Erikoinen vuorokausi takana, sillä tuntuu että olisin menettänyt muistini (toivottavasti) hetkellisesti. Kaikki alkoi eilen, milloin kävin kiertämässä useammassa viestintätoimistossa pressipäiviä. Viimeinen etappini oli XL-merkki Junarosenkin takana oleva Bestseller, jonka mallikappalerekistä löysin tuon päälläni olevan villakangastakin, mitä ei edes myydä Suomessa Junarose-myymälöissä. Olin niin tohkeissani saadessani mallikappaletakin itselleni, että halusin laittaa sen heti päälleni ja siinä mallaillessa takkia unohdin oman vanhan Bestsellerille. Metromatkalla tarkastaja-armeijan hyökätessä vaunuun aloin kaivamaan takkia kassistani olettaen, että matkakortti löytyisi vanhan takin taskusta. Enkä siis löytänyt koko takkia ja sain tarkastusmaksun maksettavakseni. Kun tarkastajat poistuivat metrosta, löysin samalla sekunnilla kassistani matkakorttini, mikä siis sisälsi kuukausilipun. Äh ja pöh! Onneksi tuo tarkastusmaksu on mahdollista mitätöidä, kunhan käyn sen tekemässä viikon sisään. Ja onneksi Mimmi haki illalla takkinikin takaisin.

Takki: Junarose (saatu), farkut: Lindex Generous, kengät Dr Martens, huivi: matkamuisto Teneriffalta, kassi: Littlephant

Kotiin päästyäni huomasin jättäneeni yhdet pressipäivät välistä, koska olin unohtanut koko paikan. No, se ei ollut mikään suuri moka, mutta harmitti silti että olin turhaa ilmottanut tulostani. Unohtelu sai jatkoa aamulla, kun marssin toimistolle vain huomatakseni, että olin vahingossa jättänyt työkoneeni kotiin! Jouduin siis tekemään ylimääräisen mutkan kotiin ja takaisin, että sain ylipäätään aloitettua työpäivän. Lounastauolla asukuvia ottaessa huomasin myös, että vaikka kassistani löytyi kamera, olin unohtanut sekä linssinsuojan että muistikortin kotiin! Tämä ei todellakaan ollut mun päivä!

Olen niin onnellinen, että huomenna on jo perjantai ja saan viikonloppuna ladata akkuja ja parannella muistiani. Tuntuu, että joululomakin voisi alkaa esimerkiksi kuukautta etukäteen, ei haittaisi yhtään. Unohtumisista puheen ollen myös kampaaja-aika on unohtunut tilata ja alan olemaan aika epätoivoinen mitä tulee tukkaani. Jos keksit mitä sille voisi tehdä, kaikki ideat ovat tervetulleita! (Nythän tuossa on epätoivoinen yritys vaaleanpunaista colormask-hoitsikka sekoitusta, mikä tarttui vain kaikista huonokuntoisimpiin osiin. Kerrankin tukka on liian hyväkuntoinen johonkin)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Hassua miten joskus arjen epäkohdista suunsa avatessaan alkaa ratkaisuja tippumaan kuin taivaalta. Kirjoitin aiemmin syksyllä postauksen itseäni nolottavasta ongelmasta, ruuan haaskaamisesta. Tuntui - ja tuntuu edelleen - hankalalta ostaa ruokaa juuri oikea määrä ja käyttää kaikki ostetut raaka-aineet loppuun. Kaapeista ei tunnu löytyvän mitään ja jos löytyykin, se on vanhentunutta. Tiskivuori kasvaa, vanhat ruuat unohtuu kattilaan yön yli ja muutenkin taloudenhoito on meillä ihan retuperällä säännöllisin väliajoin. Ja ainakin nyt on ollut jo pitkään se väliaika, milloin homma ei vaan luista toivotulla tavalla.

Viime perjantaina pääsin ihan ensimmäisten joukossa tutustumaan Vantaan IKEAN uuteen ekologisempaan elämään ohjaavaan Kestävämpi Arki Kotonasi-näyttelyyn. Olin kuullut näyttelytilasta vähän jo etukäteen, mutta erilaiset arkea helpottavat ratkaisut livenä nähtynä saivat lampun syttymään pään päällä. Se olen toki minä itse, jolla on ongelmia kodinhoidon kanssa, mutta myös pienet arkea helpottavat ratkaisut voivat tehdä kodinhoidosta sekä helpompaa että bonuksena ekologisempaa.

Täysien, puolitäysien ja tyhjien kuiva-ainepakettien sijaan mulla voisi olla kaikki kuiva-aineet läpinäkyvissä tiiviissä purkeissa, jotta yhdellä silmäyksellä näkisi mitä on ja mitä ei. Muovikippoja pitäisi olla eri kokoisia, jotta ruuan jämät voi helposti säilyttää seuraavaan syöntikertaan. Ja tiskipöydän katastrofin selättämisen avaintekijä voisi olla elämäni ensimmäisen (!!) tiskikoneen ostaminen. Tiskikoneen, joka säästää vettä verrattuna käsin tiskaamiseen ja jonka energian kulutus on pieni. Sen lisäksi jos hankkisin ledejä hehkulamppujen tilalle, ne kestäisivät noin 20 vuotta/ lamppu eikä lamppuja tarvitsisi siis olla jemmassa kaapissa yhtään ylimääräistä enää ikinä. Myös sähkön kulutus pienenisi ledien kera ja ehkä sen säästettävän energian voisi käyttää tiskimasiinan pyörittämiseen?

Kuten tiedätte, pienistä virroista kasvaa iso puro ja vähintään siinä vaiheessa kun suunnittelee oman asunnon ostoa, kannattaa ehdottomasti miettiä miten elämäntapa vaikuttaa ympäristöön nyt ja miten se näkyy 10 vuoden päästä. Voisiko ympäristön kuormaa pienentää helposti omassa asunnossa? Mutta myös me vuokralla asujat voimme vaikuttaa paljon siihen miten hyvin kierrätämme jätteemme, käytämme energiaa ja vettä. Emme ehkä voi vaihtaa kaappeja kierrätykseen paremmin toimiviksi, mutta aina voi keksiä jotain muuta. Jotain joka sopii omaan kotiin. Ja siihen IKEA Vantaan Kestävämpi Arki Kotonasi näyttely on omiaan tuomaan inspiraatiota.

Löysin itselleni ainakin kymmenen potentiaalista ideaa, ihan niistä ruoansäilytysratkaisuista isompiin investointeihin kuten tiskikoneeseen. En edes tiennyt, että astianpesukone on energiatehokkain ja hygieenisin tapa pestä astiat - ja kuluttaa vähemmän vettä kuin käsin tiskaaminen.  IKEAN kodinkoneiden ostoapukirjasta tutkaillessa huomasin, että ENASTÅENDE- astianpesukoneen eko-ohjelma käyttää vettä vain 10 litraa/ pesu, kun taas me käsin tiskaajat voimme lotrata vettä jopa 90% enemmän vettä jokaisella tiskauskerralla. Melkoinen ero vuositasolla! Yhden naisen ja yhden lapsen taloudessa roskien ja etenkin isojen pahvikasojen roudaaminen kierrätyspisteelle on usein haastavaa. Tarvitsen ehdottomasti useamman jätti-ison DIMPA-säilytyspussukan painavien pahvikasojen roudaamiseen ja jotain hyvännäköisiä säilytyskasseja (kenties näitä?) muovipulloille ja sanomalehdille. Ledilamppuihin siirtymisen aloitin heti ja aion jatkaa lamppu lampulta, kun nuo vanhat lamput palavat loppuun.

Haluaisin sanoa, että kierrättäminen lähtee minulla selkärangasta mutta ei se niin kyllä ole. Me kyllä kierrätetään, mutta käytännöllisyys ja kierrättämisen ilo eivät kuvaile tapaamme ollenkaan. Pahvit kasaantuvat eteisen nurkkaan, patterit odottavat kaapissa sitä päivää, että oppivat kävelemään itse keräyspisteelle ja se ruuan haaskausongelma on edelleen yksi projekteista missä olen kyllä petrannut, mutta en ratkaissut ongelmaa kokonaan.

IKEA Vantaan ekologiseen elämään kannustavassa näyttelyssä imin kuitenkin vaikutteita ja ideoita itseeni selvitäkseni haasteesta, jonka IKEA heitti minulle: Tee kodistasi himpun verran ekologisempi tinkimättä tyylistä. Se pieni askel ekologisempaan suuntaan on vielä mietinnässä, mutta palataan asiaan kun saan ajatukseni selväksi ja tiedän missä meillä olisi kotona eniten muutoksen tarvetta. Lamput tosiaan on jo nyt vaihdon alaisena, mutta jotain muuta....

Onko teillä tehty viime aikoina ratkaisuja kestävämmän arjen eteen? Entäpä millaisesta muutoksesta haaveilet kodissasi, jos rajataan aihe täysin tähän ekologisuusteemaan?

kuvat: Pasi Salminen

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Nyt on aikoihin eletty, luvassa on ehkä Oi mutsi mutsi-blogin lähes nelivuotisen historian toinen kakkupostaus. (Ei, niitä Kungsörnenin pussikakkuja ei nyt lasketa mukaan!) Leivoin nimittäin tänään kurpitsapiirakan, eikä vain kurpitsapiirakan vaan myös koristeet sen päälle. Ihan ite!

Kurpitsapiirakan leipomisen syy juontaa pitkälle kevääseen, kun Kaamoksen isä idätti kurpitsansiemeniä ja kasvatti niistä taimia. Jotka mummo sitten vei palstalleen ja palautti takaisin isona kurpitsana. Josta Kaamos halusi kurpitsapiirakkaa, koska oli kuullut sellaisesta muumien kautta. Ja sitä sitten tehtiin, Halloween-versiona ajankohdan takia tietenkin. En ollut itse koskaan edes maistanut kurpitsapiirakkaa, mutta leivottua tuon ensimmäisen version oli sitä tietenkin maistettava. Aika hyvä muuten, kuin klassinen porkkanakakku mutta selkeästi enemmän inkiväärinen ja ihan oman makuinen kuitenkin. Pojat pakkasivat kakun mukaansa kun suuntasivat iskälään viettämään miesten iltaa ja minulle jäi tiskit ja nämä kuvat. Kyllä näilläkin kelpaa fiilistellä :)

Ohje on suoraa Valion sivuilta, helppo ja nopea. Jos vietätte Halloweenpirskeitä viikonloppuna, tämä on varmasti helpoimmasta päästä herkku, varsinkin jos ostaa kurpitsasoseen valmiina. Mutta nopeasti kurpitsan myös kypsentää kotona ja soseuttaa, ja silloinhan siitä kuoresta saa hauskan lyhdyn kaupantekijäisiksi!

Meillä on vielä puoli kurpitsaa käyttämättä. Kertokaahan mistä löydän hyvän ohjeen kurpitsakeittoon, tämä raaka-aine kun ei ole keittiössämme kovinkaan tuttu juttu.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Meille on muodostunut jo tavaksi eräänlaiset perhetreffit. Käymme jonkun verran ulkona syömässä muutenkin, mutta kerran kuussa arkivapaanani käymme läheisellä ostarilla yhdessä lounaalla ja Kaamos saa aina valita itse mitä haluaa syödä. Poikkeuksetta menemme aina Sagun Nepal nimiseen ravintolaan, mikä on kummankin suuri suosikki.

Tykkään näistä säännöllisistä treffeistämme tosi paljon. Lounas on vähän sellainen arjen juhlistus, missä skoolailemme viinilaseista vettä ja istumme pitkään jutellen kaikenlaisia juttuja. Nyt juttelimme muun muassa talven tulosta, siitä että Kaamos luulee saavansa huomenna kissan (ei todellakaan ole saamassa), autoista, lentsikoista ja lempiruuista. Olen ennenkin sanonut, että vaikka vietämme iltoja monesti kotona kaksin, on nämä kaksin vietettävät ajat kodin ulkopuolella myös usein tosi kivoja. Mä käyn tosi mielelläni lapsen kanssa kahdestaan syömässä, elokuvissa, matkoilla ja oikeastaan missä vain. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä hauskempaa meillä on tähän asti ollut ja kun nytkin haaveilen jostakin pienestä talvilomasta, suunnittelen sitä ensisijaisesti meille kahdelle, vaikka voisimme ihan hyvin ottaa myös vaikka isän, mummon tai papan mukaan.

Vaikka perhetreffit, nämä lounaan mittaisetkin, ovat mukavaa vaihtelua perusarjelle, tapahtuu niissäkin vaikka mitä. Kuten tänään nepalilaisessa, missä Kaamos söi hyvällä ruokahalulla ison annoksen kanakormaa naanleivän kanssa ja sitten yrjösi ruuat ravintolan lattialle! Ihmettelin kovasti yhtäkkistä oksentelua, mutta kotiin tullessa arvoitus ratkesi: löysin tyhjän Pågen Gifflar pussin lelulaatikon ja autojen vierestä. Jätkä oli siis vetänyt salaa juuri ennen lähtöä kokonaisen pussillisen minikorvapuusteja omassa huoneessaan, kun mä lajittelin pyykkejä toisessa huoneessa! Pakko laittaa nuo retkipullat jatkossa vähän parempaan jemmaan.

Mutta käyttekö te koskaan perhetreffeillä kaksin lapsenne kanssa? Jos niin mitkä ovat omia suosikkipaikkojanne?

ps. Asiasta ihan muuhun, onko ehkä siistein t-paita ikinä? Kaamoksen isä löytää välillä kirppiksiltä ihan huippuja löytöjä, joista tämä on ehdoton lempparini!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Terveisiä 2 yön kestäneeltä partioretkeltä Nuuksiosta! Hassu olo. Jännitin tosi paljon ensimmäistä (ikinä) näin kylmällä nukuttua telttayötä ja fiilistelin jo valmiiksi, että kun palaan niin tuuletan täällä bloginkin puolella viikon suoritustani. Nyt kuitenkin tuntuu aika hölmölle edes hehkuttaa moisesta, sillä tottakai mä nukun kaminateltassa siinä missä muutkin. Siinä missä muutkin ala-asteikäiset.

Ensimmäinen oman lippukunnan yöretki vuosiin onnistui hyvin. Meillä oli siis muutamaa tyyppiä vaille 40 hengen retkiporukka, paljon ohjelmaa, paljon ruokaa ja paljon ruuan tekoa. Mä ilmottauduin vapaaehtoiseksi keittiöhommiin ja ennen leiriä perjantaina kävin lippukunnan johtajamme kanssa kaupassa hakemassa ruuat pariin iltapalaan, aamupalaan, eväisiin ja kahteen lämpimään ruokaan. Ensimmäisenä iltana saavuimme kaikki pimeän aikaan retkipaikkaan ja teimme iltapalan ja kasasimme teltat, itse siis keittiössä työskennellen. Sen jälkeen olikin jo nukkumaan meno.

Mulla oli lieirillä lainassa Haglöfsin Cornus -7 makuupussi, minkä comfort-asteet oli -1. Jännitin ihan hillittömänä jäädynkö pussiin, koska ajatustasolla olisi tietenkin ollut helpompi olla pussissa joka kestäisi -100 astetta ihan varmuuden vuoksi. Ensimmäinen yö meni kyllä nukkuessa, mutta olin jotenkin liian tietoinen että nukun kylmässä säässä ja havahduin vähän väliä muka kylmyyteen, todeten ettei mulla ole kylmä. Eli jännitys siis näkyi paljon. Aamuyön viimeisen kipinävuoron jälkeen luovutin nukkumisen ja kävelin sisälle aamupalan valmistushommiin, vaikka olisin hetken voinut vielä nukkuakin.

Partioleirin muonitus on aikaa vievää hommaa. Kun käytössä ei ole tehokkaita sähköliesiä ja astianpesukoneita aika menee käytännössä koko ajan keittiössä. Lähen 10 litran vedenkeitto puuroon vaatii aikaa ja kun aamupala on syöty, tiskausvedenkin pitäisi olla jo kuumaa ja paikallaan odottamassa. Kun aamupalalta on tiskattu astiat pois pitäisi seuraavan ruuan olla jo tulilla ja samaa hoppua jatkuu pitkään iltaan. Silti sain nipistettyä itselleni pienen päiväuniajan tuvan kapealta penkiltä lounaan ja päivällisen välissä :) Lapset toki tekivät ikäkausiohjelmaansa pitkin päivää, leikkivät, suorittivat merkkejä ja saunoivatkin ennen iltaohjelmaa. Mä sain kunnian muuntautua keittäjästä kampaajaksi ja ennen iltaohjelmaa tein varmaankin 15 erilaista nuttura/letti/kreppirautakampausta. Hauskan iltaohjelman ja Iltapalan jälkeen olinkin ihan kuitti ja valmis telttaan nukkumaan.

Toinen yö meni huomattavasti paremmin! Luotin teltassa olevan kaminan vuoksi lämmintä ja että jos tuli sammuisikin, olisi makuupussini niin hyvä etten heräisi kylmyyteen. Heräsin jälleen siihen, että mut herätettiin kipinävuoroon ja koska köksän kipinävuoro oli taas se yön viimeinen, painelin huomattavasti paremmin nukkuneena puuron keittohommiin. Jopa edelisenä aamuna aikaisin ylös sinkoilleet sudarit nukkuivat tuvan yläkerrassa hiljaa puuron valmistuessa, selkeästi tiivis ohjelma oli tehnyt tehtävänsä myös niihin aikaisimpiin herääjiin. Aamupalan jälkeen oli vielä eväiden valmistus kotimatkalle, tiskaus, siivous ja leirin purku ylipäätään. Klo 11 olimme jo Nuuksiossa odottamassa rinkat selässä bussia kotiin. 2 yötä ja yksi kokonainen päivä hujahti nopeasti metsässä ja fiilis oli hyvä, kun onnistuin tekemään ekaa kertaa noin isolle ihmismäärälle ruokaa!

Mietin ennen retkeä miksi partiossa, ainakin meidän lippukunnassa on aika vähän aikuisia mukana toiminnassa. Nyt kuitenkin tavallaan ymmärrän, että aika harva on valmis hektisen viikon jälkeen lähtemään vielä hektisemmälle retkelle suoraan sanottuna töihin. Retkellä oli hauskaa, mutta seuraavaa retkeä/leiriä suunnitellessa aion vaatia ohjelmaan paljon enemmän omaa aikaa, jotta homma pysyy mielekkäänä. Nopea 15 minuutin saunareissu ja yhdet päiväunet ei viikonlopussa riitä ja tahdon itsekin päästä fiilistelemään erämaata enemmän. Luulen, että pari johtajaa lisää retkelle takaisi huomattavasti rennommat leiriolosuhteet eikä kävisi niin, että huomaisi puolessa välissä kotimatkaa olevansa edelleenkin keittiöessu päällä :D Haluan myös pitää harrastuksen harrastuksena ja siksikin rekryan vaikka oman kaverin mukaan seuraavalle reissulle, jotta mulla on aikaa lähteä vaikka tunnin päiväkävelylle, unohtamatta itselleni hyvin tärkeää viikonlopun lepohetkeä eli päiväunia ja rauhallisia kahvihetkiä. (Rauhalliset kahvihetket tulisi kirjata muutenkin lakisääteisiksi ihan päivittäin!)

Eli tosi hyvä ja kiva viikonloppu, mutta liian hektinen muutenkin arjessa minuuttiaikataulua harrastavalle. Tästä opitaan! Ja ensi viikolla jatketaan blogissa muilla kuin partio- ja puukkojutuilla ;)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Poikkeuksellisesti kaksi tuotepostausta peräkkäin. Nyt vaan kävi niin, etten ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa muita juttuja saati edes purkaa kameraani ja halusin kuitenkin toivottaa hyvää viikonloppua. Viikonlopputoivotukset saatte nyt siis uuden Alina Piu villa-asustemalliston ja etenkin huivikuvien muodossa.

Pauliina Leistin suunnitteleman Alina Piun talviuutuudet julkaistiin pari päivää sitten ja kyllähän se taas ihastusta oli ja kovaa. Ajattelin, että tuubihuivikausi olisi minulla ehdottomasti jo ohi, mutta etenkin tuo alakuvan miehen päällä oleva monivärinen ristihuivi tuubimallisena....ah! Toinen suosikki on valitettavasti fiiliskuvista täysin puuttuva okra-sininen pallohuivi. Nämä huivit muuten neulotaan ihan Suomessa, 100% lampaanvillasta.

Näiden syksyisien villa-asustekuvien mukana lähetän hyvän viikonlopun toivotukset ja palaan itse eetteriin varmaankin vasta sunnuntai-iltana! Partioretkikuulumisia voitte kuitenkin tsekkailla instagramista @oimutsimutsi!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Sain eilen meilin, jonka sisällön haluan referoida teille, sillä tiedän että moni teistä on varmasti kiinnostunut! Asia koskee Etana Editions nimistä aivan uutta lastenkirjoihin erikoistuneen pienkustantamon ja suunnittelutoimiston yhdistelmää. Etana editions on kahden graafisen suunnittelijan ja kuvittajan duo, minkä muodostavat Jenni Erkintalo ja Réka Király ja heidän päämääränään on julkaista kuusi (!!) suomalaista lastenkirjaa vuosittain! Se jos mikä on kulttuuriteko.

Ensimmäiset kirjat ilmestyvät marraskuun lopussa ja ne on suunnattu ihan pienille lapsille, 1-3-vuotiaille. Etana Editions hakee nyt Mesenaatti.fi:n kautta tukijoita, jotka mahdollistavat alun tälle luovalle projektille, mille ainakin itse toivon pitkää ikää. Mesenaatin kautta tukeminen on vastikkeellista, se on ikäänkuin ennakkotilaus ja toivonkin että mahdollisimman moni kokeilisi tätä loistavaa palvelua nyt, ihan vain lastenkulttuurin nimeen. Esimerkiksi 30 eurolla saat 2 uunituoretta lastenkirjaa ja 12 eurolla 10 hienoa postikorttia, hyvän mielen lisäksi!

KLIKKAA ITSESI TUKIJAKSI!

Mesenaatti.fi:sta löydät myös hauskan videon siitä miksi tämä projekti on tärkeä tekijöilleen ja ainakin itse aion osallistua mesenoimiseen joko kirjatilauksella tai korttitilauksella jo tänään. Ensin mietin, että olisimme voineet kasata blogissani oman ryhmän tuon työpaja+kirjasetin lunastamiseksi, mutta itselläni ei nyt riitä aikaa asian koordinointiin. Jos joku muu sen sijaan haluaisi toimia koordinaattorina asialle, lähden ilomielin mukaan 1/10 panoksella :) Pienemmän mesenoinnin teen nyt anyway tänään, tee säkin? Kirjathan sopivat hyvin joulun lahjapaketteihin, joten samalla tulee hoidettua lahjadilemmaakin.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Olen kuullut, että äidit pystyy mihin tahansa. Juuri nyt jopa uskon siihen.

Kuten ehkä olette kuulleet Kaamoksella olevan todella todella kova Cars-vaihe meneillään ja pikkuautot ovat mielessä aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Päivittäisissä leikeissä lelut myös kuluvat, minkä myös omistaja huomaa ja nyt sattuikin sitten tilanne, missä kesken kotihommien iski Salama McQueen kriisi päälle. Auton renkaassa näkyi valkoisia pilkkuja (kärpäsen kakan kokoisia mutta leikkijää häiritseviä) ja punainen maalikin oli irronnut autosta. Yhtään miettimättä tokaisin, että anna tänne niin äiti korjaa.

Näin. Homman hoidettuani havahduin siihen, mitä mä tein. Mascaraa renkaaseen ja kynsilakkaa pintaan? :D Joskus ratkaisu on lähempänä kuin arvaakaan ja lapsi onnellinen. Ei siis todellakaan ole turhaa lahjoa perhebloggaajaa ripsivärillä, kyllä se käyttöön tulee ihan niinkuin muillakin.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Asia mistä minä, kuten ette varmasti tekään uskoneet minun kirjoittavan: puukon osto. En kuitenkaan viitsi perustaa omaa blogia puukkojutuilleni, joten kirjoitan siis tänne. Ensi viikonloppuna meillä on siis partion kahden yön syysretki, mikä mua jännittää jo aika paljon. Olen pikkuhiljaa kasaillut listaa mitä mulla on ja mitä mulla ei ole, kun metsässä tarvii yllättävän paljon asioita. Mimmi lupasi antaa mulle taskulampun, mutta löysin myös Lidlistä alle vitosella otsalampun, joten valaistus lienee kunnossa. Vaatteet on muuten ok, paitsi toppahousuni ovat vähän naftit (ostin ne imettäessäni ja ollessani siksi puolet pienempi). Makuupussin saan Haglöfsiltä lainaan, mutta uusi makuualusta pitäisi käydä ostamassa. Lautaset ja sellaiset löytyy ja puukko on tosiaan nyt hankittu.

Mulla oli pienenä oma J Marttiinin partiopuukko, jonka sai partiovyöhön kiinni. Nyt partiopuukko olisi kuitenkin liian pieni käteeni ja kotoa meiltä ei löytynyt puukkoa ollenkaan. Mietin ensin, että haen puukon vain läheisestä halpakaupasta kunnes muistin kerran satuttaneeni etusormeni halpapuukolla, josta otteeni lipesi terän päälle ja päätin, että puukon on parempi olla turvallinen. Eikä nätti ulkoasukaan haitaksi ole.

Koska J Marttiini oli ennestään tuttu merkki, lähdin kartoittamaan puukkoa nettikaupan puolelta. Ja yllättäen puukot olikin musta todella mielenkiintoinen juttu ja vietin monta tuntia selaillessa materiaaleja, erilaisia malleja ja kokoja. Ihminen voi näköjään innostua ihan mistä tahansa :D Ja aikani puukkoja katseltuani oli ajatus kirkas: haluan tarpeeksi pienen ja siron puukon, mitä myös lapsi voisi muutaman vuoden kuluttua käyttää ja valitsin Napapiirin puukon omaksi suosikikseni. Mukava sattuma oli, että Torikortteleissa sijaitsevassa Marttiinin myymälässä oli muutamia nahkatupen värivirheiden takia alennettua Napapiirin puukkoa ja sain omani parilla kympillä.

Oon ollut ihan fiiliksissä uudesta puukostani ja eilen kävimme vähän testaamassa sen terävyyttäkin. Oi, se on niin ihana! Koska puukoista ei ystäväpiirissäni ole kovin moni kiinnostunut (kukaan siis), olen yrittänyt löytää kohtalontovereita esimerkiksi instagramista. Siellä onkin verraton joukko kaiken maailman sekopää puukkofriikkejä, lempparini on eräs puukkosuunnittelija Siperiasta...

Nyt kun muodissa on kaiken maailman nahka-askartelut, pärekorit ja raanut, eikös nämä puukot voisi ihan hyvin olla seuraava hitti? Mua naurattaa ajatus, että joka toinen sisustusbloggaaja iskisi sen valkoisen stringin, Aarikan raitapurkin ja Iittalan nappula-kynttiläjalan viereen vielä kasan Marttiinin puukkoja :D

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Sunnuntaihuomenia! Tälle päivälle on luvattu aika moneen kolkkaan Suomessa ensilunta, joten hyvä päivä katsastaa kasa kivoja talvitakkeja. Jos viime vuonna etsimällä etsin käytännöllistä talvitakkia kevytuntuvatakin rinnalle, tänä vuonna tarjontaa on löytynyt todella paljon. Luulen, ettei talvitakkien määrä ole kuitenkaan noussut viime vuodesta, vaan olen vuoden aikana löytänyt monia itselleni uusia merkkejä ja kauppoja, mistä me +44 kokoisetkin löydämme hyviä ja laadukkaita vaatteita.

Tässä kollaasissa olen tsekkaillut takkeja kolmesta paikasta: Ellokselta, Junaroselta ja Raiskin D-mallistosta. Useat näistä takeista löytyy myös pienemmässä koossa, ei siis tarvitse kaikkiin olla plussakokoinen :)

1.Junarose, 2.Ellos 3. Raiski

Paras talvitakki on mielestäni pitkä, hupullinen ja sellainen jota voi käyttää kaupungilla ja pulkkamäessä. Jokapaikan takki siis. Karvakaulukset ovat tänäkin vuonna vahvasti mukana takeissa, mutta onneksi useissa takeissa karva on irrotettavissa. Näin myös Raiskilta saamassani Alis-takissa. Mulle ehdotettiin jo viime vuonna testausta Raiskin vaatteista ja tyrmäsin merkin ensin täysin mielikuvalla, että se on viisikymppisten sauvakävelijöiden merkki isoine Raiski-logoineen. Kun tänä vuonna kysyttiin mitä jos testaisin kuitenkin maiharia, oli yllätys melkoinen. Merkkihän ei ollut enää yhtään sitä mitä luulin! Kuva ei edes anna oikeutta Alis-takille, mikä on todella kivan näköinen myös omassa värissäni sinisenä. Hieman edullisempi, hyvin paljon saman mallinen valkoinen takki löytyi Junaroselta ja urheilullisemman oloinen ja pirteän violetti karvakaulustakki taas Ellos Áhkkálta. Elloksen takkeja löytyy muuten koossa 34-60, olisipa kiva jos useammilta merkeiltä  saisi vaatteita näin laajalla kokoskaalalla!

1. Ellos 2. Junarose 3. Junarose

Villakangastakki, asia mitä en omista yhtäkään kappaletta. Ehkä pitäisi? Periaatteessa minulla ei ole mitään villakangastakkeja vastaan ja oikeasti siistimpi talvitakki olisi hyvä olla olemassa, mutta en vain koskaan kuitenkaan osta villakangastakkia. Love Story-henkinen harmaa duffeli olisi kenties eniten minun näköinen ja se sisältää 43% aitoa villaa! Ellos yllättää aina vaan positiivisesti. Kuitenkin tuo Junarosen keskimmäinen vyöllä kietaistava malli houkuttelee vieläkin enemmän. Rakastan shaalikauluksia ja pökkelövartaloon saisi (ehkä) muotoa tuosta vyötärönauhasta. Onko joku nähnyt näitä Junarosen takkeja jossain, olen itse käynyt hetki sitten muistaakseni kolmessa eri Junarose-myymälässä eikä ole silmiin osunut! Junarosen toinen takki on myös kiva ja siinä on hauska pinta 40% villaisessa kankaassa. Silti tuo shaalikaulus vie voiton, se on vain niin ihana! Ja näen sen jo nyt edellisessä postauksessa näkyneiden Helly Hansenin saappaiden parina...

1. Ellos, 2. Raiski 3. Raiski

Toppahousujen kanssa (ai hemmetti, nekin pitäisi hankkia uudet!) sopii hyvin myös lyhyempi takki, mistä poimin kolme lempparia. Elloksen viininpunainen untuvatakki (80% untuvaa!! ) on tosi nätti ja ottaisin sen ilomielin jos vain pystyisin käyttämään lyhyitä takkeja talvella ilman toppahousuja. Tuon takin kanssa mentäisiin kuitenkin töihin ja kaupungille, joten yhdistelmä lyhyt takki ja farkut/hame ei vain toimi minulla talvisin. Haluan pyllylleni suojaa :) Sen sijaan enemmän pihalla oloon kelpuuttaisin kummankin noista urheilullisista Raiskin D-mitoituksellisista takeista. Varsinkin kun niissä on kivoja yksityiskohtia, väriä ja ne inhoamani isot logot puuttuvat täysin. Kestäisin vielä Raiskin sisarmerkki Haltin logot (ne viestittävät jotenkin enemmän sellaista coolia seikkailijahenkisyyttä) mutta Raiski nimenä on mulle edelleen niin vahvasti sauvakävely-mummelimerkki, vaikka näen kyllä ihan omin silmin ettei merkki edes ole sellainen! No mutta, jokaisella meillä on ennakkoluulomme johonkin.

Tässäpä nämä, lempitakkini talveen 2014-2015. Jos joku vielä väittää, ettei isommassa koossa riitä valinnan varaa, sanon että se on vain laiskuutta ettei jaksa etsiä. Näistäkin suurin osa on netin kautta saatavilla, ja vain Raiskilla ei ole omaan verkkokauppaa. Koot merkeillä menevät niin, että Elloksella miltei kaikkia malleja löytyy 34-52, monia kokoja jopa kokoon 60 saakka. Junarose myy netissä kokoja 42-54 ja (plussakokoisena) S-XXL, käytännössä Suomen Junarose myymälöissä koot loppuvat kuitenkin kokoon XL lähes aina. Raiskin D-mitoituksessa on koot D38-D54.

Löytyikö teille uusia lemppareita?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.