Reissu se on pienikin reissu Lapinjärvelle

En haluaisi olla se tyyppi, jonka lasi on puolitäyden sijaan puolityhjä, mutta kesäloman ensimmäisen kahden viikon periodi alkaa häämöttämä...

En haluaisi olla se tyyppi, jonka lasi on puolitäyden sijaan puolityhjä, mutta kesäloman ensimmäisen kahden viikon periodi alkaa häämöttämään loppuaan. No, on tässä vielä oikesti maanantaihin saakka aikaa ja ihan innolla odotan muutaman viikon työperiodiakin ennen loman loppuosaa. Olen sitä mieltä, että lomailu ei saa olla mitään aktiviteetista toiseen juoksemista ja vaikka matkustus on kivaa, pitää jäädä aikaa myös kotona lorvimiseen. Siksi pienet yhden päivän reissut ovatkin mitä mainiompia juttuja, kokee paljon, mutta pääsee kotiin yöksi.

Tiistaina ennen juhannusta meillä oli tällainen matalan kynnyksen piipahdusreissu, joka suuntautui Lapinjärvelle. Lapinjärven kunta n. 100km päässä Helsingistä kutsui bloggaajia kylään ja päätin ottaa retken vastaan, lomalla kun oltiin. Kaamos lähti tottakai mukaan ja oli reissun ainoa lapsi. Retken idea oli tutustuttaa bloggaajia Lapinjärveläisiin yrityksiin, ja mikä onni olikaan, että kaikki kohteet liittyivät jollain tavalla ruokaan. Ja siitähän me tykätään!


Ensimmäinen asia mikä mulla oli Lapinjärvestä mielessä ennen oli sivarikeskus, jossa Suomen jokainen siviliipalvelukseen menijä käy kouluttautumisjakson. Nyt päällimmäisenä mielessä on vegaaninen juusto, sillä Lapinjärven Porlammin kylässä sijaitsevan meijerin vegejuustoja syötiin reissun aikana aamusta iltaan, ensin tavallisina juustokuutioina Porlammin osuusmeijerissä, sitten kirkonkylällä sijaitsevan Monicas cafen kreikkalaisessa salaatissa ja loppuillasta päivällisellä Kimonkylän taidekodissa. Jos siis jatkossa eteeni tulee tilanne, jossa vegaaniselle juustolle on tarvetta, tiedänpä ainakin mitä hankin! Etenkin tuo Monican käyttämä vege"feta" eli vuustosalaattikuutio maistui mulle tosi hyvin, tavallinen viipaloitava vegejuusto taas oli ensituntumalta vähän mautonta, vaikkakin yllättävän juustomaista.


Toinen lapinjärveläinen juttu, jota vastaisuudessa tulen taatusti käyttämään, on Robbes Lilla Trädgårdin yrtit ja salaatit. Nimestä huolimatta pikkupikkupuutarhasta askeleen isompi puutarhakompleksi on alansa suunnannäyttäjä, jossa testataan aivan uudenlaisia kasvatustapoja päämääränä entistä paremmalta maistuvat yrtit, versot ja salaatit.





Kun Porlammin kylästä löytyi vielä kiva ranta sekä kirkonkylästä upea koko kylän työhuone, jonne saa mennä esimerkiksi ompelemaan, alkoi maalaisidylli tuntumaan lähes liian idylliseltä :D Erityisesti yhteisöllisyysperiaatteella toimiva koko kylän työhuone sai minut innostumaan, sillä olen opiskellut ammattikorkeakoulussa sosiokulttuurista työtä neljä vuotta ja tiedän tällaisten ruohonjuuritason aktiviteettien merkityksen olevan suuri. Parhaimmillaan asukkaiden omaehtoinen innostaminen ja aktivoiminen vaikuttaa syrjäytymisuhan alla olevien ihmisten elämässä niin, että yksilön lisäksi koko yhteisö hyötyy toiminnasta. Ja Lapinjärvellä yhteisöllisyyden huomaa monin eri tavoin, esimerkiksi joka puolella kylää kiertävät käsintehdyt lippunauhat ja betoniin maalatut räsymatot tuovat fiiliksen, että täällä arvostetaan ihmisten kädenjälkeä hyvin paljon. 

Ja kun juhannusviikolla matkassa oltiin, saimme lähtiessämme vielä tuliaisia paikallisilta yritäjiltä ja niitä onkin juhannuksen aikaan maisteltu hyvällä ruokahalulla. Kiitos näistä Porlammin Osuusmeijeri, Fishermans Food, Robbes Lilla Trädgård, Lapinjärven leipomo sekä Kal's Speciality Foods sekä Kimonkylän taidekoti, jossa saimme nauttia upean päivällisen yli tuhannen taideteoksen ympäröimänä. 


Kiitos Lapinjärven kunta ja kunnanjohtaja Tiina Heikka reissusta, toivottavasti tavataan pian uudelleen!

0 kommenttia

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images