee ja korjaa ihon ikääntymisen merkkejä sekä UV-säteilyn aiheuttamia vaurioita. Voide sisältää luonnollista beetakaroteenia, joka muuttuu iholla A-vitamiiniksi. Sopii kaikille ihotyypeille. Tuoksuna vadelma.
Levitetään aamuisin puhtaalle iholle meikkivoiteen alle. 

Vaikutukset
• edistää ihon kollageenituotantoa
• lisää ihon kimmoisuutta ja heleyttä
• supistaa ihohuokosia
• silottaa juonteita
• ehkäisee ja korjaa vapaiden radikaalien ja UV-säteilyn aiheuttamia vaurioita"

Näin valmistaja kuvailee tuotettaan ja uskon mainoslauseet nielemättä. Kasvovoide sisältää vadelmanlehtiuutetta, mesiangervoa,  tyrninsiemenöljyä, mustikansiemenöljyä sekä kauraa. Erityiskiitos siitä, että raaka-aineiden vaikutuksista löytyy helposti tietoa. 


Koostumus voiteessa on sileä, hyvin imeytyvä ja hieman (hyvin vähän!) öljymäinen. Tuoksu on ihanan vadelmainen ja sehän vain lisää tykkäämistäni. Omalle superkuivalle iholle voide vain humahti ja aluksi olin koko tuotteen suhteen skeptinen, kunnes ymmärsin muuttaa levitystekniikkaa. Lisäsin alkuun suhkutettavaa kasvovettä ja levityksen sijaan hieroin voiteen kasvoilleni. Parissa viikossa huomasin ihossani muutoksen: iho alkoi olemaan kosteampi ja voidetta ei enää mennyt niin paljoa. Mutta sitten tapahtui se kauhein: voide loppui! Samaan aikaan avaamastani DAVVI Smoothing Eye Serumista on vielä yli puolet jäljellä, vaikka olen holvannut ainetta silmänympärysten lisäksi myös huulien ympärille. 

Voiteen loppumiseen liittyy tuotteen ainoat miinuspuolet: 30ml koko on (itselleni) melko pieni ja n. 55 euron hinta taas ihan liian suuri. Muuten olisin jo tilannut muutaman pullon tätä ihanaa kosteusvoidetta, mutta en vain yksinkertaisesti raaski. Harvoin käytän sanaa "arjen luksus", mutta tässä sitä oli. Kun pakettiin lisää, että vaikuttavat aineet on suomalaisesta luonnosta peräisin, hinnankin ymmärtää, mutta valitettavasti se on edelleen kipurajan toisella puolella. Jos joulupukin tontut kuitenkin lukevat tämän, niin en yhtään pistäisi pahaksi jos paketista tupsahtaisi pieni pala lappia tämän rovaniemeläisen kosteusvoiteen muodossa ;) 

tuotteet saatu blogin kautta

0 kommenttia

yhteistyössä Otava ja Suomen Blogimedia Muistan kun blogini alkuaikoina kirjoitin banneriini varoituksen "tämä on superäitivapaat...

13.12.15

yhteistyössä Otava ja Suomen Blogimedia

Muistan kun blogini alkuaikoina kirjoitin banneriini varoituksen "tämä on superäitivapaata vyöhykettä!", sillä kaikenlainen (yli)suorittaminen ahdisti. Ja ahdistaa vieläkin. Yksinkertaisesti INHOAN termiä ruuhkavuodet, sillä tuntuu että monilla ihmisillä on fiilis, että kaikki on pakko tehdä yhtä aikaa: perhe, ura, talo, kasvimaa, koirankusetus, mökin rakennus ja OMA AIKA. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuollaisen taakan ottaminen samaan aikaan kontolleen on mielenvikaista. Mielenvikaista, mutta ymmärrettävää.

Koska en voi kestää supermutseilua tai supermitään, yllätyin vähän itsekin kun multa kysyttiin kiinnostaisiko Annan Perhon Työ x perhe = Superarkea² kirjan lukeminen blogia varten ja vastasin myöntävästi. Kyllähän se superarki silti aina kiinnostaa, varsinkin kun kyse on työn ja perheen yhdistämisestä, tuttuja juttuja molemmat. 
  
"Onko mahdollista saada kaikki? Millaiset ajanhallintakeinot auttavat selviytymään arjesta ja jopa nauttimaan siitä? Mikä on "lapsen paras"? Onko tasapaino todella saavutettavissa, vai sittenkin pelkkä illuusio?"


Nolo myöntää, mutta en ole katsonut Anna Perhon yhtään tv-ohjelmaa, enkä kuunnellut ainuttakaan radiolähetystä. Miksi sitten halusin lukea kirjan? Vertaistuen takia! Siksi, että uskoin kahden teini-ikäisen äidin, yksityisyrittäjän ja työhullun tietävän jo kantapään kautta paljon siitä, mitä on olla nainen, joka yhdistää työ ja perhe-elämän. En uskonutkaan saavani kirjan luettua superarkea (totuuden nimissä en sitä kaivannutkaan), mutta hyviä oivalluksia arkeen sain roppakaupalla. 

Yksi asia, mille kirja laittoi mulla pisteen, oli syyllistyminen. Syyllistyminen töistä, vapaa-ajasta, siitä että lapsi on päiväkodissa, siitä että lapsi ei ole päiväkodissa vaan roikkuu mukana työtapaamisissa, siitä että perheminä näkyy työssä, siitä että välillä unohdan hetkeksi lapseni.... Tunsin aluksi syyllisyyttä jopa siitä, että luen tätä kirjaa päiväsaikaan kotona lapsen ollessa päiväkodissa, vaikka hyvänen aika, mulle maksetaan lukemisesta ja tästä näpyttämisestä palkkio! Onneksi kirja sai ryhtiä itseeni, eihän siinä ole mitään järkeä, että lukisin kirjaa keskellä yötä unieni kustannuksella vain siksi, etten syyllisty asiasta. Anna Perhon neuvoa kuunnellen luovuin syyllisyydestä ja muokkasin tekojani.

Ja sitten mä luin. Luin koko loppukirjan yhteen menoon sohvalla maaten, päiväaikaan, samalla kahvia juoden ja kiitellen itseäni, että uskalsin tarttua kirjaan, superarki-nimestä huolimatta. Pohdintatehtävät ja harjoitteluosiot skippasin väliin, sillä ei tätä(kin) asiaa tarvitse suorittaa kerralla kuntoon. Luettavaa ja omaksuttavaa riittää pitkäksi aikaa, eikä kaikki ideat ja ajatukset sovi mun elämään. Onneksi siitäkään ei tarvitse syyllistyä!

"Sillä äitimyytin ylläpitämisessä ei ole kysymys siitä, että haluat olla mahdollisimman hyvä vanhempi. Sen sijaan haluat olla sosiaalisessa ympäristössäsi hyväksytty, ihailtu ja vähän parempi kuin muut"


Mietin, että voiko seuraavaa edes kirjoittaa. Kirjoitan silti. Jos tykkäät blogistani, tykkäät Annan kirjasta. Tarkoitan tällä, että teksti on selkeää ja ote on rento. Asiat, joista Anna Perho kirjoittaa ovat tietenkin ihan erit, mutta ainakin itselläni oli melko tuttu olo lukiessa. Välillä tuli hiljaa nyökkäiltyä samankaltaisille ajatuksille ja samalla omat ajatukset saivat tukea. Uuttakin tuli, esimerkiksi se, että hyvä aamu alkaa illasta. No niin tietenkin alkaa!

Täytyy sanoa, että Annan Perhon Työ x perhe = Superarkea² oli itselleni vuoden 2015 kirjayllättäjä. Kirja, mihin en olisi tarttunut ilman tämän postauksen tekoa. Mutta ehdottomasti kirja, johon tartun vielä vuosien päästäkin. Jos et vielä vakuuttunut, klikkaa itsesi Superarkea.fi sivulle, katso video ja tilaa Annan kirjoittama kirje paremman arjen saavuttamisesta.


7 kommenttia

Lasten lelulahjoista on kirjoitettu mielenkiintoisia blogijuttuja viime aikoina. Olen melko iloinen, että esimerkiksi Katja ja Emilia ova...

12.12.15
Lasten lelulahjoista on kirjoitettu mielenkiintoisia blogijuttuja viime aikoina. Olen melko iloinen, että esimerkiksi Katja ja Emilia ovat kirjoittaneet lahjoista ja lahjahankinnoista sillä fiiliksellä, että lapsi saa toivoa ja niitä toiveita myös toteutetaan. Jos ne toiveet eivät siis ole ihan absurdimmasta päästä. No, onneksi ainakaan neljävuotiaalla näin ei ole.

Kaamokselta lahjatoivetta kysyessäni vastaus oli hyvin selkeä: pukki tuo Lego Batmanin, mutta pikkulegoina. Viime vuonna hän sai kaksi Duplo Batman-settiä ja niillä todellakin on leikitty paljon. Muutama kuukausi sitten pikkulegot alkoivat kuitenkin kiinnostamaan niin, että hankin kokeeksi laatikon peruspalikoita sekä myöhemmin lumikissan (siis sen rinnetyökoneen). Niillä on leikitty päivittäin tuntikausia, siispä pikkulegot olivat ihan must have lahja, enkä lähtenyt edes miettimään tarvitseeko hän niitä vaan, että mitä lapsi haluaa. Lapsi haluaa Legoja, lapsi saa Legoja.


Tänä vuonna paketista paljastuu siis jo kauan sitten tilattu paketti Batman-legoja sekä suoraan Legolta tullut paketti, Syvänmeren helikopteri. Näiden lisäksi tilasin yllätyslahjaksi jostain saksalaisesta lelukaupasta Tomyn Pop-up Olafin, joka vaikutti niin hauskalle pelille, että oli pakko hankkia. Pelissä isketään jäämiekkoja lumikinokseen ja ja jos miekka osuu lumiukkoon, pomppaa Frozenista tuttu Olaf ilmaan ja se, kumpi osuu Olafiin häviää pelin. Hykertelen jo nyt näiden lelulahjojen kanssa, koska tykkään tietenkin itse näistä kaikista myös.


Samalla kun pakkasin tänään leluja, pakkasin perinnelahjat eli Happy Socksit pehmeiksi paketeiksi. Näitä kuvassa näkyviä ei Kaamos nyt saa, sillä löysin Campadrelta (suosittelulinkki) vain aikuisten kokoja. Mutta näitä varmaan löytyy lasten koossa muualta. 

Ja tässäpä ne olivatkin, tähän astiset lapsen lahjat. Luulen, ettei paljon muuta tulekaan minun hankkimana, vaan uskoisin kirjalahjan ja perinteiset joulusuklaat ym. löytyvän muiden hankkimista paketeista. Ja olihan tässäkin jo lelu poikineen!

Facebookistani löydät muuten huippuhyvän Lego-arvonnan, joka on voimassa maanantaihin! Palkintona on joko samainen Syvänmeren helikopteri tai Friends-sarjan Pop-tähden kiertuebussi. Kannattaa osallistua :)

Miten muilla lahjahankinnat? Löytyykö paketeista leluja ja jos, niin mikä on tämän vuoden SE JUTTU?

3 kommenttia

Tänään ajattelin kirjoittaa asiasta, joka on mietityttänyt mua pitkään. En oikein tiedä millä nimellä asiasta kirjoittaisin, joten lien...

10.12.15

Tänään ajattelin kirjoittaa asiasta, joka on mietityttänyt mua pitkään. En oikein tiedä millä nimellä asiasta kirjoittaisin, joten lienee parempi vain kirjoittaa. Jos vaikka joku teistä keksisi tälle ilmiölle oikean nimen. 

Mä olen aika perus kolmikymppinen kaupunkilainen: olen tiettyyn pisteeseen (eli siihen hankaluuspisteeseen) saakkaa kiinnostunut ympäristöstä, ihmisoikeuksista ja ekologisuudesta, mutta elämäntapani ei missään nimessä viety niin pitkälle kuin voisi. Yritän käyttää mahdollisimman paljon suomalaisia palveluita, mutta loppujen lopuksi mulla on tosi vähän asioita, joita boikotoisin. Nuorempana olin ehdottomampi, mutta nykyään arvostan omaa aikaani sen verran, että käytän yhtä kauppaa, josta hankin luomuna sen mikä on taloudellisesti mahdollista, reiluna kahvin, banaanit ja hunajan ja muut milloin miten tuntuu sopivimmalta. Mulla ei ole mukana omia kierrätettäviä hedelmäpusseja ja kun hankin vaatteita, hankin niitä melko 50/50 ketjuista ja suomalaisilta merkeiltä. 

Mulla on paljon yrittäjäystäviä, joiden palveluita käytän ja joita haluaisin tietenkin myös lukijoideni käyttävän. Vaikkapa nyt Ipanaisen lastentarvikeliike, Lumoan ja Kauneushoitola Hilla. Silti tilaan joululahjalegoja sieltä mistä juuri oikeita löytyy, eli ruotsalaisketjuilta. En haluaisi antaa blogissa väärää kuvaa kuluttamisestani, mutta välillä musta tuntuu, että kun kertoo arvostavansa vaikkapa suomalaisia korusuunnittelijoita, pitäisi sanojen vakuudeksi kulkea 100% suomalaisissa vaatteissa, kengissä ja asusteissa. Tai jos käytän pääasiassa luonnonkosmetiikkaa, Niveapurkki hyllyssä on pyhäinhäväistys. 

Miksi nostan asian esiin, on muutamat kommentit, joita olen viime aikoina saanut. On ihanaa, että lukijani ovat todella tiedostavia ja tietävät paljon enemmän asioista, kuin minä. Starbucksin kahvinpuruista tehtyä vartalokuorintaa tehdessäni sain syyllistävän kommentin, jossa viitattiin johonkin Neil Youngin mielipiteeseen ko. ketjusta. Olisi ihanaa, että mulla olisi aikaa ottaa selvää jokaisen blogissa nostamani firman eettisestä taustasta. Toisaalta musta on totuudenmukaisempaa kertoa, että haksahdin tarjoukseen kun uutta Amerikan kahvia lähikaupasta sai. Tai kun eilen sain pyynnön ottaa kantaa Nanson Nokian tehtaan alasajamiseen ja kysymyksen miten tämä vaikuttaa jatkossa Nanson vaatteiden käyttööni. Sympatiani ovat tottakai työntekijöiden puolella, mutta totuus on kuitenkin se, että suurin osa suomalaismerkkien vaatteista tehdään ulkomailla, niin Ivana Helsingin, Raiskin, Lumoanin kuin Mainionkin ja mä käytän niitä silti. Olisi ihanaa pukeutua pelkästään Nurmi Clothingiin, mutta jo pelkästään se, ettei Nurmi tee mun kokoisille vaatteita tekee asiasta hyvin hankalaa. 

Haluaisin blogissani nostaa enimmäkseen fiksuja, mutta myös itseni näköisiä juttuja esiin. Mutta haluaisin myös, etten turhaa syyllistäisi jutuillani tai esittäisi parempaa mitä olen. Se, että haluan blogissani tukea suomalaisia vaatemerkkejä tarjoamalla näkyvyyttä, ei tarkoita ettenkö hankkisi vaatteita Lindexiltä (kuvassa näkyvä neule on sieltä). Tai jos mä lisään marjasmoothiehen superfoodjauheita, ei se tarkoita etten osta kansainvälisen firman kolajuomaa jos sitä tekee mieli. Se mitä yritän sanoa, on että hyvät valinnat eivät estä tekemästä vähemmän hyviä valintoja ja joskus ihan paskojakin valintoja tulee tehtyä. Toivon, että suurin osa valinnoistani olisi niitä hyviä, mutta että kaikki - ei todellakaan.



22 kommenttia

Mulla on tosi pieni, mutta sitäkin tärkeämpi kauneudenhoidon kirjasto, johon kuuluu alle kymmenen kirjaa. Suosikkini ovat Kaari Utrio...

9.12.15

Mulla on tosi pieni, mutta sitäkin tärkeämpi kauneudenhoidon kirjasto, johon kuuluu alle kymmenen kirjaa. Suosikkini ovat Kaari Utrion Bella Donna, jossa käsitellään naiseuden ja kauneuden historiaa ja Una Nuotion Kerro kerro kuvastin, joka taitaa oikeasti olla enemmän kosmetologien ammattikirjallisuutta kuin meille peruskuluttajille suunnattu opus. Nämä ovat kaksi lemppariani ja viime viikolla lempikaksikkoni muuttui kärkikolmikoksi, kun Katja Kokon Aidosti kaunis ilmestyi.

Vaikka olen lukenut Katjan upeaa blogia, yllätyin silti kuinka kattavan paketin hän oli kirjastaan tehnyt. Tämä ei ollutkaan mikään kevyt hemmottelu-lifestylekirja, vaan oikeasti järeä tietokirja, jollaista luonnonkosmetiikkafanit ovat kaivanneet jo pitkään. Sain kirjan viime viikon lopulla ja ahmin koko alku osan muutamassa päivässä, sillä aihe kiinnostaa mua tosi paljon. 

Omasta mielestäni luonnonkosmetiikka on kärsinyt pitkään negatiivisesta imagosta, jossa käyttäjät pelottelevat synteettisen kosmetiikan käyttäjiä pahis* raaka-aineilla. Luonnonkosmetiikka on määritelty ei-sanan kautta, siinä ei ole sitä ja tätä ja tuota myrkkyä*, mikä on itsestäni tosi kurja lähestymistapa mihin tahansa asiaan. Mahtavat luonnon raaka-aineet ovat jääneet sivuosaan, kun monet käyttäjät syynäävät purkeistaan vain mitä siellä EI ole. Aidosti kaunis kääntää onneksi asian päälaelleen, ja pääosassa on oikeanlainen ihon hoitaminen ja luonnon raaka-aineet sekä niiden sopivuus erilaisille ihotyypeille. Tottakai kirjassa käydään läpi myös se, mitä sertifioitu luonnonkosmetiikka ei saa sisältää, mutta onneksi kirjan kärki on ihan muualla. 
(*sanat lainattu suoraan eräästä luonnonkosmetiikan keskusteluryhmästä)


Kirja on kirjoitettu hyvin ymmärrettävästi ja perustellusti. Rakastan lukea vapaista radikaaleista ja antioksidanteista ja vaikka antioksidanttien nimittäminen pelastaviksi prinssi uljaiksi huvitti, oli siihen tottakai syy. Ihon toimintaa ja vaikuttavien aineiden toimintaa on helpompi ymmärtää vertauskuvin. Kattavan teoriaosuuden jälkeen seuraa käytäntö, eli ohjeita kotikosmetiikan tekoon. Ja ihan huippuja ohjeita löytyykin! Nappasin jo kasvovesijääpalan käyttööni ja nyt suunnittelen piparkakkunaamion valmistamista joululahjaksi. DIY-ohjeissa oli myös loistavia täsmennyksiä siihen, miten raaka-aineet vaikuttavat, joten vaikka ei olisikaan tekemässä kosmetiikkaa, kannattaa reseptit lukea mielenkiinnosta läpi. 

Ja sanomattakin selvää on, että kirja on kaunis kuin mikä. Kaapo Kamun valokuvat ovat upeita ja kovakantisen kirjan kullanväriset yksityiskohdat sekä punainen sivunmerkkausnauha viimeistelevät paketin. Jo pelkkä kirjan ulkoasu viestittää ylellisyyttä ja sama teema jatkuu tietenkin myös tekstissä. Tässä kirjassa luonnonkosmetiikka ja raaka-aineet tulevat oikeuksiinsa, Aidosti kaunis kannustaa kokeilemaan upeita raaka-aineyhdistelmiä eikä pelkkää kookosöljyä kiireestä kantapäähän ja kainaloon. Itse ostin Aidosti kaunis-kirjan myös Mimmille joululahjaksi ja luulenpa, että muutaman muunkin paketista se vielä löytyy :) Ja ellei löydy, löytyy ainakin sitä DIY-kosmetiikkaa!

Lämmin suositteluni siis, itselle tai vaikka joululahjaksi (itselle...). Kirjaa myy muun muassa Biodelly täällä. Ja Biodellyllä näyttää olevan vieläpä ilmaiset postituksetkin 17.12. saakka :)

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

5 kommenttia

Näin joulun alla tuntuu joka paikassa törmäävän erilaisiin valokuvatuotteisiin, ja mikäpä olisikaan parempi lahja kuin hyviä muistoja tuova...

9.12.15
Näin joulun alla tuntuu joka paikassa törmäävän erilaisiin valokuvatuotteisiin, ja mikäpä olisikaan parempi lahja kuin hyviä muistoja tuova valokuva. Tunnen ihmisiä, jotka askartelevat valokuvakirjoja joka joulu ja monilla tuntuu olevan myös itse kuvatut kalenterit nykyään. Mun on kyllä tunnustettava, etten muista tilata edes perus valokuvia, saati sitten jotain koota haastavampia valokuvalahjoja. Kerran olen tilannut instakuvista magneetteja ja se on muuten siinä.

Pakko myöntää, ettei monet valokuvatuotteet oikein edes viehätä mua, mutta nyt löysin ihan sattumalta Instagramista vanerille printattuja valokuvia ja innostuin heti. Varmaan nämä on jo jo niin nähty sisustusblogien lukijoille, mutta mulle ihan uus juttu!

Ja mikä yllätys, netin kautta vaneriprinttitilauksia vastaanottava taho olikin, kuten kuvista arvata saattaa, helsinkiläinen! Plywood Print pitää majapaikkaansa Helsingin ytimessä ja lupaa printata kuvan 15mm vanerille muutamassa päivässä ja sen jälkeen kuvavaneri postitetaan tai sen voi hakea työpajasta.

Hinnat ei päätä huimaa ja oman teoksen hinnaksi tulee 15-60 euroa koosta riippuen. Erityisesti tykkään noista luontokuvista, johon puunsyyt sopivat hienosti taustalle. Näitä voisi ripustaa seinälle, mutta itse käyttäisin kuvaa mieluusti myös tarjottimena. Printin vedenkestävyydestä en kuitenkaan tiedä, joten se pitää selvittää ennenkuin tilaan kuvan ja kaadan vesilasin sen päälle. Musteen luvataan kuitenkin olevan ainakin luontoystävällistä ja uv-säteilyn kestävää.

Näissä on kuitenkin jotain uutta ideaa, josta tykkään tosi paljon. Puu on ihana materiaali ja kellertävä vaneri tekee kuvista hauskasti vanhanaikaisen ja kellastuneen näköisiä. Iskeekö muihin?

kuvat: Plywood Printin Instagram

1 kommenttia

yhteistyössä Zizzi.fi Onhan tätä jo odotettukin! Kauniisiin, laadukkaisiin ja ajanmukaisiin plus size-vaatteisiin erikoistunut Zizzi av...

8.12.15
yhteistyössä Zizzi.fi

Onhan tätä jo odotettukin! Kauniisiin, laadukkaisiin ja ajanmukaisiin plus size-vaatteisiin erikoistunut Zizzi avaa vihdoin tänään verkkokauppansa. En liene ainoa, joka on tätä odottanut, sillä nyt koko Zizzin 42-56 kokoinen valikoima on saatavilla yhdestä osoitteesta Zizzi.fi.  Onhan noita myymälöitä toki satunnaisesti ympäri Suomea, mutta esimerkiksi Helsingistä myymälä puuttuu ja sehän onneksi ei enää haittaa.

Pääsin jo eilen kurkistamaan uuteen nettikauppaan ennakkoon, ja vaikka mua oltiin varoiteltu hyvistä avajaistarjouksista ja laajasta valikoimasta, yllätti se silti. Hei, meillä on nyt oikeasti klikkauksen päässä kaikki ne mallit, joita on ennen saanut vain ulkomailta! Ja tosi paljon tuotteita oli laitettu avajaisten kunniaksi alennukseen. Näpyttelin jo itselleni muutaman vaatteen tilaukseen ja kokosin omat lempparini vielä kahdeksi kollaasiksi. Nämä kaikki olisivat enemmän kuin tervetulleita vaatekaappiini!



1. raitapaita, 2. tikkibomber, 3. sukkikset, 4. epäsymmetrinen hame, 5. daisy-mekko, 6. viskoosihuivi 7. silmäkoru 




Martensseja Zizzi ei valitettavasti myy, mutta kengät olivatkin vain apuna kollaasin teossa. Mulla ei ole mitään erityistä pukeutumisfilosofiaa, mutta pyrin siihen, että kaikki vaatteeni sopisivat yhteen mustien maihareiden kanssa :D Tähän mennessä olen onnistunut siinä lähes 100%, saas nähdä sen jälkeen kun ensimmäinen Zizzi-tilaukseni on tullut. Siellä on nimittäin tulossa jotain ihan muuta kuin mitä kuvissa näkyy, jotain mustaa, pörheää ja melkoisen epäelsamaista...arvaatteko jo? Vinkiksi se, että tilaamani vaate löytyy avajaistarjouksista.

Toivottavasti muuten kaikille on selvää, ettei pluskokoisten vaatteiden käyttäjän tarvitse olla ylipainoinen tai lihava. Mallisto alkaa jo koosta 42 ja se tarkoittaa, että esimerkiksi isorintaiset tai isopeppuiset ihan tavalliset naiset voivat löytää istuvamman vaatteen näistä mallistoista. Monet urheilijat, joilla on tavanomaista suuremmat reidet, käyttävät plusmallistojen housuja yksinkertaisesti siksi, että niissä mitoitus on parempi. 

Zizzi.fi:ssa on sekin mukava puoli, että yli 50 euron ostokset tulevat postikuluitta ja jos tilauksessa on tuotteita, jotka ei istu tai tunnu muuten omilta, ne voi postin kautta palauttamisen sijaan viedä myös myymälään palautukseen. Jos siis se myymälä on lähellä. Mitä mulla ei oo. Ja siksihän tää nettikauppa onkin ihan viikon parhaita juttuja!



5 kommenttia

Laiska leipuri tässä hei! Kokeilin itsenäisyyspäivän kunniaksi 3 Kaverin jäätelön facebooksivuilta löytämääni piparkakku-...

7.12.15

Laiska leipuri tässä hei! Kokeilin itsenäisyyspäivän kunniaksi 3 Kaverin jäätelön facebooksivuilta löytämääni piparkakku-jäätelö sandwichin ohjetta, mikä osottautui niin helpoksi ja hyväksi, että jaan sen täälläkin. 

Jätskisändäreiden tekeminen on ohjeen mukaan hyvä aloittaa jo edellisenä iltana pipareiden pehmentämisellä, ja laittaa tarvittava määrä pipareita ja vaaleaa leipää pussiin. Kostea leipä pehmentää yön aikana pipareita juuri sopivan haukattavaksi, mutta ei liian kosteiksi. Sitten vain pehmenneet piparkakut täytetään jäätelöllä. Meillä löytyi pakastimesta 3 Kaverin Juhla Mokka jätskiä ja se sopi piparin kanssa hyvin yhteen. Mietin, että jäätelötehtaan uusin maku, paahdettu pähkinä & kinuski, voisi toimia myös loistavasti mausteisen piparin kombona. 

Noista pipareista tuli mieleen, että suosin yleensä paljon ohuempia pipareita ja kaupan pipareista suosikkejani ovat Annasin tosi ohuet ja manteliset versiot. Paksut piparit sopivat kuitenkin tosi hyvin näihin jätskiherkkuihin, sillä ohuet piparkakut vettyivät yön aikana liikaa ja murtuivat täyttäessä. Eli vaikka alussa totesin ohjeen olevan helppo, kyllä mä sen ekalla kerralla mokasin tietenkin :) Onneksi jäätelöpurkista riitti vielä toiseenkin satsiin!

Ajattelin, että voisin valmistaa näitä piparkakku-jäätelö sandwichejä vähän isomman satsin valmiiksi pakkaseen, sillä nämä ovat  nopeita ja heti valmiita tarjottavia joulun aikana. Ja tosi hyviä!



2 kommenttia

Flickr Images