Pari päivää sitten tuli kotiin Marimekon mainoslehti, missä oli tosi ihania kesäisiä fiiliskuvia. Yritin etsiä niitä kissojen ja koirien (tai ainakin hiiren) kanssa netistä, mutta ei tärpännyt. Vaikka en useinkaan julkaise mitään inspiraatiokuvia blogissa, olin niin täpinöissäni uusista kuvista että lopulta meilasin Marimekolle, että he lähettäisivät kuvat minulle julkaistavaksi ja olin todella yllättynyt kun sain vastauksen, ettei ne ole tarkoitettu julkaistavaksi. Ne oli vain kyseiseen julkaisuun, ei nettiin tai lehtiin! Nyt ihan oikeasti voi jo kysyä, että MIKSI?

Haluan nyt kuitenkin kirjoittaa kuvista, joten eihän siinä ole muuta mahdollisuutta kuin joko skannata tai kuvata (huonolaatuinen) sanomalehtiprintti blogiin. Ja hei, ei mulla ole skanneria! Eikä edes tulostinta, joten otin sitten valokuvat lehtikuvista ja tulos on juuri niin kökkö kuin miltä tekniikka kuulostaakin.



Kököstä kuvanlaadusta huolimatta fiilis välittynee. Mä rakastan yli kaiken noita yltäkylläisiä värejä ja printtien yhdistelyä juuri niin huolettomasti kuin mahdollista. Haluan unohtaa monokromisuuden ja bauhaus bai bai, rönsyily on ihanaa! Marimekko on jo kauan ollut kuin joku pieni spontaani piste iin päällä harkitussa sisustuksessa ja vaatetuksessa ja olisi ihanaa että tuollainen rempseä yhdistely tulisi enemmän esiin, niin ettei kaikki ole niin vakavaa ja finnish design vain mustavalkoisia viivoja ja palloja.

Mulle Marimekko on aina edustanut sitä hullunpaa puolta suomalaisuudessa ja nyt olen niin inostunut näistä uusista värikkäistä lavatanssi-kesämökkikuvista. Tykkään ihan hirveänä! Uuden malliston ihan ehdoton lemppari ja luultavasti melkein pakko saada-juttu mulle kuitenkin meilattiin tuotekuvana. Tuula Pöyhösen Hulmu-housuhame on ihan mahtava ja pitkään olen ollut muutenkin sitä mieltä, että Tuula is the best. Edes Noora Niinikosken ihanat jutut eivät vedä vertoja Tuulan mahtavalle tatsille mitä tulee vaatteiden suunnitteluun.


Ah, olen seonnut marimaahan!

Olen ollut aina pyöreä ja olen sitä edelleenkin. Ei haittaa - ei pätkääkään! Tällä hetkellä elämä on niin fyysisesti aktiivista luonnostaan ja herkuttelu on ihanaa vastapainoa menemiselle ja tekemiselle. Vietän surutta pitsaperjantaita ja hölläilen sipsien kanssa silloin tällöin kun tekee mieli, vaikka pääsääntöisesti syönkin terveellisesti. En ole tiukkapipo mitä tulee ruokaan enkä ole vuosikausiin ahdistunut ulkonäöstäni painosta johtuen.

Nyt on kuitenkin tilanne se, että raskaus teki sen mitä useimmille, eikä kroppa oikein tunnu omalta. Kantamisesta johtuvien selkäongelmieni takia kävin fysioterapeutilla, joka totesi tilanteen olevan raskaudesta palautumaton kroppa. Jos haluaisin nopeuttaa palautumista, imetyksen lopettaminen olisi nopein tapa kiinteytyä. En kuitenkaan aio kiirehtiä sen asian kanssa, sillä jos maitoa tulee eikä rintaruokinta ole arkea hankaloittava juttu, aion jatkaa sitä ainakin vielä hetken.

Viime viikolla kirjoitin käyttäväni vieläkin välillä Belly Bandit-tukivyötä, mikä on ensisijaisesti tarkoitettu heti synnytyksen jälkeen kropan tueksi. BB on hyvä, mutta ehkä hieman liiankin korsettimainen ratkaisu nykytilaan, missä höttöinen vatsanseutu on lähinnä esteettinen ongelma. Tarvisin jonkun hyvän, tiukan vatsaa muotoilevan alustopin, mikä ei littaisi rintoja laataksi, mutta tukisi vatsaa napakasti, jotta voisin käyttää hieman tiukempiakin vaatteita päällä. Ekaksi ajattelin hankkia ihan vain kokoa liian pienen perustopin Gina Trickotista, mutta ykskaks ymmärsin, että mullahan käy täällä blogissa tuhansia alan asiantuntijoita kuukaudessa, joten kysynpä teiltä suosituksia.

Haluaisin alustopin tms tukijutun, mikä tukee hyvin vatsaa, mutta ei ole hiostava, painava tai epämiellyttävä. Sen pitäsi olla miellyttävää materiaalia, monikäyttöinen ja arkivaatetuksen alle sopiva eli ei mikään luukorsetti. En missään tapauksessa halua bodytyyppistä ala-osan sisältävää haarniskaa, vaan mieluiten pelkän yläosan mitä ei tarvitsisi päivittäin pestä. Hätätapauksessa myös vinkit alaosaan kiinnitettävistä kehon kutistajista otetaan vastaan, mutta mieluisampia olisi havainnot ja kokemukset pitkähköstä ei teknisen näköisestä tukiyläosasta. Jonkun on ollut pakko keksiä sellainen, mutta mistä niitä saa ja mihin hintaan?

Tämän pävän tarkoituksena olisi miettiä voiko rönttäfarkuissa lähteä 2-vuotis syntymäpäiville vai pitääkö laittaa mekko? Ja ennen lähtöä pestä prinssi Daanielin tukka eilisestä wasabista. Teimme tyypin isseen kanssa sushia ja juhlimme (minä) Ruotsin uutta prinsessaa Estelle SIlvia Ewa Marya. Kiva nimi tuo Estelle, vaikka koko nimipötkön rimmaamisesta voidaan olla montaa mieltä. Oisin silti halunnut sen nimeksi Astrid.

Sitten pieni salaisuus. Käytän vieläkin välillä Pepinon lahjoittamaa Belly Banditia, minkä tarkoitus oli helpottaa synnytyksestä palautumista. Juttuhan on niin, että mä imetän vieläkin ja kehon palautuminen ei ole kunnolla alkanut hormoneista johtuen joten välillä selkää on hyvä tukea. Nyt on taas muutaman päivän tuntunut, että tuki on tarpeen ja siksi siis Belly Bandit on taas päällä.

Mulla on aina ollut ei-niin-salainen haave alkaa tyylibloggariksi. Kaikki tyssää aina muutamaan perusasiaan: paska kamera ja ei kuvausassisenttia. Tyylissäkin voisi olla jotain parannettavaa. Nyt on taas se aika, jolloin muka aloitan asukuvien julkaisemisen vain lopettaakseni sen huomenna. Naapurin kissatäti Annevee otti nämä päivän viikon lähiöasu-kuvat.


Perussettiä: Cubuksesta ostetut villakalsarit, joita käytän legginssien sijasta (huom. polvipussit) ja Marimekon lepakkohihainen paita soseessa. Villasukkia ei ole, vinkkinä vaan sinne Vallilan suuntaan eräälle joka osaa neuloa kantapäätkin...



Tuo Suomessa aika uusi Cubus myy muuten tosi hyviä ja edullisia villa-alusasuja. 24.90 kappaleelta kustantaa kalsarit ja ovat kyllä lämpimät ja lähestulkoon muodikkaan näköisetkin. Eikös tuollaista norjalaiskuviota ole niissä collegehaalareissakin? Ehkä liiankin hyvän näköiset kun olen kulkenut niillä tosiaan jo muutaman viikon putkee pihallakin.

ps. Haha, hienolla Ikeapöydällänihän on uusi hieno Revs-magazine, hieman eritasoista muotijournalismia kuin täällä :D

Nelliinan vaatehuone oli heittänyt tyylihaasteen meille 2007 bloginsa aloittaneille: miten tyyli on muuttunut näinä vuosina? Näppärimmät varmaan hoksaavat, että se minun 2007 aloitettu blogi ei ole tämä äitihommiin liittyvä.Linkkiä siihen blogiin mistä kaikki alkoi ei tipu, sillä blogi on tällä hetkellä "vain kutsuttujen lukijoiden käytössä" eli minun itseni. Tyyliä sen sijaan täälläkin voi ruotia.

Vaatekuvia ei tämän blogin puolella olla pitkään aikaan nähty, tyyliä tuskin koskaan, mutta ajattelin osallistua haasteeseen teemalla kuinka äitiys on muuttanut tyyliäni. Sen voisi kiteyttää kahteen sanaan: huonoon suuntaan. Yritetään kuitenkin laajemmin.

Raskaus: " Voi vittu, mä näytän kuin oisin raskaana" totesin satoja kertoja silloin kun en vielä ollut raskaana. Kun tulin raskaaksi, näytin raskaana olevan sijaan teletapilta. Läskiltä, turvonneelta ja pöhöttyneeltä teletapilta. Sain kuulla monet kerrat ettei mahani ole järin iso, vaikka se oli. Iso mahani oli vain ympäröity turvonneella ruumiilla, minkä ympäröin erilaisilla tunikoilla ja muilla lörtöillä vaatteilla. Loppuraskaudesta (mihin lasketaan 6 viimeistä kuukautta) käytin joko uggeja tai hai-saappaita. Viimeisillään haisaappaatkaan eivät mahtuneet, en edes muista mitkä kengät jalassa menin synnyttämään. Ehkä mulla jotkut oli.

Avainasiat: lörttömuumipaidat, kumisaappaat ja kangaskassi


Synnytys ja 3kk siitä: Lapsen saannin jälkeen luulin siirtyväni takaisin normaaleihin vaatteisiin (farkut, nappietumuksinen mekko), mutta en sitten mahtunut. Rintaliivit vaihtuivat pesäpalloräpylän kokoisiin imetysliiveihin ja lörttömuumitunikat jatkoivat voittokulkuaan. Yritin tavallisia sukkahousuja, mutta ne rullautuivat raskausmahan kokoisen ei-raskausmahani alle roikkumaan niin, että palasin takaisin äitiysvaatteisiin. Imetyksen takia mikä tahansa normaali vaate ei yleensä toiminut, vaan piti pitää aina jotain toisisjaista ratkaisua. Inhosin (ja inhoan edelleen) niitä kamalia boobin rintataskupaitoja, jotka on niin kätsyjä että. Mua ällötti ajatus, että paidassa on kätevä halkio tissien alla, joten kuljin mieluummin tissit tiskissä. Korkkareita käytin kerran ja kaaduin.

Avainasiat: lörttömuumipaidat, kumisaappaat, tissit tiskiin paidat ja trikoot ja iso kassi



3kk-6kk synnytyksestä: Nyt farkut mahtuvat jalkaan. Minä en vaan jaksa pitää niitä. Totuin rentoihin punkerovaatteisiin ja ajatuskin tiukoista farkuista ahdistaa. Kun aamu alkaa actionilla ja loppuu actioniin, oma tyyli ei ole asia mihin jaksaisi panostaa. "Minusta ei ainakaan tule tuollaista" huokaa joku raskaana oleva lukija. No onnea vaan, niin minäkin luulin. Tällä hetkellä päälläni on kuitenkin mustat henkkamaukan trikoot, Nanson musta t-paita (sentäs joku design by Camilla Mikama, mutta ei se kyllä lopputulosta muuta), eriparisukat sekä valkoiset rintaliivit, mitkä vilkkuvat mustan paidan avarasta kauluksesta. Sama oli muuten eilen. Ja toissapäivänä. Imetysvaateongelmaan sain avuksi hyvän Tusenblå-topin, mikä mahdollistaa tavallisten paitojen pitämisen, sitä käytän jos lähden "jonnekkin". Eli kerran pari viikossa.

Avainasiat: lörttömuumipaidat, kumisaappaat, trikoot, kantotakki, pipo, iso laukku.


Tulevaisuus: Uskoisin, että lörttömuumipaidat ja kumisaappaat. Olen kuitenkin huomannut, että pienillä jutuilla voi myös huijata ja saada tyylikkyyspisteitä turhasta. Pehmeät trikoovaatteet mustana ei pistä silmään niin paljoin kuin pinkki velourverkkari. Yksinkertaiset isot korut ja muutama ilmiselvä fashionstatement kuten hattu ja laukku nostavat tyyliä lähemmäs ei-kotiäitimäistä lookkia. Yritän muistaa, että on yhtä helppoa pukea päälle jotain nättiä kuin jotain ihan kamalaa ja pyrin talosta poistuessa useimmiten miettimään edes hetken miltä näytän. Enimmäkseen tyyli on minulle kuitenkin nykyään asia, mihin törmää lehdissä ja netissä, ei omassa arjessa.

Kävimme tänään tyypin ja hänen wannabe stokkamummokummitädin kanssa Idässä. Kuvissa näkyy myös uusi kantorotsini, mikä palveli moitteettomasti matkan. Pinkki pokkarikamera teki paluun ja kuviin saatiin muotibloggariasentokin kengänkärkineen. Kuvia en jaksanut muokata saman kokoisiksi, sillä ei tämä mikään Pupulandia ole.

Monissa blogeissa vieraillut Kantokiertue alkaa nyt täälläkin, vaikka reppu onkin vielä matkalla kohti Mutsilaa. Tuli-reppu on reissannut jo 4 bloggarin luona ja jatkaa matkaa meidän jälkeen ainakin vielä Lapsellista-blogiin. Minulta toivottiin jotain tyyliin liittyvää postausta repusta ja täältähän pesee.

Alkujaan, kun Kantokiertuetta suunniteltiin, taisi minulla olla sormeni pelissä, jotta matkaan lähti nimenomaan Urban Elephants-kuosinen kantoväline. Olin itse miettinyt hankinko sen vai mustapunaisen Hillscrest repun, mutta selkeämpi värimaailma vei itsellä voiton. Olisihan Kantokiertuettakin sponsoroivan Ipanaisen valikoimissa ollut mustaakin tarjolla, mutta kun kuosit ovat noin herkullisia, päädyin tietenkin kuviolliseen.

Vaikka kantoväline onkin vielä matkalla, olen sen jo kerran nähnyt livenä Kottaraisen selässä ja nyt tiedän, että oma musta-punainen valintani miellyttää onneksi enemmän. Aloin kuitenkin fiilistelemään millainen tyyppi voisi valita nimenomaan tuon elefanttirepun ja mielessäni on kummitellut jonkinlainen city-cowgirl. Enemmän folk kuin minä, mutta ehdottomasti ajassa kiinni oleva tapaus. Urban elefants on värikkään, mutta selkeästi maanläheisen ihmisen valinta ja fiilis voisi olla vaikkapa tällainen:

Klik isommaksi!

Jos kantaja on nainen, huutaa reppu mielestäni helmoja! Turkoosinvihreä mekko (onko se petrooli?) sekä siniset höyhenkorvakorut menevät yksiyhteen hennonsinisen pohjan ja sinisten elefanttien kanssa. Lämmin neule taas on murrettu oranssi, kuten osa norsuistakin. Nämä ovat ehkä sitä folkimpaa puolta.

Tämä Tuli-tyttö on selkeästi sen verran materiaalitietoinen, että on valinnut käytännölliset kenkänsä nahkaisena ja hatun villaisena. Olalla keikkuu värikäs nahkalaukku, minne mahtuu niin tuttipullot kuin muukin tärkeä. Takki on kevyesti vettä hylkivä kapealinjainen hupputakki, mihin tietenkin yhdistetään Kumja-kantopaneeli, jotta vauvan saa takin sisälle lämpimään.

Itse en pukeudu lainkaan tähän tyyliin, mutta jotenkin aloin jo uskomaan Tuli-tytön olevan tyytyväinen syyslookkiinsa. Mitäs sanotte?

ps. kollaasissa näkyvät vaatteet on kerätty tämän hetken nettikauppavalikoimasta seuraavilta merkeiltä: Monki, Lindex, Brandos, Ipanainen ja The Cambridge Satchel Company. Ipanaista lukuunottamatta mikään kaupoista ei liity kantokiertueeseen mitenkään, vaan ovat ihan vaan omia perus-suosikkejani.

Otsikko ei ole vitsi, vaan totisinta totta. Lempikauppoihini kuuluva Varusteleka on julkaissut oman katu/armeijamuotisivustonsa Lekalooksin. Sivustolta löytyy valokuvia Varustelekan kamoihin hurahtaneista tyypeistä ja näkyy siellä yhden äitibloggarin sukkahousujen haarakiilatkin vilahtavan. Ei kuitenkaan ne Miltecin kalsarit.

Kuva kyllä muistuttaa siitä kuinka nopeasti lapset kasvavat. Mikä mytty tuo edes on?! Enää ei arabihuiviin kapaloiminen onnistuisi, vaan taidetaan tarvita armeijan makuupussi seuraavaksi.

kuva: lekalooks

Tavattiin ystäväni kanssa sattumalta kaupungilla. Minä olin tulossa neuvolasta herran kanssa, hän muutamaa kuukautta nuoremman herran kanssa kaupungilta. Emme olleet soitelleet aamulla mätsäänkö vai ei.

Mätsättiin.

minä ja ystävä

Kuten oheinen kuva paljastaa, äitiysskenen trendivetimissä ollaan. Jos haluat pysyä äitiysmuodin aallonharjalla, hanki täksi syyssesongiksi seuraavaa:

-armeijanvihreä parkatakki (kantopaneelilla tai ilman)
-musta hattu
-villapaita
-harmaasävyiset legginssit
-mustat toppakengät joissa karvasisus
-vaalea tukka
-kassiksi ehdottomasti vain marimekkoa

Pakko kertoa vielä loppuun, kuinka viime viikolla soitin samaiselle ystävälle Marimekon tehtaanmyymälän edestä, että ostin mustavalkoiset raitapallosukkikset. Hän ilmoitti edellisellä viikolla hankkineensa ne, mutta pelkällä raidalla. 

Eläköön yksilöllisyys!

Tämän syksyn pukeutuminen menee suurelta osin Haikarankehtoliinan (taustalla) ehdoilla, sillä se on niin huomiota vievä ettei muu pukeutuminen voi mielestäni jatkaa samaa linjaa. Jos haluaa näyttää tyylikkäältä. Useimmiten siis nämäkään linjaukset eivät pidä paikkaansa.

En ole erityisemmin innostunut syksyn etno/inkamuodista, mutta liina jotenkin menee siihen sarjaan, joten hankin syksyksi Lindexiltä tuollaiset "villa" (olisikohan polyamidi kuitenkin) legginssit, missä on etnovivahdetta musta-harmaana. 14.95 eur, ei paha ja vähän paremmat ku Me&I:n Cool&Comfyt. Muuten pukeudun viime vuonna hankittuun maiharitakkiin, mihin yhdistän nyt Kumjan.

Villahattuattu on Monkista, Dr Martenssit Ebaysta ja toivon niiden jossain vaiheessa mahtuvan paremmin. Raskauden myötä kun tuli vähän extraa jalkaan. Koruista käytän aina Babyluxilta tilaamaani mother-rengasta, lapsen nimilaatta on vielä tuloillaan. Ja ei, poikani nimi ei ole Emilia. Toinen lempparikoruni on Aarikan Pariisi-kaulakoru, mitä vauveli tykkää imeskellä liinassa ollessaan. Pitäisi soittaa Aarikalle ja kysyä millä myrkyllä ne on värjätty.

Näillä syksyyn. Vaatiiko muilla mielikuvitusta näyttää ihmismäiseltä? Välillä tuntuu, ettei se vain ole liinan ja lapsen kanssa edes mahdollista.

Kuten on tullut pari (tuhatta?) kertaa mainittua, niin arvostan kierrätystä henkeen ja vereen. Tätä ei ehkä usko kukaan, mutta olen käynyt vain 2 kertaa lastentarvikeliikkeessä. Ekalla kerralla ostin tutin ja toisella kerralla kantoliinarenkaita. Kaikki muu on hankittu kirpparilta, huutonetistä tai facebookin annetaan/vaihdetaan/vastaanotetaan-sivulta tai saatu lahjoituksena kavereilta. Parhaita löytöjä ovat olleet:

vanha valkoinen syöttötuoli, 0 eur, facebook
petroolin väriseksi maalattu pinnasänky, 0 eur, Wandabe
mustaksi maalattu hoitopöytä, 5 eur, huutonet
jumppapallo (nukutukseen) 4 eur, huutonet
bionaire ilmankostutin, 10 eur (kiskurihinta!! Mutta nuhanenälle välttämätön), Valtteri

Lista olisi paljon pidempi, mutta ehkä tajusitte pointin. Ja nyt kun olen puhdistanut omaatuntoani edellisillä merkinnöillä pudotan pommin: ostin Lumi accessoriesin XXL supermarket bagin hoito/matkalaukuksi. Mintunvihreää punottua nahkaa koossa XXL. Ei, en ollut suunnitellut kyseisen laukun ostoa ikinä, en ollut haaveillut vuosia, en edes ajatellut moista. En etsinyt tämän kaltaista kunnes tärppäisi. Nyt vaan tuli sellanen vit***s kaikesta mahdollisesta vastuusta ja velvollisuudesta, että koin tarpeelliseksi saada hyvityksen paremman kamanrehauslaukun muodossa. Sinne meni Tissilän lapsilisät, hei hei vaan.

öinen kuva kapsituksesta

Hankin syksyksi kamalan ihanan ja ison raitaneuleen sikahintaan Uffilta. Pöljä mikä pöljä, 16 euroa maksoin moisesta, mutta meni jo.

Nyt liinailusekoamisessani päätin, että neulon siihen etupaneelin Novitan huopanen-langasta, jotta voimme syyskeleillä käppäillä takin sijaan isossa neuleessa. Tässä on selkeästi hurahtaminen kyseessä, mutta olkoon. Ja oikeastihan voisimme syksyn kävellä ilman paneelia pelkässä neuleessa, mutta tahdon nyt hifistellä neuleeni kanssa.

Onko kenelläkään vinkkejä neuletakin etupaneelin teosta? Ajattelin ettei se yltäisi ylös asti, vaan juuri vauvan selän peittäväksi kaitaleeksi, missä on napit ja napinreiät kiinnitystä varten sekä tietenkin koneessa huovutettuna ettei viima mene läpi. Minkä levyistä paneelia suosittelisitte, suoraa pötköä vai kapeampaa alhaalta? Muita vinkkejä? Tästä on siis kysymys:


Ps: minkä värinen paneeli? Punainen? Raidallinen? Vai mikä? Apua!

Syksyn lähestyessä jalat kaipaavat lämpöä ympärilleen. Vaikka monissa blogilinkeissä ko. blogin kirjoittajaa on kuvailtu jonkinsortin asennemutsiksi, on totuus toinen ja jalassa Nova Melinan ompelemat ruusutossut.

Nätit kotitossut piristävät kummasti 3 kuukauden itkujen keskellä ja elämä tuntuu heti enemmän ruusuiselta.

Näitä saa muutkin tilata mittatilaustyönä täältä. Maksoin tossuista 15 eur.

Taannoin marimekkomutseilustani kirjoittaessa kommentteihin tuli hyvä pointti, että sitten kannattaa huolestua kun päällä on Me&I:ta. Siksi hirnuinkin kovaa, kun Me&I lähestyi uuden syysmallistonsa kanssa, haluanko arvostella yhden lempivaatteistani blogissani. NO TOTTA MUNASSA HALUAN! Tarvitsen nimittäin ihan oikeasti itselleni muutamia syysvaatteita jotka istuisivat ja nythän sain mahdollisuuden yhdistää 2 kärpästä yhdellä iskulla: pelotellun Me&I:n ja oman vaatekaapin täytön.

Lastenvaatteista olisin löytänyt heti kivan jutun, mutta äh...liian helppoa eikä Tissilä todellakaan tarvitse uutta kuten edellisessä postauksessa kävi ilmi. Aikuisten mallisto oli taas lukijakommenttien veroinen ja äkkisilmäyksellä en keksinyt yhtäkään vaatetta minkä olisin välttämättä halunnut. Itseasiassa mietin, että saisivat mokomat maksaa, että laittaisin osaa vaatteista päälleni, velour, rypytykset ja brodeeraukset samassa aikuistenvaatteessa ovat jotain täysin anteeksiantamatonta. Sitten luin, että M&I on aloittanut yhteistyön ruotsalaisen mammabloggarin, Cecilia Blankensin kanssa ja tottakai haluan bloggarin suunnitteleman vaatteen!

Näin valitsemaani vaatetta kuvaillaan:

"CB cool & comfy leggings Cecilia halusi mallistoon ehdottomasti myös korkeavyötäröiset plyysileggingsit. Olimme aluksi hieman epäröivällä kannalla, mutta ymmärrämme nyt, mitä hänellä oli mielessään. Leggingseistä tuli todella kauniit! Mustat plyysileggingssit ovat hyvin tyylikkäät. Cool & comfy"

"Halusin ehdottomasti leggingseihin korkean vyötärön! Kaikki äidit tietävät, miltä vatsa saattaa näyttää raskauden jälkeen. Vyötärölle ulottuvat housut tasoittavat vatsanseutua, vaikkei vartalo olisikaan huippukunnossa. Tämän malliset housut pitävät ylimääräiset makkarat kurissa."

Ja tältä ne näyttävät päällä


No, ainakin ne on Comfy. Mutta muuten...no en välttämättä allekirjoita tuota cooleutta enkä kyllä korkeaa vyötäröäkään. Minusta vyötärö olisi saanut olla ainakin 7 cm korkeampi, jotta se olisi tukenut yhtään mitään, varsinkaan n. 3 kuukautta sitten synnyttäneen naisen vatsanseutua. No, ehkä me ei Cecilian kanssa olla muutenkaan ihan samasta puusta veistettyjä. Kyllä näitä pitkän paidan kanssa käyttää kotona, yöhousuina varmaan kivan lämpimät.

Silti rakas Me&I, vaikka lastenvaatteenne ovat todella kivan ja pirten näköisiä ja suunnattu nimen omaan lapsille eikä pikkuaikuisille, ei aikuisten mallistossanne ole hurraamista. Ei nyt eikä edellisenä kautena. Muita kausia en ole nähnyt. Bloggarimallisto sen sijaan oli oikein hauska ajatus, mutta tuloksena tylsä. Näitä vaatteita on H&M ollut täynnä viimeiset 10 vuotta, joten pistäkäähän vähän uusia tuulia puhaltamaan!

Tuleeko kenelläkään muuten mieleen kuka suomalainen mammabloggari voisi suunnitella oman malliston, missä olisi vähän enemmän munaa mitä tässä mallistossa? Itse äänestän hassuttelusta hissutteluun vaihtanutta Hepa-neitiä! Hepa ei ikinä pukisi päälleni näitä housuja!

Luin eilen Greenpeacen blogista mielenkiintoisen tekstin, mikä käsitteli vaatteita ja niistä aiheutuvia seurauksia ympäristölle. Huomiota herätti se fakta, että ihmiset ostavat 4 kertaa enemmän vaatetta nyt mitä vuonna 1980. Tämä tarkoittaa lähes 28 kilon uutta vaatelastia henkilöä kohden VUODESSA. Vaatteista käytämme kuitenkin vain 10 prosenttia, muut tyydyttävät jotain muuta tarvetta kuin käyttötarvetta! Sairasta sanon minä.

Materian ostamisen kasvun kyllä huomaa ainakin kirpputorien tarjonnassa ja pienellä viitseliäisyydellä olen itse hankkinut lähes kaikki vauvakamat + lasten vaatteet todella edullisesti kirppiksiltä. Niitä tavaroita, mitä en ole peruskirppikseltä löytänyt, esim hoitopöytä ja itkuhälytin, olen etsiskellyt huutonetistä hyvin tuloksin ja välillä tehnyt esimerkiksi vaihtokauppoja facebookin annetaan/vaihdetaan sivustolla. Silti en ole mikään esimerkkitapaus todellakaan, monesti kirpputorilla karkaa mopo käsistä ja mukaan lähtee ties mitä ei niin tärkeää, mutta silti niin ihanaa. Välillä "löytöjään" perustelee myös sillä että ne voi aina laittaa uudelleen kiertoon, mutta kuka nyt kaikki turhat ostoksensa kierrättää, en ainakaan minä.

Uusia vaatteita tulee ostettua itselle todella harvoin, sillä sain jo raskausaikana jonkinlaisen ekoherätyksen ja halusin karsia kaiken turhan pois. Oman vaatekaapin sisältö kaipaa toki pieniä uudistuksia uusiutuneen koon takia, mutta lähtökohta on, että oma vaatekaappini sisältö on 100% käytössä. Tällä hetkellä se toive jopa toteutuu 90 prosenttisesti! (Loput 10% ei vain mahdu päälle kuten kengät ja rintamuksesta pieni takki)


 Tissilän vaatekaappi taas...noh...on täynnä kirppisvaatteita, joista osa on ollut virheostoksia ihan siksi, että en ole raskaana ollessa ymmärtänyt kuinka hankala joitakin vaatteita on laittaa päälle. Kirppisvaatteiden lisäksi olen hankkinut maltillisesti uusia vaatteita, mitkä ovat pääsääntöisesti luomupuuvillaa ja tarkoitettu kyllä päivittäiseen käyttöön, mutta myös ns. "paremmiksi vaateiksi" vaikkapa vierailuille.

Esimerkiksi Kaksi Kuningasta-nettikaupasta tilasin vasta hyväksi havaitsemaani Little Shrimpin luomupuuvillavaatetta sekä haalarina että paitana pitkälle eteenpäin, koska vaihtelevan ja trendikkään ulkonäön sijaan arvostan enemmän sitä että vaate varmasti toimii ja on torjunta-aineettomasti kasvatetusta materiaalista tehty . Myös edullinen hinta tietty vaikutti siihen miksi poika tulee pukeutumaan raitaribbiin pitkälle eteenpäin. 8 euroa uudesta luomuhaalarista ei ole paha, mutta tärkeämpää on kuitenkin ettei uutena ostettu vaate ole täynnä kemikaaleja, jotka irtoaisivat vasta ties kuinka monen pesun päästä kokonaan. Kirppisvaatteissa luomupuuvilla ei ole niin tärkeä juttu, sillä pesun mukana jäämät ovat luultavast irronneet. Tosin kuten Greenpeacen sivuilla mainitaan, käytetään tavalliseen 250g:n puuvillatuotteen keskimäärin 150g torjunta-aineita, mikä ei ole koskaan mikään juhlan aihe. Eikä myöskään se, että joku tyyppi on työskennellyt niiden torjunta-ainepuuvillojen kanssa ennen vaatteeksi ompeluakin.

pukisin Tissilän tähän paitaan forever

 Tällä hetkellä monien ennen mielenkiintoisten muotiblogien lukeminen ahdistaa todella paljon. En vain jaksa enkä haluakaan lukea kuinka tämä ja tämäkin vaate oli pakko hankkia, varsinainen löytö ja etsitty ainakin vuoden verran. Kuinka alesta löytyi kolme laukkua ja ne oli suoranainen pakkohankinta niiden ei niin istuvien housujen lisäksi, joita ei vaan jaksanut palauttaa. En todellakaan väitä etteikö omissa tottumuksissani ole parantamisen varaa, mutta tällä hetkellä elämyksiin kuten ruoka, lukeminen ja musiikki satsaaminen tuntuu niin paljon mielekkäämmältä kuin ostaa jotain vain ostamisen ilosta tai siksi että olisi jotain esittelemistä blogissa. Ja miksiköhän muuten pienellä Kelan tuella elävät äidit ovat usein niitä, joilla on "varaa" satsata eettisesti tuotettuihin vaatteisiin, sekin on kyllä yksi kysymys vailla vastausta. Ehkä meillä on vain huono omatunto, sillä lapsen hankkiminenhan ei tunnetusti ole mikään ympäristöteko numero 1?

Tee vallankumous vaatekaapissasi-teksti 14 kohdan vinkkilistoineen löytyy siis täältä, kannattaa lukea!

Muistatte varmaan tarinan jokapoikapaidasta? Nyt tarina saa nolon jatkon kun kerron hankkineeni kirppikseltä 2 eurolla samanlaisen paidan, mistä tuli syyslempparini. Tämä yhdistelmä on vaan niin mukava päällä (paitsi että mun paita on ruskeasävyinen).

Vaidoin muuten Converset noihin Ethleticeihin, ovat aivan saman laatuiset (ja valitettavasti hintaisetkin), mutta eräänlainen osoitus tämäkin. Edelliset varsitennarit kun jäivät raskauden myötä pieneksi, eikä ne pinkit tenskut ihan joka yhdistelmän käy. Voi turhamaisuuden turhamaisuus.


PS: Arvonta on loppunut, nyt "vain" listaan nimet numeroineen paperille ja käytän arvontamasiinaa. Eli varmaan huomiseen mennessä julkaistaan voittaja, tää on aika työlästä aina tää arvonta kun on yhden ja kahden arvan tyyppejä niin pitää oikeen keskittyä.