Yksinäisen pinnasängyn tarina

Fantsu päivä. Käytiin neuvolassa hakemassa unidvd. En voi sille mitään, että jos mulle sanotaan että sen tekijäkin on jo kuollut, se hiem...


Fantsu päivä. Käytiin neuvolassa hakemassa unidvd. En voi sille mitään, että jos mulle sanotaan että sen tekijäkin on jo kuollut, se hieman epäilyttää. Ajattelin sen kuitenkin katsoa jossain vaiheessa läpi, vaikka 6 kuukautta unikoululaitoksessa eläneenä uskoisin teorian olevan aika lailla hallussa. Lopeta imetys ja opeta pinnasänkyyn, helpommin sanottu kuin tehty.

Lapsi nukkuu siis edelleen vieressäni, joskus levottomasti, joskus paremmin. Se on kuitenkin selvää, että tissi on suussa ainakin 4 kertaa yössä mikä vaikeuttaa omaa unta. Pinnasänky on ollut hankala eikä mulla ole jaksamsita tapella sänkypaikasta kun se vaikuttaisi seuraavan päivän voimavaroihin liikaa. Enkä halua tehdä pinnasängystä mörköä, minne pistetään, sitten itketään, itketään ja itketään ja lopulta minä luovutan. Luovutan mieluummin heti, kun me kuitenkin nukutaan. Monet ei tee edes sitä, lohduttaudun.

Viime vuonna ilmestynyt Unihiekkaa etsimässä - ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin -tietokirja on ollut hankintalistalla jo pidempään, mutta unohtunut sitten. Jotenkin on helpompi lukea jotain aivan muuta ja sopeutua tilanteeseen.

Voiko lapsi ykskaks vain luopua tissistä? Olen alkanut haaveilemaan että näin kävisi ja se olisi pelastus.

Ps. Oi mutsi mutsi oli sijoittunut mediaseurantaa tekevän Cisionin äitiysblogien top10-listalle. Itseasiassa blogini tuli heti toiseksi ja ansaitun ykköspaikan sai omiinkin lempiblogeihin kuuluva Project Mama. Mukavaa oli, että listalta löytyi vieraitakin blogeja, joihin menen nyt tutustumaan. Käykääpä tekin kurkkaamassa ennenkuin kaivaudutte vällyjen alle lapsen kanssa tai ilman.


36 kommenttia

  1. meillä 1v1kk sai viimeviikolla pinnasängyn, koska nukkuu meidän lapsista kaikista levottomammin ja isiltä meinas mennä yöunet (kello soi 4-6 välillä aamulla..)
    V on nukkunut yönsä läpi puolet elämästään jo, ja lopun yhdellä syötöllä, imetys loppui 11kk jne.
    ja nyt ekaa kertaa on yöunet mennyttä kauraa, saapa nähdä montako yötä vielä jaksetaan ja ostetaan isompi sänky ja V viereen takas :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä kehtaanko ees sanoa miten meillä nukutaan. Usein poika nukkuu yksin isossa futonsängyssä, mikä on ostettu mun selkävaivojen takia. Ja mä nukun lattialla superlonipatjalla :D Mut yleensä me jotenkin mahdutaan kumpikin futonille, jos vaan suostun olemaan tutti 4 kertaa yössä :/

      Poista
    2. Kaksi viimeisintä on vaan alkanut itsestään nukkua tissin vieressä täysiä öitä, vaikka ei ole mitenkään rajoitettu.
      Mutta koen ansainneeni sen, koska edellinen lapsi nukku 45min ja huusi, 45min ja huusi noin 6kk.
      Eilen meni kuulemma itkutta nukkumaan, vien siis lapsen yläkertaan ja karkaan äkkiä alas ja mies on se joka siellä nukuttelee. En oo uskaltanut kysyä että kauanko huutaa tms, koska tiedän että hakisin lapsen pois sieltä heti :D

      Poista
  2. Onnea!!

    Meillä on tällä kertaa nukuttu pinniksessä ilman mukinoita. Ja imettämisen lopetin, kun lapsi oli 11 kk. Mukisematta tottui. Yöt olivat just niin hankalia, että koko ajan piti syödä, tosin olin päivisin myös töissä.

    Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että tää perhepeti+ imetys on aikamoinen kombo lopettaa. Nukkuessaan tyyppi hamuaa rintaa ja itkee jos ei saa, silittelyt ja muut rauhottelut ei auta ja en sais kanniskellakaan 11kg painosta lasta. Ja jos kanniskelisin ja taistelisin, olisin ihan tööt päivällä.

      Ollaan kyllä hakemassa unikouluun enskaan, mut sielläkin on jonoa. Neuvolassa sanottiin, et jos mikään ei auta, jopa sairaala ois vaihtoehto. Mut pakko kai tässä on kokeilla ite eka jotain uutta, jotain muuta...

      Poista
    2. Jotenkin se asia järjestyy varmasti, ja tosi hyvä, että apua on tarjolla.
      Joo, ei siitä mitään tuu, jos joudut valvomaan jatkuvasti, kun päivällä pitää kuitenkin jaksaa itsekseen taas vauvan kanssa.

      Lähetän lapselle unienergiaa!! Kunpa hän nyt jostain syystä ihastuisi siihen pinnasänkyyn, se on niin hienonvärinenkin.

      Voimia!

      Poista
    3. En tiedä onko ensikodin / sairaalan unikoululla eroa, tuttavien lapsia on ollut molemmissa.
      Saisitko päivälle jotain seuraa mummista/kaverista tms, jos ottaisit valvomisen kannalta ne vieroitusyöt kotona? Se on ihan kauheaa sekä valvoa että sitten jaksaa itse päivät..

      Poista
  3. Jos löytyy ratkaisu, kuuntelen ilolla!

    Meidän just 7kk täyttänyt kakkoslapsi on koko elonsa ajan herännyt joka halvatun nivelen naksahdukseen tai nielaisuun tai mihin vain pieneen/isoon ääneen. Hän syö tissiä varmaankin 5-10 kertaa/yö. Yleensä tämä kaataminen alkaa aamuyöstä. Hän nukkuu vieressä, viime aikoina olen treenannut omaan sänkyyn siirtymistä. Alkuyö menee siinä, mutta sitten siirtyy viereen.

    Esikoinen, nyt 4v oli eri maata. Hän jätti yötissit helposti 8kk iässä, muutenkin vuoden iässä koko tissihommat ihan vaan, kun ei enää maistunut. Yhtäkään itkua ei tästä itketty. Veikkaan, että kakkosversion kanssa ei mee ihan samalla kaavalla.

    Ps. Onnittelut uudesta blogikodista ja sijoituksesta listoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Olisi mukava kuulla onko jollakin tuosta Unihiekkakirjasta tullut jotain oivaltavia ajatuksia jotka ois helpottanut tätä rumbaa :)

      Poista
    2. Unihiekkakirja kannattaa lukea, jos vain jaksat. Meillä kaksivuotias on jo välillä oppinut nukahtamaan ja nukkumaan täysiä öitä omassa huoneessa (1 v 2 kk lähtien), mutta aina tasaisin väliajoin tulee takapakkia. Unikirjan erilaisia esimerkkejä voi soveltaa samaankin lapseen vähän kehitysvaiheen ja tarpeen mukaan. Ja silloin kun ei ole voimia "kouluttaa", niin ei niistä vähäitkuisista ja rauhallisista öistä nyt haittakaan ole. Voimavarojen mukaan! Meillä oli yöimetystä n. 10 kk ikään, silittelemällä sitten vähensin imetyskertoja pikkuhiljaa. Lapsi oli kovasti rinnan perään ja tempperamenttinen, hänen tapauksessaan silittely kyllä siitä huolimatta toimi. Myöhemmin kädestä kiinni pitäminen pinnojen välissä. Sitten tassukoulu omassa huoneessa. 2 kk rauhallisia sänkyyn palautteluita kolmesta kymmeniin kertoihin per ilta, kun vaihdettiin lastensänkyyn 1v 7 kk iässä. Patjalla nukkuminen samassa huoneessa ilta- ja yöhulinoiden palattua. Eli ei kaikkien lasten kohdalla se yksi unikoulukaan riitä, jos lapsella on taipumus reagoida elämän kulkuun nukkumislevottomuuksilla. Maria.

      Poista
  4. Ehkä olen ollu liian raaka, mutta ajattelin itseäni ja omaa jaksamista, molemmilta lapsilta lopetin yösyöttämiset, ekalta 6kk ja toiselta 7kk vanhana.

    Toivottavasti löytyy ratkaisu, joka auttaa jaksamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole raakuus auttanut, kun lapsi huutaa huutaa ja huutaa jos ei saa sitä rintaa suuhun yöllä. Mulla on tää yksinhuoltajajuttu, miksi en oikein voi tehdä "duunia" öisin ja nukkua päivisin, kun olen käytännössä kokoajan pojan kanssa. Tällä hetkellä helpointa on herätä se about 4 kertaa tokkuraisena ja pujottaa rinta suuhun, sillä jaksaa päivälläkin. Mutta muutos olisi silti tervetullutta :)

      Poista
    2. Tuohon raakuuteen ajoi se, että en pystynny syöttämään ollenkaan sängyssä, koska siitä sain selän kipeäksi ja nousin aina sohvalle syöttämään ja siitä seurasi väsymyskierre. Asiat olisi varmaan menny toisin jos lapset olisi "vastaväitteen" sanonnu, mutta onnistuin melko kivuttomasti muutaman yön kanteluilla.

      En halua käydä nillittämään eikä tätä nyt sanota mitenkään mollaamalla, mutta avaan nyt suuni kun aloti. Vaikka talossa olisikin se toinen vanhempi nii ei se tarkota, että äiti saisi nukkua päivällä tai pääsisi jotenkin helpommalla. Toisen vaippaa ei isä ole koskaan vaihtanut ja 9kk tulee näinä päivinä täyteen. Ja omat päikkärit pystyy laskemaan sormilla ja taatusti olisin menny nukkumaan päivällä jos olisi ollu siihen mahdollisuus.

      Tosiaan toivon, että löydät ratkaisun koska väsyneenä ei oo hyvä olla.

      Poista
  5. Meilläkin perhepeti + yöimetys-kombo, joka on saatu onneksi katkaistua nyt. Meillä auttoi tassuttelu-unikoulu. Iltaisin syötän vielä lapsen (ei nukahda enää rinnalle) ja laitan omaan sänkyynsä. Hetken tuo siinä pyörii ja hyörii, silitän ja hyräilen tuutulaulua, sitten rauhoittuu ja nukahtaa itsekseen. Pinnasänkyyn totuttamisen alun itkuhuudot on historiaa, monesti tuo jää ilman silityksiäkin sänkyynsä nukkumaan. Kun Helmi siirtyi omaan sänkyynsä, myös yöimetykset jäivät, samoin yöheräämiset. Kaikki nukkuu hyvin, rauhassa ja kokonaisia öitä, joskin tähän tilanteeseen on kestänyt sen 1,5kk "unikoulua".

    Mun näppikseltä irtoaa vain räkäpäitä kun lapsi edelleen valvoo kun nukkui megapitkät päikkärit. :D Uskon, että tuossa pinnisopettelussa on sama kuin vaunuihinkin nukuttamisessa - se on vaan aluksi hankalaa ja lopulta vallan palkitsevaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja piti sanoa, että aluksikin vain nukkumaan laittaminen oli vaikeaa. Ei tuo yöllä herännyt paniikissa tai hysteerihuutoa pitäen, vain rauhoittui lempeällä silityksellä, mutta iltaisin se nukkumaan meno... Onneksi tottumiseen meni molemmilta yllättävän vähän aikaa - parissa viikossa Helmi jäi sänkyyn jo ihan mielellään, kun väsytti.

      Poista
    2. mun näppiksestä on irronnu 4 näppäintä, voit vaan arvata miten.

      Kiva kun muistutit vaunuopettelusta, meillähän se meni kovin hienosti sekin. Loppujen lopuksi sitä suoritti 3 viikkoa ulkopuoliset henkilöt herran herätessä n. 8 kertaa hysteerisesti huutaen. Maksimiunet oli 1.5h mut yleensä se nukku max 50 minsaa ja heräsi 2o minuutin välein. Tuttia kun opeteltiin, sillä oli 9 erilaista, erikokoista tuttia mitä tungettin suuhun koko ensikodin voimin ilman tulosta ja nyt tää pinnis tuntuu ehkä aika vaikealta ihan ajatuksenakin.

      Poista
    3. Ai jaa, voi hitsi, mä jäin sun fb-tilapäivitysten perusteella siihen luuloon, että yhtenä päivänä tyrkkäsit tyypin partsivaunuihin ja se nukkui. Ei kuulosta kovinkaan helpolta, pahoittelen! :/

      Poista
    4. kyllä! maaliskuussa. poika syntyi kesäkuussa :D

      meillä oli koko kesä ja syksy ihan saatanasta sen opettelun kanssa, sitten luovutin ja vasta sen meidän viikon matkan aikana se oppi niihin rattaisiin kunnolla. ja vaihdettiin sitä ennen rattaatkin quinnyn buzzeihin, uskoisin sen olleen yksi vaikutus partsinukkumisten onnistumiseen.

      Poista
    5. Kuppi-istuin ja 9kk ikä on salaisuus, sillä huonoiten meidän lapsista on alkanut nukkua rattaissa tunteja ;P
      V syntyi maaliskuussa ja joskus syksyllä nukkui, ja ei edes tuplissa vaan siinä kuppimallisessa istuinosassa eri rattaissa..

      Poista
  6. unikoulua meilläkin, viimeisin edistysaskel on ollut 22-05 välin pärjääminen ilman imetystä. nukahtaminen toimii nykyään niin, että laitan tytön meidän sängyssä kiinni olevaan pinnikseen makaamaan ja peittelen. menen itse meidän sängylle ja laitan käden tytön harteille. jos (kun) tyttö ei pysy makuullaan, lähden pois huoneesta ja kuuntelen jonkin aikaa itkua. olen huoneessa aina niin pitkään, kun tyttö makaa sängyssä rauhassa, jos nousee ylös, niin lähden aina hetkeksi pois. mutta niitä yöheräämisiä, huooh. nostan kyllä hattua, jos yksin heräilet vauvaa hoitamaan öisin. revin välillä hiuksiani, vaikka mies hoitaakin osan heräämisistä.

    VastaaPoista
  7. Näyttää samalta sängyltä, joka meillä on. Ostettiin se perheeltä, jonka vauva ei ollut nukkunut siinä tyyliin ikinä ja sama meno meinasi meilläkin jatkua. Sänky on siis varmaan jotenkin kirottu! :D

    Meillä homma meni niin, että nukutin pojan aina syliin, laitoin pinnasänkyyn oman sänkymme viereen ja huudon alkaessa otin tissille ja yö meni sitten siinä puruleluna ollessa.

    Pojan ollessa 1v3kk päätin lopettaa imettämisen. Onnistui niin, että alkuun imetin aamulla, päivällä ja illalla (+yöllä). Sitten päiväsyönnit pikkuhiljaa pois, sitten illat ja yöt ja viimeiseksi aamut. Vajaassa kuukaudessa lopetin koko homman. öisin kyllä meinasi mennä hermot, kun ulinaa ei meinannut saada muulla loppumaan kuin tissillä. Aloin nukkua paita päällä ja otin pojan vain viereen. Sitten otimme sängystä laidan pois, nukutin illalla viereen ilman imetystä ja siirsin nukkuvan vauvan omaan sänkyyn, joka oli nyt sivuvaununa minun vieressäni. öisin laitoin vain käden selän päälle ja hyräilin kun poika heräsi.

    Aika pian poika sitten alkoi nukkumaan ihan täysiä öitä, olisi vain aikaisemmin tehdä tuo sivuvaunuratkaisu! Kuvittelin olevani julma äiti, jos en tyynnyttele vauvaa tissillä, mutta nukahtihan tuo lopulta ilmankin! Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
  8. No kuulostaa kyllä aika raskaalta kun lapsi nukkuu huonosti. Meillä on ollut ehkä onnea sen suhteen, mutta halusin vaan sanoa että toi "sivuvaunuilu" kannattaa ehkä kokeilla. Siinä se lapsi tottuu siihen omaan sänkyyn, mut sun ei tarvitse nousta yöllä ylös sängystä koko ajan. Vesipulloa aloin tarjoamaan itse silloin kun piti yö- ja aamupullosta vierottaa.

    Meillä on pieni sänky, joten skidi oli ihan alusta alkaen siinä sivuvaunussa eli omassa sangyssä. Nyt siinä sängyssä on jo molemmat laidat ja se on jo huoneen toisella puolella eli pikkuhiljaa hivuttamalla mennään. Seuraava askel sitten laita pois ja joskus tulevaisuudessa saatetaan laittaa omaankin huoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin meilläkin on tehty kummankin kanssa. En vaan ite osaa nukkua lapsi kyljessä kiinni. Nukutan vauvan 2,5kk siihen omaan sänkyyn. Yöllä kun herää syömään 1-2 kertaa nostan viereen ja syönnin jälkeen takas siihen sivuvaunuun. esikoisen kanssa tein saman ja kun poika oli 6kk niin siirty omaan huoneeseen kun alkoi yöllä liikkumaan unissa niin paljon että me vanhemmat ei saatu nukuttua. Pojan kanssa minusta oli paljon helpompaa kuin tytön kans nyt. Tyttö on sinnikkämpi ja huutaa illalla jonkun verran enemmän sitä nukkumaan menoa mutta äitikin on sinnikäs. Mun lapset sit taas ei nuku syliin ja jos nukkuu niin havahtuu kaikkeen. Jos nukahtaa niin herää heti jos liikkuu. Ja niitä ei paljon siirrellä unissa, joskus sattuu poikkeuksia. No siis hyvät ja huonot puolet kaikessa mutta mä tykkään nukkumisesta ja niin tekee myös lapset :) Mä en tiedä onko mulla ns helpot lapset vai olenko vaan itse niin päättäväinen että näin mennään. Mä uskon siihen että jopa pienen vauvan voi opettaa/totuttaa tiettyhin juttuihin. Sitten voin sanoa että nostan hattua kaikille yh-äideille ja niille joiden miehistä ei ole apua! Olette aivan mahtavia ja ymmärrän että jaksamista ei ole kaikkeen. Toivon siis että saatte apua jostain. Jos olis mahdollista niin tulisin kokeileen että olisko mun päättäväisyydestä apua sun poikaan jolla on aika päättäväinen (ja se luonteenpiirre on varmasti monessa vaiheess) :) Suuret tsempit!!

      Poista
  9. Meillä on alkuyön perhepeti vieläkin käytössä (lapsi 2,5 v) eikä se ole meitä häirinnyt. Yöimetys kyllä taisi loppua ennen 2 v synttäreitä, mutta senkin lapsi päätti itse.

    Jossain vaiheessa tissin sijasta kelpasi silittely ja siinä vaiheessa jätin sitten tissit piiloon ja yöllä imetys loppui aika kivuttomasti.

    Pinnasänky ei ollut meillä koskaan käytössä, vietiin se mummolaan vierassängyksi ja siellä yökylässä ollessaan lapsi nukkuu siinä ihan ilman ongelmia. Kotona siirryttiin perhepedistä suoraan "isojen lasten sänkyyn"...

    VastaaPoista
  10. Meillä lopetettiin yösyötöt yhdeksän kuukauden iässä. Ensimmäisen yön huusi kaksi tuntia putkeen kuin syötävä. Siinä sitten nosteltiin syliin ja takaisin sänkyyn ja hyssyteltiin. Seuraavana yönä huusi enää muutaman minuutin, joten sitkeys palkittiin. Olin ihan yllättynyt, miten kivuttomasti loppuviimeksi kävi! Periksiantamattomuutta kyllä vaaditaan, eikä varmasti ole helpoin homma, kun olet yksin unikouluttamassa. Mutta kannattaa kokeilla, josko vaikka kävisi yhtä kivuttomasti kuin meillä!

    VastaaPoista
  11. Me ollaan suoritettu muistaakseni kolme unikoulua. Se kirja on kyllä hyvä, oli mulla pitkään lainassa.

    Eka unikoulu oli kun lopetettiin yösyötöt (niitä oli pahimmillaan tunnin välein joka yö), ja unikoulu kesti 1-2vko. Ikää taisi olla vajaa 8kk. Paljon se vaati, mutta paljon se myös antoi. Musta tuli ihan eri ihminen.

    Takapakkia tuli meidän muuton aikana, jolloin tyyppi palautui takaisin meidän sänkyyn. Uusi unikoulu suoritettiin sitten 1v synttäreiden tienoilla. Se kesti muistaakseni vajaan viikon.

    Kolmas piti suorittaa sitten sen jälkeen, kun lapsi oli ekaa kertaa mummilla yökylässä, ja nukkui mummin vieressä. Tällöin kotiin ja omaan sänkyyn palautuminen kesti jonkun pari kolme yötä. Joka kerta ollaan hoidettu tassuttelulla, säännöllisin väliajoin huoneessa käyminen ja nyt se osaa siis nukahtaa itse. Yöllä saattaa joskus huudella kerran tai pari, mutta kaikki huutelut ei vaadi edes mitään puuttumista. Saattaa siis pyöriä unissaan, huutaa kerran, ja nukahtaa sitten itse uudestaan ennen kuin itse ehdin edes paikalle.

    Suurin kiittäminen minulla on kyllä miestä. En tiedä miten itsekään olisin jaksanut, vaikka en jaksanut kyllä niitä pirullisia yösyöttöjäkään. Minä sain meidän unikouluista todella kovaa kritiikkiä, vaikka lasta ei missään välissä ole ns. huudatettu. Toki huutoa on ollut ensimmäisinä öinä se parikin tuntia, mutta aina jompi kumpi vanhemmista on läsnä.

    Toivon, että pääset jonnekin unikouluun, tai sitten saat jostain niin paljon voimia että jaksat suorittaa sen itse. Toiset voivat oppia helpostikin tissistä pois, meillä ei se ei ollut helppoa. Ja joka ikinen öinen muutos saa aikaan sen, että totuttauminen vie pari yötä, ja heräämisiä on enemmän. Oma äitini nukutti lapsen eilen kun olin itse omassa menossani, ja hän oli yllättynyt miten helposti se kävi. Mutta paljon töitä sen eteen on tehtykin. Meillä ei tarvitse laulaa lasta uneen, silittää hiuksia puolta tuntia tms. Olemme ehkä joutuneet tekemään enemmän töitä aiemmin, mutta olemmekin halunneet tehdä illoista ja öistä jokaiselle mahdollisimman rauhallisia ja helppoja. Sitä hellyyttä, hiusten silittelyä ja laulamista tehdään päivisin ja paljon, yöt on pyhitetty nukkumista varten. Meille jokaiselle.

    VastaaPoista
  12. Mulla on kaksi lasta 1 ja 3-vuotiaat. En silti tajua unista yhtään mitään.

    Kumpikin lapsi on siirretty pinnasänkyyn ennen puolta vuotta, sillä mun selkä hajosi aina jos en saanut yöllä vaihtaa asentoa omassa sängyssä.

    Esikoinen alkoi nukkumaan yönsä vasta 1,5-vuotiaana.

    Nuorempi kärsi koliikista ensimmäiset 4kk. Helvettiä. Sen jälkeen muutaman kuukauden heräili 1-2h välein. Päästiin unikouluun. Lapsi oli unikoulussa 3 yötä ja heräsi niiden aikana vaan 3krt/yö. Kotona sitten tehtiin kaikki unikoulupaikan oloiseksi: lapsi omaan huoneeseen (=työhuone), pinnasänky helvettiin ja matkasänky tilalle (pehmeät reunat, lapsi pyörii hurjasti yöllä ja kolhi itseään pinnasängyn reunoihin). Tuo auttoi. Laitettiin lapsi myös unipussiin, jottei mun tarvinnut pelätä öisin että se tukehtuu peittoon. Unipussi piti myös lämpöisenä eikä tirppa heräillyt kylmään. Silti heräiltiin 2-3 krt/yö.

    Unikoulussa MINÄ opin sen että lapsi pärjää yön syömättä. Ei se nyt yön aikana kuole nälkään.

    Yhtenä päivänä kuuntelin kun mieheni jutteli lapselle (tai vauva se silloin oli): Voi kun tuo äiti ei anna sun nukkua öisin. Sieltä se juoksee härnäämään ja heiluttamaan niitä tissejään sun nenän eteen kun vähän pieraset tai ähiset unissasi. Pakkohan sun on ottaa imut että se jättää sut sitten rauhassa nukkumaan.

    Suuri muutos tapahtui samana päivänä kun lopetin imetyksen. Alkoi nukkumaan yöt kitisemättä. Mun maito kai aiheutti jotain kipuä vatsaan.

    Nyt taas heräillään miljoona kertaa yössä. Mutta pieni onkin räkätaudissa ja tekee hampaita.

    Viime yönä oli ihan paskamutsi-fiilis kun en jaksanut mennä katsomaan mitä tuo vuoden ikäinen taas kiljui. Annoin huutaa. Hetken päästä kuulin kun 3-vuotias alkoi laulamaan: "pieni tytön tyllelöinen tietäää pitkin kuluki...". Vollotin sitten omaa huonouttani kun eihän se nyt ole 3-vuotiaan tehtävä hyssyttää pikkusiskoaan unille...

    Voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
  13. Heippa! Meilläkin on muksu (nyt 10 kk poika) nukkunut perhepedissä koko ikänsä, imetyksen ollessa lapsentahtista myös öisin eli melko tasan neljän tunnin välein. Pojan ollessa kahdeksankuinen ja neuvolassa tätä itkettyäni lääkäri totesi, että ei tämän ikäinen enää öisin ole nälkäinen, varsinkin kun illalla vetäisee kunnon satsin puuroa ja sosetta.

    Siitä sisuuntuneena vaihdettiin tissi yhteen yöpulloon, jonka meillä kuitenkin syötti isä. Jossain vaiheessa vaihdettiin maitopullo vesipulloon, ja kun oikein hurjiksi äidyttiin, ruvettiin pistämään muksu unille omaan pinnasänkyynsä. Se on tosin meidän sängyssä kiinni, ihan just siksikin, että mikään ei vituta enemmän kuin yöllä nousta jonnekin hornan kuuseen nostelemaan poikaa viereen. Ja alussahan se nukkui pinnasängyssään vaan muutaman tunnin ja loppuyön meidän vieressä.

    Tällä hetkellä (muutaman kuukauden ollaan tätä härdelliä pyöritetty) ei tarvitse yöllä mitään syömistä/juomista ja muutamalla selkääntaputuksella/uudelleen makuulle asettelulla poika nukkuu jo aamuun asti sängyssään. Muistan kyllä hämärästi, että noin kolme kiukkuhuutoyötä meillä taisi alussa olla, mutta tässä univajedementiassa en sen tarkemmin muista mikä ne tarkalleen laukaisi.

    Hirmuisesti tsemppiä, mikään ei vie äitiydestä iloa kuten väsymys. T. Oija

    VastaaPoista
  14. Pakko tulla kommentoimaan, vaikka varmasti tässä paljon tsemppiä ja neuvoja jo olikin. Mutta liputan siis tuon unikoulu kirjan puolesta! mä lainasin sen kirjastosta ja siitä oli mulle itelle tosi paljon apua. ite lueskelin netistä, blogeista ym. unikoulujuttuja, mut jotenkin ei löytyny sellasta et miten se ihan oikeesti kannattaa tehä. neuvolan ohjeilla koitettiin tassutusta joskus 6kk tienoilla, mut neiti vaan huusi ja tuntu, että vaan innostu kun oltiin vieressä.

    no luin sit unihiekka-kirjaa ja se autto siihen, et se huudattaminenkaan ei oo ollu kenelläkään pahaks vaan auttanut vaan. siinä oli tosi kivasti monenlaisia kouluja ja niistä plussia ja miinuksia. jotenkin sitä ite kaipas tutkimustietoa ja sellasta että kuinka asia ihan oikeasti on. et tuo kirja on kyllä mun mielestä kattava. sitä lukiessa vaan huomas, et kuinka olis voinu jo aiemmin asiaa helpottaa:D niin ja siinä on myös lyhyesti unikoulut muistaakseni lopussa, jollei jaksa niin paljon lukea:)

    meillä toimi sitten pistäytymis-koulu. imetin, neiti sänkyyn ja sit ootettiin 5min, sit 7min ja lopuks 10min välein käytiin sanomassa että kaikki hyvin, hyvää yötä. tai kuunneltiin itkun laatua, jos on laantumassa niin ei mentykään. ekana iltana kesti muistaakseni 1h 40min. toisena jo alle tunnin ja kolmantena n.puol tuntia. tuota puolen tunnin molemmin puolin nukahtamista kesti ainakin viikko. ei tosiaan niinkuin kirjassa et kolmantena iltana kuulu vaan huokaus:D ja sit rupes oleen sellasta n.10min niin nukahti.

    me tosiaan unikouluiltiin n.6kk iässä, että tarkotus ei ollu lopettaa yösyöttöjä, vaan se että neiti oppis nukahtamaan ite. kun sillon nukahtaminen saatto kestää 2h, vaikka rinnalle yritin nukuttaa. siis oli väsyny, ei suostunu syömään niin kauan et nukahtais, mut ei kuitenkaan nukahtanu ilman tissiä, olin ihan väsyny niistä illoista. eli kun tyttö heräs, niin imetin, mutta laitoin takas pinnasänkyyn, yllättävän nopeesti nukahtaminen kävi sit yöllä, eikä yölä huutoa oikeestaan ollut, tai sit annoin tissiä niin nukahti, mut sai siirrettyä pinnikseen. mikä ei siis aiemmin onnistunu, vaan ois heränny. mut yösyöttöjen määriä vähennettiin, että ennen puolta yötä en imettäny ja ne tutin laitot hoiti kyllä mies.

    meillä myös käytössä unipussi, helpotti muakin, kun tiesin, ettei tukehdu peittoon. varma en oo auttoko se, mut voi olla että rauhoitti. koska sitä ennen ei oltu unipussia käytetty. nykyään (tyttö 1v) nukutaan melkein aina koko yö. ehkä kuukauteen ei oo herätty yöllä ollenkaan, sitä ennen jos heräs, niin annettiin vettä ja välillä maitoa (josta tuli taas kierre muuton aikana, mutta veden avulla päästiin eroon). nykyään on kyllä illat välillä hankalia, ja usein tulee sit kakka sängyssä ja se häiritsee, mut sen jälkeen voikin sit nukahtaa:)

    mä todella toivon, että pääsette johonkin unikouluun tai jaksat ite vetää unikoulun läpi. niin voi ainakin ajatella, ettei se montaa päivää se huuto kestä. ja mitä nopeampia vaikutuksia haluat sitä "raaempi" koulu, eli pelkällä huudattamisella voi hyvinkin nopeasti tulla valmista, mutta esim.tassutuksella hitaammin. mä en voi kuin suositella tuota pistäytymistä. aluks katottiin tarkasti kellosta, että koska käydään, mut sit sitä oppi kuuntelemaan ja saatettiin käydä 1min väleinkin jos tuntu, että itku vaan yltyy ja kyllä se sit helpotti. siinä ei kuitenkaan jätetä lasta aivan yksin, mut tehokas koulu on:) jokatapauksessa unikoulun jälkeen kaikki nukkuu paremmin:)
    -katariina

    VastaaPoista
  15. mun esikoinen alkoi nukkua öisin paremmin vasta 2,5 vuoden iässä, kun lopetin sen yhden ainoan päiväimetyksenkin. mulla oli just se ongelma, ettei lapsi nukahtanut kuin tissille mutta pelkkien yöimetysten lopettaminen auttanut. en muista milloin veijo vieroitettiin yötissistä, päivätissistäkin tossa reilu kk sitten ja sit kyllä yötkin koheni (tosin sit tuli hampaita ja räkis, joten ei niitä rauhallisia öitä ole määräänsä enempää ollut).

    imetyksen lopetin vasta kun veijo alkoi purra tissejä. aloin antaa sille enemmän nokkamukista lämmitettyä (täys)maitoa ja kun riipi tissejä esiin, annoin sitä nokkamukimaitoa, että ehdollistuisi siihen, että maitoa saa helpommin siitä kuin tissistä.

    mut ihan vitustahan se vieroitushomma on, mä en kestä huutoa kun mua alkaa itkettää itteä samalla. supernanny kehiin!

    t. wandis

    VastaaPoista
  16. Mä heräsin viimeyönä järkkyyn parkumiseen, kun puolvuotias putos sängystä... Pakko kai se pinnasänky on kyhätä ja koittaa totutella siihen, tai sitten nikkaroida laidat mein parisänkyyn, tai ottaa jalat siitä pois tai jotain. Äh, en oo ees ajatellut että imettämiselle pitäis tehdä siinä vaiheessa jotain, kun lasta nukuttaa omaan petiin.

    VastaaPoista
  17. Me vieroitettiin lapsi yösyötöistä ja pidettiin ns. lempeä unikoulu noin vuoden ikäiselle. Taktiikka oli se, että ensin erotettiin imetys ja nukkuminen (syötin vain olohuoneessa, en enää hämärässä makuuhuoneessa) ja sitten mies rauhoitteli lapsen takaisin uneen kun se heräsi yöllä. Ekana yönä itkin itse sohvalla ja tunsin itseni aika kamalaksi (lapsi siis huusi toista tuntia), mutta jo parissa yössä poika alkoi nukkua niin hyvin, että ajoitus tuntui oikealta ja vieroitus ihan oikeutetulta. Oltiin koko perhe paljon pirteämpiä ja hyvinvoivia sen jälkeen. Mua helpotti se, että poju söi hyvin oikeetakin ruokaa, oli terve, iloinen, virkeä ja halaili äitiä ihan kuten ennenkin :) En tiedä, jäikö siitä huutamisesta traumoja, pinniksestä on ainakin tullut ihan kiva kaveri.

    Jonkinlainen unikoulu on täytynyt toistaa pari kertaa, kun ollaan taas ajauduttu nukkumaan perhepedissä. Siinä vaan kaikki nukkuu niin paljon huonommin, ettei kellään oo kivaa. Ollaankin todettu, että kaikkein yksinkertaisinta on vaan pistää poika pinnasänkyyn, kestää se protestointi ja nukkua sitten seuraavana (tai sitä seuraavana) yönä tosi hyvin.

    Olisko sun mahdollista saada lapsen isä mukaan unikouluun, jos semmoiseen päädytte? Tai sitten mummi/kummi/kotiapu auttamaan päivällä? Jos itse ahdistuu lapsen huudosta, voi kokeilla korvatulppia tai vaikka musiikin kuuntelua kuulokkeilla. Ihan karsealta kuulostava vinkki, mutta jos yöunet on huonoja niin ei sekään ole kummankaan kannalta kivaa! Noista "laitosunikouluista" mulla on sellainen käsitys, ettei vanhempi saa olla siellä ollenkaan läsnä. Mun mielestä se on jo vähän liian hc, varsinkin jos puhutaan vauvaikäisestä.

    Ja kuten yksi anonyymi jo totesi, ei me parisuhteessa elävätkään automaattisesti saada lastenhoitoapua väsyneisiin päiviin. Mun miehen on ainakin mentävä töihin vaikka olis mikä unikoulu päällä... :D Mutta jos vaan ajattelee niin, että muutaman päivän tai viikon univelka on pienempi paha kuin vuosien (!) huono-unisuus, niin vähän ehkä helpottaa.

    VastaaPoista
  18. Täällä parasta aikaa vieroteitaan tissistä / unikoulutetaan 8 kk poikaa, vaihtelevalla menestyksellä. Meillä lapsi nukkunut omassa sängyssä, mutta vaatii siitä huolimatta rintaa yöllä (usein) erittäin äänekkäästi! Nyt tilanne arjessa levollinen eli ei hampaita tulossa, allergia kuviot selvinnyt, seinänaapurit 2 vkon lomalla ;) joten juuri sopiva aika unikoulutukseen! Itse joudun unikoulutusta tekemään myös itekseen kun mies kuukauden ajan työreissussa, mutta itseni pelastavat päiväunet joita on nyt nukuttu hyvin vaunuissa pihalla.
    en tiedä vielä miten tässä koulussa tulee käymään ja millaisilla arvosanoilla selvitää, mutta nyt 3 härdelliyön jälkeen poika meni nukkumaan omaan sänkyyn 5 min huudolla ja nukkuu siellä nyt rauhallisena. Täytyy uskoa että meillä sekä teillä ja monilla muillakin nukutaan hyvin pian!
    Unihiekkaa etsimäsä kirjaa suosittelen!
    Jaksamista ! Nyt painun itse unille ja nautin niin kauan kun unta mulle tänä yönä sallitaan....

    VastaaPoista
  19. Olen kolme lasta vieroittanut Jay Gordonin opeilla, tässä linkki: http://drjaygordon.com/attachment/sleeppattern.html Olen hieman soveltanut mutta pääideat olen ominut tuolta. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan toimisiko myös teillä.

    Meillä on aina nukuttu perhepedissä, nyt mahtuu pinnis sivuvaunuksi sängyn viereen ja tykkään kun saan tuupattua lapsen halutessani vähän kauemmaksi. Patjat ovat eritasolla joten ei pääse sieltä pyörimään mun päälle ihan helpolla.

    VastaaPoista
  20. Miksihän näistä uniasioista tulee tämmönen mörkö.. Meillä siis myös neiti nukkuu äidin vieressä ja nukahtaminen yöunille onnistuu vain tissiä imien, tai jos havahtuu niin tissiä tarvitaan. Eli toisin sanoen mennään samaan aikaan nukkumaan ja mä on tuttina, kun poiskaan ei voi lähteä tai lapsi havahtuu. En enää osaa sanoa montako kertaa yössä herätään tai paljonko nukkuu imetysten välissä - kellonajat vaan vilisee silmissä. Enkä mä oikeestaan enää nykyseltään kelloa edes katso, kun siitä ole mitään apua - v**uttaa vaan kahta kovemmin.

    Jonkinlaista unikoulua meilläkin pitäis kokeilla. Lapsen kun laittaa pinnikseen voi olla, tai sitten ei, että hetken se siellä makoilee, mutta sitten alkaa parku. Ja se parku jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Vaikka lapsen hyssyttää sylissä rauhalliseksi, alkaa parku heti kun edes kumartuu sängyn ylle laskemaan lasta alas.

    Miehestä ei tässä asiassa juuri apua ole. Se ei kestä kuunnella lapsen itkua munkaan vertaa ja se menee aamulla niin ajoissa duuniin, että yöllä tarttis saada unta.

    Onia puhu noista laitosunikouluista. Mä oon samoilla linjoilla, meille se olis liian hc. Kertokaa joku kokeneempi, miten ne laitoksessa sen hoitaa? Mä oon käsityksessä, että ipana vaan jätetään huutamaan.

    Tuttavat ja neuvola kauhistelee ja toitottaa, että jotain tarttis tehdä... No aijaa!?!


    - Se joka Sascian kommenteissa kyseli teidän unijutuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei ainakaan ensikotien unikoulu perustu yksin huutamiselle.

      Poista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images