2011 Lapsen oikeuksien päivä

Vuoden 2011 lapsen oikeuksien päivän teemana on kuritusväkivalta. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa ja väkivallattomassa ympäristössä (YK:n lapsen oikeuksien sopimus, Art. 19).   

Kuritusväkivallan vastainen kampanja

Lapsen oikeuksien päivää vietetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen vuosipäivänä 20.11. ympäri maailman. Suomen UNICEF kampanjoi tänä vuonna lapsen oikeuksien päivän tienoilla kuritusväkivaltaa vastaan. Suomi kielsi kuritusväkivallan toisena maana maailmassa jo 1984, silti neljännes suomalaisista hyväksyy yhä lasten kurittamisen osana kasvatusta.

UNICEFin maanlaajuinen Kuritus ei kasvata -kampanja järjestetään lapsen oikeuksien päivän ympärillä 14.-27. marraskuuta. Kampanjalla Suomen UNICEF haluaa nostaa tietoisuutta kuritusväkivallan vahingollisuudesta lapselle.

Kampanja kutsuu kaikki vanhemmat mukaan puhumaan lapsen puolesta. Vaikka suurin osa suomalaisista vanhemmista ei hyväksy kuritusväkivaltaa, heidän äänensä ei tällä hetkellä kuulu kuritusväkivallasta käydyissä keskusteluissa. 

Myönteinen kasvatus on tehokkaampaa

Tutkimusten mukaan lieväkin lapseen kohdistuva kuritusväkivalta lisää lapsen aggressiivisuutta ja vahingoittaa lapsen kasvua. Kuritusväkivallan seurauksena lapsen luottamus vanhempaan kärsii ja lapsi voi oppia pelkäämään vanhempaa.

Lapsen ohjaaminen on tehokkaampaa ilman kuritusta. Myönteisin kasvatuskeinoin lapsen kypsyminen ja harkintakyky kehittyvät nopeammin, jolloin lapsi oppii nopeammin myös omatoimiseksi ja vastuullisemmaksi.

Lapsiasiavaltuutettu ja lapsijärjestöt korostavat tämän vuoden lapsen oikeuksien päivänä myönteisen kasvatuksen merkitystä.

(lähde: Unisef)

MUISTA MYÖS: 

Vau. Ylen olotila-sivusto oli nostanut Oi mutsi mutsi-blogin etusivulleen yhdessä muiden Kantokiertue-blogien kanssa. Kantokiertueesta itsestään ei ollut mainintaa, mutta yhteys nostettujen blogien välillä oli ilmiselvä. Kiva saada tunnustusta!


Iloitsen erityisesti siitä, että pian lopuillaan oleva Kantokiertue meni hyvin. Vielä on hetki aikaa kuulla Tuli-repun seikkailuista ja sitten siirrytään eteenpäin muihin hurahduksiin ja pärähdyksiin. Jos et ole liittynyt kantokiertueen facebookeventiin, kannattaa klikkautua sisään, sillä osallistujien kesken arvotaan ensi sunnuntaina 20.11. Tulin kantoreppu voittajan valitsemalla kuosilla. Arvontaan osallistuvat kaikki ennen 21:00 tapahtumaan osallistuvat tyypit.

Kuten jonkun postauksen kommenttilootassa tunnustin, on Kantokiertueidea lähtöisin omasta päästäni. Kuka kissan hännän nostaisi ellei kissa itse. Ajatus lähti puhtaasti omasta kantamisinnostuksestani ja koska reppu on aloittelijalle helpompi kuin liina, aloin puhumaan Ipanaista ympäri pieneen tempaukseen Tuli-reppuineen. Osasyy koko juttuun taisi olla myös kulttuurituottajan koulutukseni, ammattitautina suunnittelen kokoajan jotakin, vaikka toteutus usein jääkin puolitiehen.


Huvittavaa tempauksessa on se, että se toteutui lähes yksi yhteen ajatuksieni kanssa, "kantokiertue" nimikin taisi seikkailla jo ensimmäisessä meilissä ja yhtä blogia lukuunottamatta osallistujatkin olivat omia suosituksiani, suosikkeja omalta lukulistalta. Tarkoitus ei ollut alunperinkään kritiikitön ylistys, vaan me bloggarit saimme vapaat kädet joko ylistää tai haukkua. Ketään ei ole pakotettu mukaan emmekä saaneet sen kummempaa korvausta kirjoituksistamme. Ipanaisen Anni oli lisännyt kiertuerepun mukaan jokaiselle pienen yllätyksen, Envirosaxin kestokassin ja se oli siinä. Kiertuereppu on nyt toimtettu eteenpäin, sillä minä olin viimeinen lainarepulla kulkija. Itseasiassa Anni on vieläkin velkaa mulle postitusmaksut repun lähettämisestä (vink vink...vaihdetaan belgialaiseen suklaaseen...)  Kiertueen viimeinen bloggari, Sascia,  oli tilannut samanlaisella kuosilla varustetun repun jossain vaiheessa kantokiertuetta ja hän "testaa" omaansa sunnuntaihin asti. Ja siitä eteenpäin.


Oman kantovuoroni aikana en innostunut bloggaamaan mitään suuria sepostuksia repusta, mutta kuljin koko testiajan norsurepun kanssa. Yleensähän käytän enemmän liinaa mitä reppua. Nyt oman testiajan jälkeen on reppu osunut käteen huomattavasti enemmän ja tuntuu, että parin viikon kokoaikainen repunkäyttö toi uusia ulottuvuuksia omaankin reppuiluun. Teki siis hyvää täälläkin.

Jos jotakin on kiinnostanut kiertueen mahtava ulkoasu, siitä vastasi (tietenkin) Kottarainen.

Kiitti tyypit, oli kivaa. Mut ei oteta heti uusiksi :)

Kun kuljen kantorepun kanssa, saan osakseni paljon kysymyksiä. Vauva saa huomattavasti paljon enemmän ihailevia katseita ja hymyjä osakseen kannettuna kuin vaunuissa, mutta erityisesti minulta kysytään kahta asiaa:

 1) Mikä reppuni merkki on ja mistä se on ostettu ( Tula ja se on ostettu Ipanaiselta, maksoi 99 euroa)

2) Miten lapsi saadaan selkään helposti.

Totuus on, että helppoa alle 5kk ikäisen lapsen pistäminen yksin taakse kantoreppuun EI OLE, mutta kyllä se onnistuu. Mieluummin kuitenkin pyydän aina apua kun sitä on saatavilla, sillä kropanhallinta ei lapsellani ole vielä parhaasta päästä. Yleensä pyrin näyttämään kyselijöille kuitenkin käytännössä, miten nostan lapseni taakse sillä sanat eivät aina riitä. Tässä pieni kuvasarja lapsen asentamiseen taakse.











Myös Ipanaisen Anni on tehnyt oman elämänmakuisen videotallenteen kuinka se toimii sitten käytännössä. Huomatkaa Annin ristissä olevat kädet ennen lapsen taakse heittämistä. Käytän samaa metodia tuon kuvasarjan pujotuksen sijaan.




Huomasiko kukaan muuten kirjoitusvirhettä alussa? Kirjoitin Tulin sijasta Tula! Kantokiertueelta tuttu kantoreppu on nimittäin vaivihkaa muuttanut nimensä Tulaksi, jotta sen nimi olisi sama ympäri Eurooppaa. Uuden nimen lisäksi markkoinoille tulee myös uusia mahtavia kangasvaihtoehtoja paneeleihin. Ipanaiseen on tulossa jo kahta näistä, polkupyöriä ja maatuskoja. Toivottavasti myös muut kuosit pääsevät pian Suomeenkin!



Löytyikö oma lemppari uusista kuoseista vai onko edelleen joku vanha parempi?

Monesti omassa Tulissani jätän unituen pois matkasta, en tiedä miksi. Nyt kun se oli testirepun mukana, oli se hyvä lisä sittenkin. Pitänee kiinnittää omaankin tuki paikalleen, sillä onhan se hyvä häiriösuoja.

Nyt teetä. Päätän raporttini vierailulta tähän.

Monissa blogeissa vieraillut Kantokiertue alkaa nyt täälläkin, vaikka reppu onkin vielä matkalla kohti Mutsilaa. Tuli-reppu on reissannut jo 4 bloggarin luona ja jatkaa matkaa meidän jälkeen ainakin vielä Lapsellista-blogiin. Minulta toivottiin jotain tyyliin liittyvää postausta repusta ja täältähän pesee.

Alkujaan, kun Kantokiertuetta suunniteltiin, taisi minulla olla sormeni pelissä, jotta matkaan lähti nimenomaan Urban Elephants-kuosinen kantoväline. Olin itse miettinyt hankinko sen vai mustapunaisen Hillscrest repun, mutta selkeämpi värimaailma vei itsellä voiton. Olisihan Kantokiertuettakin sponsoroivan Ipanaisen valikoimissa ollut mustaakin tarjolla, mutta kun kuosit ovat noin herkullisia, päädyin tietenkin kuviolliseen.

Vaikka kantoväline onkin vielä matkalla, olen sen jo kerran nähnyt livenä Kottaraisen selässä ja nyt tiedän, että oma musta-punainen valintani miellyttää onneksi enemmän. Aloin kuitenkin fiilistelemään millainen tyyppi voisi valita nimenomaan tuon elefanttirepun ja mielessäni on kummitellut jonkinlainen city-cowgirl. Enemmän folk kuin minä, mutta ehdottomasti ajassa kiinni oleva tapaus. Urban elefants on värikkään, mutta selkeästi maanläheisen ihmisen valinta ja fiilis voisi olla vaikkapa tällainen:

Klik isommaksi!

Jos kantaja on nainen, huutaa reppu mielestäni helmoja! Turkoosinvihreä mekko (onko se petrooli?) sekä siniset höyhenkorvakorut menevät yksiyhteen hennonsinisen pohjan ja sinisten elefanttien kanssa. Lämmin neule taas on murrettu oranssi, kuten osa norsuistakin. Nämä ovat ehkä sitä folkimpaa puolta.

Tämä Tuli-tyttö on selkeästi sen verran materiaalitietoinen, että on valinnut käytännölliset kenkänsä nahkaisena ja hatun villaisena. Olalla keikkuu värikäs nahkalaukku, minne mahtuu niin tuttipullot kuin muukin tärkeä. Takki on kevyesti vettä hylkivä kapealinjainen hupputakki, mihin tietenkin yhdistetään Kumja-kantopaneeli, jotta vauvan saa takin sisälle lämpimään.

Itse en pukeudu lainkaan tähän tyyliin, mutta jotenkin aloin jo uskomaan Tuli-tytön olevan tyytyväinen syyslookkiinsa. Mitäs sanotte?

ps. kollaasissa näkyvät vaatteet on kerätty tämän hetken nettikauppavalikoimasta seuraavilta merkeiltä: Monki, Lindex, Brandos, Ipanainen ja The Cambridge Satchel Company. Ipanaista lukuunottamatta mikään kaupoista ei liity kantokiertueeseen mitenkään, vaan ovat ihan vaan omia perus-suosikkejani.

 Kohta se tulee, Kantokiertueen mukana kulkeva Tuli-kantoreppu saapuu meille 25.10. Ekaksi uhkailin, että kannan lasta koko kokeiluperiodini, mutta se ei eroa mitenkään normaalista arjesta, joten ehkä ei. Sitten Kottaraisen innottamana päätin, että vaunuilen koko kokeiluajan ja kannan Tulia mukanani kiusaksi muistuttamassa, kuinka helppoa olisikaan mennä rullaportailla, korkealla ratikalla, ruuhkassa jne. Tänään otin oikein kantoliinaviikon kunniaksi vaunut esiin ja kävin keskustan Tiimarissa harjoittelemassa. Se oli ihan perseestä koko reissu. Tyyppi roikkui ihme asennossa rattaissaan ja purskahteli vähän väliä itkuun tottumattomuuttaan. Minä taas olin kuin kala kuivalla maalla, kun en voinut iskeä vauvaa liinaan edes kaupassa, vaan kanniskelin häntä sitten käsissäni pitkin Tiimaria. Jaksaa jaksaa, sanoi tällä kertaa oma sisäinen jumppamaikkani.

Mun pää on ihan tyhjä. Onko kenelläkään ehdotuksia mitä kantokiertueviikollani teen? Vertailen liinaa ja reppua? Olisi ollut kiva tehdä jotain erityistä viikkoon sopivaa toimintaa, mutta en mä nyt oikeesti ala rehaamaan lasta vaunuissa itkemässä ja jätä kirppareita ja muita harrastuksia väliin siksi viikoksi. Siivoan Tulin kanssa? Tosi jännää hei.

Sain tänään kantokiertueeseemme ja kansainväliseen kantoliinaviikkoon liittyvän meilin. Ipanainen haastaa kaikki osallistumaan mukaan kantokiertueelle Facebookissa!

Lisää oma kantoliinailu/reppuilukuva kantokiertue-tapahtuman seinälle. Voit halutessasi myös kertoa lisää tähän kantamiskertaan tai muuhun kantokokemukseen liittyvää asiaa kuvatekstissäsi.

Eniten ääniä (tykkäyksiä) saanut kuva palkitaan 50 eur lahjakortilla ja muillekin on tiedossa jotain kantoliinaviikon ylläriä. Kantokiertueeseen osallistuvat bloggarit eivät itse osallistu kilpailuun, vaan se on tarkoitettu lukijoillemme sekä muille kiertueesta innostuneille ihmisille. Voin silti luvata, että myös meidän liinailukuva löytyy pian tapahtumasivulta :) Virittäkäähän jo siis kamerat kuvauskuntoon tai selatkaa arkistojen aarteista paras se paras kantokuva!

Ipanainen ei tule käyttämään kuvia kaupallisessa tarkoituksessa ja ne voi voittajan julkistamisen jälkeen itse vaikka poistaa tapahtumasta.  Voittaja julkistetaan sunnuntaina 16.10 klo 21.00.

Kannattaa myös muistaa, että Kantokiertue-tapahtumaan osallistuvien kesken arvotaan Tulin vapaavalintainen kantoreppu kiertueen päätteeksi. KLIK siis mukaan!



Kansainvälistä lapsen kantamisen viikkoa vietetään siis 10-16.10 2011.

Kun yksi sekoaa, kaikki sekoaa on tuttu ilmiö muotiblogeista. Sama pätee myös äitiysblogeihin ja tän syksyn juttuhan on tietty lapsen kantaminen. Ja kantovaatteet, eihän mekään ilman vaatteita käyskennellä!

Onneksi kolleega Verski oli kantokiertueen (klik!) ekan etapin aikana ommellut takkiinsa kantopaneelin ja tehnyt siitä ohjeet meille muillekin. kiitos vaan Valtakuntaan tästä, perässä tullaan....

Verskin kantopaneeli, huippu!

Kantokiertueen järjestäjätaho Ipanainen.fi myös tarttui kantovaatedilemmaan ja hankki valikoimiinsa aivan mahtavan jutun: erilaisilla vetoketjuadaptereilla takkiin kuin takkiin sopivan yksittäisen Kumja- kantopaneelin! No more valmiita kantotakkeja, edullinen (vain 35 euroa!) kantopaneeli ajaa asian ja tekee jokaisesta takista kantotakin. Aivan fantastista, sillä eihän kenelläkään ole varaa hankkia monia erilaisia kantotakkeja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Ja täähän tarkoittaa myös sitä, et voin tuunata Saksan armeijan maastotakista kantotakin :D :D

KUMJA!

Nyt on kantohommista kiinnostuneille tulossa oikein juttusarja, kun Tuli-kantoreppu lähtee blogikiertueelle syyskuun alussa. Vaikka omistankin ko. repun, olen lainarepulla mukana kiertueella 25.10-6.11 ja tavoitteenani on kulkea koko aika kantaen. Tällä hetkellä ajatus ei tunnu hankalalta, sillä olen käyttänyt vaunuja elokuussa vain kaksi kertaa. Haastetta antaa ilmojen kylmeneminen ja se, ettei minulla ole kantotakkia. Yritän muistaa linkata kun repun olemassaolosta kuuluu jotakin muista blogeista, yllä näette osallistujat ja ajankohdat!