Tarvitseeko väsystä tuntea syyllisyyttä?

Marraskuun pimeyden ja muuttotouhujen aiheuttamasta väsytilasta päivää! En tainnut blogin puolella sen suuremmin vielä kertoakaan, että ...


Marraskuun pimeyden ja muuttotouhujen aiheuttamasta väsytilasta päivää! En tainnut blogin puolella sen suuremmin vielä kertoakaan, että muutimme kuun vaihteessa uuteen kotiin, joka on ihana juttu. Mutta saatuamme viimein muuttolaatikkomme ja ikeasäkkimme uuteen osoitteeseen, ei niiden avaamiselle oikein tuntunut löytyvän energiaa. Lundian palaset odottavat kiltisti nurkassa ja vaatteet muuttopusseissaan oikeaa hetkeä, joka ei ollut tänäänkään. 

Tänään sen sijaan oli kaksien päiväunien aika, toiset torkut otin keskellä päivää ja toiset työjuttujen loputtua. Toisien päikkäreiden jälkeen yritin saada itsestäni irti edes jotain, joten laahustin bussipysäkille ja ajelin säälittävän 800 metrin matkan bussilla kauppaan. Kaupassa en oikein tiennyt mitä meninkään sieltä hakemaan, joten päädyin varmoihin valintoihin, kahvimaitoon ja kokikseen. Ilman kofeiinia tuskin nimittäin nousisin futoniltani ennen maaliskuuta.


Kuten jo alussa kerroin, väsyyn on taatusti kaksi syytä, joista muuttostressin laukeaminen lienee nyt se isompi. Mutta kyllä tuo pimeyskin vaan alkaa vaikuttamaan tosi paljon energiatasoon. Onni onnettomuudessa on, ettei mun tarvitse viettää ihan koko valoisaa aikaa koneella töitä tekemällä, vaan voin jakaa töitäni niin, että ehdin nauttia valoisasta ajasta edes vähän päivittäin. 

Vaikka monella on väsymysoireita näin syys- ja talviaikaan, tuntee väsymyksestä silti syyllisyyttä. Kaikki varmasti tietää, että liikunnan, terveellisen ruuan, vitamiinien ja kirkasvalolampun yhdistelmällä bruttokansantuote nousisi ja elämä energisoituisi, mutta välillä on mukavaa olla väsynyt, lojua lämpimän peiton alla ja katsoa tv-sarjoja maratonina. Olla se vanhan tv-mainoksen nainen ilman activiaa (vai mikä se aktiivisen elämän eliksiiri olikaan).


Kaupasta kotiin tullessani mietin miksi väsystä ja lepäämisestä syyllistyy, kun pimeään aikaan liittyvät väsymysoireet on kuitenkin niin monelle ihmiselle tuttu syysjuttu. Sitten päätin, että tänä syksynä ja talvena mä yrittäisin entistä enemmän kuunnella kroppaani myös levon tarpeen osalta, myöhäistää aamupalavereita tunnilla ja sallia itselleni myös päiväunet ilman syyllisyyttä. Uskon nimittäin, että jo pelkkä syyllisyydestä luopuminen lisää jaksamistani ja hyvinvointiani enemmän kuin paniikki siitä tuliko päivän tunnit hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. Liikunnasta, kofeiinista tai kirjasvalolampusta en tietenkään ole luopumassa, mutta niiden rinnalla saa tänä talvena olla lepo, rauha ja sallivuus. Ja tämän päätöksen kunniaksi varasin pakkopullalta tuntuvan juoksulenkin tilalle paikan äänimaljarentoutukseen. 

Kuvat: Anna-Maria/ Secret Wardrobe

0 kommenttia

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images