Olen pikkuhiljaa selkävaivojen helpottaessa aloittamassa kantamista uudelleen ja siksi ilahduin kun näin antikvariaatin ikkunassa kapalo ja kantoliina-kirjan vitosella. Tiesin tuon kirjan olemassa olosta jo aiemmin, mutta en ollut saanut sitä hankittua ja nyt sen sitten ostin mukaani, tarkoituksena opetella selkäsidontaa iltapuhteina.

Vaan olipa kirja! Huuh. Jos olisin edes avannut kirjaa, olisi se jäänyt hankkimatta, sillä liinailuohjeet olivat ihan hulluja. Katsokaapa näitä kuvia, onko joku asia vähän vinksallaan?


Aivan. KAIKISSA selkäsidonnoissa oli lapsi täysin väärinpäin! "Ranskalaisittain" sidottuna kantoliinaa voi käyttää kuulkaa kauppakassinakin ohjeen mukaan. Mitä hittoa lapselle tapahtuu jos äiti vaikka kumartuu eteenpäin? Lapsen selkähän ojentautuu täysin taaksepäin mikäli hän myötäilee äidin liikettä. Noissa asennoissa lapsi sekä kulkee väärinpäin ja roikkuu että ei näe vanhempaansa yhtään, tosi näppärää.

 Mutta sitten tulikin paras osuus, nimittäin tämä:


Noniin, siitä sitten vain mainostushommiin. Meikäläisellä ei onneksi ole yritystä mitä mainostaa, joten voi olla lapsikin vähän paremmassa asennossa.

Kirja on ilmestynyt jo (?) 2006, mutta luulisi silloinkin olleen jotakin parempaa faktaa tarjolla kuin tämän kaltainen hömppä. Mutta onneksi liinailu ei ole mitään rakettitiedettä ja sain kiskottua lapsen ekaa kertaa yksin takasidontaan ilman minkäänlaisia ohjeita. Siellä se keikkui tyytyväisenä vaikka sidonta tuskin suurennuslasia kestäisikään. Nyt pitäisi varmaan metsästää joku hyvä takasidonnan opiskeluun tarkoitettu video netistä. Onko ehdotuksia?

Kantamisjuttuja ei täällä olekaan ollut pitkään aikaan että laitetaanpa nyt. Yleensähän hörhöilypostaukset verottavat lukijoitani, joten tehdään samalla laadunkarsintaa :D Tula-kantoreppuihin on nimittäin tullut mainioita lisäosia, mikä tekee siitä entistä kätevämmän pitkällä aikavälillä. Katsotaanpa nyt kuvat ja selitetään sitten.

Vauvatuki

Kun Tulaa ja toista laatumerkkiä Manducaa vertaa, yksi ero on ollut Tulasta puuttuva vauvatuki, mikä mahdollistaa kantamisen ennen sammakkoasentoon venymistäkin. Manducasta on löytynyt tuki jo pitkään, ja nyt Tulastakin se löytyy erillisenä lisäosana.

On tosi hyvä, että vauvatuki on erillään ostettava lisäosa, sillä esimerkiksi meillä sille ei olisi nyt käyttöä, joten turhaahan sitä olisi ostaa ja omistaa repun mukana, varsinkin kun se näkyy repun hinnassa jos se on.

Erillisten vauvatukien hinta on n. 25 euroa, löytyy esimerkiksi täältä.




Jatkopalat taaperon kantamiseen

Meillä on tuo peruskokoinen reppu ja mietin jo kauhuissani pitääkö lapsen kasvaessa taas ostaa uusi isompi reissuja varten. Viime vuonna vielä piti, mutta tänä vuonna Tula lanseerasi perusreppuun liitettävät jatkopalat sivuille, jotta repusta saa leveämmän ja näin taaperolle sopivan. Jatkopalat ovat joko ruskeita tai mustia ja sopivat siis useampiin reppuihin mätsi mätsi, mutta eipä tuo nyt olisi ollut ongelma vaikka ei olisi mätsännytkään.

 Jatkopalojen hinta on n. 25 euroa ja ne löytyy täältä.

Imemistyynyt

Henkilökohtaisesti en ymmärrä näiden käyttötarkoitusta, mutta kai ne ihan tarpeelliset on jos ei halua lapsen imevän ja pureskelevan kantorepun olkaimia. Sitähän ne tekee mielellään ja nämä palaset suojaa reppua imeskelyltä.

Imemistyynyjä ei ilmeisesti Suomesta edes saa, mutta jos välttämättä haluat parin, uskoisin edellisistä linkeistä tutun Ipanaisen hoitavan sinulle sellaiset Puolasta reppujen maahantuojan ominaisuudessa.







Huomasin muuten Tulan omilta kotisivuilta, että perusreppujen hinnat olivat nousseet 110 euroon. Ipanaiselta niitä taas näyttää saavan vielä 99 euron hintaan, joten kannattaa tilata nyt jos huvittaa saada halvemmalla. 
Uskoisin kyllä hintojen muuttuvan Suomessakin pian, koska puuvillan hinta on ollut jo niin pitkään nousussa. Tarkempaa tietoa minullakaan ei silti ole.

Pitkätvartiset tossut olivat paremmat mitä kuvittelin, sillä ensiksikin herra sukkavihaaja ei saa imeskeltyä niitä pois jalasta. Toiseksi ne on helppo ottaa halutessaan pois vain vetämällä, eikä vaikkapa kirpparilla ihmispaljoudessa tarvitse suorittaa operaatio villahousunpoistoa. Kantoliinassa tai -repussa lasta kantaessa yläkroppa on niin lähellä äidin kehoa, ettei erillisiä välivaatteita ainakaan vielä ole tarvinnut. (Se voi kuulostaa uskomattomalta, mutta pelkkä body yläosana riittää.) Jalat kuitenkin ovat vähän paketista erillään ja tarvitsevat lämpöä eri tavoin mitä tiukassa paketissa oleva yläosa.

Tähän asti olemme menneet merinovillaisilla housuilla, joiden sijasta olen nyt kokeillut Villiankasta saatuja pitkiä tossuja. Tossut ovat kätevämmät, koska ne saa tosiaan helpommin irti jalasta läkähdyskohtauksen iskiessä. Tosin pakkasten tullen on varmasti sekä merinovillahousut että -tossut päällekäin pakattuina jalassa.

Tossujen merkki ManyMonths on tuttu mulle jo entuudestaan. Sain tuttavalta hänen lapsensa vanhan ManyMonthsin merinovillaisen unipussin meille ja se oli ensimmäinen kosketukseni merinovillavaatteisiin. Ei ne muuten turhaa hehkuta, konkariäidit merinovillaa siis. Noissa tossuissa kuten muissakin ManyMonths tuotteissa on koko räätälöity niin, että käyttöikä on mahdollisimman pitkä. Koot ovat Charmer (vauva) ja Explorer (6kk-18kk) ja uskoisin niiden todella menevän luvatun ajan. Ja vaikka itse tuote onkin merinoa, on tossujen kärki näppärästi tuollaista vettä pitävämpää matskua, jotta hätätapauksessa tyypin voi laskea seisomaankin hetkeksi vaikka asfaltille ilman että jalat kastuvat. Eivätkä muuten ole hinnalla pilattu, yksi tossupari maksaa 18.90 ja jos näitä käyttää villahousun tilalla, mahtuvat ne paljon kauemmin mitä yhden koon villikset. Aikuisillekin saisivat tehdä tuollaista säärystinmallisena, minä hankkisin heti yhdet reisivillikset, köh, mustavalkoisina.


Villiankkahan on yksi pääkaupunkiseudun parhaimmista lastentarvikeliikkeistä, jos on vähääkään kallellaan tällaiseen vaihtoehtoisempaan hommaan. Ja vaikkei olisikaan. Itse kävin ostamassa sieltä kesällä kantoliinarenkaita ja kuten jotkut muistavat, kauppahan avattiin vartavasten minulle sen kesäloma-aikana :) Palvelu siis pelaa. Pikkulinnut myös lauloivat, että Tulan kantoreput rantautuvat Villiankkaan mahdollisesti piankin, joten niitäkin saa kohta ihan livenä hypistellä Espoossa.

ps. Jos joku tarkkasilmäinen huomaa, niin turkoosissa haalarissa on telttoja. Reklamoimani tuote korvattiin potkuhousuilla ja tavallisilla housuilla. Valittaminen kannattaa.

Kävimme tänään tyypin ja hänen wannabe stokkamummokummitädin kanssa Idässä. Kuvissa näkyy myös uusi kantorotsini, mikä palveli moitteettomasti matkan. Pinkki pokkarikamera teki paluun ja kuviin saatiin muotibloggariasentokin kengänkärkineen. Kuvia en jaksanut muokata saman kokoisiksi, sillä ei tämä mikään Pupulandia ole.

Eilen sain vihdoin ja viimein tilaamani Lenny Lamb kantotakin, jonka matka oli kovin kivinen. Ensin se oli Puolassa tehtaalla pitkään, sitten tuli mulle L-kokoisena Annilta. Oli aika nafti ja kun huomattiin, että lapselle kuuluva hupullinen kantopaneeli oli väärän kokoinen, lähetin koko helahoidon takaisin. Eilen sitten tuli sopiva XL-kokoinen versio, joka vaikuttaa kyllä hyvälle kaikin puolin. Tarpeeksi ohut fleecevuori, ettei lapsen kanssa ole ihan läähpuuh olo, mutta selkeästi hyvä tuulen ja märkyyden kestävä kuori. 99 euron hintakin oli ok, sillä kun punnitsin tuon ja Maijat-kantotakin välillä, hinta oli se viimeinen ratkaiseva tekijä, sillä Maijojen malli oli enemmän makuuni muuten. Hyvä on tuo Lennynkin takki ja hyvää talviliinailua mulle!





Parasta taisi kuitenkin olla, että takin mukaan oli kätketty pari pikkulevyä belgialaista Leonidas-suklaata. Voisiko kaikki nettikaupat lähettää asiakkailleen myös suklaata? Tulisi huomattavasti parempi mieli ja olisi näihin yksinäisiin iltahetkiinkin piristystä blogien luvun ja Trendin oheen.

Onko muuten muut 5kk ikäisen muksun vanhemmat joutuneet jo pikkuhiljaa siirtymään takana kantamiseen? Muutenhan olisin ehdottomasti jatkanut Kumja-paneelilla, mutta 8.3kg muksu alkaa tekemään edessä kantamisesta helvettiä, jos meinaa vähänkään pidempään reippailla. Nyt sitten opetellaan takasidontoja ja takin asennusta, meneehän ne illat näinkin. (Tuossa ostamassani takissa on siis takakantomahdollisuus eli paneelit voi laittaa myös taakse)

ps. Vaatteita ja mumoja arvonnan voittaja julkaistaan toivottavasti huomenna. Mä oon ihan kuitti kun laittelen noita osallistujia exeliin. Ehkä pitäisi keksiä joku järkevä arvontamuoto joskus, 1 arpa per osallistuja voisi toimia. Mutta omapa oli taas ideani.

Kun kuljen kantorepun kanssa, saan osakseni paljon kysymyksiä. Vauva saa huomattavasti paljon enemmän ihailevia katseita ja hymyjä osakseen kannettuna kuin vaunuissa, mutta erityisesti minulta kysytään kahta asiaa:

 1) Mikä reppuni merkki on ja mistä se on ostettu ( Tula ja se on ostettu Ipanaiselta, maksoi 99 euroa)

2) Miten lapsi saadaan selkään helposti.

Totuus on, että helppoa alle 5kk ikäisen lapsen pistäminen yksin taakse kantoreppuun EI OLE, mutta kyllä se onnistuu. Mieluummin kuitenkin pyydän aina apua kun sitä on saatavilla, sillä kropanhallinta ei lapsellani ole vielä parhaasta päästä. Yleensä pyrin näyttämään kyselijöille kuitenkin käytännössä, miten nostan lapseni taakse sillä sanat eivät aina riitä. Tässä pieni kuvasarja lapsen asentamiseen taakse.











Myös Ipanaisen Anni on tehnyt oman elämänmakuisen videotallenteen kuinka se toimii sitten käytännössä. Huomatkaa Annin ristissä olevat kädet ennen lapsen taakse heittämistä. Käytän samaa metodia tuon kuvasarjan pujotuksen sijaan.




Huomasiko kukaan muuten kirjoitusvirhettä alussa? Kirjoitin Tulin sijasta Tula! Kantokiertueelta tuttu kantoreppu on nimittäin vaivihkaa muuttanut nimensä Tulaksi, jotta sen nimi olisi sama ympäri Eurooppaa. Uuden nimen lisäksi markkoinoille tulee myös uusia mahtavia kangasvaihtoehtoja paneeleihin. Ipanaiseen on tulossa jo kahta näistä, polkupyöriä ja maatuskoja. Toivottavasti myös muut kuosit pääsevät pian Suomeenkin!



Löytyikö oma lemppari uusista kuoseista vai onko edelleen joku vanha parempi?

Monesti omassa Tulissani jätän unituen pois matkasta, en tiedä miksi. Nyt kun se oli testirepun mukana, oli se hyvä lisä sittenkin. Pitänee kiinnittää omaankin tuki paikalleen, sillä onhan se hyvä häiriösuoja.

Nyt teetä. Päätän raporttini vierailulta tähän.

 Kohta se tulee, Kantokiertueen mukana kulkeva Tuli-kantoreppu saapuu meille 25.10. Ekaksi uhkailin, että kannan lasta koko kokeiluperiodini, mutta se ei eroa mitenkään normaalista arjesta, joten ehkä ei. Sitten Kottaraisen innottamana päätin, että vaunuilen koko kokeiluajan ja kannan Tulia mukanani kiusaksi muistuttamassa, kuinka helppoa olisikaan mennä rullaportailla, korkealla ratikalla, ruuhkassa jne. Tänään otin oikein kantoliinaviikon kunniaksi vaunut esiin ja kävin keskustan Tiimarissa harjoittelemassa. Se oli ihan perseestä koko reissu. Tyyppi roikkui ihme asennossa rattaissaan ja purskahteli vähän väliä itkuun tottumattomuuttaan. Minä taas olin kuin kala kuivalla maalla, kun en voinut iskeä vauvaa liinaan edes kaupassa, vaan kanniskelin häntä sitten käsissäni pitkin Tiimaria. Jaksaa jaksaa, sanoi tällä kertaa oma sisäinen jumppamaikkani.

Mun pää on ihan tyhjä. Onko kenelläkään ehdotuksia mitä kantokiertueviikollani teen? Vertailen liinaa ja reppua? Olisi ollut kiva tehdä jotain erityistä viikkoon sopivaa toimintaa, mutta en mä nyt oikeesti ala rehaamaan lasta vaunuissa itkemässä ja jätä kirppareita ja muita harrastuksia väliin siksi viikoksi. Siivoan Tulin kanssa? Tosi jännää hei.

Sain tänään kantokiertueeseemme ja kansainväliseen kantoliinaviikkoon liittyvän meilin. Ipanainen haastaa kaikki osallistumaan mukaan kantokiertueelle Facebookissa!

Lisää oma kantoliinailu/reppuilukuva kantokiertue-tapahtuman seinälle. Voit halutessasi myös kertoa lisää tähän kantamiskertaan tai muuhun kantokokemukseen liittyvää asiaa kuvatekstissäsi.

Eniten ääniä (tykkäyksiä) saanut kuva palkitaan 50 eur lahjakortilla ja muillekin on tiedossa jotain kantoliinaviikon ylläriä. Kantokiertueeseen osallistuvat bloggarit eivät itse osallistu kilpailuun, vaan se on tarkoitettu lukijoillemme sekä muille kiertueesta innostuneille ihmisille. Voin silti luvata, että myös meidän liinailukuva löytyy pian tapahtumasivulta :) Virittäkäähän jo siis kamerat kuvauskuntoon tai selatkaa arkistojen aarteista paras se paras kantokuva!

Ipanainen ei tule käyttämään kuvia kaupallisessa tarkoituksessa ja ne voi voittajan julkistamisen jälkeen itse vaikka poistaa tapahtumasta.  Voittaja julkistetaan sunnuntaina 16.10 klo 21.00.

Kannattaa myös muistaa, että Kantokiertue-tapahtumaan osallistuvien kesken arvotaan Tulin vapaavalintainen kantoreppu kiertueen päätteeksi. KLIK siis mukaan!



Kansainvälistä lapsen kantamisen viikkoa vietetään siis 10-16.10 2011.

Nyt kun olen huijannut teitä muilla teksteillä, saanhan taas jatkaa paatostani liinoista, saanhan?

Olen vain miettinyt ja miettinyt onko mussa vikaa, vai miksi koen suurimman osan kudotuista kantoliinoista lähes vastenmielisiksi. Tuntuu, että liinoissa on sama ongelma mikä kierrätysdesignissa oli vielä 10 vuotta sitten: ne alleviivaavat itseään liikaa. Kierrätysdesign oli pitkään 70-verhoista tehtyjä kasseja ja mekkoja, onneksi ne ajat ovat muuttuneet vuosien saatossa. Mutta miksi oi miksi kantoliinat julistavat maaemomaisuuttaan aivan liikaa?  Aivan kuin kaikki lastaan kantavat äidt olisivat jokin muinaismuistomerkki ammosista alkuajoistamme Afrikassa!

Suurin osa (kudotuista) liinoista on joko
a) sateenkaariraidallisia
b) intiahkohenkisiä
c) molempia yhtä aikaa kuorrutettuna ties millä kalan päillä

En tiedä olenko ainoa liinailija näillä main, joka ei haluaisi muuttaa tyyliään luomuprinsessaksi, vaan pitää kiinni jo saavutetusta eduista: luvasta pukeutua synkkään mustaan aina ja ikuisesti. Lempiliinani olisi joko 7 sentin raidoilla varustettu musta-valkoinen yksilö, musta, musta-harmaa tai jos ihan villiksi heittäydytään, kirkkaan punainen tai keltainen. Ei 10 eri väriä, ei pieniä raitoja eikä ainakaan herrajumala kaloja, valaita tai kukkia! Selkeää ja simppeliä.


Siksi nauroinkin katketakseni kun YSV-foorumilla ihmiset kauhistelivat Didymoksen kukonaskelliinaa oksennushymiöitä käyttäen ja kauhistellen mitä seuraavaksi - voi kamalaa, ehkäpä Burberrykuosia! Siis kukonaskelkuviokin on liikaa nähtävästi aika monille. Musta toi yläkuvassa näkyvä liina on aika magee, varsinkin kun sen yhdistäisi mustaan vaatetukseen ja öh, oikeaan lapseen.  Ainakaan se ei huuda mitään muinaiskulttuuria vaan on itsetietoisen naisen valinta. Liina kuitenkin on vaate siinä missä paitakin ja jos ei ole eläissään mitään hippitanttuja käyttänyt, miksi haluaisi käyttää niitä nytkään? Voisiko liinailun suosio jopa nousta jos noista liinoista saisi muodin mukaisia?

Äkkiseltään suht. hyvännäköisiä liinoja kyllä on:








Noi olisi kivoja, mutta VIELÄ kivempia olisi tällaiset:




Olen miettinyt, että tuleeko tuo liinojen tylsyys jotenkin niiden historiasta, ettei me länsimaiset voida muuttaa mitän muualta tuotua, mutta eihän se niinkän ole. Tuttavani on ollut Afrikassa kätilönä ja sanoi, ettei siellä edes tunneta sanaa "ergonomia" vaan lapsi heitetään suoraa synnytyslaitokselta selkään ja johonkin kangaspalaan. Ei ne liinat sielläkään mitään kalakuosisia ole, tosin ei niitä kyllä sidotakaan kuuleman mukaan yhtä tukevasti kuin täällä on tapana. Beibin niska vaan keikkumaan ja menoksi on heidän tapa toimia kuulemani mukaan.

Tänään valmistui ensimmäinen mei tai. Kyllä, ensimmäinen, aion tehdä hetimiten toisen paremman :) Taisin sitoa sen noihin kuviin vähän väärin, olkanauhojen tulisi kai oikeaoppisesti mennä peffan päältä jalan alle ja takaisin taakse? Kangas Marimekon Spinningiä, nauhat mustaa vakosamettia. Toisella puolella oranssihohtoista sisustuskangasta.

Kyyti maistui, alapuolen kuvassa väsynyt matkamies jo nukkuu paellakokkauksen päälle.


Nyt kun perusrakenne on tiedossa voikin alkaa hifistelemään. Huppu/unituki neppareilla ois hyvä lisä. Pitemmät hihnat. Vanutoppausten sijaan ohutta superlonia. Erilaisia kankaita. Mutta ei mitään aplikaatioita tai lastenkuoseja!!

Ja taas tähän mielenkiintoiseen aiheeseen, eli KANTOLIINOIHIN! Joko kyllästyttää? Jos - niin ei huolta, kohta kyllästyttää vielä enemmän.

Olen nyt valinnut kankaat ensimmäiseen omatekoiseen Mei Taihin eli neliöliinaan. Kankaat vasta, mallia pitää hieman mietiskellä ja makustella. Toinen puoli paneelista tulee Marimekon Spinning-huonekalukankaasta (ku sitä löytyi kangasvarastosta) ja toinen puoli ehkä on vaan musta. Olkaimet tulee mustasta, paksumpiraitaisesta vakosametista, samoin perustein kuin paneelikangaskin eli siksi että sitä sattuu olemaan. Olkaimiin ja ehkäpä vyötäröllekin superlonitoppaukset.

Alakuvassa kangas tuolien kera, jotta mittasuhteet tulevat paremmin esille. Ja jos joku haluaa muistuttaa värioksennusinhostani, niin tämä ei ole oikea hetki.


Nyt tarvittaisiin hyviä kaavoja neliöliinaan. Tietääkö kukaan löytyykö netistä jotain erikoishyvää ohjetta? Ja sellainen askarruttaa, kun superlonia on hankala tikata kotiompelukoneella, että voinko vaan ommella sen "pussiin" ja kiinnittää superlonin ja vakosametin toisiinsa muutamalla pistolla jälkikäteen? Muutkin vinkit tervetulleita!

Muutaman päivän olen tuntenut suunnatonta tarvetta ommella Mei Tai eli neliöliina in finnish. Tyypillä on Haikarankehto hippiväreissä päivittäin käytössä ja pikkuhiljaa alkaa Tulin kantoreppuunkin sammakkoasento taipua. Rengasliinat ovat nyt tauolla, mutta tuo neliöliina kutkuttelee kovasti, koska paneelissa voisi käyttää lempikangasta ja siinä yhdistyisi pitkän liinan hyviä ominaisuuksia kantoreppuun. Ja nimenomaan itse tehtynä kiitos, paljon on kankaita ilman käyttötarkoitusta.

Nyt Annin ja Spazin kanssa chattaillessa olen kuitenkin löytänyt vähän liian hienoja liinoja ja rimakauhu alkaa kolkutella ovella. Tässä muutamia liian ihania liinoja