Eilen oli tehtävä ratkaisevia liikkeitä naapurin Annikan ylioppilaslahjaa varten. Olin udellut lahjatoiveita, mutta oikein mitään toiveita ei ollut. En halunnut lahjoa rahalla ja lahjakorttikin oli vähän tylsien lahjojen listallani. Lopulta tein niin, että kävelin Ison roban OVVN-kauppaan ja hankin jotakin perusvarmaa: Uhanan pisarat.

Myyjä OVVN:ssa kertoi, että pisarat ovat olleet ihan kevään hittilahja. Korviksien kaveriksi ostin tuon Sail away mother fuckers-kortin, mikä ei liittynyt onnitteluihin oikeastaan mitenkään. Tuoreen ruusun sijaan paketista löytyi myös Urtekramin ruususaippua, mikä tuo ruusun tuoksua vielä kauan ylioppilaspäivän jälkeenkin.

Tämän pienen lahjapostauksen lopuksi toivotan onnea ihan jokaiselle koulunsa päättäneelle! Ja olkaahan nätisti illalla:)

 Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

takki: Lindex, mekko: Nanso, legginssit: Marimekko, tennarit: Ethletic, kassi: Marimekko

Yksi viime aikojen vaatelemppareistani on ollut Nanson viskoosinen Minttu-trikoomekko. Sähäkkä sininen on mukavan räväkkä, mutta silti turvallisen sininen. Mekko on Katri Niskasen suunnittelema ja sen kyllä huomaa noista kangaspoimuista ja rypytyksistä helposti. Kiristän yleensä mekon vyöllä arkisemmaksi tunikaksi, mutta leggarit ja tennarit sukkiksiin ja korkkareihin vaihtamalla se muuntautuu helposti veistokselliseksi mekoksi.

Nansolla olisi nyt mallistossa aivan ihana trikoohaalarikin. Joku päivä pitäisi Mikonkadun Nanson myymälään tehdä täsmäisku, sillä tämä xl-kokoinen mekkoni on vähän liian iso ja en viitsisi tilata haalaria siksi sovittamatta. Tietääkö joku muuten myydäänkö noita Nanson "fiinimpiä" vaatteita jossain marketeissa, vai onko se todellakin vain Nanson oma liike mistä yöpukuja juhlavammat vaatteet tulee hakea?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Tällä aamupalavoileivällä ajattelin lähettää terveisiä Seinäjoelle Maritalle, jonka kesäparvekkeella melkein kymmenen vuotta sitten huippuhyvää voileipää. Yksinkertainen "resepti" piti sisällään vain ruisleivän, maksamakkaraa, basilikaa ja raakaa valkosipulia. Siitä lähtien on tätä herkkua syöty silloin tällöin kun on maksamakkaraa muistettu ostaa.

Ennen K-Menun kampanjaa saimme Ruokakeskolta testipaketit uusista K-Menun tuotteista ja reilun kokoinen 500 gramman maksamakkara muistutti taas tästä Maritan herkkuleivästä. Oikeasti tätä leipää syötiin cocktail-lasit kädessä myöhään lämpimässä kesäyössä, mutta näin helatorstain aamuksikin se sopi mitä parhaiten itselleni.

Yhdistelmä voi kuulostaa - tai ainakin se minusta vuosia sitten kuulosti - aika oudolle, mutta suosittelen testaamaan. Leivän alla on suosikkileipääni Tosi tummaa Reissumiestä, mikä sopii tähänkin voileipään tosi hyvin.

Mukavaa vapaata kaikille! Mulla on lapsi vielä hetken papan luona, joten taidanpa kellahtaa vielä hetkeksi sänkyyn kauneusunille...

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Näin ilmojen viilennyttyä on kiva palata kuvien ja kirjoituksen muodossa takaisin viime viikonloppuun, milloin pääsimme Kaamoksen kanssa reissuun Helsinkiin. Hauskaa tässä oli, että mehän asumme Helsingissä, mutta silti yksi yö ja kaksi päivää kotoa poissa oli ehdottomasti lomamatka. Lomastamme vastasi Visit Helsinki ja iloksemme saimme mukaamme myös matkakavereita Turusta, Tampereelta ja täältä Helsingistäkin.

Koska meillä on takana kaksi viikonloppureissua lyhyen ajan sisällä, ajattelin lähestyä Helsingin lomaa enemmänkin käytännön näkökulmasta, mitä Helsingissä kannattaa ottaa huomioon matkustaessa.

Kahden päivän matkaohjelmamme oli tiivis, pääsimme tutustumaan juuri yleisölle avattuun Lonnan saareen, Suomenlinnaan ja muutaman tunnin maisemareittiristeilyllä Helsinkiin myös mereltä käsin. Nukuimme yön Katajanokalla Grand Marinassa ja jatkoimme sunnuntai-aamuna Nuuksioon, viime keväänä avattuun Haltian luontokeskukseen. Testiperheinä aikataulumme oli tietenkin kiireinen ja suosittelenkin että Helsinkiin matkustaessa lapsiperhe ei edes yrittäisi haukata koko Helsinkiä kerralla, vaan valitsisi korkeintaan kaksi juttua päiväksi. Lomalla pitää olla rentoa ja minuuttiaikataulu ei kuulu lomaan. Parasta on, jos varaat muutaman extrapäivän Helsingin lomalle ja maltat antaa Helsingin viedä mukanaan. Ihana pääkaupunkimme tarjoaa paljon, ja ajan kanssa nautit varmasti lomastasi enemmän!

Helsingin suosituimmat lapsiperheiden vierailukohtaat taitavat edelleenkin olla Linnanmäki ja Korkeasaari. Kesällä siellä on siis muutama muukin ja mikäli haluat hieman rauhallisempaa menoa, mitä nämä kohteet tarjoavat, suuntaa esimerkiksi Suomenlinnaan. Suokki on myös suosittu kesällä, mutta saaressa on tilaa! Pienten alle kouluikäisten lapsien kanssa matkustaessa on kuitenkin hyvä huomioida muutama juttu. Vanha linnoitus on monelta osin hankalaa maastoa rattaiden kanssa ja vaikka Kuninkaanportista on hieno tulla saareen sisään, siellä on todella paljon portaita rattailla kulkeville. HKL:n lossi tuo helposti matkailijat "pääsisäänkäynnille", mistä rattaiden kanssa on huomattavasti helpompi liikkua. Ja lossihan on ilmainen rattaiden kanssa matkustavalle, niin kuin kaikki muutkin julkiset liikennevälineet Helsingissä!

Aurinkoisella säällä myös kaupunki on turistien leikkikenttää, mutta sateen sattuessa etenkin lapsen kanssa matkustavan voi olla hankala keksiä tekemistä. Valitettavasti ihana Lasten Kaupunki-museomme meni juuri pitkään remonttiin, mutta esimerkiksi Päivälehden museo ja luonnontieteellinen museo ovat hyvin lapsiystävällisiä. Me vierailimme tosiaan sunnuntaina luontokeskus Haltiassa, mikä on myös hyvä perhekohde sadepäiviin ja aurinkoisina päivinä Nuuksion luontopolut kuuluvat tietenkin asiaan. Niitä lapset tuossa yläkuvissa testaavatkin. Haltiasta kirjoitin muuten viime vuonna isomman jutun, kannattaa tsekata sieltä enemmän kuvia!

Koska blogijuttuun on ihan mahdoton luetella kaikkia lapsiperheille sopivia vierailupaikkoja, suosittelenlainaamaan kirjastosta Lasten kanssa Helsingissä - 100 parasta menovinkkiä pääkaupunkiseudulla kirjan. Lapset taas voivat fiilistellä tulevaa matkaa (tai omaa kotikaupunkiaan) esimerkiksi kirjoista Tatu ja Patu Helsingissä sekä Hurraa Helsinki, ikioma kaupunki.

Majoittuminen Helsingissä on helppoa, mutta mielestäni aika hintavaa. Loma-aikaan hotelleista kuitenkin löytyy alennuksia ja valinta on tehtävä lähinnä sijainnin, lapsiystävällisyyden ja oman vaatimustason mukaan. Viikonlopun hotellimme Scandic Grand Marina sijaitsee hyvällä paikalla kauppatorin läheisyydessä, mutta myös edullisemmat vaihtoehdot kuten hostellit kannattaa tsekata läpi. Itse olen monesti yöpynyt Hostel Erottajanpuistossa ryhmähuoneessa ja kaksin lapsen kanssa vuokraisin kyllä samasta hostellista oman huoneen, koska sijainti Uudenmaankadulla on loistava ja vierestä löytyy paljon hyviä ravintoloita. Usein hostelleissa saa myös tosi hauskaa seuraa, eikä tarvitse mököttää iltoja yksin :)

Helsingissä kuten muuallakin lasten kanssa reissaaminen toimii hyvin, kun lomaan ei lataa liikaa ohjelmaa ja odotuksia. Pienen lapsen kanssa itse priorisoin päiväunet aina yhdeksi päivän tärkeimmäksi jutuksi, jolloin mielellämme molemmat lataamme akkuja. Museoiden ja nähtävyyksien opastukset jätän väliin ja etsin itselleni tietoa netistä, jotta pieni matkustuskaveri ei tylsistyisi historian havinasta vaan pääsisi enemmänkin kokemaan kuin kuulemaan.

Jokainen tietenkin oppii tuntemaan lapsensa "reissuminän" vain testaamalla matkustamista lasten kanssa. Tällaiset muutaman päivät reissut vaikkapa kotikaupunkiin turistin silmin ovat lapselle kivoja harjoituksia. Myöhemmin kesällä me olemme lähdössä kaksin Berliiniin, joten nyt nämä pienet pyrähdykset kyllä harjaannuttavat minuakin niin pakkaajana kuin matkustajanakin.

Tätä postausta kirjoittaessa aloin miettimään, että pitäisi ehdottomasti kirjoittaa joskus myös sellainen "aikuisten Helsinki" postaus, missä sukellettaisiin Kiasmaa tuntemattomampiin paikkoihin, missä käyn aikuisten kavereiden kanssa. Pidetäänpäs tämä idea nyt mielessä, jos ennen syksyä saisi aikaiseksi :)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Pitkästä aikaa Instagram-tilini satoa! On se vaan kätevä, kun tällainen lahopää voi palata säännöllisesti menneisyyteen tarkistamaan mitä on tullut tehtyä ja ehkä keksiä välillä postausaiheitakin omista instakuvistaan.

Yksi viime viikon hauskimmista jutuista oli kyllä tuo Pepin vanhan sängyn kantaminen Sörnäisistä Hakaniemeen. Kuumana päivänä kaksin Mimsun kanssa kannettiin jämerää runkopatjasänkyä pitkin Hämeentietä ja välillä pysähdyttiin lepuuttamaan milloin käsiä ja milloin jalkoja (kenties myös päätä). Kävin kesken roudauksen myös kirppiksellä ostamassa tuon kuvissa näkyvän hedelmäkassin ja Mimmi istui yksin Fidan edessä muina naisina.

Monet tällaiset hetket ovat vähän liian sekavia blogiin laitettavaksi, vaikka juurihan näistä tässä kirjoitan. Mutta istagramtililtäni löytyy aika paljon sitä muuta elämää, kalakeittoa, voikukkia ja sekalainen setti muuta mukavaa. Jos et vielä seuraa, niin etsihän käyttäjä nimeltä oimutsimutsi ja ala seurata! Suoraa instaprofiiliini pääset tästä!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, kuinka lopetin vauvavuoden aikana musiikin kuuntelun lähes tyystin. Vauvavuoden jälkeenkin on ollut aika hektistä, eikä mulla ole ollut energiaa pysyä kärryllä mitä levyjä on julkaistu, ei siis oikeastaan ole kiinnostanut ollenkaan. Ja yhtäkkiä nyt työhuoneen Hakaniemeen muuttamisen jälkeen joku musiikkilukko aukesi ja olen taas nauttinut musiikista sillä samalla tavalla, kuin ennen lasta. Saaden siitä paljon.

Hauskaa tässä on, että osa lempibändeistäni on julkaissut aika monta levyä kolmen vuoden sisällä, osa lopettanut toimintansakin. Pmmp:n kanssa meillä on ollut aika pitkä historia, joka alkoi kesällä 2003, jolloin yksi juhannus istuin järven rannalla pikkumankka koko ajan auki odottaen Rusketusraitoja. Leskiäidin tyttäriä taas odotin kaverini Lassen kanssa jatkohiprakassa julkaisupäivän aamuna Anttilan edessä ja rahojen ollessa lopussa ostimme sen puoliksi. Kaikki levyt ovat olleet tärkeitä, paitsi Rakkaudesta-levy on jäänyt täysin kuuntelematta. Ja nyt on ollut sen aika!

Tykkään Pmmp:n musiikista tietenkin ihan yleisestikin, mutta jotenkin bändin kappaleiden ja omankin olemuksen välittämä naiskuva miellyttää edelleenkin. Etenkin tyttölasten äitinä soittaisin varmasti Pmmp:tä ihan kasvatusmielessä eikä se pikkupojillekaan pahaa tee. Diggailen kiiltokuvamaisuuden puutteesta, sillä blogimaailmassa paljon hengaavana sitä saa yliannostukseen asti nähdä. Samalla nostan hattua, kuinka Pmmp on edennyt, muuttunut ja elänyt myös sinä aikana, kun bändiläiset ovat saaneet lapsia.

On jotenkin huojentavaa nähdä muiden äitien työn tuloksia, sillä vaikka alamme on täysin eri, on tilanne ajankäytön kannalta varmasti kaikilla yhtä haastava. Koska aikaa on kaikilla ihmisillä se 24 tuntia vuorokaudessa, olen ainakin itse tehnyt valintoja saadakseni tehdä sekä työtä että elää täysipainoista lapsiperhearkea ja siksi esimerkiksi kaikenlaiset bloggaajien skumppabileet ja muut tässä elämäntilanteessa turhat ajantappajat on jääneet suurimmaksi osaksi väliin. Ehkä samasta syystä näitäkään naisia ei ole näkynyt jokaisen naistenlehden seurapiiripalstalla, siinä on myös yksi asia miksi heistä kovasti tykkään.

https://www.youtube.com/watch?v=7zrS7kbLFss

kuva: pmmp.fi

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Kuten sanottu, Rauman reissuun mahtui paljon ja nyt olisi vielä tämä yksi reissupostaus ennen seuraavan viikonlopun reissua! Olimme sopineet Jotain tekemistä-blogin Pian kanssa tapaavamme lauantai-iltana Rouva Mannerin majatalossa ja jatkavamme siitä Rauman merimuseolle katsomaan näyttelyä sekä syömään Ravintolapäivän ruokia merimuseon ravintolaan.

Matkalla merimuseolle Pia päättikin esitellä meille kotiseutuaan vähän enemmänkin ja päädyimme aloittamaan kesäisen lämpimän illan merenrannalta minne Kaamoksen talviturkkikin jäi. Nyt kun meillä todistetusti on jäänyt jotain Raumalle,on sinne pakko palata takaisin ;) Kuten minä ja Pia, myös Kaamos ja Anni tapasivat ensimmäistä kertaa ja tulivat niin hyvin toimeen kuin tavaroiden ja asioiden omimisiässä olevat voitat toimeen tulla. Eli hyvin muuten, paitsi merimuseossa olisi pitänyt tuplaruorit leikkimiseen.

Tämä on juuri niitä mukavia puolia, kun matkustaa lapsen kanssa kaksin: on aikaa ja halua tutustua ihmisiin, kun muuten ei aikuisseuraa oikein saa. Ja muillekin bloggaajille vinkiksi, että kun matkustatte, kannattaa paikallisiin bloggaajiin tutustua. Ainakin meillä juttu luisti kuin vanhoilla tutuilla ja Pia innotti mut yhteen juttuunkin mukaan, mistä kerron sen onnistuessa hieman lisää. Uu, mystistä! ;)

Seuraavaksi lähdemmekin blogissa uuteen seikkailuun muun muassa Riikan, Emman ja Annin  kanssa! Niitä joita matkapostaukset tylsistyttävät voin lohduttaa vain sillä, että talvella niitä tuskin tulee tähän malliin. Mutta nyt kun mennään, niin jutut taatusti näkyvät blogissa!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Kampanjassa mukana K-Menu ja Bella-blogit

Oletteko huomanneet, että porsaanliha on taas suosittua? Jossain vaiheessa tuntui, että ihmiset eivät voi laittaa possua edes lihapulliin, mutta nyt etenkin rasvaisen porsaanlihan käyttö on taas yleistä. Lihapullista saa meheviä sikanaudalla ja pulled porkista on tullut tosi suosittu herkku esimerkiksi viikonloppuruokana.

Meillä on Bella-blogeissa meneillään Ruokakeskon uuden K-Menu-sarjan kampanja ja sain mieleiseksi tehtäväkseni osallistua kamppikseen iltapalareseptillä. Tämä resepti on omiaan viikonloppuihin, jolloin ollaan kotona tai mökillä ja muiden puuhastelujen lisäksi on aikaa aina välillä tarkistaa uuniin. Kyseessä on ylikypsää possua pitaleivässä ja vaikka possun kypsentämiseen menee aikaa, on tämä helpoimmista helpoin iltapala! Kunhan vain on sitä aikaa.

Tarvitset:

• K-Menu porsaan uunifileen (ruokaseurueen koon mukaan)


• Pita-leipiä


• Barbeque-kastiketta


• Kasviksia kuten: salaattia, tomaattia ja punasipulia

Piparjuurikastikkeeseen:

• Kermaviiliä


• Piparjuuritahnaa


• Mustapippuria.

Suosittelen ylikypsän possun tekoa samaan aikaan kun muutenkin käytät uunia. Lasket vain uunin lämpötilan n. 140 asteeseen ja laitat possun lämpömittarin kanssa uuniin. Yleensä possu on kypsää 80 asteisena, mutta ylikypsäksi sen saa tietenkin kypsyttämällä kauemmin n. 90 asteiseksi.

Hain lähikaupastamme suolalla maustetun possun paistin ja se maksoi alle seitsemän euroa kilolta. K-Menu-tuotteet ovat siis todella hyvän hintaisia perustuotteita.  Laitoin possun uuniin ja sitten alettiin puuhailemaan muita hommia. Välillä kävin tarkistamassa tilanteen ja kolmessa tunnissa possu oli kypsynyt 90-asteiseksi. Sitten vain possu pois uunista ja nyhtämään se pieneksi ”silpuksi” haarukkaa apuna käyttäen.

Possusilpun sekaan lisätään maun mukaan barbequekastiketta ja sekoitetaan hyvin.  Annetaan odottaa sen aikaa, kun tehdään kermaviilistä, piparjuuritahnasta ja mustapippurista omaan makuun sopiva kastike.  Sitten ruoka onkin valmista ja jokainen ruokailija saa itse täyttää pitaleipänsä possulla, kasviksilla ja piparjuurikastikkeella. Kuten jo alussa sanoin, tämä on todella helppoa ja myös lapset voivat olla mukana ruuan laitossa. Jos haluat haastaa itsesi, keittelet barbeque-kastikkeet itse ja paistelet joutessasi pitaleipiä. Vaan meillä se tehtiin perjantaina näin!

K-Menu -tuotteita on löytynyt K-kaupoista jo muutaman viikon ajan ja valikoima kasvaa ajan myötä satojen perustuotteiden sarjaksi, mistä löytyy jatkossa niin tuoretuotteita, pakasteita, kuivakaapin täytettä ja vaikkapa saippuaa. Siis arjen perustuotteita edullisella hinnalla.  Hyväksi sarjan tekee se, että vaikka ostoslistalta löytyisikin possua, ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. Muiden kuluttajien arvioita K-Menu tuotteista voit lukea K-Menun sivuilta ja voit myös itse alkaa kotikriitikoksi.  Tuotteiden arvioiminen on helppoa ja se kannattaa, sillä kotikriitikkojen kesken arvotaan 50 euron ruokalahjakortteja. Käyttämäni porsaan uunifilee on saanut muuten tosi hyvät arviot, tsekkaa vaikka itse!

 Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

jakku: UFF, t-paita: Monki, hame: Lindex, hattu: Muka Va (saatu Busstopista), laukku: Rouva Manner, sandaalit: Birkenstock

Meillä kävi kyllä hyvä tuuri, että saimme toimistomme juuri Hakaniemeen. Aika monessa muussa kaupunginosassa toimistopukeutumiseni nimittäin saattaisi herättää epäilyksiä laitapuolen kulkijasta :D Naureskelimme eilen asuani, mikä oli miksaus kaikkea toisiinsa epäsopivaa. Oli ketjuliiketrikoota, vintagelaukkua, suomalaista uutta suunnittelua päässä ja ikään kuin kruunuksi kirpparilta löytämäni kukkajakku, joka odottaa pientä lyhennystoimenpidettä. Muut meikit jäi meikkilaukkuun, mutta huulipunaa sentään löytyi. T-paita julistaa notta "just be yoself". Yoselfpa yoself!

Mun kirppariminäkin on alkanut taas heräilemään horroksen jälkeen ja luulen etteivät asukokonaisuudet tästä hetkeen rauhoitu... ensi viikon tehtäväksi ajattelin ottaa tuon jakun lyhentämisen. Ihan vain 5 cm pos helmasta, millä saisi pahimmat mummofiilikset pois. Saapa nähdä millainen lopputulos on, sillä en ole mikään ompelukoneen paras kaveri...

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Olemme lähdössä tosiaan huomenna Visit Helsingin kutsumana tutustumaan kotikaupunkiimme muutaman muun lapsiperheen kanssa. Viime viikonlopun reissusta on ollut paljon apua mukaan otettavien tavaroiden miettimisessä, turhat on karsittu ja tärkeitä lisätty. Tässäpä siis pieni muistilista, mitä mukana kannettavaan lomakassiin kannattaa pakata mukaan!

Varmasti tärkeimmät muistettavat aurinkoisilla ilmoilla ovat riittävä määrä juomista, hyvät aurinkorasvat, aurinkolasit ja huivi tai hattu. Näistä mitään ei saa unohtaa ja koska meillä aurinkolasit on vähän hankala juttu, lähtee kangaslippis silmien ja pään suojaksi. Viime viikonlopusta oppineena pakkaan myös mukaan pyyhkeen, sillä vesi houkuttelee pieniä ja jos sopiva ranta tulee vastaan, sinne pitää saada pulahtaa. Kesällä on rentoa, eikä me mietitä lähdimmekö juuri uimaan, vaan kun tekee mieli niin sitten veteen. Kaamoksen talviturkki muuten jäi jo Raumalle! Viimeinen tärkeä muistettava on pienet välipalat. Kuumassa nälän tunne voi hävitä eikä "oikea ruoka" maistu, silloin vaikkapa kuivatut banaanit ja välipalakeksit on hyvä nopea eväs.

Jäikö jotain puuttumaan?

Kuvan tavarat: Juomapullo: Lifefactory, aurinkorasvat Lovea (lapselle) ja Louis Widmer (aikuiselle), Optinen omena pyyhkeet Finlayson, Kassi: Bobo Choses ss13, arskat Babiators ja pipo Muka Va.

 

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Olenkohan koskaan sanonut, että mua on tosi monesti verrattu Muumien Tuu-tikkiin. Ei siis luonteen perusteella, vaan ulkonäön. Jokainen nenäni profiilin nähnyt tietää miksi muumien hahmot saattavat tulla mieleen ja pullea vaaleatukkainen olento nyt vaan sattuu polkkatukkaisena näyttämään aina vähän ...no Tuu-tikilta. Vaan tällä Tuu-tikilla on ollut jo kauan raitapaita hakusessa. Mulla kyllä on Po.P:n raitapaitoja, mutta niissä jotenkin liian mammamainen olo ja olen tutkiskellut jonkin verran miltä merkiltä löytyisi hyvä laadukas raitapaita, missä raidat on ehdottomasti neulottu kankaaseen eikä vain painettu.

Busstop clothingissa vieraillessani iskin silmäni heidän laajaan raitapaitamallistoon ja kun oma kokokin (5) löytyi,oli pakko mennä sovittamaan paitaa päälle. Ranskalaisen 1938 perustetun Armor Luxin paita tuntui heti siltä puuttuvalta palaselta: tarpeeksi lyhyt, luvatusti laadukas, malliltaan vartalolleni sopiva. Kun sain valita muutamia juttuja Busstopista kotiinviemisiksi, ensimmäinen valintani oli siis Armor luxin paita.

Muiksi kotiinviemisiksi valkkasin MUKA VAn ohuen kesäpipon, mihin oli ommeltu hauskaa aaltoilevaa pintaa. Näitä pipoja olisi ollut rusetillisiakin versioita, mutta ajattelin ettei tämä Tuu-tikki kaipaa rusettia päähänsä. Jäi nimittäin se kaunis Papun rusettipipokin käyttämättä ja myytyä eteenpäin, eli vaikka överistä tykkäänkin niin rusetit ei ainakaan nyt iske. Aaltopinta sen sijaan iskee! Ja kuten rakas työtoverini eilen sanoi "hyvä tuo pipo, kun sullakin on iso pää. Mullakin on sairaan iso pää ja toi näyttää löysälle päässä.". M-koko on siis jees, kuittaa isopää. S-kokoakin löytyy.

Viimeinen "matkamuisto" oli jo asukuvassakin vilahtanut Moimoin riipus, mikä haastaa Uhanan vaneritimantin tulevaisuudessa. Alkoi tuntumaan, että sitä puutimanttia tuli käytettyä keväällä liian pitkään päivittäin ja nyt mennään Moimoilla sekä Antti Asplundin ristillä.

Koru näyttää joka kuvassa vähän eri väriselle, mutta kirkkaan turkoosi se minusta on. Ei mikään pantonen emerald vaan ihan puhtaasti suomalaisittain turkoosi. Tässäpä onkin kesän luottoasu valmiina, ohut pipo suojaa vielä auringoltakin hyvin ja peittää hyvin sekä juurikasvun että huonon hiuspäivän :D

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Ja takaisin Rauman reissun kuulumisiin. Saattaa olla, että postailen vielä joulunakin näitä Rauma-juttujani, niin kivaa meillä oli ja ehdittiin kokemaan yllättävän paljon muutamaan päivään. Se mikä meidät Raumalle vei, oli pienimuotoinen yhteistyö Busstop clothingin kanssa. Luulin ihan alun alkaen, että Busstop on vain pieni nettiputiikki minkä valikoima on todella kiehtova. Olin kyllä jo tilannut Busstopista vaatteita aiemminkin, mutta Paade Moden merinovillat sai mut oikeasti kiinnostumaan kaupasta kunnolla. Se vaan on niin mahtavaa, että löytää jotakin itselle uutta ja täysin omaan tyylisilmään sopivaa. Siitä lähtien olenkin tsekkaillut tarjontaa vähän väliä ja löytänyt muitakin uusia suosikkeja.

Busstop Clothing ei kuitenkaan ole pelkkä nettikauppa, vaan paljon muutakin. Tai Tuija asian ilmaisi, nettikauppa on Tuijan ja Jannen yötyötä, mutta suurin intohimo on putiikin pitäminen, henkilökohtainen asiakaspalvelu ja tuotevalikoiman yksityiskohtainen miettiminen. Liike ei ole uusi, vaan se täyttää tänä vuonna jo 12 vuotta! Se on kyllä pitkä aika ja kertoo paljon omistautumisesta kaupan pyörittämiseen.

Vuosien saatossa valikoima on muuttunut ajan ja omistajien henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Tällä hetkellä myynnissä oli tosi paljon itsellenikin tuttuja merkkejä, kuten Poola Kataryna, Kaino, R/H, Bobo Choses, Papu ja Karhu. Vaatteiden lisäksi kaupasta löytyy sisustustavaraa ja Pelagon polkupyöriä ja paljon paljon muuta.

Liiketila on iso ja sijaitsee Vanhan Rauman ytimessä kauppakadulla. Valikoimassa on niin naisten kuin miesten vaatteita ja viimeiset viisi vuotta sieltä on löytynyt myös lasten vaatteita. Vanha liikehuoneisto on tunnelmallinen ja asiakaspalvelu todellakin pelaa. Olin jo pitempään etsinyt raidallista hyvälaatuista paitaa ja nyt niitä olisi löytynyt kerralla vaikka kymmenen eri väristä. Armor luxin paidat tuntuivat päällä heti omilta ja vaikka nettikaupassa niitä on vain muutamaa eri väriä, meilaamalla kaupalle saa kyllä tietää mitä muita värejä olisi mahdollisuus tilata. Tässä on oikeastaan Busstopin ainoa huono puoli, mistä jo hieman napisinkin, nettikauppaan tulee aika vähän tavaraa verrattuna tuohon liikkeen koko valikoimaan. Mutta onhan se ymmärrettävää, ettei aika kaikkeen riitä.

Ja tiedättekö mitä, Raumalla tyylikkäät myyjät uskaltaa myös hymyillä, tämä oli aivan uusinta uutta Helsingin koleiden designliikkeiden jälkeen ;) No ei vaan, kyllähän Helsingissäkin saa asiakaspalvelua saa, mutta onhan se aina mukavaa kun siihen oikeasti panostetaan ja se lähtee selkäytimestä.

Mä sain valita muutamia mukavia juttuja matkamuistoksi Raumalta ja Busstopista, mutta ettei tämä raumailu taas venyisi liian pitkäksi, säästetään jotain seuraavaan postaukseen. Paljastan kuitenkin, että tein hankintoja Busstopista vain itselleni (hyvä minä!), mutta meilasin kyllä jo maanantaina Raumalle, että ostaisin sittenkin vielä ne yhdet lasten shortsit...

KUN menette Raumalle, käyttehän moikkaamassa Busstoppilaisia? Käykää! Vai onko joku jo kenties käynyt?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.