Olen profiloitunut ystäväpiirissäni siksi tyypiksi, joka ei ymmärrä urheilusta mitään.  Enkä todellakaan syyttä. Muutama vuosi sitten Mimmi hehkutti mulle mmi-kisojen aikaan tosi mahtavaa parisprinttiä ja mä tottakai kiinnostuin asiasta - luulinhan että kyse on jostain tosi hienosta Paris- printistä. Jääkiekon maailmanmestaruusvoittoon vuonna 2011 havahduin vasta kun silloinen kotikatuni Hämeenkatu täyttyi huutavista ja Suomen lippua heiluttavista ihmisistä ja tämän vuoden Lahden MM-kisoista kuulin, kun sain kutsun tulla median edustajien mukana kokeilemaan mäkihyppyä Lahteen (en mennyt). 

Tämän vuoksi aika moni kysyi olenko tosissani kun kerroin lähteväni Lahden MM-kisoihin päiväksi. Ja olin minä, sillä pakkohan tällaisen penkkiurheilutörpön on tilaisuuden tullen lähteä katsomaan mitä ihmettä talviurheilukisoissa tapahtuu. Ja sanotaan nyt suoraa, että lähtöä helpotti alueen Festival Arenalla esiintyvä Antti Tuisku, sillä jos Anatuden keikalle on mahdollisuus päästä, menee siinä mäkihyppykilpailutkin samalla! Lahden MM-kisat reissasin mediakutsulla, kiitos siitä.

Ennen perjantaita mulle oli täysin epäselvää miten urheilukisoihin tulisi pukeutua, sillä yhdistelmä ulkoilusta ja iltabileistä ei oikein auennut. Onneksi Esko osasi neuvoa oikean pukeutumiskoodin toteamalla, että paljon toppavaatetta päälle ja illalla on ihan ok bilettää toppahousuissa Areenalla ja tällä asukoodilla mentiin sekä päivä että ilta. Antti Tuiskun keikalla seurueemme kokosi ala-astetyyliin toppavaatteista ja repuista kasan ja tuiskutimme oman toppakasamme ympärillä keikan läpi. Kun muut kisavieraat jäivät iltayhdentoista aikaan vielä areenalle bailaamaan, poistui mediamaajoukkueemme kuitenkin jo kotimatkalle ja puolilta öin olin jo kotona nukkumassa. 

Ei tuo matka minusta penkkiurheilijaa kyllä tehnyt, mutta itse tapahtuma oli kyllä kokemisen arvoinen ilman hiihtofanitustakin. Oikeastaan kyllä harmittaa, että ensi viikko ja viikonloppu on sen verran kiireinen, etten ehdi lähteä Kaamoksen kanssa vielä omalle kisamatkalle Lahteen. Ehkä sitten...20 vuoden kuluttua sitten :)

Juttelimme eilen Eskon kanssa Lahdessa ollessamme pikkukaupungin ja Helsingin eroista. Esko nosti esiin asian, jota en ollut itse ajatellutkaan, mutta joka on totta. Kun pikkukaupungissa saa pienen helsinkiläiskaksion hinnalla ison talon paljuineen, ihmiset viettävät enemmän aikaa kotona kokkaillen ja oleillen. Me pienissä kaupunkiasunnoissa asuvat taas lähdemme monesti mielellämme myös kodin ulkopuolelle ja ehkäpä siksi kaikenlaiset viikonloppujen aamupalat ja brunssit ovat suosittuja. Vaikka kokkaaminen on kivaa, on kavereiden ja perheen kanssa kiva käydä syömässä myös kodin ulkopuolella. 

Yksi syy on tottakai myös se, että isommassa kaupungissa tarjontaa riittää. Uusia ravintoloita ja kahviloita tuntuu ilmestyvän nyt paljon ja omaksi ilokseni ne ovat usein tosi rentoja paikkoja. Vaikka ruokavalioni on pääasiallisesti vähähiilarinen, pidän aina välillä tällaisia viikon parin irtiottaja, jolloin en niin mieti verensokerin laskuja ja nousuja vaan syön mitä huvittaa. Silloin on kiva testailla ruokaa, joka ei muuten arkeeni kuulu ja pakko myöntää, että näinä viikkoina jätskiä ja olutta kuluu...onneksi mukaan mahtuu myös fiksumpia valintoja kuten tänään, kun kävin Rootsissa aamupalalla.

Roots sijaitsee samassa paikassa, missä Made in Kallio ennen sijaitsi. Kahvilan lisäksi Rootsista löytyy joogastudio, jota kyllä pitäisi testata ihan sen takia, että se olisi helpommassa paikassa missä nykyinen salini.  Aamupalalla oli tarjolla siemenleipää punajuurihummuksella ja puolikuivilla tomaateilla, mustaherukkaista tuorepuuroa, vihannesmehua sekä hyvää kahvia. Kaikki Rootsissa tarjoiltava ruoka on vegaanista, mikä onkin ainakin Helsingissä melko yleinen ruokavalio monella nykyään. 

Aamupala tai ennemminkin lounas (tulin Rootsiin vähän ennen yhtä saadakseni 13.00 asti tarjoiltavan aamiaisannoksen) oli tosi hyvän makuinen ja freessi. Ehkä hieman kevyt omaan makuuni, mutta onneksi aamiaiskattausta voi jatkaa aina yhtä tuhdilla raakakakulla! Tänne on ehdottomasti joskus tultava myös lapsen kanssa, sillä paikka oli aivan yhtä rento kuin Made in Kalliokin ja Kaamos varmasti tykkäisi tarjoiluista yhtä paljon kuin minäkin.

Onko teillä uusia suosikkipaikkoja aamupalailla Helsingissä?

Tuntuu, että kaikki kohisevat nyt Skamista niin, että muuta kiinnostavaa ei netistä löydykään. Paitsi että löytyy ja yllättävää kyllä suomalaisena tuotantona. Lola uppochner eli suomeksi Lola ylösalaisin perustuu Monika Fagerholmin samannimiseen kirjaan, mitä en ole valitettavasti lukenut. Harmi, sillä yleensähän kirja on aina tv-sarjaa ja leffaa parempi ja tämän kuusiosaisen sarjan kohdalla se tarkoittaisi, että kirja olisi täydellinen!

Lola ylösalaisin kertoo pienen suomenruotsalaisen kaupungin nuorista ja nuorten elämään vaikuttavista aikuisista. Juoni on todella koukuttava ja jännittävä, sillä pikkukaupungin jokaisella asukkaalla tuntuu olevan joku musta salaisuus taustalla. Ja jos ei ole, se tehdään esimerkiksi tappamalla... Lola ylösalaisin ei pääosanuorista huolimatta ole nuortensarja, vaan suunnattu aikuisille. Yksi sarjan kiinnostavimmista hahmoista on pyörätuolissa istuva Anita, joka suhtautuminen elämään on vähintäänkin kyyninen ja pelottava parantumattomasta sairaudesta johtuen. Anitaa katsellessa mua melkein pelotti olla yksin kotona!

Sarjassa on kuusi osaa, joista olen nyt katsonut neljä putkeen ja jo nyt harmittaa, että jäljellä on vain kaksi tunnin jaksoa. Se, mikä ei harmita on, että löysin sarjan nyt, sillä se poistuu Yle Areenasta viikon päästä. Eli nyt kun vielä ehtii KATSOKAA TÄMÄ!

Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa

Tässä postauksessa keskitytään vihdoinkin oikein kunnolla yhteen lempiaiheistani, nimittäin siihen kuinka löytää sopivan kokoisia vaatteita nettikaupoista. Aihe on taatusti monia kiinnostava ihan siksi, että varmasti jokaisella nettishoppailijalla on kokemusta väärän kokoisten vaatteiden tilaamisesta. Ja uskonpa, että aika moni on on kaltaiseni laiska palauttaja, joka sitten pitää vaatteen, vaikka se ei ehkä edes olisi ihan sitä oikeaa kokoa. Itselläni on nytkin käytössä viime syksynä hankkimani aivan liian isot Raiskin ulkoiluhousut, koska tilasin ne ihan vain mutu-tuntumalla, enkä jaksanut sitten palauttaa. Ja koska rakastan Raiskin vaatteita, halusin ottaa selvää miten sen oikean kokoisen vaatteen netistä oikein löytää.

Kantapään kautta olen oppinut, että kokolappuun ei kannata kiinnittää ihan liikaa huomiota. Etenkin plussamallistoissa numerot ja kirjaimet kokolapussa ovat hyvin suuntaa antavia ja verkkokaupasta ei kannata tilata jollei merkiltä löydy mittataulukkoa netistä. Mittanauhan käyttäminen onkin ainoa tapa, jolla oman koon voi varmistaa.

MITEN MITAT OTETAAN?

RINNANYMPÄRYS

Rinnanympärys on mitta, jonka perusteella vaatteen yläosat eli paidat, topit ja takit yleensä valitaan. Se otetaan rinnan korkeimmalta kohdalta niin, että mittanauha kulkee vaakasuorassa vartalon yli. Oma rinnanympärysmittani on 114cm.

VYÖTÄRÖ

LANTIO

Kun mitat on otettu, niitä verrataan verkkokaupasta löytyvään mittataulukkoon. Raiskilla perusmalliston mittataulukko löytyy täältä, R+ plussamalliston taas täältä. Koska olen plussakokoinen, niin otetaan tässä postauksessa tarkasteluun omat mittani ja plussamalliston mittataulukko.


Mittataulukon mukaan 114cm rinnanympärys viittaa yläosassa kokoon R+48 ja 108cm lantio taas R+42. Olen siis täysin eri paria ylä- ja alaosasta, mutta niin olet todennäköisesti sinäkin. Ei siis ole ihme, että syksyllä summanmutikassa tilaamani R+46 kokoiset housut eivät istu, jos kokoni onkin Raiskilla R+42 alaosassa!

Jo pelkästään näiden mittojen ottamisen ja mittataulukon luvun jälkeen vaatteen ostaminen on melko helppoa. Mutta se, mikä erottaa Raiskin R+ malliston monista muista vaatemallistoista on, että nykyään myös vaatteiden mitat löytyy verkosta ja hankittavaa vaatetta ja sen mittasuhteita on helppo verrata kotona omiin sopiviin vaatteisiin. Raiskin uuden kevätmalliston R+ tuotteiden mitat löytyvät nimen mukaan lajiteltuna täältä.


Kuvissa päälläni on Raiskin kevään uutuuksista Central R+ paita mustana sekä Ballet R+ jumppahousut mustavalkoisella printillä. Eikö muuten ole ihan mahtavan näköisiä urheiluvaatteita ja näitä tosiaan löytyy kokoon R+54 saakka! Housujen printti on upea, mutta etenkin paidan läpinäkyvä mesh-yläosa on oma suosikkini. Ja nämä vaatteet ei tosiaankaan näytä miltään ankeilta isojen tyttöjen kaavuilta, värejäkin löytyy vaikka omat valintani olivatkin nyt mustat.

MUTTA! Vaikka itse pidän myös leveän mallisista paidoista, halusin omaan jumppapaitaani vähän timmimmän linjan ja siksi kuvassa näkyvä paita ei olekaan "omaa kokoani" vaan valittu paidan mittojen mukaan niin, että vaatteen rinnanympärys on kokoa 120cm. Tällaisessa löysässä mallissa se tarkoitti, että pystyinkin hankkimaan itselleni koon R+42. Tiukoissa housuissa taas oma suosituskokoni R+42 oli oikein hyvä. Aina kannattaa siis tsekata vaatteen malli ja verrata sitä vaatteesta otettuihin mittoihin täällä, jotta se juuri omaan kroppaan ja makuun sopiva koko löytyy.


Kyllä se vähän vaivaa tosiaan vaatii, että verkkokaupasta löytää oman kokoisen vaatteen. Mutta mittaaminen on ehdottomasti vaivan arvoista ja juuri oikean kokoisissa vaatteissa on hyvä olla, liikkua ja elää.  Raiskin R+ malliston kevätuutuuksiin pääset tutustumaan täällä ja huh heijakkaa miten ihania vaatteita siellä onkaan. Erityisesti tämä harmaa takki kiinnostaa kovasti.

Toivottavasti tästä postauksesta oli apua mahdollisimman monelle verkkokauppatilauksien kanssa kamppailevalle. Kyllä niitä sopivia vaatteita vaan löytyy - myös meille pyöreämmille naisille - kun jaksaa vain kaivaa mittanauhan esiin.

LUKIJAETU: Koodilla RAISKIKEVÄT saat ilmaisen toimituksen 28.2. 2017 saakka! Koodi kattaa sekä postitoimipaikkajakelun että kotijakelun.  
Kuvat: Salla / Focus on Favourites
Kuvauspaikka: Onneksinyt

Moi, muistatteko tätä tyyppiä enää ollenkaan? :D Kaamos on pitänyt viime aikoina hiljaiseloa blogissa, mutta irl ei hiljaisuudesta ole ollut tietoakaan. Monet ovat kaipailleet blogiini lastenvaatejuttuja takaisin ja tässä olisi nyt ihan postaustoive, eli Kaamoksen tyylimieltymyksiä kunnioitettavan 5.5-vuoden ikäisenä!

Mulla on itselläni ollut vähän overdose lapsen pukemiseen ja en ole seuraillut paljoakaan lastenvaatemerkkien uusia tuulia, vaan hankkinut tarpeelliset tavat helposti ja nopeasti, lapsen omia toiveita kuunnellen. En olisi kyllä vielä pari vuotta sitten uskonut, että kiinnostus lapsen tyyliä kohtaan voi tippua niin paljon, että popit ja dropit eivät enää vie tilaa pääkopastani ollenkaan. Sisävaatteista ainoa merkki, johon tällä hetkellä satsaan taitaa olla R-collection ja muuten mennään sillä linjalla, mikä lasta sattuu miellyttämään. Ehkä pitäisi taas vähän aktivoitua näissä vaateasioissa!

Tällä hetkellä, jos oikein tulkitsen, Kaamoksella on meneillään jonkinlainen hevimiesvaihe. Päiväkodissa hän pyörii mielellään löysät colleget jalassa, mutta muuten vaatteiden pitää olla "isojen poikien" vaatteita, eli farkut ja lahkeelliset bokserit. Kuvista ei vaatteissa ole haittaa, etenkin Batman, Lego ja Star Wars-kuvat miellyttävät nyt silmää ja David Bowie paitakin käy, koska siinä on iso salama. Myös housuista löytyy salamaleikkaus, tottakai. 

Hiusten leikkaamisesta ollaan puhuttu aika paljon, sillä Kaamos alkaa itse olemaan tosi tylsistynyt siihen, että häntä puhutellaan tytöksi ja prinsessaksi. Monta kertaa olen ollut sakset kädessä valmiina leikkaamaan tukan lyhyeksi, mutta siinä vaiheessa lapsen suusta on kuulunut "muutin mieleni, ei leikatakaan". Jonkun verran hiuksia on silti tulevaisuudessa leikattava, halusi tai ei, sillä minulta peritty paksu takkuuntuva hiuslaatu ja hiustenhoidon vastaisuus eivät ole hyvä yhdistelmä. Ehkä yritän myydä jonkun surffitukkaidean kesäksi :)

Jos vaatteisiin ei muuten ole tarvinnut nyt satsata, on kenkäpuolelle satsattu senkin edestä. Kävimme tammialen aikaan Minna Parikan myymälässä ihan vain ihastelemassa, mutta sitten hyllystä löytyi ne maailman ihanimmat kultaglitteripupunkorvakengät. Se oli lapselle niin "rakkautta ensi silmäyksellä" hetki, että lopulta totesimme niiden olevan just meidän juttu. Kenkämyyjä totesi, ettei nämä sitten ole mitkään talven ja sadekelin kengät ja nyt kevättä on odotettu todella hartaasti. Monesti kultakengät ovat iltaisin jalassa ihan vaan niiden hienouden vuoksi ja niissä on selkeästi jotain erityistä merkitystä lapselle. No, ovathan ne oikeastaan ensimmäinen "pakko saada" juttu, mitä tyylipuolella on Kaamoksella koskaan ollutkaan. Toivon mukaan seuraava must have olisi vähän edullisempi.

Asia, mikä itseäni on alkanut vähän nolosti kiinnostamaan, on tyylimätsäily lapsen kanssa ja meillä onkin aika monia samanlaisia vaatteita, kuten raitapaitoja, pipoja, kenkiä ja anorakkeja. Tähänkään en olisi uskonut lähteväni mukaan, mutta kun lapsen kasvaessa ne kaikista riemunkirjavimmat printit ovat jääneet pois, on musta oikeastaan tosi kiva pukea meidät samankaltaisiin vaatteisiin. Luulen, että mätsäily kuitenkin loppuu melko nopeasti, kun lapsi huomaa kulkevansa mutsin kanssa samanlaisissa vermeissä :D

Ja kuten kuvista näkyy, nykyään meillä ei harrasteta mitään aurinkoisia ja iloisia kuvia, vaan ollaan mielellään tosi coolisti.  Tai no, sain valita onko hän coolisti vai ninjasti, mutta kuvausteknisistä syistä valitsin cooliuden. 

Tehän tiedätte sen ajattelumallin, että lapsen kanssa ei saisi mennä oikeastaan minnekään. Monien mielestä etenkin ravintolat ovat aluetta, jonne lapsilta tulisi sulkea ovet ja alkoholin juomisen näkeminen se vasta hallaa tekeekin. No, mulle on ollut viimeiset viisi ja puoli vuotta herttaisen sama mitä muut mistäkin ajattelevat, joten menen lapsen kanssa käytännössä minne haluan, kunhan itse tiedän ettei paikat vahingoita häntä eli siellä ei ole mitään pientä lasta pelottavaa. Ikärajojen salliessa toki, casinolle tai yökerhoon en ole viitsinyt lasta raahata eikä baarit ylipäätään pahimpaan dokausaikaan ole mitään perhemestoja.

En oikeastaan nykyään mieti voidaanko me Kaamoksen kanssa käydä ravintoloissa tai voinko ottaa lasin viiniä tai oluen ruuan kanssa. Mulle alkoholin nauttiminen ei useinkaan humalahakuista, vaan alkoholi on nautintoaine siinä missä hyvä ruokakin. Ja tänään ruokaa ja juomaa nautittiin Sori Brewingin uudessa taproomissa Kaisaniemessä, eli panimon baarissa.


Mutta se, missä Sori Brewing Taproom on taatusti kaupungin paras, on jäätelöannosten teko. Tilasimme Kaamokselle ja mulle puoliksi ravintolan nimikkojätskiannoksen ja voi hyvää päivää. Oli ihan pakko kysyä mitä ihmettä annoksessa oli ja huumaaviksi aineiksi paljastui Peltolan juustolan kolme erimakuista jäätelöpalloa, sitruunamascarponemousse sekä kinuskikastike että mansikkakastike. Niin överi, niin täydellinen!

Ja koska meitä ei perheskeneläisinä potkittu pihalle vaan palveltiin ihanan iloisesti ja lapsi huomioon ottaen, sanoisin ettei jäänyt viimeiseksi sunnuntailounaaksi Sorilla tämä. Hyvä fiilis ja täydet vatsat ilahduttivat vielä illallakin.