Ensimmäinen pinnasänky-yö takana!

Pitäkää peukkuja, että minulla olisi kohta tarina kerrottavani siitä, kuinka lapsi oppi nukkumaan pinnasängyssä ilman yösyöttöjä. Vielä ei v...


Pitäkää peukkuja, että minulla olisi kohta tarina kerrottavani siitä, kuinka lapsi oppi nukkumaan pinnasängyssä ilman yösyöttöjä. Vielä ei voi karnevaaleja pitää, yksi yö takana onnistuneesti. Mutta sentään yksi ja ensimmäinen!

Tähän tarvittiin aika järeitä keinoja, joista myöhemmin lisää, jos lopputulos on sen arvoinen. Pelkkä teorian hallinta ei todellakaan riittänyt, mutta voin suositella kaikille lasten uniongelmista kärsiville käytännön tueksi teoriaa. Viime vuonna ilmestynyt Unihiekkaa etsimässä (Duodecim) on varmasti kaikkien kehujen arvoinen. Eilen illalla kun lapsi nukahti 5 minuutissa (!) omaan sänkyynsä (!!) ilman tissiä (!!!!!!!!!!!) makasin olohuoneen sohvalla henkeäni pidätellen lukien kirjasta kannustavia esimerkkejä onnistumisista sekä etenkin siitä ettei lapsi kärsi unikoulusta. Lohduttavaa sinäänsä, meidän perheen unikoulussa huutava osapuoli olen ollut minä, ei niinkään lapsi.

Suosittelen Unihiekkaa etsimässä-kirjaa jokaiselle uniongelmaisen vanhemmalle ja itseasiassa jo odottajillekin. Tämä kirja ei todellakaan syyllistä vaan vie syyllisyyttä pois, takoo järkeä päähän. Kirjan pitäisi kyllä tulla äitiyspakkauksen mukana tai ladattavana Kelan sivuilla, saatavilla heti kaikille apua tarvitseville. Taidankin ottaa asiasta mission, siihen asti: varatkaa kirjastot tyhjiksi!

41 kommenttia

  1. Meillä just tuo lainassa, jenkkikirjan Pehmeä matka höyhensaarille kaverina. Tuo jälkimmäinen tullut luettua jo talvella, juuri silloin kun vauva oli flunssassa eikä mitään voinut havainnoida ja kokeilla. Viime viikkoinen kyläreissu tosin jokseenkin ratkaisi yhden ongelman, kun nukuttiin leveällä patjalla lattialla. Lapsi kyllä nukkuu yön hyvin jos on paljon tilaa liikkua. Söi kaksi kertaa kuten yleensäkin ja muuten ei hiiskahtanutkaan, liikkui vain unissaan pitkin yötä. Kotona heti kolahtaa pää pinnasängyn reunaan ja sitten havahdutaan pienen itkun saattelemana hereille. Me sitten palasimme viime yönä perhepetiin kun keksin turvallisen ratkaisun, meillä kun on mahdollista vain sängynpääty pitää seinää vasten ja meidän välissä ei oikein mahdu kääntyilemään yöllä. Koska olemme lyhyitä, nukumme nyt 180-senttisessä sängyssä epänormaaliin suuntaan kahden metrin leveydellä, lapselle oma metri, meille yhteinen omamme, reilu meininki. Pinnasänky sivuvaununa pään puolessa ja toive ettei muksu ehdi jalkopääpuoleen sukellella kun sinne vähän pidempi matka, mutta tarkoitus sinne n. 30 cm väliin tunkea yksi jättityyny varalta. Ja yö sujui ainakin paremmin kuin edelliset. Nähtäväksi jää kuinka pitkään näitä öisiä vaelluksia jatkuu. Mutta kyll ävhän kismittää että ostettiin viime vuonna kallis sänky ja pinnasänky, kun oikeasti makuuhuone vaan olisi kannattanut vuorata kokolattiapatjalla :D

    VastaaPoista
  2. Ensimmäinen yö on jo puolivoittoa! Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
  3. Meillä oli sama ongelma viime viikkoon asti. Lapsi kolautteli päätä yöllä heiluessaan. Vaihdettiin matkasänky tilalle ja yöt on rauhallisia. Matkasängyn reunat antaa mukavasti periksi, että pää ei pääse kolahtelemaan.

    VastaaPoista
  4. Innolla odottaen kokemuksiasi!! Onnittelut ekasta yöstä :)

    VastaaPoista
  5. mullekin tuli mieleen matkasänky. Meillä ongelmana ei ollut kolauttelu vaan se, etten edes saanut lasta makaamaan sängyssä ennen viimeyötä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos paljon! Nyt se nukkuu jo päiväuniakin rauhassa OMASSA SÄNGYSSÄ. Uskomatonta.

    VastaaPoista
  7. Silleen pienenä vihjeenä onnistumiseemme, poika ei ollut kotona pe-ma. Minä olin...eka kerta erossa ja nyt nukkuu hyvin :)

    VastaaPoista
  8. mahtavaa! Onneksi olkoon;)

    tuo kirja menee kyllä nyt hankintalistalle (nyt rv 27)! Mielenkiinnolla jään seuraamaan kokemuksianne!

    VastaaPoista
  9. Suosittelen kyllä oikeasti lukaisemaan ennen kuin se vauva tulee, silloin oot vielä järissäs jotenkin :) Sit on helpompi toimia kun jotain juttuja on ehkä jo selkäytimessä. Esim se, että lapsi ei syö öisin vuoden ikänä nälkäänsä vaan ihan nukahtaakseen...(minä luulin, et se kuolis nälkään ja läheisyyden puutteeseen jos en kokoajan ole nisänä sille)

    VastaaPoista
  10. Musta ihan liian vähän neuvoloissa yms. painotetaan ÄIDIN JAKSAMISTA. Nykyään kuitenkin kun on tuo kiintymysvanhemmuus muotia ja muutenkin lapset rakkaita ja tärkeitä ja toivottuja ja läheisiä, minusta tuntuu välillä, että vastaamalla joka hetki välittömästi lasten joka ikiseen tarpeeseen kasvatamme pikku hirviöitä, jotka eivät osaa ottaa muita huomioon eivätkä odottaa vuoroaan. Itse koitan pitää mielessä, että hössöttäisinkö näin paljon, jos minulla olisi useampi lapsi? Kaksi ihmistä hyysäämässä yhtä pientä voi luoda hiukan vääristyneen kuvan maailmasta... kyllä lapsi niitä pieniä, ikäänsä nähden sopivan kokoisia pettymyksiäkin sietää. Se on ainoa tapa oppia itse niitä kohtaamaan. On sitten oikean murheen tullen vähän helpompaa, kun on niillä pikkiriikkisillä saanut turvallisesti harjoitella. Mulle oli tosi arvokasta, kun mun äiti tuli E:n ollessa noin kuukauden ikäinen viikoksi meille kylään ja mm. opetti, että kun vauva unissaan vinkaisee, ei pidä mennä hyssyttämään sitä hereille vaan kuulostella ensin minuutti-pari. Itkun sävystäkin oppii kuulemaan, onko oikea hätä vai sellainen havahtuminen unisyklissä. Vielä kun meillä olisi lastenhuone erikseen, alkaisin opettaa E:tä sinne nukkumaan nyt. Se on kyllä tosi hyvä kirja, kun siinä esitellään niin monipuolisesti eri vaihtoehtoja ja toimintamalleja eikä syyllistetä!

    VastaaPoista
  11. Mahtavaa!! Toivottavasti teillä jatkuukin yhtä hienosti nukkuminen! :)

    Mä täällä jännitän rauhottuuko tuo meidän puolitoistavuotias päikkäreille ollenkaan. Otettiin tänään aamulla laita pois pinnasängystä (10-15cm korkea pikkulaita laitettiin tilalle). Pois ei ole tajunnut sängystä vielä tulla, mutta ilmeisesti tilanne on kovin jännittävä kun vieläkin tunnin nukuttamisen jälkeen tuolla äheltää ja huutelee... Viereen ei kuitenkaan enää kaivannut istumaan! :)

    Yöstä voi tulla jännä...

    VastaaPoista
  12. Toisen lapsen odotus meneillään ja ensimmäisestä jäi meille vanhemmille pienoiset "traumat" kun uskottiin liikaa lähipiirin kommentteja, jotka tyypillisesti oli "anna sille maitoa"-tyyppisiä... No siitähän ei hyvä seurannut;) Nyt on kokemusta, itsevarmuutta ja luottoa itseen sen verran, että ei sokeasti kuunnella toisten "hyviä neuvoja".. Mutta suosituksesta kyllä mielelläni jo nyt, kuten kirjoititkin, vielä järjissäni, alan virittäytymään tuohon ihanaan (ja raivostuttavaan) aiheeseen: vauva & uni;)

    VastaaPoista
  13. aaltoja! mun kaikki viimeaikaiset nukuttamisyritykset ovat olleet peffasta. mut en mä silti tota kirjaa hanki, koska olen ihan liian laiska ja lepsu toteuttaakseni yhtään mitään säännönmukaista ja kurinalaista mallia.

    VastaaPoista
  14. oon jo lähös kylille, mut sulle sen verran että ei siinä välttämättä paras sisältö olekaan mikään kaava millä nukutat vaan sen uniongelman ymmärtäminen. Lainaa multa, saat viikon päästä kun K nukkuu kuin unelma...haha, toivotaan näin.

    VastaaPoista
  15. uniongelma = laps ei nuku = äiti ei nuku :D

    no mie lainaan sulta sit kun K nukkuu kuin kerubi! voi olla kyl että sovellan tätä itselleni mahdollista "palaa kotiin, isä hoitaa nukuttamiset kun katsot criminal mindsia"

    VastaaPoista
  16. Sattuipas sopivasti, just tänään tuli meili, että mua odottaa vihdoin toi kirja kirjastossa. Sataa vaan niin hemmetisti, ettei jaksais lähtee ton naperon kanssa hakemaan sitä, vaikka toisaalta himottais kovasti päästä jo lukemaan. Meillä on reilu 7kk tyttö, joka on nukkunu aina huonosti, mutta nyt on taas niin paha kausi ettei jaksais millään herätä useita kertoja tunnissa. En ees tajua mikä sen ongelma on, hampaat, liikkeellelähtö, eroahdistus, you name it. Oon nytkin niin väsyny, etten ees jaksa miettii. Kun se vaan nukkuis! Mut onnea sulle, mahtavaa, että kirjasta on oikeesti ollu apua. Toivottavasti meillekin! -H

    VastaaPoista
  17. Meillä poika 10kk nukkunut aina hyvin omassa sängyssä,mutta yösyönti jatkuu edelleen.Neuvolantäti uhkaili minua jo remmillä jos en ala unikoulua pitämään...Kaksi yötä hermot kesti kuunnella huutoa 3 tuntia kunnes lapsi simahti,kolmantena yönä 4 tunnin huutamisen jälkeen luovutin ja annoin maitoa jonka jälkeen laps nukahti heti onnellisena ja tyytyväisenä.Oon ihan kujalla että mitä tässä nyt oikein pitäs tehdä!Löytysköhän tuosta kirjasta apuja?

    VastaaPoista
  18. Laitoinkin juuri kirjan kirjastoon varaukseen, vielä pitää järjestää aikaa lukea se :) Olen kuullut kirjasta paljon hyvää ja olenkin harkinnut sen lukemista pitkään, en vaan jostain syystä ole aikaisemmin varannut sitä itselleni.

    VastaaPoista
  19. Ihan mielenkiinnolla jän oottaa lisäpostausta. Meillä esikoinen nukku alusta asti omassa sängyssä, kun en sitä uskaltanut viereen ottaa. Tää toka on melkein alusta asti (nyt 4kk) nukkunut mun vieressä. Saatan sen illalla saada huijattu muutamaksi tunniksi omaan sänkyyn, vaikkakin nukahtaa mun viereen tissi suussa. Yön ekoilla syötöillää otan sit viereen ja yleensä nukahetaan molemat niin, et aamulla herätään vierekkäin futonilta, mä liiskautuneena vauvan ja miehen väliin ja selkä tuhannen mutkalla. Päivälläkään ei meinata nukkua, kun äitin vieressä ja heti herätään, kun äiti meinaa hipsiä teelle (ja facebookkiin).. Nyt mulla lainassa kanssa kaverilta toi Pehmeä matka höyhensaarille, kun vaan saisin sen lukemisen alotettua.. Vuoden mutsin sain just luettua, kun pitää sen vauvan vieressä päivisin siinä sängyllä kölliä eikä aina äiti haluu nukkua :D

    VastaaPoista
  20. Onpa mahtavia kuulumisia. Toivon varpaatkin ristissä, että hyvä unimeininki jatkuu!

    VastaaPoista
  21. Hienoja kuulumisia!

    Ihan ehdottomasti pitää pyrkiä siihen, että kaikki nukkuu hyvin. Mikä tahansa konsti jossa lasta ei huumata tai huudateta ja jolla perheen yöunet paranee on ehdottomasti toteuttamisen arvoinen. :)

    VastaaPoista
  22. Olen kaikesta todella samaa mieltä. Sen varmaan tiesitkin.

    VastaaPoista
  23. Tsemppiä siis sinnekin! Unihommat on kyllä aikaa vieviä ja raivostuttaviakin.

    VastaaPoista
  24. Meillä lapsi kyllä nukkui, oikein hyvinkin, mitä nyt herätti mut syönneillään ja ties millä potkuillaan perhepedissä, mihin mä hippi totutin sen.

    VastaaPoista
  25. 7kk on varmaan siinä rajoilla, että pystyykö olemaan ilman yhtä yötankkausta, tai en minä tiiä, muistelen vaan...mulla meni tosi tosi pitkään, et toi kirja vain oli hyllyssä ja en ees uskaltanut lukea sitä. Alku aina hankalaa mut toivotaan nyt sitä kiitosta!

    VastaaPoista
  26. Mä luulen, että löytyy apua paljonkin. Kannattaa varata tai käydä kirjakaupassa silmäilemässä!

    VastaaPoista
  27. me alotettiin nukahtamaan opettelu heti 6kk jälkeen. meillä ei kyl sujunu niin nopeesti, et ekana yönä ois 5min nukahtanu. vaan siinä meni pari yötä yli tunnin huudoilla, mut sit tasoittu. imetin edelleen öisin, mut vähennettiin kertoja. sit joskus 8-9kk loppu yösyötöt ja imetys muutenkin, kun tyttö ei enää huolinu. terkka kyl sanoo, et 6kk selviää ilman yösyöttöä, mut ite en raaskinu sillon viel kokonaa yöimetyksiä lopettaa.

    VastaaPoista
  28. Pakko kysyä, haittaako lapsen yösyönti sinua? Vai miksi ihmeessä neuvola-th vaati sinua unikouluttamaan lastasi? Jos lapsen öiset ruokailut sopivat perheen omaan rytmiin, ei se todellakaan ole neuvolan asia ruveta vaatimaan muutoksia. Jos taas ne yötankkaukset ovat sinulle liikaa, on tilanne ihan toinen.

    VastaaPoista
  29. Minun tekisi mieleni lukea tuo kirja, vaikka lapsi on niin iso että on jo vuosia nukkunut ihan tyytyväisesti omassa sängyssään. Opus kiinnostaa siksi, koska olen kuullut siitä todella ristiriitaisia kommentteja: toiset vanhemmat pitävät sitä liki raamattuna, toiset taas ahdistuvat kirjan huudatusneuvoista. Vaikkei asia minua enää koskekaan, tuntuu lapsen huudattaminen todella pahalta ihan jo ajatuksen tasolla. Toki lapsi oppii nukahtamaan, kun kukaan ei hätään reagoi, mutta mitä se sitten aiheuttaa pidemmällä aikavälillä? Ja jos lapsi jätetään huutamaan omaan sänkyynsä, miten se eroaa hylkäämisestä? No, koliikkilapsen äitinä olen yliherkkä vauvan hysteeriselle itkulle, joten se selittänee suurimman osan huudatusunikoulua kohtaan tuntemastani vastenmielisyydestä.

    Ja huom, tämä kommentti on puhdasta pohdiskelua vailla kirjan lukemista. En ole edes hipeltänyt sitä kirjakaupassa.

    VastaaPoista
  30. Tuo kirja voisi kyllä olla mielenkiintoinen lukea. Esikoiselle pidettiin huudatusunikoulu vajaan vuoden ikäisenä, kun mitenkään muuten ei saatu nukahtamaan paitsi heijaamalla sylissä puolikin tuntia. Viisi minuuttia annoin aina itkeä ja kävin sit rauhoittelemassa, ei mennyt montaakaan iltaa että oppi jäämään sänkyyn itsekseen. Öisin ei syönyt enää 7kk iän jälkeen.
    Nuorempi on ollut helppo tapaus, täyttää juuri vuoden ja on nukahtanut itsekseen siitä lähtien kun ei enää tissille nukahtanut eli jo useamman kuukauden. Yösyötöt karsittiin ensin huhtikuussa miehen käydessä yöllä tyynnyttelemässä, mutta jotenkin tuli lipsuttua antamaan aamuyöllä (mutta vain kerran yössä) rintaa kun oli niin helppo imettää ja saada vauva helposti nukahtamaan. Nyt on kuitenkin nukkunut jo 3 yötä putkeen ilman heräämistä, jospa yöimetykset olisivat jo ohi?
    Lapseni ovat siis olleet todella erilaisia nukkumisen ja nukahtamisen suhteen, ja mielestäni kaikkia unikoulun keinoja voi kokeilla sillä samat asiat eivät toimi kaikilla... :)

    VastaaPoista
  31. Täällä on kanssa "unikoulutus" menossa kun tissistä tehdään lopullinen luopuminen (poika 11kk kohta). Meillä yöt sujunut pääasialliset ok ja nukkunut kokoajan omassa sängyssä. Liikkeelle lähtö teki hetkellisesti yöhulinoita samoin hampaat. Nyt menossa suuren luokan karjuntakoulu, jonka sanoma on NYT SITÄ TISSIÄ TÄNNE! Päivät sujuu hyvin, mutta illat ja yöt on nyt hankalia kun tissitarjoilua ei kuulu eikä näy.... no katsellaan miten tilanne täällä kehittyy. Päiväunia vedetään nyt reilu 3h kerrallaan kun yöt on niin rankkoja, itekin oon päivällä unta tankannut että yöllä oon taas valmis pitämään jöötä!
    Tsemppiä sinne ja toivotaan että hyvät yöt omassa sängyssä jatkuvat teillä!

    VastaaPoista
  32. Eipä se nyt vielä ainakaan haittaa,syöntejä on korkeintaan kaksi yössä.Yleensä selvitään yhdellä...Mutta kai sitä pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa siitä pois totuttelemaan kun selkeästi poika syö vain tavan takia eikä nälkään.Nevolantäti on aivopessyt minut ajattelemaan että jos yösyöntiä ei lopeta 6kk iässä niin lapsesta tulee todella vaativa tapaus joka ei koskaan opi nukkumaan kunnolla vaan on vailla maitoa,vettä,syliä yms.Ja eka lapsi kun on kyseessä niin sitä on jotenkin ihan pihalla kaikesta!Mutta huudattamaan minusta ei ole,se selvis niitten muutaman yön aikana,jollon lapsen kanssa itkettiin yhtä kurkkua molemmat.

    VastaaPoista
  33. 10kk tietämillä toisilla lapsilla on jonkinlainen eroahdistus/uusien asioiden oppimisen vaihe, mikä voi hankaloittaa yövieroitusta. Toisilla lapsilla taas ei ole mitään.
    Pointtini lähinnä onkin se, että tehkää kuten teistä hyvältä tuntuu.

    Hassuja nuo neuvola-th:t. :)

    VastaaPoista
  34. Älä kuuntele neuvolaterkkaasi, vaan omaa sydäntäsi! Meillä esikoinen nukkui perhepedissä ja sai öisin rintamaitoa niin paljon kuin halusi 1,5v asti ja toinen lapsi samaan tapaan reilu 2v asti. Nyt ovat 6v ja 3v ja ihania, reippaita lapsia. Ja yöt nukkuvat pääosin heräämättä, mitä nyt painajaiset tms joskus herättää. Minä nimenomaan uskon, että lapsesta ei tule "turhia" vaativaa, kun hänen tarpeisiinsa vastataan.

    VastaaPoista
  35. Tässä uutta tutkimusta huudatusunikouluista:
    http://www.dailymail.co.uk/health/article-2149060/Babies-left-unhappy-hours-stress-hormone-remains-high.html

    VastaaPoista
  36. Odottelen toista ja taidan hankkia ton kirjan jo etukateen. Esikoisen aikana luin sen Pehmea matka hoyhensaarille ja sen jalkeen halusin kirkua. MIKAAN kirjan ehdotuksista ei toiminut vaan vauva lahina artyi niista kaikista tassutteluista jne. Tiedan, etta sita kirjaa moni kehuu, mutta omalla kohdalla koin sen pelkastaan turhauttavana.

    Toivottavasti teilla sujuu yot jatkossakin mallikkaasti!!

    VastaaPoista
  37. tutkimuksia on useaan eri lähtöön, mutta uskoisin perheen kannalta olevan tärkeämpää ettei vanhemman stressihormonitaso ole päiviä koholla öiden takia.

    VastaaPoista
  38. suosittelen kyllä. Mulla on kans se höyhensaarikirja, mutta en ole edes lukenut alkua pidemmälle. Tää kirja käy aika neutraalisti läpi mitä missäkin tavassa unikouluttaa on juju ja miten se toteutetaan. Meillä poika tosin lähti 3 yöksi pois kotoa, ekaa kertaa olimme erossa yli 3h ja nyt esim tänään mun ei tarvinnut kuin laittaa hänet pinnikseen. Ei kuulunut mitään ääntä ja nukahti 3 minuutissa. Ei ollut vielä viikko sitten puhettakaan moisesta, eli pieni shokkivierotus/pinnisharjotus teki TOSI HYVÄÄ.

    VastaaPoista
  39. Hankalaahan näissä tutkimuksissa on se, että niitä on kovin vaikea toteuttaa. Massiivisesta otannasta vertaisryhmän avulla toteutettu pitkäaikainen rinnakkaistutkimus olisi varmaankin se luotettavin, mutta olisi eettisesti kestämätöntä jaotella pikkuvauvoja kahteen ryhmään, joista toisessa toimintana olisi järjestelmällinen huudatus. Plus että pitkäaikaisten vaikutusten määritteleminen voisi olla aika hankalaa.

    Tuskin kukaan vanhempi ihan tarkoituksella ja nautinnolla jälkikasvuaan huudattaa, tai uskoisin sen ryhmän olevan marginaalisen pieni. Usein on vain valittava kahdesta pahasta pienempi, ja on perheestä kiinni mikä se valinta on.

    Minä taas toivoisin kovasti, että koko uniasian ja nukkumisjärjestelyiden osalta perheet jätettäisiin rauhassa tekemään se oma valintansa. Kun se nyt ei ihan aikuisten oikeasti kuulu neuvolalle, mummolle, anopille tai naapurille, että miten perheessä nukutaan, jos se järjestely perheelle itselleen passaa.

    VastaaPoista
  40. [...] Aikoja sitten kehuin Unihiekkaa etsimässä-kirjaa yhtenä avaimena onneen, kun opetin lasta nukkumaan yksin omassa sängyssä. Aina kun kyse on lapsen unesta, on kommenttiboksi täynnä ja usein syntyy myös kiistoja onko lapsen edes hyvä nukkua yksin. Pitää olla varma omasta mielipiteestään, ennenkuin avaa asiaa enemmän ja nyt olen varma, antaa siis mennä. [...]

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images