Vierailulla eläinsuojelukoti Tuulispäässä

Joku on saattanut kuullakin Kaamoksen toisessa kotipaikassa eli Somerolla sijaitsevasta eläinsuojelukeskus Tuulispäästä . Ainaki...



Joku on saattanut kuullakin Kaamoksen toisessa kotipaikassa eli Somerolla sijaitsevasta eläinsuojelukeskus Tuulispäästä. Ainakin itse olin kuullut paikasta vähän sieltä sun täältä ja etenkin työkaverini Rakelin jutut eläinten vanhainkotinakin tunnetusta Tuulispäästä olivat jääneet mieleen, hän kun on jo monet kerrat viettänyt aikaa Tuulispäässä talkootyöntekijänä. Myös kaverini Minnan yritys Kauneushoitola Hilla kuuluu Tuulispään tukijoihin ja vegaanihoitolana tunnettu Hilla lahjoittaa joka kuukausi pienen summan Tuulispään eläinsuojeluyhdistykselle, jotta eläinsuojelukeskus voi jatkaa toimintaansa myös tulevaisuudessa.

Me pääsimme Kaamoksen kanssa tutustumaan Tuulispäähän Hillan porukan kanssa, mukana olivat työntekijöistä niin Minna, Heta kuin Heidikin sekä kasa muita perheenjäseniä sekä tietenkin me itse. Keväinen maanantai olikin ihan huippu päivä vierailulle, sillä Tuulispään maatilalla meitä oli vastassa tilan omistaja Piian lisäksi myös ne eläimet, jotka viettävät kesänsä laiduntaen muutaman kilometrin päässä tilalta.

Tuulispään tila eroaa suurimmasta osasta muista maatiloista sillä, että vaikka siellä asuu niin lehmiä, hevosia, lampaita, possuja, villisikoja, kanoja, vuohia kuin sinikettujakin, on tila ja sen ympärillä toimiva yhdistys vegaanisia arvoja kunnioittava. Yksikään tilan eläimistä ei ole tuotantoeläin, joten lehmien rinnat tuottavat maitoa vain omille vasikoille eikä kenenkään elämää lopeteta lihantuotannon vuoksi. Tilalle otetut eläimet siis saavat elää niin pitkän elämän kun se heille on mahdollista. Useat Tuulispäässä asuvista eläimistä ovat jo saaneet aiemmassa elämässään lopetuspäätöksen, mutta ovat mutkien kautta päätyneet Tuulispäähän viettämään arvokkaita eläkepäiviään.


Yksi Tuulispään eläinjoukon julkkiksista on Agda, lintu joka syntyi kanana, mutta alkoi käyttäytymään kuin kukko. Agda-kana syntyi viisi vuotta sitten espoolaisen ulkomuseon kanalaan ja joutui emonsa hyljeksimäksi ja päätyi sitä kautta asumaan ensimmäikseksi vuodekseen ihmisen ja koiran kanssa. Pikkuhiljaa Agda alkoi muuttamaan muotoaan ja vaikka Agdan pää on kanan, se onnistui kasvattamaan itselleen kukolle tyypilliset pyrstösulat sekä terävät kannukset jalkoihinsa. Kun Agda eräänä aamuna oli alkanut myös kiekumaan, jouduttiin sille etsimään uusi kukolle sopiva koti ja näin se päätyi Tuulispäähän. Transkukkona tunnettu Agda oli myös meille entuudestaan tuttu lintu, vaikka näimmekin sen ensimmäistä kertaa tänään ihan elävänä. Agda kun on ollut muun muassa Turku Priden nimikkoeläin ja saanut huomiota ihan Helsingin Sanomia myöten. 

Tuulispää on siinä mielessä jännä paikka, että tällainen maalla lehmälaitumien vieressä kasvanut tyyppikin sai paljon uutta tietoa eläinten luonnollisesta elämänrytmistä ja ihan nolottaa myöntää, etten todellakaan tiennyt esimerkiksi lehmien maidontuotannon johtuvan pelkästään (siitä samasta mistä ihmisenkin eli) jälkeläisten ruokkimistarpeesta. En ymmärrä miten en ollut edes ajatellut, ettei maito tosiaankaan tule lehmästä koko elämän ajan ilman vasikoiden tekoa, vaan maidontuotanto vaatii tottakai myös jatkuvaa lisääntymistä. Kun Tuulispäässä tapaa yhdeksän kuukauden ikäisen Konsti-vasikan, joka juo edelleen äitinsä Vipan maitoa, tulee kyllä tyhmä olo kun tietää, että kaupassa myytävän lehmän maito on tulosta siitä, että maitoa tarvitseva vasikka on erotettu äidistään päivän ikäisenä. Vaikka näistä asioista olisi tietoa tottakai saatavilla, tarvittiin näköjään kuitenkin tämä vierailu, jotta pystyn nyt entistä helpommin valitsemaan sen työpaikan jääkaapista löytyvän kauramaidon kahviini. Niin nolo juttu.


Vaikka suosittelen Tuulispäässä vierailua ihan kaikille, se ei valitettavasti ole aina mahdollista, sillä tilalla tehdään töitä ihan kuten muillakin tiloilla. Avoimia ovia on kuitenkin tulossa taas ensi kesänä ja kuukausilahjoittajat saavat myös vuosittain kutsun tilalle tapaamaan kummieläintään sekä kuulevat Tuulispään elämästä muutenkin meilien kautta. Kuukausilahjoittajaksi voi ryhtyä jo pienellä 8 euron kuukausittaisella panostuksella, joten luulenpa meidän hankkivan norppakummiuden lisäksi myös eläinkummiuden Tuulispäähän. Siitä tietoa täällä

Kiitos Tuulispäälle ihanasta vierailupäivästä ja upeasta työstä eläinten parissa!

7 kommenttia

  1. Jopas on erikoinen paikka!
    Lapset varmasti on innoissaan eläimistä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvästä jutusta, mutta lehmillä on kyllä utareet eikä rinnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, perusvirhe :D kun ei itsellä ole lemmikkejäkään niin eläinten ruumiinosien nimetkin tulee vaihdettua ihmisen vastaaviin. Hyvä huomio!

      Poista
    2. Rinnat, uteraat tai nisät. Samaan asiaan tarkoitetut kaikilla nisäkkäillä; oman (lajinsa) jälkeläisen ruokkimiseen.

      Poista
    3. Ei haittaa, lehmän rinnat, kaunista!

      Poista
  3. Hetken jo ajattelin et onpa kiva paikka ja tuonne lasten kanssa kesällä. Mutta nuo jutut emästä erotetuista vasikoista sai toisiin ajatuksiin, tytärhän ei tuolla vierailun jälkeen joisi enää maitoa! :O Jollain toisella tilalla voisi kyllä vierailla, sellasella jossa eläimet päätyvät ravinnoksi elettyään ensin hyvän elämän :)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images