SELVIYDYIN METSÄSTÄ
26.10.14Terveisiä 2 yön kestäneeltä partioretkeltä Nuuksiosta! Hassu olo. Jännitin tosi paljon ensimmäistä (ikinä) näin kylmällä nukuttua telttayötä ja fiilistelin jo valmiiksi, että kun palaan niin tuuletan täällä bloginkin puolella viikon suoritustani. Nyt kuitenkin tuntuu aika hölmölle edes hehkuttaa moisesta, sillä tottakai mä nukun kaminateltassa siinä missä muutkin. Siinä missä muutkin ala-asteikäiset.
Ensimmäinen oman lippukunnan yöretki vuosiin onnistui hyvin. Meillä oli siis muutamaa tyyppiä vaille 40 hengen retkiporukka, paljon ohjelmaa, paljon ruokaa ja paljon ruuan tekoa. Mä ilmottauduin vapaaehtoiseksi keittiöhommiin ja ennen leiriä perjantaina kävin lippukunnan johtajamme kanssa kaupassa hakemassa ruuat pariin iltapalaan, aamupalaan, eväisiin ja kahteen lämpimään ruokaan. Ensimmäisenä iltana saavuimme kaikki pimeän aikaan retkipaikkaan ja teimme iltapalan ja kasasimme teltat, itse siis keittiössä työskennellen. Sen jälkeen olikin jo nukkumaan meno.
Mulla oli lieirillä lainassa Haglöfsin Cornus -7 makuupussi, minkä comfort-asteet oli -1. Jännitin ihan hillittömänä jäädynkö pussiin, koska ajatustasolla olisi tietenkin ollut helpompi olla pussissa joka kestäisi -100 astetta ihan varmuuden vuoksi. Ensimmäinen yö meni kyllä nukkuessa, mutta olin jotenkin liian tietoinen että nukun kylmässä säässä ja havahduin vähän väliä muka kylmyyteen, todeten ettei mulla ole kylmä. Eli jännitys siis näkyi paljon. Aamuyön viimeisen kipinävuoron jälkeen luovutin nukkumisen ja kävelin sisälle aamupalan valmistushommiin, vaikka olisin hetken voinut vielä nukkuakin.
Partioleirin muonitus on aikaa vievää hommaa. Kun käytössä ei ole tehokkaita sähköliesiä ja astianpesukoneita aika menee käytännössä koko ajan keittiössä. Lähen 10 litran vedenkeitto puuroon vaatii aikaa ja kun aamupala on syöty, tiskausvedenkin pitäisi olla jo kuumaa ja paikallaan odottamassa. Kun aamupalalta on tiskattu astiat pois pitäisi seuraavan ruuan olla jo tulilla ja samaa hoppua jatkuu pitkään iltaan. Silti sain nipistettyä itselleni pienen päiväuniajan tuvan kapealta penkiltä lounaan ja päivällisen välissä :) Lapset toki tekivät ikäkausiohjelmaansa pitkin päivää, leikkivät, suorittivat merkkejä ja saunoivatkin ennen iltaohjelmaa. Mä sain kunnian muuntautua keittäjästä kampaajaksi ja ennen iltaohjelmaa tein varmaankin 15 erilaista nuttura/letti/kreppirautakampausta. Hauskan iltaohjelman ja Iltapalan jälkeen olinkin ihan kuitti ja valmis telttaan nukkumaan.
Toinen yö meni huomattavasti paremmin! Luotin teltassa olevan kaminan vuoksi lämmintä ja että jos tuli sammuisikin, olisi makuupussini niin hyvä etten heräisi kylmyyteen. Heräsin jälleen siihen, että mut herätettiin kipinävuoroon ja koska köksän kipinävuoro oli taas se yön viimeinen, painelin huomattavasti paremmin nukkuneena puuron keittohommiin. Jopa edelisenä aamuna aikaisin ylös sinkoilleet sudarit nukkuivat tuvan yläkerrassa hiljaa puuron valmistuessa, selkeästi tiivis ohjelma oli tehnyt tehtävänsä myös niihin aikaisimpiin herääjiin. Aamupalan jälkeen oli vielä eväiden valmistus kotimatkalle, tiskaus, siivous ja leirin purku ylipäätään. Klo 11 olimme jo Nuuksiossa odottamassa rinkat selässä bussia kotiin. 2 yötä ja yksi kokonainen päivä hujahti nopeasti metsässä ja fiilis oli hyvä, kun onnistuin tekemään ekaa kertaa noin isolle ihmismäärälle ruokaa!
Mietin ennen retkeä miksi partiossa, ainakin meidän lippukunnassa on aika vähän aikuisia mukana toiminnassa. Nyt kuitenkin tavallaan ymmärrän, että aika harva on valmis hektisen viikon jälkeen lähtemään vielä hektisemmälle retkelle suoraan sanottuna töihin. Retkellä oli hauskaa, mutta seuraavaa retkeä/leiriä suunnitellessa aion vaatia ohjelmaan paljon enemmän omaa aikaa, jotta homma pysyy mielekkäänä. Nopea 15 minuutin saunareissu ja yhdet päiväunet ei viikonlopussa riitä ja tahdon itsekin päästä fiilistelemään erämaata enemmän. Luulen, että pari johtajaa lisää retkelle takaisi huomattavasti rennommat leiriolosuhteet eikä kävisi niin, että huomaisi puolessa välissä kotimatkaa olevansa edelleenkin keittiöessu päällä :D Haluan myös pitää harrastuksen harrastuksena ja siksikin rekryan vaikka oman kaverin mukaan seuraavalle reissulle, jotta mulla on aikaa lähteä vaikka tunnin päiväkävelylle, unohtamatta itselleni hyvin tärkeää viikonlopun lepohetkeä eli päiväunia ja rauhallisia kahvihetkiä. (Rauhalliset kahvihetket tulisi kirjata muutenkin lakisääteisiksi ihan päivittäin!)
Eli tosi hyvä ja kiva viikonloppu, mutta liian hektinen muutenkin arjessa minuuttiaikataulua harrastavalle. Tästä opitaan! Ja ensi viikolla jatketaan blogissa muilla kuin partio- ja puukkojutuilla ;)
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.
11 kommenttia
Vitsi miten iso lippukunta! :) Ihan parhaita muutenkin nuo leirit kunnon telttaoloissa :D Meillä lippukunta vähän yskii, mutta tekee hidasta nousuaan täällä Lahdessa :)
VastaaPoistaiso? Tää on aika suhteellista, edellisessä lippukunnassa taisi olla saman verran pelkkiä sudareita mitä tässä lippukunnassa jäseniä yhteensä :D Mutta se onkin iso lippukunta se edellinen.
VastaaPoistaMeidän lippukunnassa aikoinaan oli sudarileirit aina jossain leirikeskuksessa (vaikka yöt oltiinkin teltassa) missä erillinen, ei varsinaisesti partioleiriin muuten osallistuva, tyyppi hääräsi keittiössä. Sitten kun vartiolaisina siirryttiin täysin metsäolosuhteisiin, keiteltiin muistaaksemme ite pienissä ryhmissä trangialla ruokamme.
VastaaPoistaEipä niitä aikuisia juurikaan niissä hommissa pyöri, ne jotka pyörivät, olivat niin elämäntapapartiolaisia että mikään 24/7-hommailu ei ole liikaa :D
meillä oli 2 tyyppiä keittiössä, mutta kävi tosi harmillisesti et toiselle posahti tietenkin tenniskyynärpää ekan yön aikana (koska oli nakutellut routaan ja kallioon noita telttakeppejä). Mutta en siis ollut onneksi yksin keittiössä, koska sitten en olisi osannut tehdä mitään :D
VastaaPoistaMusta keittiöhommat oli tosi kivoja, mutta se tietenkin söi muuhun aktivitettiin osallistumista. Ja vaikka retkellä ollaan tietenkin porukassa niin mun on hyvä muistaa et tarvin vähän enemmän omaa aikaa, vaikka 20 minuuttia silloin tällöin :) Me puhuttiinkin että tarvittaisiin lisää johtajia mukaan ja mä näin jo sut mukana :D
Vitsit, mua on alkanut sun partiopostausten takia hotsittaa palaa takaisin partiotouhuihin. Sudenpentu- ja vartioajat kulutettu partion parissa, sitten se jotenkin jäi. En vaan tiedä että kun omat muksut on niin pieniä vielä, niin miten sitä palaisi vai odottaako se 4 vuotta, että esikoinen pääsisi touhuun mukaan myös. :)
VastaaPoistaKuulostaa siis tosi hienolta viikonlopulta! :)
Niinhän se vähän tuppaa olemaan, että varsinkin vähäisillä aikuisresursseilla kiirettä pitää.
VastaaPoistaMutta onneksi, onneksi partio on viime vuosina vetänyt joukkoihinsa myös uusia aikuisia, ja ainakin mun kokemus on se, että kivampaan suuntaan ollaan menossa. Meilläkin ensi kesän vaelluksia on suunnittelemassa jo kohta 15 aikuisen joukko! (Toki odotettu osallistujamääräkin on siellä 150 paremmalla puolella), mutta kuitenkin). Nykyisellään leireillä välillä ehtii myös vähän hengähtää, ja ellei hengähtää, ainakin nauraa vatsansa kipeäksi siinä kaiken touhun keskellä.
Mä en kyllä ole valmis sitoutumaan noihin touhuihin just nyt :D Mutta miksei tietysti voisi hyvin hyvin hyvin satunnaisesti johonkin osallistua.
VastaaPoistaVanhana partiolaisena on jotenkin samalla tosi omituista (alkuun kyllä ärsyttikin, sori!) ja hassua lukea sun hehkutuksia jostain ulkona nukkumisesta. Kun itselle on ihan luonnollista ja vähän niinkun pikkujuttu nukkua ulkona. "Nukuttiin teltassa kovalla pakkasella" tuo mieleen jonkun talvileirin -25 asteen yöpakkasissa :D Mutta tottakai se on elämys, jos se on eka kerta.
VastaaPoistaMun muistaakseni kasvattilippukunnan leireillä oli kiertävät työvuorot. Kaikki ei tehny kaikkia (itte olen ehkä yhdellä leirillä ollut keittiöllä, plus omat retket ja haikit tietty), vaan hommissa vuoroteltiin, ettei kukaan leipiintyis hommaansa. Voisitkohan sinä ehdottaa semmosta järjestelyä seuraavalle leirille?
Mulla on viimeisin telttailukokemus provinssirockista vuodelta 2002 ellen muista ihan väärin. Eli vaikka muuten ollaan käyty Nuuksiossakin pari kertaa vuodessa lapsen kanssa seikkailemassa, ei mulle telttailu ole ollenkaan tuttu juttu. Ja kyllähän se jännittää, kun pihalla on kuitenkin kylmä (vaikkei siis 25 astetta!) ja ne vanhat partiomuistot perustuu siihen, et oon ollut ihan liian monta kertaa syväjäässä jossain mökissä minkä takka oli sammunut :) Ei kannata ärsyyntyä, tai jos ärsyttää niin ei kannata lukea sillä mua oikeasti jännitti tosi paljon tuo eka yö.
VastaaPoistaHyvä idea tuo kiertävät työvuorot. Tosin mulla ei ole mitään kokemusta vielä ikäkausiohjelmista, joten keittiö oli ehkä mulle helpoin. Seuraavalla kerralla jotain muuta ehkä :)
Meihin verrattuna on :D
VastaaPoistaTottakai se jännittää, jos on eka kerta. Ainahan ekat kerrat jännittää.
VastaaPoistaEkalla kerralla keittiöjutut on varmaan helpoimpia, ja keittiöstä moni aikuisena mukaan tullut on partiouransa aloittanut. Sitten kun tuntee vähän paremmin ikäkausiohjelmaa ja muuta, voi laajentaa reviiriä. Eikähän mistään pidä ensimmäisenä ottaa kaikkea vastuuta, onneksi :)
Toivottavasti et kovin monesti enää joudu heräämään kylmästä teltasta :D
Kommenttien valvonta päällä.