Liinailua vaikka vähän pelottaakin

En tiedä uskaltaako kantamisesta enää täällä blogimaailmassa edes kirjoittaa ettei leimaudu lastaan lähes pahoinpiteleväksi äidiksi, kuten P...

En tiedä uskaltaako kantamisesta enää täällä blogimaailmassa edes kirjoittaa ettei leimaudu lastaan lähes pahoinpiteleväksi äidiksi, kuten Project Mamalle valitettavasti kävi. Yksikin sana kun voi olla jollekkin liikaa. Sovitaanko, että jos tulee sanomista, laskekaa edes kymmeneen ennenkuin haukutte, olen herkässä tilassa edelleen ja tarkoitan vain hyvää. (Sympatia terveisiä Project Mamalle)


Haluan kuitenkin nostaa esille, että on olemassa myös ihania ja auttavaisia kantoliinahihhuleita ja onneksi omalle kohdalle on tullut vain niitä. Äitejä, joihin voi ottaa yhteyttä ja joiden luona voi jopa käydä harjoittelemassa liinan sidontaa. Entuudestaan tuntemattomia liinailijoita, jotka tykkäävät neuvoa ystävällisesti tällaista kantoliinarookieta kuten minä.


Vielä muutama viikko sitten kirjoitin, kuinka hankalalta pitkän kantoliinan käyttö tuntuu. Kaikki kuitenkin muuttui, sillä ystäväni Johanna otti kantoliinakanavan kautta yhteyttä helsinkiläiseen kantoliinatukihenkilöön (!!) ja saimme kutsun hänen luokseen harjoittelemaan sidontoja. Siinä vierähtikin allekirjoittaneella tunti jos toinenkin tutustuessa erilaisiin kantovälineisiin ja jutellessa kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Tukihenkilöni Tanja opasti kädestä pitäen kuinka pitkästä liinasta saa kietaisuristi kakkosen, eli erään suosituimmista sidonnoista missä lasta voi kantaa. Tanjan poika toimi tietenkin mallinukkena. Ja kappas, kun asia oli väännetty rautalangasta, se seuraavana päivänä onnistui kuin vanhalta tekijältä eikä kirppariliinani jäänytkäänn käyttämättä! Tanja myös kiristi Tuli-reppuni oikeisiin mittoihin sekä esitteli useita erilaisia kantovälineitä sekä kantamista helpottavia asioita takeista töppösten kautta kaulureihin. 

Se, mikä tuntui huojentavalta oli myös ettei kantaminen välttämättä ole kovin välineurheilumaista, vaikka tosiliinailijat keräilevätkin ties mitä special editioneita merkkiliinoista. Alkuun pääsee vähän alkeellisemmallakin kangaspalalla kunhan pituutta riittää solmimiseen.


Toinen kantoliinaäiti vailla vertaa on Ipanainen.fi:tä pyörittävä Anni, joka vastaa nopsasti pienen romaanillisen verran asiaa meilitse kun hämmentynyt aloittelija miettii miksi trikooliinassa on 9 kilon painorajoitus. Trikooliinat ovat siis tarkoitettu pienemmille vauvoille kun taas kudottu liina toimii isommallakin, etenkin selkään sidottuna. Kun Anni asuu kovin kaukana, taidetaan tulevaisuudessa taas tarvita Tanjaa opastamaan miten se selkäsidonta oikein tehdään, joskus kun sopiva liina on löytynyt.

Kumpikin kantoliinaemoistani on myös hehkuttanut minulle YSV-foorumia ja Anni juuri meilasi, että siellä on paras valikoima käytettyjä liinoja myynnissä. Pitääkin muistaa vihdoin ja viimein kirjautua sisälle, vaikka PM:n blogissa riehuneet kiihkoilijakantajat hieman laannuttavat kantoinnostustani, nolottaisi kuulua moiseen sakkiin.


Mikäli et halua heti ostaa omaa liinaa, on kantoliinalainaamojakin jo perustettu ja minulle lähin on Espoossa. Helsinkiinkin on suunnittelilla oma lainaamo, josta ilmoitellaan ainakin kantoliinayhdistyksen facebook-sivuilla kun se on valmis. Jos sinulla on ylimääräisiä liinoja, joita tahtoisit lahjoittaa Helsingin liinalainaamoon, voit jättää yhteystietosi vaikkapa tämän tekstin kommenttiboksiin. Minä ilmottaudun vapaaehtoiseksi hakijaksi :)

Jos kantaminen kiinnostaa, ei kannata ujostella, sillä apu on monesti yllättävänkin lähellä! Suosittelen kantoliinatukihenkilöä myös skeptikoille, sillä vaikka hän ei saisi päätäsi käännettyä, mukavaa seuraa saat aivan varmasti! Kantoliinakanavaankin voi tutustua vaikka salaa, vaikka sitä ei enää päivitetäkään.

14 kommenttia

  1. Noita ihania ihmisiä on! Mullakin olisi esikoisesta liinailut jääneet, kun en saanut omasta mielestäni vauvaa fiksusti siihen. Yhtä heprealta tuntuivat kestovaipat. Kumpaankin sain kädestä pitäen opastusta samalta ihmiseltä, joka oli siis entuudestaan täysin tuntematon. Olen ollut hänelle hyvinkin kiitollinen myöhemmin avusta, ja aikansa "tuhlaamisesta".


    Itsekin olen nykyään mielelläni neuvonut jos olen vain voinut (ja apua on pyydetty), mutta annan muille siltikin vapauden valita millaisiin vaippoihin lapsensa pukee tai millä välineellä jälkeläistään kantaa. Uskon vahvasti siihen, että kyllä me vanhemmat suurimmaksi osaksi itse tiedetään mikä sille jälkikasvulle on parasta. Mikä sopii yhdelle, ei vain sovi syystä X toiselle.

    VastaaPoista
  2. Mie kurkkasin juuri äsken tota kantoliinakanavaa ja ilokseni huomasin, että meidänkin läheltä löytyy tukihenkilö. :-) Me mieheni kanssa heitettiin ärräpäitä ja lopulta koko liina nurkkaan, kun yritimme saada esikoistamme siihen jotenkin sopimaan. Pitääkin tarkistaa mitä materiaalia se liina on, jos sieltä pölykerroksen alta vielä löytyy jotain tietoa. Nyt olen vahvasti sitä mieltä, että ainakin YRITÄN liinaa toisen lapsemme kanssa. Vauva menisi ehkä paremmin menossa mukana, kun täytyy juosta tuon isomman perässä.

    VastaaPoista
  3. Ääks! Ei olisi pitänyt lukea tätä blogia, en olisi ikinä tajunnut lukea noita PM:n kommentteja... Meillä kun odottaa BB:n rinta-/kantoreppu(siis OIKEASTI ihan aivan yksi haile kumpi sen nimi oikeasti on) tuolla kaapissa ihan just syntyvää vauvaa varten. Saatiin se sukulaisilta, itse asiassa se on minun (ilmeisen) tietämättömien isovanhempieni ostama lahja serkulleni.
    Liinankin ajattelin hankkia, mutta sen ostaminen tuntuu ihan mahdottomalta. Missä niitä edes myydään? Jos ostan sen kirppikseltä niin, mistä tiedän etten osta ihan sököä? houkuttaisi ostaa se ainoa(Tricot-Slen), jota myydään myös Prismassa, koska käydään siellä muutenkin ja miehellä on joku fiksaatio niihin s-bonuksiin :D

    Lastentarvikeliikkeitä aloin kammoamaan, kun tajusin ettei edes niissäkään ole valikoimaa juuri minkään suhteen.

    Mutta tämä oli hyvä vinkki, kun tulen kokemaan liinailun hankalaksi.

    -Suvi

    Ps. Aion olla semmoinen kammottava lapsenkiduttaja-ihminen, joka käyttää lapsellaan molempia, riippuen vähän siitä, kumpi milloinkin tuntuu sopivimmalta...

    VastaaPoista
  4. Mä nyt nopeasti vain Suville huikkaan, että ergonominen asento on tosiaan ihan oikeastikin tärkeä, liina voi olla siltä kannalta parempi kuin bb-rintareppu. Kantorepussa kun on lapsella sammakkoasento, jalat eivät roiku miten sattuu. Ja toivon, että tässä kommenttiboksissa Suville vastataan asiallisesti ja ystävällisesti, jos joku haluaa täsmentää rinta-ja kantorepun eroja. Mitään "mersun keulassa ajamis/ koulutettu äiti ja ajattelee noin" viestejä ei täällä julkaista.

    Tuolla ipanainen.fi:ssä myydään hyviä liinoja ja reppuja. Mutta käy sinäkin katsomassa tuon suositellun foorumin käytetyt liinat. Kyllä sä prisman liinallakin kannat jos se on tarpeeksi pitkä. Nyt täti menee nukkumaan, öitä <3

    VastaaPoista
  5. Peesailen vaan tässä, ergonominen kantaani liinalla tai kanrorepulla on paljon mukavampi niin äidille kuin lapsillekin. Mä kannoin esikoista alkuun rintarepullakin, mutta se kävi itselleni äärettömän epämukavaksi kun vauva oli päälle 5kg. Trikooliinassa kannoin vähän pidempään, mutta en osannut sitoa sitä riittävän hyvin, eikä sekään tuntunut kovin pitkään mukavalta. Onneks löysin kaverilta vanhan ergo- repun, kun vauva oli puoli vuotta. Kakkosen kanssa oon liinaillut alusta saakka ja saanut siihen opastusta. Homma toimii ja helpottaa elämää huomattavasti. Jaksan kantaa myös 4v esikoista selässä tarpeen vaatiessa. Suosittelen siis etsimään apua tukihenkilöltä, jos kantaminen kiinnostaa mutta tuntuu hankalalta! Eikä kaikki ysvillä ole pelottavia,kyllä sinne uskaltaa rekisteröityä :)

    VastaaPoista
  6. Moikka Suvi!

    Mulla oli Tricot Slen käytössä ekat 6kk, todella hyvä liina :) Aloittelijana tein sen virheen, että ostin suurimpaa kokoa - kun en tiennyt mitään noista kokomerkinnöistä. En tiedä myydäänkö Prismoissa kuinka montaa eri kokoa ja toki mieluummin liian pitkä kuin liian lyhyt, mutta jos siellä on eri kokoja, niin kannattaa pohtia mikä olisi itselleen sopivin. Parasta on jos pääsee kokeilemaan liinaa etukäteen tukihenkilön tai lainaamon kautta. Välttämätöntä se ei kuitenkaan ole :)

    Jos tahdot kantaa lasta myös repulla, niin osta vaikkapa huuto.netistä käytetty Ergo. Niitä saa halvalla koska eivät ole yhtä "trendikkäitä" kuin esimerkiksi Manduca. Ergon saa muutamalla kympillä ja sillä voi kantaa pienestä vauvasta leikki-ikäiseksi asti.

    Jos päädytte ostamaan Tricot Slen liinan, niin kannattaa etukäteen opetella 1-2 sidontaa. Nukkevauva on hyvä harjoituskappale, ei mene rikki ;) Kantoliinakanavalla on iso kasa sidontoja. Niistä ei todellakaan tarvitse opetella kaikkia, 1-2 riittää hyvin. Ristisidonta kakkonen on aika yleinen. Ihan vastasyntyneelle laittaisin pelkkään ristisidontaan. Youtubesta löytyy ohjevideoita lähes kaikkiin sidontoihin jos ei pääse livenä testailemaan osaavan ihmisen kanssa.

    Onnea uudelle tulokkaalle!

    VastaaPoista
  7. Meilläkin oli jo alkumetreillä käytössä kantoliina. Ihan parasta<3 vapautti kantajansa kädet esmes lenkillä eli koirakin pääsi metsään (mihin ei vaunujen kanssa niin vaan menty). Itselläni/meillä ei ollut kyseisestä kapistuksesta mitään kokemusta ja yllättävän nopeasti sen(kin) käytön oppi.

    Anonyymille -suville: prisman liina on loistava. Se meillä oli/on!

    VastaaPoista
  8. Mä ostin MamEcon kankaisen liinan ennen tyttösen syntymää. Ihmettelin, miten se oli hankala saada tiukaksi ja on pirun kuumakin, että meillä molemmilla on hiki. Pääsin sitten eilen kokeilemaan trikoista liinaa ja voi hitsi, mikä ero. On pakko saada sellainen, vaikka sen kantoaika olisikin lyhyempi. Tuota MamEcoa voi käyttää sitten, kun neiti on isompi. Ja samalla pääsin kokeilemaan rengasliinaakin, kätevältä peliltä sekin vaikuttaa, jos haluaa esim. napata naperon kyytiin, kun vie pyykkejä tms. Kyllä, minä(kin) olen hurahtanut. Olisi vain ensin pitänyt saada kunnon perehdytys asiaan, niin kaikki olisi mennyt vieläkin paremmin.

    VastaaPoista
  9. Se sama ihanainen Tanja meitäkin auttoi kun neidin kanssa aloin reilu pari vuotta sitten liinailemaan! Aivan ihana ihminen <3 Pitkälti hänen ansiostaan liinailtiin tytön kanssa tosi pitkään ja liinailua jatketaan taas tämän uudenkin tulokkaan kanssa. Niin hyvän alun antoi hän. Eli suosittelen tosiaan liinan kanssa menemistä jollekin liinatukihenkilölle. Onnistuu se ilmankin mutta vähemmillä harmailla hiuksilla :)

    VastaaPoista
  10. Elli, trikoisella on todellakin helpompi aloittaa sidontojen harjoittelu, sillä se joustaa tosi hyvin. Sitten kun sidonnat trikoisella onnistuu jo ihan rutiinilla niin on myös helpompi käsitellä sitä kudottua liinaakin. :)

    VastaaPoista
  11. Tässä olisi hyvää asiaa lapsen motorisesta kehityksestä ja kantamisesta https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7299/2009_malherbe_pauliina.pdf?sequence=1 (anteeks kun en oikeen osaa linkittään), ja vinkkejä ihan miten normaaleilla hoitotoimilla voi auttaa lapsen kehitystä. Kyseessä siis fysioterapeutin opinnäytetyö ja oheessa siis mukana ohjelappunen mitä jaettu Porin neuvoloissa vuodesta 2009, voi kun meilläkin jaettaisiin tuollainen. Olisi paljon mukavampi saada ohjeistusta miten auttaa lasta kehittymään etukäteen eikä vasta sitten kun huomataan jokin kehityshäiriö.

    Noista liinoista voin hyvin suositella trikoista pienen vauvan kantamiseen, trikoo liina joustaa joten se on helppo sitoa kevyen(siis alta 9kg) vauvan päälle. Kudottu taas ei jousta joten isommalle lapsella lapsen oma paino auttaa sitoessa liinan kiristymiseen ja taas joustamattomuuden takia sidonta ei pääse löystymään. Tämän takia trikoisissa painoraja eikä niintä suositella selkään sitomiseen.

    Kudotuista kannattaa melkein aina hankkia käytetty, koska liina pehmenee vasta käytön myötä ja pehmeämpi liina on aina helpompi sitoa :)

    VastaaPoista
  12. Jos asutte pk-seudulla niin Bebes-myymälässä näytetään aina miten liina sidotaan ja käytiinpä vielä uudestaankin ja taas näytettiin kärsivällisesti, kunnes opimme. Saatiin kutsu uudestaan mennä kun voidaan laittaa vauva pystyasentoon, mutta eiköhän jo onnistu.

    Meilläkin Tricot Slen ja hyvä on!

    VastaaPoista
  13. Suoraan sanottuna en edes ollut ajatellut, että BB:n reppu voisi olla lapselle jotenkin haitaksi. Miksi niitä saa myydä?
    Tosissaan liinaa olen miettinyt alusta asti hankittavaksi. Reppu vain kulkeutui meille ja ajattelinkin, että se tulisi olemaan enemminkin uuden isän hommaa. Samaa liinaa kun tuskin pystyy käyttämään todella suuren koko eron vuoksi. Toisaalta epäilen myös tämän isä-ihmisen innokkuutta mihinkään kantamiseen ;)

    Ehkä otan oikeasti yhteyttä johonkin tukihenkilöön ennen liinan hankkimista ja keskityn tähän hommaan huolella, koska selvästi innokkaita neuvojia löytyy :)

    -Suvi

    VastaaPoista
  14. Nettiapua kantoliinaihmisiltä saa tuolta postauksessa jo mainitulta YSV-foorumilta, siellä on myös erittäin vilkkaat käytettyjen liinojen markkinat. Kantoliinat on parhaimmillaan aivan mielettömän kauniita, jokaiselle löytyy varmasti mieluinen väri ja kuosi! Kudottu liina on trikoista tukevampi, mutta sillä voi luonnollisesti kantaa myös pikkuvauvaa. Ei se mun mielestäni ole sen hankalampi kuin trikoinenkaan.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images