Tänään jatkuu kuulumiset talviselta viikonloppureissulta Karkkilasta. Edellisessä postauksessa kerroin enemmän majoituspaikastamme Tehtaanhotellista ja nyt keskitytään siihen mitä me Karkkilassa teimme viikonlopun aikana.
Koska pääkanavani on nykyään Oi mutsi mutsin Instagram, ovat nämä jutut varmasti monelle jo tuttuja storyjen kautta, mutta halusin nyt kirjoittaa myös blogijutut ihan itselleni muistoksi. Sekä tietenkin vinkiksi niille jotka Karkkilan tekemisiä googlen kautta etsivät myöhemmin.
Otettuani Tehtaan Hotellin yöpymiskutsun vastaan, en saanut vain yöpymistä vaan roppakaupalla vinkkejä mitä kaikkea Karkkilassa voisi viikonlopun aikana tehdä. Kerroin hotellille, että retkifanina mua kiinnostaisi jokin pieni luontoseikkailu ja pian Fillaripäiväkirja-youtubekanavasta ja instatilistä tuttu Jaska jo laittoikin viestiä, että hän lähtisi kanssamme retkelle.
Mikä sattuma, sillä Jaskahan on mun vanha tuttu. Eli siis ei tuttu ollenkaan, mutta koska olen seurannut Jaskan seikkailuja somessa, tuntui kuin olisi lähdössä retkelle vanhan kaverin kanssa.
Jaska lupasi hankkia meille lainaksi fatbiket ja kun saavuimme perjantai-iltana hotellille, oli Jaska ja hänen Pihla-tytär meitä vastassa lainapyörien kanssa. Lukitsimme pyörät Bremerin talon eteiseen ja sovimme tapaavamme seuraavana aamuna kympiltä ja polkevamme siitä n. kolmen kilometrin päässä sijaitsevalle Pikälänkoskelle.
Retki-ilma oli mitä mainioin, aurinko paistoi, maassa oli hento lumipeite ja pakkasta oli juuri sopivasti muutama aste. Täydellisyyden rikkoi vain yksi pienen pieni epäkohta, joka oli armas lapseni.
Kaamoshan on todellisuudessa polkenut pitkiäkin pyöräretkiä kanssani hyvällä menestyksellä, mutta on välillä todella jääräpää ja tottakai se puoli tuli retkellämme hyvin esiin. Laskiskelin, että todennäköisesti hän olisi edennyt takaperin kävellenkin nopeampaa mitä fatbikella, mutta onneksi mukana oli perheellinen seuralainen, joten laskin hänen nähneen välillä tällaistakin etenemistä. Pyöräilimme siis hyvin leppoista vauhtia taluttaen ylämäet ja pitäen noin tuhat taukoa ennen Pitkälänkoskelle saapumistamme.
Pitkälänkosken laavulle päästyämme retkeilyisäntämme pisti parastaan ja hakkasi täydelliset polttopuut, vuoli kauniit sytykkeet ja pisti tulet nuotioon - tuluksilla tottakai. Itsehän olen nuotion sytyttäjänä täysin surkea ja polttanut sytykkeinä jopa kompassin käyttöohjeenikin saamatta itse nuotiota syttymään. Siksi katsoinkin kiinnostuneena miten helposti meille oli kahvit kiehumassa.
Kaamoksen saadessa retkievääksi kaakaota sekä paahdettuja vaahtokarkkeja alkoi hänenkin retkifiiliksensä selkeästi kohota. Ja ihan kuin paluumatka olisi ollut hieman helpompi mitä menomatka. Ehkä.
Pienistä lapsiteknisistä vastoinkäymisistä huolimatta Karkkilan luonto teki kyllä vaikutuksen. Karjaanjoen vierustaa menevällä tiellä oli ihan mielettömän kauniit maisemat ja joessa sijaitsevien koskien kuohuja oli upeaa katsella.
Pyöräilyretken lomassa kuulin myös suunnitelmia mitä paikallisella Karkkilan ladulla on alueen retkeilymaastojen kehittämiseksi ja kaupungin kanssa yhteistyössä mietityt suunnitelmat kuulostivat kyllä tosi hyville. Itse mietin, että Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen läheisyydestä kannattaisikin ottaa kaikki irti, sillä Karkkilahan toimisi luontomatkailijoille hyvänä porttina kansallispuistoihin suunnatessa. Tunnin etäisyys Helsingistä ja helpot kulkuyhteydet julkisilla houkuttavat ainakin minua retkeilijänä paljon, sillä lähimatkailun ja retkeilyn lisääntyessä Nuuksion kapasiteetit alkavat olemaan jo täynnä.
Lisää vaan merkittyjä reittejä ja mielellään myös jonkinlainen pyöränvuokrausmahdollisuus maastoreittien hyödyntämistä varten!
Vinkki! Retki-isäntämme Jaskan Fillaripäiväkirja valtaa ensi lauantaina 1.2. myös television! Jaskan fillariseikkailuja nähdään Alfa tv:llä kevään aikana viikoittain klo 21.00. Tällä erää jaksoja on kuvattu 11kpl, mutta huhu kertoo, että lisää saattaa olla tulossa.
1 kommenttia
Jess! Hyvä Jaska, hyvä Karkkila ❤️ Tätä luonnonaarteidemme näkyvyyttä kaipaammekin!
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.