Onni ja parit muut sanat tästä päivästä
29.7.12Kirjoitin tunti sitten facebookiin statuksen: "tänään en kirjoita, tänään luen. ja syön valkosuklaa-vaniljajätskiä sängyssä ja luen ja luen ja luen.". Mutta on annettava periksi, sillä Elizabeth Gilbertin Eat Pray Love ei ole mun kirja. En voi sille mitään, mutta jo Julia Robertsin kuva kannessa ja takakannen ilmoitus viiden miljoonan amerikkalaisen rakkaudesta kirjaa kohtaan saa mut takajaloilleen. Yritin kuitenkin innostua, luin Italia-jakson kokonaan ja nyt Intia-jaksossa mua vain haukotuttaa. Uusimman Me Naiset-lehden jutussa Kirsi Salo kertoi kokeneensa uskonnollisen heräämisen juuri kirjan Intia-jakson kautta, mutta mulle se tuottaa lähinnä väsymystä ja tylsistymistä. Tänään ei tainnut olla oikea päivä valaistumiseen.
Tänään oli muuten hyvin valovoimainen päivä, kun kävimme isolla naislössillä Pihlajasaaressa. Mukana oli 3 kolmikymppistä naista, 2 kaksivuotispäivää lähenevää tyttöä, yksi viitosluokkalainen tyttö ja hännän huippuna yksi juuri yksi vuotta täyttänyt poikalapsi (mun!). Nyt kun raahustin takaisin olohuoneeseen myöntäen kirjallisen tappioni, löysin sähköpostistani yhden ihanan kuvan päivästä. Lycka!
Onnesta muistin, että olin jotenkin ohittanut kuvan lähettäneen Jennyn toisen blogin. Vastaisku ankeudellehan komeilee tuolla sivubannerissakin, mutta Jenny kirjoittaa myös onnellisuusblogia. Onnen äärellä löytyy Hidasta elämää-sivustolta, mikä on jäänyt itseltäni täysin huomaamatta. Voisin harmitella, että miksi, mutta nyt kun ei tuo kirjapuoli ottanut tulta alleen, menen lukemaan hitaasta elämästä ja onnellisuudesta nautiskellen, Ainon valkosuklaa-vaniljajäätelöä kupissa. Ah.
Että se siitä kirjoittamattomuudesta tältä päivää, mutta mun sormissa ja näppiksessä on magneetit, jotka vetävät toisiaan kohti joka päivä.
15 kommenttia
Joo. Luen paljon ja mitä vaan (blogeja, keskustelusivustoja, naistenlehtiä, sanomalehtiä, oppikirjoja, romaaneja, jopa hitto MAINOKSIA) ja tuo kaikkien kehuma Eat Pray Love jäi multakin kesken. Kaks viikkoa taistelin sen kanssa enkä päässy edes Italia-jaksoa loppuun kun aina nukahdin kesken kaiken. Sitte luovutin.
VastaaPoistaToinen jonka kanssa kävi noin oli Taru Sormusten Herrasta. :D
Heh, juuri olin postaamassa itsekin ja tulin tänne, että saan sut linkitettyä oikein :)
VastaaPoistaJa ihanaa, että mä oon susta kolmekymppinen! Mähän oon jo 35, hihiii. Mutta se on kyllä mustakin lähempänä 30 vuotta kuin neljääkymppiä. (Ja oi, muistan vielä ne ajat, kun kolmikymppiset oli mielestäni ikäloppuja, ja 35-vuotiaat jo saatanan vanhoja, hehee.)
Täytyykin nyt taas palauttaa Onnen äärellä takaisin hengittämään lomalaitumilta.
Kiitos mahtipäivästä!
Mulla on käynyt se sama myös sormusten herran kanssa :D
VastaaPoistaMut siis eat pray love (nyt puolet luettu) vaikuttaa niin läkähdyttävän tylsältä kirjalta ettei voi tajuta miksi ne amerikkaliaiset on niin innostunut siitä. Ehkä pitää katsoa leffa kun siinä ei mene kuin pari tuntia elämästä hukkaan...
Kyllä se niin menee, et oot nelikymppinen tasan sinä päivänä kun täytät 40 ja silloinkin minuutilleen silloin kun syntymäaika on ohitettu!
VastaaPoistaItsellä odottaa Eat Pray Love vielä kirjahyllyssä vuoroaan, leffan olen nähnyt enempivähempi noin kymmenisen kertaa - ainakin. <3 :D
VastaaPoistaNo se ilmeisesti kolahti? :)
VastaaPoistaTodellakin. Sellainen rempseä komedia, jonka jälkeen alkaa pohtia omaa elämää. Kyllä mullekin kelpaisi mässäilykausi Italiassa (vaikken pitsaa enkä pastaa syökään) ja ah mitä maisemia leffassa oli! Enkä valita Javieristakaan. ;) Robertsin huulet alkaa kyllä olla siinä ja siinä onko ne häiritsevät..
VastaaPoistaMä näin sen leffan joskus jossakin (ehkä lentokoneessa?) ja se ei kyllä kolahtanut. Tuli sellainen "väkisin tästä teille nyt uskonnollisen kokemuksen väännän"-olo, en tiedä johtuuko siitä että oma hengellisyys on ihan jotain muuta vai ihan vaan jostain muusta.
VastaaPoistaJa joo, Sormusten Herra on nyt kymmenisen vuotta odottanut etenemistään, Pomppivaan Poniin se aikanaan tyssäsi.
Ii-hana kuva, tosta vois tehdä taulun! Mä oon lukenu Eat Pray Loven. Kyllä sen ihan mielenkiinnolla luki :)
VastaaPoistaVoi älä katso! Multa jäi se kesken kun tekopyhyys alkoi käydä jo niin hermoille, että en jaksanut edes sinnitellä. Moni mun ystävä tosin vannoo ikuista rakkautta elokuvalle. Mä en voi sietää sitä leffaa, enkä kirjaan koskisi ollenkaan =)
VastaaPoistaMahdoinkohan spotata teidät Pihliksessä... Mihin aikaan olitte hoodeilla?
VastaaPoistame oltiin 11 laivalla ruoholahdesta ja sitten lähettiin joskus 4 kieppeillä. siinä hiekkarannalla oltiin heti venelaiturin vieressä lähes koko aika. Ai te olitte kans siellä!
VastaaPoistaMe oltiin samaan aikaan saaressa, mutta siellä pidemmällä. Siellä oli samanlainen naisporukka, ja yksi lapsi oli aika lailla K:n näköinen.
VastaaPoistaEn ole vielä edes uskaltanut tarttua kirjaan, mutta monen hehkutettua sitä, otin "oikotien" ja katsoin elokuvan. Sen jälkeen oli kyllä aikamoinen "häh?" -fiilis. Siis mistä ihmeestä se hehkutus oikein tulee?? Joo, upeita maisemia - kyllä. Mutta se elämää suurempi vaikutus - se jäi ainakin multa havaitsematta. Olen pitänyt kirjaa sitkeästi lukulistalla, mutta taitaa sinun kommenttisi innoittamana tippua pari pykälää kauemmaksi toteutuksesta... ;D
VastaaPoistaMinustakin kirja oli tylsä, mutta luin sen kuitenkin läpi. Elokuva oli ihan ok. Kerrankin noin päin, sillä yleensä kirjat voittaa elokuvaversiot kirkkaasti.
VastaaPoistaViime aikoina lukemista kirjoista Piiat oli hyvä, siitä tehtyä elokuvaa en ole vielä nähnyt.
Kommenttien valvonta päällä.