Naapurin Annen facebookstatus sai hymyilemään: "Päivitystenne perusteella olen ainoa ihminen Suomessa, joka ei ole tänään pessyt pyykkiä, siivonnut, juossut maratonia, istuttanut puutarhaan yrttejä ja vihanneksia, ruokkinut Afrikan nälkäänäkevät, käynyt kaupungilla, käynyt anopilla ja haudoilla, maalannut taloa, pessyt ikkunoita ja ratkaissut elämän tarkoitusta."

Me käytiin Hakaniemessä Tokoinrannassa retkellä.

En ole ihan varma oliko reissu niin idyllinen, mitä Annen muiden kavereiden retket ja tekemiset. Lähdimme hieman epärealistisin odotuksin pitkälle potkupyöräretkelle ja ensimmäiset itkupotkuraivarit tulivat hississä alas. Pikkuhiljaa etenimme kuitenkin kohti Hakaniemeä ja loppujenlopuksi reissusta tuli oikein mukava. Vähän kaupasta evästä ja jogurtit pihalla. Lopulta retki kesti päälle neljä tunti ruokakaupassa käynteineen ja kotiin saapui kaksi päiväunille valmista reippailijaa.

Nyt ollaan vietetty ilta muumimaratonin parissa. Parin päivän aikana on tullut katsottua tosi monta jaksoa muumeja yhdessä ja luulen että maratoni saa vielä jatkoa. Meissä on kummassakin jumittajan vikaa ja kun joku vaihe pyörähtää käyntiin, ei sitä niin vain lopetetakaan. Se olisi siis minttukastiketta ja muumeja tiedossa ensi viikollakin!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Pidin tänään viikottaista tavaroiden toisesta huoneesta toiseen huoneeseen siirtelyn päivää. Pyykkäsin, etsin kadonnutta hajuvettä, kierrätin ja tiskasin. Varmaan olen sen monesti jo sanonut, että siivoaminen on musta todella vastenmielistä hommaa, joten siihen sivuun on hyvä keksiä jotain mielekästä, esimerkiksi hyvää ruokaa.

Viime viikolla kävin täyttämässä varastot etnisessä ruokakaupassa ja kotoa löytyi valmiiksi falafel-halloumirullaan ainekset. Kävin vain juoksemassa lähikaupasta tuoreen mintun kermaviilikastikkeeseen. Muut kastikkeet, mitä kuvissa näkyy jäivät käyttämättä, minttukastike maistui ihan uskomattoman hyvälle vihannesten ja paistettujen falafelien ja halloumin kanssa.

Falafel-halloumrulliin laitoimme siis: Falafelpihvejä, halloumia, erilaisia salaatteja, tuorekurkkua, minitomaatteja, kermaviili-minttukastiketta. Nämä ison tortillaletun sisään ja suuta kohden. Mums, toppen!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Välillä musta tuntuu, että tämä on maailman kaikkeuden viimeinen blogi, missä postaukset tehdään yleensä sen päivän jutuista milloin jutut julkaistaankin. Ei kai se niin ole, mutta usein mulla on tapana kehitellä päivän aikana se juttu minkä bloggaan illalla. Tälle illalle ei ollut tulossa mitään juttua, sillä kävin työpäivän päätteeksi erään kirjan julkkareissa ja taisin hieman humaltua matkalla...mutta sitten Mimmi lähetti tämän päivän asuposet ja tässä sitä taas ollaan näpyttämässä koneella ennen keskiyötä :D

Hel-looksissa ihmiset usein kertovat pukeutumisensa takana olevan ties mitä  erikoisempia inspiraationlähteitä. Sovitaan siis, että olen tänään inspiroitunut Price of Bel-Air elokuvasta, sillä siltä se ainakin näyttää!

Takki: H&M+, housut: Asos curve, huivi: Acne, tennarit: Ethletic, kassi: Costo pure waste (saatu)

Enpä olisi uskonut, että vielä joskus kulkisin salihousuissa pitkin maita ja mantuja, tässä tapauksessa pitkin ruttopuistoa. Selvisin pahimman mamma-ajankin ilman velouriverkkareita mutta superpehmeät salihousut tekisi mieli hankkia jokaisessa värissä ja kuosissa. Musta vaan tuntuu, että jos tätä trendiä alkaa liikaa käyttämään, en enää pysty palaamaan takaisin tavallisiin farkkuihin koskaan.

Mukavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolelle!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Buff! Terveisiä muodonmuutoksen keskeltä :D Mulle tapahtui eilen vähän uusia juttuja ulkonäköön,: ensin kävin Mimmin stailattavana Kampin Vero Modassa ja tartuin -20% tarjoukseen muutamankin Junarose-vaatteen osalta. Sen jälkeen kävelin tuhlaamaan lisää ulkonäkööni Sydämen Pohjasta kampaamon Pauliinan käsittelyyn. Ulkonäköni kiittää näistä tyylilyylien palveluista - lompakkoni ei niinkään. Mutta välillä tekee hyvää antaa muiden hoitaa homma kotiin.

Uudet vaatteet näette varmaan myöhemmin kuvissa paremmin, nyt hieman tukkafiilistelyä. Noin 20 vuoden tauon jälkeen tuhkanvaalea sai väistyä värille minkä tunnen omakseni. Heippa tuhka, tervetuloa aprikoosi! Ja kuten ostos tv:ssä sanotaan: EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI! Aamuisessa Glitterin bloggaajatilaisuudessa sain päähäni tuollaisen kreikkalaisen jumalattaren/ Jenni Vartiaisen timanttisen päähärpäkkeen.

Nyt olo on niin uudistunut, että alan harkitsemaan josko sittenkin ilmottautuisin viime tingassa Lilyn ja Indiedaysin tuleviin blogigaaloihin, nyt olisi nimittäin mitä näytellä sponssilogoseinien edessä valokuvissa!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Muistatte varmaankin juoksukoulun, mihin me Mintun kanssa olemme osallistuneet kevään aikana? Suurin odotuksin lähdimme harjoittelemaan juoksua ja sen jälkeen en ole pukahtanut koko lenkkeilystä mitään. Otsikosta voisi kuvitella, että en ole käynyt lenkillä kertaakaan, vaikka itseasiassa olen 2-3 kertaa viikossa, vähän alle tunnin kerrallaan. Näistä lenkeistä en ole puhunut oikeastaan kenellekään, pistänyt vaan lenkkarit jalkaan niinä iltoina kun Kaamos on ollut isällään tai satunnaisesti vienyt lapsen päiväkotiin lenkkivarusteissa ja käynyt hetken hönkimässä metsäpolulla heti aamusta.

Arvatkaa miksi en ole ottanut edes instagram-kuvia lenkkareistani? Koska olen tuntenut kokoajan oloni jotenkin epäonnistuneeksi. Aluksi kun kävin suunnitelman mukaan juoksemassa, se tuntui ihan paskalle. Mun olo oli lenkin jälkeen enemmän huono kuin hyvä ja tiesin ettei juoksutekniikkani ollut kunnossa ollenkaan. Koska mulla on ollut isot rinnat aina, olen tottunut varomaan niitä aina ja etenkin lenkkeillessä olkani rasittui kun en saanut ryhtiä oikenemaan ollenkaan. Uudet urheilurintsikatkaan ei tuntuneet tukevan niin paljoa että olisin luottanut niihin vaan hölköttelin miten sattuu kädet lähellä rintojani asennon ollessa huono. Epäonnistuminen numero 1: En vain osaa.

Sitten personal trainerinkin duunia tekevä ystäväni lainasi mulle sykemittaria, jotta voisin tarkistaa onko lenkkeilyn paska fiilis kenties sen syytä, että juoksen väärällä sykealueella. No voitte kuvitella, että kun urheilukammoinen pullukka lähtee juoksemaan, ei syke ole ihan alhainen vaan meni jonkun laskukaavan mukaan reippaasti sykealueideni yli. Piti himmata vauhtia ja aloittaa kunnon kohotus ihan kävelystä, juoksu olikin liian rankkaa kropalleni. Epäonnistuminen numero 2: En vain jaksa.

Keksin kuitenkin ihan itse keinon, millä sain pidettyä sykkeeni tarpeeksi alhaisena ja hartiani hyvässä asennossa ilman että tuin käsilläni automaattisesti rintojani. Otin käteen joululahjaksi saamani Bungy Pump-kävelysauvat ja aloin tekemään lenkkejäni niiden kanssa. Valehtelisin jos sanoisin että jokainen lenkki sen jälkeen on ollut yhtä iloa ja myönnän avoimesti sauvoneeni esimerkiksi Annan miehen iltapalapöytään mussuttamaan aurajuustolla terästettyä perunasalaattia ja lohileipiä sen sijaan että olisin reippaillut pidemmän kaavan mukaan proteeiinipirtelölle. Eikä lenkkinikään ole aina (lähinnä siis koskaan) ylittänyt tunnin pituutta ja joskus olen vain laahannut jalkoja mukanani keskittyen musiikkiin ja sydänsurujen märehtimiseen. Epäonnistuminen numero 3: En ole tarpeeksi motivoitunut.

Viime viikolla aloin oikeastaan vasta havahtumaan siihen, että eikös se oikeastaan ole pirun hyvä, että pitkältä ajalta lähinnä pakolliset arkiliikkumiset suorittanut ihminen alkaa liikkumaan. Säännöllisesti. Lajia mikä sopii kropalle ja kunnolle. Että mitä epäonnistumista se tällainen oikein on? Onhan totta, että Helsinki city run jää taatusti tulevaisuudessakin juoksematta, mutta jos pelkkä cooperin testi sai moneksi päiväksi pahan mielen niin onko sillä kaupunkijuoksulla mitään merkitystä? Ei. Musta ei saatu juoksijaa. Mutta musta saatiin kaappiliikkuja, salaisesti sauvova lenkkeilijä ja nyt kun asiaa ajattelen, sehän on hyvä saavutus sekin. Tarpeeksi hyvä mulle.

ps. Tänään juostiin viimeiset metrit juoksukoulua tv-kameroiden edessä. Kiinnostuneille tiedoksi että paljon naurua sisältävät juoksukoulupätkät alkavat ensi sunnuntaina Jaksa paremmin-ohjelmassa Nelosella.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Meillä oli tarkoitus mennä Kaamoksen ja hänen kummitätinsä Kirsin kanssa tänään testaamaan Hämeentien uusin etninen, jamaikalaisravintola Jamaican mamas. Kävi kuitenkin vähän tylsästi, että mun käsi/olka/lapa (en oikein tiedä mikä näistä) meni sijoiltaan edellisenä iltana enkä viitsinyt lähteä kotoa rikkinäisenä minnekään. Kirsi tuli kuitenkin meille, haki lapsen tarhasta ja toi vielä mukanaan todella maukasta take away sapuskaa.

Lautaselle saatiin ihan järistyttävän hyvät annokset pehmeää ja maukasta lammasta, kanaa sekä jauhelihavarrasta, voimakkaan sitruunaista raaka-kukkakaalisalaattia, persiljaa, hiillostettuja tomaatteja joiden pinta oli täysin musta mutta maku mehevistä mehevin.

Moni ehkä tietääkin mistä nämä ruuat ovat. Shish Kebab tarjoaa Helsingin hehkutetuinta kebabia, millä ei ole mitään tekemistä sen punaisessa soosissa rypevän kebablastun kanssa. Nämä hyvin maustetut lihavartaat tarjoillaan itseasiassa täysin ilman kastiketta, kasvislisukkeen ja naanleivän kanssa ja maku on lihaisa (tietenkin) ja herkullinen. Leipälisukekin vähän turha, liha ja kasvikset riittäisivät sitruunamehun kera ihan hyvin.

Kahden vartaan annos on niin täyttävä, ettei sitä jaksa kuin suuressa nälässä, kolmea en kehota edes kokeilemaan. Jaa ja mistä Shish kebabin löytää? No Kontulasta tietenkin! Kuten Hesarissakin on ylistetty, Helsingin mielenkiintoisimpien ravintoloiden metsästysalue on siirtymässä ravintola ravintolalta Itään.  Ja onhan meillä täällä esimerkiksi Suomen paras jäätelötehdaskin, ei auta valittaa :)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Aika hauska sattuma, että kun Kaamos ja Lapsellista-blogin Annan esikoinen Helmi syntyivät, meillä oli lähestulkoon viestikapulan vaihto Annan kanssa Kätilöopistolla. Täsmälleen samaan aikaan olemme me odotelleet taksia synnärin aulassa ja Anna kirjautunut mahansa kanssa samaan paikkaan sisään.

Lapset tapasivat toisensa muutaman viikon ikäisinä ensimmäistä kertaa Koffin puistossa. Siitä lähtien Kaamos ja Helmi ovat tulleet toimeen todella hyvin. Voisi kuvitella että lapset tulevat automaattisesti toimeen toistensa kanssa, mutta sehän ei ole mikään itsestäänselvyys. Nämä kaksi viikon sisään syntynyttä ovat silti aina toimineen myös duona hyvin.

Aluksi kasvu oli täsmälleen samanaikaista. Hyvä etteivät grammat ja sentit täsmänneet kun kaksikko opetteli viikon välein nousemaan tukea vasten ja huristelemaan taaperokärryllä. Myöhemmin persoonat alkoivat muokkautua omiin suuntiinsa ja Kaamos esimerkiksi vielä odottelee pahinta uhmaa Helmin ollessa tulta ja tappuraa lähes päivittäin. Välillä oikein huvittaa kun Anna kertoo Helmistä juttuja, että voiko nämä kaksi ollakaan erilaisempia mutta sitten taas kun lapset leikkivät yhdessä, ei luonne-eroja edes huomaa. Kumpikin lapsista kun on reippaita ja vähän rämäpäisiä oman tiensä kulkijoita, jotka eivät ujostele isossakaan ryhmässä, oli vastassa tuttuja tai tuntemattomia, lapsia tai aikuisia.

Välillä sitä miettii, että kuinka erilaisessa tilanteessa lapset kuitenkin ovat. Kaamos on perheen ainoa lapsi, vähän lellikki ja ihmettelyn aihe, joka matkustaa vanhempiensa kanssa milloin minnekin tapahtumiin ja paikkoihin. Helmi taas jo isosisko ja on jakanut vanhempien huomiota pikkuveljen kanssa jo yli vuoden. Ainoa lapsi legendan mukaan saa kaiken haluamansa ja ainakin vanhemman huomio kotona ollessa on yleensä taattu. Olen kuitenkin ottanut ihan alkumetreistä asenteen, ettei elämä pyöri lapsen ympärillä vaan lapsi elämän. Mitä isommaksi Kaamos kasvaa, sitä tavallisemmalta tämä kaikki tuntuu enkä oikeastaan edes ajattele tosissani toisen lapsen hankintaa. En tiedä jaksaisinko niin totaalista omistautumista toiseen ihmiseen enää toista vauvavuotta. Nyt on hyvä.

Kun sisaruksia ei ole, ovat kaverit tärkeässä roolissa opetellessa sosiaalisia taitoja. Kaaku, kuten Helmi kaveriaan puhuttelee, on kuitenkin ollut pienestä pitäen osa lapsilaumaa ja se kaupungissa asuessa onkin hauskaa: kavereita löytyy kun vaan avaa ulko-oven ja katsoo eteensä. Helmikin asuu nykyään muutaman sadan metrin päässä :)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

yhteistyössä Specsavers ja Bella-blogit

Kävin puolitoista vuotta sitten näöntarkastuksessa Specsaversilla, missä optikko havaitsi kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen yhteydessä että sarveiskalvojeni reunat ovat jonkin verran suonittuneet liiallisesta piilarien käytöstä. Ei paljoa, mutta silmästäni huomasi, että happea olisi voinut saada enemmänkin ja samalta reissulta hankin paremmin happea läpäisevät piilarit ja lupasin optikolleni käyttää entistä enemmän silmälaseja. Viime kesä meni kuitenkin lähes pelkästään piilareilla, koska aurinkolaseissani ei ollut vahvuuksia ja auringon paisteessa en yksinkertaisesti voi olla ilman aurinkolaseja.

Bella-blogit kampanjoi tänä keväänä Specsaversin kanssa silmien terveyden puolesta ja pääsin tutkituttamaan näköni uudelleen kokonaisvaltaiseen näöntutkimukseen. Kokonaisvaltainen näöntutkimus ei ole mikään bloggaajien kamppisetuoikeus, vaan Specsavers tarjoaa sen Suomessa ainoana silmälasiketjuna automaattisesti kaikille näöntarkastukseen tuleville. Näöntutkimukseen kuuluu siis myös digitaalinen silmäpohjakuvaus ja silmänpaineen mittaus, ei pelkkä plussien ja miinuksien kartoitus. Minun onnekseni sarveiskalvojen suonittuminen oli nyt pysähtynyt, kiitos parempien piilareiden, runsaamman silmälasien käytön sekä tietenkin ylipäätään tiedon, että osasin toimia suonittumisen pysäyttämiseksi.

Silmän terveys tuntuu ainakin itsestä aika itsestäänselvältä jutulta. Että jos silmässä on vikaa, sen joko tuntee tai huomaa näössä. Itse kuitenkin säikähdin aika paljon tuota silmäni suonittumista, sillä ei sitä huomannut tai tuntenut mitenkään. Vuoden sisällä myös itseäni vähän vanhemmalla ystävälläni oli havaittu poikkeamaa silmän terveydessä juurikin Specsaversin kokonaisvaltaisen näöntarkastuksen yhteydessä. Optikon havaintojen perusteella ystäväni hankkiutui silmälääkärille, missä diagnoosiksi saatiin valitettavasti alkava kaihi. En halua pelotella, ennemminkin kertoa kuinka pieni satsaus 29 euroa on silmän terveyden tutkittamiseksi, parhaimmassa tapauksessa silmä on terve ja toisiksi parhaimmassa tapauksessa alkavat muutokset silmän terveydessä voidaan pysäyttää ajoissa kuten itselleni kävi.

Siirrytäänpä hieman aurinkoisempiin asioihin. Moni muistaa varmaan viime keväältä kun kirjoitin lasten aurinkolasien tärkeydestä? Jos ette, lukaiskaapa täältä, siellä on muutama aurinkolasisuosituskin! Kuten monilla äideillä on tapana, on mullakin lapsi varusteltu paremmin kuin Veikka Gustafsson K2:lle ja itsellä ei ole niin väliä. Silmän terveyteen liittyvän kamppiksen yhteydessä sain kuitenkin valita Specsaversilta uudet aurinkolasit, vahvuuksilla. Kesä ilman piilareita ja halpakauppalaseja, here we go!

En ole ennen miettinyt vakavissani aurinkolaseja omilla voimakkuuksilla, sillä luulin ettei malleissa ole paljon valinnanvaraa. Specsaversin hyllyt kuitenkin notkuivat aurinkolaseja mihin sai omat voimakkuudet ja päätös oli yllättävän helppo. Uuden Cheap Mondayn arskamalliston pokat olivat tarpeeksi ajattomia ja samalla tarpeeksi reteitä, tästä mallistosta löysin myös omat aurinkolasini. Kehysten pinta näyttää rosoiselta ja viimeistelemättömältä, monista muovipokista poiketen mallissa on metalliset sangat. Vaikka näköni on aika heikko, -3.5 ja -3.25, tuntuvat lasit ihanan kevyiltä käyttää ja ero halpakauppalaseihin on selvä: nämä suojaavat silmiä, mutta eivät ole liian tummat näkemisen kannalta.

Kun kolmenkympin rajapyykki on ohitettu jo aikoja sitten, silmien suojaus tarkoittaa sairauksien ehkäisyn lisäksi myös ryppyjen ehkäisyä. Enää ei huvita siristellä silmiä ihan siksikään ettei naururypyt ole ainoita mitä silmäkulmasta löytyy. Ei niitä ryppyjäkään halua ennen aikojaan saada lisää!

30.3.saakka Specsaversilta saa valitse 2 maksa 1 tarjouksen toisen lasit myös arskoina. Jos olette uusimassa laseja, tässä onkin hyvä tarjous näin kesän  korvalla :) Itse testailin aurinkolaseja hakiessa tietenkin myös uudet rillimallit läpi, Cheap Mondayn pokat päätyivätkin Instagramiini tänne ja harkitsen nyt vakavasti että ne voisivat heijastuksen estolla ja ohennuksella varustettuna olla mun kesän tyylihankinta nro1. Nyt kun piilareita ei tarvitse käyttää kesälläkään, voisin kyllä räväyttää tuollaisilla kunnon Jorma Uotisen prilleillä. Varsinkin kun edellisetkin ostamani rillit ovat Specsaversilta, tiedän kokemuksesta ettei laadussakaan ole moitittavaa, hinnasta puhumattakaan.

Arskanaamakuvat: Tommi/ Isyyspakkaus-blogi

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Tein hetki sitten uuden kevätsoittolistan Spotifyyn. Kevät 2014 kuulostaa "yllättäen" aika lailla samalle, mille keväät ovat kuulostaneet ennenkin. Uusia biisejä yksi Uusivirran Olavin uusimmalta ja muuten vanhempia Suomi-klassikoita. Mulla on kuitenkin fiilis, ettei soittolistani sisältö ole kokonaan sitä tutuinta Suomirokkia, joten jos olette esimerkiksi kevätsiivoukseen sopivan soundtrackin tarpeessa, kannattaa kokeilla edes hetki :)

Soittolista sisältää kappaleet:

1. Pauli Hanhieniemen Perunateatteri: Huhtikuu


2. J.Karjalainen: Yksi kerrallaan


3. Samae Koskinen: Perjantai


4. Maria Gasolina: Hypin hypin


5. Emma Salokoski ensemble: Mina Maneira


6. Ultra Bra: Poika vuoden takaa


7. Olavi Uusivirta: Kauneus sekoittaa mun pään


8. Liekki: Vuokralainen


9. Pariisin Kevät: Mä haluun sua enemmän ku muut haluu


10. Plutonium74: Kallioon


11. Ratsia: Lontoon Skidit


12. Uusi Fantasia: Liian myöhään


13. Tavaramarkkinat: Kevät


14. Sub-Urban Tribe: First spring day

Soittolista löytyy siis TÄÄLTÄ! Löytyykö teistä muita Spotifyn hevijuusereita, joilla on myös tämä soittolistaharrastus voimissaan? Olisi ihan huippua saada kommenttiboksiin myös linkkejä teidän soittolistoihin, keväisiin tai mihin vain. Laitattehan niitä tulemaan ensi viikon piristykseksi?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Eilen ennen Stoan 1001 tarinaa näyttelyä poikkesimme nopeasti Itiksessä välipalan haussa. Olen itse tykännyt Jungle Juice Barin smoothiesta, sillä toisin kuin monet muut smoothiet, ne todellakin tehdään tuoreista hedelmistä, marjoista ja yrteistä paikan päällä. Isolla smoothiella voi melkein korvata lounaan (ainakin jos tilaa lisukkeilla) ja pikkusmoothiestakin saa hyvän ja virkistävän välipalan.

Itselleni tilasin eilen tosi hyvän Crazy Frog smoothien mihin tuli kiiviä, mangoa, päärynää, limeä, minttua ja omenamehua. Kaamos taas sai Lion king smoothien mansikalla, mangolla, banaanilla ja omenamehulla. Luulin että oma juomani olisi ihan liian kirpsakka pienen suuhun...

Vaan eipä ollut! Taistelimme Jungle Juice Barin pöydässä koko välipalan ajan kumpi sen Crazy Frogin loppujen lopuksi jaa juoda ja kyllä se melkein fifty/fifty jaettiin. Viimeiset hörpyt tietenkin pienemmälle :)

Olen tässä jo hetken etsiskellyt hyvää jäätkin murskaavaa tehosekoitinta kotioloihin. Liian monta sekoitinta on saatu rikki vuosien aikana, seuraavaan on pakko satsata vähän enemmän kuin 50 euroa. Onko teillä suosituksia hyvästä päivittäistä käyttöä ja jääpaloja kestävästä masiinasta? Nätti ulkonäkö olisi tietenkin bonusta ;)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

Tänään keskiviikkona avattiin Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoassa tuhannen ja yhden yön satuihin liittyvä lastennäyttely 1001 tarinaa. Iskujoukkomme oli paikan päällä tutustumassa ensimmäisten joukossa tarinamaailmaan ja tykkäsimme PALJON! Pahviseinäinen kaupunki häävuoteineen ja basaareineen oli aivan ihanan värikäs leikkipaikka, missä lapset tuntuivat viihtyvän heti hyvin. Näyttely koostuu pikkuriikkisistä koloista ja vähän isommista huoneista, jotka on yhdistetty labyrintinomaisesti. Katseltavaa ja ihmeteltävää riitti sekä aikuisille että lapsille, parasta minusta oli iso pehmeäkatosvuode minkä peiton alle olisi tehnyt mieli mennä nukkumaan. Kaamos taas tykkäsi ihan vain juosta huoneesta toiseen :)

Kaamoksesta 1001 tarinaa näyttely oli niin hauska, että hän jäi vielä isän kanssa toiseksi tunniksi juoksemaan pitkin basaaria minun lähdettyä ruokakauppaan. Ymmärrän kyllä lasten ilon, sillä pienestä tilasta oli saatu todella satukirjamainen ja kun monia juttuja pääsi käsin koskettamaan ja esimerkiksi pahvibasaarien sisään leikkimään, se tarjosi ihan erilaisen leikkiympäristön pienille. Hienoimpia juttuja aikuisen silmään olivat ainakin kasvivärjätystä villasta huovutetut suuret teokset, huopalinnut ja ylipäätään pahvista rakennettu kaupunki oli todella mielenkiintoinen. Suosittelen siis sekä lasten kanssa että ilman!

1001 tarinaa on esillä Stoassa 12.4. 2014 saakka ja näyttelyyn on ilmainen sisänpääsy. Kaverini Johanna vinkkasi vielä, että Stoan ravintola on todella hyvä, joten kannattaa lähteä kauempaakin vaikkapa brunssille ja näyttelyyn. Nyt ekaa kertaa Stoan raflan nettisivuilla käytyäni tekisi mieli tukistaa itseä, kun en ole koskaan käynyt ravintolassa paikan päällä. Paikkahan vaikuttaa ihan hurjan hyvälle! Lupaan siis tässä ja nyt, että ainakin me mennään vielä toiste sekä näyttelyyn että testataan tuo ravintola samalla. Tehdään siitä sitten uusi juttu :)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.