Käyköhän kenellekään muulle niin, että jos ostaa sekalaisen karkkipussin, niitä omasta mielestä parhaimpia juttuja säästelee ihan viimeiseksi? Mulla on monesti paha tapa jemmailla niitä ihanimpia juttuja, vaatteita, karkkeja ja ihan vaan postausideoitanikin pitkään ja hartaasti. Ja nyt, siis kuukauden jälkeen, olen viimein valmis menemään eteenpäin Rovaniemen syyslomareissumme kanssa, joten tässä on se ihan viimeisin (ehkä, en lupaa mitään) postaus ihanalta syyslomareissultamme Lappiin!

Kun kerroin meidän viettäneen peräti kolme yötä Napapiirin retkeilyalueella, jätin itselleni vielä pienen mahdollisuuden palata takaisin seikkailuumme esitellen Vaattungin kämppäkartanon alueen, jossa yövyimme. Vaattunki löytyy nimensä mukaisesti ihan Vaattunkikönkään vierestä ja siten myös Napapiirin retkeilyalueen yhden pääsisääntulon vierestä. Vaattungin kämppäkartanon nimellä helposti netistä löytyvä majoitusalue on Villin Pohjolan omistuksessa ja alueelta löytyykin jos jonkinmoista majoitusmahdollisuutta isoista hirsikämpistä yhden huoneen panoramamajoihin, joissa on ihan mieletön koko seinän kokoinen ikkuna, mistä tarkkailla luontoa ja toivottavasti myös revontulia!

Me saimme viettää kolme lomayötä Vaattungissa Jokiranta-huoneistossa, joka onkin varmasti paras ratkaisu pienelle lapsiperheille. Totta puhuttuna huoneisto oli meille melkein liian hyvä, sillä kahden ensimmäisen yön aikana harmittelin ettei kaikki sänkypaikat tulleet täytetyksi ja viimeiseksi yöksi kutsuinkin meille n. 20 kilometrin päästä Rovaniemen kaupungista yövieraita syömään, saunomaan sekä tietenkin retkeilemään ihan vierestä alkavalle luontopolulle.


Näkymät Jokiranta-huoneiston terassilta olivat muuten upeat, enkä tarkoita nyt pelkästään noita terassin vierestä puolukoita poimivia lapsia! Vaattunkiköngäs kuohusi lähes ikkunan alla hurjalla voimalla ja teki kyllä meihin kaikkiin ihan lähtemättömän vaikutuksen. Kolme päivää näissä maisemissa vastaa kyllä kahden viikon hiljentymisretriittiä ihan missä vain muualla.


Vaikka Vaattungin kämppäkartanon alueella oli aika paljonkin mökkejä, ei syyslomalla muita matkailijoita juuri näkynyt. Yhdessä isommassa mökissä vietti aikaa hieman isompi ranskalaispoppoo ja toinen huoneisto vieressämme oli kyllä käytössä, mutta ketään muita emme silti pihapiirissä nähneet. Tämä sopikin oikein hyvin, otimme ilon irti rauhallisesta sesongista ja vaikka tuvassamme toki oli hyvät ruuanaittomahdollisuudet, tulistelimme paljon myös ihan mökin vierestä löytyvällä, pelkästään majoittujille rakennetulla laavulla.

Hauskin muisto noilta päiviltä on ehdottomasti, kun Kaamos lähti jo laavulta sisään ja mä jäin suustani kiinni aluetta ylläpitävän työntekijän kanssa sen verran pitkäksi aikaa, että lapsi tulikin hakemaan mua laavulta takaisin. Ja tuli muuten ilman rihman kiertämää, kun mitäpä sitä vaatteita noin rauhallisessa paikassa päälleen laittamaan. Ainoa ongelma oli vain se, että pihalla oli jo ensilumen huntu sekä melko kirpsakka pakkanen :D Siinä hän sitten kuitenkin pisti takkini päällensä ja nautti muina miehinä kupposen glögiä ennen kuin hätistin hänet ja itseni mökkiin saunan lämmitykseen.


Vaikka me olemme todella mukautuvia ja vähään tyytyviä matkailijoita, on aina välillä tosi kiva, että reissaaminen ei ole mikään surviver-leiri. Nytkin mukana oli tottakai niin retkikeittimet kuin pannutkin, mutta pakko myöntää, että pitkien retleilyalueella vietettyhen ulkoilupäivien jälkeen oli enemmän kuin ihanaa laittaa takkaan tulet, lämmittää sauna ja tietää, ettei yön aikana tarvitse miettiä onko makuupussissa liian kylmä vai kuuma. Kun syyslomalle sattui vielä noin uskomattomat ilmat, ihanan kirpeä pakkanen ja kuitenkin superaurinkoinen keli, niin eihän meille jää mitään muuta vaihtoehtoa, kuin tulla takaisin Napapiirin retkeilyalueelle ja Vaattunkiin, kauas kaupungin vilskeestä.

Jos Napapiirin retkeilyalue, Vaattungin kämppäkartano ja Rovaniemi ylipäätään alkoi kiinnostamaan, lue myös:

Napapiirin retkeilyalue, perheretkeilijn unelma

Napapiirin sankareina

Huskyja näkyvissä!

Yöpyminen saatu

mekko: Ivana helsinki (Tokmanni), kengät: Pomat (saatu)

Mulle kävi noin kuukausi sitten juttu, joka harmittaa vieläkin ihan hirveänä. Olette ehkä huomanneet, että olen mekkotyttö ja tykkään mekoistani ihan hulluna. Vaikka mekkoja on paljon, ne ovat käytössä säännöllisesti ja etenkin Ivana Helsingin mekot ovat suosikkejani. Ja sitte yhtenä väsyneenä aamuna pesin vedenkestävän pinkin huulipunani kanssa kolme Ivanan mekkoa, yhden Marimekon ja Mellin paidan. Huulipuna suli koneessa jättäen jokaiseen mekkoon pinkkejä tahroja, joita ei vain saanut irti ja jouduin luopumaan mekoistani. Että ottikin päähän!

Ärsytystä lievensi vain se tieto, että Tokmannille oli juuri tulossa uusi Ivana Helsingin trikoomallisto ja sain korvattua yhden menetetyistä mekoista sillä. Kävin hiplaamassa tuota vihreäsävyistä trikoomekkoa (eli jälleen kerran oikeasti tunikaa) jo muutama viikko sitten, mutta jätin sen silloin hankkimatta. Nyt Black Friday viikon tarjouksissa näkyi kuitenkin sekä tämä mekko että Ivanan Tiira-pussilakanat erityisen edulliseen hintaan (mekko alessa 24,90, pussilakanat 14, 90) kävin  täällä maalla ollessani hakemassa aarteet talteen. 

Mekko kuvattiin casuaalisti myrskylyhdyn kanssa viikon lumimyrskyisimpänä päivänä ilman takkia :D Mutta halusin laittaa mekon kanssa Pomarilta joululahjaksi saadut huopakengät, jotka sopivat musta tosi kivasti tyyliin ja ovat tuollaisen märän lumikelin kengät, sillä popot ovat vedenkestävät. Sattumalta muuten nämä kengätkin ovat nyt maanantaihin saakka -20% alessa, lähes samaa mallia löytyy myös miehille ja lapsille!

Itselläni Black Friday meni melko vähin shoppailuin, sillä vaikka tarjoukset olivat suuret, ei todellista tarvetta ollut millekään. Käyttöjuttujen eli mekon ja pussilakanoiden lisäksi hairahduin hankkimaan eilen illalla Elevenin -40% aletunnilta The Balmin meikkejä, jotka voisinkin esitellä, kunhan saapuvat loskaista joulun odotusta piristämään. Kuten tuossa taannoin jo totesin, pitkän ja melko mustavalkoisen luonnonkosmetiikkavaiheen jälkeen nämä uudet hauskat synteettisemmät kosmetiikkakaverit tuntuvat kyllä myös kiinnostavilta tuttavuuksilta. 

Kuulin joukkorahoitusprojektista jo silloin kun kampanja vasta etsi rahoittajia ja tottakai mua kiinnosti laaja ja helppoon muotoon kirjoitettu kirja historiamme ja nykyisyytemme edelläkävijänaisista. Ajattelin kuitenkin, ettei kirjaa ikinä tultaisi näkemään Suomessa, joten yllätys oli enemmän kuin positiivinen, kun kuulin sen tulevan myös meille suomennettuna versiona! Ja hyvä että tuli, sillä viimeaikaisen nettikirjoittelun ja keltaisen lehdistön otsikoinnin perusteella pieni historiakertaus naisten oikeuksien kehityksestä on todellakin paikallaan. Tasa-arvon nykytila kun perustuu eniten sille, että naiset ovat menneet ja tehneet, olleet välittämättä sen hetkisistä sukupuoliroolien määrittämistä rajoituksista ja myös taistelleet itselleen oikeuksia. Oikeuksia mennä ja tehdä.

Myönnetään kuitenkin, että Iltasatuja Kapinallisille Tytöille on nimetty vähän kehnosti, sillä eihän sadan historiaan vaikuttaneen naisen tarinan lukeminen ole tietenkään mikään pelkkä tyttöjen juttu. Noin sivun mittaiset, hyvinkirjoitetut ja kauniisti kuvitetut iltasatumaiset tarinat ovat taatusti kiinnostavia ihan kaikille historiasta kiinnostuneille. Tunnustan, että itse olen lukenut pieniä tarinoita kuusivuotiaalleni kertomatta kirjan nimeä ollenkaan (koska kuusivuotiaat ovat  pahimpia konservatiiveja mitä maailma päällään kantaa, eikä tytöille omistettua kirjaa voi poika lukea. Ei vain voi.). Sen lisäksi, että eskarilainen nauttii kiinnostavista mini-elämänkerroista paljon, on kirja tuonut myös itselleni ihan uutta tietoa historiamme naisista. En esimerkiksi tiennyt, että maailman ensimmäisen tietokoneen keksijä on ollut nainen!

Kirjaan oman tarinansa ovat saaneet naiset monilta eri aikakausilta aina Kleopatrasta Williamsin tennistä pelaaviin sisaruksiin Venukseen ja Serenaan. Ja jos lukijoissa on yksikään tyyppi joka ei tiedä vielä Anna Politkovskajan tai Nina Simonen tarinaa, tämä kirja on just sulle! Yhdessä tuoreimmista tarinoista kerrotaan 2007 syntyneestä  tytöstä nimeltä Coy Mathis. Koska Coy on translapsi, hänellä ei aluksi ollut mahdollisuutta käyttää koulussa oman sukupuolensa vessaa ja lopulta hänet ohjattiin vammaisten vessaan. Pieni lapsi halusi kuitenkin käydä ihan tavallisessa tyttöjen vessassa, kuten muutkin tytöt ja lopulta Coy sekä hänen vanhempansa saivat tuomarilta siihen oikeuden päätöksen. Coy sai käyttää mitä vessaa halusi ja tämä päätös on toivottavasti myös ennakkotapaus, jonka perusteella myös muut translapset saavat päättää mitä vessaa käyttävät. Hyvä Coy ja hyvä Coyn vanhemmat!

Vaikka kirjan nimestä löytyy sana satu, on kirjan sanasto sen verran hankalaa ja aiheet vaikeita, ettei tämä ihan pikkulasten opus ole. Sanoisin, että tarinoiden ymmärtäminen vaatii vähintään noin viiden vuoden ikää ja eniten näistä tarinoista saa vielä sitäkin vanhempana tai ihan aikuisenakin. Pienten lasten kanssa muutaman tarinan lukeminen illassa on hyvä tahti, sillä samalla voi myös keskustella kirjan kautta esiin nousevista aiheista kuten ennakkoluuloista ja maailman muuttumisesta.

Vaikka kirjaa on rakastettu, on se herättänyt myös soraääniä, sillä liian moni tarinoista on myös tarina naisen suhteesta miehiin ja kuinka miehet eivät ole uskoneet aluksi tarinan naisiin. Me elämme kuitenkin edelleen maailmassa, jossa eriarvoisuutta sukupuolten välillä on ja tietyt asiat koetaan edelleen tytöille hankalammiksi mitä pojille, monesti täysin syyttä. Ja sama homma tottakai myös toisinpäin. Eilen muuten todistin lapsen puheterapiassa hetkeä, jolloin mulle tungettiin kahden sivun esitietolomaketta täytettäväksi, koska "isille nämä laput voivat tuottaa hikikarpaloita otsalle". Että ei ne miehetkään ennakko-odotuksitta ja ilman vähättelyä tätä maailmaa tallaa. Siksi olisikin huikeaa, jos tämä maailmalla miljoonia kappaleita myynyt luova tietokirja saisi myös sen poika-versionsa mahdollisimman pian! Siinä kirjassa yksi luku voisi alkaa vaikka "olipa kerran pieni poika nimeltä Jani Toivola..." 




Ja vaikka meitä sukupuolisensitiivisen kasvatuksen kannattajia aina välillä syytetään ilman syvempää tietämystä ties mistä sukupuolien piilottamisesta ja pimppien ja pippeleiden kieltämisestä, maailma tottakai tarvitsee tarinoita tytöistä ja pojista, miehistä, naisista ja muun sukupuolisista muuttuakseen entistä suopeammaksi paikaksi meille kaikille, juuri sellaisena kuin olemme. Juju on siinä, ettei kenekään meidän tarina  ole koskaan samanlainen ja myös nämä perinteisestä (ja kulttuurin kautta opitusta) sukupuoliroolista poikkeavat tarinat ansaitsevat tulla luetuksi ympäri maailman.

Kirjan sanoma onkin se sama, mitä me vanhemmat varmasti haluamme opettaa lapsillemme: voit olla mitä haluat. On ihan ok olla pelastettava prinsessa, mutta myös prinsessa voi pelastaa, prinssi voi olla pulassa ja kaikki me ei haluta olla kuninkaallisia ollenkaan.

Iltasatuja Kapinallisille tytöille kirjan löydät kirjan kustantajan S&S:n verkkokaupasta sekä muista kirjakaupoista ympäri Suomen!

Kuvitus kirjasta, kuvat kustantajan sivuilta.

Kuten edellisessä postauksessa vihjasin, on meillä Kaamoksen kanssa avautunut oma Jedimestarit E&K tubekanava. Kanavan teko oli tottakai lapsen idea, mutta puhuttuamme lapsen isän kanssa aiheesta, tulimme tulokseen, että kanavan pito voisi olla ihan kiva yhteinen harrastus. Koska emme pysty pitämään lasta erossa tubesta (ja miksi pitäisikään?) voisi tubettamiseen tutustua ihan alusta alkaen yhdessä, käydä läpi lasta kiinnostat kanavat ja opetella videoiden tekoa, joka on ihan kehittävää hommaa myös itselleni. En usko, että lasta pystyisi montaa vuotta pitämään erossa Youtube-videoista, joten mulle on tärkeää puhua somesta lapsen kanssa ja samalla pysyä perässä millaisia videoita lapsi katsoo. Erityisen tärkeää se on siksi, että kaikki lastenvideoilta näyttävät videot eivät oikeasti ole ollenkaan lapsille soveltuvia ja haluan tottakai, että lapsi katsoo vain turvallisia ja ikätasolleen sopivia videoita, joita tubesta onneksi löytyy hyvin paljon!

Tubevideot itsessään eivät tietenkään aina ole mitenkään kehittävää katsottavaa, eikä niiden pidäkään olla. Lapsi nauttii hömpästä siinä missä aikuinenkin. Silti koen, että videoiden tekeminen on ihan kehittävää hommaa, jossa opitaan tottakai vähän kuvaus- ja editointitaitoja, mutta tottakai myös esiintymisvarmuutta ja pitkäjänteistä puuhastelua. Omalle puhterapiassa S ja R äänteitä harjoittelevalle lapselle myös oman puheen kuuntelu on hyvä juttu, joka toivottavasti auttaa jatkossa äänteiden harjoittelussa.

Hei, huomasikohan kukaan, että vaihdoin blogipohjani jälleen "normaaliksi"? Vietin kaksi vuotta vähän huomaamattani blogipohjalla, jossa oli etusivu ja jokainen juttu tuli avata erikseen auki. Syy etusivuun oli se, että olin kyllästynyt blogiin, jossa jutut vanhenivat kolmessa päivässä, kun postaukset joutuivat pois etusivulta. Isommalla etusivulla sain hieman paremmin itse selvää, mistä olin viime aikoina kirjoitellut, mutta toisaalta bloggaamiseen tuli pieni paine. Tuntui, että jokaisessa postauksessa piti olla isosti asiaa, eikä erillisen klikkauksen taakse huvittanut enää kirjoitella mitä sattuu. 

Koin hetki sitten ahaa-elämyksen, että mähän en ole ollut vuoteen missään blogiportaalissa, joten voisin ihan itse päättää montako postausta etusivulleni tulee eikä blogin tarvitse olla mainoksienkaan vuoksi mikään klikkimagneetti, niin voin pistää etusivulle ihan niin monta postausta kuin huvittaa. Päätin laittaa näin aluksi viisi. Samalla päätin madaltaa kynnystä ja kirjoitella vähän pienempiäkin juttuja, sillä ne rytmittävät kivasti blogeja - kyllästyn itse nykyään blogeihin, jossa joka postaus on painavaa asiaa ja kaipaan enemmän hömppää blogilistoilleni kuin omaan blogiinkin.

Ja uudistuneen blogin kunniaksi päätin blogata vähän siitä mikä inspiroi mua just tällä hetkellä

1. Kosmetiikkajoulukalenterit. Pitkän fiksun ja luonnollisen kosmetiikkavaiheen jälkeen huomasin, että peruspurkkimerkeille on tullut vaikka mitä kiinnostavia uutuuksia, mistä me luonnonkosmetiikkaihmiset ei tiedetä mitään. Koska ikää on tullut lisää, olen suoraa sanottuna alkanut kaipaamaan hieman tehokkaampia instant-tuloksia erityisesti meikkiini ja lipsunut jo jonkun aikaa erilaisiin synteettisiin meikkivoiteisiin ja muihin. Koska olen tipahtanut kosmetiikkakärryltä muutenkin, tilasin joulukuuksi pari kivaa kalenteria, jotta pääsen tutkimaan esimerkiksi Kiehlsin tuotteita vähän tarkemmin. En siis ole heittämässä luonnonkosmetiikkaa pois, mutta myönnän ettei tätä 35-vuotiaan ihoa heleytetä pelkällä tähtipölyllä - valitettavasti!

2. Jouluelokuvat. Jostain syystä sellainen kliseisen amerikkalainen polkkakarkki-mistelinoksa-rakkauskomedia puree nyt ja lujaa, suurimpana suosikkina tottakai Holiday! Olen kahlannut läpi myös lähestulkoon jokaisen Hugh Grantin tähdittämän komedian, jostain syystähän ne sijoittuvat aina jouluun!

3. Tukholma. Sain muutaman viikon päähän kutsun Tukholmaan katsomaan erään vaatemerkin kevätnäytöstä ja kun merkki lupasi maksaa lennot ja hotellin, päätin ottaa kutsun vastaan. Tukholma oli yhteen aikaan kohde, missä kävin muutaman kerran vuodessa, mutta nyt on vierähtänyt pitkä tovi edellisestä reissusta. Erityisesti odotan yötä hotellihuoneessa poikaystävieni Benin ja Jerryn kanssa, Lagerhausin joulusälälaareja sekä Tukholman jouluvaloja ylipäätään.

4. Legot. Kuuluu settiin, koska en voi välttää, ei auta kuin rakastaa. Olemme kuvanneet Kaamoksen kanssa muutaman Lego-aiheisen youtube-videonkin uudelle Jedimestarit E&K-kanavallemme :D

5. Nespresson joulukahvit. Käytän yleensä kotona Nespresson kahvikonetta, sillä mulla on tavallisen keittimen kanssa paha tapa keittää ihan liikaa kahvia ja kapselista saa simppelisti juuri sen mitä juo. Viime viikolla Itiksessä kävellessä huomasin Nespresson kojulla uudet joulumaut eli appelsiini-suklaan, lakritsin ja vanilja-kookoksen ja hankin heti koko setin. Lempparia en edes osaa nimetä, kaikki superhyviä!

Näiden juttujen lisäksi myös monenlainen hömppä kiinnostaa ja sen saa kyllä selville myös Elsan ja Anikon kuplan uusimmasta jaksosta, jossa aiheena on viihde ja hömppä!

Yhteistyössä Ukko.fi ja Elsan ja Anikon Kupla-podcast

Kaupallinen yhteistyö Yvetten kanssa.

Jokainen varmasti tietää, miten omasta hyvinvoinnistaan pitäisi huolehtia. Ulkoilua, terveellistä ruokaa ja tarpeeksi lepoa. Käsi ylös se, joka ihan oikeasti pystyy pitämään joka viikko huolta näistä kaikista! Varmasti monikin pystyy, mutta aivan yhtä monelle tämä yksinkertainen yhtälö on tosi vaikea. Itse kuulun siihen porukkaan. 

Voin ihan avoimesti myöntää, että kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja maailma täynnä mielenkiintoista tekemistä, on mun helppo skipata nimenomaan ne hyvinvointiin liittyvät jutut ja painaa tukka putkella ajattelematta hyvinvointiani yhtään. Illalla valvon ihan liian pitkään keskustellen somessa ystävieni kanssa, aamuisin skippaan väsyssäni aamupalan ja juon töissä pelkän kahvin kunnes meinaan pökrätä nälkään. Lounaalla käyn lähinepalilaisessa vetämässä naanleipää ja valkoista riisiä pahimpaan nälkään ja teen töitä epäergonimisessa asennossa, koska sohvalla vaan on kivempaa mitä työpöydän ääressä. Ja liikunta, ah! Voisin tehdä vaikka kirjan siitä kuinka huono olen aikatauluttamaan liikunnan osaksi viikkorytmiä!

Kun omaan hyvinvointiin liittyviä asioita skippaa yksi kerrallaan, voi välillä herätä todellisuuteen, että on unohtanut oman itsensä täysin. Unohdukset tapahtuvat pikkuhiljaa ja samalla tavalla niitä unohtuneita ja hyväätekeviä rutiineita kannattaa myös alkaa kaivelemaan takaisin elämään pala kerrallaan, pikkuhiljaa. Mikään ei varmasti ole yhtä tehokas tapa unohtaa hyvinvointiaan, kun päättää joku yleensä maanantainen lähtöviiva, milloin aloittaa samaan aikaan hikiliikunnan, terveellisen syömisen sekä hyvin nukkumisen. Perjantaihin mennessä olen unohtanut kaiken ja vajonnut vaan entistä syvemmälle naanleipäsuohoni :D

Yhdistimme Monna Treenaa blogin Monnan kanssa voimamme ja keskustelimme siitä, kuinka näitä pieniä hyvinvointiin liittyviä juttuja saisi lisättyä pala palalta elämäänsä ja miten niitä voisi ylläpitää myös kiireisen perhearjen keskellä. Yhdeksi pääteemaksemme nousi armollisuus itseä kohtaan ja yksittäiset, pienetkin teot, joilla hyvinvointiinsa voi vaikuttaa. Tämän keskustelun perusteella ideoimme viikon mittaisen tosi pienistä teoista koostuvan hyvinvointiviikon, joka alkaa huomenna maanantaina Instagrameissamme. Luvassa on pieniä, helppoja ja helposti toteutettavia vinkkejä ja muistutuksia oman hyvinvoinnin tueksi. Pieniä tehokkaita jumppaliikkeitä, muistutusta miten kootaan ravitseva lounas sekä vähän mentaaliharjoitustakin. Viikko ei taatusti tule mullistamaan hyvinvointiasi, mutta toivottavasti muistuttaa (syyllistämättä) niistä pienistä jutuista, jotka saattavat jäädä arjen jalkoihin!

Hyvinvointiviikkomme tarjoaa treenivaatemerkki Yvette, joten kaikki videoissa sekä näissä blogikuvissa näkyvät vaatteet löydät Yvetten valikoimasta. Kokoja Yvettellä löytyy tosi isolla skaalalla, nuorista tytöistä aikuisiin naisiin aina 6XL kokoon saakka. Hyvinvointiviikkomme ajan koko Yvetten värikäs valikoima on myös -15% tarjouksessa koodilla MONNAELSA15. Alennus on voimassa sunnuntaihin 

Hyppää siis mukaan hyvinvointiviikollemme maanantaista 13.11 alkaen! Hyvinvointivinkit tulevat päivittäin videomuodossa Instagramtileillemme @oimutsimutsi ja @monnatreenaa . 

Kuvat ja video: Maarit Vaahteranoksa

Kuvauspaikka: Hyvinvointistudio Lupaus

Nyt kun syyslomasta on jo hieman toivuttu ja reissua voi muistella kuvien kautta, ajattelin kirjoittaa toisesta syyslomamme "pääkohteesta" eli Napapiirin retkeilyalueesta. Retkeilyalue ei ollut itselleni ollenkaan tuttu entuudestaan, joten matkaan lähdettiin hyvin avoimin mielin ja vähin tiedoin. Yövyimme Napapiirin retkeilyalueella yhteensä kolme yötä, mikä on varmasti paljon enemmän, mitä useimmat retkeilijät tekevät. Saimme retkeilyaluetta ylläpitävältä Metsähallitukselta vinkin aivan Napapiirin retkeilyalueen parhailla paikoilla sijaitsevasta Villin Pohjolan majoitusmahdollisuudesta ja saimme heidän kauttaan hoidettua yöpymisemme. Joten majoituksesta teen vielä uuden postauksen Lappiin perheseikkailemaan halajaville, mutta nyt keskitytään itse luontoon ja retkeilyyn!


Loskaisesta Etelä-Suomesta tullessa meillä oli tottakai kytevä toive, että Rovaniemi näyttäisi meille myös hieman talviasuaan. Mutta oli todellinen yllätys, että ensilumi saapuisi heti Vaattunkikönkäälle tullessamme!

Aivan retkeilyalueen pääporttien vieressä sijaitseva Vaattunkiköngäs kohisi hurjana ja ohut lumipeite teki maisemasta niin valoisan ja upean. Oli pakko päästä pihalle heti sängystä noustua! Kävelimme vähän sinne tänne  pyjamissamme ja takeissamme puhallellen höyryävää ilmaa pakkaspäivään ja ihmetellen muuttunutta maisemaa. Sitten kipitimme takaisin sisään vaihtamaan yöasut kerrastoihin ja lähdimme tutkimaan retkeilyaluetta tarkemmin.

Koska kyseessä ei ole kansallispuisto, kuvittelin mielessäni retkeilyalueen polut ja taukopaikat nuotiomahdollisuuksineen hieman vaatimattomimmiksi, mitä kansallispuistoissa. Siksi olikin yllätys, että Napapiirin retkeilyalue oli sekä superhyvin hoidettu myös perheet ja liikuntarajoitteiset erittäin hyvin huomioiva. Könkäiden eli koskien syleilyssä pystyi liikkumaan helposti myös rattailla ja pyörätuolilla, toki ei joka paikkaan, mutta kiinnostavaan luontomaisemaan kuitenkin.

Kävimme kävelemässä myös niillä reiteillä, jotka eivät sovellu ihan kaikille, mutta lempireittimme oli silti tuo esteetön ihan Vaattunkikönkään sillan vierestä lähtevä luontopolku. Eikä vähiten siksi, että pystyimme kutsumaan toisena päivänä kaverini Camillan perheineen meidän mukaan retkelle, pyörätuolillakin kun pääsi sekä könkäille että nuotioimaan.


Vaikka olen Pohjoisesta kotoisin, en ole Lapista ja huomasin minulla olevan melko romanttinen ja yksipuolinen kuva Lapin luonnosta. Sehän oli siis mielestäni vain tuntureita ja poroja. Niitä ei Napapiirin retkeilyalueella ollut ollenkaan, vaaramaisemaa kyllä riittä, mutta upeimpia olivat kuitenkin nuo könkäät eli kuohuvat kosket. Syysauringossa ja pirteässä pakkasessa oli ihanaa vain istua könkään vieressä ja rauhoittua.