Huomenna se alkaa, joulukuu! Vaikka itse olen ennen ollut hyvinkin vähäeleinen joulun viettäjä, uppoaa joulujutut Kaamokseen senkin edessä. Meillä on askarreltu jokaiselle perheenjäsenelle oma kuvajoulukalenteri, löytyy kissanminttunamikalenteria kissalle ja tottakai suurimman joulun odottajan bravuuri eli Legon joulukalenteri. Tänä vuonna en siis todellakaan ole myöhässä! 

Mutta jos sinä olet, tai haluat ihan muuten vain ilahduttaa jouluisella tekemisellä lapsia (omia tai muiden), mulla on sulle hyvä vinkki! Ipanainen nimittäin yllätti tänä vuonna mielestäni todella hyvällä ilmaisella joulun tekemiskalenterilla, joka sopii erityisesti pienille lapsille kivasti. Idean näettekin alla:

kaupallinen yhteistyö Slurpin kanssa

Blogin kirjoittaminen on jännää hommaa. Kotona, töissä ja vapaa-aikanani olen ihan tavallinen tyyppi ihan tavallisine heikkouksineen ja vahvuuksineen, mutta somekanavieni seuraajamäärien vuoksi mua kutsutaan myös vaikuttajaksi. Melko mahtipontinen sana, joka saa ajattelemaan omaa vastuuta aivan uudelta kantilta. Vaikuttaahan voi monella tavalla, mutta henkilökohtaisesti ajattelen itse vaikuttamiseni usein musta-valkoisesti hyväksi tai huonoksi. Tottakai haluaisin vaikuttaa positiivisesti ja omien arvojeni mukaisesti, vaikka totuus on, että omat arkipäiväiset valintani ovat usein haparoivia ja vähän sinnepäin meneviä, joskus harkittuja ja joskus niin harkitsemattomia kuin länsimaisella ihmisellä voi vain olla. Välillä maailmantuskaa lisää avokadot aamiaispöydässä, välillä jokin muu.

Slurpin parin viikon välein postilaatikkoon toimitettavat vastapaahdetut kahvit voit valita juuri omaan makuusi sopivana. Mulle tulee ihan se pienin 200 gramman pussukka, mutta valittavana olisi ollut myös 400g ja 600g paketit. Koska tykkään itse vaihtelusta, tulee mulle kahvia sekä tumma- että vaaleapaahtoisena ja valmiiksi jauhettuna, Harion Pour Overiin sopivalla karkeudella. Kaikki Slurpin kahvit tulevat suomalaisilta pienpaahtimoilta, lue lisää kahvien sertifikaateista ja kahvin viljelystä Slurpin sivuilta!

ETU: Lukijanani saat ensimmäisen  Slurp-kahvielämystilauksesi 5 euron alennuksella, joten 200 gramman kahvilähetyksen tutustumishinta on vain 4,89 €. Jatkaessasi tilausta maksat jatkossa pussukastasi 9,89 €. Tämä hinta perustuu siihen, että erikoiskahvien viljelijät saavat kahvistaan sitä paremman hinnan, mitä paremmin kahvi pärjää maistelutesteissä ja Slurpin kahvit ovat tottakai niitä kärkipään kahveja.  Tutustumisetu on voimassa vuoden 2018 loppuun saakka. 

Iho-ongelmien keskeltä taas hei! Kuten monet teistä tietävätkin, on aikuisiän akne muodostunut mulle ongelmaksi, johon olen etsinyt apua vuosia tuloksetta. Olen kärsinyt aknesta yli 20 vuotta ja sinä aikana on tullut testattua niin erilaiset ruokavaliot (sokeriton, vehnätön, gluteeniton, maidoton, you name it I got it), erilaiset lääkkeet a-vitamiinijohdannaisista antibiootteihin, on menty 100% luonnontuotteilla, on ostettu Amerikan tohtoreiden synteettisiä ihmeitä, on pesty suolalla, on kytätty ph-arvoja, on kosteutettu ja on kuivattu. Yleensä kai Roaccutan on se viimeisin vaihtoehto aknen nitistämiseen, mutta mä olen syönyt niitäkin kuureja kahteen eri otteeseen. Ja vaikka en suunnittele perheen lisäystä, tuntuu ehdotonta raskauttomuutta (onko tuo edes sana?) vuosiksi eteenpäin vaativa kolmas Roaccutan-kuuri liian suurelle jutulle näiksi muutamiksi vuosiksi ennen nelikymppisiä. Mistä sitä tietää, vaikka mieli lapsen teosta muuttuisikin biologisen kellon tikitellessä jo kovaa vauhtia?

Iho-ongelmiin on silti saatava pian apua, sillä vaikka meikillä saakin näpyt piiloon, ei kutisevat ja tulehtuneet finnit todellakaan tunnu mukavalle! Koska aknehistoriani on pitkä, on mulla tottakai ollut myös aknen hoitoon sopivat e-pillerit käytössäni jossain vaiheessa elämääni. Ja kuin viimeisenä oljenkortena olen pyytänyt joskus lääkäriltäni reseptin niihin uudelleen, kuitenkin jättäen pillerit hakematta. Kunnes menetettyäni hermot akneni vuoksi, päätin loppusyksystä, että nyt saa riittää. Mä en jaksa vahtia jatkuvasti syömisiäni poistellen yksi kerrallaan kuukausiksi ruoka-aineita ja todeten, ettei niiden vähentämisestä ole mitään apua ihoni kuntoon. Siispä aloitin e-pillerit uudelleen.

Olen huomannut hormoneilla olevat tosi suuri merkitys ihoni kuntoon ja kaiholla muistelen edelleen raskaus- ja imetysaikaani, jolloin iho oli kerrankin hyvässä kunnossa. Ja kuten arvata saattaa, vaikuttivat e-pillerit ihoni kuntoon todella positiivisesti, ihon kutina loppui parissa päivässä, tulehdustila väheni 10 päivässä ja selkeitä merkkejä ihon toipumisesta alkoi näkymään heti kolmannen viikon alussa. Jee! Ainoa pieni miinus oli vain, että yhtä nopeasti kuin ihoni alkoi paranemaan, alkoi mielialani huononemaan. 18 Päivää pillereitä napsittuani mikään arjessani ei ollut muuttunut, mutta mieleni todellakin oli. Kun olin kahtena iltapäivänä kaivautunut itkettyine silmineni peiton alle päiväunille toivoen unen kestävän seuraavan aamun töihin lähtöön, havahduin. Tämä tyyppi en ole minä. Mulla ei ole mitään syytä itkeä peiton alla pimeässä tai nukkua neljän tunnin päiväunia. Perhanan hormonit ja niiden nopeat vaikutukset.

Onneksi pillerit on yhtä helppo lopettaa kuin aloittaakin. Selkeästikään 18-vuotiaana toiminut aknen ehkäisijä ei toiminut enää 36-vuotiaassa kehossani, ja lopetin pillereiden syömisen seinään. Ja kappas, kun kehoni ei saanut enää ylimääräistä keltarauhashormonia, fiilikseni palautuivat normaaleiksi, kuten myös kutiseva tulehdukseen taipuvainen ihoni. Mieluummin tottakai kärsin iho-ongelmista kuin jatkuvasta itkuisuudesta, mutta pakko sanoa, että nyt vähän harmittaa. Kun ruokavaliohoidot on tsekkailtu useampaan otteeseen ja huonon ihon sietokyky on nollassa, ei auta kuin tilata jälleen kerran aika ihotautilääkärille ihmettelemään, että eikö todellakaan ole muuta ratkaisua kuin se pirun Roaccutan.

Tällaisen postauksen kommenttiboksi on yleensä aina paukkunut neuvoja laidasta laitaan, mutta nyt esitän toiveen ettette laittaisi mulle enää yhtäkään ruokavalioon tai ihon ulkoiseen hoitoon liittyvää vinkkiä, olen taatusti kääntänyt jokaisen kiven tällä saralla.  Ja vaikka uskon itsekin, että olisi parempi hoitaa syytä kuin lääkitä oiretta, alan olemaan sen verran epätoivoinen, että vain positiiviset kokemukset aknen lääkehoidosta kiinnostaa. Onko sulla siis sellaisia, jos niin kerro mulle!

Kaupallinen yhteistyö Aarrekidin kanssa

Sukkahousut ovat tuote, johon saa ihan huomaamatta tuhlattua ison summan rahaa. Itse käytän mekkoja paljon, joten näin talviaikaan sukkahousut ovat käytössäni enemmän kuin tavalliset housut. Koska sukkahousut ovat asun huomaamattomin osa, eikä mitenkään spessu juttu, niitä hankkii vähän hutiloiden ja ainakin minulla vanhat ja uudet sukkikset menevät aika usein sekaisin, kun pyykkikorista löytyy niitä muutaman kerran käytettyja, mutta jo reikäisiä versioita, ihan ok-kunnossa olevia versioita ja sitten niitä pirun kalliita, mutta täsmälleen samannäköisiä luksusversioita. Eikä niitä rullaantuvia, epämukavia sukkiksiakaan oikein viitsi heittää menemään, kun niistäkin on maksanut ainakin kympin parilta.  Jo yhdessä talvessa sukkiksiin kuluttaa huomaamattaan ison summan. 

Nyt sukkahousujen hankkimisesta on tullut vähän helpompaa, sillä perjantaista lähtien myös Aarrekidin valikoimasta on löytynyt sukkiksia ja testailujeni mukaan tässä on malli, joka sopii ainakin minun vartalolleni tosi hyvin. Olen testannut Aarrekidin AARRE\woman 3D- sukkiksia jo kuukauden päivät, sillä sain 2 kappaleen sukkahousupaketin hyppysiini jo vähän ennakkoon. Paketista löytyi kahdet 50 denierin perussukkahousut, toiset mustat ja toiset savunharmaalla sivuraidalla. 

AARRE\woman 3D- sukkikset ovat lunastaneet lupauksensa, että ne kestävät sukkahousuiksi hyvin (kumpikin pari vielä ehjänä!), muotoutuvat jalkoihin hyvin, eivät paina tai kutita ja pysyvät hyvin ylhäällä. Mikään maailmaa mullistava sukkahousuvallankumous ei toki kyseessä ole, kyllä näitä työpäivän aikana saa joskus vähän nykiä ylemmäksi, mutta hintaansa (12.5 €/ 1 pari) nähden erittäin positiivinen yllätys. Itselläni käytössä on koko 44-48 ja käytössä ne näyttävät hyvin läpinäkymättömiltä. 3D-rakenteen ansiosta sukkahousujen koko ei kuitenkaan ole niin justiinsa, kun sukkikset joustavat sekä vaaka- että pystysuunnassa, voi näistä ottaa myös tavanomaista kokoa pienemmän koon, jolloin sukkikset ovat vaan hieman läpikuultavammat. Tämä on hyvä huomio etenkin yli 48-kokoisille lukijoilleni, todennäköisesti 44-48 koko mahtuu myös teille n. kokoon 52 saakka.

Mutta mikäs tuo otsikon vastuullisuusviite oikein on? Perehdytään siihen nyt. Sen lisäksi, että sukkahousut ovat liian usein kertakäyttökamaa, ei niiden tuotannosta ole oikein tietoa saatavilla. Näiden sukkiksien tehdas löytyy kuitenkin Italiasta ja valmistuksessa on otettu ympäristö huomioon kestävyyden lisäksi materiaalivalinnoilla. Aarrekidin AARRE\woman 3D- sukkahousut on tehty Q-NOVA®-polyamidista. Tämän polyamidin juttu on, että se on jo tuotantovaiheessa kierrätettyä ja sen tuotannossa käytetään 90% vähemmän vettä, mitä tavispolyamidin teossa. Langan kehruussa ei käytetä lainkaan kemikaaleja. Sukkiksista löytyy myös Oeko-tex 100 -standardi, joka takaa, ettei tuotteessa ole haitallisia torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä.

Vaikka itse olenkin värikäs pukeutuja ja harmaaraidalliset sukkikset sopivat tyyliini hyvin, annoin jo Aarrekidille palautetta, että sukkiksia pitäisi jatkossa saada myös kahden kokomustan parin paketeissa. En nimittäin itsekään näe, että kovin monia harmaaraidallisia sukkiksia tarvitsisin, mutta parhaidenkin sukkahousujen ollessa vain sukkahousut, niitä perusmustia vaan tarvitaan enemmän.

AARRE\woman 3D sukkahousut maksavat 24,90 €/ 2 parin pakkaus ja niistä lahjoitetaan 1 € Puhdas Itämeri hankkeeseen.

mekko: AARRE\woman (saatu postauksen kuvia varten), 

kaupallinen yhteistyö HKV Jouko Haapala oy:n kanssa

Sanotaan, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Olen pitänyt tuota sanontaa vähän uhkaavana ja negatiivisenakin, mutta viime viikko sai mut toisiin aatoksiin. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, kun istuin autossa pelkääjän paikalla menossa kohti Kauhajokea. Reitti oli enemmän kuin tuttu, sillä työskentelin n. 15 vuotta sitten (!!) Kauhajoella erään kulttuurinkehittämishankkeen työntekijänä. Ja vaikka kaikki muu muuttuisi, niin siihen voi luottaa ettei matka Seinäjoelta Kauhajoelle muutu, vaan edessä on kaunista peltomaisemaa. 

Nyt Kauhajoella eivät odottaneet kulttuuri- vaan huonekaluhommat. Näin nimittäin hetki sitten netissä viestin, jossa HKV Jouko Haapala oy etsi yhteistyökumppania somehommiin ja vaikka kalenteri vilkkui jo silloin punaista, mulle tuli olo, että tässä on jotain mistä haluan ottaa selvää. Se  jokin selvisikin klikattuani itseni Haapalan huonekalutehtaan melko vaatimattomille nettisivuille ja huomattuani, että Kauhajoella tehdään ihan käsittämättömän kauniita nostalgiahenkisiä huonekaluja, lähituotantona ja 100% läpinäkyvästi. Miksen ole tiennyt tällaisesta yrityksestä ennen? 

Istuin lepakkotuolissani ihmettelemässä kauniita sohvia ja päätin lähettää tehtaalle viestin siltä istumalta. Kirjoitin jotain ihastuksestani tuotteisiin, taustastani Kauhajoella ja vähän kuin vahingossa kutsuin itseni kylään ja tekemään heille hommia. Meilin lähetettyäni ajattelin, ettei kukaan jaksa edes vastata maratonimeiliini, mutta niin vaan vastaus tuli ja muutaman puhelun jälkeen olinkin jo aamukahvilla Kauhajoen Aronkylässä sijaitsevassa huonekalutehtaassa. Ja aamukahvit juotuani olin enemmän kuin huojentunut, sillä todennäköisesti kaikkien ennakkojännitys loppui kuin seinään. Mua vastassa ei ollut uudistuskyvyttömiä pohjalaisia jääräpäitä enkä mäkään ehkä ollut ihan niin pelottava, mitä olisivat voineet odottaa ;) 

Hommat oli juuri sillä mallilla kuin osasin odottaakin. Lähes 40 vuoden kokemus huonekalujen tekemisestä näkyi ja kuului kun runkoja kasattiin, kangasta leikattiin ja valmiita sohvarunkoja verhoitiin käsin. Vaikka en mikään huonekalu expertti vielä ole, kyllä sen ammattitaidon vaan huomasi ja ymmärsi miten Haapalat voivat antaa rungoilleen 20 vuoden takuun. Nämä tuotteet ovat tehty kestämään niin aikaa kuin elämääkin.

Perheyrityksen perustaneen isä Joukon suunnittelemat huonekalut ovat olleet tuotannossa jo vuodesta 1982 lähtien, ja perustamisvuonna syntynyt poika Kari vastaa nyt huonekalutehtaalla mm. runkojen kasauksesta ja remmittämisestä. Tällaiset asiat kuten rungon remmittäminen on tietenkin peruskuluttajalle ihan hepreaa, mutta Kari sai mut vakuuttumaan, että käsityönä tehty remmitys vaikuttaa niin paljon istumismukavuuteen, että vaikka se maksaa enemmän etenkin Suomessa käsityönä tehtynä, kannattaa siihen panostaa. 

Verhoomon puolella vastassa oli niin ikään ammattilaisia kun Hanna ja Riikka verhoilivat sohvia asiakkaan valitsemalla kankaalla. Itselläni ei ole koskaan ollut uutta sohvaa, vaan olen aina hankkinut jonkun "ihan hyvän" kirpparilta. Ja vasta Haapalan kangasvarastoa ja kangastilkkuja tutkiessani ymmärsin, että sohvan todellakin saa hankittua ihan millaisena itse haluaa. Kankaista löytyi varmasti yli 1000 erilaista vaihtoehtoa ja lähimmät verhoilukankaat oli tehty ihan lähellä Lapualla, joten tässä lähituotanto on todellakin yksi arvo lisää.

Ja koska huonekalutehtaalla oltiin ja itselläni ei ole ollut vuosiin muuta kuin puinen pinnasohva, päätin tottakai myös tilata itselleni elämäni ensimmäisen ihan uuden ja just mun makuun sopivan sohvan. Kuitenkin kun päivän aikana tehtiin paljon muutakin kuin ihailtiin sohvakalustoja, olin loppuillasta tehtaalla niin sekaisin väritilkkujen kanssa, että osasin vain sanoa haluavani samettia. Jouko käärikin lopulta mulle samettikangaslajitelman kotiin hipelöitäväksi. Ja voin kertoa, että valinta ei ollut kotonakaan helppo! Valinnan tehtyäni sain kuitenkin Joukolta viestiä, että valitsin kyllä eniten itseni näköisen sohvan, joten arvatenkin luvassa on minimalismin sijaan melko pyöreitä muotoja ;)


Päiväni huonekalutehtaalla oli melko pitkä, mutta todella antoisa ja pelkän blogijutun tekemisen sijaan me istuttiin pitkään sohvilla myös tulevaisuuden viestinnästä ja markkinoinnista puhuen. Suoraan sanottuna kotimaisen huonekalun tulevaisuus ei ole kovin turvattu ja huonekaluvalmistuksen lisäksi myös markkinointiosaamista tarvitaan jatkossa enemmän. Superkauniit ja huolella käsityönä valmistetut huonekalut sijaitsevat nyt vähän piilossa Kauhajoella, joten Haapalat kuulisivat todella mielellään vinkkejä mitä kautta teidät eettisestä tuotannosta ja kotimaisuudesta kiinnostuneet asiakkaat saadaan kiinni?

Minut saatiin vakuutettua tehtaalla helposti, mutta mites te netin kautta asiaa seuraavat? Mikä vakuuttaa, mitä kaipaisitte lisää ja mikä saa teidät satsaamaan kotimaiseen huonekaluun? Kommenttiboksi on avoinna!

HKV Jouko Haapala oy:n huonekalujen hinnat alkavat 240 eurosta ja sohvakalustojen hinnat 920 eurosta. Oman tilaamani 3 hengen sohvan hinta on n. 1300 euroa sis alv.  Haapaloiden sivuilta löytyy myös outlet, josta löytyy esimerkiksi mallikappaleita jopa puoleen hintaan. 

Juuri kun kirjoitin orastavasta kaamosmasennuksestani ja luvasta vain olla ja hiljentää tahtia, päädyin melkein koko viikoksi pois kotoa. Viime viikko oli haipakkaa, sillä kiinnostavat työjutut veivät mua pitkin Suomea. Maanantaina kävin 15 tunnin pistokeikan Hämeenkyrössä ja heti palattuani sieltä otin aamubussin Seinäjoelle. Vietettyäni päivän ja yön Seinäjoella "käväisin" vielä pitkän työpäivällisen verran Kauhajoella ja saapuessani torstaina aamuyöllä kotiin, oli pakko pyhittää yksi päivä vain pulssin tasaamiseen. Perjantaina lähdin öiden jälkeen viikonlopuksi Kaamoksen toiseen kotiin maalle, joten kotona ei ole tullut oltua mikä näkyy ainakin kuun vaihteesta asti odottaneista purkamattomista muuttolaatikoista. Jännä, miten muutamassa viikossa muuttolaatikoihin voikin tottua ja ne toimivatkin nykyään ihan sisustuselementteinä :D

Mä en koe itse matkustusta kovinkaan rankaksi, sillä tykkään viettää aikaa julkisissa liikennevälineissä. Viime viikolla löysin Spotifysta rentoutumiseen ja meditointiin tehtyjä soittolistoja ja hyödynsin niitä matkojen aikana tehden läppärillä hommia vain pienen osan matkasta. Tykkään tehdä keskittymistä vaativia hommia muualla kuin kotona ja mulle on oikeastaan täysin sama teenkö niitä toimistossa, junassa vai bussissa. Mutta se muu tekeminen ja ihmiskontaktit työmatkoilla tekevät reissuistani vähän uuvuttavia, sillä en ollenkaan osaa säästellä voimiani, vaan teen kaiken täysillä. Imen itseeni uusia juttuja ja kyselen lisää sekä prosessoin opittuja asioita paljon ja innostuessani en oikein osaa rajata työaikaani. Siksi onkin hyvä, etten ole kasista neljään hommissa, vaan tällaisten reissuviikkojen jälkeen pystyn ottamaan hieman iisimmästi. 

Jos iisimmäksi viikoksi voi sanoa viikkoa, johon osuu yksi ehkäpä koko elämäni kiinnostavimmista työpalavereista ja se jos jokin on jännittävää! Onneksi aihe on niin lähellä kiinnostuksenkohteitani kun voi vain olla, joten kaiken mennessä putkeen, tulevaisuudestakin löytyy todella mielenkiintoisia haasteita. Ja varmasti niitä on muutenkin tarjolla. Ehkäpä pitää jatkossa avata vähän tarkemmin mitä mä työtunteitani teen, blogin ja instagramini lisäksi siis.

Itse en miellä itseäni mitenkään työorientoituneeksi, mutta tekemisfriikki, luovuuspuuskainen ja idearikas olen kyllä kun siihen annetaan mahdollisuus. Toisaalta omaan ammattitaitoon on edelleen vaikea luottaa ja paljon puhuttu huijarisydrooma on itsellenikin tuttu juttu. Tutussa ja turvallisessa porukassa uskallan välillä paukutella henkseleitä onnistumisista, mutta se ei todellakaan ole jokapäiväistä hupia. 

Tämä juttu menikin näköjään spontaaniksi työpähkäilyksi, joten pakkokai tähän aiheeseen on tarttua vähän virallisemminkin tulevaisuudessa. Pieniä vihjailuja töihini liittyen kuulette kyllä varmasti tällä viikolla, kun saan purettua viime viikon otokset kamerastani ja tutustutan teidät ainakin yhteen suomalaiseen perheyritykseen, jonka kanssa mulla on suuri kunnia jatkossa työskennellä.

Kuva: Anna-Maria / Secret Wardrobe

asu: mekko: Ivana Helsinki/ Prisma (saatu), hattu: Kn Collection by Kati Niemi (saatu), kengät: Vagabond, sukkikset: Marks & Spencer

Kaupallinen yhteistyö Myssyfarmin kanssa

Marraskuun pimeyden ja muuttotouhujen aiheuttamasta väsytilasta päivää! En tainnut blogin puolella sen suuremmin vielä kertoakaan, että muutimme kuun vaihteessa uuteen kotiin, joka on ihana juttu. Mutta saatuamme viimein muuttolaatikkomme ja ikeasäkkimme uuteen osoitteeseen, ei niiden avaamiselle oikein tuntunut löytyvän energiaa. Lundian palaset odottavat kiltisti nurkassa ja vaatteet muuttopusseissaan oikeaa hetkeä, joka ei ollut tänäänkään. 

Tänään sen sijaan oli kaksien päiväunien aika, toiset torkut otin keskellä päivää ja toiset työjuttujen loputtua. Toisien päikkäreiden jälkeen yritin saada itsestäni irti edes jotain, joten laahustin bussipysäkille ja ajelin säälittävän 800 metrin matkan bussilla kauppaan. Kaupassa en oikein tiennyt mitä meninkään sieltä hakemaan, joten päädyin varmoihin valintoihin, kahvimaitoon ja kokikseen. Ilman kofeiinia tuskin nimittäin nousisin futoniltani ennen maaliskuuta.

Kuten jo alussa kerroin, väsyyn on taatusti kaksi syytä, joista muuttostressin laukeaminen lienee nyt se isompi. Mutta kyllä tuo pimeyskin vaan alkaa vaikuttamaan tosi paljon energiatasoon. Onni onnettomuudessa on, ettei mun tarvitse viettää ihan koko valoisaa aikaa koneella töitä tekemällä, vaan voin jakaa töitäni niin, että ehdin nauttia valoisasta ajasta edes vähän päivittäin. 

Vaikka monella on väsymysoireita näin syys- ja talviaikaan, tuntee väsymyksestä silti syyllisyyttä. Kaikki varmasti tietää, että liikunnan, terveellisen ruuan, vitamiinien ja kirkasvalolampun yhdistelmällä bruttokansantuote nousisi ja elämä energisoituisi, mutta välillä on mukavaa olla väsynyt, lojua lämpimän peiton alla ja katsoa tv-sarjoja maratonina. Olla se vanhan tv-mainoksen nainen ilman activiaa (vai mikä se aktiivisen elämän eliksiiri olikaan).

Kaupasta kotiin tullessani mietin miksi väsystä ja lepäämisestä syyllistyy, kun pimeään aikaan liittyvät väsymysoireet on kuitenkin niin monelle ihmiselle tuttu syysjuttu. Sitten päätin, että tänä syksynä ja talvena mä yrittäisin entistä enemmän kuunnella kroppaani myös levon tarpeen osalta, myöhäistää aamupalavereita tunnilla ja sallia itselleni myös päiväunet ilman syyllisyyttä. Uskon nimittäin, että jo pelkkä syyllisyydestä luopuminen lisää jaksamistani ja hyvinvointiani enemmän kuin paniikki siitä tuliko päivän tunnit hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. Liikunnasta, kofeiinista tai kirjasvalolampusta en tietenkään ole luopumassa, mutta niiden rinnalla saa tänä talvena olla lepo, rauha ja sallivuus. Ja tämän päätöksen kunniaksi varasin pakkopullalta tuntuvan juoksulenkin tilalle paikan äänimaljarentoutukseen. 

Kuvat: Anna-Maria/ Secret Wardrobe

Yksi vanhempana olemisen suurimmista iloista on kyllä juhliminen. En ole ollut aikuisiälläni kovinkaan vannoutunut sesonkijuhlien juhlija, mutta onneksi lapsi on kiinnostunut ihan kaikista juhlista ja pitää huolta, että niitä myös juhlitaan kunnolla. Viimeisimpänä tietenkin halloween. 

Tuntuu, että halloween jakaa mielipiteet vahvasti kahtia. Toiset rakastavat kauhutarinoita, namiaisia ja kurpitsalyhtyjä ja toiset taas toivovat ettei tällainen alunperin kulttuuriimme kuulumaton juhla olisi rantautunut Suomeen lainkaan. Itse suhtaudun asiaan käytännönläheisesti niin, että jos siitä on meille iloa, me voimme hyvin halloweenimme juhlia. Olen sen verran suomalaisesta pakanaperinteestä irtaantunut ettei kekri tunnu yhtään sen läheisemmältä juhlalta ja pyhäinpäivänkin merkitys on ainakin tällä hetkellä hyvin pieni. Loka-marraskuun vaihteemme on siis vähän kekrin, pyhäinpäivän ja halloweenin fuusio, johon kuuluu kurpitsat, kynttilät, kuolleiden muistelu ja sesonginmukainen ruoka. Karkki vai kepponen-kierroksella emme tänä vuonna käyneet, mutta haamun mallisia vaahtokarkkeja lämmittelimme kynttilänvalossa senkin edestä. 

Lapseni halloweenin kauhukokemuksiin liittyi tänä vuonna aina yhtä yhtäkkiä tapahtuva hiustenleikkuuoperaatio, jonka hoidin perinteiden mukaan askartelusaksilla kolmessa minuutissa. Kaamoshan haluaa pitää hiuksensa pitkänä eikä mistään hinnasta ole suostunut parturireissuun, joten kun tukka ylittää ratkaisevan takkuuntumispituuden, hoidan homman itse kotona. Tällä kertaa pituutta lähti vähän vahingossa yli 20 senttiä, joka sai aikaan melkoisen reklamaation. Polkkatukka näyttää onneksi kuitenkin kivalta (eikä ritaritukalta kuten pelkäsin) ja lapsen huojennukseksi hiukset kasvavat nopeasti takaisin. Ainoa harmi tämän hetkisessä kampauksessa on jatkuva tasoittelun tarve, sillä vielä viikonkin jälkeen hiuksista löytyy pidempiä kohtia, joita napsin iltaisin samalle tasolle muun tukan kanssa. Postauksessa näkävä kuva saa taas leikkaussormet syyhyämään, sillä etuosassahan on ihan hurjasti enemmän pituutta :D 

Nyt kun kurpitsajuhlat on kurpitsoitu saadaankin "pikkuhiljaa" (lue: HETI) siirtyä jouluhommien pariin. Aloittelimme jo tänään joulusesonkiin laskeutumista SIAn joululevyn myötä Kaamoksen ripustaessa huoneensa ikkunaan jouluvalot!

mun asu: mekko: Zizzi (täällä, saatu), kengät: Vagabond

Jokainen naistenlehtiä lukenut tietävät tarinan ranskalaisista naisista, jotka satsaavat alusvaatteisiinsa ainakin kymmenen kertaa enemmän mitä me suomalaissiskot. Etelä-Euroopan ja Baltian naisista tulisi ottaa mallia ja satsata omaan pukeutumiseensa enemmän, etenkin sinne alusvaatepuolelle. Mutta tiedättekö mitä? Tärkeämpää kuin kuukausittainen alusvaateostos, on ostaa laadukkaita ja sopivan kokoisia alusvaatteita vaikka vähän harvemmin. Ei meidän todellakaan tarvitse tuntea alemmuutta siitä, että hankimme vähän vähemmän rintaliivejä, kunhan hankimme sellaisia, että niissä on hyvä olla.

Mistä sitten tunnistaa laadukkaan ja juuri oikeankokoisen alusvaatteen? Kokeilemalla sitä alusvaateliikkeen myyjän avustuksella päälle. Siksi marssin syksyn kunniaksi jälleen kerran Changeen etsimään syksyn suosikkeja, joissa on hyvä kulkea niin arkena kuin juhlassakin.

Change on mulle se paikka, josta ostan alusvaatteeni lähes aina. Vaikka olen vannoutunut Changen asiakas ja omistan heidän liivejä lähes ranskalaisen mittapuun mukaisesti, en koskaan vain nappaa rintaliivejä hyllystä mukaani, vaan sovitan nykyään liiviä aina alusvaatemyyjän kanssa. Syy siihen on, että myyjän kanssa saan aina varmistettua oikean koon liivin materiaalista riippumatta ja hän myös näyttää miten erilaiset liivit kannattaa pukea päälle. Yleensä kokoni on kyllä 85H, mutta joskus istuvampi onkin rinnakkaiskoko 80I tai 90G, joten kokeilen aina rintaliivini kaupassa ennen ostopäätöstä. 

Aluksi oikeassa alusvaateliikkeessä asioiminen tuntui vähän oudolle, sillä olin tottunut sovittelemaan postimyyntiliivejä kotona itsekseni. Kuitenkin kun kerran on saanut täsmälleen oikean kokoiset, tukevat ja vielä kauniitkin liivit hankituksi, ei myyjän avusta halua enää luopua. Ja vaikka myyjä kurkkaa välillä pukukoppiin sovittelun lomassa, hän ei tee sitä tirkistelläkseen tai arvostellakseen sinua, vaan auttaakseen sinua löytämään juuri sopivat alusvaatteet. Välillä olen itse vähän jännittänyt alusvaatteiden sovitusta, mutta tullut sitten tulokseen, että nämä myyjät kyllä näkevät niin paljon asiakkaita päivän aikana, etteivät edes jaksa keskittyä muuhun kuin työhönsä. 

Tällä kertaa etsinnässäni oli kauniita perusalusasuja, joita voisi käyttää niin arkena kuin pikkujouluissa juhlavaatteidenkin alla. Halusin syysvaatteideni alle ainakin yhdet tummat ja yhdet vaaleammat liivit sekä yhdet tukevat ja korkeavyötäröiset alushousut, jotka tukisivat vatsaa mekkojen alla huomaamattomasti. Niistä toinen setti löytyi puhtaasti värin innoittamana, vaaleanpunainen on vain niin vastustamaton väri ja toimii hyvin vaaleiden paitojen alla. Toinen setti saas oli kokomusta, jossa juju on korkeavyötäröisessä alushousussa, jossa on string-leikkaus takana. Tykkäisin käyttää enemmänkin stringejä esimerkiksi tiukkojen housujen ja mekkojen kanssa, mutta yleensä niissä ei ole korkeutta juurikaan. No nyt on!

Alusvaatteiden lisäksi nappasin mukaani myös pehmeän aamutakin ilahduttamaan syksyisiä aamuja ja iltoja. Nykyään, kun taas työskentelen myös kotikonttorista käsin, on musta ihanaa pukeutua mahdollisimman rennosti ja mukavasti ja usein aamupäivä meneekin kotivaatteissa. 

Syksyn kunniaksi Change halusi muistaa seuraajiani jo lähes traditioksi muodostuneella alennuksella, joka on voimassa 18.11.2018 saakka Change myymälöissä ja nyt myös verkkokaupassa! Tänä aikana saat -35% alennuksen kaikista alusvaateostoksistasi, kunhan muistat kertoa lukeneesi edusta Oi mutsi mutsi blogista tai Instagramista, verkkokaupassa alekoodina toimii ELSA.  Nyt kannattaa siis hankkia ainakin ne yhdet tai useammatkin laadukkaat ja mukavan tuntoiset rintaliivit ja niihin sopivat alushousut. 

Minulla päällä:
Dita full shaper rintaliivi vaaleanpunaisena
Dita hipster alushousut vaaleanpunaisena
Dominique full shaper rintaliivi mustana
Control shape lace hipster string mustana
Eve kylpytakki

kuvissa myös:
Seamless hipster alushousut mustana, valkoisena ja vaaleanpunaisena



Kuvat: Maarit Vaahteranoksa
Meikki ja hiukset: Anna Nuutinen
kuvauspaikka: Sokos Hotel Presidentti