Purkki rahkaa, 2 pikkupurkkia vaniljavanukasta  ja kasa tuoreita marjoja päälle. Tosi nopea välipala ja terveellinenkin. Naapurin tytöt lahjoivat marjoilla ja nyt ne on loppu, että saisinko lisää? ;)

Huomasin myös toisen, huomattavasti täräkämmän mustikkaherkun ohjeen Ruotsin arvostele mun illallisessa. Yhtä yksinkertainen: purkki kondensoitua maitoa ja noin sama määrä puoliksi jäisiä mustikoita yhdistetään ja pistellään poskeen. Ei voi olla huono, pakko kokeilla! Virallinen ohje täällä! (kuva samalta sivulta)

Eikä kahta ilman kolmatta. Olen aivan koukussa Valion Aino vanilja & valkosuklaan kuiskaus jäätelöön. Tunnustaako kukaan muu vaniljasyndrooman iskeneen? Muutama pallo iltaisi helteessä kirjan kera on juuri sopiva päivänpäätös. Vein lähialepan viimeisen purkin pari päivää sitten ja nyt se on jo loppunut. Ei muistella herkkulakkoja ja kutistumisia tässä helteessä, kutistua ehtii haudassakin tai miten se sanonta menikään...

Otin itseäni niskasta kiinni ja kuvasin aikoja kaapissa odottaneen mekon myyntiä varten. Ekaksi ajattelin laittaa huutikseen, mutta kokeilen ensin sillä lähtöhinnalla jos joku blogikamu tarvisi.

Kyseessä on Nanson kietaisumekko koossa M. Kuosin nimi on Lotto ja suunnittelija Paola Suhonen. Ollut tuotannossa ennenkin, tämä yksilö kevään 2012 mallistoa ja lahjaksi saatu (ei blogin kautta kuitenkaan) mutta auttamattomasti liian pieni.

Mekko on käyttämätön ja pesemätön, kokeiltu 3 minuuttia päällä ja todettu ainakin kokoa liian pieneksi. Voin vaihtaa melkein mihin tahansa XL-kokoiseen nanson kietaisumekkoon, sillä malli ja materiaali on huippuja. Tai myydä 50 eurolla pois (ovh 80eur) + postit jos ei pysty hakemaan. Ota siis heti yhteyttä oimutsimutsi@gmail.com, sillä viikon lopulla näpyttelen huutikseen jos ei uutta omistajaa löydy. edit: MEKKO VARATTU!

Sit ois toinenkin laatuartikkeli, mitä ei viitsi hyväntekeväisyyteen antaa. Molo Kidsin punainen Pyxis talvihaalari koossa 74. Samaa mallia tuotetietoineen löytyy mm. Jeriikasta.

Tätä käytettiin viime talvi, mutta mitään käytönjälkiä ei näy. Sanoisin, että uudenveroinen vähintään. 2 vetskaa helpottamassa vauvan pukemista lattialla, paljon tähti-heijastimia ja irrotettavat kumilenksut lahkeissa. Kun oikein kaivelen, löydän varanapin ja paikkakangastakin jos tulee reikä. No hei haloo, ei varmasti tule kun kukaan 74cm haalaria käyttävä ei kyllä pysty rikkomaan tätä pukua. Hintapyyntö 75 euroa + postit kans päälle. Saa tulla hakemaankin. Tämä menee huutikseen hieman syksymmällä lähtöhintana 75 eur, mutta sama homma, jos lukijoista joku tarvii niin luovun ilomielin heti. Meilaa! VIELÄ KAUPAN!

Tarviiko joku jotain muuta? Mulla on lähdössä ensikodille kassillinen 68-80cm vaatetta ja sieltä löytyy kyllä uutena hankittuja merkkivaatteitakin, ne kai eniten kiinnostaa? Laitanko tänne, vai vienkö hyväntekeväisyyteen?

Poikani taitaa olla samanlainen festarikävijä kuin äitinsäkin, hankki väärän festarin paidan, hukkasi heti kaverit ja sammui ennen ensimmäistä bändiä. Skidit festarit oli kuitenkin mukavaa sunnuntaiohjelmaa molemmille, vaikka festarilla oli ihmeen vähän tekemistä ihan pienille ja sairaana jengiä. No, hätä keinot keksii ja touhua riitti muun muassa ilmaskeitatessa (ilman lautaa tietenkin) ja festarin kirpparilta löytynyttä kitaraa soitellessa. Ja minä niin vannoin, että kitaraa en sille ikinä anna, tulee vielä muusikko, huh.



Makian pojat yllättivät todella positiivisesti ja olivat järjestäneet paitakojun, missä sai painaa silkkipainolla oman (Kuudes aisti) festaripaidan 5 eurolla. Lähinnä homma meni niin, että pojat painoivat ja vanhemmat hihkuivat riemusta kun lapsesta tehtiin kertaheitolla hipsteriskeittari. En edes tiennyt Makialla olevan koosta 62 lähtevä lastenmallisto ja vieläpä oikein mukavan näköinen sellainen. Toivon sormet ristissä, ettei tuo pilkkahintaan vaatteiden jakaminen johtunut siitä, että lastenmallistoa oltaisiin ajamassa alas. Eihän? Harmittelen todella, etten tajunnut etsiä lastenvaatekasasta tätä vihreää jerseytakkia pojalle, sillä tuo on aivan IHANA!

Minkä löydön teinkään tänään Alepasta. Festarievääksi löytyi Urtekramin lakritsijuurella, fenkolilla, aniksella ja vaniljalla maustettuja rusinoita ja manteleita ja ne oli tosi ihania. En oikeastaan pidä rusinoista kylmiltään, ne uppoavat vain simassa ja leivonnaisissa. Olikin mahtavaa löytää uusi evässnäksi, jonka voi jakaa lapsen kanssa.

Miinuspuolena Urtekram Snackmixissä on huono pussi, mikä ei ole uudelleen suljettava. Saisi olla, ettei mantelit ja rusinat leviä pitkin laukkuja.

Kirjoitin tunti sitten facebookiin statuksen: "tänään en kirjoita, tänään luen. ja syön valkosuklaa-vaniljajätskiä sängyssä ja luen ja luen ja luen.". Mutta on annettava periksi, sillä Elizabeth Gilbertin Eat Pray Love ei ole mun kirja. En voi sille mitään, mutta jo Julia Robertsin kuva kannessa ja takakannen ilmoitus viiden miljoonan amerikkalaisen rakkaudesta kirjaa kohtaan saa mut takajaloilleen. Yritin kuitenkin innostua, luin Italia-jakson kokonaan ja nyt Intia-jaksossa mua vain haukotuttaa. Uusimman Me Naiset-lehden jutussa Kirsi Salo kertoi kokeneensa uskonnollisen heräämisen juuri kirjan Intia-jakson kautta, mutta mulle se tuottaa lähinnä väsymystä ja tylsistymistä. Tänään ei tainnut olla oikea päivä valaistumiseen.

Tänään oli muuten hyvin valovoimainen päivä, kun kävimme isolla naislössillä Pihlajasaaressa. Mukana oli 3 kolmikymppistä naista, 2 kaksivuotispäivää lähenevää tyttöä, yksi viitosluokkalainen tyttö ja hännän huippuna yksi juuri yksi vuotta täyttänyt poikalapsi (mun!). Nyt kun raahustin takaisin olohuoneeseen myöntäen kirjallisen tappioni, löysin sähköpostistani yhden ihanan kuvan päivästä. Lycka!



Onnesta muistin, että olin jotenkin ohittanut kuvan lähettäneen Jennyn toisen blogin. Vastaisku ankeudellehan komeilee tuolla sivubannerissakin, mutta Jenny kirjoittaa myös onnellisuusblogia. Onnen äärellä löytyy Hidasta elämää-sivustolta, mikä on jäänyt itseltäni täysin huomaamatta. Voisin harmitella, että miksi, mutta nyt kun ei tuo kirjapuoli ottanut tulta alleen, menen lukemaan hitaasta elämästä ja onnellisuudesta nautiskellen, Ainon valkosuklaa-vaniljajäätelöä kupissa. Ah.

Että se siitä kirjoittamattomuudesta tältä päivää, mutta mun sormissa ja näppiksessä on magneetit, jotka vetävät toisiaan kohti joka päivä.

Kuulin eilen aamu tv:stä, että päivästä tulisi lämmin ja vaihdoin kotileikit rannalla hengailuun käden käänteessä. Poljin mummotunturin lähimmälle rannalle ja iskin pojan santaan, ah mikä kesäpäivä!

Lähtöhötäkässä jäi uimapuvut ja uv-vaatteet kotisohvalle, mutta onneksi aurinkosuojapuikko ja eväät sentään tulivat mukaan. Kalkkilaivan kapteeneille riitti muutaman tunnin rantaloma, mutta siinä ajassa tuli tarkastettua aika moni kivi ja jututettua aika moni mummeli.

Lapsi on nyt siinä iässä, että se ottaa kontaktia kaikkiin ja koko ajan. En voi sille mitään, mutta olen alkanut miettimään voisiko lasta käyttää esiliinana tutustuessa komeisiin kesämiehiin...että josko sitä lähtisi Kuudennen linjan liepeille hengaamaan. No huomenna vimeistään, tosin silloin sieltä taitaa kaikki liian kiinnostava ollakin jo pois.

Oi voi, kun löysin niin hienon takin eilen Kallion puistokirppikseltä pojalle! Vuosikymmeniä vanha tikkitakki lähti edelliseltä omistajaltaan 2 eurolla meille, kun se ei enää mahtunut omistajalleen, joka oli neljänkympin kieppeillä oleva nainen.

Kiikutin takin pojan isän luo, missä poika majaili kirppisreissuni ajan ja tuomio oli aina yhtä odotettu: ihan hirvee. Eli siis tosi hyvä! Aika koviskin, vai mitä?

Takki on tehty Suomessa, vaikka merkki viittaa Ranskaan. Tähän voi hienosti yhdistää Kainon villahousut ja jotkut kirkkaan punaiset popot + virkatun lippiksen (tehty jo ajatustasolla, konkretia vielä hakee muotoaan) ja johan on komia syksyluukki. Keksin syksyluukille iskulauseenkin ihan ite: Rentoon oloon Renault. Harmi kun noita ei ole enää myynnissä, ois niin hyvä iskulause :D

"Siis kuinka monta majaa teillä oikein on?" on aika usein kuultu lause meillä vieraillessa. Vastaus on helppo: kolme jos ei satunnaista pöydänalusmajaa lasketa.

Majat ovat huippu juttu yksivuotiaalle. Sinne mennään ja tullaan pois, sinne viedään tavaraa ja nakataan ulos, siellä ollaan ja odotellaan että äiti tulee etsimään ja sitten kikatetaan ihan hulluna. Majojemme paremmuusjärjestys on seuraava (huonoimmasta  superlemppariin)

3. äidin tekemä pahvilaatikkomaja. Aika tylsä, mutta toimiva pieneen majailuun

2. inkkaritiipii (Tigerista) parvekkeella on hyvä, kun siitä saa oviverhon tarroilla kiinni.

1. pahvinen leikkimökki (Houmista) , ehdottomasti paras! Siinä on kaikki.

Kasasin pitkästä aikaa pinnasängyn alla talvehtineen Kidsonroofin Casa Cabana-majan lapsen huoneeseen, kun ajattelin että nyt voisi olla otollinen aika majaleikkeihin. Kyllä! Viikon ellei kuukauden fiksuin teko!

Jos kevättalvella pahvimökki oli mielenkiintoinen, nyt se on voittamaton. Luukkuja on vaikka muille jakaa, on pyöreää, neliötä ja vinoa, löytyy joka seinästä ja katostakin omat. Sinne mahtuu seisomaan ja pienimmästäkin reiästä saa tiputettua nuken sisään. Ja kuinka jännittävää on vain istua pahvimökissä ikkunat kiinni ja odottaa mistä luukusta äiti seuraavaksi ilmestyy. En olisi ikinä uskonut millaisen suosion pahvimaja voi saada, mutta ilmeisesti siihen on syy miksi joidenkin suunnitelmista tehdään myyntituotteita ja joidenkin ei. En minä mikään Lego-insinööri kuvitellutkaan olevani, mutta ihan näin suureen tappioon en olisi uskonut itsekään :D

Mutta haaste on otettu vastaan! Seuraavaksi aion ommella keittiön pöytään pöytäliinan tavoin laitettavan majakankaan ovineen, ikkunoineen ja ikkunaverhoinen. Be aware Kidsonroof, meikä päihittää sut vielä!

Kuulin Norsikselta viime viikolla tuoksusta, mikä on nyt pakko ottaa käsittelyyn eilisen pesuainedepattimme jälkipyykissä. Joku innostuu ja jollakin nousee karvat pystyyn: kyseessä on puhtaalta pyykiltä tuoksuva Eau de Parfum Clean Fresh Laundry.

En ole testannut, mutta kuulostaa hauskalle! Tuoksussa yhdistyy muun muassa lime, jasmiini ja heliotrooppi, joten tuskin tämä ihan perusArielille tuoksuu. Pitäisikin käydä nuuhkimassa, nopealla nettihaulla löytyy ainakin Sokokselta ja Stockmannilta. 30ml n. 45 eur.

 

Meinasin saada sydänkohtauksen viime viikolla kun huomasin bussissa tyypin uusien ja juuri pestyjen housujen olevan valmiiksi likaiset ja vanhan näköiset. Kotiin tullessani tsekkasin muutkin pyykit ja kyllä, likaisia ne olivat kaikki, joten syyn pystyi helposti kohdistamaan pesuaineeseen. Vauva-aikana puklutahroihin hyvin toiminut Attituden ekopesuaine ei siis todellakaan toimi taaperon lasagnea ja multaa yhdistäviin likatahroihin, Hemmetti!

Ärsyynnyin kovasti, sillä Attitude ei todellakaan ole mitään ilmaista ainetta ja päätin kääntää takkini kerralla mahdollisimman kemikaalirikkaaseen, ylikansalliseen ja mainostettuun litkuun ja kiukusta puhisten ostin Vanishia. Sitähän nyt mainostetaan, että tehokasta on, mutta ilmeisesti ei ihan turhaan. Tsekatkaapa pesutuloserot (kuvien sävyerot johtuvat kuvauspaikoista). Ja huom. pesu on tehty täysin samassa asteessa (40) yhtä täydessä koneessa.

Attitudella pestynä polvi ja reisi ovat täysin ruskeana liasta, mikä kaikki lähti yhden Vanish pesun aikana pois! Ja mä en todellakaan ole valmis tukemaan ekofirmaa puhtauden (ja tulevan kierrättämisen) kustannuksella, joten hei hei Attitude, ei palata asiaan.

Ecoveria sen sijaan käytän edelleen villavaatteisiin, se toimii tosi hyvin. Olen muutenkin rakastunut Ecoverin  pesuaineisiin, jopa niin paljon että otin muutama viikko sitten kaverikuvan Ecoverin lattianpesuaineen kanssa. Kyllä, luit aivan oikein ja mulla on todistusaineistoakin...

Tällasta mä siis harrastan päivisin. Siivoan ja otan peilin kautta kaverikuvia pesuaineesta mitä rakastan. Lapsettomat lukijat, kannattaa harkita pari kertaa ennenkuin päätätte alkaa kotiäidiksi.

Mutta lapselliset, oletteko te kokeilleet Ecoverin pyykinpesuaineita värilliselle peruspyykille? Toimiiko miten? Olen valmis vaihtamaan Vanishin takaisin ekotuotteeseen kunhan joku kertoo mikä merkki toimii ja mikä ei. Ja hei, jos joku alkaa ehdottamaan taaperopyykkiin pesupähkinöitä, masennun lopullisesti.

Laiskasti suoraa netistä:

Kallion kulttuuripiha, Kaikukatu 4 (käytössä mm. ravintolat Siltanen ja Kuudes Linja sekä näiden terassit sekä pihamaa Kuvataideakatemian ja Kuudennen Linjan välissä)
sunnuntai 29.7. Klo 10-15

Skidit Festarit tuo jälleen monipuolisen kulttuuriantinsa koko perheen ulottuville. Luvassa on ohjelmaa musiikin, kuvataiteen, tanssin, sirkuksen ja työpajojen parissa. Paikanpäällä voi ihastella sirkukoululaisten esityksiä, katsoa lastenelokuvia minikinossa, pyörähtää skeittikoulussa, fiilistellä nukketeatteria jurtassa, jammailla keikalla tai rauhoittua joogan parissa monen muun toiminnan ohella. Festivaalin teemana on tänä vuonna aistit. Tapahtuman sisältö on suunnattu alle 12 -vuotiaille.

Tänä kesänä Skidit Festarit saa entistä enemmän sisätiloja käyttöönsä. Festivaali laajenee myös ruokatarjonnan suhteen; tarjolla on kaupunkilaisia ruokakokemuksia pienempien makuun vanhempia unohtamatta. Festivaalin sisältöä ohjaa halu tarjota merkityksellisiä ja mielekkäitä kulttuurikokemuksia koko perheelle, avainsanana on osallistuvuus. Skidit Festarit on osa Helsinki designpääkaupunkivuoden ohjelmaa.

Onko muita menijöitä?

ps. Tein eilen YHDEN sarjan eilistä vatsajumppaa ja au au au. Tässä on näköjään harjoittelua jo siihen viiteen sarjaankin.

Pyysin naapurissa blogia pitävää Saanaa alkamaan Oi mutsi mutsin lukijoiden personal traineriksi ja hän suostui! Kahden lapsen äiti Saana treenaa lajia nimeltä bikini fitness, joten tietää kehonmuokkauksesta paljon ja laati täsmäohjeet (raskaus)mahan hoikistamiseksi. Pyysin helppoa kotona toteutettavaa ohjelmaa, mikä ei vaatisi liikaa kikkailuja ja saamani piti! Kuten noista pikkukuvista näkyy, voi treenin tehdä olohuoneen matolla ihan oma paino vastuksena.

Vatsatreeni sisältää vain neljä tehokasta liikettä, muut 20 toiston sarjoissa mutta "lankkua" minuutti kerrallaan. Toistoja tehdään yhteensä viisi sarjaa. Saanan mukaan treenin voisi tehdä pari kertaa viikossa, eikä se tosiaankaan ole paljon. Kuka alkaa mun kanssa treenaamaan vatsaa huutaa hep!

Ja olisiko jotain muita täsmätreenitoiveita fitnessosaajalta? Mua kiinnostaisi kyllä käsivarretkin, missä on nykyään voimaa kuin pienessä pitäjässä. Että jos muotoakin saisi.

Kokonaisen vatsatreenin löydät Saanan blogista täältä.

Ja pylleröiden vertaistukiryhmästä innostuneet, lähetän teille lopuille viestiä tämän viikon aikana. LUPAAN. Ollut kovasti menoa niin en ole jaksanut alkaa kaivamaan osoitteita yksi kerrallaan meiliin, mutta tällä viikolla sen teen!

Uudessa Olivia-lehdessä oli hyvä juttu yksinhuoltajuudesta. Välillä lehti- ja blogiformaattien ero harmittaa, sillä blogissa ei vain voi revitellä aiheilla ja mielipiteillä ilman viikon jatkuvaa eipäs-juupas-vääntöä, mihin ei riitä energia. Kurahousut ovat paljon turvallisempi aihe kuin se onko yksinhuoltaja onnellisempi äiti kuin perusperheellinen. Tähänkin joku varmasti kommentoi jotain näppärää, joten lopetan lyhyeen ja totean, että ne äidit joiden elämää ei sanele peruskaavat, lukekaa juttu, siitä saa voimaa!

Mutta sen sanon, että muidenkin tyytyväisten yksinhuoltajien arjesta olisi kiva lukea blogien kautta. Välillä se tietenkin masentaa, ettei huonoinakaan hetkinä ole sitä toista vanhempaa lähellä, joka ottaisi vetovastuun, mutta monesti huokaisee vain helpotuksesta kun ei tarvi ottaa huomioon kuin me kaksi. Siinäkin on tarpeeksi aina ennen yksin eläneelle. Usein hampaita kiristyttää kuitenkin kumppanin puutteen sijaan rahan puute, sillä tämän kulttuurialan sekatyöläisen tulotaso on lapsen saannin myötä pienentynyt naurettavasta säälittäväksi. Kyse on kuitenkin valinnoista, mitä tahdon tehdä ja myös arvomaailmasta.

Tiedän, että meitä on samassa veneessä monia muitakin, mutta missä te olette? En tahdo katkeraa yh-seuraa, mutta olisihan se mainiota lukea muidenkin luovimista arjesta kaksin. Mutta onneksi on Kahden Suora, paikka minne liian harvoin kommentoin, mutta missä tuntee olonsa aina tervetulleeksi.

 

Meidän kesämökki taitaa sijaita Sompasaaren Nihtikujalla. Vihreät Sortit-säkit ovat käyneet tutuiksi ja kaivonrenkaissa on hyvä tehdä hiekkakakkuja. Mikä parasta, kahvista ja leipomisesta vastaa joku muu.

Kiitti kummitädille ja pohjoisen vieraalle sunnuntaista!

Tänään tuntui ompelupäivältä, joten kaivoin kankaan ja Sur rur-kirjan esille. Mekon nimi oli minuuttimekko, mutta kyllä siinä kauemmin vierähti. Kuvassa mekko on vielä sovitusvaiheessa silittämättä, mutta huomenna aion laittaa sen jo päälle. Tanttakaapumalli on ollut pitkään inhokkini, mutta nyt muodottomuus viehättää ja tuntuu pelkästään hyvälle. En tiedä onko sillä mitään tekemistä oman muodottomuuden kanssa, mutta who cares. Lisäsin XL-kokoon vielä keskelle 6cm lisätilaa ja reunoihin kunnon saumanvarat, erinomainen lihavuusmekko siis, kaftaani ja kupoliteltta. Tällä voisi soluttautua ihan mihin tahansa kansalaisopistoon maisemamaalauskurssille sijaiseksi, eikä kukaan kyseenalaistaisi ammattitaitoa, kunhan muistaa lisätä vielä hillakorvakorut korviin.

Ompeleminen ja lapsen hoitaminen samalla ei ole edelleenkään helppoa hommaa. Vinonauhat ompelin nopeasti hihoihin ja kaula-aukkoon naapurin lasten riehuessa viettäessä aikaa lapsen kanssa makuuhuoneessa.

Huvittaisi ommella heti toinenkin, kapeampi ja istuvampi. Mutta ei nyt yötä myöten viitsi, taidan sukeltaa sänkyyn kera kirjan ja kuunnella vähän Olavi Uusivirtaa päälle.

Kesäkirppisten aatelia, Hietsun kirppis mistä löytää arkisinkin torillisen verran myyjiä! Kävimme torstaina aamutuimaan kaupungilla, ensin Hakaniemen torilta mansikoita ja pensasmustikoita hakemassa, sitten kirppis ja lopuksi kirppislöytöjen kuvaus Koffin puistossa kera syöpöttelyn.



Aika härskejä nukkekuvia :D Mun oli pakko hankkia euron vauvanukke testiksi pojalle, kun Sascian Helmilläkin oli nukke, mikä oli kuulemma huumannut pikkutytön pään täysin. No tämä kirppisnukke ei tuoksunut vaniljalle, kuten Helmin nukke, joten voisiko se olla syynä siihen ettei nukke ole kiinnostanut yhtään. No nyt on nukke, joten turha tulla syyttämään liiasta sukupuoliroolimallien tyrkyttämisestäkään, lapsi pukeutuu pääsääntöisesti punaiseen ja nukkeakin on yritetty. Jos tulee rekkakuski niin ei kyllä johdu kasvatuksesta, mutta provikat otan mielelläni.

Ja, risti seinään, itsellekin tuli hankittua jotain: nahkainen punosvyö, harmaa neuletakki sekä uusi kirja. Mulla on tosi kova dekkarivaihe meneillään, joten saapi nähdä kuinka tuo Elizabeth Gilbertin Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa (Eat Pray Love) uppoaa. Pojalle vielä baskeripäisen kilpikonnan kuvilla varustettu paita ja yhteiseksi räsymattoja. Jes, kyllä kelpaa.

Tietääkö muuten kukaan onko tuollaisissa läpsyissä kaikkialle meneminen suurikin tyylimoka? Varmaankin, mutta läpsyt pysyy jalassa loppukesänkin! Jaa että mitkä läpsyt kysyy tiedottomat mutta muodikkaat alle 30-vuotiaat. Ennen vanhaan tuollaisia muoviläpsyttimiä ei kutsuttu coolin cosmopoliitisti flip-flopeiksi vaan ihan vaan läpsyiksi. Silloin ne kyllä maksoivatkin noin 20 kertaa vähemmän, vierasperäiset kirjaimet nostivat sitten hintaa. Historiasta kiinnostuneille läpsyt kuuluivat samaan aikakauteen, milloin "nudea" sanottiin ihan vaan beigeksi (beessi) ja se oli tylsien hiirulaisten väri mitä muut käyttivät lähinnä sukkahousuissa. Mutta hetkonen, niinhän se on nytkin. Jos kuitenkin kaipaat väriä elämääsi, sitä löytyy Hietsusta.

Hietalahdentorin kirpputori, Bulevardi 42.

Kesäaukiolot 30.9. saakka

ma-pe 9–19
la 8–16
su 10–16

Puimme tänä aamuna aikaisin (naapurin tyttö mukaan lukien) luotiliivit päällemme ja lähdimme lähiöön väistelemään huumeneuloja ja puskissa asuvia kodittomia. Tämä on näes Itä-Helsinki ja ainakin ne, jotka eivät täällä asu, tietävät kuinka ankeaa täällä on!

Naapurin kolmasluokkalainen esitteli jo eilen uutta jumpsuitiaan, mikä oli tänäänkin päällä. Saman puvun huomasin itsekin pari päivää sitten Stadiumissa, vaikka en itse mikään potentiaalinen haalarityyppi missään tapauksessa ole. Lapsille kuitenkin haalarit mielestäni sopivat kun ne peittää kätevästi selän ja ovat mukavia päällä.



Stadiumin jumpsuitti on merkkiä WARP, mikä taitaa olla Stadiumin oma merkki, ellen ihan väärin ole ymmärtänyt. Haalari oli löytynyt alesta alle 30 euron hintaan, mikä on aika kohtuullinen hinta hyvälaatuisen oloisesta collegepuvusta. Näitä löytyy netin puoleltakin muuten. Warp ei ole mulle mikään vanha tuttavuus, vaan löysin merkin sattumoisin pyöräilykypärää etsiessä. Nyt kuitenkin olen alkanut tykkäämään kovastikin yksinkertaisia street/urheiluvaatteita sisältävästä mallistosta, missä on hintakin kohdillaan. Parasta vaatteissa on, ettei niihin ole monesti lisätty mitään suurta merkkiä tai logoa, sillä usein vaatteet ovat parhaimmillaan yksinkertaisina.



Omalla pojallakin oli sattumoisin jumpsuitti aamulenkillä päällä. Se taas on KappAhlista, mistä on muodostunut meille omaksi yllätyksekseni ihan lempivaatekauppa juuri samoista syistä mitkä ylläkin mainitsin. KappAhlin lastenvaatteet ovat myös mukavan yksinkertaisen näköisiä, aika edullisia ja mielestäni ovat kestäneetkin hyvin. Kevättalvella hankittua haalaria löytyy vieläkin valikoimasta parilla kympillä. Muita Kappahlin kivoja vaatteita on minusta muun muassa

Avaruusbody 9.95 €, välikausihaalari 34.95 € ja luomupuuvillainen neulehaalari 24.94 €.

Ei nämä mitään ekomerkkejä ole kumpikaan, mutta ainakin KappAhl on viemässä tuotantoaan koko ajan ympäristöystävällisempään suuntaan. Newbie-mallisto on kokonaan luomupuuvillainen, mutta myös muissa mallistoissa tapahtuu kehitystä ekologisempaan suuntaan. Näistä asioista löytyy enemmän tietoa täällä, löysin sivun kun monesti googlettelen ketjumerkkien ympäristölinjauksia iltapuhteina. Harrastuksensa kullakin...

Niin ja nyt siellä KappAhlissa oli taas mustia magic-laihdutusfarkkujakin! Tekstistä huomaa, että joku on käynyt Itiksessä päiväkotivaatteita etsimässä. Mentiin ihan sieltä Tallinnanaukion puolelta sisään, meitä ei muutama laitapuolenkulkija haittaa yhtään :)