housut: Nanso, t-paita: KappAhl, takki: H&M, kengät: Vans, sukat: Calvin Klein, hattu: Costo, laukku: Marimekko

Olen viime aikoina skipannut asukuvapostaukset vähän laiskuuttani ja jakanut päivän asuja lähinnä Instagramissa. Nyt kuitenkin kävi "tuuri", sillä istuskelen jossain vanhan ajan maantiekahvilassa Porin ja Helsingin välissä odotellen bussia, jonka luulin tulevan tuntia aiemmin, mitä se todellisuudessa kesäaikana tulee. Kun ymmärsin odotteluni kestävän tunnin pidempään, pyysin pysäkille heittäjääni nappaamaan parit asukuvat, olisipa ainakin jotain tekemistä tässä! (koska en nyt aamusta ole yhtään työmoodissa päivätöitteni suhteen)

Päälläni oleva asu on niin perus kun vaan perus voi olla mulla kesäisin, kevyet Nanson culottesit yhdistyy raidalliseen t-paitaan ja tennareihin, päällä farkkutakki.

Keväällä ostamassani t-paidassa komeilee femmeslogan, joita onkin nyt näkynyt tosi paljon vähän kaikkialla. On melko huvittavaa, kuinka jotkut ihmiset regoivat tosi voimakkaasti feministishenkisiin paitoihin, toteamalla jotain "olen feministi, MUTTA noissa naisten paidoissa on ongelmana se ja se" ymmärtämättä, että jatkavat tahoillaan sitä vanhaa patriarkaalista mallia sanoittamalla miten nainen saa pukeutua ja ilmaista itseään. Nainen saa pukeutua miten haluaa, julistaa mitä haluaa, olla trendifeministi tai olla olematta. Aika etuoikeutetusta asemasta ne huutelut yleensä kyllä tulevat ja aina on hyvä keskustella esimerkiksi vaatteiden tuotanto-olosuhteista, mutta kiinnostavalla tavalla sekin keskustelu kulminoituu aina naisten kuluttamisen kritisointiin (koskipa se sitten naisen itseensä tai lapseensa kohdistuvaa tuhlaamista). Meitä naisia on helppo osoitella, kun sitä on tehty niin pitkään. 

No mutta. Sitähän tämä on, jatketaan. Mähän yhdistelen tyylissäni aika paljon ns. merkkimerkkejä sekä ketjuliikkeiden vaatteita ja tässä asussa ollaan asian ytimessä. Nanson housuihin yhdistyy ketjuliikkestä hankitut t-paita ja vanha farkkurotsi, kengät ovat perus Vansit ja Calvin Kleinin sukat ovat varmaan kalliimmat kuin paita ja takki yhteensä. No ei oikeasti, mutta hukkaan sukkia sen verran usein, että olen päätynyt käyttämään sukkia, joita ei vain ole varaa hukata. On muuten toiminut ihmeen hyvin jo pitkän aikaa!

Näillä kuteilla siis työviikon loppuun Helsinkiin, ensi viikkokin on vielä tukevasti konttorituolissa istumista ja sen jälkeen mulla jatkuu loma peräti kolmen viikon verran! Oon ihan innoissani asiasta, sillä tämä kesä on ollut niin ihana sään puolesta!

Kaupallinen yhteistyö Raiskin kanssa

Terveisiä juhannuksen vietosta! Mua voi nykyään kutsua sääprofeetaksi, sillä vappuna Raiskin postausta jakaessani julistin, että kuoritakit ovat ajankohtainen valinta niin vappuna kuin juhannuksenakin. Ihan en olisi uskonut, että näiden kahden takuukylmän juhlan välissä meitä hellisi kunnon helteet jo toukokuussa, mutta nyt ollaan taas takaisin takuuvarmassa Suomen kesäsäässä ;)

Juhannukseenhan kuuluu tunnetusti kaksi erilaista kansallispukua: kukkamekko ja tuulipuku. Tässä näette minun juhannusasuni, joka meni säästä ja mukavuudesta johtuen tuonne tuulipukusuuntaan, vaikka onkin monia muita mökkivaatteitani modernimpi. Mulla ei ole ollutkaan vuosikausiin softshell-takkia, mikä kieltämättä ihmetyttää nyt itseänikin. Olen vain ollut niin perinteisten kuoritakkien ystävä, etten ole osannut kaivata pehmeämpää materiaalia takkeihini. Veden- ja tuulenkestävä hupullinen Minami R+ takki on kuitenkin ihan supermukava päällä ja kiva laittaa niskaan esimerkiksi kylmän ilman suppausretkille. Taskuihin mahtuu vedenkestävään pussiin piilotettu puhelin sekä välipalapatukkakin.

Kuvissa näkyy myös Kami R+ treenipaita, joka on tarpeeksi pitkä piilotettavaksi myös housujen sisään. Olen käyttänyt tätä paita myös suppauslenkeillä ja iloinnut sen pituuden riittävän myös käsien nostamiseen melan kanssa ilman että selkä pilkottaisi ikävästi. A-linjainen malli on kivan mallinen myös siksi, ettei paita ole ihonmyötäinen vatsan kohdalta. Valitettavasti paidan upea neon korallinen sävy ei tule oikeuksiinsa mun tai edes Raiskin omissa kuvissa, sillä väri on todellisuudessa huomattavasti kirkkaampi!

Jalassani on Namiki R+ housut, jotka näyttävät vetskariyksityiskohtineen rennoilta arkihousuilta ja toki sitä ovatkin. Näissä erikoisuutena on kuitenkin materiaali, joustava Active Dry-kangas on myös UPF + 30 (Ultraviolet Protection Factor), eli niissä on tavallista kesävaatetta isompi suoja ultraviolettisäteilyä vastaan. Normaalisti kesävaatteen UPF on n. 6, kun tässä kankaassa UPF+30 tarkoittaa, että vain 1/30 uv-säteistä pääsee läpi. Jalkojen suojaaminen on etenkin naisille tärkeä juttu, sillä kuulin muutama vuosi sitten melanooman ilmestyvän naisille suurimmaksi osaksi sääriin! (lähde: Euromelanoma.com). Jos siis kuljet paljon ulkona, ovat nämä kevyet vapaa-aikaan ja aktiiviseen liikuntaankin soveltuvat Namikit ihan must juttu. 

En haluaisi olla se tyyppi, jonka lasi on puolitäyden sijaan puolityhjä, mutta kesäloman ensimmäisen kahden viikon periodi alkaa häämöttämään loppuaan. No, on tässä vielä oikesti maanantaihin saakka aikaa ja ihan innolla odotan muutaman viikon työperiodiakin ennen loman loppuosaa. Olen sitä mieltä, että lomailu ei saa olla mitään aktiviteetista toiseen juoksemista ja vaikka matkustus on kivaa, pitää jäädä aikaa myös kotona lorvimiseen. Siksi pienet yhden päivän reissut ovatkin mitä mainiompia juttuja, kokee paljon, mutta pääsee kotiin yöksi.

Tiistaina ennen juhannusta meillä oli tällainen matalan kynnyksen piipahdusreissu, joka suuntautui Lapinjärvelle. Lapinjärven kunta n. 100km päässä Helsingistä kutsui bloggaajia kylään ja päätin ottaa retken vastaan, lomalla kun oltiin. Kaamos lähti tottakai mukaan ja oli reissun ainoa lapsi. Retken idea oli tutustuttaa bloggaajia Lapinjärveläisiin yrityksiin, ja mikä onni olikaan, että kaikki kohteet liittyivät jollain tavalla ruokaan. Ja siitähän me tykätään!

Ensimmäinen asia mikä mulla oli Lapinjärvestä mielessä ennen oli sivarikeskus, jossa Suomen jokainen siviliipalvelukseen menijä käy kouluttautumisjakson. Nyt päällimmäisenä mielessä on vegaaninen juusto, sillä Lapinjärven Porlammin kylässä sijaitsevan meijerin vegejuustoja syötiin reissun aikana aamusta iltaan, ensin tavallisina juustokuutioina Porlammin osuusmeijerissä, sitten kirkonkylällä sijaitsevan Monicas cafen kreikkalaisessa salaatissa ja loppuillasta päivällisellä Kimonkylän taidekodissa. Jos siis jatkossa eteeni tulee tilanne, jossa vegaaniselle juustolle on tarvetta, tiedänpä ainakin mitä hankin! Etenkin tuo Monican käyttämä vege"feta" eli vuustosalaattikuutio maistui mulle tosi hyvin, tavallinen viipaloitava vegejuusto taas oli ensituntumalta vähän mautonta, vaikkakin yllättävän juustomaista.

Kun Porlammin kylästä löytyi vielä kiva ranta sekä kirkonkylästä upea koko kylän työhuone, jonne saa mennä esimerkiksi ompelemaan, alkoi maalaisidylli tuntumaan lähes liian idylliseltä :D Erityisesti yhteisöllisyysperiaatteella toimiva koko kylän työhuone sai minut innostumaan, sillä olen opiskellut ammattikorkeakoulussa sosiokulttuurista työtä neljä vuotta ja tiedän tällaisten ruohonjuuritason aktiviteettien merkityksen olevan suuri. Parhaimmillaan asukkaiden omaehtoinen innostaminen ja aktivoiminen vaikuttaa syrjäytymisuhan alla olevien ihmisten elämässä niin, että yksilön lisäksi koko yhteisö hyötyy toiminnasta. Ja Lapinjärvellä yhteisöllisyyden huomaa monin eri tavoin, esimerkiksi joka puolella kylää kiertävät käsintehdyt lippunauhat ja betoniin maalatut räsymatot tuovat fiiliksen, että täällä arvostetaan ihmisten kädenjälkeä hyvin paljon. 

Ja kun juhannusviikolla matkassa oltiin, saimme lähtiessämme vielä tuliaisia paikallisilta yritäjiltä ja niitä onkin juhannuksen aikaan maisteltu hyvällä ruokahalulla. Kiitos näistä Porlammin Osuusmeijeri, Fishermans Food, Robbes Lilla Trädgård, Lapinjärven leipomo sekä Kal's Speciality Foods sekä Kimonkylän taidekoti, jossa saimme nauttia upean päivällisen yli tuhannen taideteoksen ympäröimänä. 

Kaupallinen yhteistyö Melli Ecodesignin kanssa

Meillä lomailu jatkuu vielä tämän viikon ja palaamme sitten muutamaksi viikoksi takaisin arkeen vain palataksemme lomalle heinäkuussa uudelleen.  Mitään suurempia reissuja ei ole loppulomaksi suunnitteilla, mutta pieniä piipahduksia siellä ja täällä.

Postauksessa näkyviä Melli Ecodesignin vaatteita kannattaa muuten bongailla juuri nyt heidän sivuiltaan, sillä ihanien uutuustuotteiden kuten tuon huipun raitamekon lisäksi myös alepuolella löytyy monenlaista jopa -40% alella! 

F.Y.I: Tiesithän, että kaikki Melli Ecodesignin tuotteet ommellaan laadukkaasta Suomessa neulotusta luomupuuvillasta Jyväskylän Palokassa sijaitsevassa ompelimossa?

Kaupallinen yhteistyö Weecosin kanssa

Naisen vartalon moninaisuus on noussut ihan viime aikoina puheenaiheeksi ja vihdoinkin tuntuu, että myös me pluskokoiset hyväksytään kauniiden vaatteiden arvoisiksi. Vaatemerkit ovat laajentaneet valikoimiaan niin petite- kuin plussamallistoihin ja erityisesti pienten selektiivisten merkkien mallistojen laajeneminen on saanut meidät isompikokoiset naiset pukeutumaan entistä kauniimmin, laadusta tinkimättä. 

Vaikka vanha laulunpätkä toteaa trikoon olevan riskillä ruma, löytyy Suomesta nyt tosi laaja valikoima nimenomaan trikoovaatteita, joissa on otettu erilaiset vartalonmuodot huomioon. Trikoo on ihana materiaali etenkin arkeen, mutta vihdoinkin nyt tuntuu, että myös muusta materiaalista ommeltuja vaatteita löytyy myös meille isokokoisillekin. Yksi uusin plussakokoisten vaatettaja on vaate- ja asustesuunnittelija Marita Huurinainen, jonka valikoima on kasvanut kuin salaa kattamaan myös plussakoot. Ja Marita Huurinaisen mallistosta löytyy joustavien materiaalien lisäksi myös joustamattomia vaatteita, mallista riippuen jopa kokoon 3XL saakka. 

Marita Huurinainen tuo ainakin minun vaatekaappiini sinne kaipaamaani siistiä ja juhlavaakin perusvaatetta unohtamatta upeita värejä ja printtejä. Olen nyt itse reissussa Berliinissä ja yksi matkakarderobini kulmakivistä on tuo yllä näkyvä Marita Huurinaisen Artist's Coat-paitamekko (koko XL), jossa on nimensä mukaisesti taiteilijatakkifiiliksiä. Perinteisesti meitä isokokoisia on soimattu säkkeihin pukeutumisesta, mutta itse rakastan isoja oversize vaatteita ja olen iloinen, että tällainen selkeästi telttamainen linja on uskallettu toteuttaa myös isossa koossa. Takin kaunis taideteosmainen kuosi on toteutettu yhteistyössä nigerialaisten naisartesaanien kanssa niin, että Marita Huurinainen on suunnitellut kankaan heidän kanssaan ja he ovat värjänneet yhteisestä visiosta materiaalin mekkotakkiin. Kyseessä ei siis ole mikään valmis nigerialainen perinnekangas, vaan täysin uniikki teos, jota löytyy vain Marita Huurinaisen vaatteista.

Olen iloinen, että nykyään yritykset uskaltavat ottaa kantaa asioihin ja yksi ihailemistani suomalaisyrityksistä on Weecos, ekologiseen muotiin sekä sisustukseen keskittynyt kauppapaikka. Nytkin Weecosilla on samaan aikaan päällä sateenkaarenkirjava Pride-kampanja, jonka myyntituotosta lahjoitetaan 10% Helsinki Priden toimintaan sekä We love curves-kampanja, jossa saman sivun alta löytyy iso kattaus xl-5xl kokoisia vaatteita. Vaikka Pride-kampanja on tottakai se kantaaottavampi, on upeaa että Weecos kokee myös meidät plussize-kokoiset oman kampanjan arvoisiksi. On nimittäin todella harvinaista päästä klikkaamaan itsensä kauppaan, jossa jokainen kampanjavaate on kuvattu erikseen plussakokoisen mallin päällä. Se, että vaatteet näkee samaistuttavassa vartalossa ennen ostopäätöstä on asia, jonka luulisi olevan itsestäänselvää. Oikeasti tämä on kuitenkin vielä niin harvinaista, että tekisi mieli ihastella Weecosin sivua päivittäin. 

Kuvissa näkyvä Artist's Coat saapui We love curves-kamppikseen muutaman päivän kampanjan alun jälkeen, yllättävän tutun näköisin kuvin ja valikoima saattaa päivittyä vielä muutamaan otteeseen, joten kamppissivua kannattaa tutkailla välillä uudelleen. 

(kollaasin kuvissa Marita Huurinaisen lisäksi Aarrekidiä ja Neulomoa)

Keräsin syreeneitä pihalta tuollaisen muutaman litran kulhon täyteen ja pesin ne huolellisesti kylmässä vedessä, jotta sain kaikki ötökät ja roskat kukista pois. Kuulin, että myös ruskeat jo kukkineet osat tulisi irroittaa pois, mutta onneksi meillä ei vielä sellaisia edes ollut. Kun kukat olivat puhtaat, kaadoin niiden päälle n. puoli litraa kiehuvaa vettä ja laitoin lautasen painoksi, jotta kukat pysyvät veden alla n. 12 tuntia, minkä aikana syreenien aromit ja violettien syreenien punertava väri irtoavat veteen.

Aamulla siivilöin nesteen vielä kertaalleen ja heitin melko tujun makuisen mehun kattilaan ja lisäsin päälle muutaman ruokalusikallisen sitruunamehua sekä n. puoli pussia hillosokeria. Tämän jälkeen kiehutin nestettä n. 5 minuuttia ja otin lusikalla suurimmat vaahdot pois ennen nesteen kaatamista puhtaisiin lasipurkkeihin. Lopuksi vielä keitin lasipurkkeja n. 10 minuuttia vedessä, jotta hillo sisällä tulisi säilymään hyvin avaamiseen saakka. Kun hillo, marmelaadi tai miksi tätä lusikoitavaa hyytelöä haluaakin kutsua on viilennyt, sen muoto vaihtuu nestemäisestä tiiviimmäksi ja sitä on helppo lisätä vaikkapa jälkiruokien päälle. 

Ensimmäinen erä yllätti onnistumisellaan. Hieman vähemmän makeaa hillo olisi voinut toki olla, mutta maku oli muuten ihanan hentoinen ja kukkainen. Aromaattisen kukkaishillon kaveriksi sopi hyvin vaniljajäätelö ja koristeeksi tottakai syreenin kauniit kukkaset. 

Tarkempia määriä hillon onnistumiseksi mulla ei valitettavasti ole antaa, mutta näilläkin ohjeilla varmasti pääsee pitkälle. Ainoa, mihin suosittelen kiinnittämään huomiota on tuo sokerin määrä, sillä ainakin meillä eka erä syreenihilloa on ehkä himpun verran liian makeaa ja vähemmälläkin olisimme pärjänneet!