Lapsikama on kamalaa. Kamalinta lapsikamaa on leikkikaaret. Kuka hullu haluaa sisustaa kotinsa neonvärisillä metri kertaametri nallekuvilla varustetuilla matoilla, vaikka lapsi niistä tykkäisikin?

Tästä sai alkunsa project leikkikaari, mihin meni muutama soiro Marimekon Siirtolapuutarhaa ja punaista puuvillaa. Punaiset kaaret ovat jostakin vanhasta leikkimatosta/kaaresta/telineestä peräisin. Tämä terminologia on himppasen vielä hakusessa.

Siirtolapuutarhassa on kaikki optimaalinen lapsen katseltavaksi: Selkeitä viivoja, ympyröitä ja vain muutamia värejä. Paljon mustaa ja valkoista. Seuraavien iltojen missiona on askarrella loppukankaasta erinäköisiä killuttimia roikkumaan ja ehkäpä tehdä pieni katos, millä kaaren saa muokattua majaksi.

Lapsikama on kamalaa. Kamalinta lapsikamaa on leikkikaaret. Kuka hullu haluaa sisustaa kotinsa neonvärisillä metri kertaametri nallekuvilla varustetuilla matoilla, vaikka lapsi niistä tykkäisikin?

Tästä sai alkunsa project leikkikaari, mihin meni muutama soiro Marimekon Siirtolapuutarhaa ja punaista puuvillaa. Punaiset kaaret ovat jostakin vanhasta leikkimatosta/kaaresta/telineestä peräisin. Tämä terminologia on himppasen vielä hakusessa.

Siirtolapuutarhassa on kaikki optimaalinen lapsen katseltavaksi: Selkeitä viivoja, ympyröitä ja vain muutamia värejä. Paljon mustaa ja valkoista. Seuraavien iltojen missiona on askarrella loppukankaasta erinäköisiä killuttimia roikkumaan ja ehkäpä tehdä pieni katos, millä kaaren saa muokattua majaksi.

Nyt on kantohommista kiinnostuneille tulossa oikein juttusarja, kun Tuli-kantoreppu lähtee blogikiertueelle syyskuun alussa. Vaikka omistankin ko. repun, olen lainarepulla mukana kiertueella 25.10-6.11 ja tavoitteenani on kulkea koko aika kantaen. Tällä hetkellä ajatus ei tunnu hankalalta, sillä olen käyttänyt vaunuja elokuussa vain kaksi kertaa. Haastetta antaa ilmojen kylmeneminen ja se, ettei minulla ole kantotakkia. Yritän muistaa linkata kun repun olemassaolosta kuuluu jotakin muista blogeista, yllä näette osallistujat ja ajankohdat!

Nyt on kantohommista kiinnostuneille tulossa oikein juttusarja, kun Tuli-kantoreppu lähtee blogikiertueelle syyskuun alussa. Vaikka omistankin ko. repun, olen lainarepulla mukana kiertueella 25.10-6.11 ja tavoitteenani on kulkea koko aika kantaen. Tällä hetkellä ajatus ei tunnu hankalalta, sillä olen käyttänyt vaunuja elokuussa vain kaksi kertaa. Haastetta antaa ilmojen kylmeneminen ja se, ettei minulla ole kantotakkia. Yritän muistaa linkata kun repun olemassaolosta kuuluu jotakin muista blogeista, yllä näette osallistujat ja ajankohdat!

Oletko koskaan miettinyt miltä David Bowien Space Oddity-biisi näyttäisi lastenkirjana? En minäkään, mutta nyt kun tuli puheeksi, vastauksen löytää täältä.

David Bowien sanat ja Andrew Kolbin kuvat ovat ladattavissa jokaiselle halukkaalle, vielä kun olisi printterissä värejä jäljellä. Jos jokin niin tämä on todella cool.

Oletko koskaan miettinyt miltä David Bowien Space Oddity-biisi näyttäisi lastenkirjana? En minäkään, mutta nyt kun tuli puheeksi, vastauksen löytää täältä.

David Bowien sanat ja Andrew Kolbin kuvat ovat ladattavissa jokaiselle halukkaalle, vielä kun olisi printterissä värejä jäljellä. Jos jokin niin tämä on todella cool.

Alle 3 kuukautta vanhan pojan äidiksi minulla on yllättävän pitkä fanitussuhde Tohtori Orff ja Herra Dalcroze-lastenmusaorkesteriin. Ensimmäinen livekeikka sattui yllättäen eteeni työskennellessäni eräällä festivaalilla, missä pojat olivat soittamassa ja vuosi oli muistaakseni 2004. Sen jälkeen olen törmänyt orkesteriin mitä kummallisimmissa paikoissa, viimeksi muistaakseni Provinssirockissa. Meno on ollut aina mahtavaa ja huippua ja siistiä ja jee. Muistan ikuisesti, kuinka pienet lapset vetivät orff-setiä pulkalla erään koulun juhlasalissa ja kuinka näppärästi sulkapallomailoista saikaan kitarat yleisölle.

ihmekolmoset

Pitkästä yhteiselostamme (lähinnä kuitenkin cd-soittimessa) johtuen taisin nielaista kerran jos toisenkin, kun tajusin uuden Puntari-levyn ilmestyttyä nimen olevankin Orffit. Juuri kun olin opetellut sen hankalamman kirjoitusasunkin ulkoa. Orffeistahan ollaan puhuttu, mutta lyhennykset ovat mielestäni enemmän meidän fanien heiniä, lempinimiä mihin bändien ei pitäisi puuttua laisinkaan saati ottaa niitä käyttöön! Nimenlyhennyksen anteeksi annettua hiljennyin kuitenkin kuuntelemaan uutukaista ja voi itku se on hyvä.

Suokaa anteeksi arvostelun ei-musiikkitermejä käyttävä kieliasu, mutta levy sopii hyvin esimerkiksi jumppapallon päällä pomputteluun sekä aamunavausmusiikiksi unesta pörröiselle poikalapselle. Siinä on juuri oikeassa suhteessa pelimannihenkeä ja tarinoissa sellaista hauskuutta minkä aikuinenkin ymmärtää. En ole koskaan ollut mikään lastenmusafriikku tai usko, että vauvojen pitäisi kuunnella juuri lastenmusaa, mutta tätä olen kuunnellut ihan ilokseni joka päivä jo viikkojen ajan. Omat lempikappaleeni ovat paarmasta ja mandoliinista kertovat laulut sekä levyn läkähdyttävä nimikkokappale Puntari. Niitä on mukava hoilottaa ihan muutenkin, vaikkapa vaipanvaihdon yhteydessä.





Kotisivujen mukaan tätä jo huhtikuussa ilmestynyttä ihmekolmosten levyä saa musakauppojen lisäksi S-marketeista ja Anttiloista. Oi mutsi mutsi suosittelee lämpimästi syksyn humppatuokioihin ja antaa viisi tähteä ja papukaijan merkin päälle.

(***** tässä on ne tähdetkin)

Alle 3 kuukautta vanhan pojan äidiksi minulla on yllättävän pitkä fanitussuhde Tohtori Orff ja Herra Dalcroze-lastenmusaorkesteriin. Ensimmäinen livekeikka sattui yllättäen eteeni työskennellessäni eräällä festivaalilla, missä pojat olivat soittamassa ja vuosi oli muistaakseni 2004. Sen jälkeen olen törmänyt orkesteriin mitä kummallisimmissa paikoissa, viimeksi muistaakseni Provinssirockissa. Meno on ollut aina mahtavaa ja huippua ja siistiä ja jee. Muistan ikuisesti, kuinka pienet lapset vetivät orff-setiä pulkalla erään koulun juhlasalissa ja kuinka näppärästi sulkapallomailoista saikaan kitarat yleisölle.

ihmekolmoset

Pitkästä yhteiselostamme (lähinnä kuitenkin cd-soittimessa) johtuen taisin nielaista kerran jos toisenkin, kun tajusin uuden Puntari-levyn ilmestyttyä nimen olevankin Orffit. Juuri kun olin opetellut sen hankalamman kirjoitusasunkin ulkoa. Orffeistahan ollaan puhuttu, mutta lyhennykset ovat mielestäni enemmän meidän fanien heiniä, lempinimiä mihin bändien ei pitäisi puuttua laisinkaan saati ottaa niitä käyttöön! Nimenlyhennyksen anteeksi annettua hiljennyin kuitenkin kuuntelemaan uutukaista ja voi itku se on hyvä.

Suokaa anteeksi arvostelun ei-musiikkitermejä käyttävä kieliasu, mutta levy sopii hyvin esimerkiksi jumppapallon päällä pomputteluun sekä aamunavausmusiikiksi unesta pörröiselle poikalapselle. Siinä on juuri oikeassa suhteessa pelimannihenkeä ja tarinoissa sellaista hauskuutta minkä aikuinenkin ymmärtää. En ole koskaan ollut mikään lastenmusafriikku tai usko, että vauvojen pitäisi kuunnella juuri lastenmusaa, mutta tätä olen kuunnellut ihan ilokseni joka päivä jo viikkojen ajan. Omat lempikappaleeni ovat paarmasta ja mandoliinista kertovat laulut sekä levyn läkähdyttävä nimikkokappale Puntari. Niitä on mukava hoilottaa ihan muutenkin, vaikkapa vaipanvaihdon yhteydessä.





Kotisivujen mukaan tätä jo huhtikuussa ilmestynyttä ihmekolmosten levyä saa musakauppojen lisäksi S-marketeista ja Anttiloista. Oi mutsi mutsi suosittelee lämpimästi syksyn humppatuokioihin ja antaa viisi tähteä ja papukaijan merkin päälle.

(***** tässä on ne tähdetkin)

Alle 3 kuukautta vanhan pojan äidiksi minulla on yllättävän pitkä fanitussuhde Tohtori Orff ja Herra Dalcroze-lastenmusaorkesteriin. Ensimmäinen livekeikka sattui yllättäen eteeni työskennellessäni eräällä festivaalilla, missä pojat olivat soittamassa ja vuosi oli muistaakseni 2004. Sen jälkeen olen törmänyt orkesteriin mitä kummallisimmissa paikoissa, viimeksi muistaakseni Provinssirockissa. Meno on ollut aina mahtavaa ja huippua ja siistiä ja jee. Muistan ikuisesti, kuinka pienet lapset vetivät orff-setiä pulkalla erään koulun juhlasalissa ja kuinka näppärästi sulkapallomailoista saikaan kitarat yleisölle.

ihmekolmoset

Pitkästä yhteiselostamme (lähinnä kuitenkin cd-soittimessa) johtuen taisin nielaista kerran jos toisenkin, kun tajusin uuden Puntari-levyn ilmestyttyä nimen olevankin Orffit. Juuri kun olin opetellut sen hankalamman kirjoitusasunkin ulkoa. Orffeistahan ollaan puhuttu, mutta lyhennykset ovat mielestäni enemmän meidän fanien heiniä, lempinimiä mihin bändien ei pitäisi puuttua laisinkaan saati ottaa niitä käyttöön! Nimenlyhennyksen anteeksi annettua hiljennyin kuitenkin kuuntelemaan uutukaista ja voi itku se on hyvä.

Suokaa anteeksi arvostelun ei-musiikkitermejä käyttävä kieliasu, mutta levy sopii hyvin esimerkiksi jumppapallon päällä pomputteluun sekä aamunavausmusiikiksi unesta pörröiselle poikalapselle. Siinä on juuri oikeassa suhteessa pelimannihenkeä ja tarinoissa sellaista hauskuutta minkä aikuinenkin ymmärtää. En ole koskaan ollut mikään lastenmusafriikku tai usko, että vauvojen pitäisi kuunnella juuri lastenmusaa, mutta tätä olen kuunnellut ihan ilokseni joka päivä jo viikkojen ajan. Omat lempikappaleeni ovat paarmasta ja mandoliinista kertovat laulut sekä levyn läkähdyttävä nimikkokappale Puntari. Niitä on mukava hoilottaa ihan muutenkin, vaikkapa vaipanvaihdon yhteydessä.





Kotisivujen mukaan tätä jo huhtikuussa ilmestynyttä ihmekolmosten levyä saa musakauppojen lisäksi S-marketeista ja Anttiloista. Oi mutsi mutsi suosittelee lämpimästi syksyn humppatuokioihin ja antaa viisi tähteä ja papukaijan merkin päälle.

(***** tässä on ne tähdetkin)

Syksyn lähestyessä jalat kaipaavat lämpöä ympärilleen. Vaikka monissa blogilinkeissä ko. blogin kirjoittajaa on kuvailtu jonkinsortin asennemutsiksi, on totuus toinen ja jalassa Nova Melinan ompelemat ruusutossut.

Nätit kotitossut piristävät kummasti 3 kuukauden itkujen keskellä ja elämä tuntuu heti enemmän ruusuiselta.

Näitä saa muutkin tilata mittatilaustyönä täältä. Maksoin tossuista 15 eur.

Syksyn lähestyessä jalat kaipaavat lämpöä ympärilleen. Vaikka monissa blogilinkeissä ko. blogin kirjoittajaa on kuvailtu jonkinsortin asennemutsiksi, on totuus toinen ja jalassa Nova Melinan ompelemat ruusutossut.

Nätit kotitossut piristävät kummasti 3 kuukauden itkujen keskellä ja elämä tuntuu heti enemmän ruusuiselta.

Näitä saa muutkin tilata mittatilaustyönä täältä. Maksoin tossuista 15 eur.

En tiedä uskaltaako kantamisesta enää täällä blogimaailmassa edes kirjoittaa ettei leimaudu lastaan lähes pahoinpiteleväksi äidiksi, kuten Project Mamalle valitettavasti kävi. Yksikin sana kun voi olla jollekkin liikaa. Sovitaanko, että jos tulee sanomista, laskekaa edes kymmeneen ennenkuin haukutte, olen herkässä tilassa edelleen ja tarkoitan vain hyvää. (Sympatia terveisiä Project Mamalle)

En tiedä uskaltaako kantamisesta enää täällä blogimaailmassa edes kirjoittaa ettei leimaudu lastaan lähes pahoinpiteleväksi äidiksi, kuten Project Mamalle valitettavasti kävi. Yksikin sana kun voi olla jollekkin liikaa. Sovitaanko, että jos tulee sanomista, laskekaa edes kymmeneen ennenkuin haukutte, olen herkässä tilassa edelleen ja tarkoitan vain hyvää. (Sympatia terveisiä Project Mamalle)

Syksyn myötä kustantamot ovat taas julkaisseet aktiivisesti uusia kirjoja pimeneviä iltoja ilahduttamaan. Onneksi myös lapset saavat osansa tästä kirjavuodenajasta. Tutkailin läpi muutamia WSOY:lta saamia uutuuksia sillä silmällä, että vinkkaisin mukavista uutuuksista hieman laajemmalla ikäskaalalla ja löytyihän niitä kivoja juttuja.


Ensiksi tietenkin oman poikani ikäisille löysin mukavan punaisen Maisan pehmokirjan. Kirjssa on selkeitä ja värikkäitä kuvia pienten vauvojen katseltavaksi ja hieman isommat vauvat voivat opetella sen tarinan avulla iltarutiineja. Kirjan voi jättää huoletta vauvan viereen sängylle, mutta miinusta halvan oloisesta materiaalista: fleecekannet kummallisine satiinireunuksineen olisi voinut jättää pois ja pistää ihan puuvillana. Fleece kun menee hetkessä nukkaiseksi ja satiinikin rispaantuu varmasti muutamassa pesussa.



Iloinen sanakirjasalkku sen sijaan on hyvästä kiiltävästä paksusta pahvista tehty opus, jota voi kantaa salkun tapaan myös kangashihnasta. Ihanan lapselliset Martti ja Lilli-puput seikkailevat pienessä tarinassa, missä pääasia on kuitenkin sanojen ja kuvien yhdistämistä. Kirjan takakannessa tätä suositellaan yli 1.5-vuotiaille, mutta uskoisin jo nuorempien nauttivan salkun selkeistä kuvista. Maahanmuuttajalasten kanssa työskennelleenä keksin tälle heti myös tarvetta ala-astetta myöten, mikä olisikaan parempi tapa opetella esimerkiksi kodin huonekaluja ja perheenjäseniä suomeksi kuin kiva pupukirja. Suosittelen vaikkapa nimiäislahjaksi, tästä riittää iloa pidempäänkin!


Kolmas suositus on pienestä kekoshinukesta kertova Yumi-kirja. Tämä kirja on ehdottomasti enemmän vanhemmille lapsille, jopa äideille suunnattu kuin pienille lapsille. Kirjassa on paljon reikiä, mistä voi kurkata seuraavalle sivulle, uskomattoman pieniä ja kauniita yksityiskohtia sekä ihanan pehmeät kannet. Mutta jos annat tämän kirjan 2 vuotiaalle, voit olla varma että se on viidessä minuutissa entinen. Yumia on mukava lukea hieman Tissilää isommalle lapselle, mutta toimii parhaiten varmasti esikouluikäisestä eteenpäin itse luettavana. Kekoshit taitavat olla tämän syksyn buumi kouluissa muutenkin?

Onko teillä tarttunut mitään kivoja lastenkirjoja haaviin kesän aikana? Itsellä on kirpputoreilta kasaantunut muutamia Pekka Töpöhännän seikkailuja sekä paksu Peppi-kirja. Lähinnähän nämä ovat itselle hauskaa ajanvietettä olleet, mutta ehkäpä klassikkojen tehno kestää vielä muutaman vuoden, kunnes meillä alkaa iltasatuikä lähestymään.

ps. Anteeksi kuvien laatu :(

Syksyn myötä kustantamot ovat taas julkaisseet aktiivisesti uusia kirjoja pimeneviä iltoja ilahduttamaan. Onneksi myös lapset saavat osansa tästä kirjavuodenajasta. Tutkailin läpi muutamia WSOY:lta saamia uutuuksia sillä silmällä, että vinkkaisin mukavista uutuuksista hieman laajemmalla ikäskaalalla ja löytyihän niitä kivoja juttuja.


Ensiksi tietenkin oman poikani ikäisille löysin mukavan punaisen Maisan pehmokirjan. Kirjssa on selkeitä ja värikkäitä kuvia pienten vauvojen katseltavaksi ja hieman isommat vauvat voivat opetella sen tarinan avulla iltarutiineja. Kirjan voi jättää huoletta vauvan viereen sängylle, mutta miinusta halvan oloisesta materiaalista: fleecekannet kummallisine satiinireunuksineen olisi voinut jättää pois ja pistää ihan puuvillana. Fleece kun menee hetkessä nukkaiseksi ja satiinikin rispaantuu varmasti muutamassa pesussa.



Iloinen sanakirjasalkku sen sijaan on hyvästä kiiltävästä paksusta pahvista tehty opus, jota voi kantaa salkun tapaan myös kangashihnasta. Ihanan lapselliset Martti ja Lilli-puput seikkailevat pienessä tarinassa, missä pääasia on kuitenkin sanojen ja kuvien yhdistämistä. Kirjan takakannessa tätä suositellaan yli 1.5-vuotiaille, mutta uskoisin jo nuorempien nauttivan salkun selkeistä kuvista. Maahanmuuttajalasten kanssa työskennelleenä keksin tälle heti myös tarvetta ala-astetta myöten, mikä olisikaan parempi tapa opetella esimerkiksi kodin huonekaluja ja perheenjäseniä suomeksi kuin kiva pupukirja. Suosittelen vaikkapa nimiäislahjaksi, tästä riittää iloa pidempäänkin!


Kolmas suositus on pienestä kekoshinukesta kertova Yumi-kirja. Tämä kirja on ehdottomasti enemmän vanhemmille lapsille, jopa äideille suunnattu kuin pienille lapsille. Kirjassa on paljon reikiä, mistä voi kurkata seuraavalle sivulle, uskomattoman pieniä ja kauniita yksityiskohtia sekä ihanan pehmeät kannet. Mutta jos annat tämän kirjan 2 vuotiaalle, voit olla varma että se on viidessä minuutissa entinen. Yumia on mukava lukea hieman Tissilää isommalle lapselle, mutta toimii parhaiten varmasti esikouluikäisestä eteenpäin itse luettavana. Kekoshit taitavat olla tämän syksyn buumi kouluissa muutenkin?

Onko teillä tarttunut mitään kivoja lastenkirjoja haaviin kesän aikana? Itsellä on kirpputoreilta kasaantunut muutamia Pekka Töpöhännän seikkailuja sekä paksu Peppi-kirja. Lähinnähän nämä ovat itselle hauskaa ajanvietettä olleet, mutta ehkäpä klassikkojen tehno kestää vielä muutaman vuoden, kunnes meillä alkaa iltasatuikä lähestymään.

ps. Anteeksi kuvien laatu :(

Taannoin marimekkomutseilustani kirjoittaessa kommentteihin tuli hyvä pointti, että sitten kannattaa huolestua kun päällä on Me&I:ta. Siksi hirnuinkin kovaa, kun Me&I lähestyi uuden syysmallistonsa kanssa, haluanko arvostella yhden lempivaatteistani blogissani. NO TOTTA MUNASSA HALUAN! Tarvitsen nimittäin ihan oikeasti itselleni muutamia syysvaatteita jotka istuisivat ja nythän sain mahdollisuuden yhdistää 2 kärpästä yhdellä iskulla: pelotellun Me&I:n ja oman vaatekaapin täytön.

Lastenvaatteista olisin löytänyt heti kivan jutun, mutta äh...liian helppoa eikä Tissilä todellakaan tarvitse uutta kuten edellisessä postauksessa kävi ilmi. Aikuisten mallisto oli taas lukijakommenttien veroinen ja äkkisilmäyksellä en keksinyt yhtäkään vaatetta minkä olisin välttämättä halunnut. Itseasiassa mietin, että saisivat mokomat maksaa, että laittaisin osaa vaatteista päälleni, velour, rypytykset ja brodeeraukset samassa aikuistenvaatteessa ovat jotain täysin anteeksiantamatonta. Sitten luin, että M&I on aloittanut yhteistyön ruotsalaisen mammabloggarin, Cecilia Blankensin kanssa ja tottakai haluan bloggarin suunnitteleman vaatteen!

Näin valitsemaani vaatetta kuvaillaan:

"CB cool & comfy leggings Cecilia halusi mallistoon ehdottomasti myös korkeavyötäröiset plyysileggingsit. Olimme aluksi hieman epäröivällä kannalla, mutta ymmärrämme nyt, mitä hänellä oli mielessään. Leggingseistä tuli todella kauniit! Mustat plyysileggingssit ovat hyvin tyylikkäät. Cool & comfy"

"Halusin ehdottomasti leggingseihin korkean vyötärön! Kaikki äidit tietävät, miltä vatsa saattaa näyttää raskauden jälkeen. Vyötärölle ulottuvat housut tasoittavat vatsanseutua, vaikkei vartalo olisikaan huippukunnossa. Tämän malliset housut pitävät ylimääräiset makkarat kurissa."

Ja tältä ne näyttävät päällä


No, ainakin ne on Comfy. Mutta muuten...no en välttämättä allekirjoita tuota cooleutta enkä kyllä korkeaa vyötäröäkään. Minusta vyötärö olisi saanut olla ainakin 7 cm korkeampi, jotta se olisi tukenut yhtään mitään, varsinkaan n. 3 kuukautta sitten synnyttäneen naisen vatsanseutua. No, ehkä me ei Cecilian kanssa olla muutenkaan ihan samasta puusta veistettyjä. Kyllä näitä pitkän paidan kanssa käyttää kotona, yöhousuina varmaan kivan lämpimät.

Silti rakas Me&I, vaikka lastenvaatteenne ovat todella kivan ja pirten näköisiä ja suunnattu nimen omaan lapsille eikä pikkuaikuisille, ei aikuisten mallistossanne ole hurraamista. Ei nyt eikä edellisenä kautena. Muita kausia en ole nähnyt. Bloggarimallisto sen sijaan oli oikein hauska ajatus, mutta tuloksena tylsä. Näitä vaatteita on H&M ollut täynnä viimeiset 10 vuotta, joten pistäkäähän vähän uusia tuulia puhaltamaan!

Tuleeko kenelläkään muuten mieleen kuka suomalainen mammabloggari voisi suunnitella oman malliston, missä olisi vähän enemmän munaa mitä tässä mallistossa? Itse äänestän hassuttelusta hissutteluun vaihtanutta Hepa-neitiä! Hepa ei ikinä pukisi päälleni näitä housuja!

Taannoin marimekkomutseilustani kirjoittaessa kommentteihin tuli hyvä pointti, että sitten kannattaa huolestua kun päällä on Me&I:ta. Siksi hirnuinkin kovaa, kun Me&I lähestyi uuden syysmallistonsa kanssa, haluanko arvostella yhden lempivaatteistani blogissani. NO TOTTA MUNASSA HALUAN! Tarvitsen nimittäin ihan oikeasti itselleni muutamia syysvaatteita jotka istuisivat ja nythän sain mahdollisuuden yhdistää 2 kärpästä yhdellä iskulla: pelotellun Me&I:n ja oman vaatekaapin täytön.

Lastenvaatteista olisin löytänyt heti kivan jutun, mutta äh...liian helppoa eikä Tissilä todellakaan tarvitse uutta kuten edellisessä postauksessa kävi ilmi. Aikuisten mallisto oli taas lukijakommenttien veroinen ja äkkisilmäyksellä en keksinyt yhtäkään vaatetta minkä olisin välttämättä halunnut. Itseasiassa mietin, että saisivat mokomat maksaa, että laittaisin osaa vaatteista päälleni, velour, rypytykset ja brodeeraukset samassa aikuistenvaatteessa ovat jotain täysin anteeksiantamatonta. Sitten luin, että M&I on aloittanut yhteistyön ruotsalaisen mammabloggarin, Cecilia Blankensin kanssa ja tottakai haluan bloggarin suunnitteleman vaatteen!

Näin valitsemaani vaatetta kuvaillaan:

"CB cool & comfy leggings Cecilia halusi mallistoon ehdottomasti myös korkeavyötäröiset plyysileggingsit. Olimme aluksi hieman epäröivällä kannalla, mutta ymmärrämme nyt, mitä hänellä oli mielessään. Leggingseistä tuli todella kauniit! Mustat plyysileggingssit ovat hyvin tyylikkäät. Cool & comfy"

"Halusin ehdottomasti leggingseihin korkean vyötärön! Kaikki äidit tietävät, miltä vatsa saattaa näyttää raskauden jälkeen. Vyötärölle ulottuvat housut tasoittavat vatsanseutua, vaikkei vartalo olisikaan huippukunnossa. Tämän malliset housut pitävät ylimääräiset makkarat kurissa."

Ja tältä ne näyttävät päällä


No, ainakin ne on Comfy. Mutta muuten...no en välttämättä allekirjoita tuota cooleutta enkä kyllä korkeaa vyötäröäkään. Minusta vyötärö olisi saanut olla ainakin 7 cm korkeampi, jotta se olisi tukenut yhtään mitään, varsinkaan n. 3 kuukautta sitten synnyttäneen naisen vatsanseutua. No, ehkä me ei Cecilian kanssa olla muutenkaan ihan samasta puusta veistettyjä. Kyllä näitä pitkän paidan kanssa käyttää kotona, yöhousuina varmaan kivan lämpimät.

Silti rakas Me&I, vaikka lastenvaatteenne ovat todella kivan ja pirten näköisiä ja suunnattu nimen omaan lapsille eikä pikkuaikuisille, ei aikuisten mallistossanne ole hurraamista. Ei nyt eikä edellisenä kautena. Muita kausia en ole nähnyt. Bloggarimallisto sen sijaan oli oikein hauska ajatus, mutta tuloksena tylsä. Näitä vaatteita on H&M ollut täynnä viimeiset 10 vuotta, joten pistäkäähän vähän uusia tuulia puhaltamaan!

Tuleeko kenelläkään muuten mieleen kuka suomalainen mammabloggari voisi suunnitella oman malliston, missä olisi vähän enemmän munaa mitä tässä mallistossa? Itse äänestän hassuttelusta hissutteluun vaihtanutta Hepa-neitiä! Hepa ei ikinä pukisi päälleni näitä housuja!

Luin eilen Greenpeacen blogista mielenkiintoisen tekstin, mikä käsitteli vaatteita ja niistä aiheutuvia seurauksia ympäristölle. Huomiota herätti se fakta, että ihmiset ostavat 4 kertaa enemmän vaatetta nyt mitä vuonna 1980. Tämä tarkoittaa lähes 28 kilon uutta vaatelastia henkilöä kohden VUODESSA. Vaatteista käytämme kuitenkin vain 10 prosenttia, muut tyydyttävät jotain muuta tarvetta kuin käyttötarvetta! Sairasta sanon minä.

Materian ostamisen kasvun kyllä huomaa ainakin kirpputorien tarjonnassa ja pienellä viitseliäisyydellä olen itse hankkinut lähes kaikki vauvakamat + lasten vaatteet todella edullisesti kirppiksiltä. Niitä tavaroita, mitä en ole peruskirppikseltä löytänyt, esim hoitopöytä ja itkuhälytin, olen etsiskellyt huutonetistä hyvin tuloksin ja välillä tehnyt esimerkiksi vaihtokauppoja facebookin annetaan/vaihdetaan sivustolla. Silti en ole mikään esimerkkitapaus todellakaan, monesti kirpputorilla karkaa mopo käsistä ja mukaan lähtee ties mitä ei niin tärkeää, mutta silti niin ihanaa. Välillä "löytöjään" perustelee myös sillä että ne voi aina laittaa uudelleen kiertoon, mutta kuka nyt kaikki turhat ostoksensa kierrättää, en ainakaan minä.

Uusia vaatteita tulee ostettua itselle todella harvoin, sillä sain jo raskausaikana jonkinlaisen ekoherätyksen ja halusin karsia kaiken turhan pois. Oman vaatekaapin sisältö kaipaa toki pieniä uudistuksia uusiutuneen koon takia, mutta lähtökohta on, että oma vaatekaappini sisältö on 100% käytössä. Tällä hetkellä se toive jopa toteutuu 90 prosenttisesti! (Loput 10% ei vain mahdu päälle kuten kengät ja rintamuksesta pieni takki)


 Tissilän vaatekaappi taas...noh...on täynnä kirppisvaatteita, joista osa on ollut virheostoksia ihan siksi, että en ole raskaana ollessa ymmärtänyt kuinka hankala joitakin vaatteita on laittaa päälle. Kirppisvaatteiden lisäksi olen hankkinut maltillisesti uusia vaatteita, mitkä ovat pääsääntöisesti luomupuuvillaa ja tarkoitettu kyllä päivittäiseen käyttöön, mutta myös ns. "paremmiksi vaateiksi" vaikkapa vierailuille.

Esimerkiksi Kaksi Kuningasta-nettikaupasta tilasin vasta hyväksi havaitsemaani Little Shrimpin luomupuuvillavaatetta sekä haalarina että paitana pitkälle eteenpäin, koska vaihtelevan ja trendikkään ulkonäön sijaan arvostan enemmän sitä että vaate varmasti toimii ja on torjunta-aineettomasti kasvatetusta materiaalista tehty . Myös edullinen hinta tietty vaikutti siihen miksi poika tulee pukeutumaan raitaribbiin pitkälle eteenpäin. 8 euroa uudesta luomuhaalarista ei ole paha, mutta tärkeämpää on kuitenkin ettei uutena ostettu vaate ole täynnä kemikaaleja, jotka irtoaisivat vasta ties kuinka monen pesun päästä kokonaan. Kirppisvaatteissa luomupuuvilla ei ole niin tärkeä juttu, sillä pesun mukana jäämät ovat luultavast irronneet. Tosin kuten Greenpeacen sivuilla mainitaan, käytetään tavalliseen 250g:n puuvillatuotteen keskimäärin 150g torjunta-aineita, mikä ei ole koskaan mikään juhlan aihe. Eikä myöskään se, että joku tyyppi on työskennellyt niiden torjunta-ainepuuvillojen kanssa ennen vaatteeksi ompeluakin.

pukisin Tissilän tähän paitaan forever

 Tällä hetkellä monien ennen mielenkiintoisten muotiblogien lukeminen ahdistaa todella paljon. En vain jaksa enkä haluakaan lukea kuinka tämä ja tämäkin vaate oli pakko hankkia, varsinainen löytö ja etsitty ainakin vuoden verran. Kuinka alesta löytyi kolme laukkua ja ne oli suoranainen pakkohankinta niiden ei niin istuvien housujen lisäksi, joita ei vaan jaksanut palauttaa. En todellakaan väitä etteikö omissa tottumuksissani ole parantamisen varaa, mutta tällä hetkellä elämyksiin kuten ruoka, lukeminen ja musiikki satsaaminen tuntuu niin paljon mielekkäämmältä kuin ostaa jotain vain ostamisen ilosta tai siksi että olisi jotain esittelemistä blogissa. Ja miksiköhän muuten pienellä Kelan tuella elävät äidit ovat usein niitä, joilla on "varaa" satsata eettisesti tuotettuihin vaatteisiin, sekin on kyllä yksi kysymys vailla vastausta. Ehkä meillä on vain huono omatunto, sillä lapsen hankkiminenhan ei tunnetusti ole mikään ympäristöteko numero 1?

Tee vallankumous vaatekaapissasi-teksti 14 kohdan vinkkilistoineen löytyy siis täältä, kannattaa lukea!

Luin eilen Greenpeacen blogista mielenkiintoisen tekstin, mikä käsitteli vaatteita ja niistä aiheutuvia seurauksia ympäristölle. Huomiota herätti se fakta, että ihmiset ostavat 4 kertaa enemmän vaatetta nyt mitä vuonna 1980. Tämä tarkoittaa lähes 28 kilon uutta vaatelastia henkilöä kohden VUODESSA. Vaatteista käytämme kuitenkin vain 10 prosenttia, muut tyydyttävät jotain muuta tarvetta kuin käyttötarvetta! Sairasta sanon minä.

Materian ostamisen kasvun kyllä huomaa ainakin kirpputorien tarjonnassa ja pienellä viitseliäisyydellä olen itse hankkinut lähes kaikki vauvakamat + lasten vaatteet todella edullisesti kirppiksiltä. Niitä tavaroita, mitä en ole peruskirppikseltä löytänyt, esim hoitopöytä ja itkuhälytin, olen etsiskellyt huutonetistä hyvin tuloksin ja välillä tehnyt esimerkiksi vaihtokauppoja facebookin annetaan/vaihdetaan sivustolla. Silti en ole mikään esimerkkitapaus todellakaan, monesti kirpputorilla karkaa mopo käsistä ja mukaan lähtee ties mitä ei niin tärkeää, mutta silti niin ihanaa. Välillä "löytöjään" perustelee myös sillä että ne voi aina laittaa uudelleen kiertoon, mutta kuka nyt kaikki turhat ostoksensa kierrättää, en ainakaan minä.

Uusia vaatteita tulee ostettua itselle todella harvoin, sillä sain jo raskausaikana jonkinlaisen ekoherätyksen ja halusin karsia kaiken turhan pois. Oman vaatekaapin sisältö kaipaa toki pieniä uudistuksia uusiutuneen koon takia, mutta lähtökohta on, että oma vaatekaappini sisältö on 100% käytössä. Tällä hetkellä se toive jopa toteutuu 90 prosenttisesti! (Loput 10% ei vain mahdu päälle kuten kengät ja rintamuksesta pieni takki)


 Tissilän vaatekaappi taas...noh...on täynnä kirppisvaatteita, joista osa on ollut virheostoksia ihan siksi, että en ole raskaana ollessa ymmärtänyt kuinka hankala joitakin vaatteita on laittaa päälle. Kirppisvaatteiden lisäksi olen hankkinut maltillisesti uusia vaatteita, mitkä ovat pääsääntöisesti luomupuuvillaa ja tarkoitettu kyllä päivittäiseen käyttöön, mutta myös ns. "paremmiksi vaateiksi" vaikkapa vierailuille.

Esimerkiksi Kaksi Kuningasta-nettikaupasta tilasin vasta hyväksi havaitsemaani Little Shrimpin luomupuuvillavaatetta sekä haalarina että paitana pitkälle eteenpäin, koska vaihtelevan ja trendikkään ulkonäön sijaan arvostan enemmän sitä että vaate varmasti toimii ja on torjunta-aineettomasti kasvatetusta materiaalista tehty . Myös edullinen hinta tietty vaikutti siihen miksi poika tulee pukeutumaan raitaribbiin pitkälle eteenpäin. 8 euroa uudesta luomuhaalarista ei ole paha, mutta tärkeämpää on kuitenkin ettei uutena ostettu vaate ole täynnä kemikaaleja, jotka irtoaisivat vasta ties kuinka monen pesun päästä kokonaan. Kirppisvaatteissa luomupuuvilla ei ole niin tärkeä juttu, sillä pesun mukana jäämät ovat luultavast irronneet. Tosin kuten Greenpeacen sivuilla mainitaan, käytetään tavalliseen 250g:n puuvillatuotteen keskimäärin 150g torjunta-aineita, mikä ei ole koskaan mikään juhlan aihe. Eikä myöskään se, että joku tyyppi on työskennellyt niiden torjunta-ainepuuvillojen kanssa ennen vaatteeksi ompeluakin.

pukisin Tissilän tähän paitaan forever

 Tällä hetkellä monien ennen mielenkiintoisten muotiblogien lukeminen ahdistaa todella paljon. En vain jaksa enkä haluakaan lukea kuinka tämä ja tämäkin vaate oli pakko hankkia, varsinainen löytö ja etsitty ainakin vuoden verran. Kuinka alesta löytyi kolme laukkua ja ne oli suoranainen pakkohankinta niiden ei niin istuvien housujen lisäksi, joita ei vaan jaksanut palauttaa. En todellakaan väitä etteikö omissa tottumuksissani ole parantamisen varaa, mutta tällä hetkellä elämyksiin kuten ruoka, lukeminen ja musiikki satsaaminen tuntuu niin paljon mielekkäämmältä kuin ostaa jotain vain ostamisen ilosta tai siksi että olisi jotain esittelemistä blogissa. Ja miksiköhän muuten pienellä Kelan tuella elävät äidit ovat usein niitä, joilla on "varaa" satsata eettisesti tuotettuihin vaatteisiin, sekin on kyllä yksi kysymys vailla vastausta. Ehkä meillä on vain huono omatunto, sillä lapsen hankkiminenhan ei tunnetusti ole mikään ympäristöteko numero 1?

Tee vallankumous vaatekaapissasi-teksti 14 kohdan vinkkilistoineen löytyy siis täältä, kannattaa lukea!

Luin eilen Greenpeacen blogista mielenkiintoisen tekstin, mikä käsitteli vaatteita ja niistä aiheutuvia seurauksia ympäristölle. Huomiota herätti se fakta, että ihmiset ostavat 4 kertaa enemmän vaatetta nyt mitä vuonna 1980. Tämä tarkoittaa lähes 28 kilon uutta vaatelastia henkilöä kohden VUODESSA. Vaatteista käytämme kuitenkin vain 10 prosenttia, muut tyydyttävät jotain muuta tarvetta kuin käyttötarvetta! Sairasta sanon minä.

Materian ostamisen kasvun kyllä huomaa ainakin kirpputorien tarjonnassa ja pienellä viitseliäisyydellä olen itse hankkinut lähes kaikki vauvakamat + lasten vaatteet todella edullisesti kirppiksiltä. Niitä tavaroita, mitä en ole peruskirppikseltä löytänyt, esim hoitopöytä ja itkuhälytin, olen etsiskellyt huutonetistä hyvin tuloksin ja välillä tehnyt esimerkiksi vaihtokauppoja facebookin annetaan/vaihdetaan sivustolla. Silti en ole mikään esimerkkitapaus todellakaan, monesti kirpputorilla karkaa mopo käsistä ja mukaan lähtee ties mitä ei niin tärkeää, mutta silti niin ihanaa. Välillä "löytöjään" perustelee myös sillä että ne voi aina laittaa uudelleen kiertoon, mutta kuka nyt kaikki turhat ostoksensa kierrättää, en ainakaan minä.

Uusia vaatteita tulee ostettua itselle todella harvoin, sillä sain jo raskausaikana jonkinlaisen ekoherätyksen ja halusin karsia kaiken turhan pois. Oman vaatekaapin sisältö kaipaa toki pieniä uudistuksia uusiutuneen koon takia, mutta lähtökohta on, että oma vaatekaappini sisältö on 100% käytössä. Tällä hetkellä se toive jopa toteutuu 90 prosenttisesti! (Loput 10% ei vain mahdu päälle kuten kengät ja rintamuksesta pieni takki)


 Tissilän vaatekaappi taas...noh...on täynnä kirppisvaatteita, joista osa on ollut virheostoksia ihan siksi, että en ole raskaana ollessa ymmärtänyt kuinka hankala joitakin vaatteita on laittaa päälle. Kirppisvaatteiden lisäksi olen hankkinut maltillisesti uusia vaatteita, mitkä ovat pääsääntöisesti luomupuuvillaa ja tarkoitettu kyllä päivittäiseen käyttöön, mutta myös ns. "paremmiksi vaateiksi" vaikkapa vierailuille.

Esimerkiksi Kaksi Kuningasta-nettikaupasta tilasin vasta hyväksi havaitsemaani Little Shrimpin luomupuuvillavaatetta sekä haalarina että paitana pitkälle eteenpäin, koska vaihtelevan ja trendikkään ulkonäön sijaan arvostan enemmän sitä että vaate varmasti toimii ja on torjunta-aineettomasti kasvatetusta materiaalista tehty . Myös edullinen hinta tietty vaikutti siihen miksi poika tulee pukeutumaan raitaribbiin pitkälle eteenpäin. 8 euroa uudesta luomuhaalarista ei ole paha, mutta tärkeämpää on kuitenkin ettei uutena ostettu vaate ole täynnä kemikaaleja, jotka irtoaisivat vasta ties kuinka monen pesun päästä kokonaan. Kirppisvaatteissa luomupuuvilla ei ole niin tärkeä juttu, sillä pesun mukana jäämät ovat luultavast irronneet. Tosin kuten Greenpeacen sivuilla mainitaan, käytetään tavalliseen 250g:n puuvillatuotteen keskimäärin 150g torjunta-aineita, mikä ei ole koskaan mikään juhlan aihe. Eikä myöskään se, että joku tyyppi on työskennellyt niiden torjunta-ainepuuvillojen kanssa ennen vaatteeksi ompeluakin.

pukisin Tissilän tähän paitaan forever

 Tällä hetkellä monien ennen mielenkiintoisten muotiblogien lukeminen ahdistaa todella paljon. En vain jaksa enkä haluakaan lukea kuinka tämä ja tämäkin vaate oli pakko hankkia, varsinainen löytö ja etsitty ainakin vuoden verran. Kuinka alesta löytyi kolme laukkua ja ne oli suoranainen pakkohankinta niiden ei niin istuvien housujen lisäksi, joita ei vaan jaksanut palauttaa. En todellakaan väitä etteikö omissa tottumuksissani ole parantamisen varaa, mutta tällä hetkellä elämyksiin kuten ruoka, lukeminen ja musiikki satsaaminen tuntuu niin paljon mielekkäämmältä kuin ostaa jotain vain ostamisen ilosta tai siksi että olisi jotain esittelemistä blogissa. Ja miksiköhän muuten pienellä Kelan tuella elävät äidit ovat usein niitä, joilla on "varaa" satsata eettisesti tuotettuihin vaatteisiin, sekin on kyllä yksi kysymys vailla vastausta. Ehkä meillä on vain huono omatunto, sillä lapsen hankkiminenhan ei tunnetusti ole mikään ympäristöteko numero 1?

Tee vallankumous vaatekaapissasi-teksti 14 kohdan vinkkilistoineen löytyy siis täältä, kannattaa lukea!

Muistaako kukaan oliko oma lempparikuosi juuri tämä? Siinä nimittäin vihje arvonnan voittajasta!

Vihdoin ja viimein sain numeroitua Tuli-kantoreppujen lempparikuosia kyselleen arvonnan osallistujien nimet wordiin ja tuplattua ne,jotka kahdella arvalla osallistuivat. Tähän duuniin voisi kyllä kehitellä jonkin tietokone-ohjelman, mikä olisi suunniteltu bloggerin arvontoihin. HUOH.

Tällä kertaa arvonta suoritettiin Custom random number generaattorilla ja 20 euron lahjakortin Ipanainen.fi nettikauppaan voitti kahdella arvalla kilpaillut bloggarikolleega Spatz. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut arpoa lahjakorttia kaikille osallistujille, olen kyllä iloinen että liinailija-idolini nappasi palkinnon ja ehkä saan joskus kuulla mitä sillä hankki :) Blogikirjoitusta aiheesta vaaditaan!

Spazin lempparikuosi oli Cheeky Owls (kuvassa ylhäällä) ja pöllökuosit (2kpl) olivat kyllä monen muunkin suosikkina. Muita eniten ääniä keränneitä kuoseja oli ainakin Urban Elephants sekä raidallinen Manu. Myös perusmusta oli mainittu usein...itsehän valitsin punamustaturkoosin Hillscrest-kuosin vaikean valinnan jälkeen oman kantoreppuni kuosiksi, eikä ole kaduttanut. Mikäli et ehtinyt arvontaan tai olet ihan pihalla mistä on kyse, kuosit mistä höpötän löytyvät täältä.

Kiitos Ipanainen.fi nettikaupalle arvontapalkinnosta!

Muistaako kukaan oliko oma lempparikuosi juuri tämä? Siinä nimittäin vihje arvonnan voittajasta!

Vihdoin ja viimein sain numeroitua Tuli-kantoreppujen lempparikuosia kyselleen arvonnan osallistujien nimet wordiin ja tuplattua ne,jotka kahdella arvalla osallistuivat. Tähän duuniin voisi kyllä kehitellä jonkin tietokone-ohjelman, mikä olisi suunniteltu bloggerin arvontoihin. HUOH.

Tällä kertaa arvonta suoritettiin Custom random number generaattorilla ja 20 euron lahjakortin Ipanainen.fi nettikauppaan voitti kahdella arvalla kilpaillut bloggarikolleega Spatz. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut arpoa lahjakorttia kaikille osallistujille, olen kyllä iloinen että liinailija-idolini nappasi palkinnon ja ehkä saan joskus kuulla mitä sillä hankki :) Blogikirjoitusta aiheesta vaaditaan!

Spazin lempparikuosi oli Cheeky Owls (kuvassa ylhäällä) ja pöllökuosit (2kpl) olivat kyllä monen muunkin suosikkina. Muita eniten ääniä keränneitä kuoseja oli ainakin Urban Elephants sekä raidallinen Manu. Myös perusmusta oli mainittu usein...itsehän valitsin punamustaturkoosin Hillscrest-kuosin vaikean valinnan jälkeen oman kantoreppuni kuosiksi, eikä ole kaduttanut. Mikäli et ehtinyt arvontaan tai olet ihan pihalla mistä on kyse, kuosit mistä höpötän löytyvät täältä.

Kiitos Ipanainen.fi nettikaupalle arvontapalkinnosta!