Miksi Tara Westoverin Opintiellä on vuoden vaikuttavin kirja?

kaupallinen yhteistyö K ustannusosakeyhtiö Tammen kanssa Joskus kirja vie mennessään niin, että se on vain luettava kerralla loppuun...

kaupallinen yhteistyö Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa

Joskus kirja vie mennessään niin, että se on vain luettava kerralla loppuun. Tara Westoverin (syntynyt 1986) elämänkerrallinen perhekuvaus Opintiellä (Tammi 2018) on juuri sellainen kirja. Se kertoo Idaholaisen syvästi uskonnolleen omistautuneen mormoniperheen kuopuksen tarinan, joka otti minut valtaansa niin vahvasti, että luin koko 436 sivuisen kirjan päivässä. 

Minua on kiehtonut pitkään tositapahtumiin perustuvat tarinat, joissa päähenkilöä ympäröivä kulttuuri on minulle vieras. Koska olen kahlannut läpi Pohjois-Koreaa ja Itä-Saksaa käsittelevät kirjoja, ajattelin että Opintiellä olisi lukukokemuksena samantyyppinen: silmiä avaava, mutta täysin omiin kokemuksiini liittymätön tarina lapsen kasvusta aikuiseksi ja taistelusta ympäröivää kulttuuria vastaan. Yllätyin kuitenkin siitä, miten täysin kouluttamattoman survivalistisen kasvatuksen saaneen mormonitytön matka tohtoriksi resonoi oman perheen vaikutuspiiristä irrottautumiseni kanssa. Toki kulttuuri ja tapahtumat ympärillä ovat täysin toisistaan poikkeavat. 

Kirjan alussa Tara Westoverin lapsuudenperhe on koossa ja asuu Idahon vuorilla. Perheen elämää hallitsee oikukas ja manipuloiva isä, jonka päiviä ohjaa maailmanlopun odotus. Maailmanloppuun valmistaudutaan koko perheen voimin purkittamalla persikoita, piilotamalla kuutioittain polttoainetta ja aseita luontoon lapsien nukkuessa valmiiksi pakattujen tarvikereppujen kanssa. Kun maailma loppuu, pärjäävät vain omavaraisimmat ihmiset, jotka eivät ole riippuvaisia hallituksesta, illuminatista tai "harhaoppisesta" lääketieteestä. Perheen lapset käyvät kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaan isään sokeasti luottavan äidin luotsaamaa satunnaista kotikoulua, mutta ovat käytännössä orjatyössä isänsä romuttamolla äidin toimiessa laittomana kätilönä. Töitä on tehtävä, jotta maailmanlopun alkaessa perheellä olisi edellytykset selvitä.


Epätasapainoiset sisarussuhteet muuttuvat kirjan edetessä myös hyvin väkivaltaisiksi ja alistaviksi vanhempien ummistaessa silmänsä jatkuvalta fyysiseltä perheväkivallalta. Tämä ei tietenkään yllätä lukijaa henkisen väkivallan ollessa perheessä normi. Lukijana tilanne kuitenkin tuskastuttaa niin, että lukiessani käyn välillä pienillä happihypyillä ja pidän lapseni isälle jatkuvaa selontekoa asioiden edistymisestä. "No niin, nyt se pääsi sinne yliopistoon, mutta menee silti lomalla kotiinsa alistettavaksi, tää on ihan kauheaa luettavaa". Toisaalta ymmärrän päähenkilöä täysin, sillä perhe on kuitenkin tueksi mielletty asia ja vaikeilta ja satuttavilta asioilta on helpompi sulkea silmänsä kuin myöntää, että omat vanhemmat on kykenemättömiä ehdottomaan rakkauteen. 

Koska itse jouduin katkaisemaan välit perheeseeni 11 vuotta sitten, tuntuivat tietyt Tara Westoverin ajattelumallit hyvin tutuille. Vaikka uskonnollisesta liikkeestä tai perheestä irrottautuminen on yksilölle ainoa tapa päästä eroon myrkyllisestä ja itseä hajottavasta elämästä, kaikuvat vanhempien alentavat lauseet vielä pitkään mielessä ja taustansa sijaan sitä häpeääkin itseään. Kuten Westoverille myös minulle omasta taustasta puhuminen on ollut raskasta. Ja jutellessani Opintiellä-kirjasta vanhoillislestadiolaisuudesta irrottautuneen kaverini kanssa, hän myönsi olleensa itsekin irrottautumisestaan jo yli kymmenen vuotta hiljaa, ettei tausta määrittelisi ihmisille mitä hän on nyt. Tottakai myös kirjan päähenkilön, kuten myös meidän kahden suomalaisen saman ikäpolven naisen syvin pelko on, ettei meitä hyväksytä tai ymmärretä taustamme vuoksi. 


Nimensä mukaisesti Opintiellä on tarina oppimisesta. Kirjan 17-vuotias Tara pääsee sinnikkään halunsa ja harjoittelun kautta yliopistoon sisään ilman mikäänlaista pohjakoulutusta ja väittelee lopulta tohtoriksi Cambridgen yliopistossa Englannissa.  Matka on pitkä ja lukijan mukanaan vievä. Yksi omaan mieleeni parhaiten jääneistä kirjan kohdista on loma-aika, jolloin jo pitkällä opinnoissaan oleva Tara Westover on jälleen kerran kotonaan. Vaikka hänen tietämys maailmasta on muuttunut kouluttautumisen myötä täysin, hän silti työskentelee loma-aikanaan perheen homeopatiavalmisteiden parissa lisäten valmisteisiin energiaa sormillaan. Tämä hetki kosketti minua, sillä tiedän itsekin kuinka vaikea kotona opituista ajatuksista on päästä eroon, vaikka koko maailma todistaisi niiden olevan vääriä. Huippumenestyvän tohtorikoulutettavan energian pullotus on tästä hyvä esimerkki, sillä aiemmin kirjassa on tullut jo esiin, ettei Tara Westover uskonut energiahoitoihin. 

Yhdysvalloissa Opintiellä (the Educated) on ollut myyntilistojen kärjessä heti ilmestymisensä jälkeen ja kerännyt ylistäviä arvioita mm. New York Timesissa sekä Guardianissa. Viime kesänä se päätyi myös Barack Obaman lukusuosituslistalle, joten valtameren toisella puolella tämä kirja on ollut pitkään kaikkien huulilla. Vaikka kyseessä on vaikuttava ja vakavia asioita käsittelevä kirja, sen tarinassa on myös iloa, uskoa parempaan ja onnea. Ja näin loppuvuodesta uskallan kyllä väittää tämän olleen minulle vuoden 2018 vaikuttavin kirja, joka kannattaa hankkia käsiinsä mahdollisimman pian. Suosittelen siis olemaan ensi viikonlopun Kirjamessuilla tarkkana tai hankkiamaan kirjan esimerkiksi Adlibriksestä etuhintaan vain 19,90 €! Etuhinta on voimassa lokakuun 2018 loppuun saakka.

1 kommenttia

  1. Tämä meni mun lukulistalle!

    Itelläni katkes välit perheeseen 6v sitten ja käytännössä kokonaan 2v sitten. Se on kyllä vaikeaa, kun tää maailma on niin perhekeskeinen ja perhettä pidetään pyhänä asiana, jossa kaikki vetää yhtä köyttä ja puolustaa toisiaan henkeen ja vereen asti. Munkin perhe on mulle hyvin vahingollinen, kuten Taran perhe Taralle ja elämä vaan on parempaa ja turvallisempaa ilman perhettä. Onneksi perheen ei tarvi olla samaa verta! Mun perhe on nykyään mieheni ja hänen sukunsa sekä ystäväni.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images