Pakanat kirkossa

Viime viikoissa on ollut yksi erikoisuus, olemme nimittäin käyneet sekä viime että tällä viikolla kirkossa. Monet tietävätkin, ettemme itse ...

Viime viikoissa on ollut yksi erikoisuus, olemme nimittäin käyneet sekä viime että tällä viikolla kirkossa. Monet tietävätkin, ettemme itse kuulu mihinkään kirkkoon, mutta mulla on paljon kavereita erilaisissa kirkoissa ja kun kutsu käy, lähden mielelläni tutustumaan erilaisiin seurakuntiin. Viime viikolla helluntailainen kaverini kutsui mut syömään ja joulukonserttiin lähimpään helluntaikirkkoon. Se oli muuten ensimmäinen kertani helluntaiseurakunnassa koskaan. Tänään taas kävimme Alppilan kirkon kahvilassa syömässä lounasta Riikan kanssa.

Vaikka kirkon virallinen kokki olikin saanut juuri vauvan ja sen takia pois töistä, oli ruoka tuttuun tapaan tosi hyvää. Ja joululoman kunniaksi otettiin vielä jälkkäritkin, tuhtia brownieta sekä muutama Chjokon konvehti, joita oli myös kirkolla myynnissä.

Yksi syy, miksi Alppilan kirkolle menimme oli Kaamoksen bObles-maja, jonka halusimme lahjoittaa kahvilan leikkinurkkaan. Kirkolle ihan siksi, että siellä käy päivittäin paljon pikkulapsia ja koska käymme itsekin siellä säännöllisesti lounaalla, Kaamos voi vielä leikkiä majassa, vaikka se ei enää kotona olisikaan. Meillä ei siis ole mitään kirkon toimintaa vastaan, päin vastoin tykkään yhteisöllisestä toiminnasta kautta linjan, kuului se uskontoon tai ei. Raja on mennyt siinä, ettemme käytä esimerkiksi seurakunnan päiväkerhoja tai muita, mutta lahjoitan kyllä esimerkiksi Kirkon ulkomaanavulle kun kerääjä vastaan tulee. Miksi en lahjoittaisi, sehän ei ole keneltäkään muulta pois.

Ja tällä kertaa myös me saimme osamme yhteisöllisyydestä, sillä yllätyksemme kirkolla oli myös joulupukki lahjoineen! Yllätykseksi myös me saimme paketit ja mukaan lähti mm. Koiramäen Martta ja Tiernapojat-kirja! KIITOS!

Näin joulun aikana olen miettinyt paljon kristillisyyttä ja joulua monelta kantilta. Jos tapakristityksi kutsutaan ihmistä, joka kuuluu kirkkoon, mutta ei aktiivisesti harrasta uskontoa, me olemme jotain muuta. Emme kuulu kirkkoon, mutta käymme välillä kirkon tilaisuuksissa. Miellän kuitenkin monet kristilliset perinteet myös kulttuurisiksi perinteiksi ja haluan viedä niitä eteenpäin Kaamokselle. Koska emme maksa kirkollisveroa, pyrin siihen, että osallistun kuitenkin jotenkin seurakunnan tukemiseen. Onkohan tämä nyt laskettavissa tekopyhyydeksi vai miksi?

Tälle illalle olemme sitten jo lukeneet tuon tiernapoikakulttuuriin liittyvän kirjan ja katsoneet myös vuosituhanen vaihteessa tehdyn raskaamman musiikin version näytelmästä. Laitanpa sen tähän loppuun teillekin katseltavaksi.
Mukavaa viikonloppua!



9 kommenttia

  1. Ei se minusta ole tekopyhyyttä. Päinvastoin, on tosi kiva lukea myös edes jotenkin järkevästi kristinuskoon, kirkkoon ja seurakuntaan suhtautuvista ateisteista.
    Tosi ihana ajatus lahjoittaa kirkolle Kaamoksen bobles-maja, ja pääseehän Kaamos sillä kirkollakin leikkimään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettinyt et miksi me kolmekymppiset kaupunkilaiset ollaan muka niin suvaitsevia, paitsi kristinuskoa kohtaan. Se on musta vähän outoa.

      Poista
    2. Eräs viisas ateistiystäväni sanoo arkipakanoiksi niitä, jotka suhtautuvat mihinkään kristinuskoon viittaavaan vihamielisesti. Kun pakanoille yleensä kelpaa esim. pyhälisät ja pidemmät vapaat mutta kaikki muu on nou-nou. Te btw käytte varmaan srk tilaisuuksissa useammin kuin me, joten anna mennä vaan meidän kirkollisveroilla niin eipä makseta turhaan :D

      Poista
    3. Tosin mä nään pyhäkorvaukset tosi tärkeinä siksi että viikkorytmi on sellainen et la ja su päivät on PK:t kiinni, bussit ei kulje säännöllisesti yms. Et se töihin meno on hankalaa, kuten myös öisin. Ja kannatan viikonloppuvapaita, en uskonnon takia vaan että se ois jossain selkäytimessä muistuttamassa et välillä pitää levätä.

      Mutta kiitos, me mällätään nyt teidän verorahoilla. Viimeksi käytin kirkon palveluita hmmm... Syyskuussa kun kävin Alppilan kirkon kahvilassa iltapalalla ennen teatteria. Eli ei kovin usein tuu käytyä silti.

      Poista
  2. Moni, jotka arvostelevat kristinuskoa ja suomessa valtion kirkkoa, ei ole välttämättä tajunnut sitä, miten avara sydän on luterilaisella kirkolla. Mukaan toimintaan pääsee kaikki, jotka haluavat eikä jäsenkirjaa kysellä ja jos haluaa erota / olla olematta toiminnassa mukana, niin et sitten ole. Siitä ei tehdä numeroa. Moni muu uskonnollinen ryhmittymä pitää toimintansa vain omilleen sekä eroaminen on sitten jo raskaampi prosessi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on muuten niin totta. Muutenkin olen ollut nyt lapsiperheellisenä todella iloisesti yllättynyt kirkon toiminnasta ja olemmekin käyneet kaikenlaisissa tapahtumissa yms. paljon. Tosi kivaa toimintaa! Ja vaikka mieheni ei kuulu kirkkoon, ei ole sellainen olo, etteikö hänkin voisi tulla mukaan, silti osallistua.

      Poista
  3. Minä olen avartanut näkökulmiani myös. En ole koskaan ollut uskonnontunneilla, enkä ole käynyt rippikouluakaan. Silti voisin maksaa hyvästä joulukonsertista kirkossa ja tukea esim kirkon muuta työtä.

    VastaaPoista
  4. Mie yllätyin tuossa marraskuussa ihan todenteolla siitä miten negatiivisesti suhtaudutaan siihen, että sanot kuuluvasi kirkkoon, etkä vain tapakristittynä "ilmaset häät ja hautajaiset" jäsenenä. Sain todella julmia sähköpostiviestejä ja sain kuulla että kuva minusta ihmisenä muuttui radikaalisti, menetin päivässä 100 seuraajaa eri seurantakanavoissa. Jotenkin.. kuvittelin että kun itse en tee eroa pakanan (tirsk) ja uskovan välille, ei sitä laskettaisi minullekaan viaksi.

    VastaaPoista
  5. Onpa oikeasti ihana lukea näin avaramielisistä ihmisistä, kun viime aikoina on vaan tullut tosi paha mieli kun jossakin kanavassa joku sanookin sanan "uskonto" tai "kristityt". Siitä seuraa aina hirveä määrä mollaamista ja haukkumista ja syyllistämistä. Ehkä maailmassa sittenkin on niitäkin jotka ei usko, mutta ei silti pidä sitä vikana niissä jotka uskoo :)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images