oi mutsi mutsi

Uuden vuoden juomat Pienestä

31.12.16

Voi olla, että en ole koskaan kertonut työskennelleeni aikoinani pienpanimotuotteiden parissa useamman vuoden ajan. En ollut silloin enkä ole vieläkään mikään olutexpertti, mutta tykkään kyllä juoda olutta ja vaihdella olutlaatuja fiiliksen, vuodenajan ja ruuankin mukaan. Erotan kyllä ipat ja stoutit toisistaan, mutta edelleenkin kuvailen oluita sanoilla "hyvää" ja "pahaa" kuin millään true harrastajatermeillä. Silti, vaikka harrastuneisuuteni ei ole ääripäässä, seurailen kiinnostuneena etenkin suomalaisten pienpanimojen uutisia somesta ja iloitsen, että nykyään isojen tekijöiden rinnalta löytyy iso liuta pieniä käsityöläistyyppisiä panimoita. Näillä pienillä kun on mahdollisuus kikkailla vähän jännempiä oluita kuin Lapin kullalla.

Koska craft beerit ovat nyt muutenkin pinnalla, löytyy niitä vähän joka maitokaupasta ja vahvempana Alkosta ja siksi mulla ei ole ollut mikään kiire Helsingin keskustaan Ateneuminkujalle ilmestyneeseen Pien- pienpanimotuotemyymälään. Nyt kun olimme kuitenkin kaupungilla uuden vuoden aattona ja juhlajuomat olivat vielä ostamatta, piipahdimme Pienessä Kaamoksen ja Anna-Marian kanssa hakemassa jokaiselle muutaman pullon uuden vuoden kunniaksi.

Kokonsa puolesta Pien on nimensä veroinen, mutta hyllystä löytyy tosi laaja valikoima sekä suomalaisia että ulkomaisia craft beerejä. Harmikseni etsimääni seinäjokisen Ruori Beer Companyn Ruori-olutta ei nyt valikoimasta löytynyt, mutta Kaamoksen haaviin tarttui eteläpohjalaisen Honkajoen Panimon mustikkalimu ja itsekin löysin suomalaisen juoman Pyynikin käsityöläispanimon vehnäoluen muodossa. Muut mukaan tarttuneet juomat olivat ruotsalaista vadelmaista hapanolutta sekä tanskalaista apaa. Harmi (ja tavallaan onni) vain on suomalainen alkoholilainsäädäntö, jonka vuoksi Pien-myymälän tuotteet ovat kaikki 4.7% tai alle. Se syö aika paljon valikoimaa, mutta toisaalta onhan näissä miedoissakin hyvät puolensa eikä kolme pulloa pitkän illan mittaan nautittuna ainakaan päihdytä.

Myymälän hyllylle jäi monta kiinnostavaa olutta (ja limua), ainakin nuo tuusulalaisen Cool Head Brewin oluet kiinnostavat kovasti inkiväärin ja maten käytön vuoksi :)

Näillä juomilla kohti vuotta 2017! Ihanaa juhlailtaa jengi.

Ps. Varoituksen sanana pakko kertoa, ettei Pienen paperikassit ole kovin jämerää tekoa ja kolmea olutta kantaessa pussin pohja petti juuri kotiovella. Onneksi sain pelastettua vadelmaolueni, mutta silti suosittelen pakkaamaan juomat joko omaan kassiin tai hankkimaan n. 3 euron hintaisen kangaskassin turvallisuussyistä.

4 kommenttia

Fiiliksiä Marimekon Jokapoika-paidasta

30.12.16

Marimekon Jokapoika-paita lienee klassikkovaate, jonka jokainen suomalainen tietää, vaikka ei vaatteista muuten niin välittäisikään. Suurin syy tunnettuuteen on se, että Jokapoika-paita on vanhin yhtäjaksoisesti tuotannossa ollut suomessa suunniteltu vaate ja se täytti tänä vuonna 60 vuotta. Vuokko Nurmesniemen suunnittelemasta Piccolo-kankaasta tehty peltinappinen paita on niin klassikko, että se on herättänyt mussa aina tunteita. Puolesta ja vastaan.

Tykkään Piccolo-kuosista tosi paljon, sillä epäsymmetriset raidat ja painotavan vuoksi useimmissa Piccolon väriyhdistelmissä näkyvä "kolmas väri" eli päävärien päällekkäinen sävy ja käsin tehty fiilis ovat ihania. Toisaalta Jokapoika-paitaa on näkynyt ihmisillä niin paljon, että välillä itse paita on herättänyt kyllästymistä ja tuntunut liian tavalliselta, mahtavista väreistä ja rennosta olemuksestaan huolimatta. Välillä paita on ollut boheemin taidelukiolaisen univormu, välillä sitä ovat käyttäneet designerit ja arkkitehdit, jossain vaiheessa tuntui että jokaisella kirjaston työntekijällä oli Jokapoika, puhumattakaan ammattikorkeakouluni opettajista. Ja kun pieni lapsi (omanikin) halutaan pukea siististi ja asiallisesti, mutta hauskasti vastaus on usein Jokapoika-paitaan pukeminen. Yliannostus Jokapoikaan on siis enemmän kuin totta, mutta aina välillä yllätän itseni silti haaveilemasta Jokapojasta, niin myös tänä syksynä.

Nykyään Jokapoika-paita on aika kallis hankinta ja siksi aloinkin metsästämään omaani Huuto.net:stä tavoitteena löytää hyväkuntoinen Jokapoika Miss-paita eli naisten slimmattu malli klassikosta. Se löytyikin yllättävän helposti täysin käyttämättömänä ja vain 20 eurolla, joten diili oli sillä selvä. Harmikseni Jokapoika-paidan Miss-versioissa on ollut vuosien varrella jonkin verran mitoituksellista eroavaisuutta ja tämä minun XL-kokoinen paita oli vähän pienempi, mitä Marimekolla kesällä sovittamani versio. Paita tuntuu kivalle päällä, mutta valitettavasti tämäkin vaate joutuu asukuvien jälkeen tuunattavaksi, sillä rinnan kohdalla olevia nappeja on ihan pakko siirtää hieman, jotta paita istuisi paremmin. Yksi lisäsentti rintamukseen on onneksi helppo juttu toteuttaa nappien siirrolla :)

Tässä kuvassa näkyvässä yhdistelmässä on jotain tosi nostalgista ja vanhanaikaista, sillä myös Dr Martensin kengät ovat olleet olemassa "aina", Ruitertassenin satulalaukusta puhumattakaan. Pienet jutut, kuten uudet korvakorut ja tälle ajalle tyypillinen sotkunuttura toki paljastavat kuvausvuoden eikä sitä tietenkään tarvitse piilotellakaan. Joskus on silti ihana pukeutua vähän vanhanaikaisesti ja fiilistellä sitä, että vaikka tyylimaku muuttuu, tietyistä asioista saa aina itselle ajankohtaisia. Sellainen juttu on kyllä myös Jokapoika-paita, oli se sitten suora tai vähän slimmattu.

Millaisia muistoja Jokapoika-paidat teissä herättää? Oletteko omistaneet vai onko ihan totaalinen ei tälle?

3 kommenttia

Tee (lego)työtä jolla on tarkoitus

29.12.16

Aika monen lapsen joulupaketista taisi löytyä paketillinen Legoja? Legothan on ihan mahtava lahja, sillä palikoita voi yhdistellä jo olemassa oleviin palikoihin, ohjeiden noudattaminen opettaa kärsivällisyyttä ja motorisestikin Legot on loistojuttu. Parasta tietenkin on luovuus, mitä Legot opettavat lapselle. Sehän on... no... parasta. Kai.

En silti voi olla hieman kyseenalaistamatta joko Legojen tai lapseni neroutta, sillä seuraava tilanne toistuu meillä joka joulu ja syntymäpäivä, sekä niinä paska mutsi-päivinä, jolloin päätän korvata läsnäolon puutteen Lego-paketilla ja yhteisellä rakenteluajalla. Tilanne alkaa yhteisellä intoilulla "ihan mahtava paketti, nyt tehdään tää!" ja sitten istutaan alas ja rakennetaan hartaasti. Tänä jouluna Legolta saatu paloasema sisälsi vaatimattomat 10 pussia pikkulegoja ja tuntikausien rakentelun jälkeen käännät selkäsi keittääksesi paloaseman harjakaiskahvit ja....

Palatessasi takaisin olohuoneeseen on koko komeus säpäläinä pöydällä ja lapsi onnellisempi kuin koskaan: "mä rakennan uuden, mä rakennan paremman". OKEI.

Ja sitten se rakentaa jonkun eeppisen hienon paloauton ja paloaseman yhdistelmän ja samalla oma pedagoginen minä myhäilee tyytyväisenä kuinka nokkela ja luova lapsi onkaan, kun ei tyydy valmiiksi pureskeltuihin ohjeisiin. Miten ihanasti uuden palikat tosiaankin menee vanhojen kanssa yksiin ja kuinka ennakkoluulottomasti lapsi yhdistelee ninjat, hodarimyyjät ja Star Wars-hahmot palomiesten kanssa samassa leikissä. Tämä jos jokin on sitä kehittävää tekemistä!

Ja sitten todellinen minäsi istuu olohuoneen nurkkaan kahvin kanssa ja miettii: Se mun rakentama oli kyllä silti parempi. Helvetti.

5 kommenttia

Vintage Marimekkoa, mutta miltä vuodelta?

27.12.16

Pukeuduin nuorempana usein kirppiksiltä löytämiini vintege-mekkoihin ja muutenkin vuosikymmeniä vanhoihin vaatteisiin ja asusteisiin. Kun vintagevaatteet kuuluvat vahvasti nuoruuteen, niissä on tottakai hyvä olla aikuisenakin, mutta nykyään en haluaisi olla niin läpinäkyvästi "erilainen" mitä nuorempana. Siksi vintagevaatteet ovat jääneet monesti kirppiksien rekkeihin, erilainen nuori kun en enää koe olevani, tuskin olin aiemminkaan ;)

Yllä näkyvän mekon bongasin kuitenkin Facebookin kirppikseltä, jossa entinen pomoni oli sitä hankkimassa ja mietti sen istuvuutta. Itseäni miellytti mekon värisävyt sekä jännä printti, mikä ei ollut mikään perusretro kukkajuttu ja myös malli vaikutti hauskalle. Sujahdin mukaan keskusteluun ja sanoin, että lunastan mekon mikäli se ei Lissulle istuisi ja niin kävi, että lopulta mekko löysi kodin mun luota loppusyksystä.

Mekko lienee kuvionsa perusteella 70- tai 80-luvulta, mutta koska mekossa ei mainita kuosin tai suunnittelijan nimeä eikä valmistusvuodestakaan ole mainintaa, en uskalla sanoa tästä varmasti mitään. Malli on kuitenkin ihana, kimonomainen ja se pysyy kiinni pelkän vyötärönauhan avulla. Ainoa miinus mekossa on helman käänne, jonka pitäisi pysyä paikallaan pelkästään silittämällä. No, eihän se kuvasta päätellen pysy, vaan taite löksöttää hölmön näköisesti ja kaipaa harsimista kiinni kunnolla. Harmi vain, että olen ehtinyt pitämään mekkoa jo monet kerrat päällä ennen näiden asukuvien ottamista, mutta parempi harsia helma myöhään kuin ei milloinkaan :)

Helman harsimisen jälkeen tämä mekkonen saa toimia arki- ja työmekkona, sillä vaikka printti onkin aika räväkkä, on se ehdottomasti mulle arkinen ja arjessa toimiva. On aika jännää miettiä millaisissa tilanteissa luultavasti useammallakin naisella ollutta mekkoa on ennen käytetty, onko käyttäjät olleet räväköitä printtifaneja vai onko tämän mekon kulta-aika osunut aikaan, jolloin tällaiset printit ovat olleet hyvin yleisiä ja siksi silmäänpistämättömiä?

Tietääkö kukaan Marimekkotietäjä muuten printin nimeä ja suunnittelijaa, olisi hauska kuulla!

6 kommenttia

Maailman ihanin neule lapselle + vihtiläiset nahkakintaat

26.12.16

neulepaita: Hupsistarallaa-Terhi, farkut: H&M, pipo: Costo (saatu), kintaat: Käsinetori, kengät: Pomar (saatu)

Jos jotain arvostan, niin ne on käsityötaidot, laadukkaat materiaalit ja taitavuus yhdistää nämä kaksi lahjaksi, jollaista en ikipäivänä osaisi tehdä itse. En tiedä mitä hyvää olimme tänä vuonna tehneet, sillä saimme kumpikin tällaisia lahjoja kun sekä Veera että Terhi muistivat meitä itse tehdyillä neuleilla. Veeran neulomat sukat pääsivät jalkaan jo ennen joulua kuumepäivänä, mutta Terhin paketit odottelivat melkein rauhassa jouluun asti. Melkein, sillä olin niin tyrmistynyt isosta ja pienemmästä pehmeästä paketista, jotka Terhi ohimennen meille antoi, että mun oli pakko tiirikoida ne auki jo ennen joulua. Ja tyrmistyneenä sulkea paketit ja todeta, että kässäbloggaajat on HULLUJA.

Isompi paketti sisälsi jotain niin isoa ja vaivalloista että olen vieläkin ihan mykkänä, miten joku haluaa antaa meille tällaisia lahjoja. Paketista paljastui Terhin neuloma harmaa unelmapehmeä merinovillapaita, joka on tehty maailmankaikkeuden pehmeimmästä ja upeimmasta merinovillasta, sellaisesta joka on todennäköisesti keritty merino-yksisarvisesta. Terhin mukaan lanka on Hjertegran extrafine merinoa, eli jos olette neulomassa mitä tahansa, tehkää se tästä! ( Ja jos haluatte juuri tämän paidan, tehkää se tämän ohjeen mukaan)

Ihanan lämpimän merinovillan lisäksi Kaamos sai jo vähän ennen joulua minulta lämpimän ja pehmeän lahjan, kun hankimme Tuomaan markkinoilta hänelle uudet nahkakintaat Käsinetorilta. Käsinetorin kintaat on tehty ihan tässä Helsingin vieressä Vihdissä ja perinteiseen malliin oli yhdistetty hauskoja värejä, joten näissä oli vähän twistiäkin. Tosin enemmän twistiä olisi löytynyt kullan värisestä nahasta ommelluista kintaista, mutta harmiksemme ne olivat myyty loppuun isossa koossa ihan heti. Ehkäpä ensi talveksi sitten!

ps. kuten ehkä huomaatte, päivän sana on poseeraukset, joissa näkyy kieli. Pitää itsekin ehkä kokeilla :D

4 kommenttia

Itse hankitusta paketista paljastui Muka va turbaanipipo

25.12.16

hattu: Muka va, takki: Excuse my BonBon (saatu) kengät: Halti

Olen ollut aina hattutyttöjä, sillä päähineellä saa muokattua omaa arkityyliä aina vähän hauskemmaksi. On jännä huomata, miten pelkällä päähinevalinnalla on niin iso merkitys myös siihen näyttääkö olemus huolitellulta, rennolta, boheemilta tai joltain muulta. Pipoja minulla on vino pino, mutta se vähän hienompi (mutta ei liian hieno!) hattu on ollut hankintalistalla pitkään.

Onneksi Kaamoksen mummo muistutti minua oman pikkujouluhankintansa myötä tamperelaisesta Muka va-merkistä ja heidän pipoistaan. Muka va:n peruspipo mulla on yksi jo entuudestaan, mutta se on enemmän kesäpipo, kuin talveen soveltuva (huolimatta siitä, etteivät ilmat NYT ole kovin talviset - valitettavasti) ja tyyliltäänkin vähän vääränlainen nykyisiin vaatimuksiini. Siksipä päätin, että jos Muka va:n turbaanityyppisiä rusettipipoja vain tulee vastaan ennen joulua, hankin sellaisen itselleni joululahjaksi.

Sattuma kuljetti kuin kuljettikin minut muutamaksi päiväksi Tampereelle juuri ennen joulunpyhiä ja muistaessani hatun metsästyksen päädyin Muka va:n liikkeeseen sovittelemaan hattua. Eikä se ollut mikään ihme, että Rusetti-päähine tarttui mukaani, niin kivalta se näytti päässäni ja isopäisen ihmisen onneksi löytyi myös L-koossa! Isopäinen nainen kiitti, kumarsi ja kulki kassan kautta, sillä suurin syy hatun puuttumiselle on ollut se, etten löydä helposti nättiä ja sopivan löysää mallia.

Päähineessä on kieltämättä samoja fiiliksiä, mitä Papun rusettipipossa, mutta jotenkin miellän Papun pipot sellaisiksi hiekkalaatikkomammojen pipoiksi kun taas tämä malli on juurikin sen tarvittavan asteen fancympi. Eikä onneksi niin tunnistettava, mitä Papun suursuosikki!

Erityiseksi Muka va:n Rusetin tekee se, että materiaalina on suomessa neulottu Reilun kaupan puuvilla ja myös ompelutyö on tehty Suomessa. Ei sillä, että jokainen asusteeni olisi tai pitäisikään olla suomalaista tekoa, mutta onhan näinkin suomalainen tuote aina satsaus myös suomalaiseen työhön, pelkän suunnittelun lisäksi kun suomalaiseen tuotantoketjuun kuuluu kankaan valmistus ja ompelukin sekä tietenkin hyvä asiakaspalvelu, jota Muka va:n liikkeestä sain.

Pääasia on tietenkin, että diggailen uudesta hatustani tosi paljon ja uskoisin käyttäväni sitä pitkälle kevääseen. Ja kyllä, 25.12. olkoon se päivä, jolloin keväästäkin voi jo alkaa haaveilemaan :)

0 kommenttia

Joulun punaa huulille!

24.12.16

Heippa pitkästä aikaa ja hyvää joulua! Tässä taisikin vierähtää koko bloggaushistoriani pisin postaustauko, mutta kuten Instagramissa mua seuraavat tietää, hengissä ollaan vaikka blogiin ei sisältöä ole tuotettukaan hetkeen.

Postaustauon aikana joulukin saapui kuin yllättäen, ja vaikka ei ole mikään jouluihminen, olen tänä vuonna fiilistellyt joulua jotenkin melko paljon. Yksi parhaimmista jouluhömpötyksistä on ollut etsiä paras joulunpunainen huulipuna, mitä Helsingistä löytyy ja mielestäni löysin kyllä voittajan. Harmi vain, että mistään 100% luonnontuotteesta ei ole kysymys, mutta huulipunissa sävy, tuntuma, kiilto ja pysyvyys ovat niin tärkeitä juttuja, etten halua tehdä kompromisseja.

Oman joulupunani piti siis olla se kaikista klassisin kirkas "Marilyn-punainen", ei liian paksu, ehdottomasti kunnolla kiiltävä ja tuntumaltaan kevyt, mutta hyvin pigmenttinen. Vietin melko pitkän tovin kierrellen huulipunahyllyjä, kunnes Sokoksen Urban Decayn osastolla tärppäsi ja Sheer-sarjan Sheer f-Bomb. Mielestäni tässä punassa osui kaikki kohdalleen ja parasta tietenkin, että sävy sopi hyvin tuohon Saiturin pörssin bling bling-tonttulakkiin ;)

Täydellisen joulupunan myötä toivottelen hyvää joulua kaikille ja palataan asiaan mahdollisimman pian!