Melontaseikkailu Karkkilan Vähävedellä lapsen kanssa

Kaupallinen yhteistyö Karkkilan kaupunki ja Vähäveden tila Moni saattaa tietääkin Instagramini kautta, että tämä kesä on ollut meille aiva...

Kaupallinen yhteistyö Karkkilan kaupunki ja Vähäveden tila
Moni saattaa tietääkin Instagramini kautta, että tämä kesä on ollut meille aivan uudenlainen, sillä emme ole asuneet kesäkuun alun jälkeen Helsingissä, vaan noin tunnin bussimatkan päässä Karkkilassa. Meillä alkoi Helsingin kodissa putkiremontti kesäkuun puolessa välissä ja koska maalle muutto on pyörinyt välillä mielessä, ajattelin että nyt olisi mahdollisuus kokeilla vähän uutta. Karkkilahan on virallisesti kaupunki, mutta hyvin maaseutumainen paikka, jossa erityisesti luonnossa liikkuminen on tehty hyvin helpoksi.

Olen kesän aikana toiminut epävirallisena "Karkkilan matkailutoimistona" Instassani, mutta tämä on nyt ihan virallinen Karkkilan kaupungin kanssa tehty yhteistyö. Minulta on toivottu kesän aikana aika paljon vinkkejä lapsen kanssa retkeilyyn, joten lähdin siltä pohjalta miettimään minne itse lähtisin lapseni kanssa. Juuri avattu koskireitti keskustasta kuuden kosken kautta olisi tottakai yksi mahtava mahdollisuus liikkua luonnossa. Ja pyöräillen voisi olla kiva mennä vaikka Toivikkeen majalle ja pystyttää teltta yön ajaksi pihaan. Mutta sitten mieleeni tuli vuorokauden mittainen seikkailu, johon ei tarvita välttämättä omia kamoja juuri lainkaan, mutta joka tarjoaa vähän erilaisia elämyksiä myös kokeneelle retkeilijälle.

Tässä postauksessa otetaan siis suunta kohti Vähäveden järveä ja sen läheisyydessä olevaa Vähäveden tilaa. Homman nimi on nimittäin avokanootilla melonta, yö puuhun ripustettavassa Tentsile-teltassa sekä maatilan eläimiin tutustuminen. 


Reissumme alkoi viime lauantaina, jolloin tilan isäntä Mikko haki meidät lapsen kanssa 10 km päästä Karkkilan keskustasta tiluksilleen. Meillä oli mukana makuupussit, makuualustat, vaihtovaatteet sekä ruokaa lauantaille. Olimme varanneet Vähävedeltä jo ennakkoon paketin, johon kuuluivat melomiskamat, leiriintymispaikka polttopuineen, puiden varassa Vähäveden rannassa riippuva telttamajoite sekä seuraavan aamun runsas aamupala. Käytännössä emme siis tarvineet minkäänlaisia kuivamuonia tai telttaa mukaamme, joka oli kivaa vaihtelua.

Saavuttuamme paikalle Mikko näytti meille mahdolliset reitit, joita suositteli päiväohjelmaksi ja valitsimme yhdessä sopivat melontaliivit ja melat kanoottiin. Melontaretki ei ollut Kaamokselle uusi juttu, mutta ennen olemme meloneet vain kaksikkokajakilla ja uuden mallista kulkupeliä tuli tottakai opetella käyttämään. Siksi olikin hyvä, että Vähäveden tilan työntekijät näyttävät ihan kädestä pitäen rannassa miten kanoottiin tai kajakkiin mennään sisään ja miten siitä pääsee ulos. Kenenkään ei oleteta osaavan meloa, vaan kaikki saavat ohjeistuksen vuokrauksen yhteydessä. Ja niin mekin saimme.

Ennen vesille lähtöä kävimme vain viemässä makuupussimme leirintäpaikkaamme, nappasimme eväskamat mukaan ja lähdimme melomaan. 



En ollut suunnitellut reittiä etukäteen ollekaan, vaan luotin Vähäveden tilan suosituksiin ja otimme ensin suunnaksi (Karkkilan kuntarajojen ulkopuolella sijaitsevan) Tämäkohtun järven hiekkarannan, jossa kävimme uimassa ja jatkoimme siitä pieneen Salakkasaareen, jonka rannasta löytyi hyvä tasainen kallio ruuan tekemiseen. 

Aikaa en huomannut edes ottaa, mutta meloimme hyvin rauhallisesti pysähdellen katselemaan täydessä kukinnossa olevia lumpeita ja välillä pinnalla kurkkaamassa käyviä kaloja. Matkalle osui monta kiinnostavaa kolmion mallista kiveä, joiden pinnan erivärisiä kerroksia ihmettelimme. Reitin varrella oli myös järvessä sijaitseva lampi, joka oli ihan täynnä lumpeita. Kaamos osasi kuitenkin valistaa minua, ettei lumpeenkukkiin saanut koskea, sillä lumpeet ovat kauttaaltaan myrkyllisiä ihmiselle.

Melontakilometreja meille tuskin tuli päälle viittä, eikä ollut tarkoituskaan tulla. Pidempiä lenkkejä olisi tottakai ollut mahdollisuus meloa, mutta halusin pitää nuoremman seikkailukaverini ensimmäisen kanoottimelonnan mahdollisimman kivana ja elämyksellisenä. Mitä enemmän uintia, evästä ja nuotion tekoa, sen parempi. Palatessamme takaisin Vähävedelle meloimme kanootin suoraan leiripaikkamme rantaan, pistimme melan pärskeistä märät vaatteemme kuivumaan ja aloimme valmistella nuotiota iltapalaa varten. 


Iltapalan valmistuksen ajan Kaamos yritti onkia Vähävedestä kalaa, mutta kun saalista ei tullut, tyytyi hän hyvällä mielellä nuotiolla paistamiini bageleihin ja muihin retkieväisiin. Ja syönnin jälkeen halusi mennä heti puiden varassa riippuvaan Tentsileen köllöttelemään. Vaikka olimme luonnossa ja yleensä näissä tilanteissa pyrin säästämään puhelimen akkua, oli tämä ilta mukava poikkeus ja katselimme yhdessä riippumajoitteessamme Ylen nuorille suunnattua Metsähaastetta, jossa myös suositut tubettajat seikkailevat useamman päivän retkiolosuhteissa. Tätä sarjaa suosittelen ehdottomasti myös aikuisille, tykkään kovasti!

Puhemimeni akku kesti useamman jakson Metsähaastetta hyvin, mutta loppuessaankin sitä olisi ollut helppo käydä lataamassa muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalla Vähäveden tilan retkituvalla. Tupa toimi meille myös plan B:na, eli jos uni Tentsilessä ei olisikaan tullut, olisimme voineet kömpiä retkitupaan yöksi.

Yö Tenstilessä meni kuitenkin todella hyvin ja kun heräilimme, hiippaili tilan emäntä Jenni jo aamupalakorin kanssa leirimme läheisyydessä. Ideana oli, että mikäli nukkuisimme aamupalan tullessa, voisimme hyvin jatkaa uniamme ja kattaa aamiaisen kun siltä tuntuisi. Loikoiltuamme hetken nousimme ylös (tai siis laskeuduimme alas!) runsaalle aamupalalle ja pienen hengähdystauon jälkeen aloimme pakkailemaan kamojamme rinkkaan. Tämän jälkeen palautimme kanootin oikealle rannalle ja jatkoimme kävellen Vähäveden tilan retkituvan ympäristöön toivottamaan huomenet myös tilan lampaille, kanoille, pupuille ja muille eläimille. 


Lähes täsmälleen vuorokauden mittainen retkemme Vähävedelle oli aivan ihana irrottautuminen omasta Karkkila-arjestamme keskustassa ja tuntui, kuin olisimme olleet kauempanakin reissaamassa. Välillä 10 kilometriäkin riittää irtaannuttamaan omasta arjesta ja elämykset voivat olla extremen sijaan myös uudenlainen yöpymispaikka kotikaupungissa. Tänne tullaan varmasti uudelleen myös Helsingistä käsin, etenkin kun asiakastilanteen salliessa tilanväki voi myös hakea bussilta. 

Melontaseikkailumme löytyy Vähäveden tilalta kauden 2020 uutuuspakettina. Paketti sisältää melontakamat päiväksi, yön Vähäveden rannassa sijaitsevalla leirintäpaikalla Tentsilessä, kuivat polttopuut, runsaan aamupalan sekä Retkituvan käytön. Hinta 160eur/ vrk kahdelle aikuiselle (lapset 4-12v, +20 eur hlö). Varaa täältä.

2 kommenttia

  1. Riippuva telttamajoitus näyttää ihmeen ihanalta. Tohon pääsee helposti nousemaan ja kuitenkin on irrallaan maan kosteudesta. Hyttysverkko ilmeisesti on tämä näkyvä verkko. Onki sadesuojaa?

    VastaaPoista
  2. Ensi kesää ajatellen kysyisin, millaiset julkisen liikenteen yhteydet Helsingin suunnasta on Karkkilaan ja tämän kyseisen paikan liepeille?

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images