Se olisi taas Taxfreen-perheen aika hypätä laivaan ja seilata naapurin muksujen kanssa Tukholmaan. Poikkeuksellisesti jätän nyt tietokoneen kotiin enkä postaile väliaikakuulumisia, 42 postausta toukokuussa riittänee ihan hyvin? ;)

Suunnitelmissa on vain ja ainoastaan pallomerta ja Junibackenia. Sääkin sopii suunnitelmiin, koska huomenna saattaa Tukholmassa sataa. Palataan siis asiaan viimeistään kesäkuussa!

Kuva: yourlivingcity.com

Huh huh nimittäin ihan mielettömät fiilikset! Suurin osa parvekepuutarhan kasveista on istutettu!! Kyllä siihen aikaa vierähtikin, mutta on ollut tosi antoisa päivä niin monelta eri kantilta. Musta tuntuu jo nyt, ensimmäisen virallisen puutarhurointipäivän jälkeen että olen oppinut niin paljon uutta ja aion kyllä kesän myötä kertoa teillekin paljon itselleni uusista jutuista.

Eilenhän mietin saanko mä niitä multia ollenkaan, kun ei lastia näkynyt. Tänään selvisi, että mullat olivat kyllä lähteneet GreenCarelta, mutta kuljetusliike mokoma oli tilapäisesti hukannut ne! Onneksi GreenCaren multia saa niin hyvin jokapaikasta, että lopputuloksena reipas lähettipoika kippasi mulle tunnin varoajalla ison kasan erilaisia multia ensihätään. Ja sitten päivän lopulla eksynyt multakuormakin saapui, täällä ei siis ole ollut mullasta pulaa :D Vaan oli kyllä hyvä, että saimme mullat ajoissa, kun hommaakin oli jos jonkin verran.

Ensiksi istutin parvekelaatikot Minnan ohjeilla: Kesäkukkamultaa ja sekoitellen seuraavia lajikkeita: tarhakeijun kukkaa, mansikkaa, loistojaloangervoa, kangasajuruohoa, hurmesilkkiheinää.

Parvekelaatikoiden kukista mulle oli entuudestaan tuttuja tuttu...mansikka. Rakastuin ihan täysin tuohon yhdistelmään, missä oli korkeaa ja matalaa, heinää ja kukkivaa mansikkaa, kukannuppuja ja lupaus marjoista. Minna oli ymmärtänyt niin oikein makuni ja yhdistelmä oli ihanan luonnollinen, oikein sellainen hippikesä 2013-sekoitus! Rakastan vihreää rönsyilevää parvekekaidettani kovasti jo nyt.

Parvekelaatoikoiden lisäksi saimme istutettua myös kaikki isommille kasveille ja pensaille varatut Bacsacit. Niiden sisältöön palaan myöhemmin tarkemmin, mutta hehkutan nyt pienesti noita meille entuudestaankin tuttuja geotekstiiliruukkuja. Ne sopii niin hyvin juuri parvekeviljelyyn, koska keveytensä vuoksi ovat todella helposti siirreltävissä. Mekin ensin istutimme muun muassa pensasmustikat, herukat ja viinirypäleen (kyllä, viinirypäleen) parvekkeella ja sitten nostimme valmiin istutukset sisälle odottamaan multien siistimistä ja parvekkeen laattojen laittoa. Sitten vain puskat kainaloon ja takaisin pihalle. Tätä ei saviruukulla tekisi, jos sen sisällä olisi 50 litraa multaa sekä muutama pensaanalku. Bacsaceihin laitoimme hieman kasvista riippuen joko kesäkukkamultaa, puutarhamultaa ( rodo & ikivihreät), tai luonnonlannoitettua puutarhamultaa sekä lähes kaikkiin mullanmustaa puutarhakatetta, mikä mm. estää rikkakasvien kasvamista.

Ja nämä mullat on yksi asia, mistä olen ihan liekeissä nyt. Koska viime vuonna pistin kaikkiin kasveihin ihan samat mullat ja loppukesästä sadon jäädessä pieneksi kuulin, että jaa, osalle olisi pitänyt olla erilaisella ph:lla ja osalle kalkittuna. Nyt tiedän! Ja GreenCaren sivuilla on kyllä tosi helpot ohjeet, jos olet aivan yhtä multapölvästi kuin allekirjoittanut viime vuonna oli. Näissä CreenCaren mullissa on myös se hyvä puoli, ettei lannoitusta tarvitse aloittaa heti vaan vasta muutaman viikon päästä.

Ja vaikka en nyt vielä noista geotekstiiliruukkujen sisällöistä sen enempää kirjoita, palaan kyllä aiheeseen myöhemmin. Vilautetaan nyt kuitenkin vielä vähän tämän hetkistä partsin tilaa, ettette näe enää seuraavana yönä painajaisia täpötäydestä parvekkeestamme. Tadaa, Ikea-kassit ovat poissa!

Hyllyllä on vielä muutama yrttejä odottava pikku-Bacsac ja amppelit unohdin tyystin kuvata, mutta jääpähän kirjoitettavaa seuraavaankin kertaan! Ajattelin myös seuraavaan kertaan mennessä opetella ulkoa Tahvosilta saatujen kasvien nimet, ettei mun tarvitse koko kesää pitää noita pahvikylttejä pensaissa kiinni. Ehkä maltan luopua myös Bacsacien pahvimerkeistä joku päivä ;)

Moni teistä on osoittanut ihanaa myötäinnostusta ja kiinnostusta Ihmepuutarhan yhteistyöbloggaajana toimimiseeni ja mun on pakko näyttää teille muutama kuva heti. Sanotaan nyt vaikka niin, että vanha sananlasku "kannattaa varoa mitä toivoo, sillä toive voi toteutua" on mulle nykyään kovin tuttu...kiitokset vain Tahvosten puutarhalle aamuisesta pikkulähetyksestä.

Kiitolinja kippasi lavallisen kasveja etupihalle ja siitä sitten vain yksin siirtämään ikea-kassissa kolmanteen kerrokseen :D Nyt ei mahdu parvekkeelle edes yhdellä jalalla seisomaan, mutta toivon mukaan huomenna saataisiin parvekelaatikoihin istutettua kukat ja samoin tietenkin noihin bacsaceihin (taustalla vasemmalla näkyvät vihreät pussukat=bacsac) isommat viidakon puut. Puutarhasuunnittelijani Minna (tsek blogi!) oli humoristisesti laittanut mun Ikean ostoslistaan yrttejä ja muistaakseni minitomaattejakin, mitä EN vielä ostanut. Tätä täytyy hetki sulatella, ennenkuin uskallan hankkia lisää kasveja :D

GreenCarelta piti tulla tänään multakuorma, mikä ei sitten vielä tullutkaan. Huomen aamulla alan soittelemaan sen perään, koska meillä on ruhtinaallisesti huominen päivä aikaa istuttaa parvekepuutarhaa ennen Tukholman reissua. En mitenkään ole buukannut itseäni liian tiukille, en! No hätätapauksessa voin myös keskiviikkoaamuna istuttaa kasveja ja perua muutaman blogiin liittyvän jutun, sillä kyllä meidän ihmepuutarha pitää saada hieman väljemmäksi ennen loppuviikkoa.

Jos et tedä mistä ihmeestä kirjoitan, tsekkaa Ihmepuutarha postaussarjan vanhemmat osat!

Tuntuu jotenkin tosi oudolle sanoa, että on tuntenut kipua yhteensä 4.5 kuukautta putkeen. Niin se vain on, että vasta nyt vasempaa jalkaani (ja samalla koko kroppaani) vaivannut hermopinne on alkanut pikku hiljaa osoittamaan paranemisen merkkejä ja viimeisen kahden viikon aikana olen saanut vähennettyä särkylääkitystä jopa niin, etten eilen ennen nukkumaan menoa tarvinnut särkkäriä lainkaan. Ja tänään me käytiin jopa skeittaamassa pihassa. Vau!

Hermopinteelleni ei ole löytynyt mitään virallista syytä, mutta lääkärit ja hierojat ovat epäilleet sen olevan huonoa tuuria, mikä on aiheutunut seuraavasta cocktailista:

1) parin vuoden takainen raskaus 2) hätäsektio missä vatsalihakset meni poikki 3) pitkä imetysaika milloin kroppa ei lähtenyt heti palautumaan 4) palautumattomalla kropalla lapsen kantaminen kantorepussa/liinassa edessä ---> kuluma selässä ja 5) pitkä lentomatka. Olen aika lailla sitä mieltä, että oli mistä oli, sille ei voi enää mitään mutta sille toki voi, miten lähinnä kropan korsettia eli selkä- ja vatsalihaksia hoitaa jatkossa. Aion siis palata Elixialle terve selkä-jumpan pariin mahdollisimman pian, toivottavasti jo kesäkuussa. Hitaalla tahdilla aion lisätä ohjelmaan myös pilateksen tai fitness fusionin vähän pakonkin vuoksi, lempparilajini sisäpyöräily kun ei vahvista korsettia juurikaan, pahimmassa tapauksessa huono ajoasento voi aiheuttaa vain lisää tuskaa. Onneksi olen spinnannut sen verran kauan, että kun saan jalan taas kokonaan toimimaan, uskallan kyllä pyörän satulaan.

En tiedä kumpi hermopinteessä on tuskallisempaa: kipu vai se ettei tiedä milloin se loppuu. Vai loppuuko koskaan. Aluksi testailin kaikenmoista niksauttajaa ja naksauttajaa ja sain pohjalliset joidenka tekijä lupasi mun tanssivat parin viikon päästä. En tanssinut ja mistään yllä mainituista ei ollut apua (vaikka lista blogin kautta saaduista vinkeistä oli jossain vaiheessa tuskastuttavan pitkä). Kivun lisäksi sietämätöntä on ollut epätietoisuus loppuuko kipu koskaan, pahimmassa tapauksessa kun kipu voi kroonistua ja pysyä loppuiän. Helpottavaa on ollut alusta alkaen, että olen saanut kivuntunteen hetkellisesti pois sekä fysioterapeutin vinkeillä että (enimmäkseen vain) särkylääkkeillä. Helpottavana lisänä on toiminut myös ThermalCare-lämpö/kylmätyynyt, Voltacare-lämpölaastarit, naapurilta lainattu imetystyyny sekä  Fatboyn Baboesjka, minkä sain Fatboy-yhteistyön myötä.

Kerron nyt hieman noista kivun lieventäjistä, jos joku taistelee saman asian kanssa tai jos muuten tarvitsee vinkkejä selkään liittyvien kiputilojen hoidossa.

Kivun ollessa pahimmillaan särkylääkkeiden lisäksi oli tosi tärkeää saada kivunlievitystä myös lämpötyynyillä ja vaikka sellainen lämmitetty kauratyyny eteerisellä öljyllä terästettynä olisi ollut kiva, oli Thermalcaren apteekkipussit huomattavasti parempia tarkoitukseen. Enimmäkseen käytin remmillisiä Thermalcarepusseja, sekä selässä että jalassa erikseen, sillä pahimmillaan kiputila jatkui alaselästä pakaran kautta nilkkaan. Nämä pitävät lämmön kauratyynyä pidempään ja ovat itseasiassa edullisempiakin. Sen lisäksi Thermalcare-tuotteista löytyy asianmukaiset kiinnitysmekanismit tyynyjen paikallaan pysymiseksi = iso plussa.

Lämpölaastarit oli mulle ennen tammikuuta ihan neva hööd-juttu, mutta nekin on tullut tutuksi ja olleet avuksi. Itsellä on ollut Voltacaren lämpölaastareita, ne toimii vähän niinkuin lämpöpussi rentouttaen hoitopaikkaa sekä vähentämällä kivun  tunnetta. Näitä olen käyttänyt pahimpaan kipuaikaan varsinkin öisin, kun lämmöntunne kestää tuntikausia pidempään mitä parhaimmissakaan lämpötyynyissä. Miinuksena laastarissa on pysyvyys, esimerkiksi pakaraan on tosi hankalaa laittaa lämpälaastaria niin, että se pysyisi vaikutusajan paikallaan.

Imetystyynyn avulla olen saanut aseteltua itseni kohtuullisen kivuttomaan asentoon ja nyt baboesjkan avulla ensimmäistä kertaa sellaiseen asentoon, missä selällään maatessa jalkani ovat täydellisessä 90 asteen kulmassa, asennossa mitä fysioterapeutti kehotti jo ensikäynnillä käyttämään hermon kiputilan laukaisuun. Jos joku ihmettelee miksi siihen asentoon tarvittiin rahi, kun sohvat ovat yleensä saman korkuisia niin pieni selitys: Monet sohvat, esimerkiksi meidän nyt jo edesmennyt Klippan ei ole tarpeeksi syvä, jotta sääret ja nilkat mahtuisivat suoraksi vaikka korkeus olisikin sopiva 90 asteen kulmaan. Selkänojaton n. 42cm korkea rahi toimii paremmin, koska silloin nilkat ja jalkaterät voivat roikkua vapaana selän ja reisien kulman pysyessä suorakulmassa.

Rahin etuna on myös liikuteltavuus. Lapsi on siirtynyt sairasaikana pinnasängystä kokonaan juniorisänkyyn ja siellä pysyminen on vaatinut hetkittäin nukuttamista. Rahin voi ottaa mukaan ja maata lattialla lepoasennossa, sohvan kanssa moinen ei onnistunut. Rahin ei tietenkään tarvitse olla välttämättä Fatboy toimiakseen, kunhan se on tarpeeksi korkea ja mielellään kantikas. Pyöreä ja matalahko neulerahimme ei toiminut tässä tarkoituksessa mitenkään. (jos ette ymmärtäneet missä asennossa olen yrittänyt olla viimeisimmät 4.5kk vähintään 2h/pvä, tämä videon avulla hiffaat! Lepoasento oli pitkään ainoa tapa vaientaa kipu ja siinä olen viettänyt jopa 9h/pvä.)

Tärkein apu on kuitenkin ollut pitkäpinnaisuus ja asian hyväksyminen. Kun on kipeä, on kipeä. Jälkeenpäin kun ajattelen talvea, olen ollut ihan pähkähullu tehdessäni esimerkiksi Pietarin ja Tukholman reissut pojan kanssa tosi kovissa kiputiloissa. Toisaalta kumpikin reissu tuli tarpeeseen, sillä kotona kökkiminen ja selällään lattialla makaaminen tuntui ihan hirveältä ajan haaskaukselta ja reissut piristivät kyllä. Kun pahimmillaan päivät ovat olleet sellaisia, että olen soittanut aamulla itku kurkussa naapurin avuksi lapsen tarhaanviennissä, nukkunut kipulääkepöhnässä päivän, odottanut pojan isää  tuomaan lapsi tarhasta ja viettämään loppuillan, jotta saan maata lisää lattialla, olo ei ole ollut erityisen hehkeä. Tällaisista jutuista ei vain jaksa siinä hetkessä edes kirjoittaa, kun joku smart ass kuitenkin kommentoisi jotain, minkä seurauksena tekisi mieli tarttua valokuitua pitkin kurkusta kiinni. Näin pahin toivottavasti takanapäin on helpompi kivusta kirjoittaa.

Hermopinnettä ei ole vielä kokonaan voitettu, esimerkiksi pitkät matkat junassa tai bussissa ei nyt tule kysymykseenkään ja viimeksi tänään jouduin perumaan menoni kivun takia. Olo on kuitenkin kuin voittajalla, sillä melkein yhdessä yössä äärimmilleen tullut kiputila on tosiaan nyt alkanut antautumaan. Se jos jokin on hienon tulevan kesän merkki!

ps. tässä yksi syy, miksi minä en huhuista huolimatta ole istunut Tampereella bussissa tai muuallakaan viikonlopun aikana. Bella-blogeilla on siis ollut 1-vuotis synttärit, kun bloggaajien Tampere-innostus on kuulemma puhututtanut joissakin piireissä ;) Että tässä selitys teille bloggaajiemme liikkeistä kiinnostuneille!

Eilinen katuliitukuva oli vinkki siitä, kuinka mukava perjantai meillä olikaan. Suomalainen kierrätysvaatteita ja ylijäämäkankaita materiaalina käyttävä vaatemerkki Globe Hope juhli 10-vuotista taivaltaan näyttävästi Helsingin keskustassa Narinkkatorilla ja kun sain kutsun tapahtumaan, piirsin heti suuren huutomerkin kalenteriini etten varmasti missaisi juhlia. Ja hyvä etten missannut, oli tosi mukavat juhlat missä ohjelmassa oli vaikka mitä: muotinäytöksiä, paneelikeskusteluja, hyviä bändejä (mm Rinneradio!!), Globe Hopen historiaa esittelevä näyttely sekä Globe Hope  festarikoju. Meille kutsuvieraille oli vielä hieman ruokaa ja juomaa tarjolla, joten nopea pistäytyminen muuttui yli 5 tunnin hengailuksi Narinkkatorilla.

Omat muistoni Globe Hopesta juontaa sinne 10 vuoden päähän ja tykkäsin alunperinkin kierrätysmateriaali-ideasta paljon. Se oli silloin alussa niin uutta ja iski kulttuurialan opiskelijaan kovasti. Silloin pukeuduin aika paljon muutenkin kaikenlaisiin retrojuttuihin ja esimerkiksi armeijatakkien ja isoäidin pitsiliinojen yhdistely oli musta tosi hienoa ja hauskaa. Jossain vaiheessa sellainen selkeä turvavyöstä remmi ja huovasta takki ajattelu alkoi sitten tökkimään, kun en enää halunnutkaan kaikkien tietävän ja näkevän mistä jokin vaatekappale on tehty. Nykyään tykkäisin käyttää kyllä kierrätysmateriaalista tehtyjä vaatteita, mutten niin statementin omaisesti.

En ole koskaan omistanut yhtään Globe Hope vaatetta, mutta armeijan makuupussista tehdyn laukun kyllä, samoin useita kierrätysmateriaaleista (mainospressut, täkit, lentoemojen vaatteet) tehtyjä pikkupussukoita ja penaaleja. Laukun annoin vuosi takaperin eteenpäin, koska se alkoi olla "liian  kierrätetyn näköinen" nykyiseen vaatemakuuni, pussukat pidin ja käytän niitä edelleen.

Nyt tuntuu, että Globe Hope on taas alkanut lähentymään omaa vaatemakuani. Esimerkiksi eilisen artistin, Anna Puun, päällä näkyvä sininen paitamekko on ihan sairaan hieno ja mietinkin juuri mahtuisikohan XL-koko meikäläisen päälle. Annan mekko taitaa olla uuden malliston Naakka paitamekko, se on valmistettu käytetyistä Ruotsin armeijan paidoista, mitkä on värjätty tummansiniseksi. Hieno! Taidan mennä kokeilemaan onneani merkin liikkeeseen joku päivä, koska nettikaupassa ei näkynyt kokomitoitusta ollenkaan. Tai olen sokea, kertokaa jos huomaatte mitoitustaulukon jossain!

Onnea siis Globe Hope! Hienot pirskeet ja hienoa, että olette tallanneet omaa polkuanne jo yhden vuosikymmenen!

52 viikkoa, 52 yhteiskuvaa. Vaihteeksi taas kuva, missä asianomaiset eivät katso kameraan, kun nuorempi kuvattava ei vain suostu kääkän kanssa poseeraamaan. Yksäreitä linssiluteesta kyllä saisi vaikka muille jakaa.

Kuvaustilanteen selitys mitä ja miksi selvinnee seuraavasta postauksesta. Vai tunnistaako joku paikan ja kävikö siellä myös piirtelemässä tänä perjantaina?

Vaikka omaa parvekepuutarhaa aletaan rakentamaan vasta ensi viikon alussa, on ilo ilmoittaa että se originaali Ihmepuutarha kukoistaa jo Helsingin rautatieasemalla. On kukoistanut jo viikon alusta alkaen. Kävin maanantaina tutustumassa ystäväni Wiken kanssa Ihmepuutarhaan ja nauttimassa päiväkahvit sen keskellä olevassa pergolassa. Helsingin rautatieasema on yksi Suomen vilkkaimmista paikoista ja silti kahvihetkemme oli mukavan viihtyisä ja rauhallinen, kasveilla on mahtava vaikutus ympäristöön. Osa on varmaankin jo käynyt tutustumassa Puutarha Tahvosilta tulleisiin istutuksiin, mutta niille jotka ei ole eikä ehkä pääsekään paikan päälle olisi tässä hieman kuvia ihmepuutarhan ensimmäiseltä viikolta.

Hämeen ammattikorkeakoulun puutarha-alan opiskelijoiden Mervi Kokkilan ja Kati Jukaraisen suunnittelema mystinen Ihmepuutarha on vaikuttava viherkeidas, joka taatusti yllättää siitä tietämättömän täysin. Jo ensimmäisenä päivänä ihmiset pysähtyivät tiirailemaan kasveja ja ottamaan valokuvia niistä, mikä on tietenkin tarkoituskin. Tahvoset olivat toimittaneet paikalle kasveja ja lukumäärä on valtava.

Tänä vuonna ihmepuutarha ihmetyttää rautatieaseman ohikulkijoita koko kesän ja se on suunniteltu niin, että se tarjoaa uusia elämyksiä viikoittain. Kukat eivät kuki samoihin aikoihin ja ilme muuttuu lähes päivittäin. Itse pidin tosi paljon hyötykasvien käytöstä myös koristekasvien "paikalla". Ruohosipuli on kesäherkku vailla vertaa, mutta kyllä ruohosipulin kukkakin on kukkapenkin kaunistuttaja, vaikka siinä usein puuvarsi onkin. Myös persilja näytti hyvältä koristeruohon sijaan.

Ihmepuutarhassa myös tapahtuu kesän aikana. Seuraava tapahtuma on 5.6. milloin siellä vietetään pienimuotoisia puutarhamessuja. Paikalle kannattaa mennä, koska tarjolla on paljon hyödyllistä tietoa muun muassa Tahvosten kasviasiantuntijoilta sekä omankin parvekkeeni vihersuunnitelman tehneen Minna Toivasen istutusnäytöksiä. Yhteistyökumppaneista GreenCare lahjoittaa ensimmäisille 900 osallistujalle 5l kukkamultapussit, joten reppu kannattaa ottaa mukaan.

Tämä postaus on toteutettu osana Ihmepuutarha-postaussarjaa, missä kirjoitan kesän 2013 parvekepuutarhastani sekä puutarhan hoidosta aloittelijan näkökulmasta. Muut ihmepuutarhapostaukset löydät ihmepuutarha-kategoriasta täältä.