Koko Suomi lienee odottaneen näitä lämpimiä ja aurinkoisia kelejä, joita mä en ole koskaan niin kovin diggaillut. Hieman tulee huono omatunto, kun tietää, että nyt olisi hyvä aika kerätä valoa syksyn varalle ja mitä me olemme tehneet? No olemme olleet sisällä tekemättä yhtään mitään. Tai ei niinkään, olen tehnyt ruokaa, tiskannut, siivonnut hyvin pienin harppauksin Kaamoksen kanssa hänen huonettaan, lukenut, katsonut Viaplayta ja vain ollut. Me ollaan viime aikoina tehty niin paljon kaikenlaista museoretkistä skeittauksen kautta melontaan, että nollauspäivä tuli tarpeeseen. Sain vaihdettua lakanatkin, woop woop!

Päätin maanantaina myöhästyttää päiväkodin aloitusta sittenkin muutamalla päivällä, koska olen itse lomalla ja päiväkodin ensimmäinen viikko uusine lapsineen on aina melkoista härdelliä. Rytmit ovat ihan sekaisin - nukumme kymmeneen ja kukumme myöhään. Kaamos on siirtänyt petivaatteensa mun sänkyyn ja luemme iltaisin omia kirjojamme tai katsomme kännyltä muutaman jakson Smurffeja yhdessä (Smurffit ovat nyt Se Juttu, onneksi omasta lapsuudesta tuttuja jaksoja löytyy Viaplaysta). Mä olen seurannut mielenkiintoista Naiset ja taide dokumenttia vielä peiton alla ja aamulla ollaan pitkään silmät sikkurassa. Arjen korjausliike on tehtävä mitä pikimmin, mutta ei onneksi tänään...eikä ehkä huomennakaan.

Viaplay-arvonnan voittajatkin on nyt viimein arvottu, ei mennyt hukkaan tämä löysäilypäivä. Voittajat ovat: Lenny, Pia, Tiia, Johanna T, Lilli, Nellyssi, Mia, Minea, Nelliina ja Hanna. Saatte kahden kuukauden lahjakorttikoodit meiliinne viimeistään huomenna :) Niitä, voita onni ei potkinut, muistutan tuosta kaikille mahdollisesta 1kk maksuttomasta tutustumisesta Viaplay-palveluun, varsinkin sitten kun illat pimenevät ja te muutkin hengailette enemmän sisällä kuin ulkona...

Honor 6-älypuhelin blogin kautta käytössä

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Tänä kesänä olisi kyllä tullut katsottua telkkaria, mutta tarjonta on ollut sitä, mitä aina kesäisin. Eli olematonta. Onneksi löysin leffat, sillä en ole vuosikausiin oikein osannut keskittyä elokuviin (tiedättehän, pienen lapsen äidille kaksi tuntia paikallaan on hyvin pitkä aika...) ja nyt on ollut ihanaa vain tapittaa mukaansa tempaavaa tarinaa. Elokuvateatteriin en ole tänä kesänä vielä päässyt, vaan tuijottanut eläviä kuvia kotisohvalta testiin saamani Viaplayn kautta. Olen oikeasti todella yllättynyt kuinka hyvä leffavalikoima Viaplayssa on ollut, ei todellakaan ole jäänyt siitä kiinni etteikö mielenkiintoisia pätkiä olisi löytynyt. Päin vastoin, tuntuu ettei aika riitä kaikkien näiden kiinnostavien elokuvien katsomiseen.

Tässä olisi nyt pieni katsaus siihen, mitä olen kuukauden sisällä katsonut sekä kotona että offlinena Berliinissä iltaisin. Kaikki alla olevat ihan mahtavia, mutta jos This is England on jäänyt katsomatta, kannattaa aloittaa siitä. Rankka, mutta ihana tarina englantilaisesta pikkupojasta, joka ajautuu rasistiseen skinheadporukkaan.

Myös lastenleffojen osalta valikoima Viaplayssa on ollut tosi hyvä. Erityisesti todella laaja valikoima Disney-leffoja on koukuttanut myös minut lastenelokuvien pariin, tarjonnasta löytyy paljon elokuvia, joita meillä ei kotona ole ja joita ei tällä hetkellä ole helppo löytää muutenkaan kaupasta. Monet lastenelokuvat löytyvät muuten sekä suomeksi että alkuperäiskielellä ja Viaplayssa ei ole pelkkiä kakkososia, vaan monesta leffasarjasta löytyy kaikki osat, hyvänä esimerkkinä Toy Storyt.

Viaplay on siinäkin mielessä kiva, että ensimmäisen kuukauden voi palvelua testata ilmaiseksi ilman sitoumuksia. Ja kun palvelussa on offline-toiminto, se mahdollistaa ladattujen elokuvien ja sarjojen katsomisen tabletin ja älypuhelimen kautta myös netin ulottumattomissa, esimerkiksi lentokoneessa ja ulkomailla. Muutenkin on ihanaa, että rapiat 8 euroa kuussa maksava Viaplay ei kerrytä yhtään hyllytilaa muutenkin jo täydessä leffahyllyssä.

Kokeilukuukausi on tosiaan kaikille ilmainen, mutta mulla on myös 10kpl kahden kuukauden ilmaisjäsenyyksiä jaettavana! Kysymys on hyvin simppeli: mikä on sinun ja/tai lapsesi lempi kesäleffa? Jakamalla omat kesäleffavinkkisi kommenttiboksiin osallistut arvontaan, joka loppuu sunnuntaina 2.8.2015. Muista jättää kommenttisi yhteyteen myös meiliosoitteesi, se näkyy vain minulle.

ps. Pakko mainita salainen Viaplay-himoni...sieltä löytyy nimittäin HOVIMÄKI!!!

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Huh heijakkaa mikä leffanäytös takana! Odotin tosi kovasti, että pääsemme tänään katsomaan Me Rosvolat-leffan ennakkoon. Olin oikeasti varautunut paremmalla mekolla ja suoristin jopa tukkaani ennen lähtöä ja puin pojankin präniköihin vaatteisiin. Koska Me Rosvolat-kirja oli vaan niin hyvä ja oikein odotin, että Kaamos pääsee mukaan katsomaan Rosvolan perheen seikkailuja.

Eipä käynyt mielessäkään, että kaikki leffahirviöt ja örkkimönkiäiset esikuvikseen ottanut jätkä saattaisi olla ihan liian herkkis leffalle. No, olihan se ja tämä tuli selväksi kyllä koko katsomolle. Noin viiden minuutin leffankatselun jälkeen tyyppi purskahti itkuun, hyppäsi syliin ja kiljui että äkkiä ulos. Ja niin lähdettiin, jätettiin kaverini Paula katsomoon ja painuttiin pihalle. Ulkona huomasin, että Kaamoksen rakkaista rakkain krokotilikaulahuivi oli jäänyt leffateatteriin, laitoin Paulalle asiasta viestiä ja sanoin, että nyt kotiin. Lapsi pisti jarrut pohjaan, että ei käy, krokotiilihuivi on saatava mukaan ja fiksuna ehdotti, että mennään mun työhuoneelle odottamaan Paulaa.

Ja niin me pidettiin oma Me Rosvolat juhla duunipaikallani, hypittiin sohvilla, juotiin teetä ja syötiin viinirypäleitä sekä leffakarkkia. Niille, jotka eivät Rosvoloita tunne, tiedoksi, että karkki on yksi suurimmista Rosvoloiden rosvousmotiiveista ja paatuneinkin herkkuvihaaja alkaa taatusti himoamaan hyvää makumaasta tutustuttuaan heihin. Paula liittyi jossain vaiheessa mukaan jengiimme ja kertoi elokuvan olleen ihan hyvä, mutta hänkin Rosvolafanina oli toivonut vielä vähän enemmän. Kuulemma kerronta oli hieman hidasta ja vanhanaikaista, mutta Kari Väänänen isä Rosvolana oli ollut loistava. Mun on ihan pakko päästä katsomaan tuo leffa lähiviikkoina, jotta saan muodostettua oman mielipiteeni.

Joku kyselikin luenko mä Kaamokselle ääneen näitä isompien lastenkirjoja kuten vai luenko vain omaksi huvikseni. Kyllä mä tällä hetkellä ihan omaksi huvikseni luen, sillä kolmevuotiaalla ei vain keskittymiskyky riitä pitkiin kuvattomiin kirjoihin. Esimerkiksi Puluboin ja Ponin kirjat ja Me Rosvolat on musta itsestäni tosi kivoja, mutta lapsen kanssa luetaan oikeastaan vain kuvakirjoja tai lyhyitä tarinoita.

Eilen Itiksen Kids Design Block pop-upista saadut Mainion housut ja takki pääsivät siis juhlimaan Rosvoloita alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Vain bileet olivat hieman erilaiset mihin olin valmistautunut. Mutta selvisikö joku muu kutsarista lopputeksteihin saakka? Montako tähteä Me Rosvolat saa?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Oli päivän selvää, että kun Late Lammas elokuva tulee leffaan, me mennään sitä katsomaan. Late Lammas on yksi yhteisistä suosikeistamme ja tykkään itsekin katsoa sarjaa viikoittain. Kaamos oli eilen isän luona kaatunut ja nilkutti tänään jalkaansa niin, ettei pihaleikeistä olisi tullut muutenkaan mitään, pakattiin lapsi kärryihin ja huristeltiin ensi-iltaan.  Mua vähän jännitti, kun Late Lammas elokuva oli k7 ja vanhempien seurassa ikäraja oli tietenkin neljä vuotta, että pääseekö kärryissä kipeän jalkansa takia istuva lapsi edes sisään teatteriin. Pääsi! Huh!

Ja niihin ensifiiliksiin! Mä tykkäsin ihan tosi paljon elokuvasta ja naureskeltiin Kaamoksen isän kanssa kumpikin hauskoille juonenkäänteille. Musiikki oli hyvää, juoni oli hauska ja jännittävä, muttei Kaamokselle lainkaan liian pelottava ja muutenkin leffa oli taattua Aardman studio-laatua. Late-pätkiksistä tuttu puhumattomuus toimi leffassakin hyvin ja ihan muutamissa kohdissa valkokankaalla näkyviä englanninkielisiä tekstejä suomennettiin, muuten mentiin sillä millä leffan kotimaassa Englannissakin. Oletettiin kumpikin, että myös lapsi tykkäsi 1h 20 mins kestävästä elokuvasta, onhan Late ihan suosikkihahmo. Ja kissan paskat! Kysellessäni oliko elokuva mukava, vastaus oli että ei ollut, ihan tyhmä oli. Tylsä ja tyhmä! Varmistin vielä moneen otteeseen oliko tämä viimeinen tuomio ja se säilyi, kysyin haluaisiko lapsi mennä uudelleen katsomaan Late Lammas elokuvan, vastaus oli että ei. Että mennään katsomaan Helinä-keiju, oli kuulemma ikävä Möröä (Mikä-mikä-hirviötä).

Että näin, aina ei vain voi voittaa! Kaksi kolmasosaa leffajengistä antaa siis elokuvalle ainakin neljä tähteä viidestä, nuorimman pisteet taitaa jäädä yhteen. En ymmärrä mikä meni pieleen, sillä kyllä se oikeasti ihan huippukiva elokuva oli! Tsekatkaa vaikka traileri ja päättäkää itse kumman mielipiteeseen uskotte :)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Terveisiä joulun vietosta! Toivottavasti sielläkin ollaan yhtä levänneitä kuin täälläkin :) Jouluruuan ja pukin vierailun jälkeen olemme keskittyneet lököttelyyn niin paljon kuin mahdollista, vain pienet pyrähdykset pulkkamäessä ovat rikkoneet tämän leikkimisen ja leffojen katselun autuuden. Kaamos sai joululahjaksi yhteensä viisi Disneyn elokuvaklassikkoa ja nyt aamun kunniaksi on menossa Peter Pan. Hassua muuten, että vaikka meillä on katseltu Jake ja Mikä-mikä-maan merirosvoja jo pitkään, Peter Pania ei meillä ole ennen nähtykään.

Varmaan aika monen joululahjapaketista kuoriutui myös leffalippuja, ainakin itse ostin Kaamokselle ja isälleen paketin yhteiseksi, ajatuksena että pääsevät yhdessä pariin lastenleffaan joko nyt joulun aikaan tai myöhemmin alkuvuonna. Jos teillekin tuli lippuja, mulla olisi yksi elokuvasuositus vaikka täksi tapaninpäiväksi. Viime viikolla ensi-iltansa sai uusi Disneyleffa Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus, joka me saatiin käydä katsomassa Bellajengin ja vieraidemme kanssa ennakkoon. Kuten arvata saattaa, nyt meillä tietenkin on tosi kova Mikä-mikä-hirviö kausi meneillään. En ole vielä nähnyt yhtään Disneyn elokuvaa, mikä ei saisi lasta puolelleen.

Disneyn Helinäkeiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus on Disneyn viides kokonaan keijuihin perustuva elokuva ja meille kummallekin ihan eka keijuleffa. Meillä ei ollut mitään odotuksia elokuvasta, joten taidettiin yllättyä kumpikin positiivisesti. Ainakin minusta Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus on ehdottomasti suosittelun arvoinen leffa, kunhan muistaa ikärajat eli 7/4, vanhemman seurassa nelivuotiaan kanssa siis elokuviin. Elokuva ei vastannut yhtään tyttöleffastereotypiaa, vaan oli oikeasti jännittävä (joissakin kohtauksissa jopa pelottava) ja päähenkilö (pääkeiju?) Fawn oli ihanan rohkea ja muutenkin tykkäsin elokuvasta tosi paljon. Kaamos, joka on yleensä aika herkkä pelolle tykkäsi myös paljon elokuvasta, eli Mikä-mikä-hirviö ei saanut meitä ihan pois tolaltaan.

Suomen Disney on saanut monet kerrat kehuja erinomaisista dubbauksistaan. Nytkin äänet ja musiikki oli ihan huippuja. Tunnistin jo leffan aikana Paula Vesalan sekä kaverini Antti LJ Pääkkösen äänet, mukana oli myös muita tuttuja ääniäkuten Pamela Tola, Johanna Kurkela ja Amira Khalifa. En ole ihan varma, mutta mielestäni myös Anna Puuta kuultiin leffamusiikissa, osaako joku kertoa kuulinko oikein? Parasta oli leffan lisäksi tietenkin se ihan oikea elokuvateatteri, popparit ja tietenkin myös kaverit joiden kanssa sai sitten vielä hullutella elokuvan jälkeen.

Instassa on vielä leffaan liittyvä piirustuskilpailu meneillään. Olen töitteni puolesta saanut arpoa jo kaksi perhettä leffaan ja loppuvuoden palkinnot eli Helinä-keiju aiheiset tuotepalkinnot (kirjoja, taskulamppuja ja erikoiskyniä) arvotaan vuoden loppuun asti osallistuneiden kesken. Eli nyt osallistumaan, ohjeet löydät täältä!

Meidän perheen joulunvietosta saatte kuulla sitten kun jaksan laittaa kuvat koneelle! Nyt kuitenkin pulkkamäkeen, moikka!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Aloitin eilen jo perinteeksi muodostuneen joululeffaputkeni. Joululeffanhan ei tarvitse olla jouluun sijoittuva, mutta useimmat joululeffalempparini ovat. Starttasin putkeni kuitenkin joulusta alkavasta leffasta, joka huipentuu ystävänpäivänä New Yorkiin, arvaatteko jo? Kyllä, Uneton Seattlessa! Seuraavana listoilla olisi muutama muu suosikkini, ja nyt ei puhuta mistään älykkäistä taide-elokuvista :D

Freudilla olisi varmasti sanottavansa tähän nostalgiaintoiluuni, jossa leffojen katselun lisäksi tuoksun Ck Onelle, luen Trendiä sängyssä, tapitan vanhoja Frendejä ja kuuntelen Suden Dog man staria. Mulla on taas sanottavana, että vanhan kertaus on kyllä todella rentouttavaa. Välillä innostun noista uusista rikossarjoista ja sydän sykkyrässä istun sohvalla pureskellen kynsiäni jännityksestä kalpeana, mutta huomattavasti rentouttavampaa on katsoa jo sata kertaa hyväksi havaittua hyvän mielen elokuvaa, jossa on onnellinen loppu.

Hauskaa on myös miettiä miten tietyt aikakausien jutut ovat vaikuttaneet minuun ja esimerkiksi Frendeistä on mielenkiintoista bongailla tuttuja juttuja: noin lyhyt ruutuhame mullakin oli! Tosiaan, kahvia juotiin isoista mukeista ja se oli ihan aina suodatinkahvia. Ja hei, inspiraatiota haettiin jostain ihan muualta kuin internetistä!

Yllä olevien leffojen lisäksi haluaisin katsoa ennen vuoden vaihdetta vielä ainakin Bridget Jonesin, Romeo+Julietin ja Kuolleiden runoilijoiden seuran. Saattaa olla, että myös Vuosi Nuoruudestani ja Reality Bites on kaivettava esille, niin ja Isä sisäkkönä! Mitä muita hyviä niitä olikaan?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Lapseni taidekasvatus lienee hyvissä kantimissa. Hänen "teoksiaan" on ollut jo 2-vuotiaana esillä papan taidenäyttelyn yhteydessä ja juuri perjantaina isänsä kertoi ostaneensa Kaamokselle 2x3 metrisen pressun akryylimaalausalustaksi. Sanomalehti ei kuulemma riitä enkä viitsinyt edes ehdottaa a3-kokoista pöydälle pistettävää piirustusalustaa...

Mun kanssa Kaamos tykkää kuitenkin piirtää eniten piirustustauluun ja ehdotin tänä aamuna, josko osallistuttaisiin viimein Disneyn ja Bella-blogien insta-piirustuskilpailuun minkä aiheena on 19.12. ensi-iltaan tuleva Disneyn Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus. Kaivettiin melko kärsinyt piirustustaulu lelukopasta esille ja katsottiin (taas kerran) leffatraileri. Koska Kaamoksella on ollut kesästä lähtien hirviökausi päällä, oli selvää ettei hän mitään keijuja piirtelisi, vaan karvaisen hirviön. Hyvin nopeilla vedoilla karvaa ja minä viimeistelin kuvan silmillä ja nauravalla suulla. Hyvä tuli!

Kuten huomaatte, piirustuskilpailumme on aika vapaasti tulkittavissa ja helposti osallistuttavissa. Katsokaa tekin alla oleva traileri ja piirustakaa aiheeseen liittyvä kuva napatkaa kuva ja pistäkää instatilillenne hashtagein #keijupoukama ja #mikämikähirviö. Joka viikko arvotaan osallistujien kesken kivoja palkintoja: ensi-iltaan saakka Finnkinon leffalippuja ja sen jälkeen Helinä-Keiju aiheisia tuotepalkintoja kuten kirjoja, avaimenperäkyniä ja pikkufikkareita. Kisa on voimassa 31.12. 2014 saakka, ja nopeimmilla on nyt erityisen hyvät mahikset leffalippujen voittoon.

Disneyn Helinä-Keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus tulee siis leffateattereihin sopivasti ennen joulua 19.12.. Ikäraja leffalla on 7/4 (aikuisen seurassa) ja ollaan menossa tsekkaamaan leffa ennakkoon ensi viikolla. Kaamoshan ei ihan vielä ole neljää, mutta tarpeeksi lähellä että uskallan ottaa hänet mukaani. Tästä tulee nyt laskelmieni mukaan pojan kolmas elokuvateatteri-leffa, ekan kerran tyyppi kävi leffassa kunnioitettavassa 2 vuoden iässä katsomassa Disneyn Lentsikat. Siitä lähtienhän me ollaankin eletty melkoisessa Lentsikat-huumassa ja jos vanhat merkit pitää paikkaansa, seuraavana on siis keijuhuuma. Tai jos tarkemmin sanotaan, Mikä-mikä-hirviöhuuma. Mä en voi tajuta, miten tuokin peukalon pituinen on muka niin poikaa niin poikaa, osaa kyllä ihan itse löytää ne "poikien jutut" ilman erillistä kehotusta.

ps. Jos piirustuskilpailu ei riitä, sivuiltamme löytyy myös Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus aiheisia  printattavia pulmatehtäviä. Nämä olivat Kaamokselle vielä hieman hankalia, mutta isommat lapset tykkäävät varmasti!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Vaikka aikuisten designermallistot ketjuliikkeissä on jo ihan arkipäivää, lasten mallistoja ei edelleenkään julkaista samaa vauhtia. Mieleeni ei oikeastaan tule kuin pari onnistunutta Suomessa myynnissä ollutta designer-yhteistyötä, joista kummankin teki Lindex. Littlephantin ja Missonin lastenmallistot olivat ihania ja onnistuneita. Toki muutamilla muillakin ketjuliikkeiden designermallistoilla on ollut myynnissä satunnaisia lastenvaatteita aikuisten designermallistojen yhteydessä, mutta kokonaista lastenmallistoa en muista nähneeni kuin Lindexillä. Ja etäisesti tulee mieleen joku H&M:n kesämallisto ananasprinteillä, kenenköhän se oli?

Eilen löysin kuitenkin ihan mielettömän kivan lastenmalliston, jonka suunnittelija oli Donna Wilson ja vaikka John Lewis-ketjua ei Suomesta löydy, näitä saa tilata Suomeen 7.5 punnan postimaksulla! Hinnatkaan ei ole ollenkaan pahat, esimerkiksi trikoot taisi olla 10 punnan luokkaa.

Donna Wilson for John Lewis-malliston löydät kokonaisuudessaan täältä. Olen ennenkin kysellyt samaa ja kysyn nytkin: Jos nyt saisit päättää, kenen suunnittelijan lastenmalliston haluaisit löytää ketjuliikkeestä. Mulle voisi toimia Henrik Vibskov ja onhan tää Donna Wilsonkin ihana!

ps. Lauantaihin saakka kannattaa tsekata Bellan yläbannerissa vilkkuvaa Disneyn Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus-leffan banneria. Se nimittäin ohjaa kilpailuun, missä voittona on 50 kpl (!!) ko. leffan ennakkonäytöslippuja! Sattuneista syistä tiedän, että osallistujia ei vielä ole kovin montaa joten heti kun banneri tulee kohdalle, kannattaa klikata itsensä kisaan :)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Sen lisäksi, että olen levennyttänyt peffaani kotisohvalla Silta-sarjaa ja Wallander-leffoja tapittaen, kävimme myös naapurin Mimmin kanssa Ella ja kaverit 2: Paterock -leffan ensi-illassa perjantaina. Olisipa kiva sanoa, että suomalainen lastenleffa on tosi hyvä, mutta tälle on pakko antaa keskinkertaiset pisteet. Puolitoistatuntia kyllä kuluu leppoisasti Timo Parvelan kirjoihin pohjautuvassa leffassa, mutta jotain jäi puuttumaan jos vertaa edelliseen Ella-leffaan mikä oli loistava.

Edellisessä Ella ja kaverit-leffassa tykkäsin kovasti kaverijengin kuvauksesta, mutta tässä uutuudessa pääosassa olikin enemmän opettajat joiden näyttelijät Eero Milonoff ja Armi Toivanen eivät tosin olleet pöllömpiä. Jotain jäi silti uupumaan, eikä leffa yllä edeltäjänsä rinnalle mitenkään.

Koska varsinkin leffan loppu oli hieman outo ja meininki muutenkin söheltävä, kiinnitin huomiota hauskaan puvustukseen. Erityisesti mua nauratti ja ihastutti pyöräilykohtaukset, missä lapsilla oli mitä kamalimmat vanhanaikaiset pyöräilykypärät ja Patella taisi olla Jofan jääkiekkokypärä pyöräillessä. Myös nykyleffoissa lähes pakollinen tuotesijoittelu oli hoidettu ehkä edellistä leffaa kivemmin, Marimekkoa ja Molokidsiä kyllä harjaantunut silmä huomasi löytyvän, mutta se ei ollut ylilyötyä, muutenkin lasten tyylistä oli tehty kivan arkinen ja lapsekas. Visuaalisesti tykkäsin siis kovasti arkisesta mutta jollain tavalla hullunkurisesta ilmeestä ja Paten rokkibiisistä paljon. Ei tässä nyt tähtiä aleta jakamaan, mutta sanotaanko näin että parempiakin leffoja on viime vuosina lapsille tehty.

Leffassa käyminen lapsien kanssa sen sijaan saa aina täydet pisteet, hauskaa hupia!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Oulussapäin sanotaan aina, että onpa joku juttu makia. Sanaa voi käyttää oikeastaan ihan mihin vain, makiasta takista makiaan mustelmaan. Meillä oli eilen aika makia päivä, kun mulla oli vapaapäivä ja lapsella sen verran flunssanen olo, etten viitsinyt päiväkotiinkaan laittaa, vaikka olisi aamulla kovasti sinne halunnut. Päätin aamulla, että maanantai on hyvä päivä kokeilla onnistuisiko elokuvissa käyminen 2.5 vuotiaan kanssa ja varasin Finnkinosta liput Lentsikat-elokuvaan (minnes muuallekaan).

Olin ihan vakuuttunut, ettei me siellä leffassa koko aikaa olla ja että lapsi on vielä aivan liian pieni elokuviin. Yeah right oli. Tyyppi istui penkissään kuin tatti ja suurimman osan ajasta vielä hiljaa keskittyen elokuvaan. Välillä kun meno oli tosi jännää suusta pääsi "joooooooo!! lentokone!! auto!! Joooooooooooooo!" ja välillä käsi kävi ammattilaisen ottein popparikipolla silmien pysyessä valkokankaalla.

Lentsikat oli tosi kova juttu ja varmaan olisi jaksanut olla toisen parituntisen vielä paikallaan jos yhtä mielenkiintoista katsottavaa olisi ollut. Oma kokemukseni lentsikoista oli ehkä hieman laimeampi ja en usko että kirjoitan tämän julkisesti: Autot leffa on parempi. Lentsikat oli kuitenkin samalla tavalla vauhdikas ja kuitenkin tosi kesy ystävyydestä kertova elokuva ja yritän suhtautua siihen mahdollisimman positiivisesti, koska tiedän Dustyn muuttaneen juuri elämäämme.

Leffan takia jäi sitten päiväunet väliin ja menimme viimeistelemään yhden blogiprojektin pojan isän työhuoneelle kurviin. Ilta venyi sen verran, että päivällinen oli helpoin käydä yhdessä syömässä ulkona ennen lapsen totaalista räjähtämistä.

Fafa's on yksi Helsingin parhaimmista falafel-paikoista ja tunnelmaltaan ihanan rento. Me ollaan Kaamoksen kanssa kilahdettu falafeleihin viime aikoina ehkä liikaakin, mutta kylläpä tuollainen tuoreista raaka-aineista tehty falafel-pitaleipä vuohenjuustolla ja pestolla olikin hyvää. Tyypin isä otti ihan perus falafel-pitan ja sidedisheiksi toiselle ranskiksia ja toiselle falafel-pullia, joten tällä annoksella sai kolme mahaa täysiksi helpostikin.

Tällaisia maanantaiden pitäisikin olla. Huulipunakin pysyi mukana!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Kävimme pitkästä aikaa "shoppailemassa". Haalasin lapsen lähimpään ostoskeskukseen tarkoituksena hankkia lapselle alushousuja ja ehkäpä Cars2 dvd (koska osaan jo ulkoa tuon ykkösen ja vaihtelu virkistäisi minua). Tiedän lapsen kanssa shoppailun ojanpohjat enkä halunnut mennä Polarn o. Pyretiin hakemaan kalsareita, koska meillä ei ollut niin paljoa aikaa mitä junaleikit ja niistä irti repiminen veisi. Suoraan sanottuna en halunnut kuulla sitä karjumista, mitä Popista poistuminen yleensä meillä aiheuttaa ja menin KappAhliin. ISO VIRHE.

KappAhlissa on myynnissä Salama McQueen-suihkusaippuoita, mitkä ovat auton mallisessa pullossa. Ja Salama McQueen on ihaninta ikinä, kaikissa muodoissa ja nähtävästi etenkin suihkusaippuana. Ostin (Cars-) alushousuja nipun ja pyysin laskemaan auton pois. Aikamme taisteltuamme autosaippua todellakin lähti pois kädestä ison itkun saattelemana ja painelimme murtuneen lapsen kanssa Lindexiin. Nähdäksemme sen hemmetin saman saippuaputelin, mistä itku voimistui jälleen. En oikeasti voi viedä lasta enää minnekään, missä auton kuvia näkyy, koska hän sekoaa täysin.

Tätä tämä nyt on, enkä oikein edes ymmärrä mistä ja miksi tuosta Salama McQueenista on tullut lapselle pakkomielle numero 1. Kuten olen kertonut aiemminkin, aamut meillä alkaa nykyään vaatimuksella katsoa Autot-leffa. Sen jälkeen pitäisi tabletilta kaivaa Cars-pikkuautokeräilijöiden kotivideoita, missä he esittelevät jotain kokoelmiaan puhuen kiinaa. Sitten katsottaisiin youtubesta kuinka muovailuvahasta tehdään Salama McQueen ja päiväkodista tultua ensimmäinen ajatus on autopeli, siitä sanotaan jo päiväkodin pihalla. Sanoinko jo, että pehmokrokotiilin lisäksi meillä nukkuu lapsi puuautot kainalossa?

Mä olen niiiiiiiin kyllästynyt autoihin. Yritän harhauttaa ja huijata, kääntää kiinnostuksen kohdetta, keksiä innostavia leikkejä mutta ei. Olenkin alkanut miettimään, miten saisin käännettyä autot-innostuksen edes vähän fiksumpaan suuntaan, ja hankkinut muun muassa muutaman Salama McQueen pikkukirjan. Lukeminen on kehittävää aina, eikö niin? Nyt alan tajuamaan miksi värityskirjoissa on kivojen eläinten sijaan usein tyhmiä monikansallisia piirrossankareita ja miksi kaikki ketjuliikkeet myyvät pääsääntöisesti rumia printtivaatteita yli 2-vuotiaille. Siksi, että ne tykkää niistä ihan sikana ja siksi, etten ainakiaan minä en jaksa enää tapella vastaan. Kalsarit on ostettu, seuraavaksi varmaan rallihaalari.

Että mä kärsin.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Kävipäs hassusti. Eilen Biolanin bloggaajatapahtumassa vitsailin Essille, kuinka me olemme Lapsellista-blogin Annan kanssa kouluttaneet lapsistamme pr-kelpoisia. Kummankin 2-vuotias oli nimittäin yllättävän ihmismäisesti, rauhallisesti ja omissa maailmoissaan lapsen aikajanalla pitkän 1.5 tuntisen ajan. Syykin selvisi sitten illalla, sillä kummallakin muksulla oli kuume noussut. Niin Anna kuin minäkin olemme siis nauttineet tänään kuumepotilaan seurasta ja meillä se näytti tältä.

Meillä meni pari viikkoa sitten televisio rikki ja en ole saanut hankittua uutta peliä vielä tilalle. Aamulla olin hieman huolissani kuinka sisäpäivän käy, kun lapsi vaikutti todella väsyneelle ja tarvitsi silti jotain virikkeitä. Leikkikaluleikit eivät onnistuneet, kun ei ollut voimia ja sängyssä makailu tylsistytti. Onneksi päähäni pälkähti, että tabletin ja pöytäkoneen risteytys, Sony VAIO tab (lainassa) on helppo nostaa työpöydältä mukaan sängyn viereen.

Meillä on joskus ollut Netflix tai joku vastaava palvelu käytössä hetken ja keksin että nyt voisi olla aika kokeilla jotain samanlaista palvelua. Nelosen Ruutu+:ssa näytti olevan omia lapsuusajan ohjelmia tarjolla paremmin kuin hyvin ja ostaa päräytin palvelun puoleksi vuodeksi kokeiluun hintaan 29.75. Olen oikeastaan aika innoissani tästä, koska tänään me ollaan voitu katsoa yhdessä TaoTaota, Peukaloiset retkiä ja Liisa Ihmemaassa animaatioita. Nyt mulla olisi mahdollisuus nähdä oikeastaan kaikki viime vuosina menettämäni suomalaiset leffatkin, ainakin omaan leffamakuun ruutuplussan elokuvatarjonta on täydellinen.

Töllön (tai siis tabin) tuijottamisen lisäksi me ollaan luettu paljon sekä pelattu Legon virtuaalipelejä, mistä Duplojuna on nyt ykkönen. Sattui siinä mielessä vielä hyvä mäihä, että McDonaldsin syys-lokakuussa alkavan kirjakamppiksen näytekirjatkin tulivat tänään ja lukemista riitti 8 uuden kirjan verran. Erityisen iloinen olen siitä, että 11.-17.10 jaossa on Camilla Mickwitzin Jason muuttaa maasta, kirja jonka loppuunmyymistä olen harmitellut pitkän aikaa. Jason kirjat on ihan mahtavia kun niissä ei kaunistella asioita ja kuvitus on tosi ihanaa, jos et ole tutustunut niin suosittelen kyllä. Kirjat ovat siis ns. Happy Meal leluja, mutta ostettavissa muutamalla eurolla myös ilman ruokaa. (Ja valitettavasti kuvissa näkyvät Kössi Kenguru, Pikku Papun laulut sekä Aasinsilta EIVÄT kuulu kampanjaan, vaan ovat meidän vanhoja suosikkeja)

Oman illan kruunasi lähi-Alepassa tarjotut kakkukaffit :D Isä tuli kuumepojan viihdytysjoukoiksi ja pääsin vallan Alepaan yksin. Saas nähdä miten sen Helsinki Design Weekin perheviikonlopun kanssa käy, tuskin me ainakaan huomenna vielä minnekään lähdetään. Eli taitaa tulla huomisestakin TaoTao päivä.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.