Löysin eilen vanhoja vappukuvia ja pakko tehdä tällainen pieni nostalgiatrippi viime vuoteen. Voi toista! Ekat naamiaiset ja niin on totista poikaa!

Tälle vapulle on asu vielä hieman etsinnässä (missä ihmeessä tuo paita on?!) ja illan grillibileetkin vaatisivat edes sen nakkipaketin hankkimisen. En ole käynyt kaupan lähelläkään päiviin. Onneksi meillä on tehtynä 10 litraa simaa ja alakerran Sanna lupasi leipoa munkkejakin, joten vappu tulee vaikka vappuasua ja nakkeja ei löytyisikään! Sima + munkit tarkoittaa vain ja ainoastaan rappukäytävästä toiseen ulottuvaa sokerihumalaa lapsille ja mulla on jemmattuna vähän kuohuvaakin aikuisille...

Kuohuvasta tuli mieleen, että meillä meinasi siman teko stopata kohtalokkaasti, kun ei yksinkertaisesti ollut tyhjiä pulloja talossa. Kysyin naapuritkin läpi siinä toivossa, että kyllä nyt jollain on pääsiäisenä edes ollut punkkua lampaan kanssa, niin ei! Onneksi sain silti kasattua muutamasta limsapullosta, lasisista mehupulloista ja ties mistä purnukoista astiat simalle. Loput laitoin lifefactory-pulloihin :D

Meillä on siis kotivappu ainakin aattona, mites teillä? Oikein mukavaa vappua kaikille!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

pilottitakki: Lindex, huivi: Becksöndergaard, paita: Lindex, housut: Asics, kengät: Dr Martens, kassi Costo pure waste (saatu),koru: Antti Asplund

Tälle päivälle olisi ollut aika paljonkin menoja kaupungilla, mutta aika (eikä kyllä energiakaan) antanut periksi pressipäiväkeikoille. Olen bloggaajana vähän sellainen "tulkaa kotoa hakemaan" tapaus ja käyn äärimmäisen vähän missään karkeloissa. Tai vähän ja vähän, mutta prosentuaalisesti enemmän sanon kiitos ei, kun saavun paikalle.  Mähän työskentelen päivätyöksenikin blogiportaalissa, joten kyllä niitä blogitapaamisia tulee viikkoon mahtumaan aina useita, vaikka jättäisi muutaman poiskin :)

Meillä puhaltaakin Bellassa mukavat tuulet, sillä bloggaajaporukkamme saa pian uusia lisäyksiä. PlusMimmi jo ehti ilmoittaakin siirtyvänsä meille bloggaamaan ja olen iloinen, että saan Mimmistä itselleni myös työparin muutamaksi päiväksi viikossa. Me ollaankin kyllä menty melkoista haipakkaa viime ajat toimistolla, kun Tampereen päässä tehdään tv-tuotantoja (nyt starttaa Summerin kuvaukset!) , ja mä olen koonnut kasaan tulevia blogikampanjoita ja esimerkiksi 2-vuotis synttäreitämme. En ole ehtinyt kunnolla Tampereen toimistolle aikoihin ja välillä se tietenkin tekee olon vähän yksinäiseksi, ettei työkavereita näe kasvotusten. Työni takia mun on kuitenkin nyt paras olla Helsingissä ja vähänkö on huippua, että perjantaista lähtien mulla on aisapari täällä isolla kirkolla! No se töistä.

Tälle päivälle laitoin päälleni tuon Becksöndergaardin uuden käärmehuivin, mikä on aivan ihanan pehmeä koska sisältää 50% silkkiä 50% villaa. Ajattelin huivia lähinnä jakkujen kaveriksi virallisempiin menoihin, mutta hyvinhän se menee tuollaisen Rayanne Graff-tyylisen kokonaisuudenkin kanssa. Viime viikolla, vain seitsemän vuotta trendihuipun jälkeen keksin, että mun on saatava Antti Asplundin risti. Ja mitä mahtavinta, Eveliina halusi luopua omastaan ja sain sen tänään! Housuina mulla on muuten Asicsen juoksupöksyt, mitkä on paljon kivemman tuntoiset kuin perus puuvillalegginssit.

Aika perus kotitoimistoasu, sikäli mikäli en  tee töitä Popin sydänpyjamassa ;)

blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Tästä lienee pakko mainita tässä terveyssandaalimaniassani. Campadrella nimittäin alkoi tänään uusi Birkenstock-kamppis, jonka aikana terveyssandaaleja myydään firman ideologian mukaisesti hyvillä alennuksilla. Kaikki yllä olevat mallit (paitsi omissa jaloissani näkyvä valkoinen) löytyvät alennuskampanjasta, monien muiden mallien lisäksi. Mulla olisi Campadre tililläni vähän saldoakin jäljellä, mikä ei ehkä tee toisista terveyssandaaleista yhtään järkevämpää hankintaa. Mutta hankinnan kuitenkin. Tuo kulta-kukkainen Papillio by Birkenstock olisi niin kiva...

Jos ette vielä kuulu Campadreen, kannattaa sinne ehdottomasti liittyä suosittelulinkistäni täältä. Joka päivä julkaistaan uusia merkkituotekamppiksia, ja olen itse löytänyt ainakin Acnen villahuivin, Geggamojan kurahaalarit ja sen ihanan Ck one-tuoksuni hyvällä alella Campadren kautta. Ja kun suosittelet Campadrea eteenpäin kaverillesi, saat aina kaverin ensimmäisen tilkauksen yhteydessä 10 euroa saldoa omalle tilillesi. Nyt kampanjoissa on muun muassa Dieselin kalsarit, Svean kenkiä, Peppi Pitkätossu-kenkiä lapsille ja paljon muuta.

Mutta ei mitään yhtä coolia kun noi Birkenstockit :D

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Kyselin hetki sitten teiltä, olisiko arvontoja kiva saada lisää ja monien mielestä se oli hyvä idea. Siksipä yritänkin petrata arvonnan järjestäjänä ja aloitan sen heti!

Sain hetki sitten arvostelukappaleen Hurjat silmät-lastenlevystä ja pyysin samalla muutamia levyjä myös teille arvottavaksi. Hurjat silmät on aika jännä bändi, sillä sen takaa löytyy 9-vuotias Tuure ja 12-vuotias Alma. Sisarukset ovat tehneet levyn kappaleet itse, laulavat levyllä ja vastaavat myös kansitaiteesta. Lasten apuna on häärännyt yhdestä lempparibändistäni Husky Resquesta tuttu Marko Nyberg, jonka äänittämä ja tuottama Hurjat silmät levy on.

Levy on ihanan pelkistetty, mukavan indiepop-henkinen ja olenkin kuunnellut itse levyä myös yksin kotona töitä tehdessä. Käykääpä tekin kuuntelemassa muutama kappale Soundcloudin puolella ja jos tykkäätte, osallistukaa arvontaan alla!

Mulla olisi arvottavaksi viisi kappaletta Hurjat silmät levyjä ja arvonta-aikaa on lauantaihin 3.5. saakka. Osallistumisen ehtona on, että kerrot kommenttiboksiin millaista lastenmusiikkia teillä kotona kuunnellaan vai kuunnellaanko mitään? Jos satut olemaan vaikkapa kummi tai osallistut muuten vain arvontaan ilman kokemusta nykylastenmusiikista, kerro mistä itse tykkäsit pienenä! Olisi kuitenkin saada kommenttiboksiin keskustelua siitä, mistä te tykkäätte :)

Ei muuta kuin osallistumaan, hop!

ensimmäinen kuva: Tero Ahonen

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

jakku: Primark, paita: Asics, hame: Ellos, sandaalit: Birkenstock, kassi: Bagnanas (saatu)

Ja taas on lauantai. Viikot ovat vierineet viime aikoina ihan järjetöntä vauhtia ja ensi viikolla on jo vappu! Olen ollut tällä viikolla aika hyvällä tuulella, sillä töissä on tapahtumassa mukavia muutoksia. Paras juttu on, että saan kuun alusta uuden työkaverin ja heti sen jälkeen parasta on, että kotikonttorirotan päivät alkavat olla luetut. Puolen vuoden kotona (ja Tampereella) työskentelyn jälkeen alkoi tuntumaan, että työhuone tekisi terää ja työhuoneen ovi pitäisi voida ihan konkreettisesti sulkea. Ja nyt me Mimmin kanssa etsimme siis Helsingin keskustasta työhuonetta, minne mahtuisi kaksi naista läppäreineen ja mistä saisi suljettua oven. Emme voi asettua avokonttoriin, mutta arvostaisimme luovaa ja energistä työyhteisöä jakamaan esimerkiksi kahvihuonetta. Jos työyhteisössänne on työhuone vapaana tai keksitte meille hyvän paikan työhuoneelle, vinkatkaa vaikkapa osoitteeseen elsa@bellablogit.fi!

Vetäsin tänään päälleni aika ysärin kokonaisuuden: jumppapaidan, rimpsuhameen ja Birkenstockit. Näillä tullaan luultavasti menemään seuraavat vapaapäivät usean kuukauden ajan. Ainakin vielä olen innoissani myös siitä, että toimistoa tulee jakamaan ihminen joka osaa ottaa asukuvia. Luultavasti tunne ei ole molemminpuolinen :D

Tälle illalle olisi luvassa jalkakylpyä ja kovettumien poistoa kantapäistä. Sandaalit ovat aika armottomat talvijaloille. Viime viikon pressipäiväsumasta sain muutamia uusia kynsilakkoja, joiden pitäisi kestää tavanomaista paremmin ja pitempään. Lakkasin jo varpaankynteni Avonin uudella geelilakalla, minkä luvataan säilyvän kynsissä jopa 12 päivää. Mulla ei kyllä kynsissä pysy mikään lakka noin kauaa, mutta varpaissa se voisi toimiakin. Illalla voisi vielä epiloida sääretkin pitkästä aikaa, sain lopputalvesta Braunilta testattavaksi Silk Epil 7 epilaattorin ja olen ihan fanina siihen. Jotkut ehkä näkikin muutaman katastrofikuvan instagramissa säärikarvojen poistosta ennen epilaattoria.... ihan silleen pikkuvinkiksi, että älkää vain hankkiko sitä Veetin lämminvahakonetta itsellenne. Se on ihan kauhea laite ja ette luultavasti saa kahteen viikkoon niitä vahajäämiä pois jaloistanne! Hyvä epilaattori on tosiystävä ja muita ystäviä ainakin mulla on höylä ja ihokarvojenpoistoon tarkoitetut voiteet.

Noniin, lähti vähän vaeltamaan aihe. Mukavaa lauantaita ja huomenna olisi luvassa kiva pikkuarvonta, joten palataan pian!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Mielettömiä nämä ensimmäiset valoisat kevätillat. Seitsemältä paistaa vielä aurinko ja pihalla voisi vaeltaa loputtomiin. Tilasin ennen pääsiäistä Viivin verstaasta Kaamokselle uuden kangaslippiksen ja lippiskelit tuli kuin tilauksesta. Omat aurinkolasithan sain Specsavers-kamppiksen yhteydessä, mutta lapsen silmiä suojaa vain tuo lippa. Aurinkolasit yksinkertaisesti eivät pysy päässä eikä niitä haluta edes pitää. Niin perus parivuotiaan hommia.

Ensi viikolla on pakko etsiä punapigmenttisille aurinkovoiteet esille. Lapselle on viime kesästä jäljellä Lovean "nalle puh-rasvaa", mutta mitenkäs ne suojakertoimet kestää seuraavana vuonna? Ihan kuin olisin lukenut, että ne vähenevät. Mutta minne ne vähenee?

Jos muuten tarvitsette lapsellenne (tai itsellenne) lippiksiä, nuo Viivin tekemät lippikset maksavat 16 euroa posteineen ja tää on jo meidän toinen kesälippis, minkä oon ostanut Viiviltä. Viivin kangasvalikoimasta löytyy vaikka mitä ihanuuksia ja osa on listattu huutikseenkin. Tilauksia voi tehdä myös meiliin takalanviivi@gmail.com. Viime vuonna aika moni taisi hankkia saman mallisen lippiksen mitä me? AInakin Viivi kertoi uutta lippistä tilatessani, että täältä oli löytynyt viitisenkymmentä lippistilaajaa :D Hauskaa, että meillä on selkeästi sama maku!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

yhteistyössä L300 ja Bella-blogit

Ihoni on hieman kimurantti. Samalla kun kärsin edelleen, tosin pienemmissä määrin, aikuisiän aknesta mun pitää myös miettiä myös vanhenevan ihon tarpeita. En halua painua kasaan kuin rusina, en ainakaan ihan vielä. Enkä siltikään ole käyttänyt säännöllisesti kuin silloin tällöin silmänympärysvoidetta, sillä anti-age tuotteet pelottavat herkkäihoista aika paljon. En todellakaan halua iholleni mitään, mistä se reagoisi entistä enemmän ja siksi olen ollut käyttämättä ihollani mitään anti-age tuotteita. Nyt kolkyt ja risat ikäisenä anti-age tuotteet tekisivät kuitenkin terää ja tämän ikäisenähän niitä suoistellaankin viimeistään alettavan käyttämään.

Hetki sitten sain mahdollisuuden testata Ruotsissa suositun L300-apteekkikosmetiikkasarjan ihonhoitotuotteita ja juurikin tuota anti-age linjaa. Lähdin testiin mukaan aika varovaisin odotuksin, tiesin kyllä ettei L300-sarjassa käytetä hajusteita, parabeeneja eikä mineraaliöljyjä eli näistä en ainakaan saisi reaktioita ihooni. Nyt olen käyttänyt päivävoidetta, yövoidetta, silmänympärysvoidetta sekä anti age seerumia muutaman viikon ja voin huokaista helpotuksesta: ihoni tykkää näistä ihan selvästi!

Mutta mitä anti-age tuotteilta voi odottaa? Kun kuukauden testijakso on ohi, bloggaan tietenkin miten ihoni on ottanut voiteet vastaan pitemmällä aikavälillä ja mitkä ovat lemppareitani. Mutta voinko odottaa, että silmäryppyni vähenevät radikaalisti ja naamani on kuin vauvan peppu? Tuskin, enkä minä sitä edes halua. Minusta rypyt ovat oikeastaan aika kivoja ja ikä saakin näkyä ihosta, kunhan iho näyttää samalla terveeltä. Toivon, ennemminkin että testijakson jälkeen mulla olisi sarja, mitä suositella muillekin (herkkäihoisille) kolmikymppisille ja sitä vanhemmille. Jota käyttämällä voisi ennaltaehkäistä vanhenemisen merkkejä ettemme korppuuntuisi ihan liian aikaisin.

Miksi toivon juuri tämän sarjan toimivan hyvin? Oma lehmä ojassa tietenkin siksi, että nämä tuotteet löytyy jo multa kaapista. Mutta myös siksi, että ne ovat jatkossa edullisia ostaa (kaikki anti age tuotteet maksavat n. 15 euroa, sarjan muut tuotteet vieläkin vähemmän) ja niitä saa monista päivittäistavarakaupoista, eikä tarvitsisi erikseen lähteä apteekkiin tai kosmetiikkamyymälään. Asioita, mitä ainakin perheellinen osaa arvostaa :)

Jos sinäkin haluat testata L300-sarjaa, tilaa ilmainen testivoide merkin kotisivuilta jo tänään!

Teitä on paljon kolmikymppisiä ruudun takana. Oletteko jo aloittaneet anti-age tuotteiden käytön ja jos niin missä iässä? Miten muuten suhtaudutte iän merkkeihin, kaunistaako rypyt kantajaansa vai haluatteko pysyä mahdollisimman rypyttömänä pitkään?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Kävin tänään lounastunnilla mutkan keskustassa, kun Ivana Helsingiltä lainatut mekot ja asusteet piti viimein palauttaa takaisin. Ovelasti päätin palauttaa mekot juuri samana päivänä, milloin Uudenmaankadun myymälässä alkoi mekkokarnevaalit ja pääsin ensimmäisten joukossa penkomaan mallikappaleita ja mallistojen viimeisiä mekkosia. Malleja ja kokoja oli runsaasti, mutta luulenpa etteivät ne silti pitkäksi aikaa riitä. Mulla oli ajatuksissa, että jos rekistä löytyisi sekä arkeen että juhlaan sopiva mekko huokeaan hintaan, hankkisin sen naapurin Annikan ylioppilasjuhliin.

Ja kyllähän sieltä yksi sopiva yksilö löytyikin 49 euron hintaan. Ei ehkä se kaikista kesäisin värivalinta, mutta jatkokäyttöä varten varsin passeli. Sitä paitsi kangas on ihanan ohutta ja ilmavaa, ja kuka sanoo ettei kesällä saisi kulkea mustissa? Mabel-mekko on viime syksyn ja talven Rotterdam-mallistosta.

mekko: Ivana Helsinki, kengät: Icon/Sokos, sukkikset Norlyn, koru Sininka (saatu)

Nyt kun torstaina 24.4. vietetään Vaatevallankumous-päivää, Ivana Helsingin liikkeessä jaetaan erityisen kattavasti tietoa vaatteiden tuotannosta. Iso osa Ivana Helsingin oman merkin vaatteista tehdään Suomessa ja olen itsekin päässyt vierailemaan Helsingin Arabiassa tilassa, missä esimerkiksi mallikappaleita vaatteista ommellaan. Valikoimassahan on kuitenkin myös muun muassa 100% suomalaisia neuleita ja niiden sekä muiden vaatteiden tuotannosta saa enemmän tietoa tuolloin torstaina. Jos vaatevallankumous ei ole tuttu, siitä löytyy hyvä artikkeli esimerkiksi Huilin nettisivuilta :)

Kävikö teistä joku tekemässä löytöjä Ivana Helsingillä jo ensimmäisenä mekkokarnevaalipäivänä?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Juttelimme eilen naapurin äidin kanssa ruuasta ja kuinka hänellä kokeilunhalu on tippunut lähemmäs nollaa lasten myötä. Mulla kokeilunhalua on vielä jonkin verran jäljellä ja tykkään kokata ja kokeilla aina jotain uutta, jopa niin paljon että unohdan vanhat helpot kotiruuat monesti kokonaan. Siksi välillä pidän tietoisesti retroruokaviikkoja, milloin syödään voi-jauhosuurusteista jauhelihakastiketta kuoriperunoilla, makaronilaatikkoa ja jauhemaksapihvejä perunamuusilla. Monissa suomalaisissa kotiruuissa tuntuu olevan kuitenkin aina pohjana joku liha ja koska emme syö varsinkaan punaista lihaa useasti kotona, yksi yhteisistä lemppareistamme on kananmunakastike.

Kananmunakastike on monille ihan outo juttu, mutta ne jotka tietävät yleensä tykkäävät kovasti. Yksinkertaisuudessaan se tehdään suurustamalla maitoa jauhoilla valkokastikkeeksi ja lisäämällä mausteeksi valkopippuria ja suolaa. Myös vähän voita saattaa tehdä maulle hyvää. SItten vain keitetyt ja pilkotut kananmunat joukkoon ja avot! Tuppipottujen kanssa erityisen hyvää! (Kuvan annoksessa on mukana myös kanaa ja varhaiskaalisalaattia, minkä teen vuodesta toiseen hieman muunnellen, mutta hyvin samankaltainen ohje löytyy esimerkiksi täältä.)

Olisi tosi hauska kuulla teidän vanhoja tuttuja, nostalgisia ja perinteisiä kotiruokia, mitä teette nopeasti ja jotka maistuvat myös lapsille hyvin. Kertokaahan!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Pitkät pääsiäislomat alkaa olemaan lopuillaan ja kyllä me olemme nauttineetkin joutenolosta. Torstaisen Tampereen reissun jälkeen olemme vain nauttineet hyvästä ilmasta, katselleet paljon muumeja ja syöneet hyvin sekä kaksin että hyvässä seurassa. Olen myös suunnitellut muutamaa pientä kesälomareissua, joista ensimmäiselle lähdemme toukokuun puolivälissä. Pääsemme siis tutustumaan Raumalle 12-vuotiaaseen Busstop Clothingiin ihan paikan päälle, yksi kivoimmista blogiyhteistöistä ikinä!

Olen viime viikkoina saanut meilejä myös muualta Raumalta ja meidät on kutsuttu esimerkiksi kahteen museoon vierailulle! Sekä Rauman taidemuseo että Rauman merimuseo nimittäin lähestyivät kutsuillaan ja olen todella otettu kutsuista. Mietinkin onko blogillani raumalaislukijoita, jos mentäisiin vaikka yhdessä museoon kun reissumme aika on? Olisi hauskaa saada seuraa museoreissulle ja vaikkapa kahville :)

Busstopista tuli myös pikkupaketti sopivasti ennen pääsiäislomia ja nyt olen iltaisin lapsen nukkuessa lukenut sekä Huilia että Kidd.Oa kaikessa rauhassa. On muuten aika kätevää, että nettiputiikista voi tilata myös yksittäisiä lehtiä kotiin muun tilauksen yhteydessä, meillä kun ei esimerkiksi Huilia lähikaupasta löydä. (On kyllä niin hyvä lehti, että pitäisi tehdä lehtitilaus pikimmiten). Paketissa oli vähän muutakin kevätpiristystä:

Huili,Kidd.O, R/H korvakorut, Fyran muistikirjat

Busstop taitaakin olla ihan käsite Raumalla. Ja hauskaa, että heillä on nyt vuoden verran ollut verkkokauppa, mistä itsekin olen tilannut vaatteita lapselle, esimerkiksi Bobo Chosesin maitohousut (esim täällä postauksessa) löytyivät loppukesästä juurikin Busstopista. Heillä on valikoimissa myös kylmemmille ilmoille oivallisia latvialaisen Paade Moden merinovaatteita, mitä ei mielestäni paljon muualta Suomesta saakaan. Lastentuotteita löytyy myös esimerkiksi ANIVE for the minorsilta, Papulta ja Vimmalta. Aikuisten puolelta löytyy muun muassa Samujia ja R/H:ta sekä paljon muuta.

Hauska sattuma oli, että uusimmasta Kidd.O:sta löytyi juttua Busstopin kauppiaspariskunnasta Tuijasta ja Jannesta, jotka ovat kenties koko Turun ja Porin läänin tyylikkäin pariskunta. Se, kuka tämä mulle kortinkin kirjoittanut Jaakko on, on vielä hieman hämärän peitossa, mutta eiköhän sekin selviä viimeistään toukokuussa :) Palataan siis asiaan!

ps. Busstopissa on nyt ilmaiset postikulut Suomeen!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Ilmat lämpenivät ja merinovillat piti laittaa pesun kautta säilytykseen. Jäljelle jäi ongelma, mitä kaulaan laittaa kun 100% villahuivi ei ole enää ratkaisu. Kävin läpi ne muutamat kesään sopivat huivini todeten, että ihan kivoja mutta ei tarpeeksi skarppeja työpukeutumiseen. Luomupuuvillaneuloshuivit sopivat hyvin vapaa-aikaan, samoin karheat puuvillahuivit. Mutta kaipasin samanlaista asustetta, mitä esimerkiksi Uhana designin siksak-huivi toi mulle koko talven joten lähdin kartoittamaan yksilöä, mikä menisi monenlaisten vaatteiden kanssa ja useamman vuoden. Vaatimuksena hyvä materiaali ja tietynlainen tunnistamattomuus: en missään nimessä voisi kuvitellakaan itselleni mitään monogrammihuiveja tai muita logoihin perustuvia yksityiskohtia. Oikeastaan ainoa selkeästi tunnistettava huivi, minkä haluaisin olisi Vivienne Westwoodin brittilippuhuivi, mutta "onneksi" se maksaa niin paljon etten raaskisi ikinä sitä hankkia.

Lopulta listallani oli enää viisi erilaista vaihtoehtoa: käärmeprinttiä, brittiä, auringon haalistaman näköistä väritystä, batiikkimaisuutta ja papukaijoja. Lopullisen valintani tein materiaalin (50% villa 50% silkki) sekä tietenkin ulkonäön perusteella ja huivi on siis tilattu. Nyt kun katson kollaasia, tulee vähän olo ettei näistä mikään sovi mun pukeutumiseen, mutta yhden pitkäikäisyyteen ja käyttökertojen määrään luotan kuin kiveen. Arvaatteko minkä?

Huivien etsiminen oli muuten aikamoinen operaatio. Hämmästyin miten paljon valinnan varaa onkaan (no daa!) ja kuinka paljon laadukkaista huiveista saisikaan parhaimmillaan maksaa. Logohuivejakin aloin ajattelemaan ihan eri tavoin kuin ennen ja mulle tuli olo, että ne ovat vähän niinkuin jalkapallojoukkueiden fanituote. Yleensähän sillä merkillä minkä huivia tavalliset ihmiset pitävät löytyy kuitenkin jonkinlainen haute couture-mallisto, joten aloin miettimään toimiiko monogrammihuivit enemmänkin sellaisina jengitunnuksina, että "mä kannatan Alexander McQueenia" :D No ehkä näin ei ole, mutta se ois musta ihan hauska idea!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Kun on kirjoittanut pitkään blogeja, alkaa ajatuksenkulkukin välillä muuttumaan kirjoituksiin sopivaksi. Torstaina lähtiessämme Tampereelle mietin jo etukäteen, miten aloittaisin jutun Pikku Kakkosen puistosta. Se meni jotenkin näin "suurin osa suomalaisista lapsista tietää Tampereen jo ennen 2-vuotis syntymäpäiviään, kiitos Pikku Kakkosen. Siksi onkin todella häpeällistä ettei Tampere pidä huolta keskustan "Pikku Kakksoen puistosta" vaan on antanut sen vanhentua ja tällä hetkellä Pikku Kakkosta tuskin huomaa koko puistosta"'

Vaan vielä mitä! Ennen lahonneen oloinen leikkipuistoalue heti Tammerkosken vieressä oli kokenut melkoisen faceliftin sitten viime kertani! Viime kesänä oli tapahtunut todellisia ihmeitä ja nyt Pikku Kakkosen puisto näyttääkin ihan nimensä veroiselta unelmaleikkipuistolta.

Alueelta löytyi vaatimattomasti kaikkea. Hiekkaleikkeihin oma alueensa, isot kiipeilymahdollisuudet, keinut, pikkukaruselli, kulkuneuvoja ja tietenkin paljon Pikku Kakkosesta tuttuja juttuja, Röllistä Malttiin ja Valttiin asti. Hauskaa oli, että Camilla Mickwitzin Pikku Kakkos-tyypit olivat päässeet niinkin isoon osaan ja niitä löytyi kiipeilyalueen lisäksi myös pyöritettävästä oliotornista. Ja hyvä niin, nehän on totuttu näkemään jokaisessa Pikku Kakkosessa ainakin loppuanimaatiossa, joskus myös Varokaa heikkoja jäitä -pätkässä ja logossa tietenkin.

Nyt kun keskustan puistokin näyttää näin hienolle, tämä on tietenkin lapsiperheille Tampereen ykköskohde, jonka jälkeen kannattaa suunnata vaikkapa läheisen Ojakadun Vohvelikahvilaan välipalalle.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.