Olen pikkuhiljaa selkävaivojen helpottaessa aloittamassa kantamista uudelleen ja siksi ilahduin kun näin antikvariaatin ikkunassa kapalo ja kantoliina-kirjan vitosella. Tiesin tuon kirjan olemassa olosta jo aiemmin, mutta en ollut saanut sitä hankittua ja nyt sen sitten ostin mukaani, tarkoituksena opetella selkäsidontaa iltapuhteina.

Vaan olipa kirja! Huuh. Jos olisin edes avannut kirjaa, olisi se jäänyt hankkimatta, sillä liinailuohjeet olivat ihan hulluja. Katsokaapa näitä kuvia, onko joku asia vähän vinksallaan?


Aivan. KAIKISSA selkäsidonnoissa oli lapsi täysin väärinpäin! "Ranskalaisittain" sidottuna kantoliinaa voi käyttää kuulkaa kauppakassinakin ohjeen mukaan. Mitä hittoa lapselle tapahtuu jos äiti vaikka kumartuu eteenpäin? Lapsen selkähän ojentautuu täysin taaksepäin mikäli hän myötäilee äidin liikettä. Noissa asennoissa lapsi sekä kulkee väärinpäin ja roikkuu että ei näe vanhempaansa yhtään, tosi näppärää.

 Mutta sitten tulikin paras osuus, nimittäin tämä:


Noniin, siitä sitten vain mainostushommiin. Meikäläisellä ei onneksi ole yritystä mitä mainostaa, joten voi olla lapsikin vähän paremmassa asennossa.

Kirja on ilmestynyt jo (?) 2006, mutta luulisi silloinkin olleen jotakin parempaa faktaa tarjolla kuin tämän kaltainen hömppä. Mutta onneksi liinailu ei ole mitään rakettitiedettä ja sain kiskottua lapsen ekaa kertaa yksin takasidontaan ilman minkäänlaisia ohjeita. Siellä se keikkui tyytyväisenä vaikka sidonta tuskin suurennuslasia kestäisikään. Nyt pitäisi varmaan metsästää joku hyvä takasidonnan opiskeluun tarkoitettu video netistä. Onko ehdotuksia?

Uskotteko te asennekasvatukseen lelujen kautta? Minä en. En usko, että tummaihoista vauvanukkea hoivaava olisi tulevaisuudessa automaattisesti vähemmän rasistinen tai automatolla leikkivä enemmän yksityisautoilija. Uskon asennekasvatukseen, mikä lähtee vanhempien omista valinnoista ja sillä millä leikkii ei luultavasti ole merkitystä kuin vanhemmalle, jolla on pelko oman ideologiansa siirtymättömyydestä seuraavalle sukupolvelle. Uskon myös, että turha ehdottomuus saa aikaan vain kyseenalaistamista lapsessa.

Huvituin, kun luin Ekoisi Leo Straniuksen kirjoituksen vauvan lelujen, kirjojen ja vaatteiden piilomerkityksistä. Straniuksen perheessä luetaan kirjatkin niin, että sukupuolisensitiivisti saduista sensuroidaan poika-, ja tyttö-sanat pois sekä vaihdetaan autot näppärästi polkupyöriksi. Mikäs siinä, jos on aikaa ja tuntee tarpeelliseksi. Straniukselle traktori (pukluliinassa) symboloi "autoa ja autokulttuurin ihannointia, fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja niin edelleen", minulle taas enemmänkin maaseutua, elinkeinoa mitä kautta meillä vielä on suomalaista viljaa ja lumesta puhtaaksi aurattuja katuja, jos nyt on pakko alkaa tarkemmin miettimään. Lapselleni traktori on luultavasti wroom ja piirrettynä ehkä hieman vähemmän pelottava vekotin mitä livenä. Stranius vertaa autojen näkymistä lastenkirjoissa siihen, että niissä näytettäisiin alkoholia, aseita ja seksiä. Jos piilomerkityksiä halutaan lähteä saman suurennuslasin kanssa etsimään, löytyisi noista pahoistakin esimerkeistä varmasti jotakin hyvääkin, mutta se ei ehkä ole nyt hedelmällistä.

Pakko muuten todeta, että jos minä kirjoittaisin kirjan, kyllä minua hieman vittuttaisi jos sitä alettaisiin vääntelemään ja kääntelemään eko-ja sukupuolisensitiivisyyden nimissä uuteen muotoon. Sanoisin, että on täysin epäekologista hankkia sellaista kamaa, mitä ei edes halua käyttää sellaisenaan. Mutta minä olenkin kulttuuri-ihminen paljon ennen ekoihmistä. Pahamaineisella Onni-pojalla on muuten oma kierrätyskirja. Eli vähän niinku hyvä muttei kuitenkaan?

Meidän Itä-Helsinkiläisellä ruokapöydällä seisoo leikkikalukasvattajan painajainen: Peppi Pitkätossu-sarjan figuurit, kaksi naamioitunutta murtomiestä ja yksi piippua polttava keskikehon rakentaja. Tommia ja Annikaa ei näy missään. Nyt vaan sitten jännitetään pöhiseekö tyyppi tulevaisuudessa pöllityllä pösöllä Itäväylää vai mikä on tämän asennekasvatuksen tulos.

Loppuun on pakko lainata Straniuksen kirjoituksen loppu: "Itse kaipaisin vauvan ja lasten vaatteita tai kirjoja, jotka olisivat sukupuolisensitiivisiä ja korostaisivat vaikka ekologista kiintymysvanhemmuutta." Hihi. Noita ekologista kiintymysvanhemmuutta korostavia lastenvaatteita mä todellakin haluaisin nähdä, suunnittelisitko Leo oman malliston?

boys boys boys 1 collage n. 20cm x 20cm 2005, Sanna Vainionpää

Ymmärsin eilen erään faktan. Tämä mieshenkilö, jota olen hyysännyt viimeiset viisi kuukautta on pisin läheinen miessuhteeni. Edellinen lähes yhtä kiinteä ja pitkä miessuhde minulla oli erääseen kuntosalin omistajaan, jonka kanssa tein vuosisopimuksen opiskeluaikanani. Silloin näimme toki päivittäin spinningin ja body pumpin merkeissä, mutta yhtä fyysiseksi mitä elo vauvan kanssa, ei kuntosalijäsenyyden sallima läheisyys koskaan edennyt.

En ole sukupuolineutraali. Minulla on poika. En koskaan, edes odotusaikanani, ajatellut häntä vain vauvana, vaan poikavauvana. En ymmärtänyt silloin enkä nyt selittelyä sukupuolineutraaliudesta vaikkapa vaatetuksessa, jos se tarkoitti joko pinkin tai vaaleansinisen karttelua. Jos poika ei saa pukeutua vaaleansiniseen sukupuolineutraaliuden nimissä, on pukija todellakin itse kangistunut kaavoihinsa. Eihän mikään väri ole poikien tai tyttöjen ellei sitä alleviivaten käytetä niin, tai olla käyttämätä noin.

Meillä ei pinkkiä käytetä. Voisin lähes varmasti sanoa, että syy on enemmän minun mieltymyksissäni kuin missään sukupuoleen liittyvässä tematiikassa. Olen luvannut pojalleni, että hankin hänelle vaikka tutun hänen niin halutessaan, mutta niin kauan kun tyypin suusta tulee vain höö, hän pukeutuu kuten minä haluan. Ei pinkkiin, mutta kirkkaanpunaiseen.

Poika näyttää pojalta. Itseasiassa poika näyttää isältään niin paljon, että kun isyydentunnustamistilanteessa tarjottiin dna-testejä, otimme ne todetaksemme, että kyseessä on todellakin myös minun geeniperimää saanut lapsi. Oli. Kirkkaanpunaisessa haalarissa ja kirkkaanpunaisessa kypärämyssyssä kontaktia ottava ihmislapsi herättää kuitenkin kysymyksiä päivittäin julkisissa: kumpi se on? Olen lukenut, että joitakin tuollaiset kysymykset skitsottaa, sillä mitä väliä sillä muka on. Jotainhan sitä yleensä kysytään kun kontaktia haetaan. En oikeastaan keksi parempaa kysymystä kuin sukupuolikysymys, sillä siihen tiedän vastauksen. Jos kysyttäisiin millainen luonne hänellä on, olisin huomattavasti enemmän pihalla vastauksen kanssa. Öö..vauvamainen?

Ja onhan sillä nyt herrajumala väliä onko kyseessä tyttö vai poika! Jos se on poika, sillä on pippeli ja siitä tulee ehkä joskus isä. Joskus pippelistä huolimatta joistakin tulee isona myös äitejä, jos lapsensaaminen kiinnostaa. Todennäköistä se ei äitiys kai kuitenkaan ole, punaisesta haalarista huolimatta. Kasvatan pojastani kuitenkin pääsääntöisesti hyvää ihmistä, joka hyväksyy muut ihmiset sukupuolesta, varallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, rodusta tai muusta sellaisesta riippumatta. Tai haalarin väristä. (Mikä on muuten merkkiä MOLO, haha)

Vaikka minulla ei pahemmin ole kokemusta läheisistä miessuhteista, pojalla ja mulla on hyvä suhde. Hän syö rintaani ja repii hiuksiani, temppuilee marjapuuron värisen jumppapallon kanssa ja nukkuessaan pitää kiinni nenästäni. Mun poika.

Tarvitsetko apua pienen lastenhuoneen sisustukseen? Älä kutsu Innoa paikalle, vaan kysy Ombrellinon Maijalta ja Paolalta!

On uskomatonta, miten tuo naispari, äiti ja tytär, ovat onnistuneet mahduttamaan kaiken mahdollisen ja puolet lisää pieneen Pohjois-Esplanadin kauppaansa. Jääkarhun päitä myöten.

Viime kuisen arvonnan mahdollistanut Ombrellino tuntuu nettikaupan perusteella varsinaiselta lastentavarahallilta. Neliöitä liikkeessä taitaa olla kuitenkin alle 30, korjatkaa jos olen väärässä. Ainoastaan katto taisi olla lähes tyhjänä, eikö sinne saisi jonkin mobiletaivaan mahdutettua?






Pieni vinkki: joululahjahankintoja tehdessä MENE YKSIN! Itse kävin pari viikkoa sitten hankkimassa henkareita, heijastimen ja tyypille joululahjaksi tuon kuvassakin olevan Shapemakerin palikkalaatikon, jouduin jättämään laukkuni tiskin taakse, että mahduin sisään. Ja ihan oikeasti en ole ihan niin lihava, että tämä olisi ainainen ongelma. Nyt kun joululahjakausi alkaa olemaan jo virallisestikin alkanut (virallisuuskello sanoo ding...), uskoisin Ombrellinosta saavan lämpöä ja läheisyyttä, vaikka sitä ei välttämättä tarvitsisikaan.

Kaikenlaiseen sitä törmää, mutta vauvoille tarkoitetusta teestä en ollut kuullutkaan ennen imetysteeinnostustani (mistä ehkä lisää joskus kun rintani palaavat takaisin normaaliksi - on nimittäin teetä juotu ja siltä tosiaan tuntuukin). Holle-merkiltä nimittäin löytyy tehokkaaksi havaitun imetysteen lisäksi myös luomuyrttiteetä yli 2 viikkoisille vauvoille. Siis aivan-vitun-oikeasti: YLI 2 VIIKKOISILLE VAUVOILLE.

Hankin toki testiin myös lasten teetä, jotta voisin kokeilla miltä herran naama näyttää kello viiden teen aikana, kun kiehautan kupposet kummallekin. Mutta toisin kuin suunnittelin, jo teepaketin tuoksu on niin voimakas etten ole uskaltanut testiteetä keitellä. Lasten tee sisältää täsmälleen samoja aineksia, mitä imetysteekin, ainoa erotus on imetysteen sitruunamelissan vaihtuminen rauhoittavaksi kamomillaksi lasten vaihtoehdossa. Muut ainesosat ovat fenkoli, anis ja kumina. Saattaisi olla aika päräyttävä kokemus vain maitoa litkineelle lapsoselle?

klik

Onko jollakin kokemusta vauvojen juottamisesta teellä? Millainen fiilis teille muuten tulee (vauvan) yrteillä ravitsemisesta? Mulla on jotenkin sellainen olo, että juon itse nuo lastenteetkin pois, sillä voimakkaasti tuoksuva tee pelottaa jo ihan mahdollisten allergisoivien aineiden takia. Ja onhan kamomillakin aika tehokas rauhoittaja, onko se hyvä vai huono asia, sitä en osaa sanoa. (joskus olen harkinnut konjakkia...)

Yritin googletella jo eilen illalla noita teen raaka-aineita ja niiden vaikutuksia, mutta tulos oli hyvin lähellä nollaa. Onko lukijoissa joku yrttiasiantuntija, joka voisi valaista asiassa? Hot or not?



keltaiset kuvat: Polkkajam
PS: Arvontamuistutus! 50 euroa shoppailurahaa Omprellinoon jaossa vielä viikon :)

Olisipa kaikella yhtä hyvä muunneltavuus kuin tällä syöttötuoli/sohva/hyllyllä. Hemmetin tilaavievä ihme tuo kyllä on, mutta musta-valkoisena olisi aivan ehdoton. Kyllä ne jotkut keksivät.

Kuva: Milkmagazine.net