KIITOS PARTIOHUIVI!

Niinhän siinä sitten kävi, että leireilyni Partiomestari 2014 ohjelman kulisseissa jäi odotettua lyhyemmäksi, kun nielurisoihin ilmestyneide...

partiohuivi kiitos partiomestari 2014


Niinhän siinä sitten kävi, että leireilyni Partiomestari 2014 ohjelman kulisseissa jäi odotettua lyhyemmäksi, kun nielurisoihin ilmestyneiden peitteiden lisäksi nieleminen muuttui mahdottomaksi ja mulle nousi kova kuume. Jotenkin partioleirille ei kuitenkaan valitus kuulu, joten luonteelleni hyvin vieraasti otin etäisyyttä ja pötköttelin teltassa, kunnes lopulta tuli itku. Ei hemmetti, mä en vain kykene tähän ja se otti niin pahasti pannuun. Eniten harmitti, että jos ihana naapurintyttönikin joutuisi lähtemään pois kuvauksista mun nielurisatulehduksen takia.


Onneksi mukana oli niin ihania tyyppejä, että sain järkättyä Viivin Endorfiinikoukussa Elinan leiriin ja tässä aika kovassa lääkityksessä olen ylistänyt Elinaa paljon. Ihana nainen kerrassaan. Myös vartiokaverini Leila ansaitsee kiitoksen (tiedät kyllä miksi). Sen lisäksi suuri kiitos Partiomestari2014:n toiselle kilpailijasparraajalle, nuorelle naiselle jonka nimeä en enää yksinkertaisesti pystynyt pistämään mieleeni. Hän autoilutti meikäläisen kauniiden Kemiönsaaren ja Turun maisemien halki ja etsi vielä oikean bussin, millä pääsin kotiin. KIITOS!


Kuumeisena ja kipuisena jäin Turun matkahuollon eteen asfaltille istumaan leirikamojen roikkuessa ties miten ja olon ollessa ihan järkyttävä. Siinä sitten mietin, kuinka pelkkä partiohuivi kaulassa ja makuupussi vieressä teki musta kuitenkin ihan kunniallisen tyypin, ilman niitä olisin näyttänyt siltä kuin Ruisrock olisi vähän venähtänyt. Eilen vietettiin muuten maailman partiohuivipäivää (#worldscarfday). Saimme menomatkalla omat partiohuivit ja matkanjohtajamme Inna-Pirjetta kertoi niillä olevan muukin tarkoitus kuin vain kaulassa roikottaminen. Että ne voivat tulla yhtäkkiä tarpeelliseksi. Muistin nämä sanat koko sen matkan Turun linja-autoasemalta Kampin kautta taksilla kotiin. Partiohuivi kaulassa perjantai-illassa kävellessä oli turvallinen olo, rämpiessäni taksille kuskikin vain totesi, että taisi olla rankka leiri :)


Kameraani on tallentunut kuitenkin ihania muistoja ensimmäisestä päivästä jonkun verran, ja palataan siis asiaan kunhan nuo antibiootit tehoavat ja olo saadaan kondikseen. Kiitos kaikille mukana olleille!


ps. Lisäsin nyt tägilistalleni uuden tägin "partio" ja toivon ettei tägin käyttö jää kahteen postaukseen!


Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

7 kommenttia

  1. Jesjesjoooo!!! Kuulostaa kyllä hyvin perinteiseltä partioleiriltä, harvoin niiltä reissuilta täysin terveenä tai ehjänä kotiudutaan. Vähintäänkin aina jonkun perusflunssan kanssa :D Tää postaus tuli kyllä kuin tilauksesta, en malta mennä nukkumaan kun aamulla ois lähtö elämäni öö.. 17:lle leirille (en muista ihan tarkkaa lukua..) Viime kesä jäi välistä ja nyt ois sinällään spesiaali keissi, kun meen vaan 2 yöksi (normaalin 7-9 sijaan), mutta itseni lisäksi nappaan mukaan ton meiän nelikuisen minimiehen. Jännää!

    Ps. erityisesti tykkäsin tosta toiveesta, ettei partio-tägin käyttö jäis viimiseks. Ekstra jesjesjoo sillekin!

    VastaaPoista
  2. Anniina varmaan oli nuoren naisen nimi :)

    VastaaPoista
  3. Kotiuduin just eilen partioleiriltä ja uppouduin tänään pitkästä aikaa nettiin - ja joka paikka tuntuu olevan täynnä partiota! Kivaa, että viihdyitte leirillä ja toivottavasti partio kutsuu jatkossakin :)

    VastaaPoista
  4. Toivotaan että löydän hyvän tavan toimia partiossa jatkossakin :)

    VastaaPoista
  5. Mutta sehän on vain hyvä, jos joka paikka on täynnä partiota :) Siksihän mutkin kutsuttiin mukaan että näin olisi!

    VastaaPoista
  6. Drunk turquoise octopus wants to fight!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images