Velhokoulu on larppaamista lapsille

Syksy rutiineineen on ottanut tiukan otteen elämästämme. Viikot ovat täynnä töitä ja koulua, joten viikonloppujen tehtävänä on irtaantua mol...

Syksy rutiineineen on ottanut tiukan otteen elämästämme. Viikot ovat täynnä töitä ja koulua, joten viikonloppujen tehtävänä on irtaantua molemmista. Silti koulunpenkki on tullut tutuksi myös yhtenä syksyisenä viikonloppuna, jolloin vietimme päivän Sarviotson velhokoulussa.


Avarar ry:n tuottamaa Velhokoulu-larppia eli lapsille suunnattua velho- ja noitateemaista live-roolipeliä on tehty jo viisi pelautusta Tapanilan kylätilalla Helsingissä. Velhokoulu on n. 7- 18 vuotiaille suunnattu larppi, jossa lapset ja nuoret pääsevät eläytymään velhokoulun arkeen roolihahmonsa kautta ja myös vanhemmat voivat olla mukana larpissa oman roolihahmonsa kautta.

Koska sekä minulle että lapselle taikamaailmaan sijoittuvat fiktiot kuten Harry Potter ja Kikin lähettipalvelu ovat mieleen, päätimme lähteä yhdessä mukaan Velhokoulun viidenteen pelautukseen. Nimemme päätimme itse ja niin velhokoulun aamuna Sarviotson koulun pihalla olikin Elsan ja Kaamoksen sijaan Kaapo ja Elzazar Jyrkkä. Elzazarin hahmon sain keksiä itse ja koska olin mukana pelissä lähinnä ensimmäistä larppia jännittävän lapsen vuoksi, päädyin olemaan silloin tällöin oppitunneilla vieraileva Taikalehden toimittaja ja Kaapo Jyrkän täti. En siis varsinaisesti vaikuttanut peliin mitenkään, mutta näyttäydyin kamerani kanssa silloin tällöin haastatellen oppilaita.

Oppilaan rooli Velhokoulussa oli huomattavasti omaani suunnitellumpi ja sen oli kehittänyt pelin käsikirjoittajat. Muutama päivä ennen Velhokoulun alkua saimme meiliin tarkan kuvauksen Kaamoksen roolihahmosta Kaaposta. Roolihahmon piirteissä oli otettu huomioon lapsen todellinen luonne ja niinpä Kaapo Jyrkkä kuuluu Kelotokan tupaan, jonka tunnuslauseet ovat "yhteistyöllä se sujuu" ja "Ovatko kaikki nyt varmasti samaa mieltä". Luokaksi Kaapo Jyrkälle oli valikoitunut keskipäivän vuosiluokka, johon kuuluivat koulun toisiksi nuorimmat oppilaat. Muita luokkia Sarviotsossa olivat nuorimpien aamupäivän luokka, toisiksi vanhimpien iltahämärän vuosiluokka sekä vanhimpien oppilaiden sydänyön vuosiluokkaluokka.


Kun velhokoulupäivä koitti, odotti Tapanilan kylätilan pihassa noin viitisenkymmentä lasta sekä kymmenisen aikuista pelin alkua. Oppilaille jaettiin viitat sekä tupa- ja luokkatunnuksien varustetut nimilaput. Ennen velhokoulun alkua Velhokoulun tuottaja Janina Kahela sekä taustatiimiin kuuluva Mike Pohjola kertasivat pelaajille säännöt ja niiden jälkeen kaikki lausuivat yhdessä Suviloitsun, jonka loputtua olimme siirtyneet peliin ja hahmoihimme. Loitsun jälkeen Janina Kahelan sijaan koulun portailla puhui siis kanslisti Onerva Hillosipuli, joka johdatti velhokoululaistet oikeille oppitunneille.


Opiskelun lisäksi velhokoulussa syödään eväitä ja vietetään välitunteja, kuten kaikissa muissakin kouluissa. Koulurutiinien lisäksi päivän kulkuun vaikuttavat monenlaiset hahmot, kuten opettajat, taikaeläimet ja kummitukset sekä roolipelin käsikirjoitus, mikä toi tällä kertaa lähimetsään taikamaailman parhaimmin vartioidusta vankilasta paenneen Patakuningattaren. Hänen päämääränä pelissä oli taikamaailman paljastaminen marroille, eli ei-taikavoimaisille ihmisille.  Etsintäkuulutettu Patakuningatar toi velhokoulupäivään paljon vipinää ja jännitystä ja ainakin Kaapo Jyrkkä roikkui välillä jännittyneenä toimittaja-tätinsä helmoissa kiinni kertoen kuulleensa muilta oppilailta huhua Patakuningattaren sijainnista.


Lapsille oppilaan roolin ylläpitäminen tuntui selkeästi enemmän kuin luonnolliselta ja tarina täysin todelta, itselleni taas rupattelu toisen aikuisen kanssa roolissa oli enemmän kuin vaikeaa. Pakko myöntää, että puhuminen ja eläytyminen roolihahmoon jännitti minua aluksi tosi paljon ja nolostelin roolissa olemista yllättävän pitkään, lähinnä ihaillen muiden aikuisten eläytymistä hahmoonsa. Lapsille velhokoulu oli kuitenkin kuin toinen tuttu koulumaailma, jossa rooli yhdistyi jo entuudestaan tuttuihin leikkeihin ja päivittäin käytössä olevaan mielikuvitusmaailmaan.  Velhokoulupäivän pituus on n. 4-5 tuntia, joten oppituntien ja jännittävän loppukliimaksin jälkeen etenkin pienimmät oppilaat tuntuivat jäävän puoliksi taikamaailmaan miettimään päivän aikana koettua.

Patakuningattaren olemassaoloa mietittiin vielä pitkään meillä kotona, samoin sitä osalistummeko myös seuraavaan pelautukseen lokakuussa.

Velhokoulun hinta on 40€ / lapsi, Avatar ry jäsenet 35€.

Saman päivän Velhokoulusta löydät juttua myös Ilta-Sanomista  sekä Ylen uutisista n. kohdassa 14 minuuttia.

1 kommenttia

  1. Oi, tuo kuulostaa aivan mahtavalta! Pitääpä tutkia tuota lokakuuta.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images