Täysimetys on ohitse. Tein sitä 5 kuukautta ja 3 viikkoa ja 2 päivää. Jäppinen aikoo täyttää puoli vuotta ensikuun alussa. Viime viikosta lähtien olemme kokeilleen kiinteitä ja meininki on ollut hurja. Bataattisosetta pieni määrä lautasella ja äiti täyttää lusikan ja laittaa sen sitten oikeaan käteen. Siitä se sitten lähtee itsevarmasti suuta kohti, suuhun, silmään tai korvaan. Hämmästyttävän usein suuhun. Viime viikolla teimme tuon kahdesti. Viikonloppuna juhlimme yhdellä kurkun palalla. Tällä viikolla hieman luumusosetta ja tänään isin kanssa porkkana-perunaa ja maitoa mukista. Ja tänään tyyppi sai maissinaksun toiselta blogivauvalta ja mun periaatteessa piti olla niitä(kin) vastaan, sillä vielä vuosi sitten kirjoitin toiseen blogiini jotain jeesustelua, että ei ikinä niitä. Meni jo, hups.

Muita merkkipaaluja päähenkilön elämässä:

muutama hammas on tullut
uskoakseni ryömiminen on muutamista päivistä kiinni
kierii ja sekoilee

Mutta eipä mulla muutaku et se täysimetys on nyt siis loppu.

Täysimetys on ohitse. Tein sitä 5 kuukautta ja 3 viikkoa ja 2 päivää. Jäppinen aikoo täyttää puoli vuotta ensikuun alussa. Viime viikosta lähtien olemme kokeilleen kiinteitä ja meininki on ollut hurja. Bataattisosetta pieni määrä lautasella ja äiti täyttää lusikan ja laittaa sen sitten oikeaan käteen. Siitä se sitten lähtee itsevarmasti suuta kohti, suuhun, silmään tai korvaan. Hämmästyttävän usein suuhun. Viime viikolla teimme tuon kahdesti. Viikonloppuna juhlimme yhdellä kurkun palalla. Tällä viikolla hieman luumusosetta ja tänään isin kanssa porkkana-perunaa ja maitoa mukista. Ja tänään tyyppi sai maissinaksun toiselta blogivauvalta ja mun periaatteessa piti olla niitä(kin) vastaan, sillä vielä vuosi sitten kirjoitin toiseen blogiini jotain jeesustelua, että ei ikinä niitä. Meni jo, hups.

Muita merkkipaaluja päähenkilön elämässä:

muutama hammas on tullut
uskoakseni ryömiminen on muutamista päivistä kiinni
kierii ja sekoilee

Mutta eipä mulla muutaku et se täysimetys on nyt siis loppu.

Muistatteko mun leikkikaaren? Ihan mahtavaa, että moni muukin innostui askartelemaan itse kivemman näköisen leikkimaton ideani pohjalta! Tässä muutama kuva eri blogeista, ekana omani. Olen varma, että joku muukin ilmotti tehneensä oman, mutta kuka se oli? Laittakaa linkkejä alle, leikkikaarituunaajat!

oma

Elämän suola ja sokeri-blogin matto

Ruusukujan Onnelin matto

Muistatteko mun leikkikaaren? Ihan mahtavaa, että moni muukin innostui askartelemaan itse kivemman näköisen leikkimaton ideani pohjalta! Tässä muutama kuva eri blogeista, ekana omani. Olen varma, että joku muukin ilmotti tehneensä oman, mutta kuka se oli? Laittakaa linkkejä alle, leikkikaarituunaajat!

oma

Elämän suola ja sokeri-blogin matto

Ruusukujan Onnelin matto

Jumppaamisongelmaan taisi tulla nopea ratkaisu, sillä huomasin pleikkari komoselle ilmestyneen tänään Move Fitness-pelin. Move-ohjaimet saimme jo viime keväänä, mutta urheilun sijaan olen vain mäiskinyt myyriä ja karhuja Start the Partylla. Lähinnä urheilua on ollut Dance Star Party-pelin häpeällisen rytmitajuttomat tanssiesitykset, mutta viimeistään joulun jälkeen voisi kyllä kokeilla Move Fitnessiä naapureiden iloksi. Tömp tömps vaan. Edelleen harmitusta aiheuttaa PS3:n moveohjaimien huijausmahdollisuus, sillä "itseäsihän sä vaan huijaat" ei aina toimi, kun voitontahto on suuri. PS3 kun ei edelleenkään huomaa koko kroppaa, vaan pelkästään move-ohjainten liikkeen, mikä saattaa tehdä Fitness-harrastuksesta ei niin tehokasta.

Tanssi on kuitenkin ollut Movella pakostikin tehokasta, kun on köyttänyt jäppisen selkään ja antanut mennä. Jonkunlaista oman kehon painoilla tehtävää lihasurheilua tässä kaipaisi tanssin oheen, mutta taitaa tuo uutukainenkin olla enemmän aerobiseen kuntoon vaikuttavaa. Plussana tuo promovideo ainakin osoittaa, että kumpikin movekapula pääsee käyttöön. Yleensähän movella on tähän asti käyttänyt vain toista.

Jos joku on jo ehtinyt testaamaan, niin äkkiä mielipiteitä! Tosin toi peli on  tullut kauppoihin vasta tänään, joten tuskinpa moni on ehtinyt sitä vielä hankkimaan.

Jumppaamisongelmaan taisi tulla nopea ratkaisu, sillä huomasin pleikkari komoselle ilmestyneen tänään Move Fitness-pelin. Move-ohjaimet saimme jo viime keväänä, mutta urheilun sijaan olen vain mäiskinyt myyriä ja karhuja Start the Partylla. Lähinnä urheilua on ollut Dance Star Party-pelin häpeällisen rytmitajuttomat tanssiesitykset, mutta viimeistään joulun jälkeen voisi kyllä kokeilla Move Fitnessiä naapureiden iloksi. Tömp tömps vaan. Edelleen harmitusta aiheuttaa PS3:n moveohjaimien huijausmahdollisuus, sillä "itseäsihän sä vaan huijaat" ei aina toimi, kun voitontahto on suuri. PS3 kun ei edelleenkään huomaa koko kroppaa, vaan pelkästään move-ohjainten liikkeen, mikä saattaa tehdä Fitness-harrastuksesta ei niin tehokasta.

Tanssi on kuitenkin ollut Movella pakostikin tehokasta, kun on köyttänyt jäppisen selkään ja antanut mennä. Jonkunlaista oman kehon painoilla tehtävää lihasurheilua tässä kaipaisi tanssin oheen, mutta taitaa tuo uutukainenkin olla enemmän aerobiseen kuntoon vaikuttavaa. Plussana tuo promovideo ainakin osoittaa, että kumpikin movekapula pääsee käyttöön. Yleensähän movella on tähän asti käyttänyt vain toista.

Jos joku on jo ehtinyt testaamaan, niin äkkiä mielipiteitä! Tosin toi peli on  tullut kauppoihin vasta tänään, joten tuskinpa moni on ehtinyt sitä vielä hankkimaan.

Viime aikoina olemme tunkeneet moniin paikkoihin, missä on paljon ihmisiä.

1. Anssi Kasitonnin Ars Fennica-näyttelyn avajaiset Amos Anderssonin taidemuseossa. Loistava näyttely muuten. Ja pakko mainita tenavan potkarista, mikä on museokamaa taidebloggari AnneVeen äitiyspakkauksesta vuodelta miekka ja kivi.


2. Aleksanterin kadun jouluvalojen syttyminen. Tosi hieno homma, senaatintorin joulupukki puhui helsinkiä ja sytytti jouluvalot, jotka eivät näkyneet koska oli liian valoisaa. Jotenkin olisin luullut tämän tapahtuman astetta hehkeämmäksi, kun monien joulutraditioihin kuuluu. Me ehkä jätetään ensi vuonna väliin.


3. Rudolf Steiner koulun joulumyyjäiset. Paljon ihmisiä ja julkkisbongaus: Kari Hotakainen möi omaa kirjaansa. Ei meillä maalla koskaan näkynyt julkkiksia. Eikä muuten näy tuossa kuvassakaan, kun en kehdannut ottaa kuvaa todistusaineistoksi.

Viime aikoina olemme tunkeneet moniin paikkoihin, missä on paljon ihmisiä.

1. Anssi Kasitonnin Ars Fennica-näyttelyn avajaiset Amos Anderssonin taidemuseossa. Loistava näyttely muuten. Ja pakko mainita tenavan potkarista, mikä on museokamaa taidebloggari AnneVeen äitiyspakkauksesta vuodelta miekka ja kivi.


2. Aleksanterin kadun jouluvalojen syttyminen. Tosi hieno homma, senaatintorin joulupukki puhui helsinkiä ja sytytti jouluvalot, jotka eivät näkyneet koska oli liian valoisaa. Jotenkin olisin luullut tämän tapahtuman astetta hehkeämmäksi, kun monien joulutraditioihin kuuluu. Me ehkä jätetään ensi vuonna väliin.


3. Rudolf Steiner koulun joulumyyjäiset. Paljon ihmisiä ja julkkisbongaus: Kari Hotakainen möi omaa kirjaansa. Ei meillä maalla koskaan näkynyt julkkiksia. Eikä muuten näy tuossa kuvassakaan, kun en kehdannut ottaa kuvaa todistusaineistoksi.

Pitkätvartiset tossut olivat paremmat mitä kuvittelin, sillä ensiksikin herra sukkavihaaja ei saa imeskeltyä niitä pois jalasta. Toiseksi ne on helppo ottaa halutessaan pois vain vetämällä, eikä vaikkapa kirpparilla ihmispaljoudessa tarvitse suorittaa operaatio villahousunpoistoa. Kantoliinassa tai -repussa lasta kantaessa yläkroppa on niin lähellä äidin kehoa, ettei erillisiä välivaatteita ainakaan vielä ole tarvinnut. (Se voi kuulostaa uskomattomalta, mutta pelkkä body yläosana riittää.) Jalat kuitenkin ovat vähän paketista erillään ja tarvitsevat lämpöä eri tavoin mitä tiukassa paketissa oleva yläosa.

Tähän asti olemme menneet merinovillaisilla housuilla, joiden sijasta olen nyt kokeillut Villiankasta saatuja pitkiä tossuja. Tossut ovat kätevämmät, koska ne saa tosiaan helpommin irti jalasta läkähdyskohtauksen iskiessä. Tosin pakkasten tullen on varmasti sekä merinovillahousut että -tossut päällekäin pakattuina jalassa.

Tossujen merkki ManyMonths on tuttu mulle jo entuudestaan. Sain tuttavalta hänen lapsensa vanhan ManyMonthsin merinovillaisen unipussin meille ja se oli ensimmäinen kosketukseni merinovillavaatteisiin. Ei ne muuten turhaa hehkuta, konkariäidit merinovillaa siis. Noissa tossuissa kuten muissakin ManyMonths tuotteissa on koko räätälöity niin, että käyttöikä on mahdollisimman pitkä. Koot ovat Charmer (vauva) ja Explorer (6kk-18kk) ja uskoisin niiden todella menevän luvatun ajan. Ja vaikka itse tuote onkin merinoa, on tossujen kärki näppärästi tuollaista vettä pitävämpää matskua, jotta hätätapauksessa tyypin voi laskea seisomaankin hetkeksi vaikka asfaltille ilman että jalat kastuvat. Eivätkä muuten ole hinnalla pilattu, yksi tossupari maksaa 18.90 ja jos näitä käyttää villahousun tilalla, mahtuvat ne paljon kauemmin mitä yhden koon villikset. Aikuisillekin saisivat tehdä tuollaista säärystinmallisena, minä hankkisin heti yhdet reisivillikset, köh, mustavalkoisina.


Villiankkahan on yksi pääkaupunkiseudun parhaimmista lastentarvikeliikkeistä, jos on vähääkään kallellaan tällaiseen vaihtoehtoisempaan hommaan. Ja vaikkei olisikaan. Itse kävin ostamassa sieltä kesällä kantoliinarenkaita ja kuten jotkut muistavat, kauppahan avattiin vartavasten minulle sen kesäloma-aikana :) Palvelu siis pelaa. Pikkulinnut myös lauloivat, että Tulan kantoreput rantautuvat Villiankkaan mahdollisesti piankin, joten niitäkin saa kohta ihan livenä hypistellä Espoossa.

ps. Jos joku tarkkasilmäinen huomaa, niin turkoosissa haalarissa on telttoja. Reklamoimani tuote korvattiin potkuhousuilla ja tavallisilla housuilla. Valittaminen kannattaa.

Pitkätvartiset tossut olivat paremmat mitä kuvittelin, sillä ensiksikin herra sukkavihaaja ei saa imeskeltyä niitä pois jalasta. Toiseksi ne on helppo ottaa halutessaan pois vain vetämällä, eikä vaikkapa kirpparilla ihmispaljoudessa tarvitse suorittaa operaatio villahousunpoistoa. Kantoliinassa tai -repussa lasta kantaessa yläkroppa on niin lähellä äidin kehoa, ettei erillisiä välivaatteita ainakaan vielä ole tarvinnut. (Se voi kuulostaa uskomattomalta, mutta pelkkä body yläosana riittää.) Jalat kuitenkin ovat vähän paketista erillään ja tarvitsevat lämpöä eri tavoin mitä tiukassa paketissa oleva yläosa.

Tähän asti olemme menneet merinovillaisilla housuilla, joiden sijasta olen nyt kokeillut Villiankasta saatuja pitkiä tossuja. Tossut ovat kätevämmät, koska ne saa tosiaan helpommin irti jalasta läkähdyskohtauksen iskiessä. Tosin pakkasten tullen on varmasti sekä merinovillahousut että -tossut päällekäin pakattuina jalassa.

Tossujen merkki ManyMonths on tuttu mulle jo entuudestaan. Sain tuttavalta hänen lapsensa vanhan ManyMonthsin merinovillaisen unipussin meille ja se oli ensimmäinen kosketukseni merinovillavaatteisiin. Ei ne muuten turhaa hehkuta, konkariäidit merinovillaa siis. Noissa tossuissa kuten muissakin ManyMonths tuotteissa on koko räätälöity niin, että käyttöikä on mahdollisimman pitkä. Koot ovat Charmer (vauva) ja Explorer (6kk-18kk) ja uskoisin niiden todella menevän luvatun ajan. Ja vaikka itse tuote onkin merinoa, on tossujen kärki näppärästi tuollaista vettä pitävämpää matskua, jotta hätätapauksessa tyypin voi laskea seisomaankin hetkeksi vaikka asfaltille ilman että jalat kastuvat. Eivätkä muuten ole hinnalla pilattu, yksi tossupari maksaa 18.90 ja jos näitä käyttää villahousun tilalla, mahtuvat ne paljon kauemmin mitä yhden koon villikset. Aikuisillekin saisivat tehdä tuollaista säärystinmallisena, minä hankkisin heti yhdet reisivillikset, köh, mustavalkoisina.


Villiankkahan on yksi pääkaupunkiseudun parhaimmista lastentarvikeliikkeistä, jos on vähääkään kallellaan tällaiseen vaihtoehtoisempaan hommaan. Ja vaikkei olisikaan. Itse kävin ostamassa sieltä kesällä kantoliinarenkaita ja kuten jotkut muistavat, kauppahan avattiin vartavasten minulle sen kesäloma-aikana :) Palvelu siis pelaa. Pikkulinnut myös lauloivat, että Tulan kantoreput rantautuvat Villiankkaan mahdollisesti piankin, joten niitäkin saa kohta ihan livenä hypistellä Espoossa.

ps. Jos joku tarkkasilmäinen huomaa, niin turkoosissa haalarissa on telttoja. Reklamoimani tuote korvattiin potkuhousuilla ja tavallisilla housuilla. Valittaminen kannattaa.

Jes mikä kirppispäivä! Aamupäivän löydöt Vallilan Valtterista makaavat valitettavasti tyypin isän luona, jonne roudasin ne ennen perheretkeämme. Mutta pakko silti hieman purkaa kuormaa netistä löytyvin kuvin!


n. 2.5m Vallila Interiörin Pengerkatu-kangasta kuvan värissä 3.5 eur!! Voi pojat olin onnellinen, sillä jo viikko takaperin Vallilan ravintolapäivässä tätäkin kangasta ihailin.

Ja uuteen kotiin jotakin pientä, seinäjokisen Päivi Rintaniemen Amfora-merkin öljyruukku 3 eur, Ratian mustavalkoinen tekstimuki 0.5 eur sekä pari Aarikan turkoosiraidallista säilytyspurkkia yht 5 eur. Ainiin, ja kasa pieniä puulautasia + kynttilänjalka yhteensä euron. *hyppii ilosta*

1.12 on muuten Vallilan uuden malliston nettilanseeraus. Odotan kyllä tosi lujaa mitä tulevan pitää, Vallilan printit kun tuntuvat paranevan mallisto mallistolta. Uskoisi, että ainakin Vallilan kaksiossa on silloin kuhinaa.

Ps. Avaan oman kirppiksen blogin yhteyteen piakkoin ja kirjoitan kyllä tänne tekstipuolellekin kun sinne uutta tavaraa putkahtaa. Luultavasti joulun jälkeen lähtee Baby Björnin maailman paras sitteri jatkamaan maailmanvalloitusta, sillä täällä ei paljon pysytä enää paikallaan. Myös laadukkaita merkkikantoliinoja lähtee uusiin koteihin (Haikarankehto ja Didymos) kunhan saan kuvat otettua. Tosin niitä saa kysellä ja varata vaikka hetikin.

Jes mikä kirppispäivä! Aamupäivän löydöt Vallilan Valtterista makaavat valitettavasti tyypin isän luona, jonne roudasin ne ennen perheretkeämme. Mutta pakko silti hieman purkaa kuormaa netistä löytyvin kuvin!


n. 2.5m Vallila Interiörin Pengerkatu-kangasta kuvan värissä 3.5 eur!! Voi pojat olin onnellinen, sillä jo viikko takaperin Vallilan ravintolapäivässä tätäkin kangasta ihailin.

Ja uuteen kotiin jotakin pientä, seinäjokisen Päivi Rintaniemen Amfora-merkin öljyruukku 3 eur, Ratian mustavalkoinen tekstimuki 0.5 eur sekä pari Aarikan turkoosiraidallista säilytyspurkkia yht 5 eur. Ainiin, ja kasa pieniä puulautasia + kynttilänjalka yhteensä euron. *hyppii ilosta*

1.12 on muuten Vallilan uuden malliston nettilanseeraus. Odotan kyllä tosi lujaa mitä tulevan pitää, Vallilan printit kun tuntuvat paranevan mallisto mallistolta. Uskoisi, että ainakin Vallilan kaksiossa on silloin kuhinaa.

Ps. Avaan oman kirppiksen blogin yhteyteen piakkoin ja kirjoitan kyllä tänne tekstipuolellekin kun sinne uutta tavaraa putkahtaa. Luultavasti joulun jälkeen lähtee Baby Björnin maailman paras sitteri jatkamaan maailmanvalloitusta, sillä täällä ei paljon pysytä enää paikallaan. Myös laadukkaita merkkikantoliinoja lähtee uusiin koteihin (Haikarankehto ja Didymos) kunhan saan kuvat otettua. Tosin niitä saa kysellä ja varata vaikka hetikin.

Ensimmäinen vuoden 2011 joululahjalistani on suunniteltu raskaana olevalle naiselle ja pitää lähinnä sisällään sitä mitä itse olisin halunnut mutten saanut. Aika tramaattista. Mukavien vinkkien lisäksi tein muutamia esimerkkejä ei-niin-hyvistä lahja-ideoista, mitä raskaana olevat valitettavasti saattavat saada. Ensin kuitenkin ne kivemmat jutut.


Vuoristopipo Hankala-merkiltä. Petra Hankaniemen suunnittelema pipo, minkä merkki kertoo kaiken. Tyylikäs jo raskaana, tarpeellinen viimeistään seuraavana talvena pulkkaillessa. Luomupuuvillaa n. 35 eur

Honore des Presin NU green eau de toilette. Ihana 100% ekologinen tuoksu nyt pienemmässä 50ml koossa, pakattuna hillopurkkiin. Kävin tänään Nudgessa testaamassa ja tämän tuoksun minttu, ruoho ja rakuuna toimivat yhteen melkein liiankin hyvin. Tuoksutalon edustaja kertoi keväällä, että Honore des presin tuoksuista juuri Nu green on etenkin raskaana olevien suosiossa Ranskassa. n.69 eur

Pellavakankainen lämpötyyny sisältää luomuvehnää. Sopii kaikenlaisiin kolotustiloihin muutaman minuutin lämmityksellä ja lämmittää sängyssä ihanasti. Itse tiputan vehnätyynyyn Frantsilan yrttitilan Laineen liplatus-öljysekoituitusta ja kietaisen tyynyn myös lapsen ympäri lämmittämään. Hyvin toimii, vaikka meillä onkin kuvasta poikkeava (ja paljon hienompi!) mäyräkoiramalli Hagiksen kauppahallista. Kuvan pussi 19.90 Clas Ohlson

Itse olisin raskausaikana halunnut limsakoneen. En saanut, eikä sitä ole vieläkään. Lidlistä roudatessa kivennäisvesi tulee litrahinnaltaan varmasti halvemmaksi, mutta raskaana kaiken olisi syytä olla metrin säteellä. Etenkin hiilihapollisten juomien. Kuvan kone Soda Stream Genesis 95 eur.


Raw Gaian 100% vegaaninen hierontaöljy For her babies tuoksuu rauhoittavan laventeliselle ja kosteuttaa tehokkaasti kutisevan ihon, esimerkiksi vatsan seudulta. Sopii myös vauvojen hierontaöljyksi raskauden jälkeen ja on oma suosikkini kylvyn jälkeen sekä vauvalle että itselle. n.17 eur

Tämän kirjan olisin halunnut lukea raskaana. Se kuitenkin ilmestyi lapsen ollessa tukevasti jo käsivarsillani. Elina Tanskasen Jetlagissa - yhdellä kädellä kirjoitettu opus vauvavuoteen on mukavan simppeli ja helppolukuinen kirja vauvavuodesta ja varmasti tämän hetken paras opas tulevaan perhe-elämään. Parempi lukea ennen lasta , keskeyttämättä. Lue näyte täältä! n. 25 eur

EI AINAKAAN NÄITÄ!

ei tätä: masukipsi. Tuskin tarvii perustella.

ei tätä: lastenvaatteet eivät ole odottavalle sopivia - ikinä

ei tätä: välilihaöljy. Kaikesta ei tarvitse muistuttaa jouluna.

Ensimmäinen vuoden 2011 joululahjalistani on suunniteltu raskaana olevalle naiselle ja pitää lähinnä sisällään sitä mitä itse olisin halunnut mutten saanut. Aika tramaattista. Mukavien vinkkien lisäksi tein muutamia esimerkkejä ei-niin-hyvistä lahja-ideoista, mitä raskaana olevat valitettavasti saattavat saada. Ensin kuitenkin ne kivemmat jutut.


Vuoristopipo Hankala-merkiltä. Petra Hankaniemen suunnittelema pipo, minkä merkki kertoo kaiken. Tyylikäs jo raskaana, tarpeellinen viimeistään seuraavana talvena pulkkaillessa. Luomupuuvillaa n. 35 eur

Honore des Presin NU green eau de toilette. Ihana 100% ekologinen tuoksu nyt pienemmässä 50ml koossa, pakattuna hillopurkkiin. Kävin tänään Nudgessa testaamassa ja tämän tuoksun minttu, ruoho ja rakuuna toimivat yhteen melkein liiankin hyvin. Tuoksutalon edustaja kertoi keväällä, että Honore des presin tuoksuista juuri Nu green on etenkin raskaana olevien suosiossa Ranskassa. n.69 eur

Pellavakankainen lämpötyyny sisältää luomuvehnää. Sopii kaikenlaisiin kolotustiloihin muutaman minuutin lämmityksellä ja lämmittää sängyssä ihanasti. Itse tiputan vehnätyynyyn Frantsilan yrttitilan Laineen liplatus-öljysekoituitusta ja kietaisen tyynyn myös lapsen ympäri lämmittämään. Hyvin toimii, vaikka meillä onkin kuvasta poikkeava (ja paljon hienompi!) mäyräkoiramalli Hagiksen kauppahallista. Kuvan pussi 19.90 Clas Ohlson

Itse olisin raskausaikana halunnut limsakoneen. En saanut, eikä sitä ole vieläkään. Lidlistä roudatessa kivennäisvesi tulee litrahinnaltaan varmasti halvemmaksi, mutta raskaana kaiken olisi syytä olla metrin säteellä. Etenkin hiilihapollisten juomien. Kuvan kone Soda Stream Genesis 95 eur.


Raw Gaian 100% vegaaninen hierontaöljy For her babies tuoksuu rauhoittavan laventeliselle ja kosteuttaa tehokkaasti kutisevan ihon, esimerkiksi vatsan seudulta. Sopii myös vauvojen hierontaöljyksi raskauden jälkeen ja on oma suosikkini kylvyn jälkeen sekä vauvalle että itselle. n.17 eur

Tämän kirjan olisin halunnut lukea raskaana. Se kuitenkin ilmestyi lapsen ollessa tukevasti jo käsivarsillani. Elina Tanskasen Jetlagissa - yhdellä kädellä kirjoitettu opus vauvavuoteen on mukavan simppeli ja helppolukuinen kirja vauvavuodesta ja varmasti tämän hetken paras opas tulevaan perhe-elämään. Parempi lukea ennen lasta , keskeyttämättä. Lue näyte täältä! n. 25 eur

EI AINAKAAN NÄITÄ!

ei tätä: masukipsi. Tuskin tarvii perustella.

ei tätä: lastenvaatteet eivät ole odottavalle sopivia - ikinä

ei tätä: välilihaöljy. Kaikesta ei tarvitse muistuttaa jouluna.

Haba on kasvanut pikkuhiljaa lapsen myötä ja raskauden aikainen nolla-olotilakin alkaa olla takanapäin. Tekisi mieli liikkua muutenkin kuin Kelaan.

Vuosia sitten olin valikoiva himoryhmäliikkuja.Tykkään todella simppeleistä, mutta fyysisesti haastavista lajeista, kuten spinning ja body pump. En ole koskaan pitänyt perus hyppää kuvioissa-tunneista, tanssi on painajaiseni. Zumbaa en ole kokeillut, mutta näin unta ettei sekään onnistunut.

Nyt on vain "pieni" haaste. Vauvaa pitäisi kuljettaa mukana tunneilla, sillä säännöllinen jumppaharrastus ei vain toimi epäsäännöllisillä lapsenvahtivuoroilla. Olen kuullut, että nykyään kuntosaleilla on myös lapsenvahtipalveluita, mutta voiko kohta 6kk ikäistä tyyppiä jättää sellaiseenkaan? Maksaako ne erikseen? Jonkinlaista vauva painona jumppaa ilmeisesti myös olisi olemassa. Entä mitä sanoo spinningohjaaja jos mulla on lapsi kantorepussa takana? Lapsiystävällinen kuntosali - onko sellaista olemassakaan?

Googlettamisen sijaan kysynkin teiltä onko kukaan muu yhdistänyt lasta ja jumppaamista onnistunein tuloksin? Missä olisi hyvät ja mielellään edukkaat olosuhteet liikkumiseen Helsingissä? Kaikki vinkit työväen opistoista ketjusaleihin otetaan vastaan, kunhan lapsen voi jotenkin ottaa mukaan ja askelsarjoja ei tarvitse opetella.

Haba on kasvanut pikkuhiljaa lapsen myötä ja raskauden aikainen nolla-olotilakin alkaa olla takanapäin. Tekisi mieli liikkua muutenkin kuin Kelaan.

Vuosia sitten olin valikoiva himoryhmäliikkuja.Tykkään todella simppeleistä, mutta fyysisesti haastavista lajeista, kuten spinning ja body pump. En ole koskaan pitänyt perus hyppää kuvioissa-tunneista, tanssi on painajaiseni. Zumbaa en ole kokeillut, mutta näin unta ettei sekään onnistunut.

Nyt on vain "pieni" haaste. Vauvaa pitäisi kuljettaa mukana tunneilla, sillä säännöllinen jumppaharrastus ei vain toimi epäsäännöllisillä lapsenvahtivuoroilla. Olen kuullut, että nykyään kuntosaleilla on myös lapsenvahtipalveluita, mutta voiko kohta 6kk ikäistä tyyppiä jättää sellaiseenkaan? Maksaako ne erikseen? Jonkinlaista vauva painona jumppaa ilmeisesti myös olisi olemassa. Entä mitä sanoo spinningohjaaja jos mulla on lapsi kantorepussa takana? Lapsiystävällinen kuntosali - onko sellaista olemassakaan?

Googlettamisen sijaan kysynkin teiltä onko kukaan muu yhdistänyt lasta ja jumppaamista onnistunein tuloksin? Missä olisi hyvät ja mielellään edukkaat olosuhteet liikkumiseen Helsingissä? Kaikki vinkit työväen opistoista ketjusaleihin otetaan vastaan, kunhan lapsen voi jotenkin ottaa mukaan ja askelsarjoja ei tarvitse opetella.

Kävimme tänään tyypin ja hänen wannabe stokkamummokummitädin kanssa Idässä. Kuvissa näkyy myös uusi kantorotsini, mikä palveli moitteettomasti matkan. Pinkki pokkarikamera teki paluun ja kuviin saatiin muotibloggariasentokin kengänkärkineen. Kuvia en jaksanut muokata saman kokoisiksi, sillä ei tämä mikään Pupulandia ole.