Miksi läskipuku ja läskivitsit eivät sovi nykyaikaan?

Kansallisbaletissa marraskuussa ensi-iltansa saanut Tuhkimo puhuttaa nyt "Pulskaksi" nimetyn siskopuolihahmon vuoksi. Kesku...



Kansallisbaletissa marraskuussa ensi-iltansa saanut Tuhkimo puhuttaa nyt "Pulskaksi" nimetyn siskopuolihahmon vuoksi. Keskustelua on herättänyt kansallisbaletin päätös marssittaa lavalleen läskipukuun puettu ballerina, jonka tehtävä on olla naurunalainen siinä ilmeisen hyvin onnistuenkin. Itse en ole Tuhkimoa nähnyt ja kuultuani läskipukuisesta hahmosta päätös olla menemättä kyseisen produktion yleisöön on helppo. Läskipuvut  ja stereotyyppinen lihavuusvitsailu eivät kuulu tälle vuosituhannelle. 

Yksi Pulska-hahmoon pettyneistä oli Helsingin Sanomiin haastattelun antanut Ani Kellomäki, joka kertoo Hesarin jutussa hyvin mikä tässä(kin) lihavaksi kuvatussa hahmossa oli pielessä. Kommenttiosiosta päätellen iso osa jutun lukeneista eivät kuitenkaan ymmärtäneet, että se mille meidät on opetettu nauramaan ei välttämättä olekaan hauskaa vaan vahingollista. 

Mietitäänpä hetki lihavien rooleja teatterin lavalla, elokuvissa, baleteissa ja lehdissä. Millaisissa rooleissa olet nähnyt lihavia? Kuinka monta lihavaa romanttisen elokuvan päähenkilöä tai actionsankaria muistat? Kuka ihailtu lihava julkkis paistattelee lehtien kannessa vuodesta toiseen? Kuka lihava tanssija on sinun suosikkisi ja kenen lihavan hahmon elämästä kertova koskettava ja onnea säihkyvä näytelmä hurmaa sukupolven toisensa jälkeen? Aivan, hankalia kysymyksiä.

Millaisia lihavia hahmoja sinä muistat? Minä muistan läskipukuun pukeutuneen Frendien Monican, jota "frendit" pilkkasivat ulkonäöstä vielä vuosien jälkeenkin, miesten silmälaseja hömelöyksissään rikkoneen Nissenin mainosnaisen, Netflixin uuden The Insitiable-sarjan läskipukuisen  päähenkilön, joka suklaahimoissaan pahoinpitelee kodittoman miehen... ja jotain muita random-sidekickejä hassuine piirteineen. Todellisia lihavia ihmisiä harvoin mediassa näytetään ja fiktiivisiä hahmoja yhdistää yleensä aina omituiset luonteenpiirteet sekä LÄSKIPUKU. Läskipuku on se huvitusta luova toppaus, jolla oikeasti hyväksytystä ja kauniina pidetystä näyttelijästä tehdään roolia varten lihava. Koska lihavathan eivät osaa näytellä ja tanssia itse rooleja, johon lihavia tarvitaan?


Me viihteen ja kulttuurin kuluttajat olemme tottuneet nauramaan monenlaisille asioille ja etenkin stereotypioille, jotka ovat alentavia. Ja me olemme tottuneet näkemään lihavat hölmöinä holtittomina persoina, epätoivoisina ja kömpelöinä päähenkilön ystävinä ja itselleen lihavat on leppoisia-asenteella nauravina samihedbergeinä. Se, että lihavan rooli naurunalaisena pellenä on tuttu, helpottaa meitä myös katsojina, sillä nautimme tutuista jutuista. Mutta se mikä meitä naurattaa, ohjaa myös ajatuksiamme. Ja juuri tämän ohjaavuuden vuoksi läskipukuiset naurunalaiset hahmot ovat tässä hetkessä haitallisia.

Jos tilanne olisikin niin, että media, kulttuuri ja taide esittelisivät ihmisten moninaisuutta yhtä kirjavasti kuin se todellisuudessa on, ei yksi läskipukuinen perso kaataisi korttipakkaa, vaan olisi hahmo muiden joukossa. Mutta kun näin ei nyt ole. Me katsojat emme näe esittävässä taiteessa ja mediassa kuin pienen etuoikeutetun joukon edustamassa onnistumista, rakkautta, asiantuntijuutta, normaaliutta ja ylipäätään olemassaoloa. Ja silloin meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, miten "meidät muut" esitetään ja miten se vaikuttaa ja on jo vaikuttanut meidän ihmiskuvaamme. Miksi lihavasta on tullut se hölmö naureskelun kohde ja miten se vaikuttaa ajattelumalliimme sekä lihavista että itsestämme?

Koska olen jo neljääkymppiä lähestyvä aikuinen nainen, voin ihan suoraan todeta nykyisen lihavuuskuvan vaikuttaneen minuun haitallisesti ihan lapsuudestani lähtien. Koska lihaville on saatu  aina nauraa, on minun perheeni nauranut ja vitsaillut minulle koostani, kielloistani huolimatta. Ja koska olen oppinut lihavuuden olevan vitsi, olen myös itse syyllistynyt etenkin nuorempana kertomaan itsestäni lihavuuteen liittyviä vitsejä, varsinkin kun ne ovat aina naurattaneet kaikkia. Olen vitsaillut riippuvista rinnoistani rippikoulussa, hauskuuttanut kavereita täysin absurdeilla raiskaamisvitseillä, jossa olisin onnellinen että joku huolisi minut edes silloin ja heittänyt uudessa porukassa aina jonkun omaan lihavuuteen liittyvän kommentin, jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, että olen kuitenkin huumorintajuinen tyyppi. Miksi mun on pitänyt toimia näin - no siksi, että se nyt vaan on se lihavan ainoa rooli, joka meille on muiden puolelta annettu! Ja uskoin siihen rooliin liian monta vuotta itsekin.

Eikä näistä asioista ole uskallettu puhua kauaa, mutta kun nyt puhutaan, niin olkaa te median edustajat ja ohjaajat korvat auki, sillä te voitte halutessanne muuttaa maailmaa palauttamalla hyväksynnän kaikille kehoille ja kaikille ihmisille. Lähdetään liikkeelle ihan pienistä jutuista, esimerkiksi siitä, että mille nauretaan ja miksi nauretaan. Hemmetti, jos raamattukin on voitu uudistaa, niin kyllä sen yhden Tuhkimon siskopuolenkin varmasti voi! Jos vain haluaa.

Mutta kuka haluaa, kun ne samat vanhat vitsit on vaan niin hyviä?

Kuvat: Mirka Kleemola / Kansallisbaletin kuvapankki

11 kommenttia

  1. On kyllä käsittämätöntä, että nykyään vaaleahipiäisen värjääminen kenkälankilla tummaksi on paheksuttavaa (niin kuin sen kuuluu ollakin), mutta läskipuvun pukeminen hoikalle on sitten suurta (pun not intended) huumoria. Toivottavasti ajatusilmasto muuttuisi tämän asian suhteen pian.

    VastaaPoista
  2. Tää on niin kyllästyttävää tää lihavien vitsinä pitäminen.

    VastaaPoista
  3. Venezuelainen telenovela tuhkimotarina. Päähahmo ylipainoinen, laihtui tuntemattomaksi, mutta tosirakkauden saatuaan palasi isoksi. Mies oli ollut rakastunut ylipainoiseen Valentinaan ja se versio oli hänestä paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Venezuela! Tosin jäin miettimään miksi ulkonäkö ylipäätään noin näin isossa roolissa, että joku haluaa kumppaninsa pysyvän täysin muuttumattomana.

      Poista
    2. No siis, mies koki että Valentina on aidompi ja ihanampi omana itsenään kuin sinä mitä oli. Siitä varmaan löytyy youtubesta lisää, ja wikipediasta löytyy juoniselostus tiivistettynä. Ohjelman nimi on tuhkimotarina.

      Poista
  4. Oletko miettinyt, mistä tämä harmi tulee? Voisitko ajatella, että tuo lihavuusongelma ja tuo ajattelutapa on vain omassa päässäsi? että Itse ajattelet lihavista noin. Itseäni ballerinan koko ei kiinnostanut lainkaan. Baletissa naurettiin myös laihalle siskopuolelle ja ilkeälle äitipuolelle. Ja monelle muulle.
    Miksi tummaihoisesta hovimestarista ei noussut kohu? Tai nirsosta siskopuolesta? Tai isästä,joka antoi kaikkien kiusata Tuhkimoa? Miksi isän tyttö tehtiin dissauksen kohteeksi?
    Kun asiat on hyvin, täytyy ajatella Tuhkimon olevan läskien dissausta? Ehkä kaikki oikeasti lihavat, Kansallisoopperan ballerinatasoa olevat ballerinat olivat buukattu muualle, ja jouduttiin tekemään tuo vaahtomuovipuku.. Kyllä laihoillakin (jos on kaksi kategoriaa) voi olla itsetunto-ongelmia.
    Kannattaa ensin käydä katsomassa ko. esitys, koska nyt tiedät vain Kellomäen kertoman.

    Keskitytäänkö oikeasti yhteiskunnassa oleviin oikeisiin epäkohtiin eikä tehdä tikusta asiaa?

    P.s Shrekissä Fiona on esimerkiksi pullukka prinsessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, en kyllä voi ajatella noin. Uskoisin, että tumma hovimestari on ollut OIKEASTI tumma, sillä mikäli hänet olisi tehty yllä mainitusti kenkälankilla, olisi se ollut aivan yhtä loukkaavaa.

      Kysehän ei ole siitä, että yhteen asiaan huomion kiinnittäessä (tässä tapauksessa lihavuuden representaatio) ei olisi kiinnostunut esimerkiksi maailmanlaajuisesti suuremmista ongelmista, kuten ilmastonmuutos.

      Mikäli olen käsittänyt Tuhkimon tarinan oikein, katsojalle kyllä välittyy ettei ole ok kiusata Tuhkimoa. Että Tuhkimo ansaitsee parempaa kohtelua.

      Poista
  5. Musta tuntuu, että ajattelet ylipainoasi ikäänkuin ominaisuutena, jolle et voi mitään, eikä sille sen takia saa nauraa.

    Olet ihan oikeassa, ketään ei saa pilkata ulkonäön takia. Mutta ehkä ne "läskit" puuttuvat päärooleista ja kansikuvista sen takia, että lihavuutta ei tule terveysvaikutusten takia ihannoida. Ihan niinkuin ei liiallista laihuuttakaan. Onneksi yhteiskunta on koko ajan siirtymässä pois sen ihannoinnista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse ei ole mun ylipainosta, vaan miten lihavia ylipäätään kuvataan ja samalla syrjitään.

      Mehän ei kukaan olla velkaa terveyttämme kenellekään. Fakta on, että sairaita ihmisiä on olemassa ja myös se että lihavuus ei ole sairaus on fakta.

      Onneksi syrjityt ihmiset uskaltavat nykyään puhua näistä ongelmista ja syrjivistä käytänteistä, joten representaatio tulee varmasti monen kohdalla kasvamaan entisestään :)

      Poista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images