Kaupallinen yhteistyö Raikastamon kanssa

Kun arkikuviomme uusiutuivat viime syksynä, tuli viikonlopuista entistä tärkeämpiä minulle, sillä vietämme Kaamoksen kanssa eniten aikaa yhdessä viikonloppuisin. En ole kaivannut oikeastaan ollenkaan lapsivapaita viikonloppuja, sillä etenkin niinä viikkoina jolloin emme näe maanantaista torstaihin viikolla ollenkaan, on kiva viettää aikaa kunnolla yhdessä. Joskus se tarkoittaa vuorautumista kodin seinien sisälle, joskus retkeilyä, mutta usein myös niistä Helsinki-jutuista nauttimista, mitä maalla ei voi tehdä. 

Tänä viikonloppuna olemme käyneet sushilla, leikkimässä ja saunomassa Lapsellista-Annan luona sekä potkulautailemassa hallilla, sillä ilma ei ole ollut ihan se paras ulkona skuuttailuun. Täällä on siis satanut räntää ja maa on loskainen, eli kuivan asfaltin hommat eivät ole nyt vielä maaliskuussa onnistuneet. Siksi vietimme tänään yli kolme tuntia sisällä skuutaten, vaikka meillä ei mitään virallisia temppupotkulautoja edes ole. Kunhan rullattiin hallilla edestakaisin, otettiin ylhäältä vauhtia ja liu'uttiin omaan tyyliin. 

Olen ehdottomasti enemmän yhdessä tekijä kuin leikkien ja pelien päältä katsoja ja lapsen kasvaessa yhteisten tekemisten määrän kasvaminen on vain ihana juttu! Etenkin kun meitä on vain kaksi (+ pakotetut kaverit), on myös extempore-tekemisten määrä noussut mukavasti viime vuosina. Ja haluan pitää kiinni yhdessä tekemisestä niin kauan kuin mahdollista, tottakai tilaa myös omille jutuille antaen.

Skeitti- ja skuuttihalleilla hengailuun kuuluu tietyt jutut, kuten omat eväät ja isot mehupullot, etenkin isommilla lapsilla. Vesi on tottakai janojuoma nro1, mutta kun kasvot punaisena ja pää märkänä rullaa, ei pienestä lisäenergiasta haittaa ole. Yleensä meillä on mukana peruseväitä kuten banskua, karjalanpiirakkaa ja mehua, jotka haetaan vain tulomatkalla kaupasta sen enempää hifistelemättä. Myönnettäköön, että tällä kertaa mukana oli Raikastamon mehuja enemmän kuin normaalisti, ihan tämän postauksen vuoksi, yleensä selviämme oikein hyvin yhdellä yhteisellä litran purkilla. Ja kyllä, Raikastamon mehuja saa myös isommissa purkeissa, mikä on iso jee juomaa monen tunnin harrastuksiin kantaessa.

Raikastamon mehut, kuten suurin osa varmasti tietääkin, ovat tosi hyvä mehuvalinta ihan siksi, ettei ne sisällä lisättyä sokeria, mutta eivät myöskään makeutusaineita. Kaikki makeus siis tulee hedelmä/marja/vihannesmehusta. Tsekkailin tuossa juuri kilpailen mehutuotteen sisältöä ja huomasin, että lapsille suunnatuissa tuotteissa on kautta linjan n. 11% (100g:sta) lisättyä sokeria, mikä on ihan liikaa! 

Omat lempimakumme Raikastamoista ovat sattumalta ne isojen purkkien uutuusmaut (tuttuja toki pillimehuista jo entuudestaan) eli mustikka-omenamehu Kaamoksella ja mulla raikas appelsiini-porkkanamehu. Tuotekehitysideana Raikastamolle päin toivomme valikoimaan myös kevyesti hiilihapotettuja isoja mehuja vähemmän lapsekkaalla purkilla, koska nämä paketit ovat kuulemma vauvoille :D

Ja vaikka tänä viikonloppuna pää ei ollutkaan jumissa tekemistä keksiessä, välillä tuntuu ettei oikein keksisi mitään tekemistä. Tuttu tunne varmasti ihan ympäri Suomea? Mutta eipä hätiä, sen lisäksi, että Raikastamo pelastaa mehuhetket se pelastaa myös tylsät hetket heidän verkkosivuilta löytyvien menovinkkien muodossa. Ja ei, nämä vinkit eivät keskity Helsinkiin, vaan ympäri Suomea löytyy tekemistä. Vinkkinä esimerkiksi ensi viikon limatyöpaja Joensuun pääkirjastossa!

Somessa aikaa viettäville taas vinkattakoon, että Oi mutsi mutsin Facebooksivuille on tulossa ihan näinä päivinä arvonta, jossa voi voittaa Raikastamon mehuja koko jääkaapin täydeltä (Ei huolta, purkit säilyvät myös huoneen lämmössä, mikäli haluat pitää kylmänä muutakin.)

Potkulauta testissä Globberilta

Kirjoittelin kesän alussa jutun Vinkkejä aikuisten potkulaudan hankintaan, joka sisälsi oikeastaan kaiken mitä potkulautaa hankkiessa kannattaa ottaa huomioon. Testailin samalla useita erilaisia Micro Scooterin potkulautoja etsiessäni itselleni sitä kaikkein parasta lautaa ja päädyin Micro Scooterin 200mm pyörillä varustettuun perusmalliin, joka tuntui käyttööni kaikista mukavimmalta vaihtoehdolta. Tätä mallia löytyy tällä hetkellä ainakin mustana Micro Scooterin suomalaisesta verkkokaupasta.

Potkulautailua on nyt takana jo useampi kuukausi ja ensihuumasta toivuttuani uskallan jo vähän kirjoitella kokemuksia potkulautailusta aikuisen silmin. Niille, jotka eivät asiaa tiedä kerrottakoon, että Kaamos liikkuu käytännössä kaikkialle Micro Scooterin Maxi Microlla ja kiinnostukseni oman potkulaudan hankintaan lähti juuri positiivisista kokemuksista Maxi Microa kohtaan. Siksi Micro Scooter olikin ainoa merkki, jota edes harkitsin.

Potkulautaa on tullut käytettyä kesän aikana tosi paljon. Kaikkialle sillä ei tietenkään kannata mennä, mutta joka aamu saattelen Kaamoksen päiväkotiin laudalla ja haen myös laudan kanssa. Kun mulla on työjuttuja kaupungilla tai olen menossa vain muutamaan paikkaan, nappaan yleensä potkulaudan mukaan, sillä pääsen sillä nopeasti metrolle ja saan sen helposti mukaan myös julkisiin liikennevälineisiin, jossa potkulautaa saa kuljettaa mukana (toisin kuin polkupyörää). Potkulauta on tottakai mukana myös rannalla ja onkireissuilla, mutta esimerkiksi kauppareissuille lähden mieluummin kävelemällä, koska kaksirenkaisella scootilla ei ole kovin kiva kuljettaa painavia kauppakasseja. Pieni olkikassi sen sijaan kulkee näppärästi mukana, kuten kuvasta huomaa.

Koska meillä ei ole autoa, liikumme tosi paljon arkisin siirtyessämme paikasta toiseen. Näissä siirtymissä potkulaudat ovat olleet iso etu ja koen potkulaudan olevan nimenomaan liikkumisen helpottaja, ei niinkään urheiluväline (sellaisiakin potkulautoja toki löytyy). Ja koska liikumme paljon paikasta toiseen, on kevyt ja kätevästi kannettava potkulauta osottautunut meille polkupyörää helpommaksi kulkupeliksi sen pienen koon takia. Monet kaupunkilaisperheet tuntuvat siirtyneen laatikkopyöriin, mutta näppärään potkulautaan tottuneena tuntuisi aika hassulle kulkea ison laatikon kanssa, vaikka kuljetusmahdollisuudet siinä olisivatkin paremmat. Pienen koon etuja on myös, että voin ottaa potkulautani kodin eteiseen säilytykseen eikä se jää vartioimatta pihalle, vaikka sen toki voisikin halutessaan lukita.

Aikuiset eivät ole vielä löytäneet potkulautoja ja siksi potkulautani on herättänyt paljon huomiota ja monet ovat kyselleet sen perään ihan tuolla kaupungilla huristellessani. Koska kyseessä on helposti ohjattava ja hyvin pystyssä pysyvä kulkupeli, olen suositellut lautaa kyllä ihan kaikille kiinnostuneille. Pitkille monen kilometrin matkoille löytyisi varmasti joku parempi malli, mutta kaupunkikäytössä kokoon taittuva Micro Scooter on ihan ässä.

Kypärän käyttö on potkulaudan kanssa asia, jossa olen lapsen kohdalla ehdoton, mutta omalla kohdallani hieman löysempi. Kypärää käytän yleensä pidemmillä matkoilla ja lasta päiväkotiin saatellessani, mutta kaupungille lähtiessä se valitettavasti monesti unohtuu matkasta. Nytkin hiukset oli nostettu ylös, eikä kypärä sitten enää mahtunut sen alle, joten jätin sen pois. Turhamaista - tiedän.

potkulauta saatu blogitestiin

yhteistyössä Microscooter.fi

Viime kesä oli käänteen tekevä lapsen kanssa liikkumisen suhteen. Rattaat jäivät kokonaan pois ja niiden tilalle Kaamos sai Maxi Micro-potkulaudan. En olisi edes aavistanut kuinka käteväksi potkulauta osoittautuisikaan kesän aikana, se nimittäin oli mukana varmasti 98% aina, kun poistuimme kotoamme. Päiväkotimatkojen, kaupunkireissujen ja kaupassa käymisten lisäksi potkulauta oli mukana Kaamoksella Berliinissä ja lentomatkustuskin onnistui mallikkaasti, tosin hukkasimme tulomatkalla T-tangon kun olin kiinnittänyt sen liian heppoisesti rinkan nyöreihin kiinni. Onneksi maahantuojalla oli myös varaosia, joten uusi tanko saatiin nopeasti lautaan ja rullailu jatkui.

Skuuttailu alkoi kiinnostamaan muakin viime kesänä ja työpaikan ilmotustaululle ilmestyi lappu, jossa muistutin itseäni, etten saisi syödä ulkona, koska säästän skuuttiin. Jotenkin kesä meni kuitenkin ilman omaa potkulautaa, mutta skuuttikuume nousi kyllä heti pinnalle, kun Kaamos nosti oman potkulautansa talvitelolta käyttöön. Samaan syssyyn sain Micro Scooterin maahantuojalta kutsun tulla tutustumaan aikuisten potkulautoihin, tämä sopi enemmän kuin hyvin suunnitelmiini. 

Huomasin jo viime kesänä, että lasten potkulaudoissa on ihan hurjasti eroja ja valintaan kannattaa käyttää aikaa. Esimerkiksi meille keskustassa paljon liikkuville kaksi eturengasta on tosi hyvä juttu, sillä lauta pysyy pystyssä myös hitaassa vauhdissa ja korkealle nouseva T-tanko taas antaa mulle mahdollisuuden taluttaa potkulautaa vierelläni silloin kun lapsi on väsynyt. Lapsi voi siis välillä vain levähtää ja seisoa tukevan laudan päällä. Nämä kaksi asiaa tekee Maxi Microsta Kaamokselle parhaan potkulaudan. Kunpa tuon kypärän pysyminen oikein päässä olisi yhtä helppoa kuin itse ajaminen. (Tiedän, että jollakin tuli nyt hillitön tarve kertoa miten kypärä laitetaan oikein päähän ja millainen olisi se paras kypärä, mutta pysytäänkö kuitenkin asiassa eli potkulaudoissa?) 

Aikuisten potkulaudoissa on myös paljon eroja. Suurimmat erot löytyvät renkaiden koosta, määrästä ja materiaalista, tangon mallista sekä mistä materiaalista seisomalauta on tehty. Näillä on yllättävän suuri merkitys siihen, millainen potkulauta on käytössä. Testasin viime viikolla viittä täysin erilaista potkulautamallia etsien omiin tarkoituksiini parasta potkulautaa ja homma ei ollut ollenkaan niin helppo, mitä luulisi. Aloitetaan helpoista valinnoista:

Pallogrippi vai T-tanko? Potkulautojen ohjaamisessa on kaksi erilaista mahdollisuutta, osaa potkulaudoista ohjataan ihan polkupyörän ohjauksen tapaan kääntämällä, osaa taas kallistetaan kevyesti käännettävään suuntaan käsien asennon osoittaessa aina eteenpäin. Kaamoksen Maxi Micro toimii sivulle kallistellen ja siksi tähän potkulautaan sopisi myös pallogrippi. Aikuisten laudoissa osassa on käännettävä ja osassa kallistettava ohjaus ja kallistettaviin löytyy usein kumpikin tankovaihtoehto valittavaksi. Mulle t-tanko on helpompi ihan siksi, että siihen voi ripustaa vaikka kauppakassin.

Millainen dekki? Dekkejä eli seisomalautoja löytyy myös erilaisia. Suurimmat erot ovat siinä joustaako dekki vai ei. Joustava dekki on nimensä mukaisesti hieman periksi antava, samaan malliin kuin monet skeittilaudat. On ihan fiiliskysymys tykkääkö joustavuudesta vai ei, omasta mielestäni jousto oli oikein mukava potkutellessa, mutta tykkäsin silti joustamattomasta enemmän, se tuntui jotenkin luotettavammalle. 

Millaiset renkaat? Tämä on aikuisten potkulaudoissa tärkeä kysymys, sillä valinnanvaraa on lasten lautoja enemmän. Renkaita löytyy isoa ja pientä. paksumpaa ja ohuempaa, pumpattavaa ja ei-pumpattavaa. Valittavana on myös malleja, joissa on kaksi etupyörää sekä tietenkin perinteisiä kahden renkaan malleja. Mitä leveämpi rengas, sitä tukevampi potkulauta on. Ja mitä enemmän renkaita, sitä paremmin potkulauta pysyy pystyssä. Aikuisen ei tarvitse ajatella näyttääkö kaksi eturengasta nössölle, vaan jos tietää skuuttaavansa kaupungilla ja haluaa potkulaudan pysyvän pystyssä helposti kaksi rengasta edessä on tosi hyvä valinta. Paksummilla renkailla on ohuita helpompi ylittää kantakaupungin kaduilta löytyviä rännejä, mutta paksurenkainen malli on hieman enemmän voimaa vaativa ja esimerkiksi mulla ei riittänyt kunnolla voima kuvassa näkyvän paksurenkaisen Monster Kickboardin kääntämiseen pallo-gripillä. Monster toimii kuulemma hyvin pitkillä ja painavilla miehillä. Paksupyöräisistä Rocket-malli sen sijaan toimi moitteettomasti myös minulla. Micro Flex Airin pumpattava rengas joustaa tietenkin paremmin ja kyyti on hieman tasaisempaa. Itse en kokenut renkaan koolla olevan paljonkaan merkitystä ajamiseen Kaikki Micro Scooterin renkaat ovat hiljaisia ja eivät kolise ja rämise ajettaessa.

Oma unelmapotkulautani olisi yhdistelmä monen skuutin ominaisuuksia: Siinä olisi T-tanko, joustamaton dekki, kaksi etupyörää ja mielellään kokoa sen verran, ettei potkulauta näyttäisi litistyvän alleni :D Ihan kaikkia näitä ominaisuuksia ei yhdestä potkulaudasta löydy, joten kesätestiin saadun laudan valinnassa piti tehdä kompromisseja. Mietin pitkään Micro Kickboard Originalin ja Micro Scooter Whiten välillä. Lopulta joustamaton dekki voitti kahden etupyörän edut ja testikäyttöön lähti White.

Olen testaillut potkulautaa nyt vasta alle viikon, joten ilmassa on selkeästi uutuuden viehätystä ja haluaisin skuuttailla joka paikkaan koko ajan. Potkulauta on IHANA! Mutta katsotaanpa vähän kesemmällä miten on mennyt ja onko potkulauta oikeasti arkea helpottava juttu vai lelu, joka jää ensimmäisen viikon jälkeen nurkkaan. Tosin kun olen katsellut jo vuoden verran potkulautailun riemua lapsen kautta, uskon että tästä tulee ihan paras potkulautakesä 2016!