52 VIIKKOA: 43/52

Viikon kuva on otettu kohtalokkaalla pyöräilyreissulla lähikauppaan, reissulla joka loppui 100 metriä ennen kauppaa. Välillä, esimerkiksi tä...

viikon kuva 45


Viikon kuva on otettu kohtalokkaalla pyöräilyreissulla lähikauppaan, reissulla joka loppui 100 metriä ennen kauppaa. Välillä, esimerkiksi tänään, poika ja pyörä yhdistelmä on silkkaa kidutusta. Pyörän ainoa tehtävä tuntuu olevan mun päälle ajaminen ja tahallinen kaatuilu metrin välein. Pidin meillä aika harvinaislaatuista mäkätys-ripitystä tien reunassa, että joko mennään tai palataan kotiin, joko sillä pyörällä ajetaan nätisti tai ei ajeta ollenkaan. Sitten joku naapurin vanhempi leidi kävelee ohitse ja huomauttaa ettei sille voi mitään jos lapsi kaatuu. Kommentoin, että 30 kertaa on aika paljon kun kotiovelta on 50 metriä. Pitäisi kuulemma jättää pyörä kotiin ja siinä vaiheessa mulla meni hermot. Otin lapsen ja palasin kotipihaan. Onneksi kummitäti pääsi hoitamaan kauppareissun mallikkaasti, eikä siihen tainnut naapuritalon rouvallakaan olla nokan kopauttamista. Hitto kun en osaa kuukiertokalenterista katsoa milloin pyörän osataan ajaa ja milloin ei.


Jos joku asia vanhemmissa yleensä naishenkilöissä ottaa päähän, on se neuvominen tilanteissa missä he eivät ole millään tavalla tietoisia lähtökohdista. Vai onko joku jäänyt paitsi "anna sille lapselle ruokaa", "veisin nyt sen kotiin nukkumaan, sehän kaipaa lepoa" tai "eihän noissa vaatteissa terkene" neuvoista? Tai kertokaa mikä on ollut paras (ärsyttävin) neuvo, mitä olette lapsen kanssa ulkona liikkuessa saaneet? Raivostutaan yhdessä pliis :D


ps. Oral-B hammasharja arvonta loppuu tänään. Vielä ehtii osallistumaan!


Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

66 kommenttia

  1. Hyvä aihe, pitää jäädä langoille päivystämään muidenkin kommentteja/kokemuksia! :D Ja kylläpä todella typerän tädin oot tavannut. :( Jos mä nyt hienotunteisuussyistä jätän mainitsematta liian tutuilta saamani kasvatusvinkit, ja siirryn ihan ventovieraitten huomautuksiin... Joku viikko sitten pilttihyllyllä vanha SETÄ (!) tuijotti ensin pitkään ja arvostellen, kunnes alkoi neuvoa, miten tehdään kunnon läskisoosia lapsille, SE on sopivaa ruokaa, ei noita kaupan soseita saa lapsille syöttää.

    Mä aika hillitysti suhtaudun näihin, ärsyynnyn vasta kotona. Ja jotenkin ehkä nautinkin niistä oikeasti tökeröistä kommenteista, joista ois saanutkin tuohtua, enkä sitten kunniakkaasti tuohtunutkaan. ;D

    VastaaPoista
  2. Mulle tuli heti mieleen kauppareissu silloin jalkavamma-aikanani, jolloin joku setä seisoskeli bussin keskiosassa kaikkien edessä ja tiellä ja raivostu mulle, kun mainitsin että on täällä istuimiakin että niillä kannattaa istua niin mahtuu ihmiset bussin perällekin. Sitten tuli avautumista kuinka laiskoja äidit on, ettei niiden edes tarvisi käyttää julkisia. Silleen et hiphei, mä en käytännössä pysty kävelemään kunnolla, kiitos vain.

    VastaaPoista
  3. Näkeehän sen jo pyöräilijän ilmeestä, että tästä ei pojat hyvä seuraa! :D

    Minä olen saanut kaikkein ärsyttävimmät neuvot tai hiukan-liian-kovaan-ääneen sanotut ihmettelyt toisilta ikäisiltäni äiti-ihmisiltä. Sellaisilta, joiden lapset ovat luonnostaan rauhallisia ja varovaisia. Minunpa ei ole. En ala varoitella ja rajoittaa fyysisesti oikein ketterän lapsen touhuja siksi, että joku muu ei anna omansa nousta kiipeilytelineelle. "En kyllä antaisi/pian sattuu/menisin nyt kyllä väliin" jne. Tytär ei ole koskaan loukannut itseään, enkä näe mitään tarvetta olla hokemassa varovaroa jossain liukumäen rappusilla. Ennemmin kannustan, että anna palaa vaan. Ilmiselvät vaaranpaikat ovat sitten asia erikseen, esimerkiksi parkkipaikalla sinkoilu tai heiluvan keinun alle juokseminen.

    VastaaPoista
  4. *siis tarkoitan, ettei ole koskaan loukannut itseään missään kiipeilytelineessä tai vastaavassa. Pahimmat äksidentit ovat tapahtuneet ihan kotona esim. keittössä tuolin kanssa keikkuessa. En silti ole hankkinut syöttötuolia uudelleen. :D

    VastaaPoista
  5. Muistan ikuisesti kun O itki vaunuissa bussipysäkillä ja odotin vain, että pääsemme bussiin sisälle sieltä superpakkasesta, jotta voin paikata tilanteen kaivamatta vauvaa pakkaseen pois lämpöpusseista sun muista. Vanhempi rouvashenkilö tuli todella tylysti kertomaan, että miksi ihmeessä en anna vauvalle ruokaa kun sillä on ilmiselvästi nälkä ja sätti minut ihan pystyyn.

    Harmittaa etten tehnyt kuten ystäväni neuvoi jälkeenpäin ja sanonut kokeilleeni jo antaa coca colaa mutta se ei auttanut. :D

    VastaaPoista
  6. jees minäkin sain kaupan myyjältä kehotuksen lähteä syöttämään vauva ennen kauppaan menoa, kun olin kaupassa parikuisen vauvan kanssa joka sattumalta inhosi vaunuissa matkaamista ja huusi lähes poikkeuksetta, varsinkin kaupoissa, ihan joka kerta.

    VastaaPoista
  7. Jotain hyötyä siis minun metallinaamasta ja "mätapansut"-perusilmeestäni siis on, en ole saanut vielä yhtään neuvoa keltään vieraalta tädiltä!

    VastaaPoista
  8. Sellaiset tietynlaiset mummelit on kyllä niin.. Sieltä jostain.. Jäänyt mieleen kun tytär oli vielä ihan vauva vaunuissa ja poika 5v oli päivökodilta viettämässä kotipäivää. En nyt muista olinko väsynyt vai mitä, huono päivä oli kuitenkin. Ja silloinhan nää aina just osuu kohdille! Kun ei tarvitsisi.. Käveltiin kaupalle ja poika tuli ehkä 20-30m äidin jäljessä jotain kiviä ja ruohoja samalla tutkien. Ihan tuollaista ei-autotien-vartta käveltiin ns kävelykatua talojen välissä. Melkein sisäpiha aluetta siis. Ei mitään vaaranpaikkaa sille 5v. Joku mummeli siinä sitten tuli sättimään, että "miksi et odota vanhempaa lastasi ja noin siinä sitten käy kun vauva tulee taloon että vanhemmat lapset jätetään heitteille.." No Joo. Omaan arvoonsa nämä. Kiva talvinen profiilikuva sulla, pirtsakan keltaiset asusteet :)

    VastaaPoista
  9. ja isompien poikien ollessa päiväkoti-uhma-ikäsiä, osasitvat siis jo pukea kuitenkin ulkovaatteet päälle. olimme kauppakeskuksessa jossa oli leikkipaikka mihin piti riisua vaatteet ulkopuolelle. olimme menossa kauppaan ostoksille ja kiirekin alkoi jo olla mutta sankarit ei suostuneet tulla leikkipaikalta pois millään, lopulta kauhean kitinän ja vikuroinnin tuloksena tulivat pois mutta eivät suostuneet millään pukemaan vaatteita päälleen. pojat olivat aika adhd vekkuleita silloin vielä, ja aikamme siinä kinasteltuamme juupas eipäs sanoin että äiti lähtee nyt sitten sinne kauppaan että jääkää te tänne ja olin OLEVINAAN lähtemässä, jotta saisin lapsiin vauhtia. kävelin jonkun matkaa ja kuuntelin selän takana kauheaa huutoraivoa joka noilla oli tapana järjestää aina vastaavissa tilanteissa, kunnes hiljeni. Käännyin katsomaan ja joku vanhempi rouvas henkilö oli ottanut pojat polvilleen ja alkoi , SIIS ALKOI PUKEMAAN niitä samalla luoden minuun pahoja katseita ja tuhisten puoliääneen motkotusta minuun suunnattuna. Pojat istuivat tädin sylissä sillätavalla minulle ilkikurisesti virnuillen kun täti vetää toppahousua jalkaan , minulla kiehahti ja käännyin takaisin suden raivolla huutamaan että NIITÄ LAPSIA ET KYLLÄ PUE :D muistan oman raivoni aina elävästi vaikka tästä on kohta 10vuotta aikaa :))

    VastaaPoista
  10. Tuo potkupyöräily on omiaan kilvottamaan ihmiset kommentoimaan. Meillä poika menee yleensä siististi kun vaan papupapatana hoen sille "omakaistavarovastaantulijaapysähdyennenseepraraitoja"-mantraa. Sitten siihen joku täti-ihminen tulee lässyttämään, että hyvinhän se lapsi menee ja että ei äidin tarvitse olla niin tiukka.

    Niin no, jos sille lapselle ei sääntöjä muistuta niin se ei opi niitä. Veikkaan ettei tätikään halua päälleen täpöllä paahtavaa nääpiötä, joka sen jälkeen sukeltaa risteyksessä suoraan bussin alle kiidettyään päin punaista (koska punainen on hänen lempivärinsä).

    VastaaPoista
  11. Heheh, pyöräilijän ilme kuvaa tilannetta niin hyvin! :) mietin ja mietin, mutten muista tilannetta, jossa ulkopuolinen olii puuttunut tekemisiimme, mutten muista yhtäkään! Ehkei niitä ole ollut tai muistini on suodattanut ne pois

    VastaaPoista
  12. "Siis mitä, lapsiko vielä syö yöllä rintaa 7,5-kuukautisena? Syötä sille banaani ennen nukkumaanmenoa, kyllä se sen avulla nukkuu koko yön!" Näin ohjeisti tuntematon täti-ihminen n. 55 v. Minä hölmö sitten moista kokeilin ja lapsi sai kamalan ummetuksen. Jepa jee...

    VastaaPoista
  13. Näitä tilanteitahan riittää missä tuntemattomat kokevat velvollisuudekseen tulla neuvommaan. Vauvan ollessa alle 4kk ja todella itkuinen tuntui välillä todella raskaalta lähteä edes minnekkään kun sitä kommentia sai todella usein. Yleensä kommentit käsittelivät sitä kuinka nälkäisen/kiukkuisen/väsyneen vauvan kanssa pitäisi pysyä kotona ettei vaan häiritse muita tai että en varmaan ymmärrä että vauvalla on nälkä kun huutaa...

    Ikuisesti mileen painunut yksittäinen tilanne on kyllä ehdottomasti kahvilassa kohtaamani kaksi tätiä. Olin jo lähdössä kotiin päin, muta ajattelin sitten kuitenkin imettää ensin ettei tarvitse pakkasessa kaivaa vauvaa lämpöpussista kesken kotimatkan. Vauva söi piilossa huivin alla kaikessa rauhassa, eikä missään vaiheessa imetystä tissistä tai edes paidastani tissin kohdalta näkynyt varmasti vilaustakaan kahvilassa istujille. Siitä huolimatta nämä kaksi keski-ikäistä tätiä viereisessä pöydässä kävivät kovaäänisen, selvästi kuultavakseni tarkoitetun keskustelun imettämisestäni ja siitä kuinka olimme muutenkin hyvin häiriseviä. En ihan tarkkaan enään edes muista miten heidän keskustelunsa meni, mutta pääpiirteissään keskustelu eteni uraa "inhoamme kahvilassa imettämistä, pysyisi kotona" ja "pakkoko se vauva on tuoda edes julkisille paikoille kun ne itkee ja häiritsee". Lopulta kääntyivät minun suuntaani ja toinen heistä sanoi "eiköhän sinun olisi parasta mennä kotiin vauvan kanssa, täällä ihmiset yrittää syödä ja tuollainen tissien esittely ei ole muutenkaan sopivaa".
    En ole mitenkään kovin sanavalmista tyyppiä, enkä osannut siinä tilanteessa antaa tätsyille mitään nasevaa vastausta. Kehoitin vaan katsomaan toiseen suuntaan jos huivilla peitetty tissini häiritsee. Sen jälkeen tilasin vielä kolmannen kupin kaakaota ja toisen pullan, ihan vaan koska en voinut antaa tädeille sitä tyydytystä että luulevat että "tyttö luikki tisti kotiin kun käskivät" ja lähdin kotiin vasta heidän mentyään... :D

    VastaaPoista
  14. No eilen meni meidänkin pyöräilyt vähän poskelleen (kirjaimellisesti), kun toinen kaksosista polkaisi kulman taakse kun mä yritin vielä vääntää toiselle hanskoja käteen. Ja totta kai kun päästiin paikalle, oli vieressä täti-ihminen kyselemässä paheksuvaan sävyyn, että eikö sun äiti ole täällä, ja eihän sun pyörällä voi ajaakaan (apupyörä oli vääntynyt vinoon kaatuessa). No, mä olin niin hiiltynyt lapsiin (siihen joka polkaisi tiehensä mitään kuuntelematta ja odottamatta ja siihen joka vänkäsi niiden hanskojensa kanssa), että tädin kommentit sai mennä menojaan.

    Mutta näistähän voi yrittää ottaa opikseen: sitten kun itse olen täti-ihminen, jaan äideille vain kannustavia hyvänmielenkommentteja. Niitäkin mä olen kyllä saanut. :)

    VastaaPoista
  15. Nyt on kyllä niin loistava aihe että ihan pakko kommentoida.
    Poitsu päätti alkaa kärttää karkkihyllyllä jotain ja sanoin siinä tiukasti sitten että nyt ei osteta mitään. Eiköhän edessä oleva vanhempi nainen kääntynyt sanomaan "ei saa olla noin ankara, kyllähän nyt lapset saa joskus karkkia syödä"- Kiristelin siinä sitten hampaitani kun nainen vielä miehelleen alkaa sepostamaan kuinka ankaria nykyajan äidit on.
    No just.

    VastaaPoista
  16. Kiitos tästä postauksesta! Juurikin olen kolo vapaapäivän taistellut kahden kiukuttelevan kanssa. Kiukustun pelkästä ajatuksesta että joku olisi vielä tullut kommentoimaan jotain. Ja meillä se pahin kommentoija on kun oma äiti. :(

    VastaaPoista
  17. En ole äiti-ihmisiä, mutta istuskelin kerran kauppakeskuksessa erään mummelin vieressä jolla oli lapsenlapsensa sylissä peittoon käärittynä. Oli joku kainalokakka-situation ja varavaatteet jääneet kotiin. Siinä joku hieman tätä kyseistä mummelia nuorempi täti tuli paikalle ja vetäisi hirvittävät raget minulle että pue nyt hyvä ihminen vauvallesi vaatteet päälle ja jotain kuinka noin tuossa aina käy kun teinit lähtevät tekemään lapsia. Totesin sitten että olen itseasiassa 21 vuotta joten en kai enää teinikategoriaan sovi eikä vauva ole edes minun, tässä vain istuskelen viattomana. Meni hieman tädillä pasmat sekaisin.

    VastaaPoista
  18. Paras comebackihan olisi tässä ollut että jää sinä täti pyöräilemään tämän pellen kanssa tähän ja minä menen siksi aikaa yksin kauppaan. Mut ne parhaat comebackit tulee sitten vasta kotona illalla mieleen. Mulle ei oo tullu montaa kommenttia tuntemattomilta neuvojilta, koska asun pikkukaupungissa ja täällä ei tartte esim. julkisilla matkustaa. Mutta perheenjäseniltä on tullu kaikenlaista kommenttia.

    VastaaPoista
  19. Meillä eilen junamatkailua jossa arvon +60v rouva päätti kertoa miten lapsen saa matkustamaan paikallaan ollen sekä luonnollisesti myös hiljaa ja rauhassa. Pitäisi kuulema silittää tukkaa niin se rauhoittaa.... no en sitten alkanut silittämään kun siihen mennessä oli jo kuitenkin syöty eväät, leikitty puhelimella, nuoltu ikkunat ja päristelty niihin, potkittu jaloilla edessä olevan penkkiä, yritetty riisua paitaa (joka uusin villitys). Itse vaan totesin kommentoijalle että nippusiteet voisivat olla toimivat ja lisäksi jokin äänenvaimennin... Tuo junamatka taas sai itseni hetkeksi muistamaan miksi oma piha on paras!
    Meillä myös tuo pyöräily on melko usein tahtojen taistoa.... argh!

    VastaaPoista
  20. Voi elämä että noita tätejä riittää neuvomaan...

    Itseäni ei ole vielä hirveästi neuvottu, mutta kun saatan hulluuttani asioida kolmen (nyt niitä on kyllä jo neljä) alle kouluikäisen kanssa kaupassa on selvää, että joskus joku ja/tai kaikki niistä saavat hepulin tai vain riehuvat. Huonoon käytökseen toki koetan puuttua ja saada tyypit asettumaan rattaisiin jne, mutta itkupotkuraivareihin olen tyytynyt toteamaan että siinpähän sitten huudat, kauppa-asiat on pakko hoitaa ja huutamalla et saa periksi. Toki koetan perustella asian ensin, että miksi joka päivä ei voi syödä Angry BIrds-karkkeja tms...

    Huutava/kiukutteleva lapsihan on monelle elämääkin suurempi riesa, sen pystyy katseista päättelemään. Tuijottajien kohdalla yleensä totean isoon ääneen, jostain sellaista kuin " kyllä maailmaan meteliä mahtuu, jotkut asiat pitää vain opetella ja aina se ei ole kivaa". Olen joskus joutunut suorastaan palomiehen ottein kantamaan myös huutavan nasun ulos kaupasta ja eipä siinäkään auta tuijottajia arastella:D

    Pahimipia tuntuvat olevan ikääntymään päässeet naisihmiset, jotka lienevät unohtaneet, että heilläkin on joskus ollut lapsia. Niiden lapset ovat tietenkin olleet paljon parempitapaisia kuin nämä minun monsterit!;)

    Ja se vielä, että olen ihan vauvasta saakka puhunut lapsilleni koko ajan, kaikkialla. Sehän tukee kielen kehitystä! Siksi on kummaa, että osa ihmisistä näyttää arpovan soittaako valkotakkiset paikalle kun tuo nainen puhuu yksin...Vauvaa ei kai lasketa ihmiseksi? Eikö nykyään jo tiedetä riittävästi varhaisesta vuorovaikutuksesta?!:D

    http://mamainprogess.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  21. joo, toi ilme on aika kuvaava :D Mun lempeä äidin ilme on vielä päällä, päälle ei oltu ajettu ku noin 10 kertaa vasta. Kaatumisia ehkä saman verran.

    Ja joo, se on muuten monien kohtalontoverien vaikea ymmärtää, että LAPSET ON ERILAISIA!

    VastaaPoista
  22. Nälkä on ainoa syy lapsen huutoon, kuten jo edellä mainitsin.

    VastaaPoista
  23. eikö ees kukaan mummeli oo kertonut mitä teet väärin?! Tilaan läväriajan heti.

    VastaaPoista
  24. No siksi en odota, kun se ei liiku yhtään odottaessani ja tässä olisi vähän kiire? Hemmetin mummelit!

    VastaaPoista
  25. Mä oon olevinani lähdössä aika useinkin, ja kun se on metodi joka toimii, aion jatkaa samalla mallilla :) Repisin pelihousuni jos joku alkaisi tota vielä pukemaan tos tilanteessa, hyvä sinä!

    VastaaPoista
  26. Kokoajanhan sitä saa karjua perään, ettei ajotielle ellei satu olemaan metsätiellä! Ja tuossakin asiassa olisi varmaan parempi että potkisi toisten päälle ja kierisi pitkin autotietä pyörän kanssa...argh!

    VastaaPoista
  27. Hahahahahha Kaamos!!! :-D Mikä ilme :DDD Ja sä oot söpö! hieno pipo!
    Noita neuvojia riittää. Mä raivoan yleinsä niille.

    VastaaPoista
  28. Lapseni ollessa tyyliin noin 1kk ikäinen, eräs ihminen sanoi pojan huutaessa nälkäänsä ja pyysin mieheni lämmittämään maitoa että NYT ANNAT JO SITÄ TISSIÄ, sanoin siihen että antaisin jos se onnistuisi ( en siis koskaan saanut mahdollisuutta imettää lastani :( )
    samainen sukulainen on myös sanonut että pitäisi antaa lapselle limua vaikka lapsi ei ollut sillon edes vuottakaan. ja ei en antanut limua. ja en ole antanut vieläkään.
    muutenkin on tullut paska äiti vipoja tämän ihmisen kommenteista.

    VastaaPoista
  29. Hyvä! Noin mäkin tekisin. Harmi vaan että ne nasevat lauseet tulee aina hieman jäljessä.

    VastaaPoista
  30. mä oon jo nyt semmoinen sympaattinen hymisiä ja joka välissä tsemppaan jos joku tilanne on vieressä, jossa muita äitejä neuvotaan ja arvostellaan.

    VastaaPoista
  31. Ja mistähän tämäkin leidi tiesi, vaikka lapsella olisi ollut karkkipäivä eilen? Todella ankaraa, hyi ! Ja toisaalta jos olisit ostanut kinuavalle karkkia, olisi kommentti voinut olla että kauheen lepsuja nää nykyäidit :D

    VastaaPoista
  32. Se on harmi, kun lapsia ei voi säädellä oikein millään olemaan kuin enkeli päivästä toiseen :/

    VastaaPoista
  33. no jos olisin jättänyt ton sen tädin kans, toi ois varmaan potkinut suoraa ja täysin ihanan rauhallisesti, ei ainakaan tädin päälle ja hymyhuulilla koko ajan tietenkin :D

    VastaaPoista
  34. Minä en muista mitään suurempia neuvomisjuttuja, mutta miehellä olisi vaikka kuinka monta tarinaa. Ilmeisesti vanhempien tätien on erityisen tärkeä päästä pätemään silloin, kun huomaavat, että MIES hoitaa lasta. Eihän MIEHET osaa!! (Meillä isä on ollut koko- tai puolipäiväinen koti-isänä koko vuoden.) Jos ei muusta voi neuvoa, niin lapsen hattu nyt ainakin on vinossa ja pitää suoristaa...

    VastaaPoista
  35. mullekin on ruuhkabussissa neuvottu äkäisesti, että ota se syliin! Ai että ota lapsi syliin, kun seison keskellä bussia? Ja jään 3 pysäkin päästä pois. Ensiksi olin kohtelias, mutta kun neuvominen meni henkiökohtaiseksi taisin kimpaantuneena sanoa, että jos rouvan lapset on ollut koko lapsuutensa hiljaa liikenteessä, on tainnut olla aika dramaattinen lapsuus heillä muutenkin. Hiljaa oli.

    VastaaPoista
  36. Mua ei enää paljon haittaa mitä muut ajattelevat kunhan pitävät turpansa kiinni :D

    VastaaPoista
  37. Meikä on itse zen tossa kuvassa :D Pipo on oikeesti sellanen origamityyppisesti taiteltu collegeneulos panta from Uhana design. Näytän siinä entistä spurgummalta, jos se edes on mahdollista, mutta tykkään siitä silti ;)

    VastaaPoista
  38. kuukauden ikäisen lapsen äidille ei saisi edes puhua, kun ainakin mä otin kaiken niin helvetin vakavana loukkauksena. Tollaseen kommenttiin ois varmaan tehnyt mieli iskee tissi tiskiin, et imaise tuleeko mitään hä?!

    VastaaPoista
  39. Ai, mä taas oon aina aatellut et naisena teen väärin mut jos mies ois tekemässä, mummot kusis hunajaa että onpa siinä uros kun lastakin hoitaa ja noin hyvin ;)

    VastaaPoista
  40. Apua, kamalia mammoja siellä! En ole vielä tämän äitiysurani aikana saanut kommentteja ja neuvoja tuntemattomilta, niistä ärsyttävistä neuvoista ovat vastanneet lähinnä anoppi ja oma äitini ja sisareni... Murr! Ja nyt jos tälle raskaushormonihirmulle joku uskaltaisi sanoa yhdenkin poikkipuolisen sanan niin en kyllä vastaa seurauksista! Antaisin kyllä tulla täydeltä laidalta takaisin! :D :/ :D

    VastaaPoista
  41. Kun menimme ensimmäistä kertaa bussilla esikoistyttäremme kanssa rautatientorilta kallion kautta kauppaan pasilan lidliin, juuri ennen kuin olimme jäämässä bussista pois tyttö (tuolloin 2kk ja oli muuten vielä pakkanen ja lumi maassa) inahtaa vähän vaunuissaan ja jonkun mummelin oli pakko kommentoida:"Sillä on kuuma." Tosiaan kun bussissa seisoo vaunujen kanssa ja ne ovet avautuvat minuutin välein, niin kannattaahan se vauva riisua ihan alastomaksi talvipakkasilla. Ei kuulosta kirjoitettuna niin pahalta, mutta silloin ärsytti, kun itse oli niiiin ylpeä vauvan ensimmäisestä bussimatkasta :D kai joillakin ihmisillä ei vain ole läheisiä, joiden kanssa jutella, niin pakko sitten antaa niitä elämänohjeita kadulla vieraille ihmisille.

    VastaaPoista
  42. Avautuminen :) Mä oon varmaan niin vihasen näkönen aina ulkona liikkuessani, ettei mulle ole vielä kukaan tullut kommentoimaan mutta mun äiti kommentoi senkin edestä! Lapsella on aina kuulemma liian vähän vaatteita päällä ja väärää materiaalia (kun ei ole aina villaa). Silloin kun vielä täysimetin niin ensin imetin kuulemma liikaa ja liian usein. Lapsi oli kuulemma vähän pullea. Sitten joskus 4-5kk ikäiselle olis kuulemma pitänyt antaa jo sosetta ja kommentti oli et "kiva kun pidät lastas nälässä". Siis haloo kun mulla sitä maitoa olis riittäny vaikka nelosille! Et ei koskaan muka sopivasti. Sitten olis pitänyt istuttaa lasta ja opettaa konttaamaan ja opettaa kävelemään vaikka lapsi on siis oppinut kaiken ihan normaalisti ja oikeaan aikaan. Nyt lapsi on 1.5v ja taas pitäis muka osata kävellä portaita paremmin ja olla puistossa aktiivisemmin ja sitä ja tätä... huoh

    VastaaPoista
  43. Mäkään en ole saanut paljoa neuvoja tuntemattomilta, mutta kun joka ainoa neuvo on ollut niin täysin idiootti ja typerä, ei paljon naurata siinä tilanteessa. Muistaapa ainakin itse olla neuvomatta vanhempana, I hope :)

    VastaaPoista
  44. Tiedän ton, muistan ikuisesti kun mulle sanottiin sama kesähelteellä vaunuja työnnellessä. Että no shit Sherlock, tää on aika hiton kuuma kesä eikä tätä oikein voi viilentääkään :D

    VastaaPoista
  45. Mulle ei ole tainnut tulla vierailta muuta kommenttia kuin pari kertaa "lapsellasi on pipo silmillä, ei se näe mitään". (Olisin halunnut vastata että 99 % samanikäisistä täällä on pukluharso naaman edessä, mutta en tajunnut tarpeeksi ajoissa). Enemmän ihmiset tulee vaan ihistelemään että voi kun on suloinen ja voi kun ihanaa ja voi kun sitä ja tätä, mikä on muuten ihan ok mutta kerran tässä kun tultiin kaupasta ja jäbä huusi kuin hyeena, en saanut sitä MILLÄÄN rattaisiin, niin en millään eikä sitä saanut kannettua koska rimpuili ja heittäytyi niin veteläksi ettei vaan onnistunut eikä se suostunut kävelemään kuin kahdella kädellä taluttaen ja mun oli pakko taluttaa sitä ja samalla saada ilman käsiä rattaat kotiin alamäkeen (oli aika helvetin hankalaa) ja poika huusi ja minä itkin ääneen kun oli niin paskaa ja mummelit pysähtyy lirkuttaan että mikä nyt niin harmittaa jne, MÄ OISIN HALUNNU ET NE MUMMELIT OIS AUTTANEET JA TYÖNTÄNY NE RATTAAT MEILLE, YHYY!!!! Aattelinkin että tarjoon seuraavalla vastaantulijalle 10 e että auttais mutta kukaan ei enää tullut vastaan. Ajattelin myös työntää ne rattaat bussin alle että pääsisin niistä eroon mutta selvisin sit kuitenkin. Ihan ei liittynyt enää aiheeseen mutta oli nyt vaan pakko päästä jonnekin avautumaan :D

    VastaaPoista
  46. Toi on niin rasittavaa, ookko sanonut asiasta? Mä varmaan olisin jo saanut 1.5 vuodessa sellaset slaagit asiasta, ettei neuvoja enää tulisi lähipiiriltä kuin hädän hetkellä. Miten noi lähipiirin ihmiset ei tajua, että äiti on useimmiten oman lapsensa paras asiantuntija niin ruoka kuin vaateasioissakin. Ellei nyt ole ihan pihalla oleva äiti, mitä todella harva on edes vauvavuoden väsyssä.

    VastaaPoista
  47. Kiitos avautumisesta, toivottavasti helpotti :D Ja mksi ne mummelit ei lirkuttanut SULLE et mikä hätänä tyttöraasu?! Lapset itkee aika paljon enemmän ku äidit julkisesti, äitejä pitäs lohduttaa!

    Tuli tosta mieleen lähes yhtä katastrofaalinen kerta kun yritin viime talvena saada Kaamosta ostarilta pulkalla kotiin ja se rimpuili, huus ja heittäyty pulkasta pois. Mulla oli 2 ostoskassia ja onneksi naapurin 4lk auttamassa. Muistan vaan Viivin tokaisun, et "miten sä meinaat pärjätä tän kaa sitten kun uhmaikä tulee". Sanat syöpyivät sieluuni :D

    VastaaPoista
  48. Ei kukaan, ei mitään. On tässä huonotkin puolensa, ihmiset ei lähesty sitten siellä leikkipuistossakaan kovin mieluusti :D

    VastaaPoista
  49. Meillä kaupan kassajonossa esikoisen raivotessaan, kiltti rouvashenkilö tarjoutui ostamaan lapselle tikkarin ettei raukkaparkaa kiukuttaisi niin kovasti. Nätisti vain kieltäydyn tarjouksesta.

    Anopilta olen myös saanut ärsyttäviä neuvoja imetykseen liittyen. Mm. Vauvan kuin vauvanhan saakin nukkumaan kokonaisia öitä oi niin mahtavan korvikkeena avulla!

    VastaaPoista
  50. jep, ja se mikä toimii yhdelle ei välttis toimikaan toiselle. SItä noiden vanhempien leidien on aika hankala välillä muistaa.

    VastaaPoista
  51. Haha. Nauraa repeilen näille sun vastauksille. :D Omia lapsiahan ei ole, mutta aikoinaan itseni ollessa lapsi, tuli joku sekopäinen täti huutamaan äidilleni, koska hän kutsui minua ja siskoani nimellä "pikku naiset". Se oli kuulemma halveksuja tapa puhutella lapsia.. Hohoo.

    VastaaPoista
  52. :D :D Siis ihan kauhee nimitys teidän äidillä ollut ;) Ja joo, multa ei saa yksikään neuvoja-kommentaattori sääliä, haha!

    VastaaPoista
  53. Me Elsan kanssa juuri puhuttiin tästä kerran, kun meidän kummankin lapset sattuu olemaan tuota sorttia, joka kiipeilee, kokeilee rajojaan ja on motorisesti hyvin kehittyneitä varhaisessa vaiheessa. Naapurit, tädit, sedät, isovanhemmat ja perhekerhon vanhemmat ovat aina ihan kauhuissaan: "mitä?! teidän lapsi istuu lelulaatikossa! kohta käy kalpaten" tai "ai ai ai ai, nyt se istuu oikealla tuolilla! alle kolmevuotiaat kuuluu syöttötuoliin, se tippuu!". Oma suosikkini on "hei, teidän lapsi kiipesi sohvalle". Niin, mitä sitten?

    Kymmenkuiseni takana seison varmistamassa ettei maailma kolahda takaraivoon kesken kiipeily-yrityksen, mutta ketterä kaksivuotias saa kyllä mennä kiipeilytelineeseen ilman että menetän yöuniani (toki katson vierestä menoa ja meininkiä).

    VastaaPoista
  54. Mitä jos oisitte olleet poikia ja äitinne ois kutsunut teitä pikkumiehiksi, oiskohan sekin ollut halveksuvaa? No ei ois.

    Mielenkiintoista tää kieleen kätkeytyvä sovinismi. Naiseen ja naiseuteen viittaavat sanat ja sanonnat on usein negatiiviseksi tarkoitettuja näemmä ihan siinä määrin ettei naispuoleiseen lapseen saa viitata termillä pikkunainen. Tuolla tavalla viestitään lapselle että naiseudessa on jotain huonoa ja hävettävää, mieheys taas on hyvää ja tavoiteltavaa. Huoh ja krääh. Mutta pisteet sun äidille, Ragdoll. :)

    VastaaPoista
  55. Valitettavasti näitä on sadellut. Mieleenjäävin on ollut kun kolme vee ei halunnut lähteä kotiin ja sai bussipysäkillä asiasta itkuhuutokohtauksen, niin joku ohikulkija alkoi syyttämään kuinka rääkkään lastani ja yritti lietsoa muita pysäkillä olijoita mukaan. Ja fiilis oli just sellainen, että painu nyt h*tiin kun oli ihan riittävästi hommaa jo muutenkin.

    VastaaPoista
  56. voi juma! Mä taas kerran yritin tukehduttaa lastani kantoliinaan jonkun toisen ratikan odottelijan mielestä :D

    VastaaPoista
  57. Ällistellen tässä luen näitä kokemuksia että miten noi tädit kehtaa.. :/ Mä olen tainnut välttyä ulkopuolisten ankeilta neuvoilta toistaiseksi. Tai sit en ole vaan kuullut tai tajunnut, heh. Muuten-vaan -paheksuntaa sen sijaan tuli vaunuaikaan tullut kun jumittelin tuplakärryjen kanssa milloin missäkin tien tukkeena. :)

    Mutta siis toi ilme! :) Ihan huippu!

    VastaaPoista
  58. No äläs, toi ilme kertoo IHAN KAIKEN :D

    Ja noi neuvot, ehkä ne on ihan hyväntahtoisia heittoja ja jotain etäisiä muistikuvia miten he itse ovat jonkun homman kerran saaneet reilaan. Syöttämällä, nukuttamalla tai jättämällä pyörän kotiin. Harmi vaan, ettei tilanne ole sama kuin 40 vuotta sitten ja aikakin saattaa kullata muistoja oman äitiyden alkuvaiheista aika lailla.

    VastaaPoista
  59. Mua on onneksi "ojennettu" tuntemattoman taholta vain kerran. 70+ mummo alkoi kiivaasti julistaa raitiovaunussa että näkevää lasta ei saa pitää pimeässä, näin oli kuulemma sanonut jo hänen äitinsä! Lapsellani oli siis kevätauringossa aurinkolasit... Muutoin on kohdattu vain sitä peruskauraa, mitä monet muutkin vauvavuotenaan: "ethän vain nukuta vieressä", "ethän vain imetä öisin" ja "vieläkö imetä, eikö kannattaisi jo lopettaa".

    VastaaPoista
  60. Mun poika 2,5v ja ystävänsä 1,5 vee kahvilassa ollessa lapsille tyypilliseen tapaan höpöttelivät ja pienempi ehkä kitisi kun rusinat loppuivat. Yhtäkkiä paikalle pasahti viereisestä pöydästä setä, joka alkoi nalkuttamaan siitä, miten nykyajan lapset eivät osaa sitten olla hiljaa. Että ettekö te kasvata noita lapsianne yhtään, hänen lapsensa eivät koskaan pitäneet tuollaista ääntä. Miksi niiden pitää huutaa ja eikö me vanhemmat vastata heidän tarpeisiin kun jotain selvästi on vialla kun täytyy huutaa.

    Ja kyseessä oli ihan aidosti ihan normaali tasoista pienten lasten ääntelyä. Korpee vieläkin ihan mielettömästi.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images