kaupallinen yhteistyö Tokmannin kanssa

Retkeily on noussut viime vuosina tosi suosituksi perheharrastukseksi, mikä on ihanaa! Multa kysellään melko paljon vinkkejä lapsen kanssa retkeilyn aloittamiseen ja etenkin siihen, mitä varusteita retkellä oikein tarvitaan. Totuushan on, että etenkin päiväretkeilijä selviää useimmiten ihan tavallisilla jutuilla, jotka löytyvät monien kotoa jo valmiiksi. Eli tilavalla repulla, juomapullolla ja herkullisilla eväillä. Ei ole yhtään klisee, että hyvällä retkifiiliksellä pääsee pitkälle! Ja kun pienistä eväsretkistä haluaa vähän seikkailuhenkisempiä, voi reppuun pakata mukaan myös puukon, tulitikut sekä tarvittaessa retkikeittimen ja tehdä ruuan ulkona. 

Olen itse aika tarkka, etten hanki retkeilyä varten turhaa tavaraa, vaan kaikella on oltava käyttötarkoitus. Ei tavaraa tavaran vaan tarpeen vuoksi. En usko vanhaan "köyhän ei kannata ostaa halpaa" sananlaskuun retkillä, sillä monesti korkean hintatason tuotteet sisältävät ominaisuuksia, joita perusretkeilijä ei tarvitse. Ja tällaisesta hifistelystä on turha maksaa. Meillä esimerkiksi on perinteistä retkipatjaa hieman paremmat itsestään täyttyvät patjat nykyään mukana telttaretkillä, mutta mitään 20 pakkasasteen patjoja en kokenut tarpeelliseksi hankkia, silloin me emme nimittäin yövy teltassa vielä muutenkaan!

Joihinkin juttuihin taas kannattaa vähän panostaakin. Olen itse käyttänyt suomalaisen Marttiinin  puukkotehtaan puukkoja ihan pikkulikasta lähtien ja edelleenkin oma retkipuukkoni on Marttiinin. Laadun lisäksi kauniissa puuvartisessa puukossa on nostalginen fiilis. Tänä kesänä olen ensimmäistä kertaa antanut nyt 6-vuotiaan Kaamoksen opetella puukon käyttöä ja siksi hankin hänelle ihan oman Marttiinin puukon. Partiopuukko on malliltaan täsmälleen sama, jonka itse sain 30 vuotta sitten ja se on koon puolesta tavallista puukkoa paremmin lapsen käteen sopiva ja siinä on kahvan ja terän välissä vuolusuojus, joka estää käden lipeämisen terävän terän päälle. Partiopuukko on hyvä yleispuukko muutenkin ja sopii myös omaan käteeni mainiosti. Oma puukko on kuitenkin kiva olla, meillä siis molemmilla Marttiinit.

Toinen merkkituotesuosikkini on melko uusi tuttavuus. Suomalaisen Kupilkan kuksamaiset juomakupit ja aterimet on tehty biosähköllä luonnonkomposiittimateriaalista ja tuloksena on kauniin lisäksi kestävät tuotteet. Kupilkan kuppi on retkiluksusta, sillä se on kevyt, kestää säässä kuin säässä, ei mene rikki eikä polta käsiä kuumankaan juoman kanssa. Myös Light My Firen kokoontaitettava muki on suosikkini, sillä se pysyy lapsen kädessä hyvin eikä kaakaot loisku pitkin vaatteita.

Edullisista retkitarvikkeista mainittakoon muutaman euron otsalamppu, lämpöistuinalunen sekä taskulamput, näillä pärjää retkillä mainiosti! Tokmannilla myydään myös suomalaisen Orthexin muovisia lautasia, jotka maksavat muutaman euron kipaleelta. Nämä ovat loistavia retkillä!

Kun päiväretket hoituvat jo hienosti ja yö ulkona kutkuttaa ajatuksissa, tarvitset vähän enemmän varustetta. Silloinkaan ei välttämättä kannata ottaa mallia Veikka Gustafssonin pakaaseista. Huonoa ei kannata hankkia, mutta edullisestin saa hyviä tuotteita, usko pois!

MITÄ MEILLÄ ON MUKANA YÖN YLI RETKELLÄ:

rinkka

teltta

makuupussit

makuualustat

juomapullot + riittävästi juomista (ota selvää onko yöpymispaikassasi vesipiste!)

ruokaa

retkikeitin (mikäli tulentekopaikkaa ei ole)

retkikeittimen polttoaine

ruokailuvälineet

taskulamppu/ otsalamppu

puukko
termarit (laitan yleensä kahvimaidonkin termariin)

tulitikut

narua

ensiapuvälineet

vessapaperi

hyttymyrkky

hammasharjat

varavirtalaite puhelimeen

vaatteet

hygieniatavarat kuten deot ja hammasharjat
riippumatto
roskapussi (mitä tahansa vietkin luontoon, tuo se myös pois!)

Ehdottomuus on asia, mitä itseni on vaikea ymmärtää myöskään kasvatushommissa. On hyvä tiedostaa, mikä on lapselle säännöllisesti toteutettuna huono juttu, mutta ainakin meillä on tilanteita ja tilanteita. Ja silläkin uhalla, että lapselle tulee hämmentynyt olo kielloista ja säännöistä ja niistä luistamisesta vanhemman luvalla eletään meillä tilanteesta riippuen vähän pellossakin. Koska niin on hauskempaa!

Säännöistä poikkeaminen tuli mieleeni, kun valmistaudun huomenna hyppäämään lapsen kanssa lentokoneeseen ja viettämään viikon kaksin Berliinissä. Voi pojat, tulemme rikkomaan niin montaa sääntöä ja yhteistä sopimusta heti aamusta alkaen! Sääntöjen rikkomista olemme kyllä harjoitelleet tiiviisti koko kesän muutenkin, nukkumaan on menty milloin huvittaa jätski päivässä on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Viime viikolla kävimme Kaamoksen ja Maaritin kanssa päiväretkellä Repoveden kansallispuistossa, jonne on useamman tunnin matka Helsingistä. Sen sijaan, että olisin pistänyt lapsen laskemaan vastaantulevia punaisia autoja, istutin lapsen yksin takapenkille ja annoin kännykän, kuulokkeet sekä karkkipussin messiin. Pari tuntia aikaa ottaa chillisti, enjoy! Naureskelin, että hyviä vanhempia hirvittäisi rento suhtautumiseni matkaherkkuihin ja Netflixin tuijotteluun, mutta koska tiesin, että tulossa on pitkä päivä, joka vaatii lapselta paljon jaksamista, halusin alkumatkan alkavan lapselle hauskimmalla tavalla. Eli siis suu täynnä karkkia ja Ninjago silmien edessä. Toki olisimme voineet leikkiä yhdessä jotakin kirjainleikkejä, mutta koska itsellenikin päivä tuli olemaan pitkä, säästin mielelläni myös omia voimiani juttelemalla Maaritin kanssa ilman takapenkin räpätystä. Win-win.

Mulle on tärkeää, että kun säännöistä poiketaan, se tehdään hyvällä mielellä. Lapsesta on hauskaa, kun välillä saa erityisvapauksia ja kun niitä saa, en halua pilata sitä iloa päpättämällä, kuinka nyt tehdään poikkeus ja huomenna taas sitten ei ja tämä ei jää tavaksi ja päpätipäp. Jos lapsi haluaa tappaa aikaa laivan buffetissa pelaamalla Lego-peliä kännykästä aikuisten syödessä, ei sitä iloa tarvitse laimentaa yhtään selittämällä, että ravintoloissa ei sitten yleensä pelata ja tämä on poikkeus ja huomenna et sitten pelaa yhtään. Kyllä lapsi ymmärtää sen poikkeuksen ilon ilman ylimääräistä meuhkaamistakin. On tilanteita ja tilanteita.

Samanlaisia tilanteitahan sitä sattuu itsellekin. Välillä työkaveri ehdottaa lounasjuomaksi viiniä ja hauskaahan se on, varsinkin ilman muistutusta että näin ei sitten huomenna tehdä. Ja tottakai se arkeen palaaminen välillä kismittää ja tulee itkua, sitä en kiellä. Mutta myös paha mieli kuuluu elämään. Välillä on oltava tylsää, metromatkat taitettava ilman älypeliä ja lounas juotava ilman viini(pullollista). Mutta silloin kun rutiineja rikotaan, niin tehdään se hyvällä mielellä ja ilolla!

(uudet Robin-malliston kumpparit saatu Nokian jalkineilta)

Kuten varmasti tiedätte, olen fiilispukeutuja luonteeltani ja tykkään leikkiä tyylilläni. On kuitenkin juttuja, joita en koe kovinkaan omikseni ja ne ovat tällä hetkellä lastenvaatebrändien aikuisten vaatteet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Pidän kyllä löysistä vaatteista, mutta tuntuu, että suomalaisilla lastenvaatemerkeillä ei aikuisten valikoimissa ole ollut vuosiin mitään muuta kuin legginssiä ja muodotonta onesize-tunikaa. Ja koska olen fiilispukeutuja, mulla tulee siihen univormuun pukeutuneena fiilis, kuin mut olisi kaapattu jostakin Facebookin lastenvaateryhmän yv av ry-keskustelusta :D Ja se ei ole omin olo. 

Legginssit ovat kuitenkin huippu vaate ja koska mulla on Lapsimessujen työasuun kuuluneet Mainion legginssit, ajattelin tänään lähteä ulos 2010-luvun mutsilookissa, eli niissä leggareissa ja isossa paidassa. Jottei ihan menisi mammailuksi, oversize-paitani ei sentään ollut Vimmaa tai Neulomon Marika, vaan huvituspäissäni hankkimani statement t-paita. Paitaan (vai paituliin?!) ja leggareihin yhdistin vanhat Birkenstockini, isot rinkulakorvikset sekä takavuosien laulajan Kikan lempihuulipunasävyn, kirkkaan pinkin. 

Parasta tänään oli kuitenkin vahinkotukkani, joka mukaili kivasti 90-luvun permanentteja. Kiharat tulivat, kun keksin eilen illalla leitittää hiukseni suihkun jälkeen neljälle pikkuletille, jotta ne eivät takkuuntuisi yön aikana. Ajatukseni oli aamulla laittaa hiukset vain ponnarille, mutta permismäinen kikkurani viehätti mua sen verran, että jätinkin pehkoni auki ja laitoin vain lyhyemmät etuhaivenet pienelle nutturalle. En missään nimessä haaveile permanentista, mutta tätä kiharakampausta aion kyllä käyttää jatkossakin!

Nauroin t-paidan hankittuani, että on kyllä hyvä paita, kun en ole koskaan missään bileissä. Ja tänään ensimmäistä kertaa paitaa pitäessäni päädyin ihan vahingossa bileisiin, kun Eino kutsui mut avecikseen Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset-leffan kutsuvierasnäytökseen Konepajan Brunoon. Siellä sitten oltiin t-paidassa ja leggareissa ison kutsuvierasyleisön seassa, yleisön, jossa melko monella oli sitä vähän parempaa Seppälää päällä. Eli kyllä ne yv/av/ry-fiilikset lopulta saatiin, vaikka luulin olevani turvassa :D 

Vaan olipa muuten kiva ilta, jota jatkoin nössöistä "mun pitää mennä nukkumaan, huomenna työpäivä" jutuistani huolimatta vielä viinilasilliselle Rytmiin kirjoittamaan tämän postauksen ja nauttimaan lämpimästä kesäillasta. Nyt kuitenkin otan metron alle ja painun nukkumaan! Eli se niistä after partyista.

kuvat: Eino/ Tämän kylän homopoika

En ihan tarkkaan muista mikä oli syy, miksi me teimme Kaamoksen kanssa ensimmäisen kesälomareissumme Berliiniin. Kaamos oli silloin 3-vuotias ja mulla oli kokemusta lapsen kanssa ulkomailla matkustamisesta pakollisten Ruotsin ja Viron reissujen lisäksi myös Teneriffalla kaksin lomailusta. Syy Berliiniin lähtöön oli muistaakseni yhdistelmä lyhyttä lentomatkaa, edullista hintatasoa ja sattumaa. Ensi viikolla koittaa meidän kolmas loma Berliinissä ja lähdemme reissuun kaksin jälleen. 

Syyt miksi nyt lähdemme Berliiniin ovat varmasti vähän erit mitä ensimmäisellä kerralla. Hintataso on tottakai yksi kriteeri, viikon loma lentoineen ja öineen neljän tähden hotellissa kustantaa n. 600 euroa yhteensä, mikä on aika jees parhaimpaan turistiaikaan. Muita syitä lähtöön on Berliinin tuttuus, yleensä lämmin (usein jopa liian lämmin) ilma, itäisen Berliinin rentous ja hyvä ruoka. Berliini on myös sopivan kaukana, että mäkin saan otettua etäisyyttä töihini ja keskityttyä vain lomailuun ja Club Maten juomiseen.

Muistan ensimmäiseltä Berliinin reissultamme ihanan vapauden, joka tuli kun kävelimme illalla kaupungilla ja vastaan tuli lapsiperheitä eikä kukaan katsonut pahasti, vaikka lapsi oli mukana kaupungilla ja ravintolassa iltamyöhään. Kun puistot täyttyivät iltapäivisin lapsista ja aikuisista, oli kaikilla kuumuuden takia juomat mukana ja useimmilla vanhemmilla oli yksi olut mukanaan. Älkää käsittäkö väärin, että lähtisin pelkästään leikkipuistokaljojen perässä Berliiniin, mutta onhan se nyt ihanaa kun ei tarvitse miettiä mitä kukakin janojuomastani miettii. 

Ruoka on ollut Berliinin reissuillamme ehkä se tärkein osa reissua ja Itä-Berliinin katukeittiöt ja edulliset ravintolat ovat tulleet tutuiksi. Edelliset reissumme olemme yöpyneet Friedrichainin kaupunginosassa, mutta nyt hotellimme sijaitsee Kreuzbergissa, eli Spreejoen toisella puolella. Viime reissullamme hengasimme aika paljon myös Kreuzbergin puolella, josta löytyi hyviä levypizzapaikkoja ja dönereitä ja kaikenlaisia halloumipitamestoja.

Leikkipuistot ovat yksi tärkeä osa reissujamme ja nyt Kaamoksen ollessa jo 6-vuotias hän pääsee entistä hauskempiin ja taitoa vaativiin leikkipuistoihin. Nyt kun lapsi on isompi, ajattelin käydä myös muutamassa museossa, tosin natsiaikaan liittyvät paikat taidamme edelleen jättää väliin, samoin Berliinin eläintarhan. East side galleryn muurilla käydään tottakai. Josta tuli mieleeni, Kaamoksen kysymys kun kerroin Berliinin matkastamme. "Onkohan ne saaneet sen muurin rakennettua uudelleen, kun se oli rikottu" :D Saksan historiasta kertominen on ollut hieman vaikeaa ja ilmeisesti en ole ihan täsmällisesti kertonut muurin sortumiseen liittyviä seikkoja, kun matkakaveri odottelee muuria takaisin.

Muuten ajattelimme ottaa mahdollisimman rennosti. Olla, oleilla, syödä, juoda, käydä puistoissa ja hengailla. Mainitsinko jo syömisen?

Mutta jos teillä on jotain vinkkejä, mistä esikouluikäinen erityisesti nauttisi niin vinkkejä otetaan tottakai vastaan!

mekko: Lindex, kengät: Birkenstock, korvikset: Pramea (saatu)

Tänään oli mun kolmen viikon kesäloman viimeinen päivä - loma kyllä jatkuu viikon päästä vielä viikolla, mutta huomenna palaan viikoksi työkoneen ääreen. Kesäloman alkaessa pää oli sen verran jumissa, etten uskonut päivätöihin palaamisen olevan kolmen viikon kuluttua mukavaa ollenkaan, mutta etäisyys on tehnyt hyvää ja päässä on vaikka millaisia uusia ideoita. Kaamoksen loma jatkuu vielä hetken ja hänen lähtiessä isälle jään viikoksi yksin kaupunkiin! Luvassa on ainakin yksi äitien facebook-ryhmän get together ilta (jee, ei tarvitse edes hankkia lapsenvahtia!) ja vapaamuotoista haahuilua töiden jälkeen. Olen ollut lapsen kanssa kaksin yhtä soittoa yli 20 päivää ja vaikka meillä on ollut todella kivat lomaviikot, on itsenäinen työviikko silti tervetullut, sillä saan viimein illat itselleni. Hellou vaan Viaplayn leffat ja afterworkit! 

Tänään kuitenkin hengailtiin vielä yhdessä Alppipuistossa. Itseasiassa mukana oli myös pari työkaveria lapsineen, joten laskeutuminen duunimoodiin on aloitettu. Päälläni oli toinen kesäaleostoksistani, eli pitkä värikäs kaapumekko, jonka hankin loppukuun Berliinin reissu mielessäni. Tässä mekossa kelpaa nimittäin hengailla itäisen Berliinin kaduilla ja mekko peittää kätevästi myös sen ruokamäärän, jonka aion lomalla syödä :D

Työkaverini Sara letitti tänään hiukseni tuollaisille "hottismuijien leteille" kuten lettejä pyytäessä ne nimesin. Nyt kuvia tuijotellessa vähän hämmästyin kuinka tumma mun tukkani oikeasti onkaan tuolta alta. Olen ottanut n. vuoden välein vähän vaaleita raitoja pehkooni ja muuten pitänyt hiukset luonnontilassa. Aurinko on vaalentanut luonnollisesti aina hiuksiani ja päälihiukset ovat pitäneet yllä illuusiota, että olisin blondimpi mitä olenkaan.  Ja koska aurinko on tehnyt ison työn vaalennuksessa, sain tänään ahaa-elämyksen että ehkäpä noita hiuksia pitäisi suojata auringolta jollain aineella...? Kysymys kuuluu millä? (ja ei, vinkiksi ei nyt käy huivi, sillä haluan pitää hiuksia myös näkyvillä kesäisin.)

Jos muuten mietitte mitä teen viimeisessä kuvassa, niin tässäpä selitys. Kaamos on vaatinut viime viikkoina "selkäsaunoja" jotka tarkoittavat hänen kielellään selän rummuttamista nyrkein. Rummutusta pitää tehdä aina iltaisin ennen nukkumaan menoa ja käydä huolellisesti koko selkä läpi. Jonkinlainen hieronta siis kyseessä ja muutaman kerran kun lapsi on tuota rummuttelua myös omaan selkääni tehnyt, niin on se kyllä tuntunut mukavalle!

Mitäs tykkäätte tuosta kaftaanista? Joku pukeutumissääntöhän sanoo ettei iso ihminen saisi pukeutua telttoihin, mutta olen hyvin vahvasti kaikkia hoikkuuteen pyrkiviä tyylisääntöjä vastaan. Miksi ihmisen pitäisi näyttää yhtään miltään muulta kuin itseltään? Miksi aina pitäisi pyrkiä sopusuhtaisuuteen, korostamaan pituutta, hoikkuutta ja nuoruutta? Pukeutumissäännöt ovat NIIN TYLSIÄ!

Yhteistyössä Metsähallituksen kanssa

Kaikki tiemme vievät näköjään Tammelaan. Olemme käyneet kesän aikana retkellä jo kolmessa paikassa Tammelassa, ensin Torronsuon kansallispuistossa, sitten Saaren kansanpuistossa ja nyt Liesjärven kansallispuistossa. Päiväreissun aikana ehtisi kyllä vierailla vaikka kaikissa paikoissa, esimerkiksi Torronsuolla suolle rakennetuilla pitkospuilla ja näkötornissa, Saaren kansanpuistossa uimassa ja syömässä  ja  Liesjärven kansallispuiston Korteniemen perinnetilalla ihailemassa vanhaa perinnemaisemaa.  

Viime keskiviikkona otimme Kaamoksen ja Anna-Marian kanssa auton nokan kohti Korteniemen perinnetilaa, siellä olevan lastenpäivän vuoksi. 

Korteniemen perinnetila on 1910-lukulainen metsänvartijan tila, joka on säilynyt yli 100 vuotta lähes muuttumattomassa tilassa. Tilalle pääsee helposti autolla, tilan vieressä on iso parkkipaikka ja pihapiiri tarjoaa katseltavaa myös silloin kun päärakennus on kiinni. Tila on kuitenkin kesäisin avoinna yleisölle niin, että päärakennukseen pääsee sisään tilalla kesäisin laiduntavia eläimiä kuten lampaita silittelemään.

Ruuan jälkeen pääsimme kokeilemaan myös entisajan elämää ihan käytännössä, pyykinpesua pyykkilaudalla, villan karstaamista, puisen leikkiveneen rakennusta sekä puujaloilla kävelyä. Ja tottakai lempieläimiemme lampaiden paimennusta, jota harjoittelimme jo Isojärven kansallispuistossa alkukuusta. 

Vaikka kuvista ei väenpaljoutta huomaa, oli Korteniemen perinnetilalla tosi paljon lapsiperheitä vierailulla ja suurin osa (me mukaan lukien) viihtyi tilalla useamman tunnin ajan. 

Pieniä kesäloman reissukohteita miettiessä kannattaa Korteniemi ehdottomasti ottaa harkintaan, jos sijainti on yhtään lähellä Tammelaa. Tilan pihapiiri on aina avoinna ja opastusta alueella on heinäkuun loppuun saakka päivittäin klo 11-17 sekä elo-syyskuussa keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-17. 

Ja kuten olette jo huomanneet, teen tänä vuonna jonkin verran yhteistyötä Metsähallituksen kanssa vinkkaillen lapsiperheystävällisiä luontokohteita, joten vaikka seuraava reissu onkin vasta suunnitteluasteita, on näitä retkeilyvinkkejä tulossa blogiini lisää myös tulevaisuudessa! Olen siitä itse valtavan iloinen, toivottavasti tekin! (Tähän liittyen myös juttutoiveet erityisesti kansallispuistokohteista otetaan ilolla vastaan)