LUMEN SAARTAMA KAHVILA

Yritin eilen edetä Eiraan hakemaan lasta papan luota. Hytisin Aleksanterinkadun h&m:n tuulikaapissa ja katsoin lumipyryä 50 minuuttia, k...


Yritin eilen edetä Eiraan hakemaan lasta papan luota. Hytisin Aleksanterinkadun h&m:n tuulikaapissa ja katsoin lumipyryä 50 minuuttia, kunnes ymmärsin ettei se spora ole tulossa vaikka valotaulu vilkutti minuutteja lähtöaikaan. Välillä kyydin tuloon piti olla 1 minuutti, välillä 12, koskaan se ei tullut. Onneksi sain sovittua lapsen vaihdon keskustaan, jolloin jäikin luppoaikaa ihan yksin.


Vähän aikaa mietittyäni kävelin Vapianoon ja tilasin pitsan poronlihalla, rucolalla, paholaisenhillolla ja sipulilla. Sekä pienen punaviinipullon. Ravintola oli täynnä ja joka puolella ihmiset jonottivat ruokaa (Vapianossa ruoka tilataan kassalta ja monesti se tehdäänkin siinä odotellessa), turisivat ja oli jotenkin tosi lämmin ja kotoisa fiilis. Nautin yksinolostani ja muistin Laura Honkasalon novellikirjan Lumen saartama kahvila. Se on yksi lempikirjoistani talvisin.


Pitäisi käydä enemmän ulkona syömässä, ehkä jossain hieman pienemmissä ravintoloissa kuin Vapiano. Sellaissa, mistä saisi hyvää ruokaa ja saisi olla rauhassa lasten melulta. Eli siis aikuisseurassa. Siitä on aivan liian kauan, kun olen viettänyt iltaa ravintolassa niin ettei kotiin ole kiirettä. Ehkäpä joulukuu toisi tähän muutoksen.

8 kommenttia

  1. Voi ihania kuvia!! Tekis hyvää kyllä tällekin mammalle..äitilandiaan hukkunut Maria on hukassa sitten kun naperot ei ookaan enää reidessä kiinni. Ehkä vois jo harjoitella irtautumista aikuismaisilla ravintolavisiiteillä...

    VastaaPoista
  2. Vitsit kun ihanaa! Mulla alkoi kauhea glögihimo tässä just kaks minuuttia sitten. Taidan kokeilla jos joku äippäkaveri lähtis kanssani glögille keskustaan joulukuun kunniaks, koska sehän on ihan hyvä syy (+ että on lauantai ja isät on kotona hoitamassa lapsia...) ;D.

    VastaaPoista
  3. Ilman kiirettä kotiin, mitä se on, voiko sitä syödä? Tai no olenhan minä ollut kerran jopa 3,5h yksin kaupungilla, silloin tulin tosin jo renkaat vinkuen kotiin. Eikä kyllä haittais jos vois joskus tehdä jotakin kahden miehen kanssa. Ehkä sitten kun imetys loppuu, sitten kärrään kundin fammulle hoitoon, fammu kiljuis riemusta. Vaikka ei tuo imetys taida loppua koskaan jos tolta kundilta kysytään, oon koittanu vähentää sillä seurauksella että imetys on joinakin päivinä lisääntynyt ja äkänen kundi roikkuu rinnuksissa entistä enemmän :/

    VastaaPoista
  4. Mulla on vähän sama homma, tuntuu oudolle kun menee jonnekkin paikkaan ilman lasta. Onneksi saan olla nykyään mielestäni kohtuullisesti myös yksin, alkukangerteluiden jälkeen hoitoapua saa hyvin :)

    Mut kato, sullahan on HOITAJA kotona valmiina, ei muuta ku lapset sille ja baanalle :D

    VastaaPoista
  5. Se on kuule laastarit tisseihin ja muutaman päivän shokki pojalle, sit miehen kans rillutteleen! Ei vaan, tietenkin siihen asti imetystä, mikä susta itsestä tuntuu hyvälle, mut sullakin lapsi on jo niin iso, ettei se välttämättä tarvi sitä maitoa vaan läheisyyttä. Ja sitä varmaan itsekin tarvit, mutta kun aika on kypsä niin hanat kiinni ja menoksi. Mulle rintaruokinnan lopetus helpotti tosi paljon elämää ja sehän loppui paljon päälle 1veenä, läheisyyttäkin on helpompi antaa kun nyt halailukin onnistuu ilman himoja ja vieraissa paikoissa ei tule kuin äitiä ikävä, ei tissiä :D Suosittelen harkitsemaan, sillä on se kiva käydä jossain ilman kotiintuloaikoja.

    VastaaPoista
  6. Kiitti kannustuksesta! Mä pidän noi laastarit mielessä :) Mut joo, varmaan kundi tarvii sitä läheisyyttä enemmän kuin maitoa, paitsi se ei juo soijamaitoaan kuin noin desin päivässä vaik pitäs juoda 0,5-1 litra. Toivottavasti soijamaidon juonti lisääntyis kun imetys aikanaan loppuu. Mä tosin luulen et meistä mä itse olen se joka tarvii sitä läheisyyttä enemmän, sen verran syvällä kävin pojan syntymän jälkeen ja sain aika alusta rakentaa äidinrakkauden, et vieläkin varmaan koitan sitä paikkailla.
    Mut kyl mua välil alkaa kyllästyttää toi jatkuva kupeitteni kaivelu ja toivoisin voivani pukeutua ajattelematta aina sitä et pitäs ehkä pystyä imettämään ilman et napa vilkkuu, toisaalta, mä oon kuitenkin aina tykänny imettämisestä. Ota musta nyt sit jotain selvää ;)

    VastaaPoista
  7. tiedän tunteen täysin. tohon soijamaidon juontiin en osaa sanoa, mutta oma kokemukseni läheisyydestä muuttui täysin sen jälkeen kun en ollut pojalle pelkkä tissi. siis positiivisempaan suuntaan meni. nyt hän on ihanan rauhallinen ja ei vaativa syliin kivutessa ja voi nukahtaakin kainaloon, tissin kans se vain sekoili :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos!! Vertaistuki on parasta, kiitos siitä! Mä taidan kaivaa tän keskustelun esille aina kun mua "pelottaa" tuo imetyksen lopettaminen. Kiitos.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images