Orffit: Puntari

Alle 3 kuukautta vanhan pojan äidiksi minulla on yllättävän pitkä fanitussuhde Tohtori Orff ja Herra Dalcroze-lastenmusaorkesteriin. Ensimmä...

Alle 3 kuukautta vanhan pojan äidiksi minulla on yllättävän pitkä fanitussuhde Tohtori Orff ja Herra Dalcroze-lastenmusaorkesteriin. Ensimmäinen livekeikka sattui yllättäen eteeni työskennellessäni eräällä festivaalilla, missä pojat olivat soittamassa ja vuosi oli muistaakseni 2004. Sen jälkeen olen törmänyt orkesteriin mitä kummallisimmissa paikoissa, viimeksi muistaakseni Provinssirockissa. Meno on ollut aina mahtavaa ja huippua ja siistiä ja jee. Muistan ikuisesti, kuinka pienet lapset vetivät orff-setiä pulkalla erään koulun juhlasalissa ja kuinka näppärästi sulkapallomailoista saikaan kitarat yleisölle.

ihmekolmoset
Pitkästä yhteiselostamme (lähinnä kuitenkin cd-soittimessa) johtuen taisin nielaista kerran jos toisenkin, kun tajusin uuden Puntari-levyn ilmestyttyä nimen olevankin Orffit. Juuri kun olin opetellut sen hankalamman kirjoitusasunkin ulkoa. Orffeistahan ollaan puhuttu, mutta lyhennykset ovat mielestäni enemmän meidän fanien heiniä, lempinimiä mihin bändien ei pitäisi puuttua laisinkaan saati ottaa niitä käyttöön! Nimenlyhennyksen anteeksi annettua hiljennyin kuitenkin kuuntelemaan uutukaista ja voi itku se on hyvä.

Suokaa anteeksi arvostelun ei-musiikkitermejä käyttävä kieliasu, mutta levy sopii hyvin esimerkiksi jumppapallon päällä pomputteluun sekä aamunavausmusiikiksi unesta pörröiselle poikalapselle. Siinä on juuri oikeassa suhteessa pelimannihenkeä ja tarinoissa sellaista hauskuutta minkä aikuinenkin ymmärtää. En ole koskaan ollut mikään lastenmusafriikku tai usko, että vauvojen pitäisi kuunnella juuri lastenmusaa, mutta tätä olen kuunnellut ihan ilokseni joka päivä jo viikkojen ajan. Omat lempikappaleeni ovat paarmasta ja mandoliinista kertovat laulut sekä levyn läkähdyttävä nimikkokappale Puntari. Niitä on mukava hoilottaa ihan muutenkin, vaikkapa vaipanvaihdon yhteydessä.





Kotisivujen mukaan tätä jo huhtikuussa ilmestynyttä ihmekolmosten levyä saa musakauppojen lisäksi S-marketeista ja Anttiloista. Oi mutsi mutsi suosittelee lämpimästi syksyn humppatuokioihin ja antaa viisi tähteä ja papukaijan merkin päälle.

(***** tässä on ne tähdetkin)

4 kommenttia

  1. Täällä myös diggaillaan Orffeja ihan valtavasti! Meillä lapset on jo lastenlauluiän (?) ohittaneita ja äippä ihan itselleen soittaa hassuja ja suloisia levyjä. Ikisuosikikseni on muodostunut Timo lähti pomppulinnaan-laulu yhtyeen alkutaipaleelta.
    Ja ehdottomasti (kuten niin monen muunkin bändin kohdalla) Livenä parasta!

    VastaaPoista
  2. Juu, Timo lähti pomppulinnaan onkin paras, sehän on melkein tangoa! Mutta kyllä mulla mandoliinilaulu on uudelta levyltä toinen lemppari, ja Sinä minä!

    VastaaPoista
  3. jee! Kuuntelin noita juutuubista ja hauskan kuulosta oli, hyvä biisi tuo Timo lähti pomppulinnaan! Ei ihme että biisit sopii jumppapallohyppelyyn, ainakaan jos bändin nimellä on mitään tekemistä niiden musiikin kans, Dalcroze on tunnettu musiikkiliikuntapedagogi. Orff on kans ja säveltäjä myös.

    VastaaPoista
  4. Orffit on kovassa kuuntelussa täälläkin. =) Ootteko kengurumeininkiä muuten kuunnellut? Niistä tykätään meillä ainakin tosi paljon.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images